Vera Pekhteleva syntyi syyskuussa 1997 Kiselevskin kaupungissa Venäjällä. Hän osoitti jo nuoresta pitäen lahjakkuutta mm. laulamisessa ja osallistui aktiivisesti paikallisen Kiselevskie Avoski -lauluryhmän toimintaan. Vera osallistui mielellään myös erilaisiin alueellisiin tapahtumiin – vieläpä varsin menestyksekkäästi – voittaen jopa eräiden kaupunkifestivaalien yhteydessä järjestetyn laulukilpailun.
Myös vanhemmat iloitsivat vilpittömästi tyttärensä taiteellisesta menestyksestä. Veran äiti Oksana toivoikin tämän ilmoittautuvan kulttuurikorkeakouluun lyseosta valmistuttuaan, mutta Vera muutti viimemetreillä mieltään ja toimitti hakemuksensa Kuzbassin valtion teknilliseen yliopistoon Kemerovossa. Yliopistossa Vera jatkoikin opintojaan menestyksekkäästi taloudellisen turvallisuuden tiedekunnassa haaveillen samalla urasta korruption vastaisella osastolla.
Opiskelu yliopistolla oli tarkoittanut muuttoa Kemerovon kaupunkiin, joka sijaitsi noin 180 km päässä hänen kotikaupungistaan Kiselevskistä. Tästäkin huolimatta nuori opiskelija piti yhä tiiviisti yhteyttä molempiin vanhempiinsa ja muutaman tunnin ajomatkasta huolimatta Vera vierailikin mahdollisuuksien mukaan sekä äitinsä että isänsä luona erityisesti juhlapyhien aikaan.
Vuonna 2017, vieraillessaan äitinsä luona Kiselevskissä, Vera oli tavannut hyvän ystävänsä järjestämissä kotibileissä vanhan luokkatoverinsa – miehen nimeltä Vladislav Kanyus. Mies oli tuttu jo entuudestaan myös Veran vanhemmille, jotka yrittivätkin varoitella tytärtään miehen värikkään taustan takia. Vanhemmilla oli hyvä syy olettaa miehen aiheuttavan tulevaisuudessa vain hankaluuksia, mutta ihastunut Vera ei vanhempiaan kuunnellut ja jatkoi seurustelua Vladislavin kanssa varoituksista huolimatta.
Vladislav Kanyus
Toisin kuin Veran, Vladislav Kanyusin lapsuus oli ollut kaikkea muuta kuin lämmin ja kannustava. Äiti oli hylännyt perheensä jo varhain, jolloin Vladislav ja hänen veljensä Stanislav olivat jääneet yksin isänsä vastuulle. Isä oli myöhemmin tehnyt itsemurhan jäätyään kiinni varkaudesta ja nuori Vladislav oli todistanut järkyttävää tapahtumaa lähietäisyydeltä isän päätettyä elämänsä traagisesti kaksipiippuisella metsästyskiväärillä.
Traumaattinen kokemus oli jättänyt syvät arvet nuoren Vladislavin psyykeeseen. Poika oli yhdeksännen luokan jälkeen jättänyt koulunkäynnin sikseen ja ajelehtinut siitä lähtien elämässään päämäärättömästi ilman minkäänlaisia tavoitteita tai tulevaisuudensuunnitelmia. Mies olikin sittemmin tullut tunnetuksi lähinnä vain aggressiivisuudestaan ja viinanhuuruisesta elämäntavastaan, joiden lisäksi Vladislav oli tuomittu muutamista vähäisistä rikoksista kuten ryöstöstä.
Vladislavin arveluttavasta taustasta huolimatta, Vera uskoi voivansa ohjata rakkaansa elämää parempaan suuntaan. Nuori pari vaikuttikin aluksi aivan tyypillisiltä rakastavaisilta, mutta pian Vladislavin muutettua Veran luokse Kemerovoon – lähellä yliopistoa sijaitsevaan asuntoon – ongelmat alkoivat hiljalleen kasaantua. Veran opiskellessa mies vietti päivänsä asunnolla pääasiassa juopotellen ja kieltäytyi osallistumasta kotitöihin tai maksamasta vuokraa.
Veran perhe ja ystävät yrittivät useaan otteeseen varoittaa nuorta naista poikaystävänsä jatkuvasta manipuloinnista. Vera kuitenkin kieltäytyi kerta toisensa jälkeen kuuntelemasta poikaystäväänsä koskevia huomautuksia ja ryhtyi sen sijaan piilottelemaan suhdettaan mm. lopettamalla yhteiskuvien julkaisemisen sosiaalisessa mediassa. Vaikka ulkoisia väkivallan merkkejä ei tuolloin vielä ollut tiettävästi havaittavissa, Veran vanhemmat olivat jo varhain vakuuttuneita, että Vladislav pahoinpiteli heidän tytärtään fyysisesti.
Syksyllä 2019 kaikki kuitenkin muuttui yllättäen, kun Oksana sai tyttäreltään puhelun, jossa Vera ilmoitti suhteen Vladislaviin olevan viimein ohi. Jo muutamia vuosia jatkunut riitaisa yhteiselo oli lopulta saanut Veran vakuuttuneeksi siitä, että Vladislav ei ollut mies, jonka hän halusi elämäänsä. Väliaikaisratkaisuna Vera oli pikaistuksissaan muuttanut pois vuokra-asunnostaan yliopiston asuntolaan, tarkoituksenaan noutaa loput tavaransa myöhemmin tilanteen rauhoituttua.
Vera olikin onnistunut lukuisten yritysten jälkeen sopimaan Vladislavin kanssa loppujen tavaroidensa noutamisesta ja saapui asunnolle sovitusti maanantaina 13. tammikuuta 2020. Seuraavan päivän tentin takia hän halusi hoitaa asian mahdollisimman nopeasti ja oli siksi pyytänyt ystäväänsä Kiraa saapumaan kantoavuksi yliopiston asuntolalle myöhemmin illalla noin kello kuuden aikaan.
Veran saavuttua vuokra-asunnolleen hän lähetti ystävälleen Kiralle useita ääniviestejä. Ensimmäinen viesti saapui heti kello viiden jälkeen, kun Vera halusi vahvistaa sovitun aikataulun ja kertoi olevansa takaisin yliopistolla noin tunnin kuluttua. Viestien sävy alkoi tämän jälkeen kuitenkin muuttua yhä huolestuttavammaksi, kun Vera kertoi ystävälleen pienistä viivästyksistä ja pyysi tätä saapumaan paikalle avukseen.
Viimeinen ääniviesti saapui illalla seitsemän jälkeen, kun Vladislav pyysi Kiraa antamaan pariskunnalle omaa aikaa. Kaksikko oli monta kertaa aiemminkin eronnut ja palannut takaisin yhteen, joten Kira oletti Veran selvittelevän välejään poikaystävänsä kanssa ja jätti pariskunnan rauhaan. Vladislavin äänestä oli selvästi huomannut miehen nauttineen jonkin verran alkoholia illan aikana, mutta tässä ei ollut sinänsä mitään omituista, eikä Kiralla näin ollen ollut syytä sen suurempaan huoleen.
Pahoinpitely ja murha
14. tammikuuta varhain aamuyöllä kello kolmen aikaan epätoivoiset huudot rikkoivat yhtäkkiä kerrostalon käytävillä vallinneen hiljaisuuden. Tilanteen yhä jatkuessa hämmentyneet naapurit alkoivat nopeasti kerääntyä ulos kodeistaan kuuntelemaan asunnosta numero 738 kantautuvia hyytäviä avunhuutoja.
Hätäkeskus vastaanotti ensimmäiset ilmoitukset tapahtumasta pian tämän jälkeen. Puheluissa hätääntyneet asukkaat kertoivat naapuriasunnosta kantautuvista hysteerisistä avunhuudoista ja pyysivät operaattoria kiirehtimään poliisia pikaisesti paikalle. Vastaukseksi he saivat hätäkeskuksesta lähinnä vain ärtyneitä kommentteja, joissa puhelut vastaanottanut nainen kertoi ilmoittaneensa asiasta jo poliisille ja ihmeteli ääneen ilmoittajien voimakasta kielenkäyttöä. Edes poliisille suoraan soitetut puhelut eivät näyttäneet vaikuttaneen viranomaisten kiinnostukseen asiaa kohtaan, sillä vaikka puhelun taustalta saattoi selkeästi kuulla asunnosta kantautuvat hyytävät avunhuudot, apua ei saapunut paikalle.
Asunnosta kantautuvat huudot kasvattivat käytävälle kerääntyneiden naapurien keskuudessa yhä suurempaa paniikkia, kun asukkaita kerääntyi hiljalleen oven taakse myös muista kerroksista. Naapureiden yrittäessä kaikkensa murtautuakseen raskaan metallioven läpi asuntoon hätäkeskus vastaanotti hätääntyneiltä asukkailta yhä lukuisia puheluita, joissa operaattoria pyydettiin pikaisesti lähettämään viranomaisapua paikalle.
Asukkaat soittivat piinaavien kolmen ja puolen tunnin aikana hätäkeskukseen jopa seitsemän puhelua, mutta poliisia ei lukuisista yrityksistä huolimatta kuulunut paikalle. Lopulta – aamulla noin klo 6.30 – naapurit kuulivat asunnosta viimeisen hyytävän sananvaihdon, kun miesäänen kuultiin sanovan: ”Vera, anna anteeksi. Rakastan sinua hyvin paljon.” Sanoja seurasi enää vain ontto kumahdus, jonka jälkeen kerrostalon käytävillä kaikuneet hysteeriset huudot vaimenivat viimein lopullisesti.
Vain hetki tämän jälkeen naapurit onnistuivat viimein murtautumaan sisälle erään naapurin mukanaan tuoman sorkkaraudan avulla. Asuntoon tunkeutuneet naapurit todistivat heti ovella järkyttävää näkyä – veriroiskeita oli kaikkialla ja naisen eloton ruumis makasi selällään lattialla sohvan ja vaatekaapin välissä.
Humalainen Vladislav Kanyus löydettiin kylpyhuoneen lattialta verinen keittiöveitsi kädessään. Naapureiden vahtiessa sekavasti käyttäytynyttä miestä, eräs kerrostalon asukkaista soitti viimeiseksi jääneen puhelun hätäkeskukseen noin kello seitsemän aikaan aamulla. Puhelussaan nainen kertoi operaattorille naapurien juuri murtautuneen sisälle asuntoon, mutta poliisien viimein vaivauduttua paikalle, uhrin pelastamiseksi ei ollut enää tehtävissä mitään.
Oikeudenkäynti
Tapauksen oikeudenkäynti aloitettiin seuraavana vuonna 2021. Yksi keskeisimmistä selvityksen kohteista oli tapahtumien kulkuun liittyvät yksityiskohdat kuten väkivallan kesto ja luonne sekä pahoinpitelyssä käytetyt välineet.
Vladislavin oman version mukaan Vera oli saapunut asunnolle 13. tammikuuta noin kello viiden aikaan iltapäivällä, jolloin kaksikko oli ryhtynyt pakkaamaan naisen tavaroita muuttoa varten. Vladislav kertoi nauttineensa yhdessä Veran kanssa alkoholia pakkaamisen lomassa, jonka myötävaikutuksella pari oli illan kuluessa ajautunut riitaan ryhdyttyään keskustelemaan karille ajautuneesta parisuhteestaan.
Vladislav väitti Veran käyneen häneen käsiksi nyrkein ja potkimalla miestä nivusiin. Jalkojen väliin kohdistuneet potkut olivat aiheuttaneet suurta kipua, jonka takia mies oli suuttunut ja iskenyt Veraa avokämmenellä neljä kertaa kasvoihin. Hänen mukaansa päässä olevat vammat olivat syntyneet Veran lyötyä päänsä kaapin reunaan, kun saamansa iskun voimasta horjahtanut nainen oli menettänyt tasapainonsa ja kaatunut kontrolloimattomasti taaksepäin.
Vladislav tunnusti kuristaneensa uhriaan silitysraudan johdon avulla yrittäessään vaimentaa ex-tyttöystävänsä kovaäänisen huudon ja raivoamisen. Toimenpide oli hänen mukaansa tarkoitettu kuitenkin lähinnä vain pelotteluksi ja lakattuaan kuristamasta uhriaan hän olikin yllätyksekseen havainnut Veran lakanneen hengittämästä. Tämän jälkeen Vladislavilla ei ollut enää muistikuvia tapahtumista, vaan kertoi vain päätyneensä jotenkin kylpyhuoneen lattialle Vodkapullo kädessään.
Ruumiinavaus ja asiantuntijan todistus
Ruumiinavaus ja istunnoissa kuullut todistajat maalasivat tapahtumista kuitenkin täysin toisenlaisen kuvan. Syyttäjän mukaan mustasukkainen Vladislav ei koskaan aikonutkaan oikeasti päästää entistä tyttöystäväänsä asunnosta ulos elävänä. Laskelmoidun juonen tarkoituksena oli alun pitäenkin ollut vain varmistaa, että jos Vladislav itse ei voinut saada naista itselleen ei häntä tulisi saamaan kukaan muukaan.
Syyttäjä kuuli oikeudessa mm. oikeuslääketieteen asiantuntijaa Tatjana Pylkovaa, joka oli vastannut Veran ruumiinavauksesta. Naisen mukaan lopullinen kuolinsyy oli aivoturvotus, joka johtui useiden vammojen yhteisvaikutuksesta. Hänen mukaansa Vera ei ollut menehtynyt nopeasti, kuten tavanomaisessa tukehtumisessa, vaan kuolema oli seurausta pitkäkestoisesta vammojen aiheuttamasta fysiologisesta ja neurologisesta reaktiosta, joka saattoi kestää pahimmillaan jopa yli kaksi tuntia.
Tutkimuksissa Vera Pekhtelevan ruumiista löydettiin yli 100 erilaista vammaa, joista osan voitiin todeta syntyneen jopa 12 tuntia ennen hänen kuolemaansa. Tatjana Pylkova selitti, että jotkin iskuista olivat olleet niin voimakkaita, että ne aiheuttivat vammoja myös ympäröiville kehon osille korostaen vain entisestään hyökkäyksen poikkeuksellista voimakkuutta.
Käytännössä asiantuntijan raportoimat havainnot tarkoittivat sitä, että Vladislav oli yli kolme tuntia kestäneen pahoinpitelynsä aikana kuristanut uhriaan useita kertoja sekä potkinut ja lyönyt nyrkein tai erilaisten apuvälineiden avulla Veraa yli sata kertaa. Uhrilla oli lukemattomia ruhjeita eri puolilla kehoa, jonka lisäksi hänen nenänsä ja useita kylkiluita oli murtunut.
Puuduttava oikeusprosessi venyi lopulta jopa puolentoista vuoden mittaiseksi, koska suunniteltuja istuntoja jouduttiin toistuvasti lykkäämään mm. todistajien poissaolojen takia. Viivästykset eivät kuitenkaan vaikuttaneet oikeudenkäynnin lopputulokseen ja Vladislav Kanyus tuomittiin heinäkuussa 2022 17 vuoden vankeuteen sekä määrättiin maksamaan Veran perheelle korvauksia noin 45 000 euron edestä.
Tapauksen saama laaja julkisuus kosketti syvästi paikallista yhteisöä. Pienessä kirkossa järjestettyyn muistotilaisuuteen osallistuikin jopa yli tuhat ihmistä, joista suuri osa joutui lopulta seisomaan kirkon pihamaalla. Veran äidin, Oksanan, mukaan kaunis tilaisuus jäi kuitenkin mieleen täysin muista syistä, sillä voimakkaan väkivallan takia hänen tyttärensä kasvot olivat lähes tunnistamattomat.
Hautaustoimisto oli käyttänyt ruumiin kasvojen meikkaamiseen yli 4 tuntia. Tästäkään huolimatta Vera ei ollut näyttänyt edelleenkään lainkaan itseltään, sillä Oksanan antaman lausunnon mukaan hänen tyttärensä silmä oli käytännössä kaivettu ulos paikaltaan ja kallo oli kuin revitty irti. Äiti oli joutunut jopa peittämään tyttärensä kädet erikseen käsineillä, jotta tämän revenneet kynnet eivät olisi näkyneet.
Oikeudenkäynnit viranomaisia vastaan
Myös tapahtuman aikaan virkaa hoitaneet Kemerovon Leninskyn poliisiaseman päivystävä vuoropäällikkö majuri Mihail Balašov ja vanhempi operatiivinen päivystävä kapteeni Dmitri Taritsyn saivat syytteet virkavelvollisuuden laiminlyönnistä. Syyte nostettiin Venäjän rikoslain 293 pykälän toisen osan nojalla, joka koskee henkilön kuolemaan johtanutta virkavelvollisuuden laiminlyöntiä huolimattomuuden seurauksensa. Molemmat miehet yrittivät vältellä vastuutaan tapauksessa vedoten vähäisiin resursseihin sekä polttoaineen puutteeseen ja väittivät, että hätäpuhelut eivät olleet antaneet viitteitä välittömästä vaaratilanteesta. Päivystävän vuoropäällikön majuri Mihail Balašovin mukaan, soittajien antama kuvaus viittasi enneminkin vain perheenjäsenten väliseen konfliktiin, eivätkä miehet tähän arvioon pohjautuen olleet nähneet tarpeelliseksi lähettää paikalle partiota. Miehet todettiin kuitenkin lopulta syyllisiksi syytteessä esitettyyn laiminlyöntiin, josta molemmat tuomittiin ehdolliseen vankeuteen ja määrättiin maksamaan Pekhtelevan perheelle 22 000 euron korvaukset.
Hätäkeskuspäivystäjistä julkaistiin kyseenalaisen tapauksen jälkeen videomateriaalia, jossa huolettomilta vaikuttavat naiset nähdään työpöytiensä äärellä nauttimassa teetä. Oikeudessa kuulluilla hätäpuhelutallenteilla päivystäjät jättävät täysin huomiotta taustalta kuuluvat naisen huudot ja soittajien hädän, keskittyen sen sijaan moittimaan avunpyytäjiä liian kärkkäästä kielenkäytöstä ja asiattomasta äänensävystä.
Syyttäjän mukaan operaattorit eivät olleet kiinnittäneet riittävästi huomiota puheluiden sisältöön tai edes pyrkineet selvittämään riittävällä tarkkuudella asunnossa tapahtuneen konfliktin olosuhteita. Poliisin päivystysyksikön työntekijöiden tapaan myös kaikki kolme operaattoria tuomittiinkin ehdollisiin vankeusrangaistuksiin ja määrättiin niin ikään maksamaan vähäinen korvaus Veran perheelle. Epäonnistumisistaan huolimatta heidät määrättiin vain vuoden mittaiseen virantoimituskieltoon, jonka jälkeen naisilla oli jälleen mahdollisuus palata jatkamaan työtään hätäkeskuksen operaattoreina.
Perheväkivalta Venäjällä erittäin yleistä
Vuonna 1993 Venäjän hallituksen YK:lle toimittaman raportin mukaan maassa kuoli perheväkivallan seurauksena vuosittain noin 14 000 naista. Sittemmin ihmisoikeusjärjestö Amnesty on arvioinut luvuksi noin 12 000, jonka lisäksi tutkimusten mukaan joka toinen nainen on kokenut avioliitossaan fyysistä väkivaltaa vähintään kerran. Uhrit kohtaavat usein sosiaalista häpeää ja syrjintää, jonka lisäksi tukipalvelujen tarjonta on rajallista – paikallisella tasolla pahimmillaan jopa olematonta.
Yksi suurimmista perheväkivaltaa ylläpitävistä ongelmista on lainsäädäntö. Vuonna 2017 lakia höllennettiin vain entisestään siten, että tekijän ensimmäinen perheväkivaltatapaus, joka ei aiheuta uhrille vakavia vammoja, käsitellään rikoksen sijasta hallinnollisena rikkomuksena. Muutos saikin aikanaan osakseen laajaa kritiikkiä paitsi kansalaisilta myös ihmisoikeusjärjestöiltä.
Asianajaja ja naisten kansalaisjärjestöjen jäsen Mari Davtyan on todennut, että poliisi vastaa perheväkivaltaa koskeviin hälytyksiin vain harvoin. Erityisessä vaarassa ovat perheet, jotka ovat jo aiemmin hakeneet apua viranomaisilta, sillä väkivallan jatkuessa riski vakavista vammoista tai jopa kuolemasta kasvaa merkittävästi. Mari Davtyanin mukaan syytetyt saavat teoistaan usein vieläpä vain lieviä tuomioita, jonka lisäksi tapauksia pyritään viivyttämään, kunnes ne vanhenevat, jolloin käsittely päättyy ilman oikeuden päätöstä.
Vladislav Kanyusin armahdus
Aivan kuin Vera Pekhtelevan järkyttävään kuolemaan johtaneet olosuhteet eivät jo olisi olleet riittävästi, pahempaa oli vielä tulossa. Vain alle vuoden tuomiostaan istunut Vladislav nimittäin armahdettiin huhtikuussa 2023, kun hän suostui osallistumaan sotatoimiin Ukrainassa. Laajemmassa kuvassa vapautus liittyi Vladimir Putinin hyväksymään politiikkaan, jossa tuomittuja vankeja rekrytoitiin osaksi armeijaa sekä yksityisiä palkkasotilasryhmiä kompensaationa laajoista sotajoukkojen menetyksistä rintamalla.
Vaikka virallista tietoa Vladislav Kanyusin nykytilasta ei olekaan saatavilla, Veran perhe uskoo miehen vapautuneen jo palveluksesta ja nauttivan uudesta elämästään vapaana miehenä. Kemerovon alueen ulosottomiehet ovat kaiken lisäksi ilmoittaneet, että vaikka miestä ei ole vapautettu oikeuden määräämistä korvausvelvoitteista, maksujen perintä on toistaiseksi keskeytetty armeijassa suoritetun palveluksen vuoksi.
Armahdus aiheutti tietenkin suurta tuskaa tyttärensä menettäneelle perheelle, mutta laajemmassa mittakaavassa perheen kokema järkytys ei kuitenkaan jäänyt ainutlaatuiseksi yksittäistapaukseksi. Arvioiden mukaan armahduksen saaneiden vankien määrä on noussut pahimmillaan jopa kymmeniin tuhansiin. Näistä vangeista merkittävä osa, Vladislavin tapaan, ei ollut vain pikkurikollisia, vaan heidän joukossaan oli myös lukuisia vakavista rikoksista, kuten murhista ja raiskauksista, tuomittuja henkilöitä. Useat heistä ansaitsivat vapautensa vain kuuden kuukauden palveluksen jälkeen, mikä herättikin laajaa kritiikkiä paitsi oikeusjärjestelmän uskottavuudesta myös moraalisten periaatteiden hylkäämisestä.
