Patricia Cubbage ja Richmondin päihdepiiri
Patricia Cubbage syntyi syyskuussa 1958 Roanokessa, Virginiassa. Hänen varhaisista vaiheistaan ei ole julkisista lähteistä saatavilla juuri lainkaan luotettavaa tietoa, joten lapsuus ja nuoruus jäävät monilta osin avoimiksi. Nuoreksi aikuiseksi tultuaan Patricia oli kuitenkin päätynyt Richmondin alueelle, missä hän oli ajautunut epämääräiseen ja osin kaoottiseen tuttavapiiriin, jota yhdistivät erilaiset päihteet, satunnaiset rikokset ja jatkuvat epäluulot. Lähdeaineiston mukaan Patricia toimi myös itse pienimuotoisena huumevälittäjänä, mutta samalla myös poliisin tietolähteenä, joka tekikin hänen asemastaan erityisen vaarallisen ympäristössä, jossa luottamus oli jo valmiiksi haurasta.
Richmondin huumekulttuuri ei ollut syntynyt tyhjästä. Jo 1970-luvun puolivälissä Virginiassa huumeiden käyttö oli muodostunut jatkuvaksi yhteiskunnalliseksi ongelmaksi, ja samaan ilmiöön yhdistettiin nimenomaan päihderiippuvuuteen liittyviä murtoja, prostituutiota ja muita käyttöä rahoittavia rikoksia. Tällaisessa ympäristössä pienetkin huumemäärät, reseptilääkkeet ja epäilyt ilmiannoista saattoivat saada suhteettoman suuren merkityksen, sillä kyse oli ennen kaikkea myös maineesta ja siitä, kenen katsottiin olevan kenenkin puolella.
Edward Fitzgeraldin taustat
Edward Benton Fitzgerald oli syntynyt elokuussa 1957. Hänen lapsuuttaan olivat varjostaneet isän väkivaltaisuus, pelko ja jatkuva epävarmuus tulevasta. Lopulta perheen sisäinen väkivalta oli muodostunut niin kestämättömäksi, että äiti oli lähtenyt lastensa kanssa New Yorkiin Edwardin ollessa vasta noin neljävuotias. Sukulaisten mukaan poikkeuksellisen pelokas lapsi oli etsinyt turvaa erityisesti naisista, mikä olikin muodostanut osan siitä taustasta, jossa hänen päihteidenkäyttönsä ja väkivaltainen käyttäytymisensä myöhemmin kehittyivät.
Edward olikin päätynyt käyttämään päihteitä hyvin nuorena. Taustatietojen mukaan LSD:tä hän oli kokeillut jo 12-vuotiaana, käyttänyt marihuanaa varhaisessa teini-iässä ja juonut alkoholia viimeistään 15-vuotiaana niin säännöllisesti, että se oli muodostunut pysyväksi osaksi hänen arkeaan. Muutamaa vuotta myöhemmin Edward oli tavannut tulevan vaimonsa Bonnie Shippin, ja samalla hänen huumemaailmansa oli laajentunut voimakkaampiin huumausaineisiin, kuten kokaiinin ja metamfetamiinin. Päihtyneenä rauhallisena tunnettu Edward muuttui usein täysin arvaamattomaksi, ja päihteet veivätkin häntä nopeasti suuntaan, jossa impulsiivisuus korostui ja käytös alkoi muuttua yhä vaikeammin ennakoitavaksi.
Kun Patricia muutti vuonna 1979 naapuriasuntoon Edwardin ja Bonnien yläpuolelle, hänen elämänsä kytkeytyi tiiviisti pariskunnan päihteiden täyttämään arkeen. Taustaselvityksen mukaan juuri Patricia opetti Edwardia käyttämään huumeita suonensisäisesti, minkä jälkeen pistämisestä tuli myös Edwardille nopeasti ensisijainen käyttötapa. Ajan myötä Patricia ja Edward eivät enää olleetkaan toisilleen vain satunnaisia tuttuja, vaan osa samaa arkea, jossa päihteiden hankinta ja käyttö määrittivät pitkälti jokaisen päivän kulkua.
Edwardin väkivaltaisuus nousee esiin
Edwardin väkivaltaisuus alkoi paljastua konkreettisesti keväällä 1979, kun hän tiistaina 3. huhtikuuta löysi olohuoneesta vaimonsa Bonnien harrastamassa seksiä hyvän ystävänsä kanssa. Ammuttuaan pienellä käsiaseellaan kaksikon suuntaan Edward osui vaimoonsa Bonnieen, minkä jälkeen järkyttynyt Edward ilmoitti tapahtuneesta itse viranomaisille. Myöhemmin oikeudessa Edward myönsi syyllisyytensä lievempään syytekohtaan, törkeän pahoinpitelyn kaltaiseen rikokseen, minkä seurauksena hänet määrättiin vankeuden sijaan viranomaisvalvontaan. Bonnie ei kuitenkaan selvinnyt tapahtuneesta yhtä vähäisin seurauksin, vaan ampumavamman aiheuttamien vaurioiden vuoksi hän jäi pysyvästi pyörätuoliin.
Bonnien vammautuminen vaikutti olennaisesti myös pariskunnan päihteidenkäyttöön. Koska Bonniella oli nyt terveydentilansa vuoksi pääsy reseptilääkkeisiin, niitä voitiin käyttää paitsi itse myös vaihtaa muihin aineisiin. Vammautumisen jälkeisenä aikana Edwardin käyttö pahenikin voimakkaasti: hän käytti päihteitä päivittäin, ja erityisesti metamfetamiini alkoi hallita hänen arkeaan entistä selkeämmin.
Lähipiiri: Daniel Johnson, Don Henn ja muut
Edwardin runsaan päihteiden käytön takia myös hänen lähipiirinsä muodostui ihmisistä, joiden elämässä huumeet ja niihin liittyvät ongelmat olivat vahvasti läsnä. Yksi tähän piiriin kuuluneista henkilöistä oli LSD:n välittäjänä toiminut 19-vuotias Daniel Johnson, jonka Edward oli tuntenut jo pitkään. Tämän lisäksi samaan tuttavapiiriin kuuluivat myös Don Henn ja Angelia Robinson, joiden luona Patricia Cubbage usein oleskeli, ja vuosien kuluessa juuri näistä henkilöistä oli muodostunut osa samaa huumeita käyttävää verkostoa.
Juuri tällaisessa ympäristössä Patrician asema poliisin tietolähteenä teki hänestä erityisen haavoittuvan, sillä jo pelkkä ajatus viranomaisille puhumisesta saattoi tehdä ihmisestä vaarallisen kohteen. Myöhemmän aineiston mukaan Edward uskoikin juuri Patrician ilmiantaneen hänen toimiaan, ja keskiviikkoon 12. marraskuuta 1980 mennessä epäily oli jo jäänyt kytemään osaksi vaaralliseksi muuttuvaa asetelmaa.
Viimeinen ilta: seurue kokoontuu
Torstaina 13. marraskuuta alkuillassa ei ollut tapahtunut ainakaan ulkopuolisen silmin vielä mitään erityisen poikkeuksellista. Edwardin ystävät, Don ja 19-vuotias Daniel, olivat viettäneet iltapäivää tämän asunnolla, jossa kolmikko oli juonut olutta ja viettänyt aikaa vailla tarkempaa suunnitelmaa.
Alkuillan aikana oluen rinnalle nousi myös Tranxene, Bonnielle määrätty rauhoittava lääke, jota Edward oli aiemmin hakenut vaimolleen yli 100 kappaleen suuruisen erän. Noin klo 18.00 aikaan illalla Edward nautti ensimmäisen kerran lääkettä kolmesta neljään kapselia, minkä jälkeen miehet hankkivat noin puolitoista laatikollista olutta Big Star -ruokakaupasta.
Palattuaan takaisin Edwardin asunnolle myös Patricia Cubbage ja Angelia Robinson liittyivät miesten seuraan. Patricia oli tuonut mukanaan myös marihuanaa, jota seurue poltti oluen juomisen lomassa. Noin klo 20.30 Edward oli jo selvästi humalassa ja jatkoi edelleen juomista, mutta päällisin puolin kokoontuminen vaikutti edelleen tavalliselta päihteiden sävyttämältä yhdessäololta. Mikään ei viitannut siihen, että Patricia olisi yrittänyt vältellä Edwardia tai että muut olisivat pitäneet tilannetta mitenkään poikkeuksellisena.
Ilta jakautuu kahtia
Noin klo 22.00 mennessä seurue hajosi kahteen eri suuntaan, kun Patricia, Angelia ja Don lähtivät Edwardin asunnolta ravintolaan muutamalle juomalle. Käynti jäi kuitenkin lyhyeksi, sillä Patricia väsyi nopeasti illan aikana, minkä vuoksi Angelia ja Don veivät uupuneen naisen takaisin Don Hennin asunnolle nukkumaan.
Edward ja Daniel olivat puolestaan jääneet Edwardin asunnolle jatkamaan juomista ja päihteiden sekakäyttöä. Pian muun seurueen lähdettyä Edward oli saanut puhelun ystävältään David Bradleylta, minkä seurauksena humalainen kaksikko oli lähtenyt Danielin autolla kohti Sandstonin aluetta Richmondin itäpuolella. Taustalla vaikutti olleen tarve auttaa ystävää epäselvässä tilanteessa, ja mahdolliseen fyysiseen yhteenottoon varautunut Edward oli ottanut mukaansa jopa viidakkoveitsen.
Päätös mennä Hennin talolle
Kun Davidin asunnolla ei kuitenkaan tapahtunut odotettua välikohtausta, illan aikana kasvanut jännite jäi purkautumatta. Edwardin ja Danielin poistuttua Davidin asunnolta viimeistään puoli kahden aikaan yöllä, Edward nautti paluumatkan aikana vielä annoksen LSD:tä ja käytti lähteiden mukaan loput itsellään pitämistään Tranxene-kapseleista.
Päihtymyksen syventyessä sekavasti käyttäytynyt Edward alkoi syyttää Patriciaa huijauksista ja välistävedoista, vaikka myöhempien lausuntojen mukaan ilmaisujen tarkka merkitys ei koskaan täysin selvinnyt. Asiayhteys viittasi kuitenkin huumeisiin, rahaan ja jonkinlaiseen piirin sisäiseen petokseen, eikä Patrician tausta poliisin tietolähteenä ainakaan vähentänyt näitä epäluuloja.
Murtautuminen ja väkivallan alkaminen
Edwardin ehdotuksesta miehet päättivät suunnata Don Hennin talolle varastamaan huumeita, sillä miehet tiesivät missä huumeidenvälittäjänä toiminut Patricia aineita mahdollisesti säilytti. Tarkka saapumisaika ei ole tiedossa, mutta perille päästyään miehet murtautuivat sisään potkaisemalla sivuoven auki. Samaan aikaan Patricia nukkui yksin talossa, sillä Angelia ja Don olivat poistuneet muualle noin klo 00.30.
Danielin myöhemmän kertomuksen mukaan Edward juoksi sisälle päästyään yläkertaan, missä Patricia nukkui omassa sängyssään. Äkilliseen tunkeutumiseen herännyt nainen alkoi huutaa Edwardin saavuttua makuuhuoneeseen, jolloin mies vastasi tilanteeseen väkivallalla ja löi Patriciaa viidakkoveitsellä vasemman silmän yläpuolelle. Danielin autettua Patrician takaisin sängylle hän yritti omien sanojensa mukaan poistua tilanteesta, mutta Edward painoi viidakkoveitsen hänen kurkulleen ja pakotti tämän jäämään paikalle.
Ensimmäisen iskun jälkeen väkivalta muuttui seksuaaliseksi, kun Edward raiskasi haavoittuneen Patrician tilanteessa, jossa uhri oli jo vakavasti loukkaantunut ja täysin kykenemätön pakenemaan. Kun Edward tämän jälkeen tarttui jälleen viidakkoveitseen, Patricia yritti suojautua iskulta kädellään, jolloin terä vaurioitti hänen kättään niin pahoin, että Patrician peukalo lähes irtosi. Väkivallan jatkuessa Patricia pyysi ainakin kahdesti päästä sairaalaan, mutta Danielin myöhemmän lausunnon mukaan Edward torjui pyynnöt ja totesi vain tulleensa hoitamaan asiansa loppuun.
Tämän jälkeen tilanne siirtyi uuteen vaiheeseen, kun Edward alkoi valmistella Patrician viemistä pois talosta. Ennen lähtöä hän kuitenkin puki Patricialle vaatteet ylle Danielin avustuksella, minkä lisäksi Edward otti talosta mukaansa Patrician lompakon sekä ruokaa keittiöstä. Tämän jälkeen vakavasti haavoittunut Patricia pakotettiin miesten mukana talon ulkopuolelle pysäköityyn autoon, jossa Daniel asettui kuljettajan paikalle ja Edward takapenkille Patrician viereen.
Patricia kuljetetaan metsään
Vakavasti loukkaantunut ja verenvuodosta heikentynyt Patricia oli silti yhä elossa ja tietoinen ympäristöstään. Kun Edward oli ohjeistanut Danielin ajamaan syrjäiselle metsätielle Chesterfieldin piirikunnan alueella, auto pysäköitiin lopulta metsän läheisyyteen, jossa ajovalot sammutettiin. Pimeässä ja sivullisten katseilta suojassa Patricia riisuttiin jälleen – kun Edward oli heittänyt hänen vaatteensa auton takapenkille, Patricia johdatettiin poista auton luota, lyhyen matkan päähän metsään.
Danielin kertomuksen mukaan Edward pakotti Patrician metsässä polvilleen ja yritti jälleen kohdistaa uhriinsa seksuaalista väkivaltaa. Kun vakavasti loukkaantunut Patricia ei kuitenkaan kyennyt Edwardin vaatimaan suuseksiin runsaan verenvuotonsa takia, raivostunut mies tarttui jälleen viidakkoveitseensä ja iski uhriaan uudelleen.
Patricia oli tässä vaiheessa jo niin epätoivoinen, että aneli Edwardia vain ampumaan hänet ja lopettamaan hänen kärsimyksensä. Tätä seurannut järjetön väkivalta ei kuitenkaan säästänyt häntä uudelta piinalta, sillä Edward käytti hyökkäyksessään viidakkoveitsen lisäksi myös mukanaan ollutta taskuveistä. Edward potki maassa makaavaa elotonta uhriaan vielä useita kertoja ennen kuin ruumis peitettiin lehdillä, jonka jälkeen miehet palasivat autolleen ja poistuivat kiireesti paikalta.
Jälkien peittely ja ”one percenter”
Danielin mukaan Edward oli kysynyt häneltä paluumatkan aikana halusiko tämä unohtaa tapahtuneen, ja Danielin vastattua myöntävästi Edward oli tarjonnut hänelle LSD:tä. Syrjäiseen paikkaan pysähdyttyään, Edward kävi läpi Patricialta varastamansa käsilaukun sisällön, ja otettuaan talteen löytämänsä pillerin, hän jakoi pienen määrän marihuanaa Danielin kanssa. Lopuksi Edward heitti laukun ja jäljelle jääneet tavarat maahan, mikä jälkeen kaksikko jatkoi jälleen matkaansa.
Palattuaan tämän jälkeen takaisin Edwardin asunnolle, Edward luovutti viidakkoveitsen ja taskuveitsen vaimolleen Bonnielle. Molempien miesten iholla ja vaatteissa näkyi yhä verijälkiä, jonka vuoksi Edward laittoi välittömästi omat vaatteensa pesukoneeseen, samalla kun Daniel oksensi kylpyhuoneessa ja pesi verta kasvoiltaan ja käsivarsistaan. Tämän jälkeen myös Daniel antoi vaatteet ja kenkänsä Edwardin pestäväksi.
Yksi varhaisaamun erikoisimmista yksityiskohdista liittyi kuitenkin tatuointiin, kun Edward ilmoitti Danielin kuuluvan nyt ”siihen yhteen prosenttiin” — ihmisiin, jotka eivät kunnioittaneet lakia eivätkä välittäneet muista kuin itsestään. Kyseenalaisen meriitin sementoidakseen Edward tatuoi Danielin käsivarteen merkkiä vastaavan tunnuksen. Tatuointi ei ollut pelkkä rikoksen jälkeinen outo päähänpisto, vaan osoitus siitä, miten Edward näki teon mielessään ja sitoi Danielin mukanaolon osaksi omaa väkivaltaista ajatusmaailmaansa.
Tutkinta ja ruumiinavaus
Aikaisemmin saman yön aikana, kun Don ja Angelia olivat palanneet takaisin talolleen noin klo 03.00 aikaan aamuyöstä, murto- ja verijäljistä järkyttynyt Don oli välittömästi ilmoittanut asiasta viranomaisille. Kun yksi hälytykseen vastanneista poliiseista, James Stanley, oli ollut matkalla rikospaikalle vain hetkeä myöhemmin, hän oli sattumalta nähnyt Danielin auton poistuvan sivukadulta lähellä paikkaa, jossa miehet olivat tyhjentäneet Patrician laukun. Auto oli kiinnittänyt hänen huomionsa, koska kulkuneuvo oli nähty usein öisin pysäköitynä Danielin asunnon lähelle, mutta ei ollut koskaan tavannut sitä liikkeellä vastaavaan aikaan.
Kun viranomaisille oli myöhemmin vielä selvinnyt, että Patricia oli viettänyt edellisillan samassa seurueessa Danielin kanssa, James Stanleyn tekemä havainto alkoi yhdistyä yön tapahtumiin. Palattuaan myöhemmin samalle syrjäiselle alueelle James Stanley löysikin maasta Patrician laukun, mikä sitoi Patrician katoamisen samaan paikkaan, josta Danielin auto oli nähty aikaisemmin poistuvan.
Jo seuraavana päivänä, perjantaina 14. marraskuuta 1980, Patrician ruumis löydettiin iltapäivällä Chesterfieldin piirikunnan syrjäiseltä metsäalueelta. Ruumis oli peitetty lehdillä viitaten siihen, että tekijät olivat yrittäneet kätkeä sen edes pintapuolisesti, vaikka yritys olikin mahdollisesti kiireen takia jäänyt selvästi puutteelliseksi. Löytö muutti tutkinnan viimeistään tässä kohtaa virallisesti henkirikostutkinnaksi, ja pian tämän jälkeen Edward ja Daniel pidätettiinkin epäiltyinä mm. vakavasta henkirikoksesta, raiskauksesta sekä murrosta.
Oikeuslääketieteelliset löydökset
Patrician ruumiin löytymisen jälkeen tutkijoille ja oikeuslääkärille alkoi vähitellen hahmottua, mitä uhrille oli varhaisen aamuyön aikana tapahtunut. Ruumiinavausta koskevat keskeiset tiedot perustuvat Chesterfieldin piirikunnan apulaisoikeuslääkärin tutkimukseen ja myöhempään oikeudenkäyntitodistukseen. Täydellistä ruumiinavausraporttia ei ole julkaistu sellaisenaan julkisiin asiakirjoihin, mutta oikeudessa esiin tulleet päätiedot ovat jo itsessään poikkeuksellisen järkyttäviä.
Patrician ruumiissa todettiin vähintään 184 pisto- ja viiltohaavaa ympäri kehoa, kuten päässä, vartalon etupuolella, kyljissä, selässä sekä alaraajoissa. Haavoja todettiin myös molemmissa silmissä, sukupuolielinten alueella ja peräsuolessa, jonka lisäksi selässä ja vartalossa oli ristinollaa muistuttavia lineaarisia viiltoja. Löydökset osoittivat, että väkivalta oli ollut laaja-alaista, pitkäkestoista ja luonteeltaan silpovaa — ei suinkaan vain yksittäinen, nopeasti kuolemaan johtanut hyökkäys.
Oikeuslääkärin arvion mukaan kaikki vammat oli aiheutettu ennen kuolemaa. Tämä oli yksi olennaisimmista oikeuslääketieteellisistä havainnoista, sillä se tarkoitti Patrician olleen elossa vammojen syntyessä. Lopullinen kuolinsyy oli verenhukka, ei yksittäinen välittömästi tappanut isku, joten Patricia oli kuollut hitaasti asteittain lukuisten vammojen aiheuttaman verenvuodon seurauksena. Tämä sopi yhteen Danielin myöhemmän kertomuksen kanssa siitä, että Patricia oli ollut metsässä vielä tajuissaan ja niin epätoivoinen, että oli pyytänyt Edwardia ampumaan hänet.
Vammojen luonne tuki käsitystä myös siitä, että Patriciaa oli vahingoitettu useammalla kuin yhdellä teräaseella. Oikeuslääkärin havainnot sopivat sekä viidakkoveitsellä aiheutettuihin iskuihin että pienemmän veitsen käyttöön, mikä vastasi Danielin kertomusta siitä, että Edward oli käyttänyt metsässä viidakkoveitsen lisäksi myös lompakossaan ollutta taskuveistä.
Erityisen raskaina yksityiskohtina esiin nousivat sukupuolielimiin ja peräsuoleen kohdistuneet vammat sekä havainto siitä, että nimenomaisesti viidakkoveistä oli käytetty niiden vahingoittamiseen. Nämä löydökset eivät olleet irrallisia yksityiskohtia, vaan vahvistivat rikoksen seksuaalisen ja sadistisen luonteen. Patrician vammat tukivat kokonaiskuvaa väkivallasta, jossa häntä ei ollut ainoastaan pahoinpidelty ja surmattu, vaan nöyryytetty myös seksuaalisesti ja vahingoitettu tavalla, jonka tarkoituksena oli aiheuttaa äärimmäistä kärsimystä ennen kuolemaa.
Fyysiset todisteet
Tutkinta eteni nopeasti yksittäisistä löydöistä toisiaan tukevaksi ketjuksi, kun Don Hennin talolta syrjäiselle metsäalueelle päättynyt jälki sitoi yön tapahtumat samaan järkyttävään kokonaisuuteen. Danielin autosta poliisi takavarikoi verisiä esineitä, kuten veriset lattiamatot ja sanomalehden, jotka tukivat niin ikään kuljetusvaihetta ja osoittivat, ettei metsäalueelle ollut päädytty talon tapahtumista irrallisena tekona.
Tutkinnan kannalta merkittäväksi oli muodostunut myös käynti Edwardin asunnolla jo ennen kuin Patrician ruumis oli löydetty. Poliisi oli mennyt paikalle ilman pidätys- tai kotietsintälupaa, jonka yhteydessä huomio oli kiinnittynyt Danielin verisiin tenniskenkiin, jotka olivat jääneet asunnolle pestäviksi. Edward olikin myöntänyt lopulta olleensa Danielin kanssa koko yön, ja poliisi oli havainnut samalla myös hänen omissa kengissään vereltä vaikuttavia tahroja.
Kengistä muodostuikin oma oikeudellinen kysymyksensä, koska puolustus yritti myöhemmin sulkea ne pois todisteista vedoten siihen, ettei Edward ollut luovuttanut niitä vapaaehtoisesti. Tuomioistuin kuitenkin katsoi kenkien kelpaavan todisteiksi, koska poliisi oli ollut asunnolla laillisesti ja havainnut veritahrat tilanteessa, jossa viranomaiset eivät olleet varta vasten olleet etsimässä kyseistä todistetta. Asunnosta oli löytynyt myöhemmin piilotettuna myös Edwardin veitsi sekä tatuointivälineet, joilla hän oli rikoksen jälkeen tehnyt Danielille kyseenalaiseen meriittiin viittaavan tunnuksen.
Patrician vuoteesta oli löydetty tutkinnan aikana myös Edwardiin yhdistettäviä häpykarvanäytteitä, jotka tukivat niin ikään käsitystä talossa tapahtuneesta seksuaaliväkivallasta. Myöhemmin myös verinäytteiden vertailu vahvisti samaa kokonaisuutta: Danielin auton lattiamatoista ja sanomalehdestä, hänen kengistään sekä Patrician farkuista löytynyt veri vastasi Patrician verityyppiä kaikissa kuudessa verityypin vertailussa. Edwardin kengistä pystyttiin tekemään vain kolme vertailua, mutta myös niissä veri vastasi Patrician verityyppiä ja erosi sekä Danielin että Edwardin verestä. Kyse ei siis ollut vielä nykyisen kaltaisesta DNA-todistelusta, mutta aikakauden menetelmillä löydökset muodostivat merkittävän yhdistävän näytön.
Daniel Johnsonin asema
Pidätysten jälkeen Danielin asemasta muodostui tutkinnan ja syyteharkinnan kannalta poikkeuksellisen tärkeä, sillä 19-vuotias mies oli osallistunut rikoksen keskeisiin vaiheisiin paitsi talolla myös metsäalueella ja auttanut tämän jälkeen rikoksen jälkien peittelyssä. Fyysisten todisteiden ohella hänen kertomuksensa täydensi niitä kohtia, joihin rikostekninen tutkinta ei yltänyt, kuten miesten välisiä keskusteluja, Edwardin käytöstä ja sitä, miten yö oli edennyt paikasta toiseen.
Danielin sisäpiirin asema teki hänestä kuitenkin myös ongelmallisen todistajan. Hänellä oli selvä syy korostaa Edwardin aloitteellisuutta ja omaa pelkoaan, koska asetelma saattoi vaikuttaa positiivisesti hänen omaan vastuuasemaansa. Daniel kertoi lausunnoissaan pelänneensä päihtynyttä ja uhkaavasti käyttäytynyttä Edwardia, mutta samalla väitettä oli arvioitava suhteessa hänen omaan rooliinsa yön tapahtumissa. Lopulta hän ryhtyikin todistamaan syyttäjän puolesta sopimuksen perusteella, minkä vuoksi hänen kertomuksestaan tuli paitsi syyttäjän keskeinen näyttö myös puolustuksen ilmeinen hyökkäyskohde.
Tutkinnassa nousi esiin myös mies nimeltä Wilbur Caviness, joka oli ollut vangittuna Chesterfieldin piirikunnan vankilassa samaan aikaan Edwardin kanssa ennen oikeudenkäynnin alkua. Hänen mukaansa Edward oli kertonut tappaneensa Patrician nimenomaisesti siksi, että nainen oli ilmiantanut Edwardin ja tämän ystävän. Vaikka Wilbur Cavinessin uskottavuudesta kiisteltiinkin myöhemmin valitusvaiheissa, hänen lausuntonsa antoi jo alkuperäisessä asetelmassa lisätukea motiiville, jonka mukaan Edward oli pitänyt Patriciaa pettäjänä.
Oikeudenkäynti
Edward Fitzgeraldin oikeudenkäynti alkoi heinäkuussa 1981 Chesterfieldin piirikunnassa Virginiassa. Syyttäjän kokonaisuus rakentui kolmen päälinjan varaan: Danielin kertomukseen, ruumiinavauslöydöksiin ja fyysisiin todisteisiin, jotka sitoivat Edwardin sekä Don Hennin taloon, Danielin autoon, että Patrician ruumiin löytöpaikkaan.
Puolustus pyrki kuitenkin rikkomaan syyttäjän rakentamaa kokonaisuutta kahdesta eri suunnasta, joista ensimmäinen koski Edwardin päihtymystä. Hän oli käyttänyt illan ja yön aikana alkoholia, rauhoittavia lääkkeitä ja LSD:tä, minkä vuoksi Edward ei puolustuksen mukaan ollut kyennyt muodostamaan lain edellyttämää tahallista ja harkittua surmaamistarkoitusta.
Toiseksi puolustus pyrki kyseenalaistamaan Danielin roolin ja tämän kertomuksen luotettavuuden. Danielin sopimus syyttäjän kanssa antoi hänelle selvän motiivin kuvata tapahtumat tavalla, joka teki Edwardista rikosten päätekijän. Puolustuksen kannalta olennaisinta oli, että myös Danielin oma osuus yön tapahtumissa oli huomattava, eikä hänen kertomustaan voitu arvioida irrallaan siitä, mitä hän oli itse tehnyt ennen rikosta, sen aikana ja sen jälkeen.
Edwardin tuomio
Perjantaina 17. heinäkuuta 1981 valamiehistö totesi Edwardin syylliseksi kaikkiin keskeisiin syytekohtiin, ja lauantaina 18. heinäkuuta suositteli hänelle rangaistukseksi kuolemantuomiota. Perusteena oli ennen kaikkea rikoksen poikkeuksellinen raakuus. Virginian korkein oikeus arvioi myöhemmin, että kuolemantuomion perusteet täyttyivät rikoksen poikkeuksellisen raakuuden vuoksi, sillä teossa oli ollut oikeuden mukaan kidutuksen piirteitä, ja siihen oli sisältynyt sellaista väkivaltaa ja julmuutta, joka erotti sen vakavuudessaan muista kuolemanrangaistukseen johtaneista henkirikoksista.
Perjantaina 4. syyskuuta 1981 tuomari Ernest P. Gates vahvisti valamiehistön ratkaisun ja tuomitsi 23-vuotiaan Edward Fitzgeraldin kuolemaan sähkötuolissa. Samana päivänä hän sai elinkautiset vankeusrangaistukset aseellisesta ryöstöstä, raiskauksesta, sieppauksesta sekä murrosta.
Danielin tuomio
Edwardin tuomion jälkeen Danielin asema jäi yhdeksi tapauksen moraalisesti ja oikeudellisesti vaikeimmista kysymyksistä. Hänen osallisuutensa rikosyön ratkaisevissa vaiheissa oli ollut kiistaton, mutta syyttäjän kanssa tehdyn sopimuksen vuoksi hänen oma rangaistuksensa jäi huomattavasti lievemmäksi. Kontrasti Edwardin kuolemantuomioon oli huomattava: torstaina 24. syyskuuta 1981 Daniel todettiin syylliseksi ensimmäisen asteen murhaan ja murtoon, ja hänen lopullinen rangaistuksensa määrättiin sopimuksen mukaisesti 40 vuoden vankeudeksi. Rangaistus määrättiin maanantaina 25. tammikuuta 1982.
Myöhemmässä oikeudellisessa aineistossa Danielin roolia kuitenkin arvioitiin kriittisesti, sillä sen mukaan hänellä oli ollut yön aikana useita mahdollisuuksia irtautua tilanteesta, mutta syystä tai toisesta hän oli jättänyt ne käyttämättä. Myös rikoksen jälkeen tehty tatuointi sopi huonosti väitteeseen siitä, että Daniel olisi ollut mukana yksinomaan pakotettuna.
Valitukset ja kuolemantuomion odotus
Noin yhdeksän ja puoli kuukautta kuolemantuomion antamisen jälkeen, perjantaina 18. kesäkuuta 1982, Virginian korkein oikeus vahvisti Edwardin kuolemantuomion. Tuomioistuimen mukaan oikeudenkäynnissä ei ollut tapahtunut sellaista virhettä, joka olisi edellyttänyt tuomion kumoamista, ja piti kuolemantuomiota näin ollen Virginian lain mukaisena. Arvioidessaan teon raakuutta suhteessa aiempiin kuolemanrangaistustapauksiin oikeus päätyi siihen, että Patriciaan kohdistunut väkivalta ylitti julmuudessaan nekin tapaukset, joissa kuolemantuomio oli aiemmin vahvistettu.
Valitusvaiheissa palattiin kerta toisensa jälkeen samoihin peruskysymyksiin. Puolustus korosti edelleen Edwardin päihtymystä ja väitti, ettei hän ollut alkoholin, rauhoittavien lääkkeiden ja LSD:n vaikutuksen alaisena kyennyt harkittuun surmaamistarkoitukseen. Samalla se pyrki horjuttamaan Danielin kertomuksen luotettavuutta, mutta osavaltion oikeusasteissa nämä väitteet eivät muuttaneet lopputulosta. Lopulta Edward vei asian liittovaltion tuomioistuimeen ja väitti, että hänen tuomionsa oli syntynyt perustuslain vastaisella tavalla.
Liittovaltion käsittelyssä esiin nousi myös Wilbur Cavinessin aikaisempi todistus, sillä Edwardin puolustuksen mukaan syyttäjä ei ollut luovuttanut kaikkea hänen uskottavuuteensa liittynyttä taustatietoa. Lisäksi puolustus katsoi, että Wilbur Cavinessin kertomuksessa oli ollut huomattavia epätarkkuuksia. Liittovaltion muutoksenhakutuomioistuin kuitenkin katsoi, etteivät väitetyt puutteet olleet niin merkittäviä, että ne olisivat voineet kohtuudella muuttaa valamiehistön ratkaisua.
Myös puolustuksen oma toiminta nousi myöhemmin tarkasteluun, kun Edwardin puolesta väitettiin, ettei valamiehistölle ollut rangaistusvaiheessa esitetty riittävän kattavasti hänen taustaansa, päihdeongelmaansa ja muita mahdollisesti lieventäviä seikkoja. Armahdushakemuksessa kritiikkiä vietiin vielä pidemmälle: puolustuksen katsottiin käyttäneen liian vähän aikaa valmisteluun, jättäneen olennaista lieventävää aineistoa selvittämättä ja epäonnistuneen kuvaamaan, miten pitkä päihdehistoria ja lapsuudessa koettu väkivalta olivat vaikuttaneet Edwardin taustaan. Tuomioistuimissa nämä väitteet eivät kuitenkaan muuttaneet lopputulosta, vaan jäivät osaksi viimeisiä yrityksiä estää kuolemantuomion täytäntöönpano.
Maanantaina 26. elokuuta 1991 Yhdysvaltain neljännen piirin muutoksenhakutuomioistuin hylkäsi Edwardin liittovaltion valituksen ja vahvisti alemman tuomioistuimen ratkaisun. Kesällä 1992 teloituspäivän lähestyessä tapaus nousi vielä kansainvälisen huomion kohteeksi, kun Amnesty International julkaisi torstaina 9. heinäkuuta kiireellisen vetoomuksen kuolemantuomion täytäntöönpanon estämiseksi. Vetoomuksessa korostettiin erityisesti oikeudenkäyntiin, Danielin todistajanrooliin ja Edwardin oikeudelliseen avustamiseen liittyneitä huolia. Amnesty nosti esiin myös sen, että Edward oli ollut ilman asianajajaa vielä heinäkuun 1992 alussa, vain noin kolme viikkoa ennen suunniteltua teloitusta, mutta Virginian kuvernööri Lawrence Douglas Wilder ei lopulta puuttunut tuomioon, eikä uutta lykkäystä myönnetty.
Edward Fitzgeraldin teloitus
Edward oli viettänyt kuolemansellissä lähes 11 vuotta, kunnes viimeisetkin oikeudelliset mahdollisuudet oli lopulta käytetty. Torstaina 23. heinäkuuta 1992 34-vuotias Edward Benton Fitzgerald teloitettiin Greensvillen vankeinhoitolaitoksessa Jarrattissa, Virginiassa. Hänet surmattiin sähkötuolissa, joka oli tuolloin Virginian käyttämä teloitusmenetelmä, ja Associated Pressin välittämän tiedon mukaan hänet todettiin kuolleeksi myöhään illalla klo 23.12.
