Lauantai 17. toukokuuta 2008 – M6-moottoritie, Staffordshire, Englanti
M6-moottoritien pohjoiseen johtava ajorata kulki Staffordshiren kreivikunnan halki puiden ja pensaiden reunustamalla tieosuudella. Keväinen iltapäivä oli valoisa mutta pilvinen, ja kuiva asfaltti jatkui kolmena kaistana kohti kauempana näkyvää siltaa. Liikenteen tasainen kohina rikkoutui autojen ohituksista ja raskaan kaluston syvästä jyrinästä.
Ensimmäinen poikkeama tallentui moottoritien valvontakameroihin, kun kahden naisen hahmot liikkuivat keskialueen metallikaiteiden tuntumassa ympäristössä, jossa jalankulkijoita ei olisi pitänyt olla ensinkään. Ohiajavat kuljettajat joutuivat jarruttamaan, vaihtamaan kaistaa ja arvioimaan jatkuvasti, mihin suuntaan naiset seuraavaksi astuisivat, mutta kumpikaan henkilöistä ei vaikuttanut suhtautuvan ympärillään virtaavaan liikenteeseen sen edellyttämällä varovaisuudella.
Välillä naiset pysähtyivät keskialueen kaiteen vierelle, kunnes hetkeä myöhemmin toinen heistä astui jälleen ajokaistalle. Autojen nopeudet vaihtelivat nopeasti, ja muutamat kuljettajat ehtivät tekemään väistöliikkeen vasta viime hetkellä. Kamerakuvan perusteella oli mahdotonta päätellä, yrittivätkö naiset päästä tien yli vai jatkaa vain eteenpäin moottoritien keskialuetta pitkin.
Tieviranomaisten ensimmäinen tehtävä olikin saada naiset pois ajokaistoilta ennen kuin joku loukkaantuisi vakavasti. Naisten päädyttyä pohjoiseen johtavan ajoradan pientareelle, huomioliiveihin pukeutuneet työntekijät asettuivat liikenteen ja heidän väliinsä. Molemmat naiset jäivät hetkeksi seisomaan paikoilleen laukut jalkojensa juuressa ja savukkeet käsissään, vaikuttaen tilanteen vakavuudesta huolimatta ulospäin täysin rauhallisilta.
Hetkeä myöhemmin tien varteen pysähtyi poliisiauto, jonka mukana paikalle saapui myös kuvausryhmä. Toisen poliisin siirtyessä tieviranomaisten luokse kuulemaan, mitä oli tapahtunut, kamera jäi seuraamaan sivummalla seisovia naisia. Kukaan ei näyttänyt kiirehtivän. Viranomaisten keskustellessa keskenään päättymätön liikennevirta jatkoi kulkuaan aivan heidän vierestään, samalla kun molemmat naiset seisoivat yhä liikkumatta paikoillaan.
Tilanne vaikuttikin ainakin muutamien sekuntien ajan olevan hallinnassa. Toinen naisista piteli savukettaan ja katseli ympärilleen, toisen seistessä aivan hänen vierellään. Tieviranomainen oli vain muutaman askeleen päässä, valmiina estämään naisia siirtymästä uudelleen ajoradalle, eikä kukaan paikalla olevista näyttänyt odottavan äkillisiä liikettä juuri sillä hetkellä.
Yhtäkkiä ensimmäinen naisista laski laukkunsa asfaltille. Liike oli niin rauhallinen, ettei se saanut vielä ketään reagoimaan, mutta lähes samassa hetkessä hänen vartalonsa kääntyi kohti ajorataa. Tämän jälkeen nainen ohitti nopeasti edessään seisoneen tieviranomaisen ja lähti juoksemaan poikittain ensimmäistä kaistaa kohti suoraan vilkkaan liikenteen keskelle.
Viranomaiset ehtivät tuskin huutaa varoitusta, kun nainen astui jo lähestyvän raskaan ajoneuvon eteen. Kymmeniä tonneja painava yhdistelmäajoneuvo oli tässä vaiheessa jo niin lähellä, ettei sen suunta tai nopeus ehtinyt näkyvästi muuttua, ja seuraavassa hetkessä se jo osui naiseen M6-moottoritien ensimmäisellä ajokaistalla valtavalla voimalla.
Ursula ja Sabina Eriksson ennen Britannian tapahtumia
Ruotsissa syntyneet kaksossisarukset Ursula ja Sabina Eriksson olivat aikuisiällään päätyneet asumaan eri puolille maailmaa. Vuonna 2008 Sabina asui ainakin viranomaisten ja aikalaislähteiden esittämän kuvauksen mukaan Mallow’n alueella Corkin kreivikunnassa Irlannissa. Hänen kotinsa sijaitsi College Woodin asuinalueella, jossa hän asui kumppaninsa Michael Dossoun ja heidän kahden nuoren lapsensa kanssa.
Sabinan 40-vuotias kaksossisar Ursula oli asunut Yhdysvalloissa vuodesta 2000 lähtien ja saapunut toukokuussa 2008 Irlantiin tapaamaan sisartaan. Lähteet eivät kerro tarkasti, kuinka pitkään vierailu oli kestänyt ennen kuin Sabinan ja hänen aviomiehensä Michaelin välille oli syntynyt riitaa, mutta joka tapauksessa pian tämän jälkeen sisarukset olivat poistuneet yhdessä asunnolta. Molemmat lapset jäivät Michaelin luokse, mutta matkan aikana Sabina alkoi pelätä, etteivät he olleet tämän seurassa turvassa.
Matka Irlannista Liverpooliin
Yleisimmin toistetun tapahtumakuvauksen mukaan sisarukset lähtivät College Woodista perjantaina 16. toukokuuta, mahdollisesti jo noin kello kahden aikaan aamuyöllä. Heidän tarkkaa reittiään Irlannista Britanniaan ei kuitenkaan tunneta, eikä saatavilla olevien tietojen perusteella voida näin ollen varmasti todeta, miten he olivat matkansa taittaneet.
Matkan ajoitukseen liittyy myös selvä epävarmuus. Tapausta myöhemmin käsitelleen kirjan tekijät ovat kyseenalaistaneet sen, lähtivätkö sisarukset Irlannista todella juuri ilmoitettuna ajankohtana, sillä osa myöhemmistä poliisitiedoista on sijoittanut Sabinan ja Michaelin välisen riidan vasta perjantai-iltaan. Varmistettua vaihtoehtoista tapahtumakulkua ei kuitenkaan ole kyetty esittämään.
Jollakin tavoin Ursula ja Sabina kuitenkin pääsivät seuraavan yön aikana Irlannista Liverpooliin. Pitkästä matkasta huolimatta he eivät hakeutuneet saavuttuaan hotelliin, vaan sisarukset suuntasivat kaupungin keskustan tuntumassa sijaitsevalle St Anne Streetin poliisiasemalle selvittääkseen Sabinan – Irlantiin jääneiden – lasten tilannetta.
Ilmoitus lasten sieppauksesta
Lauantaina 17. toukokuuta noin kello 08.40 Ursula ja Sabina astuivat poliisiaseman vastaanottoon. Myöhemmin laaditun lausunnon mukaan Sabina kertoi vastaanottovirkailijalle kumppaninsa Michael Dossoun siepanneen heidän kaksi lastaan yhteisestä kodista edellisenä iltana, minkä jälkeen hän oli lähtenyt peloissaan Ursulan kanssa pakoon Corkin kreivikunnasta.
Poliisin ensiarvio tilanteesta
Sieppaus oli tässä vaiheessa kuitenkin vain Sabinan käyttämä ilmaus, ei toteennäytetty rikos. Poliisin myöhemmän kuvauksen mukaan vastaanotolla ei ollut tullut ilmi mitään sellaista, mikä olisi voitu suoraan kirjata rikokseksi, mutta tästä huolimatta Sabina alkoi selittää virkailijalle, mihin hänen huolensa Irlantiin jääneiden lasten turvallisuudesta perustui.
Poliisi tarkistaa lasten tilanteen Irlannissa
Sabinan kerrottua poliisille uskovansa lastensa olevan vaarassa Merseysiden poliisi ryhtyi tarkistamaan hänen ilmoitustaan Irlannin viranomaisilta. Kirjassa siteeratun poliisilausunnon mukaan St Anne Streetin poliisiasemalla työskennellyt tutkija otti puhelimitse yhteyttä Gardaín päämajaan, josta puhelu yhdistettiin Corkin kreivikunnassa sijaitsevalle Mallow’n poliisiasemalle. Paikallinen konstaapeli Patrick Dennohy lupasi tarkistaa tilanteen pikimmiten ilmoitetussa osoitteessa ja ottaa sen jälkeen uudelleen yhteyttä Liverpooliin kertoakseen, mitä paikan päällä oli selvinnyt.
Noin kello 11 Patrick Dennohy soitti takaisin St Anne Streetin poliisiasemalle. Lausunnon mukaan hän oli käynyt perheen kotona, tavannut Michaelin ja varmistanut lasten olevan turvassa. Michael oli kertonut riidelleensä edellisenä päivänä Sabinan kanssa rahasta ja olevansa yllättynyt kuultuaan tämän lähteneen sisarensa kanssa Englantiin.
Patrick ilmoitti käyvänsä perheen luona uudelleen vielä viikonlopun aikana ja välittävänsä asian maanantaina sosiaalipalvelujen tietoon. Hän pyysi Merseysiden poliisia antamaan Ursulalle ja Sabinalle omat sekä kollegansa yhteystiedot, jotta sisarukset voisivat palattuaan pyytää paikallisilta viranomaisilta apua, mikäli he kokivat tilanteen edelleen turvattomaksi.
Saatuaan vastauksen Irlannin viranomaisilta Merseysiden poliisi kehotti sisaruksia palaamaan Irlantiin, jossa paikalliset viranomaiset auttaisivat heitä selvittämään asian. Yhteystiedot annettiin naisille, minkä jälkeen poliisin tapahtumaloki suljettiin, sillä lasten tilanne oli tarkistettu eikä Merseysiden poliisilla ollut enää mahdollisuutta suorittaa asiassa uusia toimenpiteitä.
Bussimatka Liverpoolista Keele Servicesille
Ursula ja Sabina eivät kuitenkaan palanneet Irlantiin, vaan siirtyivät Liverpoolin linja-autoasemalle, jossa sisarukset nousivat National Expressin bussiin. Myöhempien viranomais- ja mediakuvausten mukaan bussi oli matkalla Lontooseen, mutta lähteistä ei käy yksiselitteisesti ilmi, oliko kaupunki myös sisarusten määränpää tai mikä heidän matkansa tarkoitus oli.
Bussimatka jatkui Liverpoolista etelään aina Staffordshireen asti, mutta kuvaukset matkan päättymisestä Keele Servicesillä poikkeavat toisistaan merkittävästi. Erään poliisiraportin mukaan sisarukset poistuivat bussista noin kello 13.05 pahoinvoinnin takia, kun taas Staffordshiren poliisin myöhemmässä vuosikertomuksessa pysähdyksen syyksi ilmoitettiin kuljettajan vaihto.
Ristiriitaiset tiedot bussista poistamisesta
Huoltoaseman työntekijän kertomuksen mukaan kuljettaja oli sen sijaan huolestunut sisarusten epäilyttäväksi kokemastaan käyttäytymisestä sekä heidän tiukasti pitelemistään matkatavaroista. Toisen myöhemmän kuvauksen mukaan Ursula ja Sabina olivat kieltäytyneet antamasta laukkujaan tarkistettaviksi, minkä jälkeen kuljettaja ei ollut enää päästänyt heitä takaisin bussiin jatkamaan matkaansa.
National Express ei ole missään vaiheessa vahvistanut pysähdyksen tarkkaa syytä. Yhtiö totesi lausunnossaan vain, että kahden matkustajan käyttäytyminen oli johtanut päätökseen estää heidän paluunsa bussiin, minkä lisäksi asiasta oli ilmoitettu sekä huoltoaseman vastuuhenkilölle että poliisille. National Expressin bussin jatkettua matkaansa hieman kello 13 jälkeen Ursula ja Sabina jäivät matkatavaroineen Keele Servicesin levähdys- ja palvelualueelle.
Ursula ja Sabina jäävät Keele Servicesille
Huoltoaseman vähittäismyynnistä vastannut Melissa Dutton oli saanut kuljettajalta tehtäväkseen seurata tilannetta, sillä tämän mukaan sisarukset olivat käyttäytyneet bussissa epäilyttävästi. Naiset eivät olleet myöskään suostuneet luovuttamaan laukkujaan tavaratilaan lastattaviksi, mikä oli lisännyt kuljettajan epäluuloja vain entisestään.
Huoltoaseman henkilökunnan epäilykset
Melissan oman myöhemmän kertomuksen mukaan sisarukset liikkuivat palvelualueella laukut tiukasti rintaansa vasten painettuina ja keskustelivat samalla keskenään. Naisten siirryttyä rakennuksen takaosaan Melissa alkoi epäillä, että laukuissa saattoi olla jotakin vaarallista. Kirjan tekijöille hän kertoi seuranneensa sisaruksia noin 45 minuuttia ennen kuin ilmoitti havainnoistaan viranomaisille.
Poliisin käynti palvelualueella
Paikalle lähetetyt Staffordshiren poliisit puhuivat Ursulan ja Sabinan kanssa, mutta tapaamisesta ei seurannut pidätystä tai muita välittömiä toimenpiteitä. Poliisin myöhemmän lausunnon mukaan partio oli lähetetty selvittämään epäilyttävää tilannetta, mutta keskusteltuaan naisten kanssa poliisit katsoivat, ettei mikään estänyt sisaruksia jatkamasta matkaansa, ja poistuivat tämän jälkeen palvelualueelta.
Siirtyminen kohti moottoritietä
Poliisien lähdettyä Ursula ja Sabina jäivät edelleen Keele Servicesin alueelle, mutta heidän toiminnastaan seuraavien tuntien aikana ei ole saatavilla tarkkaa tietoa. Jossain vaiheessa sisarukset kuitenkin siirtyivät palvelualueen pohjoispuolelle ja päätyivät lopulta M6-moottoritielle – mahdollista reittiä tai heidän tavoittelemaansa määränpäätä ei ole koskaan saatu varmasti selville.
Kirjassa esitetään mahdollisuutena, että sisarukset olivat etsineet paikallisten käyttämää oikoreittiä läheiselle Three Mile Lane -nimiselle tielle, mutta kyse oli vain kirjan tekijöiden myöhemmästä päätelmästä. Varmuudella tiedetään ainoastaan, että bussin lähdöstä oli kulunut noin kaksi tuntia ja kaksikymmentä minuuttia, kun naiset havaittiin moottoritiellä noin kello 15.20.
Sisarukset havaitaan M6-moottoritiellä
M6-moottoritien liikennettä seurannut Birmingham Central -valvomo havaitsi kameroissaan kaksi jalankulkijaa moottoritien keskialueella, suunnilleen Keele Servicesin ja Three Mile Lanen ylittävän sillan puolivälissä. Ursula ja Sabina liikkuivat pohjoiseen päin kaiteiden tuntumassa, samalla kun molempiin suuntiin kulkeva liikenne jatkui aivan heidän vierellään normaalilla moottoritienopeudella.
Tieviranomaiset yrittävät pysäyttää sisarukset
Valvomon tehtyä havainnon Highways Agency lähetti paikalle kaksi tieviranomaista tavoittamaan naiset ja saattamaan heidät turvalliseen paikkaan. Viranomaisajoneuvojen lähestyessä Ursula ja Sabina siirtyivät kuitenkin keskialueelta ajoradalle ja yrittivät päästä liikenteen läpi toiselle puolelle, pakottaen lähestyvät autoilijat jarruttamaan ja muuttamaan nopeasti ajolinjaansa.
Tallenteella Ursula onnistui väistämään lähestyviä ajoneuvoja, kun taas pitkä punaiseen takkiin pukeutunut Sabina horjahti yhden henkilöauton läheisyydessä. Tallenteesta ei voida täysin varmasti päätellä, osuiko auto naiseen vai tarttuiko jokin ajoneuvon osa hänen vaatteisiinsa, mutta tapahtuma korosti entisestään tarvetta saada molemmat naiset nopeasti pois ajokaistoilta.
Poliisi ja kuvausryhmä saapuvat paikalle
Tieviranomaiset saivatkin lopulta ohjattua sisarukset moottoritien reunaan, jonne hetkeä myöhemmin saapui myös moottoritiepoliisin partio. Heidän mukanaan paikalle saapui myös Mentorn Productionsin kuvausryhmä, joka seurasi tuolloin konstaapelien Tracey Copen ja Paul Finlaysonin työvuoroa BBC:n tulevaa Motorway Cops -ohjelmaa varten.
Ursula ja Sabina seisoivat nyt hetken paikallaan tien reunassa laukkujensa vierellä, samalla kun poliisit ja tieviranomaiset keskustelivat tapahtuneesta taukoamatta jatkuvan liikenteen keskellä. Ulospäin tilanne näytti ainakin hetkellisesti rauhoittuneen, eikä mikään sisarusten liikkeissä vielä kertonut, mitä seuraavien sekuntien aikana tapahtuisi.
Sabina seuraa Ursulaa liikenteeseen
Ensimmäisenä raskaan ajoneuvon eteen juossut nainen oli Ursula Eriksson. Törmäys aiheutti hänelle vakavia alaraajavammoja ja jätti hänet liikuntakyvyttömänä ajoradalle, mutta paikalla olevat eivät ehtineet vielä kunnolla reagoida tapahtuneeseen, kun heidän huomionsa siirtyi jo tien reunaan jääneeseen Sabinaan.
Vain hetkeä myöhemmin myös Sabina siirtyi ajoradalle suoraan lähestyvän hopeanvärisen Volkswagen Polon eteen. Ajoneuvo osui häneen voimalla ja paiskasi Sabinan asfaltille, jonne nainen jäi makaamaan liikkumattomana. Sabina menetti törmäyksessä tajuntansa ainakin hetkeksi, vaikka tajuttomuuden tarkasta kestosta on myöhemmin esitetty keskenään poikkeavia arvioita.
Vielä muutamia sekunteja aikaisemmin näennäisen rauhallisena pysynyt tilanne oli muuttunut vakavaksi onnettomuuspaikaksi, jossa kaksi ihmistä makasi loukkaantuneina moottoritien ajoradalla. Poliisit ja tieviranomaiset ryhtyivät pysäyttämään liikennettä, samalla kun osa paikalle jääneistä tienkäyttäjistä nousi ajoneuvoistaan auttamaan – kuvausryhmän kamera jatkoi edelleen tapahtumien tallentamista liikennekaaoksen ja huutojen keskellä.
Paikalle saapuneiden ensihoitajien huomio jakautui välittömästi sisarusten välillä. Yksi ryhmä keskittyi ajoradalla makaavaan Ursulaan, jonka alaraajoihin kohdistuneet vammat vaativat kiireellistä hoitoa, samalla kun muut tutkivat yhä tajutonta Sabinaa. Poliisit ja sivulliset kerääntyivät molempien ympärille suojaamaan loukkaantuneita liikenteeltä sekä avustamaan ensihoitajia tarvittavissa hoitotoimenpiteissä.
M6:n tapahtumapaikka ei rauhoitu
Sabina alkoi kuitenkin pian osoittaa virkoamisen merkkejä. Törmäyksen nähneet henkilöt olivat olettaneet hänen saaneen vähintäänkin vakavia vammoja, mutta vain hetkeä myöhemmin nainen liikutti raajojaan, nousi jo istumaan ja pyrki vastoin ensihoitajien ohjeita jaloilleen. Hänen toimintakykynsä yllätti kaikki lähietäisyydeltä tapahtumia seuranneet henkilöt.
Sabinan epäluuloisuus ja uusi pako ajoradalle
Sabina sen sijaan vaikutti suhtautuvan häntä ympäröiviin auttajiin voimakkaan epäluuloisesti. Tallenteella hänen kuultiin huutavan muun muassa, että paikalla olevat henkilöt aikoivat varastaa hänen elimiään, jonka lisäksi hän sanoi poliiseille: ”Tunnistan sinut. Tiedän, ettet ole todellinen.” Tapahtumapaikalla kukaan ei kuitenkaan vielä kyennyt ymmärtämään, mistä hänen epämääräiset puheensa todella kumpusivat.
Poliisi Tracey Cope yritti rauhoittaa Sabinaa ja pitää tämän maassa, jotta ensihoitajat voisivat tutkia hänet turvallisesti. Sabina nousi kuitenkin jälleen jaloilleen, löi Traceya tämän yrittäessä estää häntä ja kiipesi keskialueen kaiteen yli vastakkaiseen suuntaan kulkevan liikenteen sekaan. Tällä kertaa lähestyvät ajoneuvot onnistuivat kuin ihmeen kaupalla väistämään hänet, eikä uutta törmäystä kaikkien onneksi enää tapahtunut.
Sisarten rauhoittaminen ja kuljetus sairaalaan
Useat poliisit, tieviranomaiset ja sivulliset lähtivät välittömästi Sabinan perään ja saavuttivat naisen ennen kuin tämä ehti pidemmälle liikenteen keskelle. Hänen pysäyttämisensä osoittautui kuitenkin huomattavasti odotettua vaikeammaksi. Lopulta Sabinan taltuttamiseen kerrottiin tarvittaneen jopa kuusi ihmistä, jotka painoivat hänet maahan ja pitivät tämän kädet ja jalat tiukasti paikoillaan.
Sabina jatkoi raivokasta rimpuilemista vielä senkin jälkeen, kun hänet oli jo saatu painettua maahan, minkä takia ensihoitajat eivät kyenneet siirtämään häntä välittömästi paareille. Vasta useiden ihmisten pidettyä naista samanaikaisesti tiukasti paikallaan hänen kätensä ja jalkansa saatiin kiinnitettyä turvallisesti kuljetusta varten.
Myös Ursula vastusti ensihoitajien yrityksiä auttaa häntä siitäkin huolimatta, ettei nainen kyennyt vakavien vammojensa takia enää nousemaan jaloilleen. Molempien sisarusten käytös teki turvallisesta kuljettamisesta mahdotonta ilman rauhoittavaa lääkitystä, joten ensihoitajat lääkitsivät heidät erikseen ennen kuin naiset voitiin kiinnittää paareille ja siirtää pois moottoritieltä.
Ursulan tilanne arvioitiin sisaruksista vakavammaksi. Hänet siirrettiin ilmateitse kiireelliseen hoitoon Pohjois-Staffordshiren yliopistolliseen sairaalaan, jossa henkilökuntaa oli valmisteltu vastaanottamaan vakavasti loukkaantunut potilas. Sabina puolestaan nostettiin moottoritien varrella odottaneeseen ambulanssiin, jolla 40-vuotias nainen kuljetettiin maanteitse samaan sairaalaan.
Sabina siirretään sairaalasta poliisivankeuteen
Ambulanssin saavuttua yliopistolliseen sairaalaan Sabina siirrettiin päivystykseen, jossa lääkärit tutkivat auton törmäyksestä aiheutuneet fyysiset vammat. Vaikka tapahtumapaikalla nähty tilanne oli antanut aiheen pelätä huomattavasti vakavampia seurauksia, sairaala katsoi noin viiden tunnin jälkeen hänen olevan fyysisesti riittävän hyväkuntoinen siirrettäväksi poliisin haltuun.
Sairaalassa tehty päätös koski nimenomaan fyysisen hoidon tarvetta, eikä se vielä vastannut kysymykseen Sabinan mielentilasta. Poliisilaitoksella hänen käytöksensä vaikutti ulospäin huomattavasti rauhallisemmalta kuin M6:n varrella, mutta pelkkä rauhoittuminen ei vielä osoittanut, että moottoritiellä havaittu poikkeava tila olisi varmasti päättynyt.
Mielenterveysarvio poliisivankeudessa
Myöhemmin annetun virallisen parlamenttivastauksen mukaan Sabinaa ei ollut otettu säilöön mielenterveyslain nojalla, vaan nainen oli pidätetty M6:n tapahtumiin liittyvien rikosepäilyjen perusteella. Poliisin säilytystiloissa Sabinalle järjestettiin kuitenkin muodollinen mielenterveysarviointi, johon osallistuivat pätevä sosiaalityöntekijä sekä psykiatrinen konsultti.
Arvioinnin perusteella Sabinaa ei kuitenkaan määrätty tahdosta riippumattomaan psykiatriseen hoitoon, vaikka tehty ratkaisu ei itsessään selittänyt hänen aikaisempaa käyttäytymistään. Koska ammattilaiset eivät katsoneet toimenpiteen edellytysten täyttyvän, asia etenikin tavallisena rikosprosessina ja Sabina jäi poliisin säilytystiloihin viikonlopuksi odottamaan tulevaa oikeuskäsittelyä.
Fentonin oikeus vapauttaa Sabinan
Maanantaina 19. toukokuuta Sabina tuotiin Fentonissa sijaitsevaan Pohjois-Staffordshiren alioikeuteen. Oikeuskäsittelyä koskevassa johdonmukaisessa raportoinnissa syytteiksi nimettiin moottoritiellä luvattomasti liikkuminen sekä poliisiin kohdistunut pahoinpitely, joka liittyi Tracey Copen lyömiseen Sabinan pyrkiessä uudelleen kohti liikennettä.
Sabinan myönnettyä syyllisyytensä molempiin syytteisiin tuomioistuin määräsi hänelle yhden päivän vankeusrangaistuksen, joka kuitenkin katsottiin jo kokonaisuudessaan suoritetuksi poliisin säilytystiloissa vietetyn ajan perusteella. Poliisilla ei näin ollen ollut enää oikeudellista perustetta pitää häntä säilössä, ja niinpä Sabina poistui oikeudesta maanantaina 19. toukokuuta vapaana henkilönä.
Glenn Hollinshead tarjoutuu auttamaan Sabinaa
Sabina oli kuitenkin vailla vakituista majapaikkaa ja yksin ilman sisartaan. Hänen tarkkaa reittiään oikeustalolta ei tunneta, mutta iltaan mennessä hän liikkui Fentonin keskustassa sijaitsevan Royal Oak -pubin ympäristössä etsimässä majoitusta ja selvittämässä, mihin sairaalaan Ursula oli viety.
54-vuotias Glenn Hollinshead asui läheisellä Duke Streetillä Troy-nimisen koiransa kanssa. Aikaisemmin muun muassa itsenäisenä hitsaajana työskennellyt Glenn tunnettiin alueella hyvin ja mies piti säännöllisesti yhteyttä veljiinsä. Maanantai-iltana hän oli viettänyt aikaa hyvän ystävänsä Peter Molloyn kanssa Royal Oak -pubissa – pubin puutarha avautui samalle kadulle, jolla Sabina liikkui.
Kohtaaminen Christchurch Streetillä
Peter Molloyn myöhemmän kertomuksen mukaan kaksikko kohtasi Sabinan noin kello seitsemän aikaan läheisen seurakuntakirkon tuntumassa. Peter oli huomannut yksin liikkuneen naisen ensimmäisenä, minkä jälkeen Sabina kiinnitti huomionsa Glennin mukana olleeseen Troyhin ja kehui koiraa. Lyhyen keskustelun aikana hän tiedusteli miehiltä, löytyisikö lähistöltä mahdollisesti hotellia tai bed and breakfast -tyyppistä majoitusta.
Kun Peter ei osannut heti nimetä sopivaa majoituspaikkaa, Glenn kutsui Sabinan kotiinsa syömään ja ehdotti, että vaihtoehtoja voitaisiin selvittää ruokailun yhteydessä. Sabina kertoi yrittävänsä löytää myös sairaalahoidossa olevan sisarensa, minkä jälkeen kolmikko käveli yhdessä Glennin Duke Streetillä sijaitsevalle asunnolle.
Yö Duke Streetillä
Peter Molloyn mukaan Sabina oli aluksi ystävällinen ja keskusteli miesten kanssa perheestään, mutta hänen käyttäytymisessään oli myös piirteitä, jotka alkoivat herättää hänessä huolta. Sabinalla oli mukanaan useita matkapuhelimia ja kannettava tietokone, jonka lisäksi nainen tarkkaili toistuvasti ikkunoista asunnon ulkopuolisia tapahtumia.
Epäluuloisuus illan aikana
Illan aikana Sabina tarjosi molemmille miehille savukkeita, mutta otti ne nopeasti takaisin heidän ehdittyään jo sytyttää ne väittäen savukkeiden olevan myrkytettyjä. Peter tulkitsi naisen epäluuloisuuden mahdolliseksi merkiksi siitä, että nainen oli paennut jotakin uhkaavaa tilannetta, vaikka kyse olikin ollut vain hänen omasta tuolloin muodostamastaan vaikutelmasta.
Valmistautuessaan lähtemään kotiinsa myöhemmin illalla noin kello 23.40 Peter varmisti vielä, pärjäisikö Sabina Glennin luona. Vastaukseksi hän sai rauhoittavan hymyn. Ennen lähtöä Glenn pyysi vielä ystäväänsä palaamaan seuraavana päivänä töiden päätyttyä, minkä jälkeen Peter hyvästeli molemmat ja Sabina jäi yöksi Glenn Hollinsheadin asunnolle.
Tiistain tapahtumat ennen väkivaltaa
Tiistain tapahtumista tiedetään vain vähän. Noin kello 12.30 Glenn soitti äidilleen ja puhui veljensä Paul Hollinsheadin kanssa, joka työskenteli samassa sairaalassa, jossa Ursula oli hoidettavana. Glenn tiedusteli veljeltään Ursulan vointia, jolloin Paul tarjoutui hakemaan Glennin ja Sabinan sekä kuljettamaan molemmat sairaalaan.
Glenn kertoi Paulille Sabinan kuitenkin olevan tuolloin vielä liian väsynyt lähtemään ja haluavansa siirtää vierailua hieman myöhemmäksi. Tämän jälkeen Glennin ja Sabinan päivästä ei ole varmistettua tietoa, eikä tarkasti tiedetä, miten he viettivät seuraavat tunnit kahdestaan talossa tai mistä he tuona aikana keskustelivat.
Glenn Hollinshead palaa asuntoonsa
Tiistai-iltana 20. toukokuuta hieman ennen kello 20 Glenn Hollinshead poistui takaoven kautta asuntonsa takana kulkevalle kujalle pyytääkseen muutamia teepusseja naapuriltaan Frank Boothilta. Palattuaan tämän jälkeen teepussien kanssa sisälle kotiinsa Glenn ilmestyi kuitenkin pian uudelleen ulos. Usein toistetun tapahtumakuvauksen mukaan hän viipyi asunnossa vain 74 sekuntia, mutta Frank itse arvioi aikaa kuluneen vähintään useita minuutteja.
Glennin asunnon sisällä tämän jälkeen tapahtuneesta ei ole saatavilla ulkopuolisen silminnäkijäkertomusta, eikä Sabina itse ole esittänyt myöhemmin tapahtumista yhtenäistä kuvausta. Varmuudella tiedetään ainoastaan, että Glenn oli saanut asunnossa useita teräasevammoja ja onnistunut pakenemaan takaoven kautta puutarhaan ja sieltä takana sijaitsevalle kujalle. Frank Boothin mukaan vakavasti loukkaantunut Glenn oli palannut hänen luokseen kertoen tulleensa puukotetuksi ja kuolevansa – aluksi Frank oli luullut naapurinsa vain pilailevan, kunnes oli havainnut nopeasti tämän saamien vammojen vakavuuden.
Frankin mukaan Glenn oli pyytänyt ensin lupaa saada istua hänen pesemänsä ajoneuvon puskurille ja hetkeä myöhemmin käynyt makuulle maahan. Glenn oli myös sanonut: ”Hän puukotti minua”, mutta ei ollut tarkentanut keneen hän todellisuudessa viittasi. Frank soitti välittömästi hätänumeroon ja jäi kuolevan naapurinsa vierelle odottamaan apua, mutta Glenn menetti pian tajuntansa ja menehtyi saamiinsa vammoihin tapahtumapaikalla.
Sabinan pako Duke Streetiltä A50:lle
Glennin lyyhistyessä takakujalle Sabinan nähtiin poistuvan Duke Streetin alueelta. Lyhyelle valvontakameratallenteelle jäi vain vilaus juoksevasta naisesta, mutta useiden todistajien ja myöhempien viranomaiskuvausten mukaan hänellä oli mukanaan vasara, jolla Sabina löi toistuvasti itseään päähän jatkaessaan matkaansa poispäin asunnolta.
Sabina juoksi Duke Streetiä pitkin kohti kadun päässä olevaa rautatiesiltaa ja sen takana kohoavaa Heron Crossin aluetta. Samoihin aikoihin hätäkeskukseen alkoi saapua useita ilmoituksia verisestä naisesta, joka liikkui vasara kädessään lähellä A50:n ylittävää liikenneympyrää.
Joshua Grattagen yritys pysäyttää Sabina
Ohikulkumatkalla ollut Joshua Grattage havaitsi Sabinan ja pysäytti ajoneuvonsa selvittääkseen, mitä oli tapahtumassa. Naisen lyödessä itseään yhä vasaralla Joshua lähestyi häntä ja yritti saada työkalun pois tämän hallusta, minkä seurauksena kaksikon välille syntyi lyhyt fyysinen kamppailu Duke Streetin loppupään tuntumassa.
Poliisin ja aikalaisraportoinnin mukaan Sabina otti kamppailun aikana taskustaan kattotiilen kappaleen ja löi sillä Joshuaa takaraivoon. Kirjan tekijät ovat myöhemmin kyseenalaistaneet yksityiskohdan ja sen ajoituksen, mutta Joshua kertoi saaneensa lopulta vasaran pois ennen kuin Sabina jatkoi juosten matkaansa kohti Heron Crossin liikenneympyrää ja sen yhteydessä olevaa eritasoliittymää.
Samoihin aikoihin alueelle saapuneet ensihoitajat havaitsivat Sabinan ja yrittivät lähestyä häntä. Joshua jätti tilanteen heidän vastuulleen, mutta Sabina ei pysähtynyt auttajien kehotuksista huolimatta, vaan jatkoi ylämäkeen kohti Heron Crossin liikenneympyrää ensihoitajien seuratessa hänen perässään.
Hyppy A50-tielle
Saavuttuaan A50-tien ylittävälle tieosuudelle Sabina siirtyi ajoradan yläpuolella kulkevan sillan reunalle ja hyppäsi ensihoitajien lähestyessä useiden metrien matkan alas vilkkaalle tielle. Lähteissä esitetyt arviot pudotuksen korkeudesta vaihtelevat huomattavasti, mutta matka oli joka tapauksessa riittävän pitkä aiheuttamaan hänelle vakavia vammoja.
Sabina jäi pudotuksen jälkeen makaamaan A50-tien ajoradalle pahoin loukkaantuneena. Nainen oli saanut vakavia vammoja nilkkoihinsa ja päähänsä, mutta oli kaikesta huolimatta yhä elossa. Paikalle saapuneet viranomaiset ryhtyivät pysäyttämään liikennettä ja suojaamaan loukkaantunutta naista uusilta törmäyksiltä ensihoitajien ryhtyessä välittömästi arvioimaan hänen tilaansa.
Ensihoitajat antoivat Sabinalle ensiapua ajoradalla ennen kuin siirsivät hänet paareilla ambulanssiin. Vain muutamia minuutteja Glennin kuolemaan johtaneen hätäpuhelun jälkeen Duke Streetiltä paennut Sabina kuljetettiin A50-tieltä vakavasti loukkaantuneena takaisin Pohjois-Staffordshiren yliopistolliseen sairaalaan.
Glenn Hollinsheadin kodista tulee rikospaikka
Glenn Hollinsheadin kuoltua tiistai-iltana 20. toukokuuta Staffordshiren poliisi eristi Duke Streetin asunnon, takapihan ja kujan, jonne mies oli lopulta lyyhistynyt. Tutkijoiden kannalta tapahtumapaikka jakautui kahteen osaan: ulkona voitiin dokumentoida Glennin viimeiset vaiheet, kun taas puukotukseen johtanut tapahtumakulku oli selvitettävä talon sisälle jääneiden jälkien perusteella. Koska itse puukotuksella ei ollut silminnäkijää, fyysisen näytön merkitys nousi jo tutkinnan alussa poikkeuksellisen suureksi.
Keittiöveitsi mahdollisena tekovälineenä
Kirjassa julkaistun ensimmäisen patologiraportin mukaan keittiön lattialta oli löydetty rikkoutunut keittiöveitsi, jonka terä oli ollut noin 12 senttimetriä pitkä. Löytö tarjosi poliisille mahdollisen tekovälineen, mutta veitsen rikkoutumisesta ei voitu päätellä, missä vaiheessa kahva oli irronnut tai millaista voimaa teräaseen käyttämiseen oli tarvittu.
Ensimmäisissä uutisissa ja myöhemmissä yleiskuvauksissa Glenniin kerrottiin kohdistuneen jopa viisi puukoniskua. Ruumiinavausasiakirjoissa määrä oli kuitenkin vain neljä, sillä kirjassa julkaistuissa patologien raporteissa eriteltiin yksi teräasevamma kaulan vasemmalla puolella ja kolme rintakehän alueella.
Ruumiinavaus osoittaa neljä teräasevammaa
Kaulassa ollut haava oli noin 2,9 senttimetriä syvä ja iholle muodostunut viilto noin 2,1 senttimetriä leveä. Vaikka kyse oli selvästä teräasevammasta, se ei ollut ruumiinavauksen ratkaisevin löydös, sillä rintakehään kohdistuneista kolmesta haavasta yksi oli ulottunut suoraan uhrin sydämeen.
Kuolemaan johtanut sydänvamma
Vakavin rintakehän haavoista oli noin 11 senttimetriä syvä ja ihon pinnalta noin 2,6 senttimetriä leveä. Terä oli tunkeutunut syvälle rintaonteloon ja lävistänyt sydämen vasemman kammion, joka pumppaa hapekasta verta muualle elimistöön. Juuri tämä vamma oli myös aiheuttanut lopulta Glennin kuoleman.
Vasemman kammion vaurioituminen oli aiheuttanut voimakkaan ja nopeasti edenneen verenvuodon rintaonteloon. Veren kertyessä kehon sisälle verenkierron ylläpitämiseen tarvittava verimäärä oli vähentynyt nopeasti, samalla kun sydämen pumppauskyky oli heikennyt merkittävästi. Näiden vaikutusten seurauksena Glennin verenkierto oli romahtanut ja uhri oli menettänyt tajuntansa vain lyhyen ajan kuluttua vamman syntymisestä.
Kaksi muuta rintakehän haavaa olivat sen sijaan huomattavasti pinnallisempia. Toinen niistä ulottui noin neljän senttimetrin ja kolmas noin 3,5 senttimetrin syvyyteen. Molempien iholle muodostunut viilto oli noin 1,2 senttimetriä leveä. Mittojen eroista ei kuitenkaan voitu päätellä iskujen järjestystä tai sitä, oliko vammojen aiheuttamiseen käytetty useampaa kuin yhtä asetta.
Puolustusvammojen puuttuminen
Ruumiista ei raporttien mukaan löytynyt selviä puolustusvammoja, joita syntyy tavallisesti käsiin tai käsivarsiin uhrin yrittäessä torjua iskuja. Havainto yksinään ei kuitenkaan tarkoittanut, että Glenn olisi ollut liikkumaton tai että joku olisi pidellyt häntä, sillä puolustusvammojen puuttumiselle saattoi olla useita toisistaan poikkeavia selityksiä.
Patologien arviot tekovälineestä
Poliisin käyttämä patologi katsoi kaikkien neljän teräasevamman sopivan keittiöstä löytyneeseen veitseen. Myös puolustuksen käyttämä patologi Kenneth Shorrock arvioi, että kaikki vammat oli voitu aiheuttaa yhdellä aseella, vaikka useamman terän mahdollisuutta ei kyettykään täysin sulkemaan pois. Kenneth Shorrockin mukaan erityisesti sydänhaavan syvyys ja ihoviillon leveys vastasivat hyvin asunnosta löydetyn veitsen ominaisuuksia, mutta lääketieteellisten havaintojen perusteella ei voitu päätellä vammojen syntymisjärjestystä eikä varmuudella sitä, kuka ne oli aiheuttanut.
Kenneth Shorrock arvioi sydänvamman aiheuttaneen niin runsaan verenvuodon, että Glenn olisi kyennyt liikkumaan omin voimin enää vain lyhyen ajan – mahdollisesti korkeintaan noin kaksi minuuttia – ennen lyyhistymistään. Arvio sopi siihen, että vakavasti haavoittunut Glenn oli ehtinyt poistua asuntonsa takana kulkevalle kujalle ja hakeutua naapurinsa Frank Boothin luokse, joka oli tuolloin ollut pesemässä ajoneuvoaan vain lyhyen matkan päässä Glennin takaovelta.
Sabina pidätetään sairaalassa
Perjantaina 6. kesäkuuta 2008 – 17 päivää Glennin kuoleman jälkeen – poliisi pidätti yhä sairaalassa toipuvan Sabinan epäiltynä miehen surmaamisesta. Pidätyksestä huolimatta hän jäi vammojensa takia lääkärien hoitoon, samalla kun poliisi jatkoi murhatutkintaa keräämällä rikospaikalta taltioidun näytön lisäksi todistajien kertomuksia Sabinan liikkeistä ennen Duke Streetiltä pakenemista ja sen jälkeen. Samalla valmisteltiin aineistoa tulevaa syyteharkintaa varten.
Sabinan sairaalahoito jatkui lopulta lähes neljän kuukauden ajan. Kun hänet torstaina 11. syyskuuta katsottiin riittävän hyväkuntoiseksi poistumaan sairaalasta, poliisi asetti Sabinan virallisesti syytteeseen Glenn Hollinsheadin murhasta. Tämän jälkeen hänet määrättiin tutkintavankeuteen odottamaan asian etenemistä varsinaiseen oikeudenkäyntiin.
Sabina ei selitä Glennin kuolemaa
Sabina Erikssonin jouduttua tutkintavankeuteen poliisi yritti selvittää, mitä Duke Streetin asunnossa oli tapahtunut Glenn Hollinsheadin palattua teepussit mukanaan takaisin kotiinsa. Julkisten kuvausten mukaan Sabina vastasi laajoissa kuulusteluissa kysymyksiin toistuvasti sanoilla ”ei kommenttia”, eikä hän missään vaiheessa antanut poliisille yhtenäistä tapahtumakuvausta Glennin kuolemasta.
Murhaoikeudenkäynnin oli alun perin määrä alkaa helmikuussa 2009, mutta käsittelyä jouduttiin lykkäämään muun muassa siksi, että tuomioistuin odotti Sabinaa koskevia lääketieteellisiä asiakirjoja Ruotsista. Viivästyksen aikana sekä puolustus että syyttäjä hankkivat omat psykiatriset arvionsa selvittääkseen, millaisessa mielentilassa Sabina oli ollut Glennin kuoleman aikaan.
Asiantuntijoiden tehtävänä ei ollut ottaa kantaa siihen, oliko Sabina aiheuttanut Glennin kuoleman, vaan arvioida hänen psyykkistä tilaansa ja sen merkitystä rikosoikeudellisen vastuun kannalta. Arvioissa tarkasteltiin M6-moottoritiellä havaittua käytöstä, poliisivankeuden aikaisia tapahtumia sekä Sabinan ennen Glennin kuolemaa osoittamaa epäluuloisuutta, ja tapahtumaketjulle esitettiinkin lopulta kaksi toisistaan poikkeavaa psykiatrista selitystä.
Kaksi diagnoosia ja yksi oikeudellinen lopputulos
Puolustuksen asiantuntija piti mahdollisena indusoitua harhaluuloisuushäiriötä, joka tunnetaan myös ranskankielisellä nimellä folie à deux eli kahden ihmisen jakamana harhaisuutena. Tämän tulkinnan mukaan Ursula olisi kärsinyt ensisijaisesta psyykkisestä häiriöstä, jonka harhaluulot Sabina olisi omaksunut sisarusten poikkeuksellisen läheisen suhteen ja jatkuvan yhdessäolon seurauksena.
Näkemys Ursulasta ensisijaisena sairastuneena oli kuitenkin puolustuksen diagnoosiin kuuluva tulkinta, ei tuomioistuimessa itsenäisesti todistettu tosiasia. Folie à deux edellytti ajatusta siitä, että Sabinan poikkeava käsitys todellisuudesta oli syntynyt tai vähintään voimistunut Ursulan vaikutuksesta, vaikka sisarukset oli jo erotettu toisistaan ennen Glennin kuolemaa.
Syyttäjän diagnoosi: akuutti psykoottinen häiriö
Syyttäjän psykiatrinen asiantuntija päätyi erilaiseen diagnoosiin. Hänen mukaansa Sabina oli kärsinyt akuutista polymorfisesta psykoottisesta häiriöstä, josta käytettiin lähteissä myös ranskankielistä nimitystä bouffée délirante. Kyse oli nopeasti alkaneesta ja oireiltaan vaihtelevasta psykoottisesta tilasta, joka saattoi jatkua joitakin päiviä ilman, että Ursulan olisi tarvinnut varsinaisesti siirtää harhaluulojaan sisarelleen.
Tässä tulkinnassa Ursulan läsnäolo ja sisarusten yhteiset kokemukset saattoivat vaikuttaa Sabinan tilan puhkeamiseen, mutta itse häiriö oli hänen omansa. Asiantuntijat olivat siis eri mieltä sairauden luonteesta ja siitä, millainen merkitys kaksosten välisellä suhteella oli ollut, mutta oikeudellisesti ratkaisevassa kysymyksessä heidän johtopäätöksensä olivat yhteneväiset.
Yhteinen johtopäätös alentuneesta vastuusta
Molempien arvioiden mukaan Sabina kärsi Glennin kuoleman aikaan vakavasta mielenterveyden häiriöstä, joka oli olennaisesti heikentänyt hänen kykyään vastata toiminnastaan täydessä laajuudessa. Asiantuntijoiden ei tarvinnut olla samaa mieltä diagnoosin nimestä, sillä oikeuden kannalta keskeistä oli häiriön vaikutus Sabinan rikosoikeudelliseen vastuuseen juuri tekohetkellä.
Tämän yhteisen johtopäätöksen perusteella syyttäjä oli valmis hyväksymään murhasyytteen sijaan Sabinan tunnustuksen alentuneen syyntakeisuuden perusteella tehtyyn tappoon. Mielenterveyden häiriö ei poistanut hänen vastuutaan Glennin kuolemasta, mutta alensi rikoksen murhaa lievemmäksi henkirikokseksi.
Syyllisyydentunnustuksen hyväksyminen
Varsinaista valamiehistön ratkaistavaksi tarkoitettua murhaoikeudenkäyntiä ei tämän jälkeen enää tarvittu. Sabina hyväksyi syyttäjän esittämän oikeudellisen perustan ja tunnusti aiheuttaneensa Glennin kuoleman olosuhteissa, joissa hänen rikosoikeudellinen vastuunsa oli vakavan mielenterveyden häiriön vuoksi olennaisesti alentunut. Keskiviikkona 2. syyskuuta 2009 Nottinghamin kruununoikeus hyväksyi Sabinan tunnustuksen syyllisyydestään tappoon alentuneen syyntakeisuuden perusteella.
Sabina Eriksson tuomitaan viideksi vuodeksi
Sabina Erikssonin tunnustuksen hyväksymisen jälkeen tuomioistuin hankki rangaistuksen määräämistä varten vielä asiantuntijalausuntoja hänen mielentilastaan ja mahdollisesta tulevasta vaarallisuudestaan. Torstaina 26. marraskuuta 2009 Sabina tuotiin Lutonin kruununoikeuteen, jossa hänelle määrättiin viiden vuoden vankeusrangaistus. Tuomiossa huomioitiin jo tutkintavankeudessa vietetty aika.
Tuomari David Saunders katsoi lääketieteellisen näytön osoittavan Sabinan teon moitittavuuden olleen tekohetkellä vähäinen, sillä hänen toimintaansa olivat ohjanneet harhaluulot, joita hän piti todellisina, eikä psykoottisen tilan puhkeaminen ollut seurausta hänen tietoisista valinnoistaan. Tuomari kuvasikin vankeusrangaistuksen tarkoitukseksi yleisön suojelemisen, vaikka psykiatrit olivat arvioineet Sabinan psykoottisen tilan uusiutumisriskin vähäiseksi.
Viiden vuoden rangaistuksen ei ollut tarkoitus mitata Glenn Hollinsheadin elämän arvoa tai hänen läheistensä kokemaa menetystä. Glennin läheiset itse suhtautuivat Sabinan sairauteen ainakin osittain myötätuntoisesti. Hänen veljensä Garry Hollinshead kertoi, ettei perhe pitänyt Sabinaa vastuullisena samalla tavalla kuin tervettä ja harkiten toiminutta tekijää, mutta arvosteli samalla voimakkaasti järjestelmää, joka oli vapauttanut hänet vain hieman ennen veljensä Glennin kuolemaa ja mahdollistanut tätä kautta järkyttävän tapahuman.
Olisiko Glennin kuolema voitu estää?
Perheen keskeinen kysymys ei liittynytkään varsinaisesti viiden vuoden rangaistukseen, vaan siihen, olisiko Sabinan pidempi tarkkailu voinut estää koko myöhemmän tapahtumaketjun. BBC:n vuonna 2010 lähettämä dokumentti teki M6-moottoritien tallenteen ja sitä seuranneet viranomaisratkaisut laajalti tunnetuiksi, nostaen samalla uudelleen esiin Sabinan nopean vapauttamisen sairaalasta ja poliisivankeudesta.
Tapauksesta vuonna 2012 julkaistun A Madness Shared by Two -kirjan kirjoittajat David Cann ja Sharon Mackellar tarkastelivat myöhemmin moottoritien tapahtumapaikalla tallennettua keskustelua, jossa poliisit mainitsivat numeron 136. He tulkitsivat sen viittaukseksi Englannin ja Walesin vuoden 1983 mielenterveyslain 136 §:ään, jonka nojalla poliisi saattoi siirtää julkisella paikalla välittömän avun tarpeessa vaikuttaneen henkilön lain tarkoittamaan turvalliseen paikkaan lääkärin ja sosiaalityöntekijän arvioitavaksi. Kyse oli kuitenkin vain kirjan kirjoittajien tekemästä tulkinnasta, ei viranomaisten myöhemmin vahvistamasta tiedosta.
Kirjan mukaan kyseinen keskustelu oli jätetty pois BBC:n esittämästä versiosta, minkä perusteella kirjoittajat päättelivät sisarusten olleen mielenterveyslain nojalla poliisin vastuulla. Julkisesta tallenteesta ei kuitenkaan käy yksiselitteisesti ilmi, oliko kyse jo tehdystä virallisesta säilöönottopäätöksestä vai vasta poliisien tapahtumapaikalla harkitsemasta mahdollisuudesta.
Asia nousi lopulta Britannian parlamentin käsiteltäväksi vuonna 2012, kun kansanedustaja Robert Flello kysyi, miksi Sabina oli vapautettu mielenterveyslain mukaisen säilöönoton jälkeen ilman perusteellista psykiatrista tutkimusta. Hallituksen vastauksessa kysymyksen lähtökohta kuitenkin kiistettiin, sillä Staffordshiren poliisin mukaan Sabina oli pidätetty rikosepäilyn perusteella eikä häntä ollut otettu säilöön mielenterveyslain nojalla.
Viranomaisten virallinen vastaus
Samassa vastauksessa vahvistettiin kuitenkin, että sosiaalityöntekijä ja psykiatrinen konsultti olivat tehneet Sabinalle muodollisen mielenterveysarvioinnin poliisivankeuden aikana. Arvio ei ollut johtanut psykiatriseen pakkohoitoon, ja kun oikeus oli määrännyt rangaistukseksi jo poliisivankeudessa suoritetun ajan, poliisilla ei enää ollut toimivaltaa jatkaa hänen vapautensa rajoittamista.
Vaikka myöhempi diagnoosi osoittikin Sabinan kärsineen Glennin kuoleman aikaan vakavasta mielenterveyden häiriöstä, se ei yksin kerro, millaisena hänen tilansa oli näyttäytynyt aikaisemmissa lyhyissä arvioinneissa. Virallinen aineisto vahvistaa, että Sabinan mielentilaa oli arvioitu jo aikaisemmin poliisiasemalla hänen ollessaan rikosperusteisesti pidätettynä, mutta se ei sellaisenaan osoita arvioinnissa tapahtunutta virkavirhettä tai tietojen tarkoituksellista peittelyä.
A Madness Shared by Two -kirjan kahden aseen teoria
Vuonna 2012 julkaistua A Madness Shared by Two -kirjaa varten David Cann ja Sharon Mackellar saivat Glenn Hollinsheadin perheen luvalla käyttöönsä jäljennöksiä kahdesta patologiraportista tai niihin sisältyneistä tiedoista. Kirjoittajat rakensivat tämän aineiston pohjalta virallisesta tapahtumakuvauksesta poikkeavan tulkinnan, mutta myönsivät samalla itsekin, että osa teoksessa esitetyistä näkemyksistä oli vain teorioita.
Keskeisin näistä teorioista koski Glennin vammojen aiheuttamiseen käytettyjen aseiden määrää. Kirjoittajien mukaan 2,1 senttimetriä leveä kaulahaava ja 2,6 senttimetriä leveä sydämeen ulottunut haava sopivat levenevään vihannesveitseen, mutta kahden muun rintakehähaavan noin 1,2 senttimetriä leveät ja suhteellisen syvät haavakanavat viittasivat heidän mukaansa kapeampaan terään.
Kirjoittajien omat veitsikokeet
David ja Sharon yrittivät tukea päätelmäänsä tekemällä sianlihalla kokeita samankaltaisella veitsellä, minkä jälkeen he katsoivat, ettei rikospaikalta löydetyllä terällä ollut voitu aiheuttaa kaikkia raporteissa kuvattuja vammoja. Puolustusvammojen puuttumisen he puolestaan yhdistivät mahdollisuuteen, että joku toinen olisi pitänyt Glenniä paikallaan puukotuksen aikana.
Patologiraporttien suhde teoriaan
Kirjan omat asiakirjalainaukset eivät kuitenkaan tukeneet tätä johtopäätöstä. Poliisin käyttämä patologi oli arvioinut kaikkien vammojen sopivan rikospaikalta löydettyyn, noin 12 senttimetriä pitkään terään. Puolustuksen patologi Kenneth Shorrock puolestaan totesi, että kaikki vammat oli voitu aiheuttaa yhdellä aseella, vaikka hän ei ollut itsekään kyennyt täysin sulkemaan pois useamman aseen mahdollisuutta.
Kennethin mukaan juuri sydänhaavan mitat vastasivat parhaiten rikospaikalta löydetyn veitsen ominaisuuksia, mutta tämäkään ei tarkoittanut muiden vammojen syntyneen välttämättä eri teräaseella. Ihoviillon leveyteen voivat vaikuttaa iskun kulma, terän liike ja kiertyminen sekä kudoksen venyminen, eivätkä kirjoittajien sianlihalla tekemät kokeet vastanneet ihmiskehossa syntyneiden vammojen oikeuslääketieteellistä tutkimusta.
Tutkinnassa ei kuitenkaan ollut löydetty toista asetta, eikä poliisi ollut tunnistanut toista epäiltyä tai ketään muutakaan Glennin kodissa ollutta ulkopuolista henkilöä. Vaikka patologit eivät pystyneet täysin sulkemaan pois useamman terän mahdollisuutta, he eivät myöskään osoittaneet, että vammojen aiheuttamiseen olisi todella käytetty kahta asetta. Kyse oli siis avoimeksi jääneestä mahdollisuudesta, ei lääketieteellisesti todistetusta tapahtumakulusta.
Poliisivalvonta, peittely ja salainen sopimus
Kirjan toinen keskeinen teoria oli, että Ursula ja Sabina olivat olleet poliisin salaisessa seurannassa eli kirjoittajien käyttämän ilmauksen mukaan ”under obbo”. Liverpoolin poliisiasemalla ja Keele Servicesillä tehdyt ratkaisut he tulkitsivat eräänlaisiksi vihreiksi valoiksi, joiden perusteella paikallisia poliiseja olisi ohjattu päästämään sisarukset jatkamaan matkaansa ilman näkyviä toimenpiteitä.
Teorian perustelut ja niiden rajat
Näkemyksensä tueksi kirjoittajat vetosivat nimettömään poliisilähteeseen, asiakirjoista puuttuviin tietoihin sekä tapahtumaketjun poikkeuksellisuuteen. Samojen seikkojen perusteella he epäilivät Glennin ja Sabinan kohtaamisen olleen ennalta järjestetty ja rakensivat tapahtumakuvauksen, jossa muut ihmiset olisivat hyökänneet heidän kimppuunsa Glennin kodissa.
Kirjassa ei kuitenkaan esitetty suoraa silminnäkijää, virallisesti tunnistettua epäiltyä tai fyysistä näyttöä tällaisesta henkilöstä. Myös Sabinan tunnustus tappoon alentuneen syyntakeisuuden perusteella tulkittiin mahdolliseksi salaiseksi sopimukseksi, mutta teos ei sisältänyt sopimusta tai muuta asiakirjaa, joka olisi osoittanut tunnustuksen liittyneen poliisivalvontaan tai peittelyyn.
Ratkaisematta jääneet asiat
Tapahtumien jälkeen jäi silti avoimeksi, mikä oli alun perin saanut sisarukset käyttäytymään niin poikkeuksellisesti, miten Sabinan mielentila oli muuttunut ennen Glennin kuolemaa, ja mikä oli lopulta laukaissut väkivallan talon sisällä. Juuri nämä puuttuvat vastaukset loivat tilaa myös vaihtoehtoisille teorioille, vaikka ne eivät itsessään todistaneetkaan Glennin kodissa olleen toista tekijää tai että kirjoittajien esittämä tapahtumakulku olisi ollut oikea.
