26-vuotias eläinlääkäri Priyanka Reddy työskenteli Intian valtion eläinlääkintäorganisaatiossa – Telanganan osavaltion palveluksessa – huolehtien etenkin käytännön kenttätyöhön liittyvästä kotieläinten terveydenhoidosta Hyderabadin maaseutualueilla. Hänen työnsä sijoittui Kollurun kylän alueelle, jossa valtion ylläpitämä eläinlääkintäyksikkö vastasi muun muassa lääkkeiden ja rokotteiden saatavuudesta sekä karjanhoitajien ja kyläläisten kiireellisistä hoitopyynnöistä. Työyhteisönsä mukaan hän oli poikkeuksellisen täsmällinen ja hoiti virkavelvollisuutensa johdonmukaisesti, vaikka työmatkat olivatkin kuormittavia ja vaativat useimmiten jopa monen eri kulkumuodon yhdistämistä.
Arjen liikkumisen mahdollistaakseen Priyanka olikin hankkinut itselleen punaisen skootterin, jonka hän työtoveriensa mukaan jätti usein Shamshabadin bussipysäkin läheisyydessä sijaitsevan maksupisteen tuntumaan. Tästä hän jatkoi matkaansa linja-autolla Shadnagarin suuntaan. Vaihdettuaan tämän jälkeen edelleen Kondurugiin kulkevaan autoon hän matkasi usein viimeisen etapin jaetulla autorikšalla kohti työpistettä. Perillä joku työyksikköön kuuluva henkilö nouti hänet vielä mukaansa loppumatkalle. Saman rutiinin kuvattiin toistuneen arjessa niin säännöllisesti, että työpaikalla Priyankan tiedettiin saapuvan paikalle viimeistään kello 10.00 mennessä.
Työnsä Priyanka oli aloittanut kyseisessä eläinlääkäriyksikössä vain muutamaa vuotta aikaisemmin – tammikuussa 2017 – ensimmäisenä uutena eläinlääkärinä yli kymmeneen vuoteen. Työtoverien mukaan hän oli integroitunut nopeasti osaksi työyhteisön arkea, jossa Priyankan vastuulle kuului vastaanotto- ja kenttätyön lisäksi myös hallinnollisia käytäntöjä, kuten lääkintävarastojen seurantaa. Kuvauksien mukaan nuori nainen oli valmis matkustamaan virkansa puolesta myös muualle eläinten hankintaan ja tarkastuksiin liittyvissä tehtävissä.
27. marraskuuta 2019 – tapahtumailta
Keskiviikkona 27. marraskuuta 2019 Priyanka lähti kotoaan Shamshabadin alueella sijaitsevasta asunnostaan noin kello 17.45. Tavallisen rutiininsa mukaisesti hän suuntasi matkansa skootterillaan kohti Tondupallyn tulliasemaa, joka sijaitsi noin seitsemän kilometrin päässä hänen asunnoltaan. Tarkoituksena hänellä oli matkata varaamalleen ihotautilääkärin tapaamiselle Gachibowliin, minkä vuoksi hän päätti pysäköidä skootterinsa tulliaseman läheisyyteen ja jatkaa matkaansa sitten taksin kyydissä.
Saavuttuaan paikalle noin kello 18.15 Priyanka jätti skootterinsa tulliaseman alueelle pysäköidyn kuorma-auton lähettyville. Auton ohjaamossa istuvat neljä miestä – Mohammed Areef, Chintakunta Chennakeshavulu, Jollu Shiva ja Jollu Naveen – olivat viettäneet myöhäisiltapäiväänsä yhdessä viskiä nauttien, ja seurasivat nyt tiiviisti tulliasemalle saapuneen 26-vuotiaan naisen liikkeitä. Miehet olivat jo aiemmin päivällä keskustelleet mahdollisen seksuaalisen hyökkäyksen toteuttamisesta, ja nyt yksin liikkuneen nuoren naisen ilmestyminen paikalle oli herättänyt humalaisen seurueen kiinnostuksen.
Julkisissa lähteissä esiintyy osin ristiriitaista tietoa kuorma-auton ohjaamossa olleiden mieshenkilöiden ikäjakaumasta. Ainoastaan 26-vuotiaan Mohammed Areefin osalta käsitys on yhdenmukainen. Muiden kolmen osalta viranomaisaineistossa esitetyt iät vaihtelivat 15 ja 20 ikävuoden välillä, mutta Sirpurkar-komission loppuraportin perusteella heitä voitaneen pitää kohtuullisella varmuudella alaikäisinä.
Priyankan jatkettua matkaansa tulliasemalta taksilla kohti lääkäriä, miespuolinen seurue päätti käyttää tilaisuutensa hyväkseen. Suunnitelmansa mukaisesti he tyhjensivät ensin kuorma-auton läheisyyteen pysäköidyn skootterin takarenkaan, jonka jälkeen tarkoitus oli odottaa yksin liikkuvan naisen palaavan takaisin, jolloin miehet tarjoaisivat hänelle apuaan ja kaappaisivat tämän sitten mukaansa.
Priyanka saapuu takaisin tulliasemalle
Priyankan palattua lääkärikäynniltään takaisin tulliasemalle myöhemmin illalla noin kello 21.15, nainen huomasi epäonnekseen skootterina takarenkaan olevan täysin tyhjä. Epämiellyttävä tilanne aiheuttikin yksin liikkuvalle nuorelle naiselle välitöntä huolta pimeässä ympäristössä, ja siskolleen soittamassaan puhelussa – noin kello 21.22 – hän ilmaisikin pelkonsa ympärillä liikkuvista vieraista miehistä.
Samalla hetkellä naisen toimia tarkkaillut 26-vuotias Mohammed Areef lähestyi Priyankaa tarjoten tälle apuaan renkaan korjaamisessa. Myöhäisen ajankohdan takia vaihtoehdot olivat vähissä, eikä Priyankalla ollut näin ollen juuri muita mahdollisuuksia kuin tarttua miehen ehdotukseen. Osana harhautusta yksi nuoremmista pojista kertoi taluttavansa skootterin läheiselle korjaamolle, vaikka todellisuudessa hän kuljetti sen vain hieman syrjemmälle, palatakseen hetken kuluttua takaisin.
Hyökkäys alkaa
Priyankan odotellessa kolme muuta miestä ympäröivät hänet täysin yllättäen pakottaen naisen mukaansa syrjemmälle, tulliaseman läheisyydessä sijainneeseen tiheikköön. Sammutettuaan naiselta varastamansa matkapuhelimen, kauhistunut Priyanka alkoi kuitenkin huutamaan äänekkäästi apua, jolloin miehet pakottivat uhrinsa väkivalloin maahan. Hiljentääkseen avunhuudot lähteet kertovat miesten kaataneen väkisin viskiä uhrinsa suuhun, saaden Priyankan yskimään voimakkaasti ja menettämään hetkeksi äänensä.
Seksuaaliväkivalta
Syrjemmällä tulliaseman valoista miehet riisuivat Priyankan vaatteet jättäen uhrinsa täysin alasti. Ryhmän vanhimpana 26-vuotias Mohammed Areef aloitti tämän jälkeen lähes 50 minuuttia kestäneen seksuaalisen hyökkäyksen, jonka aikana kaikki miehet raiskasivat uhrinsa vuorotellen. Jopa järjestys oli ennalta sovittu, jolla varmistettiin, ettei kukaan miehistä jäisi osattomaksi.
Julma hyökkäys aiheutti Priyankalle vakavaa verenvuotoa, ja julma väkivalta johti lopulta jopa tajunnan menetykseen. Virottuaan hetkeksi tajuihinsa hän oli lähteiden mukaan jatkanut raivokkaasti vastarintaa, jolloin miehet olivat tukahduttaneet naisen avunhuudot peittämällä uhrin suun ja nenän käsillään. Priyanka Reddy menehtyi tukehtumalla myöhään illalla noin kello 22.08.
Ruumiin siirto ja polttaminen
Myöhäisillan ja varhaisen aamuyön tunneille ajoittunut jälkien hävittäminen käynnistyi raportin mukaan välittömästi sen jälkeen, kun Priyanka oli surmattu. Osana systemaattista peittelyä tekijät pyrkivät hävittämään tapahtumapaikalta kaikki itseensä viittaavat todisteet, ja käärittyään ruumiin peiton sisään se nostettiin kuorma-auton kuljetustilaan. Jotkin lähteet kuvaavat seksuaaliväkivallan jatkuneen vielä jopa kuorma-auton ohjaamossa.
Lähteiden mukaan ruumis kuljetettiin pois Shamshabadin seudulta kohti Shadnagarin aluetta, jossa suuret väylät ja liittymät tarjosivat useita poistumisreittejä sekä paikkoja, joissa pysähtyminen ei herättäisi huomiota. 27 kilometrin päässä sijaitseva alue tarjosi paitsi suojaa ulkopuolisten katseilta, katkaisi myös yhteyden alkuperäiseen tekopaikkaan, tukien tekijöiden tarkoituksellista pyrkimystä jälkien hävittämiseen.
Miehet eivät kuitenkaan luottaneet vain pelkkään ruumiin siirtämiseen, vaan tarkoitus oli nimenomaisesti hävittää ruumiin tunnistamisen ja rikosteknisen tutkimuksen kannalta keskeinen aineisto. Tätä varten he olivat hankkineet matkallaan polttoainetta huoltoasemalta ja etsineet tarkoituksella paikan, jossa ruumiin polttaminen olisi mahdollista ilman, että liekit ja savu houkuttelisivat paikalle sivullisia.
Lopullinen paikka valikoituikin Shadnagarin tuntumaan Chatanpallyn siltarakenteen alle paikkaan, jossa maaston muodot ja rakenne muodostivat näkösuojaa sekä tien että asutuksen suuntaan. Poliisin aikajanaan tukeutuvan kuvauksen mukaan ruumis valeltiin polttoaineella ja sytytettiin tuleen noin kello 02.30, jolloin yöliikenne oli vähäistä. Lähteistä ei voida tehdä varmaa johtopäätöstä siitä, oliko ajankohta valittu tietoisesti, mutta olosuhteet viittasivat joka tapauksessa siihen, että ulkopuolisten tekemien havaintojen todennäköisyys oli tuolloin huomattavasti pienempi.
Jälkien hävittämisen kannalta merkityksellistä oli lisäksi se, että valitulle alueelle pääsi kapeaa, osin maapohjaista kulku-uraa pitkin, mikä käytännössä rajoitti ulkopuolista liikennettä ja siten myös satunnaisten ohikulkijoiden todennäköisyyttä. Useiden uutislähteiden mukaan miehet olivat ennen lopullista valintaa tarkastelleet useampia mahdollisia paikkoja. Rakenteiden tarjoaman näkösuojan vuoksi myös kuorma-auton pysäyttäminen sivummalle oli toteutettavissa ilman, että suurehko kulkuneuvo olisi välittömästi herättänyt huomiota.
Varmistettuaan ruumiin palaneen jo siinä määrin, että tunnistaminen ja rikostekninen selvittäminen vaikeutuisi huomattavasti, miehet poistuivat paikalta kiireesti. Heidän kerrottiin saapuneen varhain aamuyöllä noin kello 04.00 Aramgharin suunnalle, jossa miehet lopulta hajaantuivat kukin omille teilleen vähentääkseen riskiä, että ulkopuolisten havainnot voisivat yhdistää heidät samaan tapahtumaketjuun.
Priyankan ruumis löytyy
Henkirikos ei kuitenkaan pysynyt kauaa salassa, sillä Priyanka Reddyn pahoin palanut ruumis löytyi jo varhain samana aamuna noin kello kuuden aikaan. Paikalle hälytetyt viranomaiset alkoivatkin välittömästi selvittämään uhrin henkilöllisyyttä, vaikka aluksi vaikuttikin siltä, että tunnistamattomaksi palaneen ruumiin identiteetin selvittäminen tulisi olemaan kaikkea muuta kuin helppoa.
Priyankan omaiset olivat kuitenkin tehneet tyttärestään katoamisilmoituksen jo edellisenä iltana, jonka ansiosta viranomaisilla oli tiedossaan uhrin viimeinen tunnettu sijainti. Poliisin tarkistettua tulliaseman valvontakameratallenteita he pystyivät nopeasti peilaamaan ruumislöydön jo vireillä olleeseen katoamistapaukseen, jonka ansiota Priyankan omaiset pyydettiin löytöpaikalle tunnistusta varten. Pahoin palaneen ruumiin henkilöllisyys vahvistettiin paikan päällä kaulassa riippuneen Ganesh-riipuksen avulla.
Priyankan perheen kritiikki
Samaan aikaan julkisuuteen paljastui omaisten väitteitä viranomaisten viivyttelystä kadonneen henkilön etsintöihin liittyvissä toimissa. Perheen mukaan he olivat edellisen illan ja yön aikana kokeneet joutuneensa perustelemaan poliisille hätätilanteen kiireellisyyttä ja siirtymään toimipisteeltä toiselle sen sijaan, että asiaan olisi heti suhtauduttu vakavasti. Erityisen ongelmalliseksi omaisten mukaan oli noussut viranomaisten vetoomukset toimivaltakysymyksiin, joka omaisten näkökulmasta oli hidastanut etsintätoimien alkamista kriittisten ensimmäisten tuntien aikana.
Viranomaisten oma selitys tapahtumien aikajanasta tarkentui vasta myöhemmässä tiedotteessa, kun intialainen päivälehti Deccan Chronicle uutisoi poliisin kirjanneen ilmoituksen kadonneesta henkilöstä Shamshabadin poliisiasemalla vasta kello 03.10 aamuyöllä. Kyseinen kellonaika jäikin julkisuudessa elämään keskeiseksi kritiikin kohteeksi, kun yleisen mielipiteen mukaan viranomaisten olisi tullut ottaa ilmoitus viivytyksettä vastaan mahdollisista toimivaltarajoista huolimatta.
Ruumiislöytö johti Hyderabadin seudulla ja muualla Intiassa laajoihin mielenilmauksiin, joissa viranomaisilta vaadittiin nopeita toimia paitsi naisiin kohdistuvan väkivallan torjumiseksi myös rikosoikeudellisen järjestelmän oikeusturvakyvyn vahvistamiseksi. Protestien taustalla vaikutti erityisesti pelko laajemmasta ilmiöstä, jossa naisten turvallisuus ja viranomaisten tehottomuus muodostivat yhteiskunnallisesti kestämättömän kokonaisuuden. Reutersin kuvauksen mukaan kansalaiset kokoontuivat poliisiaseman edustalle vaatimaan oikeutta ja ankaria rangaistuksia, aiheuttaen viranomaisten ja väkijoukon välille jopa fyysisiä yhteenottoja.
Myös useat uutislähteet olivat alkaneet levittää tietoa järkyttävästä rikoksesta vielä saman päivän aikana, kasvattaen tapausta koskevaa näkyvyyttä vain muutamissa tunneissa. Intialaisilla uutiskanavilla julkaistuissa videoissa kuvattiin, miten osittain palanut ruumis oli löydetty ohikulkijoiden toimesta Shadnagarin lähistöllä. Kuvallinen raportointi vahvistikin vaikutelmaa tilanteen vakavuudesta vain entisestään luoden samalla myös julkista painetta viranomaisten välittömille ja ennen kaikkea näkyville toimille.
Ruumiinavaus
Poliisin siirrettyä Priyanka Reddyn hiiltyneen ruumiin Gandhin lääketieteellisen korkeakoulun sairaalaan oikeuslääketieteellistä tutkimusta varten vielä saman päivän aikana, patologi aloitti poikkeuksellisen vaativan prosessin uhrin vammojen selvittämiseksi. Koska ruumiista jopa yli 70 prosenttia oli palanut, menettelyn dokumentointiin ja näytteidenottoon kiinnitettiin erityistä huomiota, minkä lisäksi lähteet kuvasivat kokonaisuuden tapahtuneen nimenomaisesti Telanganan osavaltion rikosteknisen laboratorion asiantuntijoiden valvonnassa.
Ruumiinavauslausunnossa kuolemansyyksi todettiin tukehtuminen hengitysteiden mekaanisen tukkimisen seurauksena. Hapenpuutteesta aiheutuneen kuoleman katsottiin johtuneen suun ja nenän peittämisestä jo ennen ruumiin polttamista. Ruumiinavauslausuntoon viitaten Priyankan kuoleman arvioitiin ajoittuneen myöhäiseen iltaan 27. marraskuuta 2019 noin kello 22.08.
Ruumiinavausraportissa kuvattiin lisäksi useita väkivaltaan viittaavia löydöksiä. Kehossa oli todettu lukuisia ruhjeita ja naarmuja, jotka sopivat yhteen fyysisen vastarinnan ja maastossa tapahtuneen kamppailun kanssa. Sukupuolielinten alueella raportoitiin vakavia vaurioita ja sisäistä verenvuotoa, joiden oikeuslääkäri oli todennut viittaavan ryhmäluonteiseen seksuaaliväkivaltaan. Samassa kokonaisuudessa esitettiin myös väite siitä, että osa vammoista oli syntynyt vasta kuoleman jälkeen.
Toksikologisissa tutkimuksissa uhrin elimistössä oli havaittu myös alkoholia. Uutisoinnissa tätä löydöstä tulkittiinkin laajasti poliisin esittämän tapahtumakulun tukena, sillä viranomaisten mukaan uhrin suuhun oli hyökkäyksen alkuvaiheessa kaadettu väkisin viskiä uhrin hiljentämistarkoituksessa.
Ruumiinavausprosessin yhteydessä kerätyt näytteet toimitettiin jatkoanalyyseihin, koska sekä toksikologiset että biologiset tutkimukset edellyttivät useiden eri näytemateriaalien varmistamista. Osana tätä prosessia uhrin henkilöllisyys varmistettiin vielä DNA-tutkimuksen avulla, jossa ruumiin rintalastan alueelta otettua luunäytettä verrattiin lähisukulaisten DNA-profiileihin.
Seksuaaliväkivaltaan liittyvän näytön osalta kerrottiin, että huivista ja alusvaatteista löydetyt siemennestenäytteet vastasivat yhteensä neljän miehen DNA-profiileja. Ruumiinavauslausunto ja siihen liittyvät laboratorioraportit muodostivatkin esitutkinnan kannalta keskeisen todistusaineiston, sillä niiden perusteella voitiin todeta paitsi uhrin kuolinsyy myös kuolemaa edeltäneen väkivallan laajuus.
Pidätykset
29. marraskuuta 2019 – vain noin vuorokausi ruumiin löytymisen jälkeen – tapauksen tutkinnassa syntyi merkittävä käänne, kun Cyberabadin poliisi ilmoitti jäljittäneensä ja ottaneensa kiinni neljä epäiltyä. Kiinniottojen perusteiksi viranomaiset kuvasivat etenkin teknistä kokonaisuutta, jossa valvontakameratallenteet, uhrin puhelimeen ja silminnäkijähavaintoihin perustuvat tiedot olivat kohdistaneet epäilyt nimenomaisesti kyseisiin henkilöihin. Samassa yhteydessä poliisi kertoi epäiltyjen myöntäneen osallisuutensa jo alustavissa kuulusteluissa.
Pidätysten jälkeen tutkinta jäsentyikin virallisesti vakavien rikosnimikkeiden varaan, kun viranomaisten asiakirjoissa viitattiin Intian rikoslain pykäliin 376D (ryhmäraiskaus), 302 (murha) ja 201 (todisteiden hävittäminen). Tällä oikeudellisella luokittelulla olikin julkisuudessa hyvin olennainen merkitys, koska se osoitti, että tutkinnassa käsiteltiin alusta lähtien yhtenä kokonaisuutena paitsi raiskauksia myös kuolemaan johtanutta väkivaltaa. Viranomaisten järjestämässä tiedotustilaisuudessa korostettiin, että ruumiinavauslöydökset, toksikologia ja DNA-tulokset olivat kokonaisuutena linjassa poliisin keräämän näytön ja kuulustelumateriaalin kanssa, sillä epäillyiltä otettujen vertailunäytteiden DNA-profiilit vastasivat ruumiista ja siihen liittyvistä näytteistä tehtyjä löydöksiä.
Yleinen paine kasvaa
Jo seuraavana päivänä – 30. marraskuuta 2019 – epäiltyjen säilyttäminen ja esitutkinnan turvaaminen muodostuivat itsessään osaksi kriisiä, kun mielenosoittajien määrä ja vaatimukset kasvoivat poikkeuksellisiksi. Reutersin paikalla olleen toimittajan mukaan tuhannet ihmiset kerääntyivät Shadnagarin poliisiaseman ulkopuolelle vaatimaan epäiltyjen luovuttamista väkijoukon armoille. Tapauksen saama julkisuus ja kansalaisten raivo kuvastivatkin hyvin painetta, jonka alla poliisi joutui toimimaan: viranomaisilta odotettiin yhtä aikaa nopeita tuloksia ja ankaria seuraamuksia, vaikka esitutkinta oli vasta alussa ja todisteiden varmistaminen edellytti huolellista työskentelyä.
Seuraavina päivinä tutkinnan eteneminen välittyi julkisuuteen suurelta osin poliisin esitutkinta-asiakirjoihin nojaten. Niissä kuvattiin, miten epäiltyjen katsottiin uhrin kuoleman jälkeen kuljettaneen ruumiin syrjäiselle alueelle nimenomaan todisteiden hävittämistarkoituksessa, ja miten lopulliseksi paikaksi oli valikoitunut Shadnagarin seudulla sijaitseva suojaisa siltarakenne. Yksityiskohtien paljastaminen suurelle yleisölle ei ainoastaan selittänyt teon sisäistä logiikkaa; ne lietsoivat samalla vain entisestään yleistä raivoa, ilmentäen tapahtumasarjan paitsi määrätietoista myös harkittua luonnetta.
Samaan aikaan viranomaiset pyrkivät vahvistamaan teknistä näyttöä useasta suunnasta. Lähteiden mukaan erityisesti valvontakamerat olivat olleet keskeisessä roolissa epäiltyjen tavoittamisessa, minkä lisäksi esitutkinta oli nojannut paitsi oikeuslääketieteelliseen näyttöön myös tapahtumapaikalta kerättyyn aineistoon. Tällaisessa kokonaisuudessa jokaisella yksityiskohdalla – kuten tapahtumien järjestyksellä ja kellonajoilla – olikin suuri merkitys, koska nimenomaan niiden avulla poliisi pystyi sitomaan kertomansa tapahtumaketjun konkreettisiin havaintoihin.
Oikeusvaltioperiaate kiistan kohteena
Julkinen paine ei kohdistunut kuitenkaan yksinomaan vain rangaistuksiin liittyviin vaatimuksiin, vaan myös epäiltyjen menettelylliseen oikeusturvaan liittyviin kysymyksiin. Hindustan Timesin mukaan paikallinen asianajajayhdistys nimittäin ilmoitti jäsentensä “moraaliseen vastuuseen” vedoten kieltäytyvänsä tarjoamasta oikeusapua epäillyille, kuvaten miten rikosepäilyyn liittynyt poikkeuksellinen paine heijastui nopeasti myös menettelyn käytännön edellytyksiin ja ammatillisiin toimintatapoihin. Keskustelu aiheesta jatkui 2. joulukuuta 2019 myös kansainvälisessä uutisoinnissa: puolustuksen järjestämiseen liittyneet vaikeudet herättivät kysymyksiä siitä, toteutuivatko menettelylliset oikeudet tilanteessa, jossa julkinen paine oli kasvanut poikkeuksellisen voimakkaaksi.
Joulukuun ensimmäisten päivien aikana poliisin tutkinta etenikin käytännössä kaksilla toisiaan ruokkivilla linjoilla. Viranomaisten yhä selvittäessä tapahtumien teknistä näyttöä, myös mielenosoitukset ja vaatimukset “pikaisesta oikeudenkäynnistä” kiihtyivät, sisältäen vaatimuksia mm. ankarista rangaistuksista. Al Jazeeran uutisoinnin mukaan epäillyt oli määrätty 14 päiväksi tutkintavankauteen ja mainittiin että tapausta käsiteltäisiin nopeutetusti, suorana seurauksena paitsi poliittisesta myös yhteiskunnallisesta paineesta.
Ampumavälikohtaus
Noin yhdeksän päivää ruumiin löytymisen jälkeen – 6. joulukuuta 2019 varhain aamuyöllä – Cyberabadin poliisi kuljetti kaikki neljä epäiltyä tiukassa valvonnassa takaisin Shadnagarin seudulle. Tarkoituksena oli suorittaa tapahtumaketjun rekonstruktio. Lähteiden mukaan samalla oli määrä etsiä myös uhrin omaisuutta, jonka poliisi oli arvioinut jääneen rikospaikoille tai niiden läheisyyteen. Reutersin mukaan poliisijohto oli kuvannut nimenomaisesti ryhmän olleen paikalla auttaakseen uhrin matkapuhelimen löytämisessä, sillä laite oli ollut keskeinen sekä aikajanan että liikkumisen selvittämisessä.
Aamuyön varhaisina tunteina tapahtumat olivat kuitenkin eskaloituneet viranomaisten kertomuksen mukaan nopeasti, kun kymmenen poliisin saattueessa kulkeneet epäillyt olivat tehneet jotain täysin odottamatonta. Poliisikomisario Sajjanarin väitteen mukaan kaksi epäillyistä oli saanut haltuunsa saattajiensa ampuma-aseet, muuttaen tilanteen välittömästi henkeä ja terveyttä uhkaavaksi konfliktiksi. Reutersin referoiman poliisin selostuksen mukaan epäillyt eivät olleet tapahtumaan aikaan olleet käsiraudoissa, ja saatuaan aseet haltuunsa avanneet välittömästi tulen poliiseja kohti.
Al Jazeeralle annetussa viranomaislausunnossa Telanganan poliisin järjestyksestä vastaava lisäjohtaja Jitender kuvasi, miten epäillyt olivat yhteenoton jälkeen yrittäneet paeta, pakottaen poliisin avaamaan tulen. Viranomaiskertomuksen mukaan kaikki neljä epäiltyä kuolivat tapahtumapaikalla. Samassa uutisoinnissa viitattiin myös AFP:lle annettuun lausuntoon paikalle kutsutusta ambulanssista, mutta edes nopeasti alkaneista hoitotoimenpiteistä huolimatta mitään ei ollut enää tehtävissä.
Tapahtuman käsittely julkisuudessa
Tapahtumaan alettiin nopeasti viittaamaan julkisuudessa vakiintuneella nimityksellä “yhteenotto”, jolla viitattiin paitsi epäiltyjen ja viranomaisten välille syntyneeseen aseelliseen konfliktiin myös itsepuolustuksen varaan rakentuneelle viranomaiskertomukselle. Tiedotustilaisuudessa poliisi vetosikin lausunnoissaan paitsi tilanteen äkillisyyteen myös sen äärimmäiseen vaarallisuuteen.
Cyberabadin poliisikomisario Sajjanar kertoi Reutersin mukaan toimittajille epäiltyjen hyökänneen poliisin kimppuun ensin kivien ja muilla käsillä olevan materiaalin turvin, minkä jälkeen kaksi vangeista oli poliisin väitteen mukaan saanut haltuunsa käsiaseet ja avanneet tulen. Poliisikomisario Sajjanar puolustikin viranomaisten aseellisia toimia vain velvollisuuden toteutumisena – samaan tapahtumalinjaan viittasi myös Cyberabadin poliisin myöhemmin julkaisema, laajasti jaettu yksityiskohtainen tiedotustallenne.
Julkinen reaktio
Välikohtaukseen liittyvät julkiset reaktiot jakautuivat välittömästi kahteen erilliseen leiriin. Toisaalta uhrin perhe ja suuri osa yleisöstä piti tapahtunutta oikeutettuna, sillä tapaus oli herättänyt poikkeuksellista vihaa ja turhautumista erityisesti siihen, miten seksuaalirikosten oikeudenkäynnit koettiin usein hitaiksi ja lopputulokset epävarmoiksi. Reutersin mukaan paikalle kerääntynyt ihmisjoukko oli heitellyt kukkia poliisiautojen päälle ja huutanut viranomaisten toimintaa ylistäviä iskulauseita. Osa nosti poliiseja jopa olkapäilleen ja juhli tapahtunutta ilotulittein, kuvastaen sitä, miten aseenkäyttö oli tulkittu paitsi hyväksyttävänä myös oikeutettuna vastauksena tapaukseen.
Toisaalta välittömästi nousi esiin myös vakava huoli siitä, miten epäillyt olivat kuolleet poliisin huostassa ennen asian saattamista tuomioistuimen ratkaistavaksi. Reutersin mukaan osa oikeus- ja ihmisoikeusmyönteisistä toimijoista sekä yksittäiset poliitikot kritisoivat tapahtumaa erityisesti oikeudellisen prosessin sivuuttamisella. Intian kansallinen ihmisoikeuskomissio NHRC ilmoittikin vielä samana päivänä ottaneensa tapauksen tutkittavakseen ja määränneensä selvityksen poliisin menettelystä, sillä neljän henkilön kuolemaa viranomaisten huostassa pidettiin komission mukaan huolta herättävänä tapahtumana.
Myös kansainvälinen juristikomissio piti 7. joulukuuta 2019 julkaistussa kannanotossaan epäiltyjen surmaamista lainvastaisena ja korosti, ettei poliisin huostassa olleiden epäiltyjen kuolemaa voitu pitää oikeuden toteutumisena edes uhrin kannalta. Julkilausuman mukaan tapahtumaan suhtauduttiin pikemminkin oikeusvaltioperiaatetta rapauttavana tekona, joka esti tuomioistuinkäsittelyn ja sitä kautta myös objektiivisen näytön arvioinnin.
Korkeimman oikeuden selvitys
Joulukuussa 2019 neljän epäillyn kuoleman aiheuttanut yhteenotto johti myös oikeudellisiin toimiin, sillä ristiriitaiset näkemykset väitetystä itsepuolustuksesta olivat aiheuttaneet jo varhaisessa vaiheessa epäilyjä viranomaisten laittomasta voimankäytöstä. Tämän vuoksi Intian korkein oikeus asettikin 12. joulukuuta 2019 kolmijäsenisen tutkintakomission selvittämään sisältyikö poliisin menettelyyn rikosoikeudellista arviointia vaativia tekoja.
Komissio aloittaa työn
Komissio aloitti työnsä Hyderabadissa 3. helmikuuta 2020. Korkeimman oikeuden määräyksellä sillä oli laajat valtuudet hankkia paitsi asiakirjoja myös ottaa vastaan lausuntoja. Komissio pyysikin jopa julkisen ilmoituksen avulla tietoja henkilöiltä, joilla oli asiasta tietoa. Menettelyn tarkoituksena oli varmistaa, ettei arvio perustuisi yksinomaan poliisin yksipuoliseen kertomukseen, jotta tapahtumien kulku voitaisiin todentaa riippumattoman aineiston perusteella.
Komissio keräsikin vuosien 2020–2021 välisenä aikana laajan aineiston, koostuen mm. rikostutkinnan asiakirjoista, rikospaikkavalokuvista ja -videoista sekä ruumiinavausraporteista ja muista oikeuslääketieteellisistä lähteistä. Julkisuudessa kuvattiin, miten komissio oli kuullut todistajia useiden istuntopäivien aikana, pyrkien muodostamaan mahdollisimman tarkan kokonaiskuvan tapahtumien kulusta. Erityisen selvityksen alla oli ollut epäiltyjen kuljetukseen ja vartiointiin liittyneet järjestelyt rekonstruktion aikana sekä millaisessa järjestyksessä poliisin toimet olivat edenneet. Selvityksen ydin tiivistyikin lopulta kysymykseen siitä, oliko ampuma-aseiden käyttö ollut todella välttämätöntä.
Komission raportti valmistuu
Komission loppuraportti luovutettiin korkeimmalle oikeudelle 28. tammikuuta 2022. Raportissa komissio päätyi siihen, ettei 6. joulukuuta 2019 tapahtunutta ampumista voitu pitää uskottavasti itsepuolustuksena. Arvion mukaan kyse olikin ollut lavastetusta, tuomioistuinkäsittelyn sivuuttaneesta menettelystä. Näin ollen komissio suosittikin raportissaan rikosoikeudellisten toimien käynnistämistä yhteensä kymmentä poliisia vastaan, paisti murhia myös näytön hävittämistä koskevien rikosepäilyjen perusteella.
Intian korkein oikeus käsitteli komission laatiman loppuraportin julkisuutta ja jatkotoimia 20. toukokuuta 2022, jolloin se hylkäsi Telanganan osavaltion pyynnön määrätä raportti salassa pidettäväksi. Asia ohjattiin sen sijaan jatkokäsittelyyn Telanganan ylioikeuteen, jossa oli jo vireillä ampumisen laillisuutta ja mahdollisia jatkotoimia koskevia menettelyjä.
Vuonna 2024 oikeudellisessa tarkastelussa arvioitiin komission suositusten täytäntöönpanon edellytyksiä ja rajoja. Telanganan ylioikeus antoikin 1. toukokuuta 2024 väliaikaismääräyksen, jolla se kielsi osavaltion viranomaisia ryhtymästä raporttiin perustuviin pakottaviin toimenpiteisiin. Määräys käytännössä keskeytti raportin välittömät oikeusvaikutukset niiden poliisien osalta, joita suositukset koskivat.
Väliaikaismääräyksen perusteluissa korostui erityisesti menettelyllinen oikeusturva, koska raportin kohteena olleita poliiseja ei ollut kuultu asianmukaisesti ennen raportin viimeistelyä. Uutisoinnin perusteella komission loppuraporttia koskeva väliaikainen täytäntöönpanokielto oli edelleen voimassa, ja asia oli yhä Telanganan ylioikeuden käsiteltävänä.
