53-vuotias Roy Sly asui Itä-Englannissa Essexin kreivikunnassa Westcliff-on-Sea’n alueella, jossa mies jatkoi elämäänsä erillään entisestä puolisostaan sekä kolmesta lapsestaan. Hänen pitkään jatkunut runsas alkoholinkäyttönsä oli lopulta kuormittanut perheen arkea jopa siinä määrin, että avioparin taival oli päätynyt eroon ja Roy oli muuttanut erilleen muusta perheestään.
Paikallisessa päihdeympäristössä Roy oli tutustunut 39-vuotiaaseen Vincent Hartyyn ja hänen tyttöystäväänsä – 33-vuotiaaseen – Lisa Marie Turneriin, jonka kerrottiin odottaneen Vincentin lasta. Suhde kolmikon välillä oli rakentunut yhteisen ajanvieton lisäksi pääosin alkoholin ja muiden päihteiden ympärille, tehden arjen rajoista toisinaan varsin häilyviä.
Ryhmän dynamiikassa korostui erityisesti Vincentin ja Lisan välinen epävakaa parisuhde, ja kaksikon väkivaltaisiksi kärjistyneet riidat olivat pahimmillaan johtaneet jopa viranomaiskontakteihin. Näissä olosuhteissa 53-vuotiaan Royn asema pelkkänä ystävänä olikin muuttunut vähitellen ristiriitaiseksi, sillä sivullisena henkilönä hän oli todistanut jo useita väkivaltaisia tilanteita, asettaen miehen tällä tavoin riskialttiiseen asemaan.
Royn ja Vincentin suhde kiristyy
Asetelman takia Vincent olikin alkanut vähitellen suhtautumaan Royhin lähinnä uhkana, sillä miehen oman käsityksen mukaan nimenomaan Roy oli tehnyt hänen väkivaltaisesta käytöksestään ilmoituksia viranomaisille. Ilmiantoihin liittyvät kysymykset olivatkin muodostuneet Vincentille täysin ylitsepääsemättömiksi esteiksi, minkä seurauksena hän suhtautui Royhin yhä epäluuloisemmin, muuttaen miesten välistä dynamiikkaa entistä kireämmäksi.
Kohtalokas illallinen
Maanantaina 9. tammikuuta 2012 Roy Sly oli kutsunut Vincentin ja hänen tyttöystävänsä Lisan Station Roadilla sijaitsevaan asuntoonsa viettämään kanssaan iltaa. Yhteiselle aterialle Roy oli hankkinut pihvejä ja viiniä, ja ilta näyttäytyikin aluksi varsin tavanomaisena yhdessäolona. Illan mittaan seurue käytti runsaan alkoholin lisäksi myös huumausaineita, joiden yhteisvaikutus oli omiaan heikentämään osapuolten harkintakykyä ja lisäämään käyttäytymisen impulsiivisuutta.
Pienessä asunnossa rennosti alkanut illanvietto eskaloituikin nopeasti, kun arvaamattomasti käyttäytynyt Vincent alkoi hallita tilannetta. Aggressiivisesti esiintynyt mies sai tukea myös itseään nuoremmalta tyttöystävältään, joka usein seurasi mukana miehensä esimerkkiä. Voimakkaan päihtymystilan vaikutuksesta voimistunut vainoharahaisuus saikin Vincentin näkemään Royn ensisijaisesti petturina, kun mies alkoi syyttelemään ystäväänsä poliisille aiemmin tehdyistä ilmiannoista muuttaen epäluulot nopeasti puhtaaksi kostonhaluksi ja konkreettiseksi väkivallaksi.
Väkivalta
Pahoinpitely eskaloitui nopeasti pitkään jatkuneeksi kidutukseksi, jonka seurauksena Roy kärsi laaja-alaisia vammoja eri puolille kehoa. Erityisen vakavaa oli pään ja kasvojen alueelle kohdistunut väkivalta, minkä lisäksi Royn peräsuoleen ja sukuelimiin kohdistettiin vakavia vammoja aiheuttaneita tekoja. Väkivallan ohella tekijöiden toiminta sai rinnalleen myös taloudellisen ulottuvuuden, kun kidutuksen yhteydessä saatujen pankkitunnuksien avulla Royn tililtä nostettiin pankkiautomaatilla yli 100 puntaa käteistä hieman ennen puolta yötä.
Ruumiin löytyminen, rikostutkinta ja pidätykset
Julkisesti saatavilla olevat lähteet eivät yksilöi tarkasti, miten viranomaiset olivat saaneet ilmoituksen saapua Royn asunnolle. Tapahtumainkulusta esitetyn aikajanan perusteella heidän voidaan kuitenkin päätellä saapuneen paikalle joskus puolen yön jälkeen. Asunnon makuuhuoneen lattialta löydetyn uhrin kerrotaan viranomaiskuvauksissa joutuneen poikkeuksellisen raa’an väkivallan kohteeksi, ja tutkinta kohdistuikin välittömästi nimenomaisesti henkilöihin, joiden seurassa uhri oli viettänyt aikaansa edeltäneen yön aikana. Tutkintalinjan keskiöön nousikin näin ollen kaksi pääepäiltyä: Vincent Harty ja hänen tyttöystävänsä Lisa Turner.
Oikeudenkäynti
Lähes vuotta myöhemmin – joulukuussa 2012 – Roy Slyn murhaa ryhdyttiin käsittelemään Old Baileyn kruununoikeudessa Lontoossa, jossa syyttäjä William Clegg jäsensi tapahtumat nimenomaisesti pitkäkestoiseksi kidutukseksi. Hän korosti, että pitkään jatkuneen pahoinpitelyn ja sitä seuranneen kuoleman oli täytynyt olla uhrille äärimmäisen “tuskallinen”. Asian käsittelyssä hyödynnettiin mm. mallinukkeja vammojen sijainnin ja lukumäärän havainnollistamiseksi – aineiston järkyttävyys korostui myöhemmin myös uutisoinnissa, kun miespuolisen oikeussalin järjestyksenvalvojan kerrottiin pyörtyneen syyttäjän kuvatessa uhrin vammoja.
Syyttäjän esityksessä teon kokonaisuus tuotiin esiin heti käsittelyn alkuvaiheessa. Hänen mukaansa ruumiinavauksessa oli löydetty yhteensä 59 erillistä vammaa – erityisesti kasvoihin kohdistunut väkivalta oli ollut niin vakavaa, ettei poliisi ollut alkuvaiheessa kyennyt pelkän ulkoisen tarkastelun perusteella varmuudella määrittämään edes vainajan sukupuolta.
Patologin lausunto
Syyttäjän esittämä tapahtumakulku sai tukea oikeuslääketieteellisestä näytöstä, joka antoi väkivallan laadulle, kestolle ja seurauksille konkreettisen perustan. Oikeudessa esitetyn ruumiinavausnäytön mukaan 53-vuotiaan Roy Slyn ruumiissa oli todettu yhteensä 59 erillistä vammaa eri puolilla kehoa ja oikeudessa löydösten katsottiin tukevan arviota pitkittyneestä pahoinpitelystä – jopa sadistisesta kidutuksesta.
Patologisen näytön perusteella vakavimmat ulkoiset vammat olivat kohdistuneet uhrin pään ja kasvojen alueelle. Tämä viittasikin poikkeuksellisen voimakkaaseen ja pitkäkestoiseen väkivaltaan, aiheuttaen laajoja pehmytkudosvaurioita ja voimakasta verenvuotoa. Myös muualla pään alueella oli todettu laajoja ruhjeita ja mustelmia, joiden sijoittuminen ja luonne tukivat niin ikään arviota tarkoituksellisesta, kipua maksimoivasta pahoinpitelystä.
Pää- ja kasvovammojen jälkeen oikeuslääketieteellinen näyttö laajeni vartalon alueelle, josta patologi kuvasi löytäneensä laajoja ruhjevammoja rintakehän, vatsan ja selän alueella. Oikeudessa esitetyn mukaan osa näistä vammoista oli ollut omiaan aiheuttamaan myös syvempiä kudos- ja elinvaurioita johtaen huomattavaan verenhukkaan ja elimistön sokkitilaan. Juuri tämä teki oikeuslääketieteellisestä näytöstä syyttäjän kannalta keskeisen, sillä se osoitti väkivallan aiheuttaneen ulkoisesti havaittavien vammojen lisäksi myös hengenvaarallisia sisäisiä vaurioita.
Erityisen vakavina oikeudessa kuvattiin lantion ja alavatsan alueelle kohdistuneita vammoja, sillä patologisen näytön mukaan uhrin paksusuoli oli revennyt peräaukkoon työnnetyn harjanvarren seurauksena. Tämä oli aiheuttanut paitsi vakavia sisäisiä vaurioita myös äärimmäistä kipua, ja kyseinen vamma olikin yksi keskeisistä löydöksistä arvioitaessa väkivallan sadistista luonnetta.
Samassa yhteydessä oikeudessa käsiteltiin myös sukuelimiin kohdistuneita vammoja, mukaan lukien viiltohaavat sekä erilaiset ruhjeet. Näitä pidettiin yhtenä pahimmista yksittäisistä vammaryhmistä, koska ne olivat lisänneet merkittävästi paitsi uhrin kokemaa kipua myös kokonaisverenhukkaa.
Uhrin raajoissa oli niin ikään todettu useita vammoja, kuten mustelmia, ruhjeita sekä muita tylpän väkivallan aiheuttamia vaurioita. Näiden lisäksi oikeudessa käsiteltiin väitettä, jonka mukaan uhrin käsivarteen oli kuoleman jälkeen asetettu injektioneula luomaan vaikutelmaa huumausaineiden yliannostuksesta ja siten pyrkimyksenä peittää tapahtumien todellista luonnetta osana lavastusta.
Lisa Marie Turnerin todistus
Todistelussa olennaiseksi nousi Lisa Turnerin kertomus öisistä tapahtumista, kun nainen toimi Old Baileyn kruununoikeudessa todistajana poikaystäväänsä Vincent Hartya vastaan. Hänen todistajankertomuksensa painottui erityisesti yksityiskohtiin, joiden perusteella tekoa voitiin arvioida pitkäkestoiseksi ja menetelmälliseksi – kertomus liittyikin siten kiinteästi syyttäjän näyttöön, jonka mukaan väkivallan ohella asiassa oli ollut selkeitä viitteitä myös tutkinnan harhauttamiseen pyrkineestä toiminnasta.
Tuomiot
Noin kaksi viikkoa kestäneen oikeudenkäynnin päätteeksi tuomioistuin antoi 20. joulukuuta 2012 ratkaisunsa asiassa. Molemmat syytetyt tuomittiin elinkautisiin vankeusrangaistuksiin, joista Vincent Hartyn olisi suoritettava vähintään 30 vuotta, Lisa Turnerin 20 vuotta. Tuomioistuimen perustelut nojasivat arvioon rikokseen liittyneestä pitkäkestoisesta ja poikkeuksellisen julmasta väkivallasta, johon oli liittynyt myös taloudellisen hyödyn tavoittelua sekä pyrkimys harhauttaa tutkintaa.
Tuomioita perustellessaan tuomari korosti teon inhimillisesti lähes käsittämätöntä luonnetta toteamalla, että oli lähes mahdotonta ymmärtää, kuinka ihminen saattoi kohdella toista niin julmalla tavalla. Samassa yhteydessä tuotiin esiin myös pitkäaikaisen päihteiden käytön haitallinen vaikutus vastaajien arviointikykyyn, vaikka sen ei katsottukaan lieventävän teon vakavuutta tilanteessa, jossa uhrin tila oli jo selvästi romahtanut.
Jälkipyykki
Tutkinnan johtohenkilö Godfrey O’Toole kuvasi tuomioiden jälkeen tekoa hyökkäykseksi, jossa äärimmäisen julma väkivalta oli jatkunut pitkään. Hänen mukaansa kyse oli ollut nimenomaan uhrille tuotetun kivun, kärsimyksen ja pelon maksimoimisesta. Lausunnossaan hän kiinnitti huomiota myös siihen, ettei tekijöiden puolelta ollut näkynyt katumusta vielä senkään jälkeen, kun rikoksen yksityiskohdat olivat tulleet esiin tutkinnassa ja oikeudenkäynnissä.
