Brett syntyi marraskuussa 2006 Cheshiressä, Luoteis-Englannissa. Vanhempien erottua pian pojan syntymän jälkeen, äiti muutti lapsineen Warringtoniin – Birchwoodin kaupunginosaan – jossa Brett ja isosisko Alicia varttuivat äitinsä Estherin huomassa. Isä Peter piti kuitenkin säännöllisesti yhä yhteyttä molempiin lapsiinsa, ja julkisten lähteiden perusteella välit säilyivät asiallisina ja toimivina erosta huolimatta.
Lapsuudenkertomuksissaan läheiset kuvasivat nuorta poikaa luonteeltaan energiseksi ja välittömäksi. Brett haki aktiivisesti kontaktia ympäristöönsä osoittaen myös kiintymystään avoimesti – perhepiirin mukaan hän saattoi hyvästellä halaamalla jopa terveydenhuollon ammattilaiset rutiinikäyntien päätteeksi. Näissä kuvauksissa toistuu usein maininta myös hersyvästä naurusta sekä vilpittömästä, muita huomioivasta tavasta olla läsnä.
Transsukupuolisuus ja mielenterveyshaasteet
Varhaisessa teini-iässä Brett alkoi jäsentää sukupuoli-identiteettiään ja omaa paikkaansa suhteessa ympäröivään yhteiskuntaan. Prosessi ajoittui koronapandemian vuosille 2020–2021, jolloin koulunkäynti ja vapaa-ajan toiminnot pysyivät laajalti suljettuina ja koko yhteiskunnan arki oli rajoitusten vuoksi pysähtynyt. Perheen äidin, Estherin, viettäessä työnkuvansa takia pitkiä aikoja poissa kotoa, Brett vietti yhä pidempiä aikoja huoneessaan omissa oloissaan. Tavanomaisen päivärytmin puuttuessa myös verkossa vietetty aika moninkertaistui lisäten samalla altistusta haitalliselle sisällölle. Erityisesti sosiaalisen median – negatiiviseen kehonkuvaan keskittyvä ja rajoittavaan syömiseen kannustava – sisältö iskostuivat hiljalleen nuoren pojan ajatusmaailmaan, heijastuen myöhemmin paitsi hänen hyvinvointiinsa myös mielenterveyteensä.
Keväällä 2020 14-vuotias Brett ilmoitti äidilleen ja sisarelleen Alicialle halustaan jatkaa elämäänsä tyttönä. Perheen hyväksynnän ja täyden tuen kannustamana uudeksi nimeksi valikoituikin Brianna, jota hän käytti johdonmukaisesti niin sosiaalisessa mediassa kuin koulussa sekä ystäviensä keskuudessa. Samanaikaisesti Brianna alkoi käyttää sosiaalista mediaa yhä aktiivisemmin oman kokemuksensa sanoittamiseen – hänen profiilistaan muodostuikin nopeasti suosittu kanava, jossa tyttö jakoi omia kokemuksiaan sekä neuvoja vertaistukea kaipaaville nuorille.
Pandemian pitkittyessä Briannan mieliala ja toimintakyky heikkenivät. Ahdistuneisuuden voimistuessa myös ulkona liikkuminen vaikeutui, minkä seurauksena hän vetäytyi kotiinsa ja oman huoneensa suojiin pitkiksi ajoiksi. Samassa yhteydessä ilmeni myös sairaalahoitoa vaatinut syömishäiriö, jonka rinnalla todetut autismikirjon häiriö ja ADHD lisäsivät arjen hallinnan ja sosiaalisen vuorovaikutuksen haasteita. Näiden tekijöiden yhteisvaikutus tekikin Briannan elämästä monin tavoin kuormittavaa: rutiinien ylläpitäminen, sosiaalisten tilanteiden hallinta ja omaan kehonkuvaan liittyvät paineet lisäsivät eristäytymisen kierrettä entisestään.
Samaan aikaan verkon merkitys kasvoi kaksisuuntaisesti. Sosiaalinen media tarjosi Briannalle paitsi mahdollisuuden itsensä ilmaisulle, myös yhteisön, jonka kautta hän sai myönteistä palautetta. Parhaimmillaan verkossa saatu vertaistuki vahvisti hänen kokemustaan elämänsä merkityksellisyydestä, mutta samalla samat kanavat altistivat hänet myös haitallisille ilmiöille — erityisesti syömishäiriöitä ihannoivalle sisällölle — jotka lisäsivät ahdistusta ja eristäytymisen tarvetta.
Kouluelämä ja ystävyyssuhteet
Brianna jatkoi yläkouluopintojaan Birchwoodin yhteisölukiossa, jossa tyttö tunnettiin helposti lähestyttävänä oppilaana, jonka huumorintaju ja ystävällisyys jäivät opettajien ja oppilaiden mieleen. Sosiaalinen sopeutuminen ei kuitenkaan edennyt vaivattomasti. Lähipiirin mukaan häneen kohdistui toistuvasti epäasiallista kohtelua, kuten nimittelyä, esineiden heittelyä ja ajoittaista väkivaltaa. Raskaaksi muodostuneesta kouluarjesta huolimatta Brianna säilytti yhä halunsa kohdata muut ystävällisesti pyrkien ylläpitämään myönteistä asennetta nähdäkseen ihmisissä hyvää myös silloin, kun oma asema ryhmän sisällä horjui.
Koulussa tehtyjen erityisjärjestelyjen avulla pyrittiinkin tukemaan paitsi Briannan opiskelua myös vähentämään päivittäistä kuormitusta. Pienryhmäopetus tarjosi paitsi rauhallisemman oppimisympäristön myös mahdollisuuden opettajille seurata Briannan tilannetta tarkemmin. Briannan kohdalla ratkaisu madalsi kynnystä osallistua opetukseen ja auttoi häntä jaksamaan koulupäivänsä loppuun asti ilman, että ympäristön aiheuttama rasitus kasvoi ylivoimaiseksi.
Ystävyyssuhteet rakentuvat tässä kontekstissa kahden rinnakkaisen todellisuuden varaan. Ajoittaisista läheisistä kontakteista huolimatta yhdenvertainen kokemus jäi usein ohueksi, jonka seurauksena Brianna hakeutui yhä useammin verkkoyhteisönsä pariin. Sosiaalisen median kautta muodostunut piiri oli hänelle tärkeä sosiaalisen pääoman ja vertaistuen lähde, jossa Brianna pystyi jakamaan ajatuksiaan vapaammin saaden pohdinnoilleen myös välitöntä vastakaikua. Julkisen ja yksityisen elämän välinen räikeä ero jäikin lopulta pysyväksi vahvistaen Briannan tunnetta kahdesta erillisestä maailmasta.
Syksyllä 2022 koulun arki muuttui, kun 15-vuotias Scarlett Jenkinson siirtyi Birchwoodiin edellisessä oppilaitoksessa sattuneen huumaustapauksen seurauksena. Siirron myötä Scarlett sijoitettiin samaan pienryhmätilaan, jossa myös Brianna opiskeli, ja kaksikon ensimmäinen kontakti syntyi varsin arkisessa ympäristössä, Briannan ystävällisen luonteen avustamana. Ensikohtaamisen jälkeen kaksikon yhteydenpito jatkui hiljalleen myös vapaa-ajalla, helpottaen samalla Briannan äidin kokemaa huolta tyttärestään, joka alkoi jälleen viettää aikaa kotinsa ulkopuolella.
Scarlett Jenkinson ja Eddie Ratcliffe
Älyllisesti lahjakas Scarlett oli menestynyt koulussa aluksi hyvin, mutta jo varhain havaitut käytökselliset piirteet olivat viitanneet impulssikontrollin ja empatian puutteisiin. Näiden taipumusten seurauksena Scarlett oli kehittänyt pakkomielteen väkivaltaa ja sarjamurhaajia kohtaan, jonka lisäksi mm. pimeän verkon Red room -sisällöksi kutsuttu – kidutusta sisältävä – materiaali oli vetänyt tyttöä puoleensa.
Scarlettin taustalla vaikutti myös pitkäaikainen ystävyys 15-vuotiaan Eddie Ratcliffen kanssa. Scarlett ja Eddie olivat tunteneet toisensa jo useita vuosia ennen Briannan tapaamista. Varhaisteini-iässä syntynyt ystävyys oli kehittynyt nopeasti poikkeuksellisen tiiviiksi, mutta samalla epätasapainoiseksi suhteeksi, jossa Scarlettin hallitseva rooli oli ohjannut vuorovaikutusta. Kaksikon välinen dynamiikka oli vahvistanut molempien kiinnostusta väkivaltaisiin teemoihin ja sisältänyt leikillisen vallankäytön sekä keskinäisen provosoinnin piirteitä. Ajan myötä tämä vuorovaikutus oli muovautunut mielikuvitusta ja moraalista todellisuudentajua vääristäväksi rakenteeksi, luoden samalla pohjaa myöhemmälle yhteiselle käyttäytymiselle.
Eddie Ratcliffe oli luonteeltaan hiljainen ja älyllisesti kyvykäs, mutta sosiaalisesti eristäytynyt. Introspektiiviseksi ja varautuneeksi kuvailtu poika oli jo aiemmin saanut autismikirjon diagnoosin. Hänen kiinnostuksensa väkivaltaisiin aiheisiin ei ollut aluksi ollut yhtä korostunutta kuin Scarlettin, mutta ystävyyden myötä hän oli osoittanut halua osallistua tämän fantasiamaailmaan.
Kaksikon välille oli vuosien aikana muodostunut keskinäinen symbioosi, jossa Scarlettin hallitsevuus ja Eddien älyllinen ja tekninen kyvykkyys olivat täydentäneet toisiaan. Yhteinen kiinnostus fiktiiviseen väkivaltaan ja kauhukulttuuriin oli ohjannut kaksikon keskusteluja yhä synkempiin teemoihin, joissa ajatus ihmisen tappamisesta oli esitetty eräänlaisena kokeellisena tai rituaalisena projektina. Scarlett oli toistuvasti puhunut halustaan “tehdä suunnitelmista totta”, kun taas Eddie oli ilmaissut halunsa nähdä “kauanko kestää ennen kuin ihminen tajuaisi kuolevansa”. Viestien sävy oli pysynyt läpi ajan kylmän analyyttisena, kuvaten varsin konkreettisesti kaksikon erkaantumista moraalisen todellisuudentajun rajoista.
Vuoden 2022 loppupuolella – jolloin Scarlett oli jo tavannut Briannan uudessa koulussaan – viestit olivatkin jo alkaneet viittaamaan todellisen uhrin etsimiseen. Scarlett oli tuolloin jo maininnut asiasta Eddielle viesteissään, kuvaten Briannaa “erilaiseksi” ja “mielenkiintoiseksi” – mahdollisesti sopivaksi henkilöksi heidän suunnitelmaansa varten. Näistä viesteistä alkanut kehityskulku muutti fantasian hiljalleen kohti konkreettista aikomusta, jossa Scarlett oli varsinainen aloitteentekijä Eddien antaman passiivisen tuen kannustamana.
Murhan suunnittelu ja ensimmäiset yritykset
Joulukuusta 2022 tammikuuhun 2023 Scarlett ja Eddie alkoivat vähitellen siirtää keskustelunsa fantasioista kohti konkreettista valmistelua. Viestien sävyn muuttuessa yhä analyyttisemmäksi, kaksikko pohti mm. erilaisia tapoja aiheuttaa uhrin kuolema mahdollisimman nopeasti. Tammikuun aikana Scarlett mainitsi ensimmäisen kerran myös Briannan nimeltä ehdottaen samalla tämän myrkyttämistä vain testatakseen, olisiko teko mahdollista toteuttaa muiden huomaamatta.
23. tammikuuta Scarlett lähetti Eddielle kuvan ibuprofeeni-tableteista pohtien, voisiko lääkkeen yliannostus olla tappava. Pian tämän jälkeen Brianna tuli erään koulupäivän aikana huonovointiseksi – hän oksenteli, oli poikkeuksellisen väsynyt ja vetäytyi kotiin, aiheuttaen suurta huolta erityisesti perheen äidille.
Kun myrkytystila ei kuitenkaan tuottanut odotettua lopputulosta, keskustelujen sävy muuttui entistä väkivaltaisemmaksi. Scarlett ja Eddie pohtivat vaihtoehtoisia toteutustapoja painottuen teon viimeistelyyn, tehokkaimman välineen valintaan sekä otolliseen paikaan, jossa hyökkäyksen voisi toteuttaa tulematta huomatuksi. Suunnitelmansa salaamiseksi kaksikko käytti viesteissään sovittua koodisanastoa ja ajoituksiin liittyviä merkintöjä, osoittaen heidän selvää pyrkimystään minimoida ulkopuolisten huomiota varmistaakseen suunnitelman toteutumisen.
Toteutuspaikaksi valikoitui lopulta useissa viesteissä mainittu Linear Park -puisto – metsämäinen, osin polkuverkostoksi muodostunut alue Warringtonin Birchwoodissa. Varsinainen hyökkäys oli tarkoitus toteuttaa puukon avulla. Ensimmäisen sovitun tapaamisen peruunnuttua käytännön syistä 28. tammikuuta kaksikko ei kuitenkaan luovuttanut, vaan Scarlett ja Eddie jatkoivat suunnitelmansa hiomista ja siirsivät toteutuksen kaksi viikkoa myöhemmäksi 11. helmikuuta 2023.
Murhapäivä – 11. helmikuuta 2023
Brianna vietti lauantaiaamunsa 11. helmikuuta 2023 kotonaan Birchwoodissa, täysin tietämättömänä tulevan päivän järkyttävistä tapahtumista. Hän oli sopinut Scarlettin kanssa tapaavansa tämän noin 8 km päässä Culchethin kylässä, jonne matka taittui kätevimmin paikallisbussilla. Briannan äiti Esther olikin ollut huolissaan tyttärensä jaksamisesta, koska tytöllä oli ollut taipumusta kokea voimakasta ahdistusta kodin ulkopuolella liikkumisesta.
Brianna oli tuntenut sisällään koko aamun voimistuvaa jännitystä tapaamisesta, sillä Scarlett oli vihjaillut viesteissään mahdollisista tulevista kokeiluista huumeiden parissa. Noin kello 12.45 Briannan poistuminen kotoaan oli tallentunut ovikameran kuvaan, jonka jälkeen hän käveli noin 25 minuutin matkan Birchwoodin rautatieasemalle, josta nousi bussiin noin kello 13.38. Matkalta äidilleen lähettämässään viestissä hän kertoi tälle ahdistuksestaan, mutta peloistaan huolimatta jatkoi matkaansa kohti Culchethia, ystävänsä Scarlettin tapaamista ja mahdollista huumekokeilua odottaen.
Briannan saavuttua Culchethiin noin kello 13.53 hän tapasi Scarlettin bussipysäkillä kirjaston edustalla, josta kaksikko ryhtyi kävelemään yhdessä kohti Linear Park -puistoa. Suositulla ulkoilualueella liikkui tavallisesti koiranulkoiluttajia ja lenkkeilijöitä. Puistoa kohti kulkiessaan Briannan ja Scarlettin reitti tallentui useisiin valvontakameroihin – viimeisen kerran noin 14.02, heidän lähestyessään puiston sisäänkäyntiä.
Puistolle saavuttuaan kaksikon seuraan liittyi yllättäen myös Scarlettin hyvä ystävä Eddie Ratcliffe. Vaikka Scarlett oli toki maininnut ystävänsä nimen satunnaisesti aiemmissa keskusteluissaan Briannan kanssa, Brianna ei ollut koskaan tavannut 15-vuotiasta poikaa. Scarlett ei ollut myöskään missään vaiheessa maininnut sanallakaan ystävänsä liittymisestä heidän seuraansa kyseisenä päivänä. Kolmannen henkilön ilmestymisestä hämmentynyt Brianna ei antanut asian kuitenkaan estää sovittua suunnitelmaa, vaan jatkoi Scarlettin ja Eddien rinnalla matkaansa kohti puiston sisäosia.
Kolmikon jatkaessa matkaansa kohti puiston sisäosia, he kulkivat usein erillään toisistaan pysytellen useimmiten kuitenkin näköetäisyydellä. Scarlett ja Eddie vetäytyivät kuitenkin hetkittäin pois Briannan näkyvistä väittäen tytölle etsivänsä huumeiden kätköpaikkaa. Tämän takia Brianna ja Scarlett pitivätkin toisiinsa aktiivisesti yhteyttä viestein ja sosiaalisen median välityksellä, osoittaen Briannan olleen yhä yhteydessä ulkomaailmaan ja pitäneen tilannetta aluksi täysin harmittomana.
Noin tunnin kestäneen kävelymatkan aikana Brianna oli kuitenkin viestinyt kasvavasta huolestaan ystävälleen Amelialle. TikTokin kautta lähettämässään viestissä hän oli ilmaissut ystävälleen epäilynsä huumeiden olemassaolosta. Kasvavasta epäluulosta huolimatta hän oli jatkanut silti matkaansa kohti puiston sisäosia, aavistamatta vielä miten vaaralliseksi tilanne oli pian eskaloitumassa.
Noin kello 15.00 kolmikko saapui viimein puiston metsäiselle alueelle, lähelle tunnelimaista polkuosuutta, jossa näkyvyys oli heikko ja ympäristö hiljainen. Ystävistään jo hyvän matkaa jälkeen jäänyt – hämmentynyt ja epävarma – Brianna lähettikin tuolloin Scarlettille viimeisen viestinsä tiedustellen missä tämä oli.
Hyökkäys alkoikin pian tämän viestin jälkeen, kun Scarlett antoi ystävälleen Eddielle sovitun merkin. Kaksikon saavuttua paikalle Eddie tarttui välittömästi kiinni Briannaan ja kaadettuaan tämän maahan hän aloitti uhrinsa puukotuksen. Iskettyään Briannaa teräaseella arviolta ainakin kolmesta neljään kertaa, hän kuitenkin vetäytyi yllättäen paniikissa etäämmälle todeten vierellään olevalle Scarlettille, ettei halunnut tappaa tyttöä.
Raivostuneen Scarlettin tartuttua teräaseeseen hän hyökkäsi maassa makaavan uhrinsa kimppuun, tämän yrittäessä suojata itseään käsiensä avulla. Scarlettin jatkaessa päättäväisesti hyökkäystään Briannan vastusteluista huolimatta, hän iski uhriaan teräaseella kymmeniä kertoja eri puolille kehoa, kunnes Brianna ei enää liikkunut. Hyökkäys oli lyhyt ja äärimmäisen väkivaltainen, jonka seurauksena Brianna menehtyi jo muutamissa minuuteissa massiiviseen verenhukkaan.
Hyökkäyksen päätyttyä Scarlett ja Eddie vetäytyivät hetkeksi hiljaisuuteen varmistaakseen, ettei paikalla ollut muita sivullisia. Havaittuaan, että Brianna ei enää liikkunut, he ryhtyivät raahaamaan ruumista polulta syrjään peittääkseen tämän oksilla ja lehdillä. Peittely-yritys jäi kuitenkin kesken, lähistöllä kulkeneen koiranulkoiluttajan lähestyessä aluetta ja jätettyään osittain lehdillä peitetyn ruumiin makaamaan kasvot ylöspäin keskelle metsäpolkua, he poistuivat paikalta yhdessä rauhallisesti kävellen välttääkseen herättämästä huomiota.
Ruumiin löytö ja poliisitutkinta
Noin kello 15.30 puistossa ulkoillut koiranulkoiluttajapariskunta havaitsi metsäpolulla maassa makaavan nuoren henkilön. Lähestyttyään varovasti kohdetta he ymmärsivät nopeasti, että kyse oli erittäin vakavasti loukkaantuneesta väkivallan uhrista. Hätäkeskukselle annetun kuvauksen perusteella paikalle lähetettiinkin ensihoidon lisäksi myös useita poliisipartioita, mutta kenttäolosuhteissa suoritetuista kiireellisistä elvytystoimista huolimatta, Brianna todettiin kuolleeksi tapahtumapaikalla kello 16.02.
Tutkinta käynnistyi välittömästi tapahtumapaikan yksityiskohtaisella dokumentoinnilla, silminnäkijöiden kuulusteluilla ja maastosta kerättyjen näytteiden talteenotolla. Verijäljet ja muu biologinen materiaali toimitettiin laboratorioon myöhempää DNA-tunnistusta varten. Samanaikaisesti poliisi keräsi lähialueelta laajan joukon valvontakameratallenteita, joiden avulla pyrittiin kartoittamaan paitsi aikajana myös rikospaikan läheisyydessä liikkuneet henkilöt tapahtuman aikaan.
Briannan lähettämien viestien ja viranomaisten tekemien havaintojen avulla Scarlett Jenkinson ja Eddie Ratcliffe tunnistettiinkin jo alle vuorokausi ruumiin löytymisestä. Poliisin otettua molemmat nuoret haltuunsa jo seuraavana päivänä, heidän puhelimiensa sähköistä aineistoa – kuten viestejä ja paikkatietoja – verrattiin valvontakameratallenteisiin, jonka avulla saatiin tarkat aikaleimat päivän liikkeistä ja kontaktitilanteista. Näiden tietojen avulla kyettiin muodostamaan yksityiskohtainen kokonaiskuva tapahtumien kulusta ennen tekoa, ja välittömästi sen jälkeen.
Puhelimista löydetty sähköinen aineisto vahvisti lisäksi teon suunnitelmallisuuden. Viestit ja muistiinpanot sisälsivät yksityiskohtaisia keskusteluja ajoituksista, tapaamispaikoista ja koodisanoista – jopa aiemmasta myrkytysyrityksestä. Viestien sävy ja sisältö osoittivat, että kyse ei ollut pelkästä fantasiasta, vaan tietoisesta valmistautumista henkirikoksen toteuttamiseen ja kiinnijäämisriskin minimoimiseen.
Tutkinnan kannalta keskeiseksi todisteeksi nousi hyökkäyksessä käytetty teräase, joka löytyi myöhemmin poliisin suorittamassa kotietsinnässä Eddie Ratcliffen makuuhuoneesta. Metallisen metsästysveitsen pinnalta löytyi myöhemmissä analyyseissä Briannan verta. Rikosteknisen tutkimuksen yhteydessä myös molempien epäiltyjen vaatteista löydettiin uhrin verta, vahvistaen sekä Scarlett Jenkinsonin että Eddie Ratcliffen olleen kosketuksessa uhriin.
Kuulustelut
Jo samana iltana alkaneissa kuulusteluissa Scarlett Jenkinson antoi tapahtumista valheellisen kertomuksen, jonka mukaan Brianna olisi joutunut tuntemattoman henkilön pahoinpitelemäksi. Itseään hän kuvasi vain epäonnekkaaksi sivustakatsojaksi, joka oli paennut paikalta peläten henkensä vuoksi. Valvontakamerakuvat ja viestihistoria paljastivat kuitenkin nopeasti tarinassa ilmenneet ristiriitaisuudet, sillä todisteet osoittivat Scarlettin olleen tapahtumapaikalla paitsi ennen hyökkäystä myös sen jälkeen.
16-vuotiasEddie Ratcliffe puolestaan kiisti aluksi kaiken osallisuutensa tapahtumiin, väittäen olleensa teon aikaan kotonaan. Puhelimesta saadut sijaintitiedot ja viestien aikaleimat kuitenkin kumosivat väitteen, ja poliisin esitettyä pojalle rikosteknisen näytön lisäksi myös valvontakameramateriaalia, Eddie alkoi vähitellen myöntää läsnäolonsa tapahtumapaikalla. Tästäkin huolimatta hän pyrki edelleen siirtämään kaiken vastuun Scarlettin harteille väittäen toimineensa vain tämän painostuksesta, vaikka viestihistoria osoitti kiistatta hänen osallistuneen murhan suunnitteluun jo viikkoja ennen varsinaista tekoa.
Kuulustelujen edetessä molempien kertomukset muuttuivat useaan otteeseen. Myöhemmissä lausunnoissaan Scarlett mm. väitti teon olleen vain “leikkiä, joka meni liian pitkälle”, kun taas Eddie piti itsepintaisesti kiinni roolistaan passiivisena sivustakatsojana, joka oli painostettu mukaan tekoon vasten omaa tahtoaan. Keskenään ristiriitaiset lausunnot olivat sisällöltään epäuskottavia, ja kuulustelupöytäkirjat esitettiinkin myöhemmin oikeudessa todisteina heidän pyrkimyksistään harhauttaa tutkintaa ja vähätellä omaa vastuutaan teossa.
Molemmat nuoret määrättiin pidätettyinä psykiatrisiin arvioihin, joissa selvitettiin heidän mielentilaansa ja mahdollisia neuropsykiatrisia häiriöitä. Eddie Ratcliffella diagnosoitu autismikirjon häiriö vahvistettiin myös uusissa tutkimuksissa, mutta muilta osin hänen todettiin ymmärtäneen tekojensa luonteen ja seuraukset. Scarlett Jenkinsonin kohdalla asiantuntijat kuvasivat tyttöä emotionaalisesti kylmäksi ja manipuloivaksi, mutta hänelläkään ei todettu mielenterveyden häiriötä, joka olisi poistanut rikosoikeudellisen vastuun. Arvioiden perusteella molempien katsottiinkin olleen täydessä ymmärryksessä tekojensa seurauksista ja tutkinnan saavuttua viimein päätökseensä, molempia vastaan nostettiin syytteet murhasta.
Oikeudenkäynti
Kahdeksantoista päivää kestänyt oikeudenkäynti eteni Manchesterin kruunun oikeudessa yhteiskäsittelynä marras–joulukuussa 2023. Scarlett Jenkinsonin ja Eddie Ratcliffen syytteet käsiteltiin siis samassa oikeudenkäynnissä, jossa valamiehistö arvioi heidän tekonsa yhtenä kokonaisuutena. Syytettyjen alaikäisyyden takia istunnoissa noudatettiin erityisjärjestelyjä, jonka nojalla molemmille nuorille määrättiin viestinnän tukihenkilö, ja Eddien autismin kirjoon liittyvä valikoiva puhumattomuus huomioitiin niin, että poika antoi lausuntonsa kirjallisesti eikä häntä velvoitettu todistamaan suullisesti.
Syyttäjä esitti oikeudessa Scarlett Jenkinsonin tuoneen tappamisfantasiat kaksikon väliseen viestintään, jotka tammikuuhun 2023 mennessä olivat muuttuneet jo konkreettisiksi suunnitelmiksi. Digitaalisen aineiston lisäksi tätä väitettä tukivat myös Scarlettin hallusta löydetty ns. ”tappolista”, joka koostui muistivihkoon tehdyistä väkivaltaisista merkinnöistä sekä listasta nimiä, jotka tyttö oli maininnut potentiaalisina uhreina.
Kun Brianna Gheyn myrkytys ibuprofeenin avulla oli epäonnistunut, syyttäjä kuvasi miten Scarlett oli siirtänyt suunnitelmansa toteutettavaksi Linear Park -puistossa. Tapahtumien etenemismalli oli todennettavissa yksityiskohtaisesti kaksikon välisestä viestinnästä, jossa koodisanat sekä tekopaikan ja toteutustavan valinta näyttelivät merkittävää roolia. Paikkatiedot ja valvontakameratallenteet sitoivat kiistattomasti kaksikon liikkeet paitsi tapahtumapaikkaan myös -aikaan.
Patologin todistus
Konsultoiva patologi tohtori Alison Armour oli suorittanut Brianna Gheyn ruumiinavauksen 12. helmikuuta 2023, vain päivä murhan jälkeen. Manchesterin kruununoikeudessa hän antoi todistuksensa 5. joulukuuta 2023 oikeudenkäynnin seitsemäntenä päivänä, osana syyttäjän esittämää todistusaineistoa.
Todistuksessaan patologi kuvasi yksityiskohtaisesti Briannan vammoja, perustuen ruumiinavauksessa tehtyihin havaintoihin, rikosteknisiin analyyseihin sekä haavojen morfologiaan. Lausunnossaan hän korosti hyökkäyksen olleen poikkeuksellisen väkivaltainen ja määrätietoinen, jonka seurauksena syntyneet erilliset vammat olivat jo yksinäänkin hengenvaarallisia.
Ruumiinavauksessa oli todettu yhteensä 28 syvää – yksiteräisellä veitsellä aiheutettua – pistohaavaa. Terän pituus oli patologin mukaan noin 12 senttimetriä. Haavoista 14 sijaitsi pään ja kaulan alueella, ja 14 muualla vartalossa, kuten rintakehässä, selässä ja kyljissä. Haavojen sijainti ja suunta osoittivat hyökkäyksen alkaneen todennäköisesti seisaaltaan ja jatkuneen sen jälkeen uhrin ollessa maassa – mahdollisesti puolustusasennossa.
Viisi ylävartaloon syntyneistä vammoista oli ollut erityisen vakavia ja jo itsessään tappavia lävistäen uhrin molemmat keuhkot, aortan, ruokatorven sekä sydämen. Sydämen etu- ja takaseinämän läpi tunkeutunut isku oli aiheuttanut laajan sydänlihaksen repeämän ja välittömän, katastrofaalisen sisäisen verenvuodon. Patologin mukaan tämä toimenpide kuvasti täydellisesti hyökkäyksen intensiteettiä, sillä isku oli edellyttänyt huomattavaa voiman käyttöä läpäistäkseen sydäntä suojaavan tiivisrakenteisen rintalastan.
Kaulan alueella patologi oli havainnut kuusi erillistä pistohaavaa oikealla puolella, joista yksi oli katkaissut täysin kaulavaltimon ja -laskimon. Aivojen ja sydämen välille verenkierron pääväylän muodostavien suonien vaurioituminen oli johtanut välittömästi voimakkaaseen sisäiseen ja ulkoiseen veren vuotoon, johtaen jo yksittäisenä hoitamattomana vammana kuolemaan vain muutamissa minuuteissa.
Muut kaulassa havaitut haavat olivat vaurioittaneet nikamia ja henkitorvea, vaikeuttaen uhrin hengitystä. Hengityksen myötä keuhkoihin päätynyt veri oli patologin mukaan aiheuttanut uhrille tukehtumisen tunnetta, lisäten näin ollen myös uhrin kokemaa kipua ja ahdistusta ennen kuolemaa.
Pään alueelle syntyneet vammat olivat olleet osin kallon läpäiseviä, vaurioittaen aivokudosta ja aiheuttaen aivoverenvuotoa. Näiden vammojen seurauksena Briannan tajunnan taso oli todennäköisesti vaihdellut hyökkäyksen aikana, mutta patologin mukaan hän ei ollut menettänyt tajuntaansa välittömästi, vaan ollut ainakin osittain tietoinen tapahtumista ennen kuolemaansa.
Tietoisuudesta todistivat myös erityisesti oikeasta käsivarresta ja peukalosta löydetyt puolustusvammat, jotka osoittivat Briannan yrittäneen torjua iskuja suojatakseen itseään. Yksi haavoista oli lävistänyt hauiksen ja olkapään alaosan, vahingoittaen lihaskudosta sekä luuta. Toinen puolustushaava oli katkaissut oikean korvalehden ulottuen aina niskanikamiin asti. Patologi korostikin lausunnossaan, että puolustusvammat osoittivat Briannan tietoista kamppailua, sillä vauriot olivat syntyneet hänen yrittäessään suojata elintärkeitä alueita, kuten päätä, kaulaa ja rintakehää.
Vaikka patologi ei kyennytkään määrittämään iskujen tarkkaa järjestystä, niiden suunta ja syvyys viittasivat hyökkäyksen alkaneen kaulan ja pään alueelta, edeten rintakehään ja selkään. Tutkimuksissa oli vahvistettu Eddie Ratcliffen makuuhuoneesta löydetyn veitsen terän sisältävän Briannan DNA:ta, ja olleen muodoltaan ja mitoiltaan yhteensopiva useimpiin todettuihin haavoihin.
Patologin lausunnon perusteella hyökkäyksen luonne oli ollut äärimmäisen väkivaltainen ja hallittu. Käytetty intensiteetti oli hänen mukaansa ylittänyt huomattavasti tyypillisesti itsepuolustustilanteissa tai spontaanissa väkivallassa käytetyn voiman. Haavojen moninaisuus, sijainti ja syvyys viittasivat kahteen erilliseen tekijään. Vammojen yhteisvaikutus oli johtanut laajaan sisäiseen verenvuotoon ja elinten vakaviin vaurioihin sekä hengitys- ja verenkiertoelimistön lopulliseen pettämiseen vain muutamissa minuuteissa.
Tuomiot
20. joulukuuta 2023 valamiehistö totesi molemmat nuoret syyllisiksi Brianna Gheyn murhaan. Tuomiota määrätessään tuomari korosti teon poikkeuksellista julmuutta ja huolellista ennakkosuunnittelua sekä sitä, että tekijät olivat tietoisesti käyttäneet hyväkseen Briannan haavoittuvuutta ja luottamusta. Tuomari piti tekoa kokonaisuutena sadistisena ja katsoi siihen sisältyneen myös Briannan transsukupuolisuuteen liittyvää vihamielisyyttä, vaikkei tämä muodostanutkaan henkirikokseen liittyvää ensisijaista motiivia.
Syytettyjen alaikäisyyden takia tekijöille ei voitu määrätä elinkautista tuomiota. Sen sijaan tuomari määräsikin molemmille erityisen – toistaiseksi voimassa olevan – nuorisovankilatuomion, josta Scarlett Jenkinsonin olisi suoritettava vähintään 22 vuotta ja Eddie Ratcliffen vähintään 20 vuotta. 2. helmikuuta 2024 antamansa päätöksen yhteydessä tuomari korosti, että vapauttamisesta päättää aikanaan ehdonalaislautakunta, ja että vähimmäisajan täyttyminen ei tarkoittaisi automaattisesti tuomittujen vapautumista.
