Alan Wood

50-vuotias Alan Wood asui yksin syrjäisessä yksikerroksisessa talossaan viehättävässä Loundin kylässä Lincolnshiren kreivikunnassa Englannissa. Ystävät tunsivat hänet rentona ja lempeänä miehenä, joka työskenteli ahkerasti ja nautti elämän yksinkertaisista asioista.

Vaikka Alan viettikin hiljaista ja vaatimatonta elämää, hän oli hyvin pidetty ja tunnettu pienen yhteisönsä keskuudessa. Hänet nähtiinkin lähes poikkeuksetta joka ilta paikallisessa pubissaan Willoughby Armsissa tuopin ääressä lukemassa päivän sanomalehteä tai seurustelemassa ystäviensä kanssa. Toisaalta ei ollut mitenkään tavatonta, että kiireisimpinä päivinä hänet nähtiin työskentelemässä myös tiskin takana, sillä ystävällisenä tunnettu mies tarjoutui usein auliisti auttamaan kantapaikkansa omistajaa juomien tarjoilussa.

Alan ei ollut toki viettänyt koko elämäänsä yksin omissa oloissaan, sillä mies oli ollut naimisissa yli 17 vuoden ajan ex-vaimonsa Joannen kanssa. Pari oli kuitenkin ajautunut erilleen viisi vuotta aikaisemmin vuonna 2003, kun Joanne oli päättänyt jatkaa elämäänsä yksin ja muuttanut toiseen kaupunkiin. Erosta huolimatta Alan oli säilyttänyt lämpimät välit entiseen vaimoonsa ja piti tähän edelleen säännöllisesti yhteyttä.

Alan Wood rakasti valokuvausta ja hän olikin toiminut useiden ystäviensä häissä virallisen kuvaajan roolissa, mutta miehen ammatillinen intohimo kohdistui kuitenkin hänen aikaisemmin perustamaansa puutarha-alan yritykseen. Kausiluontoinen liiketoiminta aiheutti kuitenkin taloudellisia ongelmia erityisesti talven kylmimpien kuukausien aikana, jonka takia mies oli hankkinut itselleen osa-aikaisen pestin läheisestä Sainsbury’s-supermaketista, joka sijaitsi läheisessä Bournen kaupungissa, noin 4 km matkan päässä hänen Loundin kylässä sijaitsevalta asunnoltaan.

21. lokakuuta 2009

Puolipilvinen loppusyksyn koleahko päivä oli sujunut täysin normaaleissa merkeissä. Alan oli hoitanut juoksevia asioita läheisessä Bournen kaupungissa. Myöhemmin iltapäivällä Alan piipahti pikkukaupunkia halkovan päätien läheisyydessä sijaitsevassa Morrisons-supermarketissa noutaakseen ruokatarvikkeita tulevaa iltaa varten. Ostokset hoidettuaan mies suuntasi autonsa kohti Little Bythamin kylässä sijaitsevaa Willoughby Arms -pubia, jossa mies tapasi nauttia oluen tai kaksi ennen kotiin paluutaan.

Kantapubissaan hyväntuulinen Alan istui tavallisella paikallaan baaritiskin päässä seurustellen muiden paikalla olleiden kanta-asiakkaiden kanssa eikä tavallista kiireisempi keskiviikkoilta näyttänyt häiritsevän miestä laisinkaan. Kaikesta huolimatta Alan nautti tällä kertaa paikalla vain yhden oluen, jonka jälkeen hän hyvästeli ystävänsä ja astui ulos etupihalle alkuillasta noin klo 18.30. Noustuaan viininpunaisen Jaguarinsa kyytiin hän starttasi autonsa ja jatkoi yksin matkaansa kohti kotiaan, joka sijaitsi noin 10 minuutin ajomatkan päässä.

Kolme päivää myöhemmin, 24. lokakuuta 2009

Alan Woodin kollegat olivat huolestuneet, kun luotettavana ja tunnollisena pidetty mies ei ollut saapunut lauantaiksi sovitulle työvuorolleen Sainsbury’s-supermarkettiin. Koska Alan ei ollut myöskään ilmoittanut mahdollisesta sairastumisesta, yksi hänet jo pitkään tunteneista työkavereista päätti tarkistaa asian laidan henkilökohtaisesti.

Kollega ajoi autollaan Loundin kylään, Edenham Roadille, jonka varrella Alan Woodin yksikerroksinen vuokra-asunto sijaitsi. Ensivilkaisulta rakennus itsessään ei vaikuttanut ulospäin mitenkään poikkeavalta, mutta päästyään talon edustalle kollega huomasi yllätyksekseen etuoven olevan auki.

Vahvistettuaan vielä talon sivustalla olleen toisen ulko-oven olevan auki, hermostunut työkaveri palasi takaisin rakennuksen edustalle. Pelon sekainen ahdistus kuitenkin esti kollegaa astumasta yksin sisälle taloon, joten nainen päätti hakea tuekseen naapurissa asuvan vuokraisännän.

Alan Woodin ruumis löytyy olohuoneesta

Saavuttuaan takaisin Alanin talolle noin klo 13 aikaan iltapäivällä, molemmat astuivat etuovesta sisälle hiljaisuuden valtaamaan rakennukseen. Kun vuokraisännän kutsuihin ei kuulunut vastausta he etenivät hitaasti eteisestä kohti oven takana avautuvaa olohuonetta, jossa kaksikkoa odotti järkyttävä näky. Olohuoneen lattialla, oman verensä keskellä, makasi eloton miehen ruumis.

Vuokraisäntä ilmoitti löydöstään välittömästi hätänumeroon. Ensimmäisten viranomaisten saavuttua paikalle vain hetkeä myöhemmin, tapahtumapaikka eristettiin todistusaineiston suojaamiseksi, sillä oli selvää, että Alan Woodin kuolema ei ollut luonnollinen.

Uhri makasi olohuoneessa veren tahrimalla lattialla kasvot alaspäin. Hänen kätensä ja jalkansa oli sidottu tiukasti yhteen läpinäkyvän teipin avulla, jota oli tarkoitukseensa nähden käytetty huomattavan suuri määrä – yhteensä jopa yli 11 metriä. Yllään miehellä oli vain aamutakki, jota viranomaiset pitivät heti mahdollisesti merkittävänä yksityiskohtana.

Kaiken kaikkiaan rikospaikka oli järkyttävä näky. Koko asunnossa, erityisesti olohuoneessa, oli havaittavissa suuria määriä verta, mutta tästäkään huolimatta asunnossa ei näkynyt juuri minkäänlaisia merkkejä kamppailusta. Uhri oli mahdollisesti peloteltu toimintakyvyttömäksi aseella tai ylivoimalla uhaten, jonka jälkeen mies oli ollut helppo sitoa teipin avulla odottamaan hyökkääjän seuraavaa siirtoa.

Rikospaikan tutkinta

Tapahtumapaikan rikosteknisessä tutkinnassa alkoi pala palalta paljastua yhä enemmän vihjeitä mahdollisesta tekijästä tai tekijöistä. Uhrin sitomiseen käytetystä läpinäkyvästä teipistä löydettiin tarrapintaan tarttuneita repeytyneitä paperin palasia, joiden myöhempi analyysi osoitti niiden olevan peräisin alueella liikennöivän linja-autoyhtiön bussilipusta. Poliisin suorittamien kuulustelujen perusteella voitiin päätellä, että lippu ei suurella todennäköisyydellä kuulunut Alan Woodille, sillä yksikään kuljettajista tai säännöllisesti bussia käyttäneistä asiakkaista ei tunnistanut miestä.

Poliisin teoriaa tukivat lopulta myös tuntikausien pituisten valvontakameratallenteiden tarkistaminen. Tutkinnassa ei noussut esille pienimpiäkään viitteitä siitä, että Alan olisi käyttänyt paikallisen linja-autoyhtiön palveluita. Näin ollen viranomaiset pitivät todennäköisempänä, että bussilippu kuului uhrin murhanneelle hyökkääjälle tai hyökkääjille, jotka olivat käyttäneet paikallisbussia lähellä rikoksen tapahtumahetkeä.

Toinen merkittävä löytö oli rikospaikalta taltioitu veri, jonka poliisi uskoi kuuluvan Alan Woodin murhanneelle henkilölle. Viranomaisten mukaan tappaja oli todennäköisesti loukannut itsensä jossain vaiheessa hyökkäyksensä aikana. Verinäytteestä saadun täydellisen miespuolisen DNA-profiilin avulla ei kuitenkaan onnistuttu löytämään ainuttakaan osumaa Ison-Britannian tai useiden muiden määrittelemättömien maiden poliisitietokannoista.

Sormenjälkien ja kuitujen lisäksi viranomaiset löysivät rikospaikalta oletetun hyökkääjän kengänjälkiä, jotka kyettiin yhdistämään Converse-merkkiseen jalkineeseen. Yhdysvalloissa toimivan valmistajan avulla kengänjälki kyettiin rajaamaan kahteen eri malliin, joita myytiin murhan tapahtuma-aikaan laajalti Euroopassa ja Pohjois-Amerikassa, mutta tämäkään tieto ei lopulta edistänyt murhan selvittämistä.

Vasta ruumiinavaus paljasti lopulta kokonaisuudessaan murhan koko kauheuden ja uhrin kokeman valtavan kärsimyksen. Kaksi päivää kestäneen sadistisen kidutuksen aikana uhria oli puukotettu useita kertoja erityisesti pään ja kasvojen alueelle, jonka yhteydessä uhria oli puukotettu myös toiseen silmään. Teipin avulla sidottua vankia oli myös silvottu, mutta kuolinsyyksi määriteltiin lopulta kaulaan viilletty syvä avohaava. Huolestuttavinta oli kuitenkin uhrin kaulaan kuoleman jälkeen tehdyt syvät viillot, jotka viittasivat siihen, että uhrin pää oli yritetty leikata irti.

Alan Woodin murhatutkimus eteni nopeasti, mutta uhrin tappamiseen käytetyn silmittömän väkivallan voimakkuus nosti esiin enneminkin vain kysymyksiä. Rikospaikalta ei löydetty minkäänlaisia merkkejä murtautumisesta eivätkä lähinaapurit muistaneet kuulleensa mitään tavanomaisesta poikkeavaa tai nähneensä lähiympäristössä mitään epätavallista.

Mahdollinen motiivi paljastuu

Uhrin pankkitililtä tehtyjen nostojen avulla mahdollinen motiivi alkoi viimein hahmottua, mutta vähäiseksi jäänyt taloudellinen hyöty ei vielä riittänyt mitenkään selittämään hyökkääjän käyttämää sadistista väkivaltaa ja teon pitkää kestoa. Viranomaiset pitivätkin mahdollisena, että hyökkääjä oli erehtynyt kohteestaan kuvitellen tämän olleen joku toinen – huomattavasti varakkaampi – henkilö.

Alan Wood nimittäin muistutti erehdyttävän paljon esimiestään – Bournen kaupungissa toimivan Sainsbury’s-supermarketin johtajaa. Jopa ystävien mukaan miesten yhdennäköisyys oli ilmeinen, ruumiinrakenne mukaan lukien. Paikallisen liikkeen johtajalla oli luonnollisesti pääsy supermarketin varoihin, joten oli täysin mahdollista, että ulkopuolinen hyökkääjä oli erehtynyt henkilöstä yrittäessään päästä käsiksi pikkukaupungissa toimivan elintarvikeliikkeen rahoihin.

Viranomaiset pitivät todennäköisenä, että uhria oli pahoinpidelty ja uhkailtu hänen pankkitunnuksiensa saamiseksi. On mahdollista, että hyökkääjien ymmärrettyä lopulta erehtyneensä henkilöstä, yksinkertaiseksi ryöstöksi kaavailtu hyökkäys riistäytyi turhautumisen myötä käsistä eskaloituen aina raa’aksi kidutusmurhaksi asti.

Tapahtumien oletettu aikajana

Poliisit eivät tosin uskoneet, että hyökkäys olisi tapahtunut jo keskiviikkona 21. lokakuuta, iltana, jolloin Alan nähtiin elossa viimeisen kerran, vaan vasta seuraavana päivänä torstaina 22. lokakuuta. Rikospaikan tutkinnassa ilmenneiden todisteiden nojalla poliiseilla oli syytä epäillä, että Alan oli ollut lukemassa sängyssään, kun joku koputti asunnon oveen tai muulla tavoin houkutteli pahaa aavistamattoman miehen ylös sängystään. Hyökkäys oli mitä todennäköisimmin tapahtunut heti ulko-ovella, jonka jälkeen uhri oli alistettu jopa kaksi päivää kestäneelle järkyttävälle väkivallalle ja kidutukselle.

Nostoyritykset pankkiautomaateilla

Ensimmäiset pankkiautomaateilla tehdyt nostoyritykset suoritettiin vain muutamien kilometrien päässä sijaitsevassa Bournen kaupungissa jo samana iltana, torstaina 22. lokakuuta, klo 20.55 ja uudelleen klo 21.41. Seuraavat nostoyritykset suoritettiin seuraavana päivänä, kun uhrin uskottiin jo kuolleen saamiinsa vammoihin ja viimeisen kerran vielä lauantaiaamulla 24. lokakuuta, vain tunteja ennen ruumiin löytymistä. Kaiken kaikkiaan uhrin pankkikortilla yritettiin nostaa käteistä jopa 11 kertaa Stamfordin ja Bournen alueilla sijaitsevilta toimipisteiltä, mutta vain kaksi näistä nostoista onnistui.

Paikallisten pankkiautomaattien valvontakamerakuvien tarkastelu paljasti useita kuvia henkilöstä, jonka viranomaiset uskoivat olevan mahdollisesti murhan takana ja kuvien forensisen analyysin myötä mahdollisesta epäillystä kyettiin lopulta muodostamaan karkea profiili.

Kuvissa näkyvä tyylikkäästi pukeutunut lippalakkipäinen mies oli pituudeltaan noin 175–180 cm pitkä. Kaulansa ympärillä hänellä oli raidallinen huivi, jonka avulla mies oli peittänyt kasvonsa. Miehen epätavallinen kävelytyyli sai asiantuntijat uskomaan ontumisen johtuvan siitä, että epäillyn oikea jalka oli vasempaa pidempi.

Poliisi uskoi miehen tunteneen paikallisen ympäristön hyvin, sillä epäilty vaikutti tarkoituksella välttelevän pankkiautomaattien läheisyydessä olleita valvontakameroita. Poliisin onneksi erään nostoyrityksen yhteydessä paikalle osuneen silminnäkijän ansiosta viranomaiset kykenivät kuitenkin luomaan epäillystä digitaalisen muotokuvan.

Viranomaiset julkaisivat kuvan myös Alan Woodin autosta, viininpunaisesta Jaguarista, sillä poliisilla oli syytä epäillä, että murhaaja oli saattanut käyttää kyseistä ajoneuvoa murhan jälkeisinä päivinä. Vetoomus mahdollisista havainnoista digitaalisen muotokuvan tai auton osalta ei kuitenkaan tälläkään kertaa tuottanut yhtäkään luotettavaa silminnäkijähavaintoa.

Murhan tutkinta jatkuu yhä

Poliisi ei ole vielä tähän päivään mennessä kyennyt selvittämään varmuudella toimiko murhaaja yksin vai oliko hyökkääjiä mahdollisesti kaksi tai jopa enemmän. Viranomaiset kuitenkin epäilevät, että Alan Woodin murhaaja tai murhaajat, olivat todennäköisesti itäeurooppalaista alkuperää ja uskoo heidän palanneen takaisin kotimaahansa pian murhan jälkeen.

Viranomaiset eivät ole antaneet missään vaiheessa tarkempaa tietoa epäilynsä tueksi, mutta on totta, että Lincolnshire on ollut riippuvainen jo hyvin pitkään maahanmuuttajien työvoimasta eri teollisuudenaloilla. Stamfordissa, Bournessa ja monissa muissa kaupungeissa asuu edelleen suuri määrä etenkin itäeurooppalaisia siirtolaisia, joista useat työskentelevät paikallisissa tehtaissa ja varastoissa. Paikalliset viranomaiset mm. kuulusteli satoja tehtaiden ulkomaalaisia työntekijöitä ja käännätti lukuisia lentolehtisiä ja julisteita, liittäen kirjallisia tietopyyntöjä jopa työntekijöiden palkkalaskelmiin.

Alan Woodin murhaa tutkitaan edelleen aktiivisesti, vielä 15 vuotta murhan jälkeen. Kyseessä on yksi Lincolnshiren poliisin suurimmista murhatutkimuksista, sillä jo vuoteen 2012 mennessä viranomaiset olivat tarkastelleet Magnesium-operaatiossaan yli 16 000 mahdollista epäiltyä Yhdistyneessä kuningaskunnassa ja ulkomailla.

Viranomaiset julkaisivat vuosien saatossa useita julkisia avunpyyntöjä ratkaisevien tietojen saamiseksi. Näistä viimeisin esitettiin vuonna 2019, 10 vuotta Alan Woodin järkyttävän murhan jälkeen ja se käännettiin jopa 11 eri kielelle. Samalla kaikki rikospaikalta löytyneet todisteet tutkittiin uudelleen nykyaikaisia rikosteknisiä menetelmiä käyttäen, mutta uutta tietoa ei yrityksistä huolimatta ole noussut esiin.

Alan Woodin murhaan liittyvää spekulointia

Julma kidutusmurha on synnyttänyt laajasti spekulointia aina tähän päivään asti erityisesti sen raa’an toteutustavan takia. Kantoiko joku kenties kaunaa 50-vuotiasta – ystävällisenä pidettyä – miestä kohtaan vai oliko tekijä tai tekijät mahdollisesti huumeiden vaikutuksen alaisena? Pelkkä asuntomurto vähäisen taloudellisen hyödyn tavoittelemiseksi ei ole vakuuttanut useita skeptikkoja, joten voisiko syy löytyä Alan Woodin menneisyydestä tai elämäntavoista?

Ennen puutarhuriksi ryhtymistään Alan oli nimittäin työskennellyt läheisessä HMP Stockenin vankilassa. Alemman turvatason – luokan C – vankila sijaitsee noin 20 kilometrin päässä Bournen kaupungista. Laitos on suunnattu aikuisille miehille, jotka luokitellaan matalan tai keskitason riskin vangeiksi, mutta eivät rikostensa luonteen tai käytöksensä takia sovellu avovankilaan. Olisiko siten mahdollista, että Alan oli ajautunut riitaan yhden tai useamman vangin kanssa ja saanut näin vihamiehen vankilassa työskennellessään?

Toinen merkittävä spekulaatio on liittynyt seksipalveluiden käyttämiseen. Alan Woodin tiedetään ostaneen seksiä itäeurooppalaisilta naisilta, sillä mies ei salannut tätä puolta itsestään edes lähimmiltä ystäviltään. Olisiko Alan voinut tietämättään ylittää jonkin rajan ja antaa tällä tavoin aiheen kostotoimille vai käyttivätkö häikäilemättömät ryöstäjät seksityöläistä hyväkseen päästäkseen sisälle asuntoon. Lincolnshiren poliisin mukaan ongelma oli tuttu erityisesti Lontoon alueelta, jossa seksityöläisiä oli käytetty useissa tapauksissa ryöstöjen toteuttamiseen.

Alan Woodin murha on saanut vuosien saatossa laajaa näkyvyyttä erilaisissa julkaisuissa, televisio-ohjelmissa ja dokumenteissa. Silti lukuisista julkisista vetoomuksista, 50 000 punnan vihjepalkkiosta ja rikospaikalta taltioiduista todisteista huolimatta murhaajaa ei ole saatu vastuuseen teoistaan. Vaikka tapaukseen liittyen tehtiinkin 4 pidätystä vain reilu vuosi murhan jälkeen, kaikki epäillyt vapautettiin pian kiinniottojen jälkeen riittävän näytön puuttuessa ja tapaus on edelleen ratkaisematta.

Siinä kaikki tällä kertaa. Kiitos seurastasi. Kuulemiin.