PAHUUDEN ANATOMIA

Kotimainen rikos podcast
Kuuntele Spotifyssä

Jakso 28

Lucy Letby

Kuulijan toive

Lucy Letby syntyi 4. tammikuuta 1990 pienessä Herefordin kaupungissa Keski-Englannissa. Keskiluokkainen perhe tuli taloudellisesti hyvin toimeen ja vanhempiensa rakastavan huomion keskipisteenä Lucy eli lapsuutensa ilman suurempia vastoinkäymisiä.

Lucy oli koko nuoruutensa haaveillut tulevasta toiveammatistaan. Hän tiesi jo varhain haluavansa työskennellä pienten lasten kanssa ja toivoi valmistuvansa lopulta sairaanhoitajaksi. Hänen oma syntymänsä oli ollut varsin vaikea, jonka takia Lucy tunsi syvää kiitollisuutta hänen henkensä pelastaneita sairaanhoitajia kohtaan. Ystävän mukaan tämä ajatus oli sinetöinyt nuoren tytön kutsumuksen, jonka siivittämänä hänen kaikki tekonsa tähtäsivät kohti perimmäistä tavoitetta – uraa lastensairaanhoitajana.

Varttuessaan Lucy aloitti sairaanhoitajakoulutuksensa Chesterin yliopistossa. Opintojensa aikana hän suoritti kolmen vuoden harjoittelunsa työskennellen Liverpoolin naistensairaalassa sekä Countess of Chesterin sairaalassa. Työskentelyjaksojen aikana Lucy sai käytännön harjoitusta tulevasta työstään.

Lucy Letby
Lucy Letby

Saatuaan opintonsa viimein päätökseen syyskuussa 2012 Lucy aloitti perehdytysjaksonsa sairaanhoitajana Countess of Chesterin sairaalan vastasyntyneiden osastolla. Työhönjohdatusvaiheen aikana sairaanhoitajat saivat tietoa organisaation käytännöistä ja hoitoon liittyvistä prosesseista, ennen kuin he saivat täyden pätevyyden ja saattoivat toimia itsenäisinä sairaanhoitajina. Harjoittelujakson lopulla Lucy osallistui myös koulutusohjelmaan, joka opasti hoitajia työskentelemään vastasyntyneiden yksikön sairaimpien vauvojen parissa.

Lucy suoriutui tehtävistään erinomaisesti. Häntä kuvailtiin työlleen omistautuneeksi sairaanhoitajaksi, joka suhtautui rooliinsa vakavasti. Hän esiintyi jopa paikallisessa lehdessä vuonna 2013 julkaistussa henkilöstöprofiilissa, jossa kertoi olevansa vastuussa ”monenlaisten eritasoista tukea tarvitsevien vauvojen hoitamisesta” ja nauttivansa ”heidän edistymisensä seuraamisesta ja perheidensä tukemisesta”.

Lucy Letbyn esittely paikallisessa sanomalehdessä
Lucy Letbyn esittely paikallisessa sanomalehdessä

Maaliskuussa 2014 Lucy suoritti perehdytyksensä loppuun, jonka myötä hän oli viimein pätevöitynyt työskentelemään vastasyntyneiden osastolla tehohoitoa tarvitsevien vauvojen kanssa. Valmistumisen myötä hän saattoi viimein toimia itsenäisesti muiden erikoistuneiden sairaanhoitajien rinnalla.

Countess of Chesterin vastasyntyneiden osasto

Countess of Chesterin vastasyntyneiden osasto koostui yhteensä noin 30 sairaanhoitajasta ja 7 erikoislääkäristä, joiden voimin kyettiin antamaan ympärivuorokautista hoitoa lukemattomille pienille vauvoille viikon jokaisena päivänä. Useat näistä lapsista olivat syntyneet jopa useita viikkoja etuajassa tai kärsivät esimerkiksi synnytyksen aiheuttamista komplikaatioista ja tarvitsivat siten jatkuvaa tarkkailua ja erikoissairaanhoitoa.

Äärimmäisen haavoittuvasta tilastaan huolimatta vauvojen selviytymisennuste oli erittäin korkea. Tehokkaan ja ammattitaitoisen hoidon sekä hyvän teknologisen varustuksen ansiosta, sairaalassa menehtyi tuhannesta lapsesta vain alle kaksi.

Countess of Chesterin vastasyntyneiden osasto koostui neljästä erillisestä yksiköstä, jotka oli numeroitu yhdestä neljään. Osastot kolme ja neljä oli tarkoitettu vastasyntyneille, jotka tarvitsivat erityishoitoa, mutta joiden tila ei ollut kriittinen ja numero kaksi oli tarkoitettu vauvoille, jotka tarvitsivat tehostettua valvontaa. Osasto yksi oli tarkoitettu kaikkein kriittisimmässä tilassa oleville lapsille, jotka vaativat jatkuvaa valvontaa ja erikoissairaanhoitoa. Jokaisessa yksikössä kullekin lapselle nimettiin oma hoitaja, joka oli vastuussa kyseisen vauvan hoidosta oman työvuoronsa ajan.

Countess of Chesterin sairaala
Countess of Chesterin sairaala

Lucy Letby ehti työskennellä lastenosaston tehohoitoyksikössä noin vuoden ajan, kunnes lasten kuolleisuus ja hengenvaarallisten tilanteiden määrät alkoivat yllättäen lisääntyä jyrkästi. Ennen vuotta 2015 Countess of Chesterin sairaalassa menehtyneiden vauvojen määrä oli tilastollisesti samansuuntainen kuin muissakin Yhdistyneen kuningaskunnan sairaaloissa, joten yhtäkkisille tapauksille oli aluksi vaikeaa löytää järkevää selitystä. Kaikkia tapauksia kuitenkin yhdisti lopulta yksi tekijä. Tämä on Lucy Letbyn tarina.

Lapsi A – 8. kesäkuuta 2015, ensimmäinen hyökkäys

Lapsi A, terve poikavauva, joka oli toinen 9 viikkoa etuajassa syntyneistä kaksosista, oli siirretty heti hätäsektion jälkeen tehohoitoyksikön osastolle numero 1. Pieni vauva oli tarvinnut syntymänsä jälkeen mm. hengityskonetta selviytyäkseen, mutta lapsen tila oli kohentunut nopeasti vakaalle tasolle.

Lapsi A tai hänen kaksoissisarensa, Lapsi B, eivät olleet koko päivän aikana näyttäneet minkäänlaisia merkkejä mahdollisista ongelmista. Ennen aikaiseen synnytykseen nähden Lapsi A voi äärimmäisen hyvin – hän hengitti omin avuin ja söi normaalisti rintamaitoa. Vakaasta tilastaan huolimatta, pieni vastasyntynyt vauva oli äärimmäisen haavoittuva ja vaati siten jatkuvaa tarkkailua.

Poikavauva oli luovutettu Lucy Letbyn vastuulle tämän aloitettua yövuoronsa illalla klo 19.30. Vain reilu puolituntia tämän jälkeen, Lucyn annettua vauvalle glukoosinestettä tipan avulla, Lapsi A:n tarkkailumonitori alkoi yllättäen hälyttämään.

Osaston tietokoneella potilastietoja tapahtumahetkellä täydentänyt kollega ei aluksi reagoinut mitenkään monitorin hälytykseen, koska tiesi Lucyn pitävän huolta lapsesta. Sairaanhoitaja havahtui kuitenkin pian tilanteen vakavuuteen, kun vauvan tila ei näyttänyt kohentuvan. Sairaanhoitajan riennettyä osastolle tarkistaakseen mistä oli kysymys, hän löysi Lucy Letbyn seisomassa vauvan inkubaattorin vieressä. Lucy näytti vain seuraavaan tilannetta puuttumatta asiaan mitenkään.

Sairaanhoitaja kiiruhti vauvan luokse ja havaitsi tässä heti huolestuttavia merkkejä. Vauvan iho oli muuttunut kalpeaksi ja eri puolille tämän kehoa ilmestyi violetteja ihottuman kaltaisia läikkiä, jotka sitten hävisivät vain ilmestyäkseen uudestaan muualla.

Lääkärit saapuivat osastolle klo 20.26. Vauvan terveydentila oli romahtanut silmänräpäyksessä eivätkä paikalle rientäneet lääkärit olleet koskaan todistaneet vastaavia oireita. Osastolle hälytetyt vanhemmat seurasivat vierestä, miten hoitohenkilökunta teki kaikkensa pelastaakseen heidän vastasyntyneen lapsensa, jota he eivät olleet koskaan edes vielä pitäneet sylissään.

Elvytyksen aikana paikalla ollut Lucy oli lähinnä vain teeskennellyt osallistuvansa vauvan pelastusyrityksiin. Vanhempien saavuttua paikalle hän oli myös osoittanut äärimmäisen räikeää tahdittomuutta, tiedusteltuaan vanhemmilta haluaisivatko nämä lausua lapselleen viimeisen rukouksensa, siitäkin huolimatta, että Lapsi A oli vielä elossa ja henkilökunta teki kaikkensa saadakseen tilanteen hallintaansa.

Mitään ei kuitenkaan ollut tehtävissä ja noin 40 minuuttia kestäneen elvytyksen jälkeen lapsi todettiin kuolleeksi. Yhtäkkiselle kuolemalle ei kyetty löytämään järjellisetä selitystä, joten vauvan terveydentilan yhtäkkisen romahtamisen arveltiin liittyvän jollakin tavalla tämän äidin autoimmuunisairauteen.

Todellisuudessa Lucy Letby oli juuri toteuttanut ensimmäisen hyökkäyksensä. Hän oli miltei heti vuoronsa alettua, glukoosiliuosta antaessaan, injektoinut vauvan verenkiertoon ilmaa ja aiheuttanut pienokaiselle hengenvaarallisen tilan.

Muutamat paikalla olleet hoitajat olivat tapauksen jälkeen niin lamaantuneita, että tarvitsivat töistä vapaata voidakseen toipua järkytyksestään. Lucy ei kuitenkaan halunnut pitää työstään taukoa, vaan pyysi esimieheltään mahdollisuutta jatkaa välittömästi työskentelyä seuraavan lapsen kanssa.

Lapsi B – 9. kesäkuuta 2015, noin vuorokausi edellisen hyökkäyksen jälkeen

Lapsi B, joka oli Lapsi A:n kaksoissisar, oli syntynyt sinisenä ja tarvinnut elvytystä heti sektion jälkeen. Nyt reilu vuorokausi myöhemmin lapsen tila oli kuitenkin vakaa ja tilanne näytti varsin lupaavalta. Vaikka välitöntä vaaraa ei enää ollutkaan vauva oli päätetty pitää jatkuvassa seurannassa osastolla numero yksi.

Toisen lapsensa juuri menettäneet vanhemmat olivat pysyneet tiukasti ainokaisensa rinnalla edellisillan tapahtumien jälkeen. Lääkäri oli kertonut Lapsi A:n kuoleman linkittyneen mahdollisesti äidin autoimmuunisairautueen, joten vanhemmat olivat syystäkin huolissaan toisen lapsensa terveydentilasta. Lopulta sairaanhoitajat saivat kuitenkin vakuutettua uupuneet vanhemmat lapsensa hyvästä voinnista, jonka jälkeen molemmat poistuivat vastahakoisesti lapsensa keskoskaapin ääreltä lepäämään ja keräämään voimia.

Lucy aloitti jälleen yövuoronsa tehohoitoyksikössä klo 19.30. Hän ei ollut Lapsi B:n nimetty hoitaja, mutta työskenteli edelleen samalla osastolla tämän välittömässä läheisyydessä.

Hieman ennen puolta yötä Lucy lupautui auttamaan vauvaa hoitanutta kollegaansa, tämän poistuttua osastolta hetkeksi tauolleen. Vain noin puolituntia tämän jälkeen, kello 00.30, Lapsi B:n monitori alkoi hälyttämään vauvan veren happipitoisuuden romahdettua vaarallisen alhaiselle tasolle.

Paikalle rientäneet lääkärit kohtasivat jälleen lohduttoman näyn. Vauva, joka ei ollut näyttänyt minkäänlaisia merkkejä mahdollisista ongelmista koko päivän aikana, oli nyt lakannut hengittämästä. Veltto ja elottomalta vaikuttanut pienokainen makasi liikkumatta keskoskaapissaan eikä lisähappea antava nenäkanyyli ollut enää kytkettynä.

Myös Lapsi B näytti kärsivän samankaltaisista iho-oireista kuin noin vuorokausi sitten menehtynyt kaksosveljensäkin. Paikalle hälytetyt vanhemmat seurasivat jälleen epätoivoisina jo toisen lapsensa elvytystä – äidin ja isän onneksi tällä kertaa hoitohenkilökunta kuitenkin onnistui pelastamaan pienokaisen hengen. Kuin ihmeen kaupalla vauvalle ei jäänyt tapahtumasta pysyviä vammoja.

Kaksosvauvojen tapaus aiheutti lastenosastolla suurta hämmennystä. Lucya kehotettiin pitämään vapaata ja jatkamaan tämän jälkeen tehohoitoyksikön osastoilla kaksi ja kolme, mutta Lucy osoitti välittömästi tyytymättömyytensä päätökseen. Vain muutamaa päivää myöhemmin, 11. kesäkuuta, hän lähetti viestin vastasyntyneiden osaston esimiehelle ja tarjoutui tekemään lisää vuoroja vakuuttaen, että oman itseluottamuksensa näkökulmasta hänen pitäisi voida jatkaa osastolla yksi ja saada hoitoonsa mahdollisimman pian seuraava tehohoitoa tarvitseva lapsi.

Lapsi C – 13. kesäkuuta 2015, neljä päivää edellisen hyökkäyksen jälkeen

Lapsi C oli syntynyt 10 viikkoa etuajassa ja painoi syntyessään vain 800 grammaa. Hengitysvaikeuksien takia lapsi oli hoidettavana osastolla yksi, mutta muilta osin vauvan tilaa pidettiin varsin hyvänä eikä hänestä huolta pitävä erikoissairaanhoitaja ollut lapsen tilasta huolissaan.

Tilanne muuttui kuitenkin myöhään illalla noin kello 23.00, kun vauvan nimetty hoitaja oli poistunut hetkeksi paikalta. Palattuaan takaisin hän löysi alun perin täysin toiselle osastolle määrätyn Lucy Letbyn yksin seisomassa Lapsi C:n inkubaattorin vieressä. Lucy kertoi hoitajalle kiiruhtaneensa lapsen luokse tämän lakattua hengittämästä, vaikka tosiasiassa juuri hän itse oli aiheuttanut lapsen hengitysongelmat pumppaamalla ilmaa vauvan mahaan nenämahaletkun kautta. Elvytyksen ansiosta vauva toipui hetkeksi, mutta hänen elintoimintonsa romahtivat uudelleen vain 15 minuuttia myöhemmin. Kiireellisistä toimenpiteistä huolimatta lasta ei kyetty enää pelastamaan.

Epäonnistuneen elvytyksen jälkeen vauva siirrettiin vanhempiensa seurassa perhehuoneeseen odottamaan pappia, joka suorittaisi myöhemmin pojan siunauksen. Odotusaikana, vanhempiensa hellässä syleilyssä, pienokaiselle annettiin ylläpitävää elvytystä, jonka aikana vauva osoitti hetkittäisiä elonmerkkejä, kuten satunnaisia henkäyksiä ja heikkoja sydämenlyöntejä.

Vanhempien viettäessä viimeisiä hetkiään lapsensa kanssa, Lucy osoitti jälleen kerran silmiinpistävää tahdittomuutta vieraillessaan perhehuoneessa toistuvasti ilman järkevää syytä. Edes vanhemman sairaanhoitajan huomautettua asiasta, Lucy ei kyennyt pysymään loitolla kuolevan lapsen ja tämän vanhempien viereltä. Hän oli myös todennut näille yllättäen, vanhempien saaneen jo mahdollisuuden hyvästellä lapsensa ja tarjoutunut viemään pienokaisen pois, tämän ollessa vielä elossa.

Kaksi kuolemaa ja yksi vaaratilanne vain neljän vuorokauden sisällä aiheuttivat paljon keskustelua vastasyntyneiden osastolla. Tapahtumia ei kuitenkaan osattu pitää itsessään epäilyttävinä, sillä vaikka lapsikuolemat olivatkin tilastollisesti harvinaisia, keskosvauvojen komplikaatiot, erityisesti hengitysvaikeusoireyhtymä, eivät olleet mitenkään epätavallisia ennenaikaisesti syntyneillä vauvoilla.

Lucy oli valinnut hyökkäysmenetelmänsä taitavasti, sillä verenkiertoon tai vatsaan ruiskutettua ilmaa oli vaikea huomata. Tämän lisäksi tekojen mahdollista tahallisuutta olisi joka tapauksessa vaikea todistaa, sillä kyseessä olisi yhtä hyvin voinut olla vain traaginen vahinko.

Lapsi D – 21. kesäkuuta 2015, kahdeksan päivää edellisen hyökkäyksen jälkeen

Lapsi D oli päätynyt Countess of Chesterin vastasyntyneiden osastolle sairaalan tekemän virhearvion vuoksi. Lapsen tila oli ollut vakaa koko päivän ajan ja vauva reagoi hyvin annettuun hoitoon, mutta tulevan yön aikana lapsen tila romahti jopa kolme kertaa.

Vauva kyettiin elvyttämään kahdesti, mutta kun lapsi lakkasi hengittämästä kolmannen kerran varhain aamuyöllä noin klo. 04.30, tämän henkeä ei enää kyetty pelastamaan. Vauvan iholla oli jälleen havaittu samankaltaisia ihomuutoksia kuin kahdella ensimmäisellä lapsella, mutta oireille ei kyetty vieläkään löytämään järjellistä selitystä.

Lucy Letby oli ollut yövuoronsa aikana vastuussa toisesta samassa yksikössä olleesta lapsesta. Lapsi D:n nimetty hoitaja oli ollut tapahtumien aikaan hetkellisesti poissa osastolta, joka tarkoitti sitä, että ainut huoneessa ollut henkilö oli ollut Lucy Letby. Hän oli tuolloin ruiskuttanut vauvan verenkiertoon jälleen ilmaa ja osallistunut sitten vauvan elvytysyrityksiin.

Lapsen kuoleman jälkeen Lucy lähetti kollegoilleen useita tekstiviestejä, joissa kertoi uskovansa lapsen kuolleen luonnollisiin syihin. Tekstiviestikeskustelut olivat itseasiassa kuolemien jälkeen toistuva kaava, joiden avulla Lucy yritti tuoda esille kokemaansa järkytystä ja kerätä työtovereiltaan sympatiaa esittämällä itse uhria.

Ensimmäinen varoitus – 2. heinäkuuta 2015

Normaalisti Countess of Chesterin sairaalassa tapahtui pienten vauvojen kuolemia alle 2 vuodessa. Nyt lapsia oli menehtynyt muutamien viikkojen sisällä jo kolme, mukaan lukien yksi vauva, joka oli pelastunut vain täpärästi. Kaiken tämän lisäksi henkilökunnalla ei ollut toistaiseksi minkäänlaista käsitystä siitä, mikä kuolemat oli aiheuttanut.

Johtava lastentautien erikoislääkäri Stephen Brearey
Johtava lastentautien erikoislääkäri Stephen Brearey

2. heinäkuuta 2015, noin kaksi viikkoa viimeisimmän kuoleman jälkeen, johtava lastentautien erikoislääkäri Stephen Brearey, ilmoitti sairaalan varatoimitusjohtajalle, Allison Kellylle, tapauksiin liittyvistä epäilyistään. Hän oli tutkinut kesäkuun aikana sattuneita epätavallisia kuolemia ja huomannut, että eräs hoitaja, Lucy Letby, oli ollut työvuorossa kaikkien tapahtumien aikana.

Sairaalan johto ohitti Stephen Breareyn esittämät huolet asiasta täysin. Varatoimitusjohtaja, Allison Kelly, ei nähnyt tarvetta ryhtyä minkäänlaisiin toimenpiteisiin eikä Lucy Letbyn kanssa missään vaiheessa edes keskusteltu asiasta, joten hän sai jatkaa töitään lastenosastolla normaaliin tapaan.

Lapsi E – 3. elokuuta 2015, noin kuusi viikkoa edellisen hyökkäyksen jälkeen

Lapsi E, oli toinen kaksosista, joiden oli alun perin tarkoitus syntyä Liverpoolin naistensairaalassa, mutta tilanpuutteen takia synnytys siirrettiin Countess of Chesterin sairaalaan. Lapsi E ja tämän kaksoissisar, Lapsi F, olivat syntyneet noin 11 viikkoa etuajassa.

3. elokuuta 2015 yövuoronsa aloittanut Lucy Letby nimettiin Lapsi E:n ja tämän kaksoissisaren hoitajaksi. Vanhemmat, jotka viettivät suuren osan ajastaan osastolla lastensa vierellä, kertoivat myöhemmissä lausunnoissaan kokeneensa Lucyn jatkuvan läsnäolon epämiellyttäväksi. Äidin mukaan Lucy oli jatkuvasti pyörinyt heidän ympärillään, vaikka tällä ei tuntunut olevan mitään järkevää tekemistä.

Myöhemmin illalla äiti poistui hetkeksi lapsensa viereltä käydäkseen sairaalan kahviossa. Palattuaan takaisin vastasyntyneiden osastolle, vauva oli alkanut itkemään äänekkäästi ja äiti huomasi tämän suusta vuotavan runsaasti verta. Lucy oli äidin poissa ollessa injektoinut jälleen vauvan verenkiertoon ilmaa ja käsitellyt kovakouraisesti lapselle asetettua nenämahaletkua aiheuttanen vauvalle tahallisesti voimakasta verenvuotoa.

Hätääntynyt äiti löysi Lucy Letbyn osaston tietokoneen ääreltä ja vaati tätä tarkistamaan lapsensa terveydentilan. Lucy ei kuitenkaan reagoinut naisen painostukseen, vaan istui täysin rennosti aloillaan yrittäen rauhoitella hysteeristä äitiä. Hän vakuutti naiselle lapsen olevan täysin kunnossa ja kertoi tälle verenvuodon johtuvan todennäköisesti vain kurkun takaosaa ärsyttäneestä syöttöletkusta. Hän kertoi lääkärin pian saapuvan osastolle ja kannusti äitiä jättämään asian heidän hoidettavakseen toteamalla: ”Luota minuun. Olen sairaanhoitaja”.

Lapsi E:n tila huononi nopeasti. Vauva oksensi suuria määriä verta, jonka myötä menetti jopa neljänneksen verestään. Useat paikalle rientäneet lääkärit kertoivat myöhemmin, etteivät olleet koskaan nähneet näin voimakasta verenvuotoa Lapsi E:n kokoisella pienellä vauvalla.

Lääkärit tekivät kaikkensa pelastaakseen vauvan hengen, mutta kaksi tuntia kestäneen epätoivoisen taistelun jälkeen, lääkärit totesivat vauvan veren happipitoisuuden olevan täysin riittämätön ja elvytys lopetettiin yöllä klo 1.23. Lapsi E menehtyi lopulta 17 minuuttia myöhemmin vanhempiensa sylissä.

Vauvan kuoleman jälkeen Lucy yritti peitellä jälkiään parhaansa mukaan. Hän laati mm. harhaanjohtavia hoitokertomuksia, poisti potilastiedoista äidin aikaisemman käynnin osastolla ja väitti sitten valheellisesti olleensa toisessa yksikössä tapahtumien aikaan. Tämän lisäksi hän keräsi jälleen sympatiaa kollegoidensa kanssa käymissään tekstiviestikeskusteluissa ja totesi, että järkyttävä tilanne olisi voinut tapahtua kenelle tahansa.

Traumatisoituneet vanhemmat eivät halunneet lapselleen suoritettavan ruumiinavausta, eikä lääkäreille jäänyt lopulta muuta mahdollisuutta kuin myöntyä vaatimukseen. Tarkemman diagnoosin puuttuessa vauvan määriteltiin kuolleen suolistosairauteen, joka oli melko yleinen terveysongelma ennenaikaisilla vauvoilla.

Lapsi F – 4. elokuuta 2015, vuorokausi edellisen hyökkäyksen jälkeen

Lapsen F vanhemmat olivat koko aamupäivän ajan yrittäneet saada vauvalleen siirtoa toiseen sairaalaan. Tilanpuutteen takia vaihtoehdot olivat kuitenkin vähissä, joten lapsi jäi Countess of Chesterin sairaalaan hoitoon osastolle numero kaksi. Vanhemmat olivat yhä poissa tolaltaan ensimmäisen lapsensa vuorokauden takaisesta menetyksestä ja yrittivät parhaansa mukaan pitää itsensä kasassa.

Lucy oli aloittanut yövuoronsa osastolla hieman aikaisemmin illalla. Lapsi F ei kuitenkaan ollut hänen nimetty potilaansa. Vauvan tila oli ollut vakaa koko päivän ajan, eikä tämän yleisessä terveydentilassa ollut havaittu huolta aiheuttavia merkkejä. Vauvan tila alkoi kuitenkin heikentyä nopeasti illalla klo 21 jälkeen, kun Lucy oli jälleen ollut yksin osastolla.

Lucy Letby oli tällä kertaa muuttanut toimintatapaansa injektoimalla lapselle määrättyyn TPN-ravintopussiin insuliinia, joka aiheutti vauvalle äkillisen verensokerin laskun. Paikalle kiiruhtaneet lääkärit yrittivät parhaansa mukaan stabiloida pienokaisen tilan, mutta toimenpiteistä ei näyttänyt olevan minkäänlaista apua. Vanhempien onneksi vauvan tila alkoi kuitenkin nopeasti parantua lääkärin poistettua lapsen kanyyliin kytketyn ravintoinfuusion ja kuin ihmeen kaupalla lapsi selviytyi tapauksesta hengissä.

Myöhemmin vauvalta otetun verinäytteen tulokset vahvisti korkeat insuliinipitoisuudet, mutta toistaiseksi kukaan ei osannut arvata miten hengenvaarallinen tilanne oli päässyt syntymään. Lucy sai siis edelleen jatkaa rauhassa toimiaan Countess of Chesterin vastasyntyneiden osastolla.

Lapsi G – 7. syyskuuta 2015, noin kuukausi edellisen hyökkäyksen jälkeen

Lapsi G oli syntynyt Arrowe Parkin sairaalassa 15 viikkoa etuajassa. Äiti oli saapunut vastaanotolle voimakkaiden kipujen takia ja synnyttänyt lapsensa yksin sairaalaan WC-tiloissa. 450 gramman painoinen vauva oli kärsinyt useista vakavista oireista kuten verenvuodosta keuhkoissa sekä munuais- ja suolisto-ongelmista. Näiden ja korkean verensokerin takia vauvan selviytymistä ei pidetty todennäköisenä.

Useita viikkoja jatkunut tehohoito Arrowe Parkin sairaalassa oli kuitenkin kantanut hedelmää ja pienen vauvan tila oli parantunut päivä päivältä. 7 viikon jälkeen äiti oli saanut pidellä pienokaistaan ensikertaa sylissään ja 13 viikon jälkeen vauvan terveydentilaa saatettiin jo kutsua vakaaksi. Hyvät uutiset olivat olleet vanhemmille äärimmäisen helpottavia, sillä tämä oli tarkoittanut sitä, että lapsi voitaisiin viimein siirtää Countess of Chesterin sairaalaan, joka sijaitsi huomattavasti lähempänä vanhempien kotia.

Lapsi G oli saapunut Countess of Chesterin sairaalaan 2. syyskuutta 2015. Vauva oli ollut hoidettavana tehohoitoyksin osastolla numero 2, eikä lapsen voinnissa ollut havaittu ongelmia. Nyt viisi päivää myöhemmin, 7. syyskuuta, oli tiedossa erityinen päivä vauvan elämässä – osastolla oli useiden hoitajien voimin valmistauduttu juhlimaan lapsen sadatta päivää.

Lucy Letby oli työskennellyt päivävuorossa miltei viiden viikon ajan eikä tuona aikana sairaalan vastasyntyneiden osastolla ollut tapahtunut uusia epämääräisiä kuolemia. Päivävuorot olivat todennäköisesti olleet liian riskialttiita hyökkäyksien toteuttamiseksi, mutta nyt Lucy saapui lastenosastolle illalla klo 20.00 aloittaakseen jälleen yövuoronsa.

Lucy toteutti seuraavan hyökkäyksensä samana yönä noin kello 02.00. Hän pakkosyötti lapselle suuren määrän maitoa ja injektoi ilmaa tämän mahaan ravintoletkun kautta. Toimenpiteen takia vauva alkoi ensin oksentamaan rajusti ja lakkasi sitten hengittämästä.

Paikalle saapuneet lääkärit ryhtyivät jälleen kerran kiireellisiin toimenpiteisiin pelastaakseen vauvan hengen. He poistivat ylimäärisen ilman vauvan mahasta ja turvotuksen hävittyä vauvan tila saatiin nopeasti rauhoitettua, jonka ansiosta Lapsi G selvisi tapahtumasta vammoitta.

Lääkärit olettivat tehneensä virheellisiä tulkintoja lapsen terveydentilasta, joten vauva päätettiin siirtää hoitoon takaisin Arrowe Parkin sairaalaan. Heillä ei ollut aavistustakaan mikä oli saattanut aiheuttaa äkillisen romahduksen ja olettivat, että vauvan terveydentila oli alkanut taantua. Arrowe Parkin sairaalassa lapsen tila kuitenkin koheni välittömästi ja vain 8 päivän tehohoitojakson ja tarkkailun jälkeen Lapsi G päätettiin siirtää takaisin Countess of Chesterin vastasyntyneiden osastolle.

Vauva saapui uudestaan Countess of Chesterin sairaalaan 21. syyskuuta 2015. Lapsen terveydentilan katsottiin olevan tällä kertaa niin hyvällä tasolla, että hänet päätettiin sijoittaa hoitoon osastolle numero 4.

Myöhemmin samana yönä lapsi alkoi kuitenkin jälleen oirehtimaan samaan tapaan kuin edelliselläkin kerralla. Lapsi oksensi voimakkaasti ja veren happipitoisuus romahti nopeasti. Vauvan tila saatiin kuitenkin toistamiseen rauhoitettua, kun lääkärit poistivat jälleen ylimäärisen ilman lapsen mahasta.

Lapsi G oli sisukas taistelija. Vauva oli jo kaksi kertaa osoittanut sinnikkyytensä ja nyt osastolle 1 siirretyn lapsen tila oli jälleen saatu vakaaksi. Tarkkailumonitoreihin kytketty lapsi oli jälleen jatkuvassa seurannassa, mutta kaikkien yllätykseksi vauvan tila romahti uudestaan vain kaksi tuntia myöhemmin.

Lapsi selvisi tapahtumasta hengissä, mutta vammautui vakavasti, sillä hapen puute oli aiheuttanut lapselle CP-vamman. Nykyään 8-vuoden ikäinen lapsi on näkövammainen, hän ei kykene kävelemään ja tarvitsee ympärivuorokautista hoitoa vanhemmiltaan.

Huhut alkavat kiertää sairaalassa

Tässä vaiheessa monenkirjavat juorut alkoivat toden teolla kiertää sairaalan käytävillä. Henkilökunnan keskuudessa pohdittiin yhteensattumien todennäköisyyksiä ja spekuloitiin mahdollisen ulkoisen tekijän olemassaolosta, mutta suoranaisia syytöksiä ei esitetty ainakaan julkisesti.

Sairaalan manageri halusi ottaa henkilökohtaisesti kantaa Lucya kohtaan esitettyyn kritiikkiin lähettämällä naiselle tekstiviestin, jossa osoitti tälle tukensa. Lucy vastasi saamaansa tekstiviestiin seuraavasti: ”Todella hienoa kuulla. Oletan, että olet tietoinen rooliani kohtaan esitetyistä negatiivisista kommenteista, jotka ovat olleet mielestäni järkyttäviä. Työtämme on ilo tehdä ja yritän vain tehdä parhaani niin vauvojen kuin heidän vanhempiensakin hyväksi.”

Lapsi H – 26. syyskuuta 2015, viisi päivää edellisen hyökkäyksen jälkeen

Lapsi H lakkasi hengittämästä yöllä ensimmäisen kerran noin klo 23.00 aikaan Lucyn ollessa jälleen yövuorossa. Toinen romahdus tapahtui vain muutama tunti myöhemmin noin kello yhden aikaan. Lucy oli yrittänyt murhata pienokaisen injektoimalla tämän verenkiertoon ilmaa, mutta lapsi onnistuttiin pelastamaan molemmilla kerroilla. Tapausta seuraavana päivänä Lapsi H siirrettiin toiseen sairaalaan toipumaan ja kaikkien onneksi lapsi toipui tapahtumista täysin.

Lapsi I – 30. syyskuuta 2015, neljä päivää edellisen hyökkäyksen jälkeen

Lapsi I oli reilun kahden kuukauden ikäinen vauva, joka oli syntynyt 10 viikkoa etuajassa. Lapsen tila oli kuitenkin ollut vakaa eikä pienokainen ollut tarvinnut erityishoitoa missään vaiheessa.

Lucy oli Lapsi I:n nimetty hoitaja. Tällä kertaa tavoistaan poiketen Lucy päätti suorittaa hyökkäyksensä päivävuoron aikana, injektoimalla jälleen ilmaa lapsen mahaan ruokintaletkun kautta. Nopean elvytyksen ansiosta lapsi kuitenkin onnistuttiin pelastamaan ja kahden viikon toipumisen jälkeen Lapsi I oli jo niin hyvässä kunnossa, että lääkärit harkitsivat vauvan kotiuttamista.

Suunnitelmia ei koskaan ehditty kuitenkaan toteuttaa sillä Lucy ehti iskeä uudelleen 12. lokakuuta aloitettuaan jälleen yövuoronsa. Työvuoron aikana Lapsi I:n nimetty hoitaja poistui hetkeksi osastolta ja palattuaan takaisin löysi Lucyn hämärästi valaistulta käytävältä osaston oven suulta. Lucy seisoi aloillaan täysin rauhallisena ja kertoi paikalle saapuneelle sairaanhoitajalle lapsen näyttävän kalpealta. Hoitajan kytkettyä osaston valot päälle hän löysi vauvan makaamasta elottomana pedillään. Nopean elvytyksen ansiosta lapsen henki onnistuttiin kuitenkin pelastamaan jo toistamiseen tämän alettua jälleen hengittämään.

Ongelmia oli kuitenkin tiedossa lisää, sillä lapsen tila heikkeni nopeasti jälleen vain muutamia tunteja myöhemmin. Osastolle rientänyt hoitaja löysi Lucyn seisomasta jälleen lapsen viereltä ja koska Lucy ei näyttänyt reagoivan mitenkään vierellään hälyttävään monitoriin, sairaanhoitaja otti ohjat omiin käsiinsä pelastaakseen lapsen hengen.

Lapsi I selviytyi yöllisistä tapahtumista ja pari päivää myöhemmin, 15. lokakuuta, hänet siirrettiin toiseen sairaalaan toipumaan. Vauvan tila koheni merkittävästi eikä uusi komplikaatioita esiintynyt, joten lapsi päätettiin siirtää takaisin Countess of Chesterin lastenosastolle.

Illalla 22. lokakuuta Lapsi I voi äärimmäisen hyvin ja vauvan tila oli ollut vakaa jo useita päiviä. Countess of Chesterin lääketieteen asiantuntijat olivat arvioineet uudelleen lapsen terveydentilan ja kotiuttamista pidettiin jälleen mahdollisena tulevina päivinä.

Suunnitelmat kariutuivat kuitenkin jälleen, sillä seuraavana päivänä, 23. lokakuuta, Lucy toteutti jo neljännen hyökkäyksensä injektoimalla ilmaa vauvan mahaan sekä verenkiertoon. Elvytykseen osallistunut sairaanhoitajakollega kertoi myöhemmin lapsen kärsineen kovista kivuista. Hänen mukaansa lapsi oli itkenyt tavalla, jollaista ei ollut koskaan aiemmin kuullut – kovaa, hellittämätöntä, lähes jatkuvaa huutomaista itkua ilman selkeää vaihtelua.

Hoitohenkilökunta yritti epätoivoisesti pelastaa lapsen hengen, mutta yli tunnin jatkuneen tuloksettoman elvytyksen jälkeen lääkärien oli myönnettävä itselleen, että mitään ei ollut enää tehtävissä. Lapsi kuoli vain hetkeä myöhemmin vanhempiensa lämpimässä syleilyssä.

Lapsen kuoleman jälkeen, äidin kylvettäessä lastaan viimeistä kertaa, Lucy oli parveillut jälleen surevan äidin ympärillä päämärättömästi. Hymyilevä Lucy oli kertonut äidille olleensa paikalla vauvan ensimmäisessä kylvetyksessä ja kuinka paljon lapsi oli rakastanut sitä. Muutamia päiviä myöhemmin, vauvan hautajaisten aikaan, Lucy oli toimittanut perheelle myös kirjeen, jossa totesi seuraavasti:

Ei ole sanoja, jotka voisivat helpottaa tätä aikaa. Oli todellinen etuoikeus huolehtia lapsestanne ja tutustua teihin perheenä – perheenä, joka asetti aina lapsen etusijalle ja teki kaikkensa hänen hyväkseen. Hän tulee aina olemaan osa elämäänne emmekä unohda häntä koskaan. Olette ajatuksissani ikuisesti – olen pahoillani, etten voi olla paikalla hyvästelemässä. Rakkaudella, Lucy.

Toinen varoitus – 26. lokakuuta 2015

Vain pari päivää edellisen lapsikuoleman jälkeen ryhmä lääkäreitä otti ohjat käsiinsä ja ryhtyi tutkimaan epätavallisia tapauksia. Lastentautien erikoislääkäri Stephen Brearey oli äärimmäisen huolissaan lastenosaston tilasta, sillä kuolemien ja läheltä piti -tilanteiden määrä oli hälyttävän korkealla tasolla.

Ryhmän suorittama henkilöstötutkimus nosti jälleen kerran esiin Lucy Letbyn epämääräisen osallisuuden tapauksissa. Heidän mukaansa kyse ei voinut mitenkään olla enää sattumasta, vaikka Lucya ei edelleenkään syytetty suoraan tapahtumista. Selkeä yhteys oli kuitenkin näkyvästi esillä, joten ryhmä halusi ravistella uudestaan sairaalaan johtoa vihjailemalla Lucy Letbyn mahdollisesta kompetenssin puutteesta tai huolimattomuudesta.

Stephen Brearey ja toinen lastentautien erikoislääkäri, Ravi Jayaram, vaativat Lucyn siirtoa toiseen yksikköön, kunnes asia saataisiin selvitettyä. Sairaalan ylin johto ei kuitenkaan tälläkään kertaa ryhtynyt toimiin, vaan totesi lääkäreille vastauksessaan, ettei asiasta kannattanut tehdä suurta numeroa.

Lapsi J – 27. marraskuuta 2015, noin viisi viikkoa edellisen hyökkäyksen jälkeen

Countess of Chesterin sairaalassa ei ollut tapahtunut useiden viikkojen aikana uusia epämääräisiä välikohtauksia, mutta tilanne muuttui jälleen 27. marraskuuta, kun Lapsi J:n tila heikkeni äkillisesti. Vauva oli voinut erittäin hyvin hänelle suoritetun kiireellisen suolistoleikkauksen jälkeen syntymää seuraavana päivänä, joten kukaan ei tälläkään kertaa osannut odottaa äkillistä romahdusta lapsen terveydentilassa. Vauva kuitenkin saatiin pelastettua eikä lapsi tämän jälkeen saanut enää uusia kohtauksia.

Kolmas varoitus – 8. helmikuuta 2016

Sairaalan johdon aikaisemmista vaientamisyrityksistä huolimatta nimettömänä pysyvä lääkäri oli jatkanut tapauksien tutkintaa kaikessa hiljaisuudessa. Hänen tilaamansa tarkastelu osoitti lukuisia yhtäläisyyksiä kesäkuun 2015 jälkeen tapahtuneissa kuolemantapauksissa.

Lääkäri oli tutkinut erityisesti lapsien iholla kohtauksien aikana havaittuja ihottumankaltaisia reaktioita. Raportin mukaan oire johtui itseasiassa ilmaemboliasta. Ilmaembolia viittaa tilaan, jossa ilmakuplia pääsee verenkiertoon esimerkiksi lääketieteellisen toimenpiteen yhteydessä. Ilmakuplat voivat tukkia pieniä verisuonia ja häiritä näin veren virtausta, mikä voi johtaa kudosten hapenpuutteeseen ja pahimmillaan jopa kuolemaan.

Kyseessä oli äärimmäisen vakavasti otettava havainto ja lääkärit halusivat aloittaa pikimmiten tapauksien tarkemman tutkinnan. Myös Lucyn yhteys tapauksiin mainittiin raportin yhteydessä ja konsultit vaativat kiireellistä tapaamista sairaalan johdon kanssa.

Loputtomat spekulaatiot ja huhut olivat kiertäneet sairaalan käytävillä jo useiden viikkojen ajan. Kommentit ja lääkärien esittämät valitukset olivat kantautuneet tietenkin myös itsensä Lucy Letbyn korviin, joka oli sittemmin lähestynyt henkilökohtaisesti sairaalan johtoa. Sähköpostissaan hän kertoi lääkärien muodostaman ryhmän tekevän hänelle kiusaa ja painotti itse olevansa tapahtumien uhri.

Sairaalan johto asettui asiassa Lucy Letbyn kannalle ja kehoitti jälleen asian esille tuoneita lääkäreitä jättämään asian sikseen. Tämän lisäksi johto määräsi epäilyjään levittävät lääkärit jopa esittämään virallisen anteeksipyynnön Lucylle. Jälleen kerran sairaalan johtoportaan välinpitämättömyys vakavaa asiaa kohtaan mahdollisti Lucy Letbyn jatkaa töitään vastasyntyneiden osastolla ja valitettavasti samalla myös seuraavien lapsien kuolemat.

Lapsi K – 17. helmikuuta 2016, muutama kuukausi edellisen hyökkäyksen jälkeen

Lapsi K oli syntynyt 15 viikkoa etuajassa ja painoi syntyessään vain 700 grammaa. Nimetty hoitaja oli jättänyt lapsen hetkeksi ilman valvontaa ja hieman myöhemmin vauvan monitori oli alkanut hälyttämään, kun lapsen hengityksen tueksi asetettu hengitysputki oli irronnut paikaltaan.

Jälleen kerran paikalle rientänyt hoitohenkilöstö löysi Lucyn vauvan viereltä toimettomana. Vauvan veren happipitoisuus oli laskenut vaarallisesti, mutta nopean toiminnan ansiosta lääkärit onnistuivat vakauttamaan lapsen tilan. Lapsi K siirrettiin myöhemmin samana päivänä Arrowe Parkin sairaalaan toipumaan, mutta valitettavasti 20. helmikuuta, vain kolme päivää myöhemmin, Lapsi K menehtyi.

Lapset L ja M – 9. huhtikuuta 2016, muutama kuukausi edellisen hyökkäyksen jälkeen

Lapset L ja M olivat kaksospojat, joiden tapaukset muistuttivat suurelta osin kaksossisarusten, lapsien E ja F, tapausta. Päivävuorossa ollessaan Lucy injektoi vauvalle määrättyyn TPN-ravintopussiin insuliinia, mutta käytti tällä kertaa huomattavasti suurempaa annostusta. Lapsi kyettiin kuitenkin pelastamaan eikä hänelle jäänyt tapauksesta pysyviä vammoja.

Vain hetki tämän jälkeen Lucy suoritti hyökkäyksensä pojan kaksosveljeä vastaan. Hän injektoi vauvan verenkieroon ilmaa aiheuttaen tälle hengenvaarallisen tilan. Ilmaembolian takia Lapsi M lakkasi hengittämästä ja kärsi vakavista sydänoireista, mutta elvytyksen ansiosta vauvan henki kyettiin pelastamaan. Tulevan yön aikana lapsen tila parani huomattavasti, mutta hapen puute oli valitettavasti ehtinyt jo aiheuttaa pienokaiselle vaikean aivovaurion.

Lucy Letby — Kuoleman enkeli

Lucy oli murhannut tähän mennessä jo 5 pientä vauvaa ja yrittänyt murhata 8 lisää. Hän oli tarkoituksella valinnut kohteekseen lapsia, joilla oli jo todettu jonkinasteisia terveysongelmia tai sairauksia, jolloin mahdolliset syytökset olisi helpompaa kiistää vetoamalla lapsen heikentyneeseen terveydentilaan.

Lucy oli toiminut kaikissa tilanteissa äärimmäisen laskelmoivasti ja pyrkinyt peittämään jälkensä mahdollisimman tehokkaasti. Hyökkäyksissään Lucy oli käyttänyt onnistuneesti lukuisia erilaisia metodeja, kuten ilman ruiskuttaminen verenkiertoon tai lapsen mahaan, insuliinin yliannostus sekä maidon pakkosyöttäminen. Tämän lisäksi hän oli suorittanut toimenpiteensä mahdollisuuksien mukaan vain öisin, kun paikalla oli vähemmän henkilökuntaa ja vanhemmat eivät olleet osastolla.

Synkästä kaksoiselämästään huolimatta Lucy vaikutti ulospäin täysin normaalilta. Hän oli toistaiseksi onnistunut huijaamaan lähes kaikkia kollegojaan, jotka pitivät tätä välittävänä ja rakastavana hoitajana sekä ystävänä.

Toisaalta ei ollut mikään salaisuus, että Lucy oli ollut aina paikalla omituisten kuolemien ja vaaratilanteiden aikana. Hän osasi kuitenkin kääntää tilanteet taitavasti omaksi edukseen esittämällä uhria ja hakemalla kollegoiltaan sympatiaa tapauksien jälkeen käymissään tekstiviestikeskusteluissa. Kaikki eivät kuitenkaan olleet aivan yhtä avaramielisiä ja erityisesti sairaalan harjoittelijoiden keskuudessa naisesta käytettiin ivallista nimitystä ”Kuoleman enkeli”.

Neljäs varoitus – 11. toukokuuta 2016

Johtava lastentautien erikoislääkäri Stephen Brearey lähestyi jälleen sairaalan johtoa, tutustuttuaan asiakirjaan, joka selitti miksi Lucy Letbyn ei uskottu liittyvän epätavallisiin kuolemantapauksiin. Dokumentin mukaan pidettiin täysin mahdollisena, että muut kansalliset terveyspalvelut saattoivat olla syyllisiä kuolemantapauksien yhtäkkiseen piikkiin ja että Lucya vastaan ei ollut muuta näyttöä kuin puhdas sattuma.

Lapsi N – 3. kesäkuuta 2016, muutama kuukausi edellisen hyökkäyksen jälkeen

Lapsi N sairasti perinnöllistä hemofiliaa, harvinaista verenvuototautia, jossa potilaan veri ei hyydy normaalisti. Muilta osin vauva oli hyvässä kunnossa ja hänen kliininen tilansa oli todettu erinomaiseksi.

Tällä kertaa Lucy käytti hyväkseen pojalla todettua sairautta. Hän pakotti ruokintaletkun väkivalloin vauvan kurkkuun aiheuttaen tälle vammoja ja runsasta verenvuotoa. Tämän lisäksi Lucy injektoi myös ilmaa vauvan verenkiertoon. Vain noin vuorokausi lapsen syntymän jälkeen, yöllä kello 01.05, lapsen monitori alkoi hälyttämään veren happipitoisuuden romahdettua äkillisesti. Jälleen kerran henkilökunnan ripeän toiminnan ansiosta lapsen tila saatiin stabiloitua ja lapsi jäi henkiin.

Lucy Letbyn loma Ibizalla

Hyökkäyksen jälkeisinä päivinä Lucy suuntasi hoitajakollegoidensa kanssa jokavuotiselle Ibizan lomalleen. Kyseessä oli traditionomainen hermoloma sairaalaan stressaavasta sykkeestä, jonka aikana tiivis työyhteisö saattoi viettää aikaa keskenään ennemminkin ystävinä kuin työkavereina. Kahden viikon rentouttavan loman jälkeen oli aika jälleen palata takaisin töiden äärelle ja Lucy lähetti kollegalleen tekstiviestin, jossa kirjoitti odottavansa innolla töiden aloittamista ja että ”paluu tulisi luultavasti olemaan näyttävä”.

Lucy Letby Ibizalla rentoutumassa
Lucy Letby Ibizalla rentoutumassa
Lucy Letby bilettämässä Ibizalla
Lucy Letby bilettämässä Ibizalla

Lapset O ja P – 23. kesäkuuta 2016, 20 päivää edellisen hyökkäyksen jälkeen

Näyttävä paluu ei todella ollut pelkkää puhetta. Lucy oli saanut työvuoronsa alussa vastuulleen kolmosiin kuuluvat kaksi vastasyntynyttä sisarusta, jotka vaativat jatkuvaa tarkkailua ja erikoissairaanhoitoa.

Lapsi O:n tila oli ollut vakaa, mutta tilanne muuttui iltapäivällä Lucyn jäätyä kahden vauvan kanssa. Lucy injektoi jälleen ilmaa vauvan verenkiertoon sekä tämän mahaan lapselle asennetun ruokintaletkun kautta. Yrityksistä huolimatta lasta ei enää kyetty pelastamaan, vaan pienokainen menehtyi ilmaembolian aiheuttamiin komplikaatioihin.

Kello 18.00 samana iltana, vain kolmetoista minuuttia Lapsi O:n kuoleman jälkeen, Lucy Letby valitsi kohteekseen tämän sisaruksen, Lapsi P:n. Hän pumppasi ilmaa lapsen mahaan ruokintaletkun kautta ja pakkosyötti vauvalle maitoa.

Huone täyttyi jälleen nopeasti lääkäreistä ja hoitajista, jotka yrittivät epätoivoisesti pelastaa pienen vauvan hengen. Lapselle oli jo ehditty varata pikainen siirto toisen sairaalan erikoituneeseen yksikköön, mutta kuljetusta varten lapsen tila tuli saada ensin vakautettua.

Tiimin odotellessa siirtoa, lapsen elvytystä vierestä seurannut Lucy oli todennut täysin eleettömästi vieressään seisoneelle kollegalleen: ”Hän ei lähde täältä elävänä, eihän?”. Lucy oli esittänyt samankaltaisen kommentin aikaisemminkin, kun Lapsi C:n tila oli romahtanut kuolettavasti noin vuotta aiemmin. Lucy saikin jälleen haluamansa, kun myös Lapsi P menehtyi ja vanhemmat menettivät kolmosistaan kaksi.

Jälleen kerran kuolinsyyntutkinnassa ei löydetty merkkejä epäilyttävästä toiminnasta. Raportin mukaan Lapsi O oli menehtynyt luonnollisista syistä vatsaontelon sisäiseen verenvuotoon ja Lapsi P:n kuoleman oletettiin johtuneen ennenaikaisen syntymän aiheuttamista komplikaatioista.

Viides varoitus – 24. kesäkuuta 2016

Lapsi O:n ja Lapsi P:n odottamattomien kuolemantapausten jälkeen johtava lastentautien erikoislääkäri Stephen Brearey soitti perjantai-iltana 24. kesäkuuta 2016 päivystävälle johtajalle Karen Reesille. Hän vaati, että Lucy Letby on välittömästi poistettava yksiköstä toisiin tehtäviin. Karen Rees ei ottanut miehen vaatimuksia kuuleviin korviinsa, vaan vakuutti tälle, että Lucyn oli edelleen täysin turvallista työskennellä vastasyntyneiden osastolla. Hän myös mainitsi puhelun aikana ottavansa mielellään vastuun tulevista tapauksista, jos sellaisia vielä esiintyisi Lucy Letbyn ollessa työvuorossa.

Lapsi Q – 25. kesäkuuta 2016, noin vuorokausi edellisen hyökkäyksen jälkeen

Vain 24 tuntia Lapsi P:n kuoleman jälkeen, Lucy yritti murhata seuraavan vauvan. Viimeiseksi jäänyt murhayritys kuitenkin epäonnistui ja kaikkien onneksi Lapsi Q selvisi tapauksesta.

Sairaala aloittaa sisäisen tutkinnan

Heinäkuussa sairaalan johtoportaaseen kohdistunut paine ylitti viimein kriittisen rajan eikä tapauksia voitu enää lakaista maton alle. Lucy siirrettiin pois vastasyntyneiden osastolta – ironisesti hänen uusi tehtävänsä sairaalassa käsitti potilasturvallisuuteen liittyvää toimistotyötä. Siirron jälkeen vastasyntyneiden osastolla ei sattunut enää epämääräisiä kuolemia tai vaaratilanteita ja lapsikuolleisuus palasi välittömästi normaalille tasolle.

Sairaala ei silti vielä tässäkään vaiheessa ilmoittanut asiasta poliisille, vaan aloitti sisäisen selvityksen vastasyntyneiden osastolla tapahtuneista tilanteista. Mutta mikä sitten sai sairaalan johdon viimein puuttumaan tilanteeseen, vaikka hallintoa oli informoitu aiheellisesti lääkärien tekemistä havainnoista ensimmäisen kerran jo vuosi aikaisemmin.

Britanniassa sairaalat ovat riippuvaisia NHS:n eli Yhdistyneen kuningaskunnan julkisen terveydenhuoltojärjestelmän jakamasta rahoituksesta. Tuen määrä perustuu monimutkaiseen laskentamalliin, joka ottaa huomioon muun muassa väestön terveydenhuollon tarpeet ja alueelliset kustannuserot. Countess of Chesterin johdon on epäilty pelänneen epämääräisten kuolemien vaikuttavan lopullisen rahoituksen määrään, joten virallisen tutkinnan aloittamista ei enää voitu lykätä. Johdon vastuuhenkilöillä ei tässä vaiheessa tosin ollut vielä aavistustakaan siitä, mitä he todellisuudessa olivat tähän asti onnistuneesti peitelleet. Sairaalan johtokunta tulisi pian kohtaamaan huomattavasti synkemmän totuuden, kuin mitä olisivat koskaan osanneet ennustaa.

Poliisin virallinen tutkinta – toukokuu 2017

Toukokuu 2017. Countess of Chesterin sairaala oli suorittanut omia sisäisiä selvityksiään noin vuoden ajan. Ylin johto oli parhaansa mukaan viivytellyt asian viemistä poliisille, koska virallinen poliisitutkinta olisi näyttänyt pahalta sairaalan kannalta. Kuukausien selvitystyön jälkeen oli kuitenkin päivä päivältä käynyt yhä selvemmäksi, että sairaala tarvitsi tutkimuksen toteuttamiseen ulkopuolista viranomaisapua.

Osa sairaalan hallinnosta ei vielä tässäkään vaiheessa halunnut tehdä numeroa ”valitettavista sattumanvaraisista tapauksista”. Todellisuudessa kyseessä oli tietenkin vain epätoivoinen yritys peitellä johdon aikaisempaa reagoimattomuutta ja suoranaista välinpitämättömyyttä. Asiaa esillä pitäneet lääkärit eivät kuitenkaan antaneet periksi vaatimuksissaan ja lopulta sairaalan hallinto antoi periksi painostuksen alla.

Poliisi aloitti välittömästi tutkintansa sairaalassa sattuneista 7 kuolemantapauksesta ja 10 epämääräisestä vaaratilanteesta. He kävivät tutkinnan aikana läpi mm. lukemattomia vuorolistoja, potilastietoja sekä verikokeita, joiden avulla tapauksien havaittiin jo varhaisessa vaiheessa sisältävän useita samankaltaisuuksia. Yksi silmiinpistävä piirre oli se, että useat vauvat olivat osoittaneet lähes identtisiä oireita ja voineet erittäin hyvin ennen yhtäkkistä romahdustaan.

Jopa vuoden kestäneen laajan tutkinnan jälkeen poliisilla oli jo suunnaton määrä materiaalia, jonka nojalla Lucy Letby pidätettiin ensimmäisen kerran 4. heinäkuuta 2018. Noin klo 6.00 aikaan aamulla poliisit saapuivat Lucyn kotitalolle, jossa kohtasivat viranomaisille oven avanneen silminnähden järkyttyneen naisen. Reilun 10 minuutin jälkeen Lucy kuljetettiin käsiraudoissa tunnuksettoman poliisiauton kyytiin.

Poliisi saapuu Lucy Letby talolle
Poliisi saapuu Lucy Letby talolle
Poliisi taluttaa Lucy Letbyn käsiraudoissa pois kotoaan
Poliisi taluttaa Lucy Letbyn käsiraudoissa pois kotoaan

Pidätyksen jälkeen viranomaiset jatkoivat tutkimuksiaan Lucyn asunnossa. Etsintöjen yhteydessä Lucyn makuuhuoneesta ja autotallista löydettiin useita täyteen kirjoitettuja, sekavalta vaikuttavia muistilappuja ja merkintöjä. Ne sisälsivät suurimmaksi osaksi sattumanvaraista ajatuksenvirtaa, jotka ainakin osittain tuntuivat olevan kuin eräänlainen tunnustus. Kirjoitukset sisälsivät mm. seuraavia poimintoja:

  • Olen paha. Minä tein sen.
  • En ansaitse elää
  • En jaksa tätä enää
  • Tapoin heidät tahallani, koska en ole tarpeeksi hyvä
  • Olen kauhea ihminen
  • Vihaan elämääni
  • Kukaan ei saa koskaan tietää mitä tapahtui tai miksi
  • Minä tapan itseni
  • APUA
Lucy Letbyn kotoa löydetty muistilappu
Lucy Letbyn kotoa löydetty muistilappu
Lucy Letbyn kotoa löydetty muistilappu
Lucy Letbyn kotoa löydetty muistilappu
Lucy Letbyn kotoa löydetty muistilappu
Lucy Letbyn kotoa löydetty muistilappu
Lucy Letbyn kirje lapsi I:n vanhemmille
Lucy Letbyn kirje lapsi I:n vanhemmille

Lucy Letbyn asunnosta löydettiin myös satoja lääketieteellisiä asiakirjoja, jotka liittyivät uhreihin. Viranomaiset uskoivat Lucyn säilyttäneen osan dokumenteista itsellään jonkinlaisena muistona. Myös hänen puhelimestaan löydettiin kuvia mm. surunvalittelukorteista ja kirjeistä, joita Lucy oli lähettänyt lasten vanhemmille.

Poliisin suorittamassa teknisessä tutkinnassa selvisi hieman myöhemmin myös eräs toinen silmiinpistävä johdonmukaisuus, joka näytti yhdistävän kaikkia kuolemantapauksia. Lucy oli nimittäin tehnyt jopa satoja, uhrien vanhempiin kohdistuvia, Facebook-hakuja. Aikaleimojen avulla hakujen ajankohdat kyettiin linkittämään tapauksiin – aivan kuin Lucy olisi halunnut seurata lähietäisyydeltä vanhempien surua.

Lucy Letby poliisin kuulusteluissa
Lucy Letby poliisin kuulusteluissa

Lucy kuitenkin kielsi jyrkästi kaikki syytökset liittyen murhaepäilyihin ja murhien yrityksiin. Hän vakuutti syyttömyyttään väittäen, ettei hänellä ollut aavistustakaan mitä lapsille olisi voinut tapahtua ja riittävien todisteiden puuttuessa Lucy Letby oli vapautettava. Tapauksien tutkinta jatkui vapautumisen jälkeen vielä kaksi vuotta ja lopulta marraskuussa 2020 Lucy pidätettiin uudestaan. Tällä kertaa naista vastaan nostettiin viralliset syytteet 7 murhasta ja 15 murhanyrityksestä.

Lucy Letbyn oikeudenkäynti

Lokakuussa 2022 alkanut oikeudenkäynti herätti laajaa huomiota paitsi Britanniassa myös maailmanlaajuisesti. Kyseessä oli maan historian pisin oikeudenkäynti, joka kesti lopulta jopa 10 kuukauden ajan. Uuvuttava prosessi oli äärimmäisen monimutkainen, sillä käsiteltäviä tapauksia oli yhteensä 17 ja kutakin uhria koskevat lääketieteelliset muistiinpanot saattoivat jo yksinään olla yli 800 sivun pituisia. Todistuskappaleita oli jopa 30 000 ja todistajanlausuntoja yli 5 000. Lisäksi tapauksiin liittyvän monimutkaisen lääketieteellisen terminologian takia, jokaisella valamiehellä oli käytössään 25-sivuinen asiasanasto.

Lucy Letby oikeudenkäynnissä
Lucy Letby oikeudenkäynnissä

Kaikkiaan 17 uhriin liittyvän näytön läpikäyminen oli raskas ja aikaa vievä prosessi. Todistusaineiston käsittely kesti jopa viikon uhria kohden, sillä syyttäjän oli käytävä yksityiskohtaisesti läpi jokaisen vauvan sairaskertomukset. Kaiken kaikkiaan jo pelkästään uhreihin liittyvän materiaalin käsittely vei siis yli 17 viikkoa.

Syyttäjän tehtävä oli kaikkea muuta kuin helppo, sillä heidän oli kyettävä todistamaan, että nimenomaisesti Lucyn toiminta oli aiheuttanut vauvojen kuolemat sekä epämääräiset vaaratilanteet. Tekojen tahallisuuden osoittaminen oli äärimmäisen tärkeää, sillä syyttäjän oli kyettävä sulkemaan pois muut ulkoiset tekijät, kuten esimerkiksi sairaalan huolimattomuus.

Toinen oikeudenkäyntiä hankaloittava tekijä oli useimmilla vauvoilla todetut sairaudet, joiden takia pienokaiset olivat varsin haavoittuvassa tilassa. Syyttäjän oli kyettävä siten todistamaan, että tapaukset eivät johtuneet vauvojen terveysongelmista, vaan Lucyn itse suorittamista tahallisista toimista.

Oikeudenkäynnin aikana esitetyt sairaskertomukset tukivat syyttäjän väitteitä tahallisesta sabotaasista. Tämän lisäksi oikeudessa esiintyneet lääketieteen asiantuntijat kumosivat aikaisemmin tehtyjen kuolinsyytutkimuksien tulokset luonnollisista kuolemista.

Useat sairaanhoitajat ja lasten vanhemmat todistivat oikeudessa Lucy Letbyn käyttäytyneen epäilyttävästi lasten kuolemien aikaan. Lucy oli usein löydetty yksin paikalta vain seuraamassa vierestä ahdingossa olevaa vauvaa, reagoimatta mitenkään monitorin antamaan hälytykseen tai vauvan itkuun. Lisäksi monet vanhemmat todistivat Lucyn käyttäytyneen vauvojen kuolemien jälkeen omituisesti ja etsittäneen toisinaan asiattomia kommentteja.

Myös Lucy itse sai mahdollisuuden nousta todistajanaitioon. Hän vakuutti valamiehistölle parhaansa mukaan, miten oli aina halunnut työskennellä lasten kanssa ja että häntä vastaan esitetyt syytökset olivat vääriä. Lucy tosin oli syyttäjän kanssa samaa mieltä siitä, että lapsien kuolemat johtuivat ulkopuolisesta sabotaasista, mutta kiisti samalla jyrkästi oman osuutensa tapauksiin liittyen. Vaikka Lucy vakuuttikin välittävänsä lapsista ja olevansa järkyttynyt heidän puolestaan, hän ei osoittanut minkäänlaisia tunteita koko oikeudenkäynnin aikana.

Lucy Letbyn vanhemmat John ja Susan Letby vakavina oikeudenkäynnin jälkeen
Lucy Letbyn vanhemmat John ja Susan Letby vakavina oikeudenkäynnin jälkeen

Lucy Letby tuomitaan elinkautiseen vankeuteen

Yhdeksän kuukautta kestäneen oikeudenkäynnin jälkeen, 10. heinäkuuta 2023, valamiehistö lähetettiin harkitsemaan tuomiotaan ja lopullinen päätös annettiin reilun kuukauden jälkeen, 18. elokuuta 2023. Lucy Letby todettiin syylliseksi seitsemään murhaan ja kuuteen murhan yritykseen.

Kolme päivää myöhemmin 21. elokuuta 2023 järjestetyssä tuomionjulistamistilaisuudessa Lucy Letby tuomittiin elinkautiseen vankeuteen ankarimmalla mahdollisella tavalla. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että Lucy istuu 14:ää elinkautistaan vankilassa kuolemaansa asti. Näin ollen Lucy Letby on neljäs nainen Yhdistyneen kuningaskunnan oikeushistoriassa, joka on saanut tällaisen rangaistuksen.

Tuomionjulistuksessaan tuomari James Gross osoitti halveksuntansa Lucy Letbya kohtaan. Hän kuvasi tapausta julmaksi, laskelmoiduksi ja kyyniseksi lastenmurhakampanjaksi ympäristössä, jonka olisi pitänyt olla turvallinen vauvoille. Perusteluissaan hän totesi mm. seuraavasti:

Tapoit seitsemän haurasta vauvaa ja yritit tappaa kuusi muuta. Jotkut uhreistasi olivat vain päivän tai kahden ikäisiä. Kaikki heistä olivat erittäin haavoittuvassa tilassa. Teidän käsissänne harmittomista aineista kuten ilmasta, maidosta, tiputusnesteestä tai insuliinista tuli tappavia. Käytitte väärin oppejanne aiheuttaen harmia, surua ja kuolemaa. Koska rikostesi vakavuus on poikkeuksellisen suuri, vietät koko loppuelämäsi vankeudessa.

Lisätutkimukset

Lucy suorittaa tällä hetkellä elinkautistaan vankilan muurien suojissa, mutta hänen tapauksensa on kaikkea muuta kuin loppuun käsitelty. Poliisi nimittäin tutkii ainakin 30 muuta Countess of Chesterin sairaalassa tapahtunutta epäilyttävää tapausta. Varsin huomionarvoinen seikka on myös se, että Lucyn lopetettua työskentelynsä Countess of Chesterin sairaalassa, yksikössä on tapahtunut vain yksi kuolemantapaus seitsemän vuoden aikana. 

Vaikka valamiehistöä pyydettiinkin harkitsemaan vain seitsemää murhasyytettä, Countess of Chesterin vastasyntyneiden osastolla tapahtui yhteensä 13 vauvakuolemaa Lucy Letbyn viimeisen työvuoden aikana. Lucy Letbyn osuus näihin tapauksiin on epäselvä, mutta tutkinnan mukaan hän oli työvuorossa kaikkien kuolemantapauksien aikana.

Tämän lisäksi Lucy Letby työskenteli myös Liverpoolin naistensairaalassa vuosien 2012–2015 välisenä aikana. Kyseisen harjoittelujakson aikana tapahtuneet lapsikuolemat ovat niin ikään tutkinnan kohteena. Poliisin mukaan on täysin mahdollista, että Lucy Letbya vastaan voidaan nostaa lisäsyytteitä näiden lisätutkimusten tuloksena. Työmäärä on valtava, sillä kaiken kaikkiaan viranomaiset käyvät läpi yli 4000 lapsen tietoja.

Lucy Letbyn tuomitsemisen jälkeen Yhdistyneen kuningaskunnan hallitus on määrännyt riippumattoman tutkinnan murhiin liittyvistä olosuhteista. Terveydenhuolto- ja sosiaalihuoltoministeriö ilmoittivat, että tutkimuksessa selvitettäisiin kuolemantapauksiin ja vaaratilanteisiin liittyvät olosuhteet, mukaan lukien se, miten lääkäreiden esiin tuomia huolenaiheita käsiteltiin sairaalan johdossa.

Lucy Letby jää kiistatta Britannian rikoshistoriaan yhtenä kylmäverisimmistä lasten sarjamurhaajista. Massiivisesta tutkinnasta ja oikeudenkäynnistä huolimatta, suurin tapaukseen liittyvä kysymys jää silti todennäköisesti avoimeksi ikuisiksi ajoiksi, sillä vastauksen tietää vain Lucy itse. Mikä sai Lucy Letbyn toteuttamaan julmat murhat?

Facebook
Twitter
WhatsApp

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *