21-vuotias Hannah Cornelius asui Etelä-Afrikassa Kapkaupungin itäpuolella sijaitsevassa Stellenboschin yliopistokaupungissa yhdessä vanhempiensa Williamin ja Annan sekä kolme vuotta nuoremman autistisen pikkuveljensä kanssa. Tasapainoinen ja turvallinen perhe-elämä olivat kasvattaneet Hannahista lämminsydämisen ja epäitsekkään nuoren aikuisen, joka pyysi syntymäpäivinään ystäviään ja perhettään antamaan lahjansa itsensä sijaan mieluummin vähäosaisille lapsille.
Vanhemmat olivatkin äärimmäisen ylpeitä nuoresta naisesta, joka heidän rakkaasta tyttärestään oli kasvanut. Hannah oli jo pienestä tytöstä pitäen menestynyt koulussa erinomaisesti, joten perhe oli odotetusti innoissaan tyttären haettua Stellenboschin yliopistoon lukiosta valmistumisensa jälkeen.
Asianajajana ja tuomarina toimivat vanhemmat olivat aina toivoneet Hannahin pyrkivän perheensä tapaan luomaan uraa lakimiehenä. Vanhemmat tunsivatkin pienen piston sydämessään Hannahin ilmoitettua haluavansa suorittaa tutkinnon humanistisissa tieteissä ja vain muutamaa kuukautta myöhemmin, kesällä 2015, Hannah aloittikin opintonsa Stellenboschin yliopistolla.
Yliopistolla sosiaalinen ja avulias Hannah ystävystyi helposti muiden opiskelijoiden kanssa. Yksi näistä oli teologiaa opiskeleva Cheslin Marsh, joka oli Hannahin tapaan opiskeluilleen omistautunut maanläheinen ihminen. Kaksikko viihtyikin erityisen hyvin toistensa seurassa auttaen vastavuoroisesti toisiaan mm. opiskeluissaan, mutta heidän välilleen ei missään vaiheessa syntynyt romanttisia tunteita.
Toisen opiskeluvuotensa lopulla – perjantaina 26. toukokuuta 2017 – Hannah ja Cheslin olivat jälleen tapansa mukaan viettämässä iltaa ystäviensä kanssa pitkän opiskeluviikon jälkeen. Ryhmä oli kokoontunut yhteen nauttiakseen alkoholia ja pelatakseen pelejä – toistaiseksi illanvietto oli sujunut täysin normaalisti, kuten niin monilla aikaisemmillakin kerroilla.
Illan muuttuessa hiljalleen jo varhaiseksi aamuyöksi opiskelijaryhmä valmistautui hiljalleen päättämään hauskanpitonsa. Koska yliopistoalue tunnettiin öiseen aikaan turvattomana ympäristönä erityisesti naisille, Cheslin tarjoutui saattamaan Hannahin kotiin varmistaakseen tälle turvallisen paluun takaisin jonkin matkan päässä sijaitsevalle naisten asuntolalle.
Saavuttuaan perille Hannahin mieleen nousi kuitenkin uusi huoli. Hän oli huolissaan hyvän ystävänsä Cheslinin paluumatkasta ja tarjoutui antamaan tälle kyydin isoäidiltä saamallaan sinivalkoisella Volkswagen Citi Golfilla. Cheslinin vastusteluista huolimatta Hannah saikin lopulta ystävänsä nousemaan pienen autonsa kyytiin ja kaksikko aloitti matkansa kohti miehen asuntoa. Hetkeä myöhemmin, aamuyöllä klo 3.23, Hannah pysäköi autonsa Cheslinin asunnon läheisyydessä olleelle parkkipaikalle, jossa pahaa aavistamaton kaksikko jäi vielä hetkeksi istumaan autoon ja keskustelemaan kuluneen viikon tapahtumista.
Hannah Cornelius ja Cheslin Marsh kaapataan
Vain muutamia minuutteja myöhemmin kuljettajan puoleinen ovi paiskautui yllättäen auki ja auton vierelle ilmestynyt mies painoi ruuvimeisselin kauhistuneen Hannahin kaulalle. Cheslin yritti puolustaa järkyttynyttä ystäväänsä ojentautumalla kuljettajan ovelle kumartunutta hyökkääjää kohti, mutta luopui ajatuksesta miltei välittömästi takapenkille syöksyneen tunkeutujan painettua veitsen takaapäin tämän kaulalle.
Ulkona tilaisuuttaan odotellut apuri nappasi Cheslinin kännykän ja lompakon ennen pakenemistaan paikalta, jonka jälkeen neljäs ulkona piileskellyt hyökkääjä repi Cheslinin ulos matkustajan puoleiselta etupenkiltä. Mies raahasi Cheslinin sitten auton takaovelle, jossa sulloi uhrinsa takapenkille häntä aiemmin veitsen kanssa uhkailleen kaappaajan viereen istumaan.
Hannahia ruuvimeisselin avulla kovistellut mies työntyi väkisin kuskin paikalle pakottaen hätääntyneen naisen auton etuistuimien väliin. Samalla Chesliniin hetkeä aikaisemmin käsiksi käynyt kolmas hyökkääjä valtasi Hannahin oikealla puolella olevan etuistuimen. Hannahin jäätyä etupenkit vallanneiden kaappaajien saartamaksi, pysäköintialueella ollut valvontakamera tallensi sinivalkoisen Volkswagenin poistuvan paikalta aamuyöllä klo 3.40.
Hannah rukoili tuntemattomia hyökkääjiä vain ottamaan haluamansa ja päästämään hänet ja ystävänsä vapaaksi. Kolmikolla ei tosin ollut aikomustakaan luopua vangeistaan vielä tässä vaiheessa, sillä valitettavasti uhrien kaappaus oli vasta alkua. Hyökkääjät suuntasivatkin matkansa kohti kaupungin ulkopuolella avautuvan maaseudun pölyisiä sivuteitä – hysteerinen Hannah etupenkillä ja Cheslin hänen takanaan kolmannen hyökkääjän vankina.
Päästyään piiloon uteliailta katseilta kaappaajat pysäyttivät autonsa ja pakottivat takapenkillä olleen Cheslinin ulos autosta. Varastettuaan uhriltaan kaiken käytännöllisen kuten pankkikortin, takin ja kengät, miehet pakottivat Cheslinin auton ahtaaseen tavaratilaan ja jatkoivat sitten matkaansa kohti tuntematonta.
Seuraava varmistettu havainto autosta tehtiin noin tunti kaappauksen jälkeen, kun Volkswagen matkustajineen tallentui kaupungin ulkopuolella sijaitsevan huoltoaseman valvontakameraan klo 4.34. Pihalla yksi miehistä nousi autosta ja käveli sisälle liiketilaan, jossa yritti suorittaa lukuisia käteisnostoja Cheslinin pankkikortilla. Kaikki nostot kuitenkin epäonnistuivat Cheslinin antaman väärän PIN-koodin takia ja ärtynyt kaappaaja joutui palaamaan takaisin autolle tyhjin käsin.
Huoltoasemalta kaappaajat jatkoivat matkaansa Kraaifonteinin kaupunkiin, joka sijaitsi noin 20 km luoteeseen Stellenboschista. Hannah istui yhä auton hytissä yksin kaappaajiensa saartamana yrittäen parhaansa mukaan käyttäytyä mahdollisimman yhteistyöhaluisesti. Hän keskittyi lähinnä vain istumaan aloillaan liikkumatta tuijottaen jähmettyneenä ulos auton tuulilasin läpi kohti edessä levittäytyvää pimeyttä.
Kaappaajat suorittivat Kraaifonteinin kaupungissa muutamia huumekauppoihin liittyviä noutoja ja luovutuksia. Kerran he ottivat Hannahin jopa mukaansa sisälle asuntoon, jossa miehet polttelivat hetken aikaa asiakkaansa kanssa pilveä. Pysähdyksen aikana auton tavaratilaan vangittu Cheslin oli yrittänyt epätoivoisesti potkia itsensä vapaaksi, mutta ahtaan tilan takia hän ei ollut saanut ponnistuksiinsa riittävästi voimaa ja lukittu takaluukku oli pysynyt hievahtamatta sijoillaan.
Cheslin Marsh pahoinpidellään
Seuraavan kerran miehet pysähtyivät syrjäisellä alueella kaupungin ulkopuolella aamulla noin klo 5.30. Tällä kertaa yksi miehistä jäi kuitenkin Hannahin kanssa autoon odottamaan kahden muun noustessa ulos. Kaappaajat kertoivat käyvänsä vain tupakalla, mutta kävelivät sen sijaan auton taakse, jossa pakottivat ahtaaseen tavaratilaan vangitun Cheslinin nousemaan ylös aamun pimeyteen.
Miehet pakottivat Cheslinin kävelemään edellään tietä reunustavaan pensaikkoon. Kaappaajat olivat selvästi raivoissaan Cheslinin valehtelemasta PIN-koodista ja tönivät uhriaan ärtyneinä kulkiessaan yhä kauemmas tien viereen pysäköidystä autosta.
Päästyään riittävän etäälle ohi kulkevalta tieltä toinen kaappaajista pakotti uhrinsa makuulle asetellen tämän pään maasta pilkottavan suurehkon kiven päälle. Cheslinin viimeinen näky ennen silmiensä sulkemista oli hänen yläpuolellaan seisovat tummat hahmot raskaat tiilen palat molemmissa käsissään, kunnes ensimmäinen voimakas isku osui hänen takaraivoonsa ja maailma pimeni.
Noin parin kymmenen minuutin jälkeen miehet palasivat takaisin autolle ja kaappaajat jatkoivat matkaansa takaisin kohti Stellenboschin kaupunkia. Matkalla he kuitenkin pysähtyivät syrjäisellä alueella sijainneella hylätyllä paintballkentällä, jossa miehet tiesivät voivansa toimia täysin rauhassa.
Kauhun valtaama Hannah osasi jo aavistaa mitä oli tulossa, mutta aneluista huolimatta kaappaajilla ei ollut aikomustakaan päästää häntä vapaaksi. Miehet raahasivat avuttoman uhrinsa ulos autosta ja pakottivat tämän väkivalloin makuulle pensaikon suojiin, jossa kaikki kolme raiskasivat uhrinsa vuorotellen.
Ikuisuudelta tuntuvien minuuttien jälkeen hyökkäys oli viimein ohi. Kun Hannah yritti nousta ylös maasta pukeakseen takkinsa takaisin ylleen, miehet tarttuivat jälleen uhriinsa ja pakottivat tämän auton tavaratilaan. Hannah ei tehnyt vastarintaa, sillä tiesi ettei hänestä ollut vastusta kolmelle miehelle – hän saattoi vain toivoa hyökkääjien puhuneen totta näiden kerrottua säästävänsä Hannahin hengen ja päästävänsä tämän pian vapaaksi.
Hannah Cornelius murhataan
Seuraavan kerran kaappaajat pysäyttivät autonsa noin 12 km matkan jälkeen läheiselle viinitarhalle klo 7 jälkeen aamulla. Aurinko oli jo noussut ja maalasi hiljaisen maaseutumaiseman oranssinkeltaisella valollaan. Takaluukun avautuessa Hannah joutui kuitenkin täydellisen paniikin valtaan ja kieltäytyi nousemasta ylös – hän rimpuili kaikin voimin yllään olevia miehiä vastaan, kunnes yksi hyökkääjistä iski ruuvimeisselin terän syvälle uhrinsa kaulaan.
Kun Hannah viimein irrotti otteensa yhtäkkisen iskun lamauttamana, miehet saivat nostettua tämän ylös tavaratilasta ja heittivät uhrinsa maahan. Kädellään kaulaansa pidelleen naisen jäädessä avuttomana viileälle soralle, miehet etsivät lähistöltä käsiinsä raskaimman mahdollisen kiven, palasivat takaisin maassa maakaavan uhrinsa luokse ja murskasivat tämän kallon paikalle kantamansa kiven avulla.
Hannah Corneliuksen 3.5 h kestänyt piina oli viimein ohi. Hän kuoli raskaan kiven aiheuttamiin vammoihin välittömästi varhain aamulla, lauantaina 27. toukokuuta. Hannahin puolialaston eloton ruumis jäi makaamaan viinitarhalle miesten noustua jälleen uhrinsa sinivalkoisen Volkswagenin kyytiin ja kaasutettua pois paikalta.
Cheslin Marsh löydetään elossa
Noin tuntia aikaisemmin Kraaifonteinin laitamilla asunut nuori pariskunta oli herännyt tapansa mukaan keväiseen viikonloppuun. Kaksikko oli nauttinut varhaisen aamun herättämien lintujen laulusta ja raittiista ilmasta, kun rauhan oli rikkonut heikolta voihkimiselta ja murinalta kuulostaneet omituiset äänet. Äänen yhä voimistuttua ja vaihduttua selkeiksi avun huudoiksi, pariskunta oli lähtenyt etsimään äänen lähdettä ja löytäneet kauhukseen verisen miehen, joka oli selvästi joutunut järkyttävän pahoinpitelyn uhriksi. Nuori mies eteni hitaasti hoiperrellen puolelta toiselle pysyen vain vaivoin pystyssä anellen samalla apua häntä epävarmasti lähestyviltä tuntemattomilta hahmoilta.
Cheslin oli kuin ihmeen kaupalla selvinnyt useista päähän kohdistuneista iskuista hengissä. Tultuaan tajuihinsa hyökkääjien jo poistuttua paikalta, hänen ensimmäinen ajatuksensa oli ollut vain etsiä apua tavalla tai toisella. Syrjäseudulle puiden ja hiekan keskelle hylätyllä Cheslinillä ei kuitenkaan ollut aavistustakaan missä hän oli, joten miehen ainut toivo oli ollut nousta ylös ja vaeltaa tien myötäisesti valitsemaansa suuntaan.
Kärsimistään vakavista vammoista huolimatta Cheslin oli kompuroinut viimeisillä voimillaan tietä pitkin löytääkseen lähimmän mahdollisen asuinrakennuksen. Paljain jaloin aamun hämärässä harhaillut mies oli onnekseen päätynyt lopulta korkeahkon kivisen muurin äärelle ja löytänyt itsestään vielä riittävästi voimia ylittääkseen maatilan tonttia reunustavan esteen.
Pelokas pariskunta oli ensin kuvitellut vakavasti loukkaantuneen Cheslinin olleen jonkinlaisen välien selvittelyn uhriksi joutuneen jengirikollisen. He olivatkin aluksi pyytäneet tätä poistumaan välittömästi maatilalta, mutta kuultuaan miehen epätoivoiset vetoomukset he olivat nopeasti ymmärtäneet tilanteen vakavuuden ja ilmoittaneet asiasta hätänumeroon.
Myöhemmin päivällä sairaalassa hoitoa saanut Cheslin kykeni viimein kertomaan tapahtumista häntä tapaamaan tulleille viranomaisille. Järkytyksekseen hän sai kuitenkin kuulla, että hänen paras ystävänsä Hannah oli jo löydetty kuolleena vain joitakin tunteja aikaisemmin. Kaksi viinitarhalla työskennellyttä miestä olivat löytäneet puoliksi alastoman naisen makaamassa kastelujärjestelmään kuuluvan putken päältä raskas veren tahrima kivi vierellään.
Viinitarhalta löydetty ruumis oli hieman myöhemmin tunnistettu Hannah Corneliukseksi. Uhrin kadonnut sinivalkoinen Volkswagen oli jo tiiviissä etsinnässä, sillä viranomaiset pitivät erittäin todennäköisenä auton varastaneiden henkilöiden olevan vastuussa nuoren opiskelijan järkyttävästä murhasta ja nyt myös tämän hyvän ystävän, Cheslinin, murhan yrityksestä.
Kaappaajat pidätetään
Poliisia onnistikin vielä samana iltapäivänä, kun kaksi viranomaista havaitsivat tuntomerkkeihin sopivan sinivalkoisen Volkswagenin ja lähtivät seuraamaan autoa. Kaappaajat olivat ryöstäneet Hannahin murhan jälkeen vielä kaksi epäonnista yksin kulkenutta naista, mutta molempien uhrien onneksi he säästyivät vammoitta ja menettivät vain pienehköjä summia rahaa. Tämän jälkeen yksi miehistä oli ottanut osuutensa rahoista ja kuljetettu kotiin, jonka jälkeen kaksi muuta olivat jatkaneet matkaansa yrittäen vielä myydä varastamansa auton satunnaisille vastaantulijoille.
Nyt miesten onni oli kuitenkin saapunut tiensä päähän, kun kaappaajia seuraamaan lähteneet poliisit saivat tuekseen vielä toisen partion. Epäillyt yrittivät epätoivoisesti paeta heitä seuraamaan lähteneitä poliiseja, mutta jo lyhyen takaa-ajon jälkeen miehet pysäyttivät pakoautonsa yksityisen maatilan pihatielle. Molemmat epäillyt yrittivät viimeisenä tekonaan paeta vielä jalan heitä jahdanneita viranomaisia, mutta molemmat saatiin nopeasti kiinni lyhyehkön kilpajuoksun jälkeen.
Epäillyt tunnistettiin myöhemmin poliisin kuulusteluissa. Kiinniotetut miehet olivat 27-vuotias Geraldo Parsons ja 33-vuotias Vernon Witbooi. He paljastivat nopeasti myös kaksi muuta mukana ollutta miestä – 28-vuotias Eben Van Niekerk sekä 29-vuotias Nashville Julius, joka oli osallistunut vain auton väijytykseen yliopiston pysäköintialueella ja paennut sitten paikalta Chesliniltä ryöstämänsä lompakko ja puhelin mukanaan.
Oikeudenkäynti
Oikeudenkäynti aloitettiin viimein yli vuosi tapahtumien jälkeen, 11. lokakuuta 2018. Miehiä syytettiin mm. murhasta, murhan yrityksestä, raiskauksesta sekä kaappauksesta. Näyttö syytettyjä vastaan oli erittäin vahva, sillä poliisin tehokkaan toiminnan ansiosta rikospaikoilta oli taltioitu runsaasti erilaisia todisteita. Lisäksi syyttäjällä oli kahden syytetyn – Vernon Witbooin ja Geraldo Parsonsin – tunnustuksien lisäksi runsaasti muuta materiaalia kuten valvontakameroiden tallenteita, verinen ruuvimeisseli, käytettyjä kondomeja sekä DNA:ta. Jopa Hannahin murhassa käytetty raskas 37 kg painava kivi esitettiin oikeudessa todisteena.
Tärkein todiste oli kuitenkin painajaismaisen hyökkäyksen uhriksi joutuneen Cheslin Marshin koskettava todistus. Todistajanaitioon noussut 22-vuotias Cheslin oli edelleen selvästi traumatisoitunut vuoden takaisista tapahtumista, mutta katsoi silti lyhyesti jokaista syytettyä kohti ennen lausuntonsa antamista. Hän kertoi illasta ystävien kanssa, miten oli saattanut Hannahin turvallisesti kotiin ja lopuksi painajaiseksi muuttuneesta yöstä, jonka seurauksena oli menettänyt parhaan ystävänsä ja joutunut itse silmittömän pahoinpitelyn uhriksi.
Vaikka Cheslin oli kuin ihmeen kaupalla pelastunut hengissä, hyökkäys oli aiheuttanut hänelle psyykkisen trauman lisäksi myös pysyviä fyysisiä vammoja. Murtuneen käden ja avohaavojen lisäksi hänen kallonsa oli murtunut lukuisten iskujen seurauksena, jonka takia Cheslin oli kärsinyt aivoverenvuodosta. Vammat olivat vaikuttaneet myös tasapainoon sekä kognitiivisiin toimintoihin tehden hänen toipumisestaan vain entistäkin haastavamman, jonka lisäksi Cheslin oli menettänyt kuulon pysyvästi toisesta korvastaan.
Oikeudessa kuultiin myös Hannah Corneliuksen ruumiinavauksen suorittaneen oikeuslääkärin todistus uhrin kokemista järkyttävistä vammoista. Hänen raporttinsa näytteli keskeistä roolia osana oikeudenkäyntiä, jossa syyttäjän yksi strategia oli osoittaa, kuinka häikäilemätön kolmen miehen suorittama hyökkäys todellisuudessa oli.
Hannah Corneliuksen ruumiinavaus osoitti uhrin saaneen päähänsä vakavan, välittömästi kuolemaan johtaneen voimakkaan iskun, joka aiheutti laajan kallonpohjan murtuman ja vakavan keskiaivojen repeämän. Kallonpohjan murtumat ulottuivat aina silmäkuopan, nenän ja suun onteloihin asti. Raskaan iskun aiheuttamat vahingot olivat patologin mukaan niin vakavia, että uhrin aivot ja siten myös muut tärkeät elimet olivat lakanneet toimimasta välittömästi.
Tätä ennen Hannah oli kuitenkin kärsinyt jo kaksi kriittistä kaulavammaa, joista toinen oli katkaissut vasemman nikamavaltimon aiheuttaen huomattavaa verenhukkaa. Uhrin suun ja nielun alueelta sekä rikospaikalta löytynyt runsas verimäärä, vahvistivat oikeuslääkärin näkemyksen siitä, että Hannah oli ollut yhä elossa ennen päähän kohdistunutta kuolettavaa iskua. Patologin mukaan verenvuoto oli ollut kuitenkin niin voimakasta, että se jo yksinään olisi ollut uhrille kohtalokas.
Erilaiset ruhjeet eripuolilla uhrin kehoa ja kynsien alta taltioitu veri todistivat Hannah Corneliuksen taistelleen hyökkäyksien aikana miehiä vastaan. Lisäksi uhrin genitaalialueelta löytyneet useat erilaiset vammat viittasivat niin ikään pakotettuun penetraatioon. Häpyhuulista löytynyt hiekka viittasi puolestaan siihen, että raiskaus oli tapahtunut paljaalla maalla.
Kattavasta näytöstä huolimatta syytetyt eivät suhtautuneet oikeudenkäyntiin vakavasti. Toistuva naureskelu ja hymyily istuntojen aikana, osoittivat paitsi täydellistä piittaamattomuutta tehtyjä rikoksia sekä uhreja kohtaan, myös herättivät suurta järkytystä ja paheksuntaa oikeudenkäyntiä seuranneiden ihmisten keskuudessa. Erityisesti Vernon Witbooi ja Geraldo Parsons, naureskelivat ja käyttäytyivät ylimielisesti kuunnellessaan todisteita rikoksiensa raakuudesta.
Vernonin ja Geraldon tunnustuksista huolimatta tuomari katsoi kaikkien kolmen kaappaukseen osallistuneen miehen olleen yhtä lailla vastuullisia Hannah Corneliuksen järkyttävään murhaan. Mahdollisista rooleistaan huolimatta, yksikään syytetyistä ei ollut tehnyt mitään estääkseen nuoren opiskelijatytön järjettömän kuoleman. Niinpä oikeudenkäynnin päätteeksi tuomari totesikin kaikki kolme kaappaukseen osallistunutta miestä syyllisiksi kaikkiin syytekohtiin ja Geraldo Parsons, Eben Van Niekerk ja Vernon Witbooi tuomittiin kukin tekemistään rikoksista elinkautisiin vankeusrangaistuksiin.
29-vuotias Nashville Julius selvisi oikeudenkäynnistä lievemmällä tuomiolla, sillä tuomari katsoi miehen syyllistyneen vain kidnappaukseen ja ryöstöön tämän avustettua rikoskumppaneitaan uhrien väijytyksessä ennen pakenemistaan parkkipaikalta. Nashville Julius tuomittiinkin osallisuudestaan lopulta 15 vuodeksi vankeuteen.
Hannah Corneliuksen järkyttävä kohtalo oli kuitenkin vaatinut aikaisemmin samana vuonna – maaliskuussa 2018 – vielä yhden uhrin. Vajaa vuosi Hannahin kuoleman jälkeen tyttärensä järkyttävää kohtaloa surrut äiti, Anna, löydettiin menehtyneenä Etelä-Atlantin aalloista. Vaikka tapausta pidettiinkin julkisessa keskustelussa pääosin vain traagisena onnettomuutena, Hannahin isä, William, oli varma vaimonsa antaneen periksi musertavalle surulle omasta vapaasta tahdostaan. Hän uskoi vakaasti, että tyttären järkyttävä kohtalo ja menettämisen tuska olivat olleet Annalle lopulta liikaa, eikä tämä ollut nähnyt enää muuta ulospääsyä tuskasta kuin oman elämänsä päättäminen.
Järkyttävät kokemukset ja sitä seurannut oikeudenkäynti saivat Cheslin Marshin kiinnostumaan oikeustieteestä jopa siinä määrin, että viehätys teologiaan vaihtui lopulta lakiopintoihin. Opiskelujensa päätteeksi hän harkitsi rikosoikeuteen erikoistumista, mutta aiheen osoittauduttua liian raskaaksi henkilökohtaisten kokemuksiensa takia, hän päätti lopulta keskittyä immateriaalioikeuteen. Hän on saanut runsaasti tukea viikoittaisten terapiakäyntiensä lisäksi perheeltään sekä ystäviltään, ja uskoo vahvasti, että ystävänsä, Hannah, seuraa häntä yhä ja on syy hänen menestykseensä.