31. lokakuuta 2016, Bear Creek Township, Pennsylvania
Mies pysäytti lava-autonsa tottuneesti metsää halkovan tien reunaan. Yhä kylmemmäksi muuttuva sää ei ollut tälläkään kertaa saanut harmaantunutta metsästäjää luopumaan jo perinteeksi muodostuneesta fasaanijahdista, sillä tähän aikaan vuodesta lämpötilat kipusivat joka tapauksessa enää vain harvoin 4 asteen paremmalle puolelle.
Isä alkoi yhdessä poikansa avustuksella purkamaan autoon pakattuja varusteitaan metsästysretkeä varten, kun heidän koiransa havahtui yllättäen johonkin autolle kantautuvaan hajuun ja syöksyi ulos omille teilleen. Vaikka koira oli lukuisia kertoja aikaisemminkin syöksynyt epäröimättä riistan perään vainun saatuaan, tällä kertaa jokin eläimen käyttäytymisessä herätti molemmissa miehissä ihmetystä. Niinpä isä ja poika kiiruhtivat ylös loivaa mäkeä, jonka laelle ehdittyään havaitsivat koiran pyörivän kiinnostuneena heinikkoon muodostuneen lehtikasan ympärillä.
Saavuttuaan koiransa luokse molemmat miehet hätkähtivät kohtaamaansa näkyä. Lehtien keskellä makaava torso ja pää loivat syksyisen luonnon keskelle niin makaaberin näyn, että molemmat miehet toivoivat katsovansa vain metsään hylätyn mallinuken jäänteitä. Vasta toisen miehen käännettyä maassa makaavan torson selälleen paljastaakseen kuvittelemansa nuken kasvot, molemmat tajusivat todistavansa pelkän muovisen hahmon sijaan jotain paljon synkempää.
Poliisin eristettyä alueen tarkempaa tutkintaa varten ilmassa leijui pelkkiä kysymyksiä. Toistaiseksi heillä oli käsissään vain tuntemattoman naisen torso ja pää, jonka kasvot ja ylävartalo olivat vahingoittuneet pahasti mahdollisesti jonkinlaisen syövyttävän aineen vaikutuksesta. Loput ruumiista löydettiin koirien avustuksella kuitenkin jo seuraavana päivänä, jonka jälkeen oikeuslääkärin tehtäväksi jäi selvittää tuntemattoman uhrin henkilöllisyys.
Koska uhrilla ei ollut mukanaan minkäänlaisia henkilökohtaisia tavaroita ja kasvot syöpyneet tunnistamattomiksi, viranomaiset olettivat aluksi kyseessä olevan aikuisen naisen ruumis. Tähän päätelmään vaikuttivat mm. uhrin harmaantuneet hiukset, joiden värin todettiin kuitenkin myöhemmin muuttuneen ruumiin päälle kaadetun viemärinpuhdistukseen tarkoitetun kemikaalin seurauksena.
Oikeuslääkäri kykeni nopeasti toteamaan, että ruumis oli kuljetettu löytöpaikalle vain joitakin päiviä ennen löytymistään. Hänen mukaansa ruumista oli säilytetty muualla mahdollisesti jopa kuukausia, ennen kuin jäännökset oli päätetty hylätä syrjäiseen metsään. Hammastietojen ja DNA-profiilin avulla myös uhrin todellinen henkilöllisyys saatiin kuitenkin lopulta selville, jolloin paljastui, että kyseessä oli todellisuudessa 14-vuotias Grace Packer, joka oli ilmoitettu kadonneeksi vain joitakin kuukausia aiemmin.
Susan Hunsickerin (Grace Packer) syntymä ja varhainen elämä
Susan Hunsicker syntyi ennenaikaisesti 14. elokuuta 2001 vanhemmilleen Rose ja Rodney Hunsickerille. Pienokainen oli syntyessään reilusti alipainoinen eikä tytön selviytymisestä uskallettu aluksi antaa minkäänlaisia takeita. Pieni vauva osoitti kuitenkin sinnikkyytensä yö toisensa jälkeen ja tilanteen vakiinnuttua useiden viikkojen jälkeen hän pääsi lopulta kotiin vanhempiensa luokse.
Pienen tytön elämä oli heti alkumetreiltä asti kivikkoinen. Vaikka vanhempia ei voinut pitää varsinaisesti pahoina ihmisinä, heidän huume- ja mielenterveysongelmansa sekä kyvyttömyytensä tarjota lapsilleen turvallista kasvuympäristöä nousivat nopeasti näkyväksi ongelmaksi myös sosiaalihuollon silmissä. Kaiken muun lisäksi lähteiden mukaan joku ydinperheen ulkopuolella oleva henkilö oli käyttänyt pientä tyttöä seksuaalisesti hyväkseen, jonka takia kolmevuotias tyttö sisaruksineen otettiinkin lopulta huostaan vuoden 2004 aikana.
Susan ja hänen kolme vuotta nuorempi pikkuveljensä sijoitettiin uuteen perheeseen Pennsylvanian Allentownissa, jossa lapset ottivat vastuulleen Sara ja David Packer. Uusi perhe tuntui mitä parhaimmalta sijoituspaikalta kahdelle pienelle lapselle, sillä Sara toimi Northamptonin piirikunnan lasten ja nuorten perheosastolla adoptio-ohjaajana, ja nainen oli yhdessä miehensä kanssa toiminut menestyksekkäästi jo vuosien ajan useiden lasten sijaisvanhempina. Kolme vuotta sijoituksen jälkeen Sara ja David päättivät adoptoida molemmat lapset ja uuden alun myötä Susan sai lopulta nimekseen Grace, jona hänet on opittu sittemmin tuntemaan.
Vaikka tytöllä todettu lievä kehitysvamma aiheuttikin koulunkäynnille ja sosiaaliselle vuorovaikutukselle myöhemmin omat haasteensa, Grace suoriutui oppimisvaikeuksistaan huolimatta koulussa kohtalaisesti. Ongelmiensa takia hän sai opettajiltaan normaalia enemmän tukea ja ymmärrystä, jonka avulla nuorukainen kykeni etenemään vielä yläasteellakin muiden oppilaiden tahdissa.
Gracen kehitysvamma ja oppimiseen liittyvät ongelmat olivat kuitenkin aiheuttaneet merkittäviä ongelmia erityisesti kotona. Siinä missä Sara ja David osoittivat rakkauttaan ja hemmottelivat hänen nuorempaa veljeään, Grace joutui yhä useammin kohtaamaan fyysistä ja henkistä väkivaltaa, välinpitämättömyyttä ja järjettömiä rangaistuksia.
Gracen oppimisvaikeuksien takia Sara joutui usein toistamaan antamiaan ohjeita nuorelle tytölle. Tästä ärsyyntyneenä vanhemmat olivat ajan myötä alkaneet kohdella adoptiotytärtään yhä julmemmin pahoinpidellen ja lukiten Gracen mm. kellariin ja omaan makuuhuoneeseensa määräämättömäksi ajaksi. Sara, joka oli hyvin tietoinen tytön kehityksellisiin haasteisiin liittyvistä ongelmista, huusikin tyttärelleen usein raivostuttuaan ivallisesti käskien tätä ”käyttäytymään kuin normaali ihminen”.
David Packer pidätetään Gracen Packerin hyväksikäytöstä epäiltynä
Myös muut perheeseen sijoitetut lapset olivat tietysti panneet merkille Gracen osakseen saaman julman kohtelun. Muutamat heistä olivat kertoneet näkemästään jopa lastensuojeluviranomaisille, mutta asiaan ei ollut ilmoituksista huolimatta puututtu ja tilanne oli saanut jatkua entisellään. Syyskuussa 2010 tilanne kuitenkin yllättäen muuttui ratkaisevasti, kun poliisi pidätti David Packerin epäiltynä Gracen seksuaalisesta hyväksikäytöstä saamansa vihjeen perusteella.
Tapahtumat olivat tulleet lopulta poliisin tietoon uuden sijaislapsen otettua yhteyttä viranomaisiin. Tyttö oli pian sijoituksensa jälkeen saanut Davidin käyttäytymisestä omituisen vaikutelman ja tutkittuaan salaa miehen puhelinta, hän oli löytänyt videomateriaalia mm. Gracen pahoinpitelyistä. Pidätyksen jälkeen myös toinen perheeseen sijoitetuista tytöistä kertoi itseensä kohdistuneesta hyväksikäytöstä – miten David oli pakottanut hänet pukeutumaan paljastaviin asuihin ja sitonut hänet tuoliin tai sänkyyn pitkiksikin ajoiksi suorittaen tälle sitten seksuaalisia tekoja. David Packer tuomittiin rikoksistaan lopulta kuitenkin vainviiden vuoden vankeuteen, jonka lisäksi hänet määrättiin rekisteröitäväksi elinikäiseksi seksuaalirikolliseksi.
Hyväksikäytön paljastuttua osa entisistä kasvattilapsista sijoitettiin uusiin perheisiin. Miehensä tuomion myötä Sara menetti myös työnsä Northamptonin piirikunnan adoptiovalvojana sekä oikeutensa ottaa vastaan uusia sijaislapsia. Tästäkin huolimatta Grace yhdessä nuoremman veljensä kanssa jäivät yhä naisen vastuulle, sillä vaikka Saran osallisuutta vuosia jatkuneessa hyväksikäytössä oli väitetysti tutkittu viranomaisten toimesta, todisteita hänen osallisuudestaan miehensä suorittamiin rikoksiin ei ollut löydetty.
Davidin suorittaessa tuomiotaan vankilassa Sara jatkoi elämäänsä normaaliin tapaan. Vain muutama vuosi tapahtuman jälkeen hän tapasi jo seuraavan miehensä, Jacob Sullivanin, jonka kanssa muutti yhteiseen kotiin Abington Townshipiin vuonna 2013. Uudessa kodissaan he elivät adoptiolastensa kanssa aina vuoteen 2016 asti, kunnes perheen elämässä tapahtui jotain odottamatonta.
Grace Packer katoaa
11. heinäkuuta 2016 Sara Packer otti yhteyttä paikallisviranomaisiin ilmoittaakseen 14-vuotiaan adoptiotyttärensä, Gracen, kadonneeksi. Tyttö oli hänen mukaansa kadonnut jo kaksi päivää aikaisemmin ja perusteli myöhästynyttä yhteydenottoaan sillä, että Grace oli karannut kotoaan lukuisia kertoja aikaisemminkin ja palannut silti aina takaisin kotiinsa. Äidin mukaan hänellä oli ollut tytön kanssa riitaa katoamista edeltävänä iltana, jonka päätteeksi Grace oli varastanut hänen lompakostaan 300 dollaria ja karannut sitten yön aikana omille teilleen.
Kadonneen tytön etsinnät kestivät lopulta noin neljä kuukautta, kunnes lokakuussa, halloweenin aikaan, kaksi metsästäjää ilmoittivat löytämästään paloitellusta ruumiista. Oikeuslääkärin avustuksella tuntematon ruumis tunnistettiin nopeasti kadonneeksi 14-vuotiaaksi tytöksi ja yleisesti vallitsevasta olettamuksesta poiketen viranomaisilla oli jo tiedossaan myös pääepäilty.
Tytön katoamiseen liittyvä tutkinta oli nimittäin saanut omituisen käänteen heti Saran jättämän ilmoituksen jälkeen. Nainen oli kieltäytynyt mm. antamasta ajantasaista valokuvaa adoptiotyttärestään ja lakannut myöhemmin vastaamasta viranomaisten toistuviin yhteydenottoihin tyystin.
Poliisille olikin lopulta selvinnyt, että Sara perheineen oli pian Gracen katoamisen jälkeen muuttanut viranomaisten tietämättä pois entisestä kodistaan. Muutto uuteen kaupunkiin – noin 50 km päässä sijaitsevaan Richland Townshipiin – heti adoptiotyttären katoamisen jälkeen herättikin luonnollisesti viranomaisissa epäilyjä. Kaiken lisäksi Sara oli muuton jälkeen hävittänyt adoptiotyttärensä tavaroita ja kirjannut vain Gracen nuoremman veljen uuteen koulupiiriin, aivan kuin kadonneen adoptiotyttären ei olisi koskaan odotettukaan enää palaavan takaisin kotiinsa.
Poliisi oli tutkimuksissaan löytänyt myös Gracen koulukirjojen joukosta koneella kirjoitetun kirjeen, jossa Grace esitti anteeksipyynnön perheellensä todeten ”olleensa näille pelkkä taakka.” Kirjoitusasu ja käytetty sanasto kielivät kuitenkin sen puolesta, että kirjoittajana oli toiminut selkeästi vanhempi henkilö, mikä vahvisti vain entisestään viranomaisten epäilyjä siitä, että adoptiovanhemmat olivat tavalla tai toisella osallisia 14-vuotiaan Gracen järkyttävään murhaan.
Sara oli katoamisen jälkeen jopa päivittänyt Gracen sosiaaliturvaa koskevia papereita mainitsematta kuitenkaan sanallakaan adoptiotyttärensä katoamisesta. Hän oli jatkanut keskeytyksettä rahan nostamista jopa tuhansien dollarien edestä, jonka lisäksi selvisi, ettei nainen ollut ilmoittanut adoptiotyttärensä katoamisesta yhdellekään lähipiiriinsä kuuluneelle henkilölle.
Selvästi vilpillisistä ja epäilyttävistä toimista huolimatta viranomaisilla ei toistaiseksi ollut kuitenkaan riittävästi todisteita voidakseen syyttää Saraa adoptiotyttärensä murhasta. Sen sijaan he päätyivätkin pidättämään naisen syyttäen tätä lapsen hyvinvoinnin vaarantamisesta ja virkavallan harhauttamisesta pyrkien samalla etsimään kuumeisesti todisteita murhaan liittyvistä tekijöistä.
Sara pääsi kuitenkin pian vapaaksi, kun hänen miehensä, Jacob, maksoi naiselle määrätyn 10 000 dollarin takuusumman. Poliisin periksiantamattomat tutkimukset kestivätkin vielä miltei jopa vuoden ajan, kunnes heinäkuussa 2017 viranomaiset suorittivat ensimmäisen varsinaisen pidätyksen Grace Packerin murhaan liittyen.
Jacobin ja Saran itsemurhayritys
Sara ja Jacob olivat nimittäin yhteisellä päätöksellä päättäneet riistää itseltään hengen lääkkeiden yliannostuksella. Itsemurhat olivat kuitenkin jääneet vain yritykseksi, kun Jacobin toinen tyttöystävä, Catherine, oli löytänyt kaksikon tajuttomina kotoaan ja hälyttänyt paikalle ambulanssin.
Myöhemmin sairaalassa kaikkien yllätykseksi Jacob tunnusti useille työntekijöille murhanneensa Grace Packerin. Poliisien suoritettua myöhemmin pidätyksen hän kertoi kuulustelijoille yksityiskohtaisesti tytön viimeisistä hetkistä – raiskauksista, kidutuksesta ja murhasta. Viaton tyttö oli jo vuosien ajan joutunut systemaattisen väkivallan ja hyväksikäytön uhriksi eivätkä hänen kuolemaansa johtaneet olosuhteet olleet suinkaan pelkkää sattumaa.
Jacob kertoi viranomaisille aloittaneensa tytön murhan suunnittelun yhdessä Saran kanssa jo vuoden 2015 syksyllä. Suunnitelman toteuttamista oli kuitenkin lykätty miltei jopa vuodella, kunnes heinäkuussa 2016 kaksikko oli lopulta päättänyt saattaa järkyttävän fantasiansa loppuun. Kuulusteluissa kävi myös ilmi, että Sara oli jo viikkojen ajan ennen murhaa huumannut päivittäin tyttärensä vanukkaan joukkoon sekoitetuilla lääkkeillä, tarkoituksenaan valmistella Gracea tulevaa varten pitämällä tämä tottelevaisena ja jatkuvassa horrostilassa.
Gracen Packerin pahoinpitely ja murha
8. heinäkuuta 2016, kolme päivää ennen katoamisilmoitusta, Sara oli herättänyt tytön varhain aamulla. Grace oli ollut yhä tokkurassa edellisen illan huumaavan lääkesekoituksen ansiosta, ja Jacob oli kantanut unisen tytön pyjamassaan autoon tarkoituksenaan kuljettaa tämä Richland Townshipista aikaisemmin hankkimaansa asuntoon.
Välittömästi päästyään perille Jacob oli aloittanut tytön silmittömän pahoinpitelyn. Kasvoihin kohdistuneet lyönnit olivat olleet niin raivokkaita, että Gracen huuli oli revennyt auki. Pakotettuaan tytön sitten marssimaan ullakolle talon ylimpään kerrokseen, isokokoinen Jacob oli pakottanut avuttoman uhrinsa likaiselle lattialle ja raiskannut tämän väkivaltaisesti Saran seuratessa tapahtumia herkeämättä vierestä. Jacob oli jopa valmistellut itsensä tulevaa varten Viagran avulla, sillä toiminnallisista ongelmista kärsivä mies ei ollut halunnut jättää suunnitelmansa toteutuksessa mitään sattuman varaan.
Sara oli kuitenkin halunnut viedä Gracen pahoinpitelyn ja raiskauksen vieläkin pidemmälle. Seuratessaan tuskissaan huutavan adoptiotyttärensä raiskausta aivan vierestä, hän oli vain tuijottanut Gracea suoraan silmiin ja todennut, ”ettei voisi auttaa tyttöä ja että tämä oli nyt hänen elämänsä”. Sara oli halunnut nähdä epätoivon ja kauhun adoptiotyttärensä kasvoilla, sillä Jacobin mukaan nainen oli saanut seksuaalista nautintoa tytön lohduttomasta tilanteesta.
Järkyttävän pahoinpitelyn jälkeen Sara oli antanut Gracelle jälleen lisää lääkkeitä. Sidottuaan tytön jalat ja kädet sekä tukittuaan uhrin suun pallonmuotoisella suukapulalla Jacob oli lukinnut tytön setripuiseen ahtaaseen komeroon ja jättänyt tämän sitten heinäkuisen helteen paahtamalle ullakolle tekemään hidasta kuolemaa.
Palattuaan takaisin talolle vasta tuntikausien jälkeen varhain aamuyöllä, kaksikko oli löytänyt Gracen puisesta komerosta yllätyksekseen yhä elossa. Sitkeä tyttö oli onnistunut vapauttamaan osan siteistä ja sylkäisemään pallokapulan ulos suustaan, mutta huumaavan lääkeannoksen takia hän ei ollut onnistunut vapauttamaan itseään ulos lukitusta kaapista ja pakenemaan ulos talosta.
Jacob oli raahannut tokkuraisen tytön ulos kaapista ja asetuttuaan tämän taakse lattialle ryhtynyt kuristamaan uhriaan voimiensa takaa. Gracen yrittäessä epätoivoisesti kynsiä itsensä vapaaksi miehen otteesta, Sara oli seurannut jälleen vierestä adoptiotyttärensä lohdutonta kamppailua. Kun Grace oli lopulta vilkaissut äitiään silmiin, Sara oli todennut kylmästi tyttärelleen: ”Ei hätää kulta. On aika päästää irti. Voit mennä.”
Ikuisuudelta tuntuneen kahden minuutin jälkeen kamppailu oli ollut viimein ohi. Murhattuaan Gracen Jacob ja Sara olivat sulloneet uhrinsa elottoman ruumiin pahvilaatikkoon ja täyttäneet sitten loput kissan kuivikkeella toivoen tämän auttavan mätänevän ruumiin hajuun. Ruumista olikin säilytetty ullakolla pahvilaatikossa aina lokakuuhun asti, kunnes viranomaiset olivat selvittäneet kaksikon uuden talon osoitteen ja saapuneet paikalle kyselemään lisätietoja kadonneesta adoptiotyttärestä.
Viranomaisten ilmestyminen paikalle oli säikäyttänyt kaksikon jopa siinä määrin, että Sara ja Jacob olivat päättäneet viimein hankkiutua ullakolle säilömästään ruumiista lopullisesti eroon. Niinpä he olivat paloitelleet ruumiin kylpyammeessa kuljetusta varten pienempiin osiin, pakanneet jäännökset muovisiin laatikoihin ja ajelleet sitten päämäärättömästi ympäri syrjäseutuja, kunnes olivat mielestään löytäneet parhaan mahdollisen paikan todisteiden hävittämiselle.
Oikeudenkäynti
Gracen murhaa käsittelevä oikeudenkäynti aloitettiin viimein maaliskuussa 2019. Saraa ja Jacobia syytettiin murhan lisäksi myös lukuisista muista rikoksista kuten, lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä, vapaudenriistosta, sieppauksesta sekä ruumiin häpäisemisestä. Alun perin syyttäjä oli aikonut hakea kuolemantuomiota molemmille syytetyille, mutta selkeän näytön puuttuessa sitä vaadittiin lopulta vain Jacob Sullivanille, kun taas Saralle päätettiin hakea elinkautista vankeustuomiota.
Syyttäjän mukaan Sara oli paitsi sallinut vuosien ajan taloudessaan tapahtuneen adoptiotyttären seksuaalisen hyväksikäytön myös jopa nauttinut tämän toistuvien pahoinpitelyjen seuraamisesta. Hän väitti, että Sara oli itseasiassa ollut alun alkaenkin tapahtumien liikkeelle paneva voima, jota oli ajan myötä ruokkinut vain entisestään naisen yltyvä viha kehityksellisistä ongelmista kärsivää adoptiotytärtään kohtaan.
Oikeudessa esitetyt todisteet ja yksityiskohdat olivat niin järkyttäviä, että tuomari kehotti valamiehistöä hakeutumaan terapiaan oikeudenkäynnin jälkeen. Syyttäjän esitellessä valamiehille tapaukseen liittyviä yksityiskohtia sekä Saran että Jacobin nähtiin virnuilevan ivallisesti. Sara hymyili teoilleen jopa oman todistuksensa aikana kertoessaan, miten oli auttanut avuttoman tytön sitomisessa ja työntäessään vaaleanpunaisen pallokapulan uhrinsa suuhun.
Oikeudessa Sara kuitenkin kiisti suunnitelmat adoptiotyttärensä murhasta. Hänen mukaansa alkuperäinen tarkoitus oli vain pitää Gracea ullakolla seksiorjana, jonka kanssa Jacob saattoi tyydyttää tarpeensa aina niin halutessaan. Myöhemmin istunnossa paljastuikin vielä kylmäävä hyväksikäyttöä tukeva yksityiskohta, kun syyttäjä esitti valamiehille kuvia – ullakolle, setripuisen komeron edustalle ripustetusta – seksikeinusta.
Koska syyttäjällä ei ollut riittävästi todisteita Saraa vastaan ajaakseen tälle kuolemantuomiota, nainen oli osana syytesopimusta lupautunut antamaan täyden tunnustuksen järkyttävistä tapahtumista. Todistajanaitiossa Sara kertoikin avoimesti heinäkuun 2016 tapahtumiin johtaneista yksityiskohdista, Gracen kurinpidollisista ongelmista sekä vihastaan adoptiotytärtään kohtaan.
Oikeuden istunnossa kuultiin myös Gracen 3 vuotta nuoremman, tuolloin 14-vuotiaan, veljen puheenvuoro. Hän puhui oikeudessa syvästi liikuttavasti siskostaan, kutsuen tätä sankariksi ja vetosi aikuisiin vastaavien tapahtumien välttämiseksi tulevaisuudessa päättäen lausuntonsa koskettaviin sanoihin: ”Pitäkää huolta jokaisesta lapsesta, jotta Gracen kaltaista menetystä ei enää koskaan tapahtuisi. Tehkää kaikkenne auttaaksenne niitä, joilla ei ole mahdollisuutta auttaa itseään.”
Ennen kuulemisen päättämistä syyttäjä, Matt Weintraub, seisoi oikeuden edessä hiljaa kahden minuutin ajan, osoittaakseen valamiehistölle konkreettisesti Gracen kuristamiseen kulunutta ikuisuudelta tuntuvaa aikaa. Hiljaisen demonstraationsa avulla syyttäjä toi onnistuneesti esille myös teon emotionaalista painoa, antaen valamiehistölle ymmärrettävän käsityksen siitä, kuinka pitkä ja tuskallinen tuo lyhyeltä vaikuttava hetki todellisuudessa oli ollut.
Valamiehistöltä kesti lopulta kolme päivää saavuttaa yksimielinen päätös Jacob Sullivanin kuolemantuomiosta. Kuullessaan kohtalostaan hän ei osoittanut lainkaan tunteita eikä kysyttäessä halunnut antaa minkäänlaista lausuntoa asiasta. Kuolemantuomion lisäksi tuomari määräsi hänelle peräkkäiset elinkautiset vankeusrangaistukset sekä 88 vuoden lisärangaistuksen muista rikoksistaan, jotka astuisivat voimaan vain siinä tapauksessa, että kuolemantuomio kumottaisiin onnistuneen valitusprosessin seurauksena.
Tutkintavankeutensa aikana Jacob oli pyytänyt viranomaisilta suojelua peläten päätyvänsä muiden vankien pahoinpitelemäksi. Tuomari nimittelikin tuomionjulistamispuheessaan Jacobia säälittäväksi pelkuriksi, joka pelkäsi nyt joutuvansa samanlaisen kidutuksen uhriksi, jonka avuton Grace oli joutunut miehen käsissä kokemaan. Tuomiota antaessaan tuomari totesi, ettei uskonut Jacobilla olevan sielua ja ettei ollut vielä koskaan elämässään joutunut sanomaan vastaavaa toiselle ihmiselle.
Koska Sara oli välttänyt kuolemantuomion osana syytesopimustaan, nainen tuomittiin osallisuudestaan Grace Packerin murhassa elinkautiseen vankeuteen ilman mahdollisuutta ehdonalaiseen vapauteen. Tämän lisäksi hänelle määrättiin yli sadan vuoden tuomio muista rikoksistaan. Tuomion julistamisen yhteydessä tuomari, Diane Gibbons, kuvaili naista ”pahaksi ihmiseksi” todeten: ”Paha vetää puoleensa pahaa ja Jacob Sullivanista te todella löysitte vertaisenne ihmisen.”
Lastensuojelun puutteet
14-vuotiaan Grace Packerin tapaus paljasti jälleen merkittäviä puutteita Pennsylvanian lastensuojelujärjestelmässä ja osavaltion sosiaalipalvelujen toimintaa tutkittiinkin perusteellisesti murhenäytelmän tultua julki. Vuonna 2019 Pennsylvanian sosiaali- ja hyvinvointipalvelujen osasto julkaisi lopulta raportin, joka paljasti lastensuojelujärjestelmän olevan ylikuormittunut ja vaativan lisää vastuullisuutta erityisesti piirikuntatasolla.
Raportissa todettiin, että Grace oli ollut useiden piirikuntien lastensuojelujärjestelmien valvonnassa koko lyhyen elämänsä ajan. Tästäkin huolimatta hyväksikäyttöön viittaavat merkit olivat jääneet toistuvasti huomaamatta tai niihin ei ollut suhtauduttu riittävällä vakavuudella. Edes muutamien sijaislasten tekemät ilmiannot ja Saran ensimmäisen aviomiehen, David Packerin, seksuaalirikostuomio vuonna 2011 eivät olleet johtaneet perusteellisiin toimiin naisen taustojen tutkimiseksi, antaen siten Saralle mahdollisuuden jatkaa toimiaan, päätyen lopulta Grace Packerin järkyttävään murhaan.
Grace Packerin traagisen tapauksen jälkeen Pennsylvanian lastensuojelujärjestelmään on pyritty tekemään uudistuksia, mutta merkittäviä haasteita on edelleen. Vuonna 2023 esiteltiin mm. lakialoite, edustajainhuoneen aloite 321, joka vaati osavaltion laajuisen lasten hyväksikäyttöä koskevan tietokannan perustamista vuoden 2023 loppuun mennessä. Tietokanta oli alun perin hyväksytty jo vuonna 2014, mutta sitä ei ole vieläkään otettu käyttöön eikä aikataulusta ole toistaiseksi olemassa luotettavaa tietoa.
Jacob Sullivan menehtyi vankilassa aortan repeytymisen aiheuttaman massiivisen sisäisen verenvuodon seurauksensa 30. huhtikuuta 2020. Mies oli sairauskohtauksen saadessaan suorittanut tuomiostaan vasta noin vuoden verran. Mies kiidätettiin pikaisesti läheiseen sairaalaan asianmukaisen hoidon takaamiseksi, mutta yrityksistä huolimatta miehen henkeä ei kyetty enää pelastamaan.
