Chris Benoit

1967 syntynyt Chris Benoit varttui Albertan provinssissa Edmontonissa, jossa kiinnostus painia kohtaan syttyi jo kahdentoista vuoden iässä. Laji ei ollut nuorelle pojalle pelkkä televisoin kautta seurattu kiinnostuksen kohde, sillä Chris kävi seuraamassa otteluita ja auttoi toisinaan jopa Edmontonin Kinsmen Field Housessa kehäreunan tuolien pystyttämisessä ja purkamisessa. Varhaisten elämäkertatietojen mukaan erityisesti Dynamite Kid ja Bret Hart toimivat hänen varhaisina esikuvinaan, joiden työskentelyssä yhdistyivät paitsi tekninen tarkkuus js nopeus myös poikkeuksellinen fyysisyys.

Ihailun muututtua pian tämän jälkeen selkeäksi tavoitteeksi, teini-ikäinen poika alkoi kasvattamaan lihaksiaan punttisalilla steroidien avustuksella. Koon kasvattaminen oli Chrisin kohdalla tietoinen valinta saavuttaa 90 kg paino ja hankkia tällä tavoin uskottavuutta lähtökohtaisesti pienikokoisena painijana. 18 vuotta täytettyään Chris hakeutui Calgaryyn harjoittelemaan Stu Hartin oppiin ja läpäistyään Dungeonin armottoman testin hän pääsi mukaan varsinaiseen harjoitteluun, omaksuen nopeasti ympäristön, jossa kurinalaisuutta, kivunsietoa ja teknistä täsmällisyyttä pidettiin välttämättöminä ominaisuuksina.

22. marraskuuta 1985 18-vuotias Chris Benoit debytoi ammattilaisena kanadalaisessa showpainipromootiossa Stampede Wrestlingissä, harjoiteltuaan Stu Hartin valmennuksessa vain muutamien kuukausien ajan. Jo varhaisista otteluistaan lähtien hän pyrki käyttämään riskialttiita liikkeitä, yrittäen tällä tavoin erottua kovana ja tinkimättömänä esiintyjänä. Seuraavan kahden vuoden aikana hän rakensikin määrätietoisesti painiuransa pohjaa Kanadalaisen ammattilaisorganisaation alaisuudessa, jonka varaan hänen koko myöhempi kansainvälinen nousunsa rakentuisi.

Painiuran nousu

Vuonna 1987 20-vuotias Chris Benoit muutti Japaniin, jossa hänen uransa otti uuden suunnan. Nimillä Pegasus Kid ja Wild Pegasus esiintynyt mies alkoi samalla tulla tunnetuksi näyttävästä painityylistään, sillä New Japanin ympäristössä arvostettiin kovaa tempoa, täsmällistä tekniikkaa ja vaikutelmaa siitä, että jokainen suoritus tehtiin poikkeuksellisella intensiteetillä. Menestyttyään Best of the Super Juniors –turnauksissa hän voitti myöhemmin myös IWGP:n juniorisarjan mestaruuden, mutta tätäkin merkittävämpää oli se, että hänen maineensa alkoi kasvaa nimenomaan muiden painijoiden ja lajia tarkasti seuraavien keskuudessa.

Kun Chris Benoit voitti huhtikuussa 1994 järjestetyn Super J-Cupin, lupaavan tulokkaan asema oli jo alkanut vakiintua yhdeksi kansainvälisen huipputason nimistä ja teknisistä osaajista. Urakehityksen kannalta Japanin-vaihe olikin merkittävä erityisesti siksi, että juuri tänä aikana hänen ottelunsa muuttuivat entistä raskaammiksi ja aggressiivisemmiksi. Hän käytti liikkeitä, joissa niskaan, päähän ja selkään kohdistui huomattava kuormitus, minkä seurauksena hänen paininsa näytti tavallista kuluttavammalta ja sai hänet erottumaan edukseen. Samalla se teki hänen työskentelystään kuitenkin ruumiillisesti äärimmäisen vaativaa.

Yhdysvalloissa Chris Benoit’n ensimmäiset näkyvät vaiheet liittyivät ECW:hen (Extreme Championship Wrestling), jossa hän esiintyi vuonna 1994 ja alkuvuonna 1995 Japanissa viettämiensä jaksojen rinnalla. Valtakunnallisista kilpailijoistaan poiketen ECW:n toimintaympäristössä painotettiin avoimesti riskinottoa, ja Chris Benoit’n tyyli sopikin tähän toimintakulttuuriinlähes poikkeuksellisen hyvin, tuoden otteluihin mukanaan paitsi yleisön arvostamaa aggressiivisuutta myös fyysisyyttä.

Marraskuussa 1994 järjestetyssä November to Remember -tapahtumassa ottelu Sabua vastaan johti vakavaan loukkaantumiseen, kun Sabu putosi epäonnistuneen liikesuorituksen seurauksensa niskansa varaan. Yhdeksi ECW:n historian tunnetuimmista onnettomuuksista muodostunut tapaus vahvisti samalla entisestään Chris Benoit’n julkista kuvaa armottomana ja vaarallisena esiintyjänä. ECW:ssä Chris Benoit voitti seuraavan vuoden helmikuussa myös joukkuemestaruuden yhdessä Dean Malenkon kanssa, osoittaen, ettei hänen asemansa rakentunut pelkän maineen vaan myös tulosten varaan.

Vuonna 1995 Chris Benoit vakiinnutti paikkansa myös Yhdysvaltain suurimmassa painiorganisaatiossa WCW:ssä (World Championship Wrestling), jossa hänet liitettiin myöhemmin Four Horsemen -ryhmään – yhteen painihistorian arvostetuimmista ja vaikutusvaltaisimmista kokoonpanoista. Chris Benoit’n maine rakentui tässä vaiheessa ennen kaikkea otteluiden laadullisten suoritusten varaan, joissa korostuivat nopeat rytminvaihdokset, voimakkaat heitot ja lukot sekä vaikutelma siitä, että jokainen liike vietiin loppuun asti täydellä voimalla.

Vuonna 1998 erityisen tärkeäksi nousi Booker T:tä vastaan käyty pitkä ottelusarja. Tätä pidettiinkin laajalti osoituksena siitä, että Chris Benoit kykeni kantamaan korkeatasoisia ja fyysisesti raskaita ottelukokonaisuuksia myös valtakunnallisessa televisioympäristössä. Juuri WCW-vuosien aikana vakiintui käsitys siitä, että Chris Benoit oli ennen kaikkea kollegoidensa arvostama painija: vaikka puhetaidot ja lavakarisma eivät olleetkaan hänen vahvimpia puoliaan, hänen suoritustasoaan pidettiin poikkeuksellisen korkeana.

Perhe-elämä ja ura

WCW:n kanssa 1995 allekirjoitetun pysyvän sopimuksen ohella myös parisuhdekuviossa tapahtui muutoksia, kun Chris Benoit’n edellinen avioliitto päätyi eroon. Pian tämän jälkeen alkanut suhde 31-vuotiaan Nancy Sullivanin kanssa johti esikoispojan, Danielin, syntymään viisi vuotta myöhemmin helmikuussa 2000, ja pari meni naimisiin vielä saman vuoden marraskuussa.

Samaan aikaan Chris Benoit’n ura siirtyi jälleen uuteen vaiheeseen, kun WCW:n toimintaan pettynyt mies oli siirtynyt kilpailevan painiorganisaation, WWE:n (World Wrestling Entertainmentin), alaisuuteen alkuvuonna 2000. Uudessa ympäristössä Chris Benoit’sta rakennettiin nopeasti vakavasti otettava huippunimi, mikä sopi hänen julkiseen kuvaansa kurinalaisena ja työteliäänä ammattilaisena. Tämä mielikuva vahvistui vuosien mittaan, sillä miestä kuvattiin toistuvasti esiintyjänä, jonka ottelut olivat lähes aina korkeatasoisia ja jonka uskottavuus syntyi nimenomaan työn laadusta.

Chris Benoit’n uran näkyvin huippu ajoittui vuoteen 2004, miehen voitettua 25. tammikuuta 2004 Royal Rumble -ottelun, lähdettyään mukaan kaikkein vaikeimmalta paikalta ensimmäisenä osallistujana. Organisaation kirkkaimpaan kärkeen noustuaan hän voitti tämän jälkeen 14. maaliskuuta 2004 WrestleMania XX:n pääottelussa maailmanmestaruuden Shawn Michaelsin ja Triple H:n kustannuksella. Hetkeä pidettiin hänen uransa suurena läpimurtona, koska mestaruus teki hänestä lopullisesti paitsi arvostetun myös laajasti tunnustetun huippunimen.

Samalla Chris Benoit’n ympärilleen rakennettu julkinen kuva vakiintui entisestään: yleisölle hän näyttäytyi vakavana, kurinalaisena ja lähes askeettisena ammattilaisena, työtovereiden silmissä taas henkilönä, jonka ottelutaso ja sitoutuminen herättivät kunnioitusta. Perhe-elämästä julkisuuteen välittyi tuolloin kuva kodista, jossa Chris Benoit, Nancy ja Daniel muodostivat läheisen yksikön, vaikkei kulissien takainen todellisuus ollut sekään täysin ristiriidaton. Vuonna 2003 Nancy Benoit oli hakenut avioeroa ja lähestymiskieltoa mm. uhkaavaan käytökseen ja omaisuuden rikkomiseen vedoten, mutta perui hakemuksensa myöhemmin.

Fyysinen kuormitus ja ennusmerkit tulevasta

Pitkään ennen kesää 2007 Chris Benoit’n ura oli rakentunut painityylille, jossa fyysinen kuormitus oli muodostanut koko työn ytimen. Hän oli tullut tunnetuksi ottelijana, joka otti vastaan toistuvia päähän, niskaan ja ylävartaloon kohdistuvia iskuja, ja käytti itsekin liikkeitä, joissa alastulo ja törmäys kohdistuivat voimakkaasti keskushermoston kannalta herkille alueille. Nopeaan, teknisesti tarkkaan ja samalla poikkeuksellisen rajuun ottelutyyliin perustunut työskentely näyttäytyikin yleisölle intensiivisenä ja uskottavana työskentelynä, vaikka samalla hänen kehonsa joutuikin vuodesta toiseen äärimmäisen kovalle rasitukselle.

Fyysinen kuluminen ei rajoittunut tietenkään vain yksittäisiin vammoihin. Jatkuvan kuormituksen takia Chris Benoit kärsi uransa aikana useista aivotärähdyksistä ja muista vähäisemmistä vammoista, jotka kuuluivat hänen työnkuvaansa lähes normaalina osana. Samalla hänen kehonsa altistui otteluiden lisäksi muutenkin jatkuvalle rasitukselle, kun matkustaminen, harjoittelu ja palautumiseen jäävä rajallinen aika muodostivat rytmin, jossa kipu ja uupumus olivat pysyvä osa arkea. Tällaisessa ympäristössä toimintakyvyn ylläpitäminen ei onnistunutkaan enää pelkän levon varassa, vaan edellytti tuekseen erilaisia lääkkeitä ja muita keinoja, joiden avulla työskentelyn jatkaminen samalla tasolla oli mahdollista.

Steroidit ja muu lääkitys olivatkin pysyvä osa Chris Benoit’n normaalia elämää. Jo varhain teini-iässä alkanut steroidien käyttö oli seurannut miehen matkassa aina ammattilaisuraan asti, jonka kuluttava luonne oli tuonut mukaan myös kipu- ja rahoittavat lääkkeet sekä hormonitasapainon hallintaan liittyvät valmisteet. Kyse olikin laajemmasta tietoisesta ratkaisusta varmistaa kehon toimintakunto ympäristössä, jossa fyysinen suorituskyky oli keskeinen – ellei jopa keskeisin – osa ammatti-identiteettiä.

Ehkä keskeisin huomio tähän ajanjaksoon liittyen on kuitenkin se, ettei mikään Chris Benoit’n toiminnassa näyttäytynyt ulospäin erityisen poikkeuksellisena. Sen sijaan hänet nähtiinkin suuren yleisön ja kollegoiden silmissä edelleen kurinalaisena, vakavana ja työhönsä sitoutuneena ammattilaisena, jonka asema perustui paitsi osaamiseen myös luotettavuuteen. Ulospäin Chris Benoit näyttäytyikin yhä korkealla tasolla ottelevana huippupainijana, vaikka taustalla kyse oli elämästä, jossa keho ja mieli olivat olleet jo pitkään jatkuvan rasituksen ja lääkityksen alaisina.

Kesäkuu 2007 – viimeiset päivät ennen rikoksia

Kesäkuun 2007 loppupuolella Chris Benoit’n elämä näytti ulospäin edelleen täysin normaalilta. Kokeneena ja arvostettuna pidetyn WWE-painijan ura oli jälleen merkittävässä käännekohdassa, ja 19. kesäkuuta hän voitti Elijah Burken ottelussa, joka jäi hänen viimeiseksi televisioiduksi esiintymisekseen. Tämän seurauksena hänelle avautui paikka 24. kesäkuuta Houstonissa järjestettyyn ECW:n maailmanmestaruusotteluun, eikä tuolloin mikään hänen julkisessa kuvassaan viitannut siihen, että vain muutamien päivien päässä odottaisi täydellinen romahdus.

Chris Benoit’n valmistautuessa tulevaan viikonloppuun hänen edessään oli ensin WWE:n live-tapahtuma Beaumontissa lauantaina 23. kesäkuuta ja tämän jälkeen sunnuntaina 24. kesäkuuta Houstonissa järjestetty maksullinen ECW:n mestaruusottelu. Ulkoisesti kyse oli siis täysin normaalista työviikon lopusta, joka koostui matkustamisesta ja esiintymisistä osana tuttua työrytmiä.

Lääkärikäynti – perjantai 22. kesäkuuta 2007

Perjantaina 22. kesäkuuta 2007 Chris Benoit kävi tavanomaisen rytminsä mukaisesti jälleen lääkärinsä Phil Astinin vastaanotolla. Lähteiden mukaan käynnit olivat toistuneet säännöllisesti noin parin kuukauden välein rutiinitarkastusten ja lukuisten reseptien uusimisen yhteydessä, joten tämäkään kerta ei ulospäin poikennut hänen vakiintuneesta hoitorutiinistaan.

Vastaanotolla Chris Benoit kertoi lääkärilleen kärsivänsä tavallisten särkyjen ja kipujen lisäksi lievästä masennuksesta ja ilmaisi halunsa aloittaa Zoloft-lääkityksen uudelleen. Tämän lisäksi hän avautui lääkärille myös avioliitostaan, kuvaten vaimonsa Nancyn ailahtelevaa ja ärtyisää käyttäytymistä ja pohti, voisivatko oireet mahdollisesti olla vaihdevuosien alkuun liittyviä oireita.

Muilta osin lääkärikäynti näyttäytyi lähteiden perusteella varsin tavanomaisena: Chris Benoit keskusteli muun muassa vastaanoton henkilökunnan kanssa, poseerasi valokuvaa varten ja kirjoitti muutamia nimikirjoituksia odotushuoneessa olleille potilaille. Tätä taustaa vasten käynti asettuikin luontevasti osaksi hänen vakiintunutta arkeaan, eikä mikään hänen käyttäytymisessään näyttäytynyt ainakaan ulkopuolisten silmissä erityisen poikkeukselliselta.

Murhaviikonloppu

Lauantai 23. kesäkuuta

Seuraava päivä – lauantai 23. kesäkuuta 2007 – valkeni ulospäin edelleen täysin normaalina päivänä, vaikka tapahtumat Chris Benoit’n kotona Fayettevillessä olivat jo edenneet kohtalokkaasti. WWE-organisaatiolle ja kollegoilleen Chris oli ilmoittanut lähtönsä sovittuihin tapahtumiin viivästyvän, koska Nancy ja Daniel olivat sairastuneet ruokamyrkytykseen ja oksentaneet verta. Samalla hän vakuutti järjestävänsä perheelleen viipymättä hoitoa ja liittyvänsä Texasin kiertueelle heti, kun se olisi mahdollista.

Chris Benoit’n oli alun perin määrä lentää Atlantasta Houstoniin Delta-lennolla 1048 kello 11.15 itäistä aikaa, mutta myöhästyttyään lennolta hän vaihtoi lähdön myöhemmäksi. Chris Benoit ei kuitenkaan koskaan saapunut tällekään lennolle. Tämän jälkeen hän soitti vielä Delta Member Servicesiin ja varasi itselleen paikan kello 21.27 lähtevälle lennolle.

WWE:lle Chris vakuutti yhä perheensä hätätilanteesta. Organisaation käsityksen mukaan ainakin Daniel Benoit oli oksentanut verta, jonka vuoksi Chris sekä Nancy olivat sairaalassa poikansa tukena. Chris Benoit oli ilmoittanut ainakin kollegalleen Scott Armstrongille uuden lentosuunnitelmansa muuttuneen aikataulun, mutta kun kello 18.13 WWE yritti vielä vahvistaa ilmoitetun matkasuunnitelman, Chris Benoit ei enää vastannut yhteydenottoihin.

Chris Benoit’n ja hänen painikollegansa – Chavo Guerreron – välillä lauantaina käydyt keskustelut olivat nousseet erityisen merkittäviksi juuri sävynsä vuoksi. Chavo Guerrero nimittäin muisteli Chris Benoit’n selittäneen tilannettaan “äärimmäisen stressaavalla päivällä”, jonka lisäksi mies kertoi myöhemmin Chris Benoit’n päättäneen viimeiseksi jääneen keskustelun sanoihin “rakastan sinua”. Pelkkä ilmaus ei painipiireissä sinänsä ollut mitenkään ainutlaatuinen, mutta Chavo Guerreron mukaan tapa, jolla se tällä kertaa ilmaistiin, tuntui oudolta ja asiayhteyteen sopimattomalta.

Lauantai-ilta osoittikin lopulta tilanteen olevan täysin poikkeuksellinen, kun Chris Benoit ei lupauksistaan huolimatta saapunut Beaumontissa järjestettyyn tapahtumaan. Dave Finlayn kiertuetapahtuman kirjauksen mukaan kaikki muut olivat päässeet perille myrskyistä huolimatta – ainoastaan Chris Benoit oli jäänyt saapumatta “perheongelmien” takia. Tämän vuoksi ottelujärjestystä jouduttiinkin muokkaamaan improvisoiden, mikä oli merkityksellistä juuri siksi, ettei luotettavana pidetty Chris Benoit ollut henkilö, joka tavallisesti jäi pois sovituista tapahtumista. Tässä suhteessa hänen poissaolonsa näyttäytyi ulospäin edelleen poikkeuksellisena mutta uskottavana hätätilanteena, jonka muut olivat edelleen valmiita hyväksymään.

Sunnuntai 24. kesäkuuta

Sunnuntain 24. kesäkuuta vastaisena yönä viestien luonne kuitenkin muuttui. Lähteiden mukaan Chris Benoit lähetti kello 04.53 Georgian aikaa sekä Chavo Guerrerolle että Scott Armstrongille viestin, joka sisälsi hänen kotiosoitteensa Fayettevillessä: 130 Green Meadow Lane, Fayetteville, Georgia 30215. Samalla minuutilla Nancy Benoit’n puhelimesta lähetettiin viesti, jossa kerrottiin koirien olevan suljetulla allasalueella ja autotallin sivuoven olevan auki. Kello 04.54 ja 04.55 sama osoitetieto lähetettiin uudelleen, ja kello 04.58 Scott Armstrong sai vielä uuden saman sisältöisen viestin. Kyse ei siis ollut millään tasolla tavanomaisesta viestinnästä, vaan sarjasta lyhyitä ja poikkeuksellisia tekstiviestejä, joissa toistuivat kodin tarkka osoite sekä käytännön ohje käyttää autotallin sivuovea.

Vaikka viestien sisältö näyttäytyi jälkikäteen tarkasteltuna täysin toisenlaisessa valossa, juuri tuona yönä niiden merkitys ei vielä avautunut vastaanottajille samalla tavalla. Chavo Guerrero kertoi myöhemmin pitäneensä viestejä aluksi vanhoina, sekavina tai muutoin vailla välitöntä merkitystä, selittäen osaltaan, miksi ne eivät aamuyöllä johtaneet välittömiin toimenpiteisiin poikkeavasta sävystään huolimatta.

Sunnuntain kuluessa huoli kuitenkin kasvoi, kun Chris Benoit ei vieläkään ilmestynyt Houstoniin valmistautuakseen illan tapahtumaa varten. Alkuperäisen käsikirjoituksen mukaan Chris Benoit’n oli tarkoitus voittaa ECW:n mestaruus, joten poissaolo ei ollut vain vähäinen tuotannollinen häiriö, vaan koko illan suunnitelmaa muuttava tekijä. Kun miestä ei kuulunut paikalle, otteluohjelma jouduttiinkin kirjoittamaan uudelleen, ja yleisölle välitettiin Chris Benoit’n ilmoittama selitys poissaolosta perheeseen liittyvällä hätätilanteella. Samalla poissaolon pitkittyminen alkoi tehdä tilanteesta yhä vaikeammin sivuutettavan, sillä kyse oli jo kahdesta peräkkäisestä poissaolosta, joista jälkimmäinen liittyi suureen maksutelevisiotapahtumaan.

Ruumiiden löytyminen

Maanantaina 25. kesäkuuta 2007 viikonlopun aikana kasvanut huoli muuttui lopulta viranomaispyynnöksi, kun organisaatio pyysi kello 12.45 Fayette Countyn sheriffinvirastoa tarkastamaan Chris Benoit’n kodin tilanteen. Sheriffinviraston henkilöstö saapui kiinteistölle noin kello 13.35, mutta pääsyä hidastivat paitsi lukittu portti myös pihalla liikkuneet saksanpaimenkoirat.

Viranomaiset saivat lopulta apua naapurilta, kun koiria toisinaan hoitanut Holly Schrepfer kiipesi aidan yli ja vei koirat sisälle taloon kannettaviin kenneleihinsä. Talon tunkkainen ilma antoi raporttien mukaan heti merkkejä siitä, ettei kaikki ollut kunnossa, ja nainen löysikin ensin 7-vuotiaan Danielin ruumiin yläkerran makuuhuoneesta. Nancy Benoit löytyi autotallin yläpuolella sijainneesta huoneesta. Tultuaan ulos hän huusi viranomaisille löytäneensä talosta kahden henkilön ruumiit – pian tämän jälkeen, klo 14.45, poliisit löysivät myös Chris Benoit’n kellarin kuntosalin puolelta kuolleena.

Uutisointi ja julkinen reaktio

Löytöjen jälkeen tilanne muuttui nopeasti valtakunnalliseksi uutiseksi. Iltapäivän kuluessa paikalle saapui useita tutkijoita sekä kuolemansyyn selvittämiseen osallistuneita viranomaisia, ja jo varhaisessa vaiheessa kävi ilmeiseksi, ettei talossa ollut havaittavissa merkkejä ulkopuolisesta murtautumisesta. Samaan aikaan Fayettevilleen alkoi kerääntyä televisioryhmiä, toimittajia ja uteliaita seuraajia, sillä kyse oli näkyvän julkisuuden henkilön kodista sekä tapauksesta, joka näyttäytyi jo ensi hetkistä lähtien poikkeuksellisen järkyttävänä.

WWE-organisaatio reagoi tapahtumiin vielä samana iltana, ennen kuin tutkinnan yksityiskohdat olivat tarkentuneet. Kello 18.00 itäistä aikaa yhtiö julkaisi tiedotteen, jossa viranomaisten kerrottiin löytäneen koko perheen kuolleena omasta kodistaan. Samassa yhteydessä ilmoitettiin, että tavanomaisen maanantai-illan ohjelman sijaan USA Networkissa esitettäisiin kolmituntinen muistotribuutti, kuvaten miten Chris Benoit koettiin paitsi rakastetuksi työtoveriksi myös fanien suosikiksi.

Juuri tämä WWE-organisaation ensimmäinen julkinen reaktio muodostui lopulta yhdeksi koko tarinan jyrkimmistä käännekohdista, kun kello 20.00 alkaneen lähetyksen alussa yhtiön omistaja ja johtohahmo Vince McMahon ilmoitti kehässä järkyttävistä kuolemista ja kertoi illan olevan kunnianosoitus yhdelle WWE:n suurimmista tähdistä. Lähetys rakennettiin muistojen, haastattelujen ja uran kohokohtien varaan, ja vielä tässä vaiheessa Chris Benoit olikin julkisessa kuvassa järkyttävän tragedian uhri, ei sen aiheuttaja.

Totuus kuolemista paljastuu

Totuus tapahtumista alkoi kuitenkin hahmottua jo saman vuorokauden aikana, kun tutkinnan myötä varmistui, ettei murtautumisesta ollut nähtävissä minkäänlaisia merkkejä. Alkuvaiheen havaintojen jälkeen viranomaisilla ei käytännössä enää ollutkaan perusteltua syytä epäillä muuta tapahtumakulkua kuin sitä, että Chris Benoit oli itse surmannut sekä vaimonsa että lapsensa ja tehnyt tämän jälkeen itsemurhan.

Tiistaina 26. kesäkuuta myös WWE joutui käytännössä tekemään äkkijarrutuksen, kun organisaatio julkaisi uuden tiedotteen kuvaten tapausta “kaksoishenkirikokseksi ja itsemurhaksi”. Samalla WWE ilmoitti poistaneensa kaikki Chris Benoit’lle osoitetut kunnianosoitukset lähetyksistä ja verkkosivuiltaan sitä mukaa kun tapauksen tosiseikat olivat tarkentuneet. Julkinen suhtautuminen järkyttävään tapahtumasarjaan olikin kääntynyt päälaelleen lähes hetkessä, kun edellisen illan muistellusta huippupainijasta oli hetkessä tullut perhesurmaaja.

Rikos- ja kuolemansyyn tutkinta

Jo maanantain aikana aloitetut ruumiinavaukset paljastivat myöhemmin tarkemman aikajärjetyksen, jonka mukaan Nancy Benoit kuollut ensimmäisenä perjantai-iltana 22. kesäkuuta, Daniel Benoit varhain lauantaiaamuna 23. kesäkuuta ja Chris Benoit viimeisenä sunnuntaina 24. kesäkuuta. Samalla viranomaiset korostivat, että vaikka tapahtumien kulku ja kuolinsyyt olikin saatu selvitettyä varsin tarkasti, teon motiivi oli yhä vailla lopullista selitystä.

Nancy Benoit’n ruumiinavaus

Nancy Benoit’n ruumis oli löydetty talon yläkerrasta huoneesta, jota Nancy oli käyttänyt kotitoimistonaan. Ruumis oli maannut oikealla kyljellään parkettilattialla seinään päin, istuma-alueen ja baaritiskin välisellä alueella. Ruumiin päällä oli ollut punainen hapsureunainen peite paljastaen uhrista vain pään ja jalat. Pään vierellä oli ollut tyyny sekä viininpunakantinen Raamattu. Vaatetuksena Nancylla oli ollut valkoinen toppi ja siniraidalliset pyjamahousut.

Jo löytöhetkellä ruumiissa oli ollut nähtävissä pitkälle edenneitä hajoamismuutoksia: kasvot olivat olleet sinimustat, vatsa turvonnut ja käsivarret selvästi pitkälle edenneessä hajoamistilassa. Uhrin kaulan ympärille oli kiristetty köysi, ja lisäksi sen ympärille oli kiedottu koaksiaalikaapeli, jonka päät oli sidottu uhrin käsien väliin. Ranteet oli sidottu kolmesti S-kaapelin avulla, ja nilkkojen ympärille oli kiinnitetty mustaa teippiä sekä sähköjohtoa.

Nancy Benoit’n ruumiinavaus antoikin tutkijoille kaikkein raskaimman ja samalla selkeimmän kuvan järkyttävän väkivallan luonteesta, sillä raportin lopullisen johtopäätöksen mukaan Nancy Benoit oli kuollut kuristamiseen henkirikoksen uhrina. Kaulan ympäri oli kulkenut yhtenäinen painauma, ja sekä etu- että takaosan pehmytkudoksissa oli todettu verenvuotoa. Verenvuotoa oli havaittu myös kilpirauhasessa, kielen oikealla puolella, yläselässä ja rintakehän yläosassa, viitaten siihen, että kuristaminen oli aiheuttanut myös laajoja sisäisiä kudosvauriota.

Edellä mainittujen lisäksi Nancyn ruumiinavaus oli paljastanut myös muuta väkivaltaa, täydentäen osaltaan tapahtumien kokonaiskuvaa. Uhrin oikean lapaluun alaisen pehmytkudoksen alueella oli todettu merkittävä verenvuoto, jota kuvattiin raportissa tylpän voiman aiheuttamaksi vammaksi. Kallosta ei ollut löydetty murtumia eikä aivoista sisäisiä verenvuotoja. Alaraajoissa ja oikeassa pakarassa oli todettu useita erikokoisia mustelmia ja hiertymiä, joita ei raportin mukaan voitu pitää satunnaisina tai vähäisinä jälkinä.

Samalla raportti totesi, ettei uhria ollut toksikologisten löydösten perusteella sedatoitu ainakaan sellaiselle tasolle, että se yksin olisi voinut selittää kuoleman. Elimistöstä oli löydetty hydrokodonia, hydromorfonia ja alpratsolaamia, mutta raportin mukaan alhaiset pitoisuudet eivät olleet vaikuttaneet lopulliseen kuolinsyyhyn. Verestä mitattu alkoholi oli niin ikään voitu selittää hajoamisprosessilla, minkä vuoksi sitäkään ei ollut voitu käyttää varmana näyttönä elinaikaisesta päihtymisestä.

Nancy Benoit’n ruumiinavaus oli kertonut lisäksi ajallisesta viiveestä, joka erotti hänen kuolemansa myöhemmistä löydöistä. Raportissa kuvattiinkin yksityiskohtaisesti myös selvät hajoamismuutokset: ruumiissa oli ollut voimakas hajoamisen haju, vihertävää värimuutosta kasvoissa, vartalossa, käsivarsissa ja reisissä, ihon irtoamista sekä rakkulamuodostusta ja turvotusta. Oikeassa kainalossa oli havaittu kärpäsenmunia. Sisäelimet olivat pehmenneet, ja pitkälle edenneiden hajoamismuutosten vuoksi pehmytkudosten arviointi olikin ollut osin tavanomaista vaikeampaa.

Kaiken kaikkiaan ruumiinavaus kuvasi Nancy Benoit’n hyvin ravituksi naiseksi, jonka pituus oli noin 165 senttimetriä ja paino noin 63 kg. Sydän painoi 250 grammaa, aivot 1 170 grammaa, eikä sisäelimissä ollut todettu sellaista luonnollista sairautta, joka olisi voinut selittää kuoleman.

Chris Benoit’n ruumiinavaus

Chris Benoit’n ruumis oli sen sijaan löytynyt talon kellariin rakennetusta kotikuntosalista. Hänen ruumiinsa oli löydettäessä ollut istuvassa asennossa painonnostopenkillä, kasvot kohti Magnum Fitness -monitoimipainolaitetta. Hänen ylävartalonsa oli ollut paljaana, yllään vain punaiset shortsit, sukat sekä lenkkitossut. Vasen jalka oli ollut ojennettuna eteen, oikean jalan polvi koukussa siten, että jalkaterä oli ollut vasemman reiden alla.

Kaulan ympärillä oli kulkenut musta painolaitteen vaijeri, jonka alla oli ollut valkoisesta pyyhkeestä tehty suikale. Pehmusteen tarkoituksena oli mitä todennäköisimmin ollut estää vaijeria leikkaamasta kaulan ihoa. Vaijeri oli kulkenut painolaitteen taljojen kautta noin 70 kilogramman painopakkaan, jonka päälle oli lisäksi asetettu kaksi 20 kilogramman käsipainoa. Kokonaisuus oli rakennettu siten, että vaijeri oli pysynyt jatkuvasti kireänä Chris Benoit’n oman ruumiinpainon sekä hänen käsistään lattialle pudonneiden kahden 5 kilogramman käsipainon vaikutuksesta. Ruumiin läheisyydestä oli löytynyt myös kaksi matkapuhelinta – hänen omansa sekä Nancyn puhelin – ja lisäksi tyhjä punaviinipullo.

Chris Benoit’n ruumiinavausraportin mukaan kuolinsyy oli ollut hirttäytyminen ja kuolemantapa itsemurha. Raportti korosti, ettei kieliluussa, kurkunpään rustoissa tai kaulan pehmytkudoksissa ollut havaittu muuta merkittävää traumaa kuin kuristukseen liittyvä löydös. Olennainen havainto tuki virallista johtopäätöstä nimenomaan hirttäytymisestä eikä esimerkiksi sellaisesta niskan murtumaan perustuvasta mekanismista, jota tapauksen ympärillä myöhemmin myös spekuloitiin.

Chris Benoit’n ruumiinavauksessa oli noussut samalla esiin myös useita pitkäaikaiseen fyysiseen kuormitukseen ja kehon kemialliseen rasitukseen viittaavia seikkoja. Raportissa häntä kuvattiin hyvin kehittyneeksi ja hyvin ravituksi mieheksi: pituus noin 180 cm, paino noin 102 kg. Sydän painoi 620 grammaa, mikä kirjattiin raportissa sydämen suurentumista ja laajentumista osoittavaksi löydökseksi.

Histologisessa tutkimuksessa Chris Benoit’n kiveksissä oli todettu surkastumista sekä siittiötuotannon kypsymishäiriötä, mikä oli yhdenmukaista raportin lopussa mainitun ulkoisen testosteronialtistuksen kanssa. Virtsassa oli havaittu kohonnut testosteronitaso sekä testosteronin ja epitestosteronin poikkeava suhde, jonka patologi oli tulkinnut viittaavan ulkoiseen testosteronilähteeseen. Veressä oli lisäksi todettu alpratsolaamia ja hydrokodonia hoitotasoisina pitoisuuksina.

Ruumiinavausraportissa korostui myös havainto siitä, ettei Chris Benoit’n päässä ollut todettu sellaisia akuutteja rakenteellisia vaurioita, jotka yksinään olisivat voineet selittää kuolemaa. Aivot olivat painaneet 1 540 grammaa ja näyttäneet perusruumiinavauksessa symmetrisiltä ilman paikallisia vaurioita. Raportin mukaan aivot oli luovutettu tämän jälkeen Chris Benoit’n isän suostumuksella Sports Legacy Institute -tutkimuslaitokselle jatkotutkimuksia varten.

Daniel Benoit ruumiinavaus

7-vuotiaan Daniel Benoit’n ruumiinavausta koskevat tiedot ovat ymmärrettävästi jääneet julkisuudessa selvästi niukemmiksi, mutta käytettävissä olevat lähteet piirtävät silti hänen järkyttävästä kohtalostaan varsin tunnistettavan kokonaiskuvan. Pojan ruumis oli löydetty maanantaina 25. kesäkuuta 2007 yläkerran makuuhuoneestaan omasta sängystään, jossa nuorukainen oli maannut vatsallaan kasvot tyynyä vasten. Vasen poski oli levännyt tyynyllä ja oikea jalka oli ollut koukistuneena vasemman polven alle. Yllään hänellä oli ollut pitkähihainen sininen Paavo Pesusieni-paita ja pyjamahousut. Ojennetun oikean käden alla oli ollut lastenraamattu – My First Bible. Löytötilanne olikin tehnyt tapahtumasta erityisen järkyttävän, sillä kokonaisuus oli muistuttanut ensi silmäyksellä nukkuvaa lasta, kunnes lähempi tarkastelu oli paljastanut kasvojen värjäytymisen sekä suun ja nenän ympärille kuivuneen vaahdon.

Virallisissa asiakirjoissa Daniel Benoit’n kuolinsyytä ei ole kuitenkaan kuvattu yhtenevillä sanamuodolla. Fayette Countyn kuolintodistuksessa kuolinsyyksi merkittiin tukehtuminen, kun taas Georgia Bureau of Investigationin oikeuslääketieteellisessä aineistossa vitattiin kaulan alueelle tai kaularankaan kohdistuneeseen puristukseen. Tapahtumista kertoneessa kirjassa tähän eroon onkin kiinnitetty erityistä huomiota, koska sen mukaan juuri GBI:n käyttämä ilmaisu sopi paremmin tapahtumakuvaan, jossa Daniel Benoit’n surma ei näyttäytynyt pelkkänä tyynyyn painamisena, vaan nimenomaan kaulan alueelle kohdistuneena puristuksena.

Toksikologinen aineisto toi kokonaisuuteen vielä oman, erityisen synkän ulottuvuutensa. Georgia Bureau of Investigation julkaisi 17. heinäkuuta 2007 koko perhettä koskevien toksikologisten analyysien yhteenvedot, ja Daniel Benoit’n osalta ruumiista raportoitiin löydetyn Xanaxia eli alpratsolaamia. Havainto viittasikin siihen, että Daniel oli saanut ennen kuolemaansa rauhoittavaa lääkettä ja ollut ainakin jossain määrin sen vaikutuksen alaisena tapahtuman aikaan.

Vastuu ja lääketieteelliset pohdinnat

Kesän aikana huomio alkoi siirtyä nopeasti itse rikoksesta siihen, millaisessa lääkkeiden ja hormonivalmisteiden kyllästämässä ympäristössä Chris Benoit oli elänyt. Jo ensimmäisten päivien aikana talosta löytyneet lääkkeet ja hormonivalmisteet ohjasivat julkista keskustelua suuntaan, jossa tapahtunutta pyrittiin selittämään ennen kaikkea steroidien käytöllä. Reaktio oli osin ymmärrettävä, sillä rikospaikalta oli takavarikoitu testosteronivalmisteiden lisäksi runsaasti kipulääkkeitä, rauhoittavia lääkkeitä, unilääkkeitä, kasvuhormonia sekä insuliiniruiskuja. Käytännössä kyse olikin huomattavasti laajemmasta kokonaisuudesta, jossa kivunhallinta, hormonitasapainon säätely sekä unen ja suorituskyvyn tukeminen muodostivat kaikki osansa Chris Benoit’n elimistöön kohdistuneessa kemiallisessa kuormituksessa.

Lääkäriin kohdistuvat epäilyt

Lääkityksen osalta keskeiseksi hahmoksi nousikin Chris Benoit’n lääkäri Phil Astin. Liittovaltion viranomaiset olivat alkaneet tarkastella hänen toimintaansa välittömästi sen jälkeen, kun rikospaikalta löydetyt reseptit olivat herättäneet epäilyjä hänen määräämiskäytännöistään. Urheilu- ja painipiireissä tunnetulta lääkäriltä reseptejä sai lähteiden mukaan verraten helposti, minkä vuoksi hänen vastaanottonsa joutuikin ratsian kohteeksi jo 29. kesäkuuta 2007. Heinäkuun alussa nostetussa syytteessä mainittiin testosteroni, Xanax, Adderall, Concerta, hydrokodoni, oksikodoni ja Soma, mutta myöhemmin syytekokonaisuus laajeni vielä huomattavasti.

“Roid rage”

Samaan aikaan julkisuudessa alkoi levitä yksinkertaistava ajatus niin sanotusta “roid rage” -tilasta, jossa anaboliset steroidit olisivat yksin laukaisseet hetkellisen raivokohtauksen. Tämä yksinkertainen selitysmalli saikin nopeasti näkyvyyttä nimenomaan helposti omaksuttavan luonteensa vuoksi, ja tarjosi tapahtuneelle yhden selkeän syyllisen. Jo tuolloin kävi kuitenkin ilmeiseksi, että tulkinta oli liian suoraviivainen – vaikka steroidit saattoivat olla osa kokonaisuutta, tapahtumien usealle päivälle jakautunut aikajana ei sopinut ajatukseen yhdestä lyhyestä kemiallisesta purkauksesta.

Aivovauriot uutena selityslinjana

Kesästä syksyyn 2007 kohu pysyikin yllä juuri tutkinnallisten havaintojen myötä, kun jokainen uusi tieto vei tapausta yhä kauemmas yksinkertaisesta selityksestä. Myöhemmin syksyllä tapauksen selitysmalli alkoi kuitenkin viimein muuttua ratkaisevasti – kun vielä kesällä julkinen keskustelu oli pyörinyt ennen kaikkea steroidien, reseptilääkkeiden ja niin sanotun “roid rage” -ajatuksen ympärillä, syyskuun alussa huomio siirtyi Chris Benoit’n aivoihin.

Sports Legacy Institute nimittäin ilmoitti 5. syyskuuta 2007, että Chris Benoit’n aivokudoksessa oli todettu krooniseen traumaattiseen enkefalopatiaan sopivia muutoksia ei puolilla aivoja. Samassa tiedotteessa todettiin tällaisen vaurion tavallisiin oireisiin kuuluvan mm. masennusta, tiedonkäsittelyn heikentymistä, dementiaan ja Parkinsonin tautiin viittaavia piirteitä sekä hallitsematonta käytöstä. Tutkijat eivät silti esittäneet tätä yksinkertaisena vapauttavana selityksenä, vaan uutena ja vakavana tekijänä, joka saattoi olla osa tragedian taustaa.

Tutkimustulos olikin käänteentekevä juuri siksi, ettei aivovaurioita koskeva tarkastelulinja kohdistunut enää vain yhteen viikonloppuun tai yksittäiseen lääkeaineeseen. Reutersin ja ESPN:n välittämissä lääkärikommenteissa hänen aivoissaan kuvattiin todetun poikkeuksellisen laaja-alaisia muutoksia, jotka sopivat toistuviin päähän kohdistuneisiin iskuihin. Löydösten arvioitiin olevan riittävän vakavia selittämään poikkeavaa käyttäytymistä, vaikka niitä ei väitettykään yksiselitteisesti rikosten ainoaksi taustasyyksi. Uuden selityslinjan ytimessä aivovaurio nähtiinkin ennen kaikkea vakavana altistavana tekijänä, ei juridisena vapautuksena tai täydellisenä vastauksena motiivikysymykseen.

Chris Benoit’n isä, Michael, ryhtyikin tiedon julkistamien jälkeen aktiivisesti puhumaan siitä, miten hänen poikansa vuosien mittainen altistuminen päähän kohdistuneille iskuille olisi voinut vaikuttaa tämän mielentilaan. Yksinkertaistavaa selitystä ei silti ole yleisesti pidetty kaiken kattavana ratkaisuna – esimerkiksi Irvin Muchnick korostaa kirjassaan “Chris & Nancy – The True Story of the Benoit Murder-Suicide”, että havainto lähinnä vain täydensi jo ennestään tunnettua kuvaa lääkityksestä ja painimaailman terveyskulttuurista. Hänen esittämänsä tulkinta mahdollisesta syystä olikin varsin pidättyväinen: aivovauriot olivat todellinen ja vakava osa kokonaisuutta, muttei katsonut niiden sulkevan pois muiden tekijöiden vaikutusta.

Painimaailman vastuu ja reaktiot

Juuri tästä syystä keskustelu muuttui samalla myös painimaailman vastuuta koskevaksi kysymykseksi. Marraskuussa 2007 CNN:n dokumentti ”Death Grip: Inside Pro Wrestling” nosti esiin nuorena kuolleiden painijoiden määrän, lääkkeiden käytön ja itsemurhat, sekä WWE:n toimintakulttuurin. Ohjelmassa Vince McMahon torjui väitteen WWE:n yhteydestä Chris Benoit’n tekoihin, mutta samalla dokumentti rakensi kuvaa lajista, jossa ruumiillinen ja psyykkinen kulutus yhdessä lääkityksen rinnalla näyttäytyivät osana tavanomaista työympäristöä – eivät pelkkänä poikkeuksena.

Loppusanat

Tapauksen jälkivaikutukset näkyivät myös WWE:n omissa ratkaisuissa, kun yhtiö oli ilmoittanut jo 30. elokuuta 2007 määränneensä kymmenelle esiintyjälle pelikiellon lääke- ja päihdeohjelman rikkomisesta. Tämä osoitti, ettei tapauksen jälkipaine ollut jäänyt pelkäksi imagokriisiksi, vaan pakotti yhtiön ainakin julkisesti kiristämään linjaansa lääkkeisiin ja testeihin liittyvissä kysymyksissä. Samalla ilmaan jäi kuitenkin kysymys siitä, oliko kyse todellisesta kulttuurimuutoksesta vai ennen kaikkea julkisen paineen hallinnasta.

Tapauksen myöhemmässä arvioinnissa juuri tämä kaksijakoisuus jäikin pysyvästi osaksi Chris Benoit’n perintöä. Yhtäältä häntä oli pidetty uransa aikana poikkeuksellisen arvostettuna ja vakavasti otettavana ammattilaisena, ja toisaalta hänen nimensä yhdistyi pysyvästi järkyttävään perhesurmaan. Aivovaurioita koskeva myöhempi tutkimus ei ollut muuttanut tätä tosiasiaa, mutta vaikuttanut toisaalta olennaisesti siihen, miten tapausta oli myöhemmin käsitelty. Kysymys ei ollut enää ainoastaan perheen sisäisestä rikoksesta tai steroidien käytöstä, vaan myös laajemmasta keskustelusta koskien toistuvien päävammojen vaikutuksia, painijoiden terveydenseurantaa, lääkitystä ja alan toimintakulttuuria.