Junko Furuta

Junko Furuta oli 17-vuotias kaunis teinityttö. Hän asui Misatossa Saitaman prefektuurissa Japanissa yhdessä vanhempiensa ja kahden veljensä kanssa. Junko kävi Yashio Minamin lukiota ja koulun ohella hän työskenteli osa-aikaisesti muovivalutehtaalla. Työstä tienaamansa rahat hän säästi tulevaa suurta valmistujaismatkaansa varten. Kouluyhteisönsä keskuudessa hän oli varsin suosittu ja Junko nautti suuresti osakseen saamastaan huomiosta. Suosio olikin täysin ansaittua sillä ystäviensä mukaan Junko oli hyväntahtoinen, iloinen ja muut huomioiva ihminen. Muista ikätovereistaan poiketen Junko ei käyttänyt ollenkaan alkoholia, polttanut tupakkaa tai käyttänyt huumeita. Hänen täydelliseltä vaikuttava olemuksensa ja viehättävä ulkonäkönsä aiheuttivatkin jonkin verran myös kateutta ikätoverien keskuudessa.

Yksi ärsyyntyneistä sivustaseuraajista oli 18-vuotias Hiroshi Miyano. Hän oli yksi koulun pahimmista kiusaajista. Hiroshilla oli myös yhteyksiä paikalliseen Yakuzaan. Kytkökset pelättyyn rikollisjärjestöön olivat yleisessä tiedossa eikä Hiroshi itse edes yrittänyt peitellä asiaa. Pojan ongelmallinen käytös oli alkanut jo varhain koulutaipaleella ja vuosien varrella toiminta oli kehittynyt aina vain pahempaan suuntaan. Hiroshi Miyano oli yksinkertaisesti paha ihminen, joka teki pahoja asioita. Kukaan ei uskaltanut sanoa hänelle vastaan.

• Rajattomasti yksinoikeudella tuotettuja podeja
• Ei mainoksia
• 20 tuntia äänikirjoja / kk

Aloita 30 vrk maksuton tilaus

Hiroshi oli jo jonkin aikaa tuntenut vetoa Junkoa kohtaan ja unelmoi fyysisestä kontaktista kauniin tytön kanssa. Hiroshi oli itse asiassa lähestynyt Junkoa hieman aikaisemmin ja vihjaillut asiasta, mutta tyttö oli torjunut tämän ehdotuksen. Hiroshi oli tottunut saamaan mitä halusi eikä suhtaunut Junkon torjuntaan kevyesti. Kieltävä vastaus ei yksinkertaisesti mahtunut hänen maailmaansa. Sen sijaan poika koki tulleensa verisesti loukatuksi.

Hiroshi ja hänen 3 hyvää ystäväänsä 16-vuotias Shinji Minato, 17-vuotias Yasushi Watanabe ja 18-vuotias Jo Ogura olivat kaikki nuoresta iästään huolimatta kokeneita joukkoraiskaajia. Kaveruksilla oli tapana väijyä naispuolisia uhrejaan puistoissa ja hyökätä näiden kimppuun pimeän turvin.

Junko Furutan kaappaus

Useita päivä myöhemmin 25. marraskuuta 1988 Hiroshi ja Shinji olivat jälleen paikallisessa puistossa pyydystämässä sopivaa uhria, kun pojat huomasivat heitä kohti pyöräilevän Junkon. Tyttö oli vain hetki sitten lopettanut työvuoronsa osa-aikatyössään ja oli nyt matkalla kotiinsa. Hiroshi tunsi hetkensä koittaneen ja kehitti pikaisesti suunnitelman tytön kaappaamiseksi. Hän oli vieläkin raivoissaan tytön antamista rukkasista ja kosto tulisi olemaan suloinen.

Junkon pyöräillessä poikien kohdalle Shinji syöksyi pimeydestä tämän vierelle ja tönäisi tytön pyörineen kumoon asfalttiin. Ennen kuin Junko edes ehti tajuamaan tapahtunutta, hyökkääjä oli jo paennut paikalta. Samassa hetkessä hengästynyt Hiroshi juoksi paikalle huolestuneen kansalaisen roolissaan tarjoamaan tytölle apuaan. Hän auttoi Junkon ylös maasta ja auttoi tätä keräämään asfaltille levinneet tavarat. Hiroshi kertoi olevansa huolissaan Junkon turvallisuudesta ja tarjoutui saattamaan tytön kotiin. Hän kertoi haluavansa varmistaa, että kukaan ei enää pääsisi häiritsemään tämän matkaa. Vaikka Junko ei pelastajaansa varsinaisesti luottanutkaan, tämän seura tuntui turvallisemmalta vaihtoehdolta kuin jatkaa matkaa yksin.

Kaksikko jatkoi matkaansa yhdessä. Junko oli täysin tietämätön Hiroshin suunnitelmista pojan johdattaessa tämän hylättyyn varastoon. Varastolle päästyään Hiroshi alkoi töniä ja huutaa Junkolle. Hän raiskasi tytön uhaten tappaa tämän, jos Junko yrittäisi vastustella tai huutaa apua. Tämän jälkeen Hiroshi pakotti tytön mukaansa läheiseen hotelliin, jossa raiskasi Junkon vielä kahdesti. Henkensä puolesta pelkäävä Junko ei yksinkertaisesti uskaltanut tehdä vastarintaa.

Hiroshi piti tytön hotellissa seuranaan lopun yötä, kunnes sai ajatuksen kerskua uudella valloituksellaan ja soitti ystävälleen Jo Oguralle. Puhelun aikana kaverukset päättivät pitää tytön vielä vankinaan, jotta myös muut pojat voisivat nauttia arvokkaasta saaliista.

Noin kello 3 aikaan yöllä Hiroshi vei Junkon läheiseen puistoon, jossa tämän kolme ystävää jo odottelivat kärsimättöminä omia vuorojaan. Joukkoraiskauksen jälkeen pojat kävivät läpi tämän koulurepun sisällön ja löysivät sattumalta Junkon kotiosoitteen. Hiroshi oli löydöstä innoissaan, koska nyt hänellä oli hallussaan entistä tehokkaampi keino kiristää tyttöä. Pojat uhkasivat tappaa Junkon vanhemmat, jos tämä ei tekisi kuten käsketään.

Puistosta pojat kuljettivat uhrinsa Shinji Minaton kotiin, joka sijaitsi Tokiossa Adachin erityisalueella noin 40 minuutin matkan päässä Junkon kotoa.

Poikien hauskanpito oli vasta alkanut. Junko uskoi kuitenkin pääsevänsä pian vapaaksi. Olivathan hänen tuntemansa pojat saman koulun oppilaita. Junko ei osannut vielä kuvitellakaan mitä seuraavat 44 päivää toisivat mukanaan.

44 päivän helvetti

Kun Junko Furutan katoamisesta oli kulunut kaksi päivää hänen vanhempansa tekivät tyttärestään katoamisilmoituksen ja viranomaiset aloittivat etsinnät. Kaappaajat luonnollisesti panikoivat saatuaan tiedon tytön katoamisilmoituksesta. Pojat eivät olleet vielä valmiita luopumaan saaliistaan, mutta samalla pelkäsivät poliisin lopulta löytävän paikalle. Tilanteeseen oli nopeasti löydettävä jonkinlainen ulospääsy ja haastavassa tilanteessa ainut looginen ratkaisu oli varmistaa, että kukaan ei saapuisi paikalle etsimään tyttöä. Niinpä Hirosi ja hänen ystävänsä pakottivat Junkon soittamaan vanhemmilleen, joille tämä kertoi karanneensa ja olevansa täysin kunnossa. Kaappaajiensa pakottamana hän myös vaati vanhempiaan ottamaan viranomaisiin yhteyttä ja pyytämään näitä keskeyttämään etsinnät välittömästi.

Vanhemmat toimivat tyttärensä toiveen mukaisesti ja ilmoittivat poliisille tytön karanneen kotoaan omasta tahdostaan. Viranomaiset lopettivat etsinnät tarpeettomina.

Junko Furuta oli nyt täysin oman onnensa nojassa. Siitäkin huolimatta, että Shinjin vanhemmat tiesivät tytön olevan talossa. Pojat olivat pakottaneet Junkon esittämään Hiroshin tyttöystävää, mutta huomattuaan vanhempien välinpitämättömyyden asiaa kohtaan, he lakkasivat teeskentelemästä ja pitivät tyttöä avoimesti vankinaan.

Vanhemmat perustelivat myöhemmin käytöstään pelolla. He olivat tietoisia Hiroshin mafiayhteyksistä, mutta pelkäsivät myös omaa poikaansa Shinjiä, jonka käytös oli muuttunut väkivaltaiseksi myös omaa perhettään kohtaan. Vanhempien lisäksi myös Shinjin vanhempi veli oli tietoinen talon tapahtumista, mutta hänkään ei puuttunut asiaan mitenkään.

Pojat ylpeilivät avoimesti saaliillaan kavereilleen ja kerskuivat, että nuori nainen oli valmis täyttämään heidän kaikki toiveensa. Vankeutensa aikana Junko joutui yli 100 miehen raiskaamaksi. Jo pelkästään ensimmäisten päivien aikana hänet raiskasi ainakin 30 eri henkilöä. Kaiken kaikkiaan Junko raiskattiin yli 500 kertaa.

Junko pidettiin talossa käytännössä jatkuvasti alasti ja raiskaajiensa kiihottamiseksi hänet pakotettiin usein tyydyttämään itseään paikalle saapuneiden miesten ja poikien edessä. Raiskauksien aikana Junkoa usein myös nöyryytettiin mm. virtsaamalla hänen päälleen. Tämän lisäksi hänen vaginaansa ja peräaukkoonsa työnnettiin väkisin erilaisia esineitä kuten lasipulloja ja saksia. Näistä aiheutuneet vammat ja vakavat repeämät aiheuttivat uhrille runsasta verenvuotoa ja kipua.

Hyökkäykset eivät rajoittuneet kuitenkaan pelkkään seksuaaliväkivaltaan. Junko pakotettiin useina öinä nukkumaan alasti parvekkeella talvisten lämpötilojen laskiessa nollaan tai jopa pakkasen puolelle. Sisätiloissa hänet pakotettiin toisinaan istumaan pakastimessa tuntikausia putkeen, kunnes pojat olivat taas valmiita jatkamaan hauskanpitoa uhrinsa kustannuksella.

Vankeutensa yhdeksäntenä päivänä Junkolle avautui tilaisuus paeta kaappaajiltaan. Poikien huomion kiinnittyessä muualle hänen onnistui saada haltuunsa puhelin. Junko soitti hätänumeroon, mutta Hiroshi huomasi tilanteen ja esti tytön aikeet viime hetkellä. Puhelu ehti kuitenkin yhdistyä keskukseen ja virkailija soitti pian takaisin tiedustellakseen syytä omituiselle puhelulle. Hiroshi kertoi valinneensa numeron erehdyksessä ja pahoitteli tapahtunutta.

Pojat olivat raivoissaan Junkon yrityksestä. Rangaistukseksi Hiroshi valeli tytön jalat sytytysnesteellä. Hän sytytti tämän palamaan, jonka seurauksena Junko alkoi kouristella voimakkaasti lattialla. Hiroshi vakuutti ystävilleen tytön vain teeskentelevän ja sytytti tämän jalat vielä toistamiseen. Kuin ihmeen kaupalla Junko selvisi tapahtumasta hengissä.

Kidutus, pahoinpitelyt ja raiskaukset jatkuivat päivin öin. Yläkerran huoneeseen kokoontui päivittäin useita poikien ystäviä, jotka osallistuivat tytön kaltoinkohteluun. Näihin vierailijoihin lukeutuivat muiden mukana Tetsuo Nakamura ja Koichi Ihara. Poikien saapuessa talolle Junko oli jo todella huonossa kunnossa. Hänen kehonsa oli kauttaaltaan tummien mustelmien peittämä — turvotuksen ja verenpurkaumien takia hän ei enää voinut hengittää nenänsä kautta. Tetsuo oli silmin nähden innoissaan puolustuskyvyttömän tytön nähdessään ja osallistui mielihyvin tämän raiskaamiseen ja kidutukseen. Hänen ystävänsä Koichi sen sijaan oli järkyttynyt näkemästään ja kieltäytyi aluksi osallistumasta tytön pahoinpitelyyn. Painostuksen alla Koichi kuitenkin lopulta taipui ja raiskasi tytön.

Nuori poika ei kuitenkaan päässyt eroon mieltään painavasta syyllisyydestä ja avautui tapahtumista myöhemmin veljelleen. Veli kertoi asiasta edelleen vanhemmilleen, jotka ottivat kuulemansa vakavasti ja ilmoittivat asiasta viranomaisille. 16 päivää Junkon kaappauksen jälkeen poliisit saapuivatkin Shinji Minaton talolle tarkistaakseen pitikö Koichin vanhempien tekemä ilmoitus paikkansa.

Shinjin vanhemmat avasivat oven kahdelle konstaapelille, jotka kertoivat näille epäilevänsä talossa pidettävän vankina teini-ikäistä tyttöä. Totaalisen yllättyneiltä vaikuttaneet vanhemmat kiistivät tietävänsä asiasta mitään. Shinjin äiti vakuutti poliiseille ettei heillä ollut aavistustakaan mistä nämä puhuivat ja kutsui konstaapelit sisälle taloon tarkistamaan tilanteen omatoimisesti. Junkon epäonneksi poliisit kuitenkin tyytyivät vain pahoittelemaan aiheuttamaansa häiriötä ja poistuivat paikalta. Vanhempien tarjoama mahdollisuus talon tarkistamiseksi riitti vakuuttamaan poliisit perheen syyttömyydestä. Konstaapelien tekemä virheellinen tulkinta tilanteesta sinetöi talon yläkerrassa vankina pidetyn Junkon kohtalon lopullisesti.

Junkoa oli pidetty nälässä jo useiden päivien ajan. Hän sai ravintoa vain rajoitetusti. Pojat itse asiassa viihdyttivät itseään pakottamalla Junkon syömään torakoita ja juomaan omaa virtsaansa.

Päivien kuluessa pahoinpitely sai vain yhä julmempia muotoja. Pitkä lista erilaisista kidutusmenetelmistä on järkyttävää luettavaa.

Junkon päätä pidettiin painettuna lattiaa vasten toisten poikien lyödessä golf-mailalla tätä kasvoihin tai hyppiessä hänen päälleen. Pojat hauskuuttivat ystäviään myös työntällä uhrinsa peräaukkoon ja korvakäytäviin ilotulitteita, jotka räjäytettiin tämän sisällä. Aiheutuneet vammat olivat katastrofaalisia. Tärykalvoille aiheutuneiden vaurioiden takia Junko ei mm. kuullut enää kunnolla.

Hänen mahansa päälle pudotettiin raskaita käsipainoja tytön maatessa lattialla, jonka seurauksena Junko menetti lopulta suolensa kontrollin ja pidätyskyvyn täysin. Hallitsematon virtsaaminen ja ulostaminen vain lisäsi poikien vihaa uhriaan kohtaan. Raskaita painoja pudotettiin myös hänen jalkojensa ja käsiensä päälle. Luunmurtumien ja lihaksille aiheutuneiden vammojen takia Junko ei juurikaan kyennyt enää liikuttamaan käsiään. Hänen rintoihinsa työnnettiin useita ompeluneuloja ja vasen nänni revittiin irti pihdeillä. Junkon silmäluomia ja genitaalialuetta poltettiin kuumalla vahalla ja sytyttimillä.

Pahoinpitelyjen aiheuttaman kivun takia Junko menetti tajuntansa useita kertoja päivien aikana. Muutamia kertoja pojat upottivat tajuttoman uhrinsa pään kylmällä vedellä täytettyyn ämpäriin voidakseen jatkaa hauskanpitoa keskeytyksettä. Rangaistuksena Junko ripustettiin käsistään roikkumaan katosta, jonka jälkeen paikallaolijat käyttivät tyttöä nyrkkeilysäkkinään.

Pojat kiduttivat Junkoa myös työntämällä tämän vaginaan tulikuuman hehkulampun, jonka jälkeen he polkivat uhrinsa mahaa jaloillaan, kunnes lamppu räjähti sirpaleiksi tämän sisälle.

Viimeisinä päivinään Junko oli käytännössä täysin tunnistamaton. Hänen kasvonpiirteensä olivat hävinneet turvotuksen, haavojen ja mustelmien alle. Keho ei kyennyt enää vastaanottamaan ravintoa, joten syöminen ja juominen oli käytännössä mahdotonta. Palovammojen ja murtumien takia hän ei myöskään kyennyt enää nousemaan omille jaloilleen. Tästäkin huolimatta pidätysvaivojen kanssa kamppaileva Junko pyrki käyttämään alakerran vessaa, välttääkseen lisäongelmat kaappaajiensa kanssa. Raahautuminen portaita pitkin alakertaan kesti häneltä yli tunnin. Viimeisten päiviensä aikana kipujen uuvuttama Junko rukoili poikia useaan otteeseen päästämään hänet tuskistaan.

Junkon muuttuneen ulkonäön takia pojat alkoivat menettää hiljalleen seksuaalisen kiinnostuksensa tyttöä kohtaan. Hänen pahasti tulehtuneet haavat ja palovammansa alkoivat mätiä ja haista pahalle ja lopulta kukaan pojista ei enää halunnut koskea tyttöön. Hiroshi kumppaneineen halusi kuitenkin purkaa seksuaalisia tarpeitaan, joten pojat kaappasivat läheisessä puistossa viehättävän 19 vuotiaan tytön ja joukkoraiskasivat tämän julmasti. Jengikytköksiensä pelotteeseen luottaen pojat kuitenkin päästivät tällä kertaa uhrinsa pakenemaan.

Uudenvuodenpäivä 1989 valkeni Junkolle äärimmäisen synkkänä. Muiden juhliessa uuden vuoden alkua liikuntakyvytön tyttö makasi yksin Shinjin huoneen lattialla. Henkihieveriin pahoinpidelty ja silvottu tyttö oli yhä elossa, mutta Junko oli jo valmis antamaan periksi.

Junko Furutan murha

4. tammikuuta 1989 — 44 päivää kaappauksen jälkeen — yksi pojista päätti haastaa Junkon Mahjong peliin. Junko saattoi vain suostua poikien vaatimukseen ja voitti lopulta pelin. Pojille häivö oli kuitenkin liikaa. Rangaistuksena he nostivat Junkon ylös lattialta ja pakottivat tämän seisomaan jaloillaan. Huonossa kunnossa oleva Junko kykeni vain vaivoin pysyttelemään pystyssä. Kaappaajat eivät tästä välittäneet vaan alkoivat hakata tyttöä bambukeppien avulla. Junko kaatui välittömästi takaisin lattialle ja alkoi kouristella voimakkaasti. Hyökkäyksen seurauksena myös tämän vanhat haavat alkoivat vuotaa runsaasti verta. Pojat eivät halunneet liata itseään, joten he käärivät nyrkkinsä muovipussien sisään ja teippasivat ne käsiinsä ranteiden kohdalta. Suojatuin nyrkein he jatkoivat Junkon pahoinpitelyä vielä tämän maatessa lattialla. Lopuksi pojat kaatoivat sytytysnestettä tytön kasvoille ja keholle ja sytyttivät tämän tuleen. Junko yritti vielä viimeisillä voimillaan sammuttaa liekkejä, kunnes yhtäkkiä lakkasi reagoimasta mihinkään. Hiroshi ja Shinji sammuttivat liekit ja jättivät tajuttoman uhrinsa lattialle makaamaan. Seuraavien parin tunnin aikana Junkon keho viimein antoi periksi. Hän oli kuollessaan vain 17-vuotias.

Pojat eivät aluksi ymmärtäneet tytön jo kuolleen. He olettivat tämän vain taas menettäneen tajunsa kuten oli käynyt jo lukemattomia kertoja aiemminkin. Tilanteen todellisen luonteen lopulta valjettua pojat hätääntyivät. Ruumiista oli hankkiuduttava eroon mahdollisimman nopeasti. He käärivät Junkon ruumiin peiton sisään ja sulloivat tämän matkalaukkuun. Tämän jälkeen hänen ruumiinsa tiputettiin isoon tynnyriin, joka täytettiin betonilla. Tynnyrin pojat hävittivät lopulta Tokion Kōtōssa sijaitsevalle maa-alueelle, joka sijaitsi noin 40 minuutin matkan päässä Shinjin kotoa.

Murhaajien vangitseminen

Myöhemmin tammikuussa poikien hyvä onni alkoi kuitenkin lopulta hiipua. Heidän aikaisemmin joulukussa raiskaamansa 19-vuotias tyttö oli kerännyt rohkeutensa ja ilmoittanut raiskauksesta poliisille. Hän oli kyennyt nimeämään raiskaajistaan Hiroshi Miyanon ja Jo Oguran. Pojat pidätettiin 23. tammikuuta epäiltynä kidnappauksesta ja raiskauksesta.

29. tammikuuta poikia kuulusteltiin uudestaan sen jälkeen, kun poliisi oli löytänyt poikien hallusta naisten alusvaatteita. Kuulustelun aikana poliisi uskotteli Hiroshille viranomaisten olevan tietoisia poikien tekemästä murhasta. Kyseessä ei tosin ollut Junko, vaan toisen naisen ja tämän 7-vuotiaan lapsen murha, joka oli tapahtunut jo yhdeksän päivää ennen Junkon katoamista.

Hiroshi kuitenkin luuli Jo Oguran paljastaneen poliisille Junkon kuolemaan johtaneet tapahtumat ja tunnusti kuulustelijalle murhanneensa tytön. Hän kertoi myös mistä tämän ruumis löytyisi. Kuulustelijat olivat järkyttyneitä Hiroshin tunnustuksesta, koska kyseessä ei ollut poliisin alun perin etsimä henkilö.

Seuraavana päivänä 30. tammikuuta viranomaiset paikansivat Hiroshin mainitseman tynnyrin, josta he löysivät 17-vuotiaan Junkon ruumiin. Ruumis kaivettiin varovasti ulos betonista ja toimitettiin tarkempiin tutkimuksiin. Vainajan kasvot olivat täysin tunnistamattomat, mutta Junkon henkilöllisyys pystyttiin vahvistamaan sormenjälkien perusteella.

Ruumiinavaus paljasti karun totuuden kuolleen tytön kokemuksista. Kammottavana todisteena julmasta kohtalosta hänen sisältään löydettiin jumittuneita pulloja. Raportit osoittivat Junkon myös olleen raskaana ennen kuolemaansa.

Tunnustuksien jälkeen kaikki neljä poikaa vangittiin ja asetettiin syytteeseen Junko Furutan murhasta. DNA-todisteiden avulla kyettiin tunnistamaan myös muutamia ulkopuolisia henkilöitä. Tetsuo Nakamura ja Koichi Ihara saivat syytteet tytön raiskauksesta.

Oikeudenkäynti ja tuomiot

Täysi-ikäisyyden raja oli Japanissa tuolloin 20-vuotta. Kaikki pojat olivat siis lain edessä alaikäisiä ja heidän henkilöllisyytensä pidettiin salassa julkisuudelta. Sinnikäs journalisti Shūkan Bunshun lehdestä kuitenkin onnistui kaivamaan tekijöiden nimet esiin ja julkaisi poikien nimet lehdessä. Nimettömänä pysynyt toimittaja totesi kirjoituksessaan rikoksen olleen niin järkyttävä, että tekonsa jälkeen pojat eivät ansainneet anonymiteettiään.

Rikoksen erityiseen raakuuteen verrattuna poikien saamat tuomiot olivat suorastaan naurettavia. Shinji Minato, Yasushi Watanabe ja Jo Ogura selvisivät kaikki alle 9 vuoden tuomioilla. Ainoastaan rikoksen pääsuunnittelija Hiroshi Miyano tuomittiin 17 vuoden vankeuteen. Hiroshi tosin valitti kohtuuttoman ankaraksi kokemastaan tuomiosta. Vetoomus tuotti kuitenkin päinvastaisen lopputuloksen, kun Hiroshin alkuperäiseen tuomioon lisättiin vielä 3 vuotta.

Tapaus järkytti laajasti koko Japania, mutta luonnollisesti eniten Junko Furutan kammottava kohtalo iski tämän omaan perheeseen. Ainakin Junkon äiti tarvitsi psykiatrista hoitoa selvitäkseen tapahtumista. Vanhemmat olivat myös täysin oikeutetusti raivoissaan poikien saamista mitättömistä tuomioista ja siitä, että Shinjin vanhemmat ja veli eivät saaneet minkäänlaista rangaistusta osallisuudestaan rikokseen.

Junkon vanhemmat nostivatkin asiasta kanteen ja voittivat tapauksen oikeudessa. Shinhjin vanhemmat määrättiin maksamaan 425 000 dollaria Junkon vanhemmille. Nykyrahassa summa vastaa noin 900 000 dollaria.

Tapauksen paljastuttua kaksi Shinjin talolle lähetettyä konstaapelia erotettiin tehtävistään, koska nämä eivät olleet noudattaneet määrättyjä käytäntöjä. Junko Furuta olisi hyvin todennäköisesti elossa vielä tänäkin päivänä, jos poliisit olisivat noudattaneet protokollaa ja tarkistaneet talon asianmukaisesti.

Kaikki pojat muuttivat nimensä vapautumisiensa jälkeen. Luotettavaa tietoa nykytilasta oli vaikea löytää, mutta useiden lähteiden mukaan rikollinen käyttäytyminen on jatkunut myös vapautumisen jälkeen. Yashushi Watanabe on mahdollisesti ainut pojista, joka ei ole uusinut rikoksiaan.