PAHUUDEN ANATOMIA

Kotimainen rikos podcast
Kuuntele Spotifyssä

Jakso 5

Mary Vincent

Toivejakso

Mary Vincent

Mary Vincent varttui Las Vegasissa Nevadassa yhdessä vanhempiensa ja kuuden sisaruksensa kanssa. Isä, Herb, työskenteli mekaanikkona ja äiti, Lucy, työskenteli kasinolla jakajana. Vanhempien avioerosta kärsivä teini-ikäinen Mary alkoi uhmata sääntöjä ja kapinoi konservatiisten vanhempiensa arvoja vastaan. Hän käytti meikkiä ja pinnasi koulusta toistuvasti. Useiden kovaäänisten riitojen jälkeen Mary päätti karistaa kotikaupunkinsa tomut jaloistaan. Hän pakkasi laukkunsa ja karkasi yhdessä itseään vanhemman poikaystävänsä kanssa Sausalitoon Kaliforniaan, jossa kaksikko asui poikaystävän autossa miltei koko kesän ajan. Yhdessäelo sai kuitenkin äkillisen päätöksen, kun viranomaiset ottivat pojan kiinni teini-ikäisen tytön raiskaamisesta epäiltynä. Pidätyksen jälkeen Mary jäi yksin, mutta hänellä oli jo suunnitelma. Hän päätti liftata itselleen kyydin vieraillakseen isoisänsä luona Los Angelesissa. 70-luvun Yhdysvalloissa liftaaminen oli varsin yleinen matkustusmuoto erityisesti uteliaan nuorison keskuudessa eikä Mary ollut poikkeus. Hän keräsi tavaransa ja lähti matkaan.

Kohtalokas automatka

29. syyskuuta 1978 Mary seisoi kahden muun tapaamansa nuoren kanssa tien varrella Berkeleyssä metsästämässä kyytiä. Kaikki olivat matkalla samaan suuntaan, joten Maryn ei tarvitsisi nousta vieraan kyytiin yksin. Suunnitelmakin oli jo selvillä. Nopein reitti San Fransicosta Los Angelesiin olisi rannikon myötäisesti etelään kulkeva päätie, Interstate 5. Kuuma aurinko porotti pilvettömältä taivaalta, mutta kolmikon tunnelma oli korkealla. Viimein sininen pakettiauto ohitti heidät ja pysähtyi tien oikeaan laitaan. Mary juoksi kiireen vilkkaa autolle. Autossa istunut mies tarjosi kyytiä, mutta matkalle oli yksi ehto. Mukaan mahtuisi vain yksi matkustaja. Marystä tämä kuulosti varsin omituiselta ja hän tunsi olonsa epävarmaksi. Vasta kun mies kertoi tällä olevan myös 15-vuotias tytär kotonaan, Maryn epäilykset hälvenivät. Hänen seurassaan olleen kaksikon varoitteluista huolimatta Mary otti miehen tarjouksen vastaan ja nousi autoon.

Autoa kuljetti 51-vuotias entinen kauppamerimies Lawrence Singleton. Maryn kiinnittäessä turvavyötään hän pani merkille, että pakettiauto oli lähes tyhjillään yhtä laukkua lukuunottamatta. Tämä vaikutti hieman omituiselta, mutta mies muistutti kovasti hänen omaa isoisäänsä ja vaikutti varsin mukavalta. Mary oli myös väsynyt matkustelusta eikä olisi enää joka tapauksessa jaksanut odottaa kyytiä paahtavassa helteessä.

Lawrence kertoi Marylle, että tämän pitäisi käydä ensin kotonaan San Pablossa, noin puolen tunnin ajomatkan päässä, mutta voisivat pysähdyksen jälkeen suunnata etelään kulkevalle päätielle kohti Los Angelesia. Mary suostui ehdotukseen.

Mary oli väsynyt kesän seikkailuista ja tuona aikana autossa vietetyt yöt olivat vaatineet veronsa. Lawrencen käytyä kotonaan ja sunnattua autonsa kohti Los Angelesia Mary sulki silmänsä ja nukahti.

Jossain vaiheessa matkaa Mary heräsi ja ryhdisti asentoaan penkillä. Hän katsoi ulos ikkunasta tarkistaakseen kuinka pitkälle matkaa oli jo taitettu. Kaikki ei tuntunut olevan kohdallaan. He eivät olleetkaan päätiellä vaan kulkivat itään – kohti Nevadan osavaltiota. Mary hätääntyi tajuttuaan miehen ajaneen päätielle johtavan liittymän ohitse ja vaati tätä kääntymään takaisin. Lawrence pahoitteli erehdystään ja sanoi ajaneensa päätien ohi epähuomiossa. Mies poistui tieltä heti seuraavasta liittymästä ja suuntasi autonsa takaisin kohti etelään johtavaa päätietä.

Vaikka miehen reaktio vaikuttikin täysin vilpittömältä, Maryn epäilykset eivät tästä laantuneet. Hän tunsi sydämensä hakkaavan rinnassaan, mutta sai pidettyä itsensä rauhallisena. Hetken aikaa matkaa jatkettuaan Lawrence kertoi Marylle, että tämän pitäisi käydä virtsalla eikä luultavasti pystyisi pidättelemään hätäänsä seuraavalle huoltoasemalle saakka. Lawrence ohjasi auton pienehkölle maaseututielle lähellä Del Puerto Canyonia ja Maryn ahdistus kasvoi entisestään. Hän punnitsi mahdollisuuksiaan ja päätti paeta mieheltä heti ensimmäisen tilaisuuden tullen. Hetken kuluttua Lawrence pysäytti pakettiautonsa ja astui ulos ovesta. Mary katsoi miehen perään sopivaa hetkeä odottaen.

Asutusta sen enempää kuin merkkejä muista ihmisistäkään ei ollut näkynyt heidän käännyttyään hiljaiselle pikkutielle. Mary oli kuitenkin jo päättänyt juosta pakoon minkä jaloistaan pääsisi, oli lähimmälle asutukselle sitten kuinka pitkä matka hyvänsä. Mary nousi ulos autosta ja valmistautui pakoyritykseen, mutta huomasi samassa kenkiensä nauhojen olevan auki. Hän kumartui nopeasti alas korjatakseen asian ja samassa hänen maailmansa pimeni. Lawrence oli hiipinyt Maryn taakse ja iskenyt tätä vasaralla kahdesti. Kerran selkään ja kerran päähän.

Mary Vincentin piina alkaa

Mies raahasi tajuttoman tytön pakettiautonsa tavaratilaan. Lawrence repi vaatteet pois Maryn yltä, jonka jälkeen hän sitoi uhrinsa kädet ja jalat yhteen. Kun Mary palasi taas tajuihinsa, hän tajusi heränneensä todelliseen painajaiseen. Lawrence makasi tytön päällä ja raiskasi tytön uhaten tappaa tämän, jos hän yrittäisi huutaa apua tai taistelisi vastaan. Mies oli jo juonut runsaasti alkoholia, mikä sai tämän käyttäytymään entistäkin agressiivisemmin. Maryllä ei ollut pienintäkään mahdollisuutta puolustaa itseään. Humalaisen Lawrencen nukahdettua raiskauksen jälkeen hetkeksi, Mary Vincent yritti kaikkensa päästäkseen vapaaksi. Hän ponnisteli epätoivoisesti voimiensa äärirajoilla, mutta käsien sen enempää kuin jalkojenkaan punokset eivät antaneet periksi.

Lopulta Lawrence heräsi torkuiltaan. Hän ja hyppäsi takaisin kuskin paikalle ja ajoi auton rauhallisempaan paikkaan, jossa saattoi jatkaa rauhassa Maryn pahoinpitelyä. Lawrence katkaisi tytön siteet ja pakotti tämän toimimaan tahtonsa mukaan. Maryn oli vain taivuttava miehen tahtoon. Hän myös juotti Maryn humalaan pakottamalla alkoholin tämän kurkusta alas. Raiskaukset kestivät aina aamun sarastukseen saakka, vielä sen jälkeenkin kun Mary oli menettänyt tajuntansa.

Kun Mary taas aamunkoitteessa palasi tajuihinsa hän ymmärsi, että kammottavat painajaiset eivät olleetkaan unta. Lawrence raahasi alastoman tytön ulos pakettiauton tarvatilasta ja jätti tämän kadulle makaamaan. Mary rukoili miestä päästämään tämän vapaaksi ja lupasi olla kertomatta tapahtumista kennellekään. Lawrence vastasi, että jos tämä todellakin halusi olla vapaa se kyllä onnistuisi. Hän kumartui tavaratilaa kohti ja otti työkalupakistaan jonkin esineen. Vasta miehen kääntyessä, Mary näki miehen pitävän kädessään kirvestä. Lawrence hyökkäsi uhriaan kohti. Mary yritti puolustaa itseään parhaansa mukaan ja tarttui tiukasti miehen molempiin käsiin yrittäen estää tätä lyömästä. Itseään puolustaessaan Mary menetti tasapainonsa ja kaatui maahan. Ylös katsoessaan hän näki hämmentyneen Lawrencen edessään. Mies oli katkaissut kirveellä Maryn käden heti kyynärpään alapuolelta. Mary oli puolustaessaan puristanut miestä niin tiukasti, että hänen katkennut kyynärvartensa roikkui vieläkin miehen ranteesta. Lawrence tuijotti hetken makaaberia näkyä, mutta toipui hämmennyksestä nopeasti. Hän ravisteli kyynärvarren irti ranteestaan ja kiinnitti huomionsa taas tyttöön. Lawrence hyökkäsi uudestaan maassa makaavan Maryn päälle tämän toinen käsi kohteenaan. Järkyttynyt Mary taisteli kaikin voimin vastaan, mutta ei mahtanut miehelle mitään. Useiden iskujen jälkeen Mary oli menettänyt myös toisen kätensä. Lawrence raahasi velton, alastoman Maryn tien reunaan. Hän pilkkasi tytön viimeistä toivetta ja totesi, että nyt tyttö olisi vapaa. Lawrence työnsi Maryn alas rinteeltä 9 metriä syvään kanjoniin. Mies seurasi vielä perässä ja alhaalla hän työnsi tytön alastoman ruumiin betoniseen viemäriputkeen. Tämän jälkeen humalainen Lawrence palasi takaisin autolleen ja ajoi kotiinsa jättäen tytön taakseen aivan kuin mitään ei olisi tapahtunut.

Mary Vincent — taistelu elämästa ja kuolemasta

Mary Vincent oli kuitenkin yhä elossa. Massiivisesta verenhukasta ja sanoinkuvaamattomasta kivusta huolimatta hän onnistui vieläkin pysymään tajuissaan. Alastomalla Maryllä ei ollut käytettävissään minkäänlaisia käärinliinoja verenvuodon tyrehdyttämiseksi, joten viimeisenä oljenkortenaan hän työnsi kätensä syvälle mutaan ja hiekkaan. Kaikki voimansa kerättyään Mary nousi pystyyn ja jatkoi hidasta matkaansa. Hän piti käsiään ylhäällä päänsä korkeudella hillitäkseen verenvuotoa entisestään. Lopulta kuin ihmeen kaupalla hänen onnistui kiivetä ylös jyrkkää rinnettä takaisin kanjonin reunaa myötäilevälle tielle.

Kivulias matka takaisin maantielle vei useita tunteja ja viimein perille päästyään päivä oli jo muuttunut iltahämärään, mutta Mary ei ollut valmis antamaan periksi. Hänen ainut toivonsa oli saada nopeasti kyyti lähimpään sairaalaan. Mary jatkoi matkaansa maantietä pitkin ja hetken kuluttua hän näki hämärässä lähestyvän auton valot. Tajunnan rajoilla taisteleva Mary kulki autoa kohti ja yritti pysäyttää kuljettajan. Auto hiljensikin aluksi vauhtiaan, mutta sisällä olleet matkustajat olivat niin järkyttyneitä kohtaamastaan näystä, että kaasuttivat pois paikalta ja jättivät tytön harhailemaan pimeyteen.

Maryn onneksi reitiltään eksynyt lomaileva pariskunta osui pian sattumalta paikalle ja pysähtyi auttamaan elämän ja kuoleman välillä taistelevaa tyttöä. Mary pysyi enää vaivoin tajuissaan ja kykeni sanomaan auttamaan rientäneelle pariskunnalle vain kolme sanaa: ”Hän raiskasi minut”. He käärivät Maryn kädet pyyhkeisiin ja auttoivat tytön takapenkille. Aviopari kiirehti autollaan läheiselle lentokentälle, josta he ilmoittivat tapauksesta viranomaisille.

Sairaalassa Maryn todettiin menettäneen jopa puolet verestään. Hänellä oli myös useita murtuneita kylkiluita, jotka olivat syntyneet hänen pudotessaan alas syvään kanjoniin. Mary kiidätettiin suoraan leikkaukseen. Hänen tilansa oli niin huono, että toiveita selviytymisestä ei juuri ollut. Mary oli kuitenkin todellinen taistelija.

Vietettyään kymmenen päivää sairaalassa, Maryn tila oli jälleen vakaa ja poliisit aloittivat kuulustelut. Järkyttävistä kokemuksistaan huolimatta hän pystyi kertomaan viranomaisille hetki hetkeltä kaikki kokemansa kauheudet. Poliisi myös piirsi hyökkääjästä luonnoksen Maryn antaman varsin yksityiskohtaisen kuvauksen perusteella. Kuva julkaistiin viipymättä suurelle yleisölle useissa eri medioissa ja jo muutaman viikon kuluttua viranomaiset saivat ratkaisevan vihjeen. Lawrencen naapuri oli tunnistanut miehen.

Oikeudenkänti Lawrence Singletonia vastaan

Myös Lawrence itse oli nähnyt lehdessä oman kuvansa ja panikoi. Hän tajusi poliisin olevan kannoillaan ja pyrki parhaansa mukaan hankkiutumaan eroon kaikista todisteista. Lawrence siivosi pakettiauton parhaan kykynsä mukaan ja yritti hävittää Maryn vaatteet polttamalla. Poliisi tavoitti miehen kotoaan ja Lawrence pidätettiin. Kuulusteluissa mies vakuutti syyttömyyttään siitäkin huolimatta, että viranomaiset olivat löytäneet Maryn palaneiden vaatteiden jäämiä tämän kotoa.

Kuulusteluissa Lawrence kertoi Maryn harrastaneen seksiä kahden miespuolisen liftarin kanssa, jotka oli aikaisemmin poiminut kyytiinsä yhdessä Maryn kanssa. Hän myös väitti uskovansa liftareiden pahoinpidelleen tyttöä myöhemmin yöllä sen jälkeen, kun Lawrence itse oli sammunut juotuaan itsensä humalaan. Hän väitti poliiseille illan muistikuvien olevan heikot vahvan humalatilan takia, mutta kertoi Maryn olleen jo poissa, kun hän oli aamulla herännyt. Vain kaksi miespuolista liftaria olivat enää hänen seuranaan.

Mary Vincent ja Lawrence Singleton
Mary Vincent ja Lawrence Singleton

Joitakin päiviä myöhemmin Mary osoitti miehen poliisin tunnistusrivistä ja Lawrence vangittiin epäiltynä kidnappauksesta, ensimmäisen asteen murhan yrityksestä ja useista raiskauksista.

Viisi kuukautta myöhemmin oikeudenkäynti viimein alkoi. Mary käveli sisään oikeussaliin itsevarmana. Kyynärvarsien tilalla hänellä oli metalliset proteesit. Mary tuijotti suoraan kohti Lawrencea, mutta pelkurimaisesti mies vältteli suoraa katsekontaktia. Mary todisti oikeudessa Lawrencea vastaan. Jälleen kerran hänen piti käydä traumaattisen yön tapahtumat läpi, kertoakseen valamiehistölle mahdollisimman yksityiskohtaisesti pahoinpitelyistä ja raiskauksista. Lawrence itse ei puhunut mitään oikeudessa, mutta poliisikuulusteluissa nauhoitetut tallenteet toistettiin valamiehistölle. Hänen puolustuksensa yritti vedota mielenvikaisuuteen, mutta esitys kumottiin. Istunnon jälkeen Maryn poistuessa salista, Lawrence katsahti kohti naista ja sanoi: ”Vaikka se jäisi viimeiseksi teokseni, aion saattaa aloittamani työni päätökseen”.

Lawrencen kuulusteluissa esittämät valheet eivät valamiehiin uponneet. Heille todisteeksi riitti jo pelkästään muutamien metrien päässä istuva Mary, jonka kyynärvasien tilalla olevat proteesit kertoivat illan tapahtumista oman tarinansa. Lawrence todettiin syylliseksi kaikkiin syytteisiin. Oikeudenkäynnissä toiminut tuomari sanoi Lawrencelle, että toivoisi tämän istuvan vankilassa lopun elämänsä. Valitettavasti tuolloin Kalifornian laki ei sallinut tuomarien määrätä rikoksista peräkkäisiä tuomioita, joten Lawrence voitiin tuomita teoistaan maksimissaan 14 vuoden vankeuteen. Odotetusti oikeudenkäyntiä tiiviisti seurannut kansa oli raivoissaan oikeudenkäynnin lopputuloksesta.

Mary Vincent lehdistötilaisuuden jälkeen
Mary Vincent lehdistötilaisuuden jälkeen

Lawrencen ehdonalainen kansallisen raivon

Jos Lawrencen tuomio ei vielä ollut riittävästi, lisää vettä löylyyn saatin jo kahdeksan vuoden jälkeen, kun mies vapautettiin ehdonalaiseen hyvän käytöksen takia. Vapauttaminen aiheutti jälleen kansallista raivoa. Ihmiset eivät voineet ymmärtää miten erityisesti alaikäiseen tyttöön kohdistuneesta suunnattoman raa’asta väkivallasta ja useista raiskauksista tuomittu mies saattoi selvitä vain kahdeksan vuoden tuomiolla. Kalifornian lain mukaan Lawrencen vapautumista ei oltaisi tuolloin voitu varsinaisesti estääkään, mutta kansan oikeustaju oli koetuksella ja ympäri Kaliforniaa järjestettiin laajoja mielenosoituksia. Vapautuksesta seuranneen laajan vastustuksen seurauksena hyväksyttiin myöhemmin Singletonin laki, joka esti kidutuksiin liittyviin rikoksiin syyllistyneiden rikollisten ennenaikaisen vapauttamisen.

Marya pidettiin rohkeana taistelijana ja todellisena selviytyjänä. Olihan nuori tyttö selvinnyt hengissä lähes varmasta kuolemasta. Maryn oma kokemus tosin oli aivan toinen. Hän oli pahasti masentunut ja harkitsi useasti myös itsemurhaa. Päivisin Mary Vincent poistui kotoaan vain harvoin, koska pelkäsi Lawrencen toteuttavan uhkauksensa ”työn saattamisesta loppuun”. Öisin hän näki piinaavia painajaisia kohtalokkaan illan tapahtumista. Maryn heikko mielenterveys vaikeutti myös sosiaalista elämää ja useat läheiset ihmissuhteet kariutuivatkin lopullisesti.

Aikaisemmin Mary oli ollut lupaava tanssija ja haaveillut ammattitanssijan urasta. Hänen oli itseasiassa määrä toimia päätanssijana Las Vegasin Lido de Paris-kabareessa ennen karkumatkaansa poikaystävänsä kanssa. Mutta nyt Marylta oli viety kaikki. Vammansa takia Mary ei saanut töitä ja oli täysin rahaton. Vuonna 1982 hän sai rikoksien uhreille tarkoitetulta rahastolta 13,000 dollaria, mutta rahat eivät pitkälle riittäneet. Mary nosti myös 2,5 miljoonan dollarin siviilikanteen Lawrencea vastaan. Asia ratkaistiin Maryn hyväksi, mutta rahaton Lawrence ei koskaan maksanut hänelle senttiäkään.

Täysin mutkattomasti ei sujunut myöskään vankilasta ehdonalaiseen vapautuneen Lawrencen elämä. Vihaiset protestoijat seurasivat miestä kaikkialle.  Aseistautuneiden poliisien piti eräänä iltapäivänä pelastaa mies noin 500 hengen vihaiselta väkijoukolta, jotka olivat saapuneet tämän kodille vaatimaan oikeutta. Viranomaiset saivat kuitenkin kuljetettua Lawrencen turvaan takaoven kautta ja mies sijoitettiin jälleen uuteen paikaan.

Salassapidetyistä sijoituspaikoista huolimatta Lawrence ei kuitenkaan saanut olla missään rauhassa. Joku naapureista tunnisti aina miehen. Satojen ihmisten väkijoukot löysivät kerta toisensa jälkeen tiensä paikalle eivätkä viranomaiset kyenneet enää takaamaan miehen turvallisuutta. Lopulta kuvernöörin hyväksynnällä Lawrence muutti turvaan San Quentin vankilan alueelle, jossa asui hän asuntovaunussa. Viranomaisten suojissa Lawrence suoritti ehdonalaisestaan jäljellä olevat 10 kuukautta ilman uusia välikohtauksia.

Lopulta Lawrence sai suoritettua vuoden mittaisen ehdonalaisensa loppuun. Viimeiset 10 kuukautta olivat sujuneet rauhallisesti San Quentin vankilan alueella ja Lawrence uskoi pahimman raivon jo laantuneen kansan keskuudessa. Hän päätti etsiä rauhaa uudelta suunnalta ja muutti Yhdysvaltain itärannikolle Floridaan. Sana miehen olinpaikasta kuitenkin levisi kulovalkean tavoin. Kukaan ei halunnut miestä yhteisönsä jäseneksi ja jälleen kerran Lawrence sai kokea raivoisan väkijoukon vihan. Kiukkuiset ihmiset kokoontuivat talon ympärille ja joku mielenosoittajista jopa heitti miehen etupihalle itsetehdyn pommin. Suuria vahinkoja ei syntynyt, mutta viesti oli selkeä. Poliisi tutki tapausta, mutta tiedustelut eivät johtaneet mihinkään. Kukaan ei ollut nähnyt tai kuullut mitään.

Itsepäinen Lawrence kieltäytyi tällä kertaa pakenemasta. Hän asui Floridassa usean vuoden ajan pikkurikoksia tehden joista istui muutamia lyhyitä tuomioita: 60 päivää kertakäyttöisen kameran varastamisesta ja tämän jälkeen kaksi vuotta 3 dollarin hatun näpistyksestä. Vuonna 1997 hän yritti riistää itseltään hengen. Itsemurhayritys epäonnistui ja Lawrence jatkoi elämäänsä. Kansan halveksuma naisvihaaja aikoi kuitenkin vielä kerran näyttää todellisen luonteensa.

Roxanne Hayesin murha

19. helmikuuta 1997 Paul Hitson koputti Lawrencen kodin etuoveen. Lawrence oli palkannut Paulin ja hänen setänsä maalaamaan talonsa uudelleen ja sopinut maalarien kanssa kyseisestä päivästä. Kukaan ei saapunut avaamaan, joten Paul päätti kokeilla ovea ja huomasi sen olevan auki. Hän astui taloon sisään ja kuuli toisesta huoneesta kantautuvan vaimeita avunhuutoja. Paul astui olohuoneeseen, josta löysi Lawrencen sohvalta kumartuneena verisen ja alastoman naisen ylle. Hänen kätensä olivat naisen kaulan ympärillä.

Hätääntynyt Paul juoksi ulos talosta autolleen, jonka luona hänen setäntä valmisteli maalausurakkaa. Paul kertoi sedälleen näkemästään ja miehet soittivat välittömästi poliisille. Viranomaisten saavuttua paikalle, heitä kohtasi kammottava näky. Lawrence oli yltä päältä veressä. Olohuoneen sohvalla hänen vierellään makasi kuolleena 31-vuotias kolmen lapsen äiti Roxanne Hayes. Häntä oli puukotettu yhteensä seitsemän kertaa. Kuusi kertaa rintaan ja kerran kasvoihin. Roxanne oli seksityöläinen, jonka Lawrence oli hieman aikaisemmin tuonut kotiinsa.

Lawrencen teosta kuultuaan, Mary vannoi että tällä kertaa mies viettäisi loppuelämänsä vankilassa. Yli 20 vuotta jatkuvasta pelosta kärsinyt Mary keräsi jälleen  rohkeutensa ja todisti Roxannen murhaoikeudenkäynnissä Lawrencea vastaan. Hän kertoi valamiehistöille järkyttävistä kokemuksistaan, joista todisteena hänellä oli nyt käsien tilalla vain metalliset proteesit. Mary kertoi myös kahdesta pojastaan, jotka pelkäsivät jatkuvasti henkensä puolesta ja siitä, että hän ei ollut hymyillyt yli kahteen vuosikymmeneen kaiken kokemansa takia.

Vuotta myöhemmin, huhtikuussa 1998 Lawrence todettiin syylliseksi ensimmäisen asteen murhaan ja tuomittiin kuolemaan. Valamiehistön päätös oli yksimielinen. Tuomiota ei kuitenkaan ehditty panna täytäntöön, sillä Lawrence kuoli syöpään vankeudessa vain kolme vuotta myöhemmin 74-vuotiaana.

Vielä tänäpäivänäkin Mary taistelee menneisyytensä kanssa. Edes Lawrencen kuolema ei tuonut hänelle toivomaansa rauhaa. Hänen mielenterveytensä on toki parantunut dramaattisesti vuosien saatossa, mutta nukkuminen pelottaa häntä vieläkin. Kammottavat öiset painajaiset seuraavat Marya vielä vuosien jälkeen. The Seattle PI:lle taannoin antamassaan haastattelussa hän kertoi seuraavaa: ”Olen murtanut painajaisteni takia kylkiluita ja nenäni pudottuani sängystä. Myös olkapääni on mennyt sijoiltaan. Joka päivä rukoilen Jumalaa suomaan minulle tilan, jossa voin hengittää.”

Menneisyydestään huolimatta Mary on sinnitellyt elämässään eteenpäin. Hän saa rauhaa muun muassa tekemästään taiteesta ja hänellä on kaksi aikuista poikaa. Äitiys, perheen kasvattaminen ja taide olivatkin tärkeimmät eteenpäin auttavat voimat Maryn selviytymisessä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *