Nevada-tan

Marraskuussa 1992 syntynyt Natsumi Tsuji kasvoi Sasebossa, Nagasakin prefektuurissa Japanissa, viettäen koko lapsuutensa ja nuoruutensa Yumihari-daken vuorialueella, lähes huipun tuntumassa sijaitsevassa pienessä kylässä. Eristäytyneessä yhteisössä ei asunut juuri lainkaan muita samanikäisiä lapsia ja kouluun kulkeva linja-auto liikennöi kylän ja kaupungin välillä vain muutamia kertoja päivässä.

Vanhemmat olivatkin painottaneet tyttärelleen, ettei koulun jälkeisestä bussivuorosta saanut myöhästyä, koska kotiinpaluu saattoi tällaisissa tapauksissa käydä haastavaksi. Pitkät välimatkat ja harvat vuorot rajasivatkin koulupäivien jälkeistä vapaa-aikaa merkittävästi, kaventaen Natsumin mahdollisuuksia tavata ystäviään tai osallistua koulupäivän jälkeiseen iltapäivätoimintaan. Asuinpaikan syrjäinen sijainti tarjosikin Natsumille lapsuudessa hyvin niukasti säännöllisiä kontakteja samanikäisiin lapsiin luoden taustan varsin kapealle sosiaaliselle verkostolle jo varhaisista kouluvuosista alkaen.

Noin yhdeksän vuoden ikäisenä koripalloa harrastanut Natsumi Tsuji suuntautui voimakkaasti myös japanilaiseen populäärikulttuuriin – erityisesti animeen ja kauhuelokuviin. Samoihin aikoihin hän tutustui myös niin sanottuun Red Room -kauhumeemiin sekä gore-animaatioihin. Kiinnostus raakaa väkivaltaa kohtaan kärjistyi nuoren tytön katsottua toistuvasti elokuvan Battle Royale, jonka väkivaltainen asetelma kiehtoi nuorta tyttöä ja toimi hänen omien verkkojulkaisujensa viitekehyksenä.

Poikkeuksellisen älykkään nuoren tytön koulumenestys alkoi kuitenkin pian heiketä, jonka siivittämänä Natsumi vetäytyi yhä tiiviimmin kotinsa suojiin. Äidin päätös keskeyttää tyttärensä koripalloharrastus parempien koulutulosten toivossa vähensi tytön rajallisia sosiaalisia kontakteja vain entisestään. Pitkät jaksot tietokoneen äärellä vahvistivatkin Natsumin kokemia yksinäisyyden tuntemuksia kiinnittäen samalla hänen arkensa yhä tiiviimmin verkon kauhukulttuurin ja väkivaltaisen kuvaston ympärille.

Red Room -ilmiö ja gore näkyivät myös Natsumin omalla – Cafesta-verkkopalveluun luomallaan – profiilisivulla, jonne nuori tyttö oli linkittänyt sisältöä omista kiinnostuksen kohteistaan. Sivustolla oli mm. varhaisen 2000-luvun shokkianimaatioita ja hyperlinkkejä väkivallan estetiikkaa korostaviin sisältöihin. Sosiaalisen vuorovaikutuksen hiipuessa lähes olemattomiin Natsumi ajelehti yhä syvemmälle kohti internetin äärimmäistä kauhu- ja väkivaltagenreä vahvistaen edelleen hänen kiintymystään verkon sarkastiseen ja sokkiefektiä korostavaan sisältöön.

Satomin ja Natsumin ystävyys

Koulussa Natsumi oli kuitenkin viettänyt runsaasti aikaa ikäisensä tytön – Satomi Mitarain – kanssa, johon Natsumi oli tutustunut ensin käyttämällän suositulla Cafesta-verkkosivustolla. Verkkoasioinnista oli kasvanut nopeasti koulun arkeen siirtynyt ystävyys ja kaksikko oli viettänyt runsaasti aikaa yhdessä koulupäivien lomassa sekä koripallokerhossa. Natsumin äidin myöhemmin kiellettyä koripallon, yhteydenpito oli painottunut entistä enemmän lähinnä verkkoon, jossa tytöt olivat vaihdelleet aktiivisesti viestejä päivittäin.

12-vuotias Satomi Mitarai oli syntynyt niin ikään Sasebossa, Nagasakin prefektuurissa. Hänen äitinsä oli kuollut syöpään vuonna 2001 tytön ollessa noin 9-vuotias, jonka jälkeen perheen isä Kyoji Mitarai oli vastannut yksin tyttärensä ja tämän kahden veljen kasvatuksesta. Äidin poismenon jälkeen ainoan tyttären merkitys oli korostunut isän elämässä vain entisestään, ja antanut tälle kaiken tukensa auttaakseen Satomia keskittymään kouluun ja ystävyyssuhteisiin sekä elämään mahdollisimman tavallista arkea vaikeuksista huolimatta.

Särö ystävyydessä

Ensimmäiset säröt Natsumin ja Satomin ystävyydessä ilmenivät vuoden 2004 alkupuolella, kun Natsumi vetäytyi etäämmälle omien piirustuksiensa ja verkon pariin. Tästä harmistuneena itsensä torjutuksi kokenut Satomi ryhtyi kirjoittelemaan Natsumin profiilisivulle piikitteleviä huomautuksia – mm. vihjaillen ilkeästi tämän painosta ja ”teeskentelevästä” asenteesta. Japanilaisessa koulukontekstissa tällaiset kommentit koettiin erityisen loukkaavina, sillä ne rikkoivat ryhmäharmonian ja kohteliaisuuden normeja, joita pidettiin sosiaalisen hyväksynnän kannalta erittäin tärkeinä.

Natsumin poistettua loukkaavat merkinnät julkiselta profiilisivultaan säilyttääkseen kasvonsa, Satomi jatkoi periksiantamattomasti ystävänsä pilkkaamista palauttamalla tai kirjoittamalla poistettujen julkaisujen tilalle uusia herjaavia tekstejä. Tästä kimpaantuneena Natsumi kirjautuikin vastatoimena Satomin profiiliin ja poisti tämän vaivalla rakennetun avatar-kuvan kärjistäen tyttöjen välistä kiistaa entisestään. Riita muuttuikin nopeasti pelkästä sanallisesta provokaatiosta julkiseksi, molemminpuoliseksi profiilien ja sisältöjen muokkaamiseksi, jota kaksikon koulutoverit seurasivat hämmentyneinä sivusta. Natsumin näkökulmasta juuri tapahtumien julkinen luonne teki riidasta vain entistäkin nöyryyttävämmän, luoden samalla suoran syy-seuraus-ketjun myöhemmälle eskalaatiolle.

Riitojen laajentuessa kuukausien aikana yhä pidemmälle, nöyryytyksestä muodostui Natsumille eräänlainen pakkomielteinen ydin, määritellen hänen ajatteluaan ja toimintamallejaan. Samanaikaisesti hänen käytöksensä koulussa muuttui arvaamattomaksi, kun Natsumi uhkasi luokkatoveriaan mattoveitsellä ja hyökkäsi myöhemmin toisen pojan kimppuun.

Vaikka teot näyttäytyivätkin tapahtumien aikaan vain irrallisina välikohtauksina, näitä tapahtumia on myöhemmin pidetty varhaisina varoitusmerkkeinä pinnan alla kytevästä vihasta ja kostonhalusta Satomia kohtaan. Suunnitelmansa konkreettisen toimintamallin Natsumi poimi seuraamastaan televisiodraamasta nimeltä ”Maanantain mysteeriteatteri”, jossa henkirikokset suoritettiin usein mattoveitsen avulla, tyypillisesti nopeina ja tarkasti suunnattuina hyökkäyksinä.

Murhapäivä

Keskiviikkona 1. kesäkuuta 2004 Okubo-alakoulun päivä oli edennyt ulkoisesti rauhallisesti ja rutiininomaisesti. Oppilaat, mukaan lukien kuudesluokkalaiset Natsumi Tsuji sekä hänen ikätoverinsa Satomi Mitarai, olivat saapuneet aamulla kouluun ja osallistuneet opetukseen normaalisti.

Neljännen oppitunnin viimein päätyttyä noin kello 12.15 – koulun oppilaiden valmistautuessa tulevaa lounastaukoa varten – Natsumi käytti tilaisuuden hyväkseen ja lähestyi rauhallisesti yhä penkillään istuvaa Satomia. Pyydettyään 12-vuotiasta tyttöä kohteliaasti mukaansa, Satomi ei epäröinyt hetkeäkään, vaan nousi välittömästi ylös tuoliltaan seuraten entistä ystäväänsä ulos luokkahuoneesta. Kuljettuaan Natsumin perässä noin 50 metrin matkan pohjoiseen pieneen erityisopetuksessa käytettyyn luokkahuoneeseen, Natsumi opasti ystävänsä sisään sulkien oven heidän takanaan.

Lounasaika ja muista luokkahuoneista syrjässä sijaitseva pieni tila tarjosivat Natsumille täydellisen mahdollisuuden toimia muiden huomaamatta. Suljettuaan vielä verhot hän ohjasi hämmentyneen Satomin istumaan tuolille huoneen keskelle, mahdollisesti ylläpitäen vielä keskustelunomaista rauhallista sävyä, peittääkseen tilanteeseen liittyvän jännitteen.

Satomin istuuduttua luottavaisena tuolille tilanne kuitenkin muuttui nopeasti, kun Natsumi veti esiin nenäliinan yrittäen peittää sen avulla Satomin silmät. Tytön torjuttua omituisen eleen Natsumi käveli uhrinsa taakse peittäen samalla tämän silmät kädellään – joidenkin väitteiden mukaan hän olisi tämän jälkeen vielä kuiskannut Satomin korvaan sanat: ”Tänään sinä kuolet.”

Seuraavassa hetkessä Natsumi iski mukanaan tuomansa mattoveitsen takaapäin syvälle Satomin kaulaan. Ensimmäinen viilto kulki kaulan halki viistosti aiheuttaen noin kolmen senttimetrin syvyisen haavan, katkaisten kaulavaltimon ja aiheuttaen välittömästi massiivisen verenvuodon. Hätääntyneen Satomin noustua välittömästi vaistomaisesti ylös tuoliltaan hän yritti puolustaa itseään käsivarsiensa avulla, mutta menetti nopeasti tasapainonsa altistaen itsensä uusille iskuille.

Natsumi ei kuitenkaan pysähtynyt, vaan jatkoi hyökkäystään uusilla viilloilla, kohdistaen iskunsa erityisesti Satomin vasemman käden ranteeseen ja käsivarteen. Hyökkäyksen voimasta katkenneet jänteet ja valtimot tekivät uhrin vastarinnan mahdottomaksi, ja valtavan verenhukan heikentämä Satomi horjui enää vain hetken aikaa jaloillaan kaatuen lopulta luokkahuoneen lattialle. Satomi menetti todennäköisesti tajuntansa vain 20 sekuntia ensimmäisen viillon jälkeen.

Natsumi jäi tajuttoman uhrinsa vierelle vielä arviolta noin 10 minuutin ajaksi, tarkkaillen hiljaa Satomin viimeistä kamppailua. Varmistaakseen teon loppuun saattamisen hän potki lattialla makaavaa ruumista vielä useita kertoja etsiessään mahdollisia elonmerkkejä ja pyyhki verta käsistään – joidenkin väitteiden mukaan myös uhrin vaatteisiin.

Murha paljastuu

Noin kello 12.35 – lounastauon jo alettua – Natsumin luokan muut oppilaat valmistautuivat luokassa alkavaan ruokailuun. Koulukulttuurin mukaisesti oppilaat olivat juuri muodostaneet piirin kiitosrukousta varten, kun yltä päältä vereen tahriintunut Natsumi astui yllättäen sisään luokkahuoneeseen. Käsissään hän piteli yhä mattoveistä sekä veristä nenäliinaa.

Miespuolisen opettajan kiirehdittyä Natsumin luokse, hän oletti nuoren tytön vahingoittaneen vain itseään. Kysyttyään Natsumilta mitä oli oikein tapahtunut, selvästi shokissa oleva tyttö tiputti mattoveitsen kädestään lattialle ja vastasi hiljaisella äänellä, ettei veri ollut hänen omaansa. Samalla hän nosti kätensä ylös ja osoitti sormellaan noin 50 metrin päässä sijaitsevaa pientä opiskelutilaa.

Opettajan kiiruhdettua Natsumin osoittamaan opiskelutilaan pian tämän jälkeen hän kohtasi pienen luokkahuoneen lattialla järkyttävän näyn. 12-vuotias Satomi Mitarai makasi huoneen keskellä täysin liikkumattomana oman verensä keskellä. Seinillä näkyi runsaasti veriroiskeita yltäen jopa metrin korkeudelle. Hyökkäyksen intensiteetti oli todennettavissa myös syvistä puolustusvammoista vasemmassa kädessä, jossa yksi viilloista oli paljastanut käsivarren ulkosivulla sijaitsevan värttinäluun. Vasemmalle alaviistoon kulkeva 10 cm pitkä viiltohaava oli katkaissut uhrin oikean kaulavaltimon ja osittain myös laskimon, johtaen välittömään massiiviseen verenvuotoon ja nopeaan kuolemaan.

Vaikka mitään ei ollut enää tehtävissä tytön pelastamiseksi, opettaja yritti vaistomaisesti tyrehdyttää verenvuotoa käsillään. Tämä johtui todennäköisesti hänen ensisijaisista havainnoistaan, joiden mukaan Satomi olisi hengittänyt vielä heikosti hänen saapuessaan pieneen luokkatilaan. Myöhempien lääketieteellisten arvioiden mukaan vammojen aiheuttama verenvuoto olisi kuitenkin johtanut kuolemaan jo muutamissa minuuteissa, jolloin opettajan raportoimat elonmerkit olivat todennäköisesti vain ns. agonaalista hengitystä. Nämä aivorungon ohjaamat automaattiset hengitysliikkeet voivat jatkua vielä muutamia minuutteja kliinisen kuoleman jälkeen, mutta lääketieteellisten tulkintojen lisäksi virallista vahvistusta opettajan esittämille havainnoille ei ole julkaistu.

Ensihoitajien ja poliisin saapuvat

Rauhallisena alkaneen lounastauon käännyttyä hetkessä täydeksi kaaokseksi, henkilökunta keskeytti välittömästi ruokailun ja ohjasi oppilaat luokkahuoneisiin etäämmälle pienestä opiskelutilasta. Ambulanssin saavuttua paikalle noin klo 12.51, ensihoito totesi välittömästi, ettei elvytystoimille ollut realistisia edellytyksiä. 12-vuotias Satomi Mitarai todettiin kuolleeksi tapahtumapaikalla.

Tilanteen poikkeuksellisuus näkyi välittömästi kouluyhteisössä. Opettajat ja oppilaat olivat sokissa ja useat heistä tarvitsivat välitöntä kriisiapua. Henkilökunta pyrki järkytyksestään huolimatta huolehtimaan tilajärjestelyistä niin, että tapahtumapaikka pysyi rauhoitettuna ja oppilaat pidettiin etäällä pinnoilla näkyvistä veritahroista ja muista väkivaltaan viittaavista merkeistä. Samanaikaisesti huolehdittiin luokkien sisäisestä viestinnästä, ja siitä, että ketään ei päästetty omatoimisesti liikkumaan koulun käytäville.

Poliisipartioiden saavuttua koululle pian ensihoidon jälkeen arviolta noin klo 13.00, viranomaiset eristivät rakennuksen ja aloittivat välittömästi tapahtumapaikan dokumentoinnin sekä alustavat silminnäkijöiden kuulustelut. Samaan aikaan poikkeuksellisen rauhallisena pysytellyt Natsumi istui koulun käytävällä viranomaisten valvonnassa katse alaviistoon suunnattuna. Poliisien varmistettua, ettei Natsumilla ollut enää hallussaan vaarallisia esineitä, hänen vaatetuksensa sekä näkyvät verijäljet dokumentoitiin tapahtumapaikalla, jonka jälkeen silmin nähden hämmentynyt tyttö kuljetettiin poliisilaitokselle kuulusteluja varten.

Kuulustelut

Ensikuulusteluissa Natsumi myönsi välittömästi tekonsa kuvaten tapahtumia varsin yksiselitteisesti. Myönnettyään viiltäneensä Satomia mattoveitsellä hänen tunnustuksensa kirjattiin pöytäkirjaan, jonka jälkeen keskeiset kohdat käytiin läpi uudelleen varmistuksena siitä, että Natsumi oli todella ymmärtänyt lausuntonsa merkityksen. Nuoren ikänsä takia hänen kuulemiseensa sovellettiin nuoriin kohdistuvia erityismenettelyjä, jotta tutkinta eteni lastensuojelu- ja nuorisomenettelyn puitteissa ottaen samalla huomioon myös hänen poikkeuksellisen herkän mielentilansa.

Kuulusteluissa selvästi järkyttynyt ja itkuinen Natsumi pyyteli usein anteeksi tekoaan. Nuori tyttö ei kyennyt johdonmukaisesti erittelemään motiiviaan, vaan viittasi katkonaisesti verkossa aiemmin käytyihin riitoihin ja väkivaltaa sisältäviin fiktiivisiin videoihin. Teon ajankohdan ja toteutustavan osalta vastaukset jäivät epämääräisiksi.

Kuulustelujen edetessä tarkastelun painopiste siirtyi vähitellen Natsumin henkisen tilan arviointiin, sillä väsynyt tyttö reagoi herkästi ja vetäytyi helposti vastauksissaan. Päivän aikana tehdyissä alustavissa havainnoissa ei ollut ilmennyt psykoottisia oireita, kuten harhaluuloisuutta tai todellisuudentajun merkittäviä vääristymiä – sen sijaan havaittiin sosiaalisen eristäytymisen piirteitä sekä tunne-elämän säätelyyn liittyviä häiriöitä.

Natsumi kuvasi olleensa jo pitkään yksinäinen, viettäneensä paljon aikaa verkossa ja yksinkertaisesti vain juuttuneensa häntä loukanneisiin viesteihin. Näiden piirteiden katsottiinkin mahdollisesti selittävän, miksi verkkokonfliktin aiheuttama nöyryytyksen kokemus oli korostunut ja miksi hänen reaktionsa oli teon vakavuuteen nähden poikkeuksellisen impulsiivinen ja äärimmäinen. Tämän vuoksi hänet määrättiinkin jatkotutkimuksiin valvottuun ympäristöön, samalla kun poliisitutkinta jatkui kuulustelupöytäkirjojen, todistajalausuntojen ja teknisen näytön varassa.

Natsumin identiteetti paljastuu suurelle yleisölle

Tapauksen saama poikkeuksellisen laaja julkisuus näkyi luonnollisesti myös mediassa, jossa tekijään viitattiin tämän nuoren iän takia yleisesti nimellä ”Tyttö A”. Tarkkaan varjeltu identiteetti paljastui kuitenkin inhimillisen virheen takia Fuji TV:n uutislähetyksessä, jossa kanava esitti vahingossa Natsumia kuvaavan piirroksen peittämättä tämän nimeä. Virheen seurauksena hänen henkilöllisyytensä levisikin kulovalkean tavoin verkon keskustelupalstoilla, muuttaen samalla tapausta koskevaa julkista keskustelua, sysäten nuorisomenettelyyn liittyvän salassapitovelvoitteen suoraan ristiriitaan verkon vapaakulttuurin kanssa.

Internet reagoi tapaukseen nopeasti ja vääristyneesti, kun verkossa alkoi pian nimen paljastumisen jälkeen kiertää kouluvalokuva Natsumi Tsujista Nevadan yliopiston huppari yllään. Kuvalaudoilla suorastaan ikoniseen maineeseen nousseen kuvan siivittämänä anonyyminä tunnettu ”Tyttö A” saikin nimekseen ”Nevada-tan”. ”Nevada” viittasi hupparin painatukseen, ja ”-tan” lapsenomaiseen muotoon japanin hellittelyliitteestä -chan. Vaikka uusi nimiyhdistelmä olikin itsessään paitsi ironinen myös leikkisä, se oli samalla äärimmäisen epäasiallinen tapauksen kontekstissa, jossa julma murhatapaus trivialisoitui nopeasti koko maailman tuntemaksi meemiksi.

Verkkokulttuurin ylilyönnit näkyivät väitteiden mukaan myös kulutuksessa, kun sama Nevada-huppari nousi lyhyessä ajassa verkkokauppojen myydyimmäksi tuotteeksi. Hupparin myyntiin liittyvästä piikistä löytyy viitteitä mm. Japan Todayn ja Tokyo Reporterin arkistoiduista foorumikeskusteluista, mutta virallisten lähteiden tai myyntilukujen puuttuessa väitteen paikkansapitävyyttä on mahdoton vahvistaa. Kyse on ollut joka tapauksessa korkeintaan vain lyhytaikaisesta, verkossa syntyneestä ilmiöstä, jossa fanit ja muut uteliaat ostajat ovat etsineet samaa hupparia sen symboliarvon vuoksi.

Moraalinen ristiriita olikin vähintäänkin räikeä, kun uhrin – Satomi Mitarain – kuolema muuttui osaksi “pop-kulttuuria”, jossa tekijä nostettiin eräänlaiseksi kulttihahmoksi. Useat tapausta koonneet analyysit korostivat, että vaikka osa sisällöstä nähtiinkin “vain pelkkänä meemeinä”, seurauksena oli tosiasiallisesti henkirikoksen estetisointi ja uhrin kärsimyksen triviali soiminen. Joidenkin selvitysten mukaan suoraa uhrin omaisiin kohdistuvaa häirintää ei ollut raportoitu, mutta ilmiön sävyä kuvattiin johdonmukaisesti “mauttomaksi ja julmaksi”.

Oikeudenkäynti ja tuomio

Koska Japanissa alle 14-vuotiasta henkilöä ei voitu asettaa rikosoikeudelliseen vastuuseen tavanomaisessa rikosprosessissa, suojeluluonteinen menettely järjestettiin perheoikeuden piirissä medialta ja julkiselta yleisöltä salassa. 14. kesäkuuta 2004 pidetyssä istunnossa käytiin läpi teon olosuhteet, Natsumin oma kuvaus tapahtumista ja verkossa pitkään jatkunut, julkiseksi muodostunut riita. Istunnossa arvioitiin myös kotiin ja kouluun liittyviä olosuhteita ja saatavilla ollutta fyysistä näyttöä sekä silminnäkijöiden havaintoja koululta.

Perheoikeus katsoi teon suunnitelmallisuuden ja raa’an toteutustavan osoittavan korjaavien toimenpiteiden välttämättömyyden, jonka seurauksena Natsumi sijoitettiin Tochigin prefektuurissa sijaitsevaan nuorten psykiatriseen laitokseen neljäksi vuodeksi. Päätöksen ytimessä oli yhteiskunnan suojeleminen sekä pitkäkestoisten valvonta- ja kasvatusmääräysten kohdentaminen nuoreen tyttöön, jota alaikäisyytensä vuoksi ei voitu tuomita vankeuteen. Kyse olikin siis ennen kaikkea perheoikeuden määräämästä suojelupäätöksestä, ei niinkään rikosoikeudellisessa mielessä annetusta tuomiosta.

Samalla tapaus vauhditti valtakunnallista keskustelua rikosoikeudellisen vastuun ikärajoista – erityisesti nuorten väkivaltarikosten ja verkon vaikutusten näkökulmasta. Ikärajoja oli jo laskettu vuoden 1997 Sakakibara Seiton tapauksen jälkeen 16:sta 14 vuoteen, mutta Sasebon tapahtumat eivät johtaneet uuden, 11 vuoden ikärajan käyttöönottoon. Asian puolesta oli esitetty useita julkisia vaatimuksia erityisesti poliittisissa piireissä, mutta tästäkin huolimatta asiantuntijat katsoivat, ettei yksittäistapaus oikeuttanut näin merkittävään lakimuutokseen.

Vapautuminen

Vuoden 2008 alkuun mennessä psykiatrisen laitoksen johto ja oikeuspsykiatriset asiantuntijat arvioivat Natsumin osoittaneen “selvää parantumista tunne-elämän hallinnassa ja sosiaalisessa sopeutumisessa”. Raportin mukaan hän oli osallistunut aktiivisesti hoito- ja opinto-ohjelmiin, osoittanut empatiaa ja katumusta teostaan sekä kyennyt keskustelemaan tapahtumista ilman väkivaltakuvastoon kiinnittyvää puhetapaa. Näiden perusteiden pohjalta Nagasakin perheoikeus päätti vapauttaa 16-vuotiaan Natsumin laitoksesta kesäkuussa 2008.

Vapautus itsessään ei ollut kuitenkaan täysin vapaa siirtymä, vaan valvottu ja asteittainen prosessi tiukkoine seurantamääräyksineen ja sopeuttamisohjelmineen. Japanin nuorisolain mukaisesti alle 20-vuotias – vakavan rikoksen jälkeen laitoksesta vapautuva – henkilö asetetaan sosiaalisen valvonnan ja tukihoidon piiriin.
Lain nojalla Natsumi siirrettiin ensin nimettömään siirtymäasuntoon, jossa hänen arkeaan ohjasi sosiaalityöntekijä ja psykologi.

Vapauttamisen yhteydessä Natsumille myönnettiin uusi identiteetti, sisältäen uuden nimen lisäksi myös syntymärekisterimuutoksen. Näin pyrittiin turvaamaan hänen yksityisyytensä ja ehkäisemään median sekä nettiyhteisöjen kohdistamaa vainoa. Tällaista täydellistä identiteetin suojaa sovelletaan Japanissa vain poikkeustilanteissa, ja Natsumin tapaus olikin ensimmäinen, jossa se myönnettiin alle 15-vuotiaana rikoksen tehneelle henkilölle.

Vapautusuutinen kesällä 2008 herätti odotetusti laajaa keskustelua ja voimakkaita tunteita. Osa kansalaisista ja erityisesti Satomi Mitarain omaiset pitivät neljää vuotta liian lyhyenä aikana järkyttävään tekoon nähden. Median ja yleisön keskuudessa pohdittiin, oliko Natsumin todellista katumusta voitu arvioida objektiivisesti ja oliko hänen vapauttamisensa muulle yhteiskunnalle täysin turvallista. Samaan aikaan lapsipsykologit ja nuorisolakien asiantuntijat puolustivat viranomaisten päätöstä korostaen, että Japanin nuorisomenettelyn tarkoitus ei ole rangaistus vaan uudelleensosiaalisointi, jonka avulla alaikäinen henkilö voitiin palauttaa takaisin yhteiskuntaan ilman rikoksen aiheuttamaa leimaa.

Vapautusta seurannutta keskustelua lisäsi myös tytön ympärille muodostunut kulttimaine, jonka suosio ei ollut vuosien kuluessa kadonnut minnekään. Vapautuksen jälkeen japanilaisissa verkkoyhteisöissä alkoikin levitä runsaasti huhuja tytön mahdollisesta sijainnista ja elämäntilanteesta, mutta viranomaiset eivät luonnollisesti koskaan vahvistaneet mitään esitetyistä väitteistä. Vaikka 32-vuotiaan Natsumin nykyisestä olinpaikasta tai identiteetistä ei siis olekaan virallista tietoa, nainen ei ole tiettävästi joutunut ainakaan uusien lainvalvontatoimien kohteeksi.