Sara Sharif

Urfan Sharif oli 20 vuotta täytettyään muuttanut kotimaastaan Pakistanista Britanniaan vuonna 2001 parempien työmahdollisuuksien kannustamana. Asetuttuaan Surreyn kreivikuntaan Kaakkois-Englantiin hän oli työskennellyt useissa eri matalapalkkatöissä – mm. pikaruokaravintolassa ja taksinkuljettajana – ja vuosien kuluessa hänen elämänsä olikin kiinnittynyt pysyvästi brittiläiseen arkeen.

Muutaman vuoden kuluttua Britanniaan muuttonsa jälkeen Urfan oli tavannut tulevan vaimonsa Olga Dominin. Puolalaistaustaisen naisen taustaa on kuvattu lähteissä haavoittuvaksi, sillä rajallisten sosiaalisten resurssien ja oppimiseen liittyvien vaikeuksien takia Olga tarvitsi ulkopuolista tukea arkensa hallinnassa. Kaksikon muutettua yhteen taloudellinen vastuu olikin jäänyt pääosin juuri Urfan Sharifin harteille, Olgan jäädessä kotiin hoitamaan aiemmasta suhteesta syntynyttä poikaansa.

Pariskunnan yhteisen esikoispojan synnyttyä vuonna 2010, kotiympäristön jännitteet ja jatkuvat parisuhderiidat herättivät vain lisää huolta äidin jaksamisesta. Jo vuosien 2010–2012 välisenä aikana poliisi kutsuttiin perheen luokse useita kertoja, jolloin lastensuojelu kirjasi vakavia huolia mm. kodin epäsiisteydestä ja lasten puutteellisesta valvonnasta. Asiakirjoissa kirjaimella ”Z” tunnettu esikoispoika sai tänä aikana mm. fyysisiä vammoja vanhempien välisen yhteenoton aikana, ja löydettiin vain 3-vuotiaana vaeltelemassa yksin kaupungin keskustasta. Kaikesta huolimatta molemmat lapset saivat jäädä kotiinsa “perheyhteyden säilyttämiseksi”, vaikka samaan aikaan perheelle tarjottu rajallinen tuki ei riittänyt mitenkään korjaamaan sen rakenteellisia ongelmia.

Olgan ja Urfanin toinen yhteinen lapsi, Sara, syntyi tammikuussa 2013. Jo ennen syntymää vireillä olleen huostaanottohakemuksen nojalla vastasyntynyt tyttölapsi päätyikin välittömästi lastensuojelun piiriin, sillä viranomaiset arvioivat hänen olevan vaarassa erityisesti isänsä Urfan Sharifin väkivaltaisuuden vuoksi. Lapsen asioista vastaavan edunvalvojan mukaan viranomaisilla oli “kohtuulliset perusteet” olettaa lasten joutuvan merkittävän vahingon vaaraan. Päätös painotti kuitenkin samalla myös kotiin jäämisen etuja ja sitä, että erottaminen perheestä olisi jo itsessään vahingollista, ja näin ollen lapset jäivätkin edelleen vanhempiensa hoidettaviksi.

Vuoden 2013 aikana perheen kotiin tehdyissä tarkastuksissa todettiin jälleen asunnon olevan täysin kelvoton pienille lapsille. Tämän lisäksi raporttien mukaan yksi lapsista oli saanut silitysraudasta ihoonsa palovamman toukokuussa 2013. Epäkohdista huolimatta lapset pysyivät edelleen vanhempiensa luona 12 kuukauden valvontamääräyksellä, velvoittaen molempia aikuisia osallistumaan mm. vanhemmuuskurssille ja pidättäytymään lastensa ruumiillisesta kurittamisesta.

Vuoden 2014 kuluessa Urfanin ja Olgan suhde jatkoi hajoamistaan, kunnes hieman ennen vuoden vaihdetta Urfan Sharif aloitti suhteen pakistanilaistaustaisen 20-vuotiaan Beinash Batoolin kanssa. Pariskunnan muutettua yhteen Wokingin kaupunkiin viimeistään alkuvuonna 2015, Olga jäi yksin lastensa ensisijaiseksi huoltajaksi.

Lastensuojelun prosessien jatkuessa yhä taukoamatta taustalla, viranomaisten tietoon tuli yhä uusia hälyttäviä merkkejä. Lasten kertomukset viittasivat molempien vanhempien huolta herättäneeseen käyttäytymiseen, jonka seurauksena Sara sijoitettiinkin lopulta hetkellisesti erilliseen perheeseen. Syvästä turvattomuudesta kielivät merkit olivat jo tuolloin selvästi havaittavissa kaksivuotiaan tytön käyttäytymisestä, sillä sylissä ollessaan Sara ei milloinkaan kietonut jalkojaan tai käsiään hoitajansa ympärille ja jalkeilla ollessaan hänen kerrottiin toisinaan vain seisseen täysin vaiti kasvot seinää vasten.

Saran elämä kahden kodin välillä

Jo seuraavana vuonna – tammikuussa 2016 – Urfan Sharifille ja Beinash Batoolille syntyi kaksostytöt, joilla myöhemmin todettiin autismin lisäksi myös laaja-alainen kehitysvamma. Muutamaa vuotta myöhemmin, joulukuussa 2018, parille syntyi jo seuraava lapsi – tuoreella poikavauvalla todettiin niin ikään jonkinlaisia terveydellisiä ongelmia. Samaan aikaan pääosin äitinsä luona asunut Sara, vietti isänsä ja tämän uuden puolison seurassa yhä enemmän aikaa, kun valvottujen tapaamisten päätyttyä yhteinen aika laajeni viikonloppujen lisäksi myös lomapäivien ajaksi. Urfanin ja Beinashin luona Sara joutuikin nopeasti sopeutumaan yhä vain tiukemmin kulttuurisesti sulkeutuneeseen perheympäristöön, jossa uskontoon ja käyttäytymiseen liittyvät normit sekä väkivallan uhka olivat jatkuvasti läsnä.

Pysyvä muutto isän luokse

Maaliskuussa 2019 6-vuotias Sara ja hänen veljensä kertoivat sosiaaliviranomaisille huolestuttavia kokemuksia äidistään Olga Dominista, kun kävi ilmi, että nainen oli lasten mukaan kohdellut heitä ajoittain kovaotteisesti. Urfan Sharifin käytettyä tilanteen hyväkseen hakemalla molempien lastensa täyttä huoltajuutta, perheoikeus kallistuikin yllättäen isän kannalle. Oikeuden hyväksyttyä hakemuksen 9. lokakuuta 2019, Sara ja hänen veljensä muuttivat pysyvästi asumaan isänsä luokse siitäkin huolimatta, että lastensuojelu oli varsin tietoinen perheeseen liittyvistä aiemmista huolenaiheista.

Väkivallan alettua miltei välittömästi heti Saran muutettua isänsä luokse, Urfanin kumppani, Beinash, kuvasi WhatsApp-viesteissään sisarilleen, kuinka Urfan “oli mennyt sekaisin” ja hakkasi pientä Saraa. Viesteihin hän liitti toisinaan myös kuvia tytön vartaloon syntyneistä laajoista mustelmista. Pahoinpitelyjen rinnalle Urfan suunnitteli myös erilaisia nöyryyttäviä rangaistuksia – pakottaen mm. Saran seisomaan seinää vasten kädet ylhäällä, tekemään vatsalihasliikkeitä tai herättämällä tyttärensä keskellä yötä vain lyödäkseen tätä.

Eräällä Beinashin kuvaamalla videolla Urfan silitteli sylissään nuorimmaista poikaansa samalla, kun läpsi vierellään leikkinyttä Saraa välinpitämättömästi pois tieltään. Tytön otsassa oli nähtävissä suuri mustelma. Samoihin aikoihin Saran rooli perheessä vakiintui pysyvästi eräänlaisena palvelijana, kun tyttö vastasi kuuden vuoden iästä lähtien mm. pyykkien pesusta ja siivouksesta sekä nuorimman veljensä hoidosta.

Vuonna 2022 perheen pääluvun kasvettua jälleen yhdellä poikalapsella, perheeseen kuului kahden aikuisen lisäksi jo yhteensä kuusi lasta. Erityisesti kaksostyttöjen haastava käyttäytyminen teki ahtaasta kodista stressaavan ja kaoottisen paikan, jonka keskellä väkivalta kohdistui edelleen järjestelmällisesti nimenomaan Saraan.

Jälleen eräässä lähettämässään WhatsApp-viestissä Urfanin vaimo Beinash kuvasi sisarelleen, miten hänen miehensä oli hakannut “Saran mustelmille, kirjaimellisesti mustaksi”, ja pelkäsi tämän seuraavaksi “katkaisevan tytön käden tai jalan”. Samoihin aikoihin myös naapurit olivat panneet merkille asunnosta usein kantautuvan epämääräisen metelin sekä lasten suuntaan kohdistettua huutoa, johon liittyi useimmiten varsin voimakasta kielen käyttöä.

Myös koulussa oli jo havaittu Saran ylävartalossa toistuvia mustelmia siitäkin huolimatta, että tyttö oli jo hyvän aikaa käyttänyt kaulan ja pään alueen peittävää hijabia. Lastensuojelun kuultua jälleen uuden selvityksensä aikana Saran lisäksi myös molempia huoltajia, viranomaiset päätyivät tälläkin kertaa vain ohjeistamaan koulua seuraamaan tilanteen kehitystä mahdollisimman tarkasti.

Väkivalta voimistuu

Vuoden 2023 alussa Saran elimistö alkoi reagoida voimakkaasti äärimmäiseen fyysiseen ja psyykkiseen kuormitukseen, kun ruokahalunsa menettänyt kymmenenvuotias tyttö alkoi oksennella toistuvasti ja ulostaa alleen. Vaikka oireet itsessään olivatkin suora reaktio pitkäkestoiseen pelkoon, kipuun ja stressiin, Urfan Sharif tulkitsi käytöksen vain tottelemattomuutena, ja reagoi tilanteeseen rankaisemalla Saraa vain entistä ankarammin.

Vain muutamaa kuukautta aikaisemmin – joulukuussa 2022 – perheen jo ennestään ahtaaseen asuntoon muuttanut Urfanin veli, Faisal Malik, oli niin ikään seurannut lähietäisyydeltä Saran järkyttävää kohtelua. Pakistanista Britanniaan muuttanut Faisal suoritti jatko-opintoja Portsmouthin yliopistossa ja vietti suurimman osan vapaa-ajastaan Urfanin kotona. Asunnon pienen koon takia Urfanin veli ei voinut mitenkään välttyä näkemästä toistuvia pahoinpitelyjä, mutta tästäkään huolimatta hän ei missään vaiheessa puuttunut tilanteeseen. Faisal Malik antoi kerta toisensa jälkeen hiljaisen hyväksyntänsä Urfanin toiminnalle, mitä ikinä mies keksikään tyttärelleen tehdä.

Yhteys koulun ja kodin välillä katkesi lopullisesti huhtikuussa 2023, kun pääsiäisloman jälkeen koulun rehtori sai Urfanilta sähköpostin, jossa isä ilmoitti siirtävänsä tyttärensä pysyvästi kotikouluun. Selitykset kotiopetuksesta olivat tietenkin vain silmänlumetta, jonka ainut tarkoitus oli piilottaa tyttö ulkopuolisten katseilta, jotta Urfan saattoi jatkaa pahoinpitelyä ilman koulun kontrollia ja pelkoa kiinni jäämisestä.

Huhtikuussa 2023 Urfanin perhe muutti pienestä asunnostaan Horsellin kaupunginosassa sijaitsevaan kolmihuoneiseen rivitaloasuntoon. Uudessa kodissaan Saraan kohdistunut väkivalta ja eristäminen ulkomaailmasta vain kiihtyivät, vaikka ulospäin perheen arki näyttikin täysin normaalilta Urfanin ylläpitäessä kuvaa “onnistuneesta maahanmuuttajaperheestä”.

Kesä 2023 – Järjestelmällinen kidutus

Kesään 2023 tultaessa Saraan kohdistunut väkivalta oli muuttunut jo osaksi perheen normaalia arkea. Saran kurittaminen ei tarkoittanut enää vain yksittäisiä läimäytyksiä, vaan toistuvia lyöntejä metalliputkella ja krikettimailalla, joita Urfan säilytti kodissaan jatkuvasti kätensä ulottuvilla. Iskut hän kohdisti tytön päähän, vartaloon ja raajoihin, jonka seurauksena Saran keho oli kauttaaltaan lukuisten – osittain parantuneiden ja parantumattomien – vammojen peitossa. Näiden muassa murtuneita luita, laajoja mustelmia ja hiertymiä eri puolilla kehoa.

Kun lyöminen ei Urfan Sharifin mielestä enää riittänyt, rangaistuksiin lisättiin tytön sitominen. Apunaan mies käytti tilanteen mukaan hyppynarua tai vahvaa pakkausteippiä. Saran kädet ja jalat sidottiin yhteen ja nilkat vedettiin kohti pakaroita, jonka jälkeen lapsi jätettiin lattialle tai sängylle makaamaan täysin kyvyttömänä liikuttamaan itseään. Toisinaan pään ympärille vedetyn muovipussin Urfan teippasi tiukasti kaulan ympärille, jolloin Sara kykeni hengittämään enää vain vaivoin pussiin tehdyn pienen hengitysaukon kautta.

Urfan poltti Saraa myös silitysraudan avulla, jättäen tytön molempiin pakaroihin silitysraudan pohjaa muistuttavat palojäljet. Molempien nilkkojen ihoon oli niin ikään syntynyt auki olevia kipeitä palovammoja. Rangaistuksiksi luonnehdittujen väkivallantekojen avulla oli väitetysti tarkoitus vain opettaa pieni tyttö käyttäytymään sopivalla tavalla, vaikka todellisuudessa mitään varsinaista syytä sadistiselle toiminnalle ei koskaan tarvittu. Kaiken lisäksi tytön kärsimiä vammoja ei koskaan hoidettu terveydenhuollon ammattilaisen toimesta, vaan lapsi pakotettiin jatkamaan kotitöitä ja pienempien lasten hoitamista, vaikka tyttö ei kyennyt edes kävelemään enää normaalisti.

Fyysinen romahtaminen ja murha

Kesän 2023 loppuun mennessä Saran keho oli alkanut jo pettää jatkuvan väkivallan ja suoranaisen kidutuksen seurauksena. Lapsi oli laihtunut selvästi ja liikkui kömpelösti varoen jokaista askeltaan, ikään kuin jo pelkkä seisominen olisi tuottanut sietämätöntä kipua. Hänen ihonsa oli kauttaaltaan täynnä erikokoisia mustelmia, raapimisjälkiä ja hiertymiä – arvioiden mukaan tässä vaiheessa hänen kehossaan oli jo useita murtuneita luita. Kotiaskareiden täyttämä arki jatkui edelleen tästäkin huolimatta.

Tiistaina 8. elokuuta 2023 Saran vointi oli jo niin huono, että Urfanin vaimo Beinash ymmärsi viimein jonkin olevan pahasti vialla. Aamun ja päivän aikana nainen soittikin useita kertoja miehelleen Urfan Sharifille kertoen tälle puoliksi tajuttoman tytön reagoivan enää vain heikosti ulkoisiin ärsykkeisiin. Havainnoista huolimatta kumpikaan ei silti edelleenkään edes harkinnut ulkopuolisen avun mahdollisuutta.

Kun Urfan palasi myöhemmin illalla takaisin kotiinsa, mies näki Saran vaimonsa sylissä elottoman oloisena. Sen sijaan, että mies olisi reagoinut asiaan jonkinlaisena hätätilanteena, hän väitti edelleen tytön vain teeskentelevän ja tulkitsi pahoinvoinnin ja heikkouden olevan jälleen vain merkki “huonosta käytöksestä”.

Urfanin tartuttua jälleen metalliseen putkeen, jota mies oli käyttänyt Saran pahoinpitelyyn lukemattomia kertoja aikaisemminkin, hän iski kymmenenvuotiasta tytärtään useita kertoja vatsan seudulle “rangaistuksena” siitä, että tyttö oli hänen mielestään häirinnyt arkea sairastamisellaan. Lyöntien jälkeen Sara ei enää kuitenkaan noussut ylös lattialta, vaan tyttö menehtyi saamiinsa vammoihin järkyttävän väkivallan päätteeksi. Beinash, Urfan ja hänen veljensä Faisal seurasivat tilannetta vierestä täysin toimettomina.

Rikoksen peittely ja pako

Kun kolmikolle kävi selväksi, että Sara oli tällä kertaa todella menehtynyt saamiinsa vammoihin, tyttö pestiin, jonka jälkeen hänen puhtaisiin vaatteisiin puettu ruumiinsa asetettiin kerrossängylle luonnolliseen – lähes nukkuvaa lasta muistuttavaan – asentoon. Poistettuaan rivitaloasunnosta kiireesti vielä kaiken väkivaltaan viittaavan materiaalin, kolmikko hävitti matkapuhelimiinsa tallennettuja kuva- ja videotallenteita ennen laitteidensa sammuttamista.

Seuraavana aamuna 9. elokuuta 2023, Urfan ja Beinash pakkasivat Faisalin avustuksella viisi elossa olevaa lasta Bemarinsa kyytiin ja suuntasivat matkansa Heathrow’n lentokentälle. Perille päästyään he jättivät autonsa lyhytaikaispysäköintiin ovia lukitsematta ja siirtyivät koko seurueena kentän turvatarkastuksen läpi. Kaikki kahdeksan henkilöä tallentuivat lentokentällä kulkiessaan useisiin valvontakameroihin, perheen kiirehtiessä seuraavalle Pakistanin lennolle, jolle Beinash oli hankkinut matkaliput edellisen yön aikana.

Lennon laskeuduttua Pakistanin pääkaupunkiin Islamabadiin varhain aamuyöllä 10. elokuuta kello 02.47 Britannian aikaa, Urfan kytki jälleen puhelimeensa virran soittaakseen Surreyn poliisille Englantiin. Puhelunsa aikana hän ei maininnut sanallakaan nykyisestä sijainnistaan, vaan ilmoitti vain katuvan oloisena kurittaneensa tytärtään liian kovakouraisesti, jonka seurauksena kymmenenvuotias tyttö oli menehtynyt. Annettuaan Horsellin kaupunginosassa sijaitsevan rivitaloasuntonsa osoitteen, hän lupasi antautua myöhemmin vapaaehtoisesti poliisille. Operaattorin tiedustellessa itsepintaisesti miehen nykyistä sijaintia, Urfan kieltäytyi vastaamasta ja päätti lopulta puhelun.

Ruumislöytö ja tapauksen tutkinta

Aikaisin aamuyöllä 10. elokuuta 2023 Surreyn poliisi tunkeutui Horsellin kaupunginosassa sijaitsevaan rivitaloasuntoon, jonka osoitteen Urfan oli ilmoittanut viranomaisille Pakistanista soittamansa puhelun aikana. Tyhjä, lähes kalusteeton asunto oli poliisin mukaan jopa poikkeuksellisen siisti ja vastoin poliisin odotuksia paikalla ei ollut yhtään lasta tai aikuisia. Yläkerran makuuhuoneesta poliisit kuitenkin löysivät viimein ilmoitusta koskeneen tytön, kun Saran ruumis löydettiin kerrossängystä puhdas yöpuku yllään, peitto siistisi hänen ylleen levitettynä. Sängyn viereen aseteltuna poliisi löysi paperille käsin kirjoitetun viestin:

Rakastan sinua Sara.

Kuka tahansa tämän viestin löytääkään, minä Urfan Sharif tapoin tyttäreni hakkaamalla. Jumalan nimeen vannon, ettei tarkoitukseni ollut tappaa häntä. Pakenin koska pelkään, mutta lupaan vielä antautua vapaaehtoisesti ja ottaa vastaan rangaistukseni.

Paikalle saapuneet ensihoitajat totesivat välittömästi, ettei elvytykselle ollut enää realistisia edellytyksiä. Kehon poikkeuksellisen matala lämpötila, jäykistyminen ja värimuutokset viittasivat siihen, että kuolema oli tapahtunut vähintään jo useita tunteja ennen viranomaisten saapumista. Jo ulkoisen – silmämääräisesti suoritetun – tutkimuksen perusteella oli päivänselvää, ettei kyseessä ollut vain sairaskohtaus tai tapaturma, sillä suurin osa tytön vartalosta oli mustelmien ja hiertymien peitossa, jonka lisäksi myös hänen kasvoissaan näkyi sekä tuoreita että osittain parantuneita vammoja.

Kansainvälinen tutkinta

Poliisin käynnistettyä henkirikostutkinnan, Horsellin kaupunginosassa sijaitseva rivitaloasunto ja sen välitön ympäristö eristettiin ulkopuolisilta. Pihalla olevista jäteastioista ja niiden läheisyydestä kerättiin nopeasti useita tapaukseen liittyviä todisteita – metalliputki ja puinen krikettimaila löydettiin piharakennukseen piilotettuina.

Samaan aikaan saatiin selville, että Urfan Sharif, Beinash Batool ja Faisal Malik olivat poistuneet Iso-Britanniasta jo edellisenä päivänä yhdessä viiden lapsensa kanssa. Koska Yhdistyneellä kuningaskunnalla ja Pakistanilla ei ollut suoraa kaksin keskistä luovutussopimusta, Surreyn poliisi pyrki parhaansa mukaan rakentamaan yhteistyötä pakistanilaisten viranomaisten kanssa, jotka rikosnimikkeen ja uhrin nuoren iän takia suostuivatkin poikkeuksellisesti tutkimaan asiaa.

Urfanin vetäydyttyä perheineen Jhelumin seudulle sukunsa luokse piiloon, kolmikko lapsineen liikkui aktiivisesti sukulaistalosta toiseen näennäisen normaalia arkea viettäen. Noin kuukauden kestäneen pakomatkansa aikana kansainvälinen huomio ja Pakistanin viranomaisten painostus kävivät kuitenkin lopulta ylitsepääsemättömäksi, minkä seurauksena Urfanin sukulaiset saivat lopulta tarpeekseen ja painostivat kolmikon palaamaan takaisin Britanniaan vastaamaan teoistaan.

Pidätys

13. syyskuuta 2023 Urfan Sharif, Beinash Batool ja Faisal Malik nousivat Islamabadista lähtevälle lennolle ja saapuivat Lontoon Gatwickiin myöhemmin iltapäivällä. Heidän tietämättään Surreyn poliisi oli rajavartioston avulla järjestänyt vastaanottotiimin suoraan portille, ja heti koneen oven avauduttua kaikki kolme pidätettiin jo lentokoneessa ennen kuin Urfan, Beinash tai Faisal olivat ehtineet edes nousta ylös penkeiltään.

Poliisikuulustelut eivät kuitenkaan tuottaneet odotettuja tuloksia, kun kolmikko vastasi lähes kaikkiin esitettyihin kysymyksiin järjestelmällisesti “ei kommenttia”. Aiemmasta hätäpuhelustaan ja kirjeestään poiketen Urfanilla ei näyttänyt enää olevan minkäänlaista halua kantaa vastuuta tyttärensä järkyttävästä kuolemasta. Poliisin onneksi juuri aiemmat tunnustukset ja rivitaloasunnosta löytyneet todisteet riittivät kuitenkin murhasyytteiden nostamiseen Urfan Sharifia ja Beinash Batoolia vastaan. Faisal Malik sai syytteen lapsen kuoleman aiheuttamisesta ja sallimisesta.

Oikeudenkäynti

Saran kuolemaa koskeva oikeudenkäynti järjestettiin vuonna 2024 Lontoon keskusrikostuomioistuimessa, Old Baileyssa. Prosessi oli poikkeuksellisen raskas sekä todistajille että valamiehistölle, sillä käsittelyssä avattiin yksityiskohtaisesti tapaukseen liittyviä sadistisia tekoja, joilla Saran arki oli vuosien mittaan muuttunut väkivallan ja nöyryytyksen jatkumoksi. Oikeudessa käytiin läpi myös Saran perhetaustaa, asumisjärjestelyjä sekä koulunkäynnin katkeamista koskevia seikkoja, jotka mahdollistivat lopulta tytön kohtalon kannalta ratkaisevat kuukaudet Horsellin rivitaloasunnossa.

Oikeudessa esiteltiin myös laaja kokonaisuus syytettyjen välistä viestintää, kuten WhatsApp-viestejä, joissa Beinash valitti miehelleen “ongelmalapsesta” ja pyysi Urfania tulemaan kotiin “kurittamaan” Saraa. Syyttäjä toi esiin niin ikään myös koulun henkilökunnan kertomuksia Saran iholla havaituista mustelmista sekä naapureiden kuvauksia öisistä huudoista ja lasten itkusta. Rikoksen konkreettinen toteuttaminen – sitominen, putkella lyöminen ja huputtaminen – muodostikin näistä palasista suorastaan helvetillisen kokonaisuuden, jonka johdonmukaisuus ja toistuva kaava jättivät hyvin vähän tilaa vaihtoehtoisille selityksille.

Oikeuslääkärin todistus

Oikeudessa ruumiinavauksen suorittanut oikeuslääkäri aloitti todistuksena kuvaamalla ensimmäisenä ulkoisen tarkastuksen aikana muodostunutta kokonaisuutta. Hänen mukaansa Saran iho oli ollut kauttaaltaan täynnä eri-ikäisiä ja -asteisia mustelmia ja hankaumia. Jo pelkkä ihon väri ja ruhjeiden vaihteleva paranemisaste olivat osoittaneet, että tytön kehoon oli kohdistunut toistuvaa voimankäyttöä jopa useiden viikkojen ajan.

Pään tutkimuksessa oli todettu useita erillisiä mustelmia erityisesti otsan alueella ja poskiluiden yllä. Vammojen kerrottiin oikeudessa eronneen toisistaan sekä väriltään että iältään. Otsan ihonalaiskudoksissa oli mm. havaittu vanhempaa verenvuotoa sekä tuoreempi, vain muutamia päiviä ennen kuolemaa syntynyt ruhje. Aivojen rakenteissa oli niin ikään todettu traumaperäinen muutos – seurauksena päähän kohdistuneesta voimakkaasta iskusta.

Kaulan alueen löydökset olivat olleet erityisen merkittäviä, sillä oikeuslääkärin mukaan uhrin kieliluu oli murtunut. Kyseinen vamma oli hänen mukaansa jo aikuisella varsin harvinainen – lapsella jopa täysin poikkeuksellinen. Vamman syntyminen oli edellyttänyt äärimmäisen voimakasta puristusta ja toistuvia otteita, jonka seurauksena myös kurkunpään rustoihin oli syntynyt painaumia – merkkinä määrätietoisesta kuristamisesta paljain käsin.

Rintakehän ja hartioiden tarkastus oli tuonut esiin lisää vakavia vammoja. Uhrin solisluu ja molemmat lapaluut olivat murtuneet, indikoiden jälleen huomattavaa voimankäyttöä. Useissa kylkiluissa oli sekä tuoreita että jo osittain parantuneita murtumia, joiden sisäpuoliset verenvuodot osoittivat osan vammoista syntyneen lapsen ollessa yhä elossa. Rintakehän mustelmien sijainti oli sen sijaan viitannut toistuviin lyönteihin ja mahdolliseen polkemiseen.

Selkärangassa oli todettu yhteensä jopa yksitoista nikamamurtumaa. Oikeuslääkärin mukaan nämä vammat muodostivat yhdessä järkyttävän kokonaisuuden, jota pienellä lapsella ei todettaisi ilman systemaattista väkivallan käyttöä. Erilliset murtumat olivat syntyneet uhrin selkää vääntämällä, taivuttamalla tai tylpän esineen iskusta – eri tilanteissa ja eri ajankohtina. Kyseiset vammat muodostivatkin yhden ruumiinavausraportin järkyttävimmistä kokonaisuuksista.

Ylä- ja alaraajoissa oli havaittu laaja kirjo mustelmia, hiertymiä ja painaumia. Nilkkojen ympärillä oli ollut syviä uria ja rikkoutunutta ihoa, viitaten uhrin toistuvaan ja pitkäkestoiseen sidontaan. Jälkien laadusta voitiin päätellä käytetyn narun tai teipin olleen äärimmäisen tiukalla, jonka lisäksi uhri oli ollut sidottuna todennäköisesti jopa tuntien ajan kerrallaan. Sormissa ja käsissä oli niin ikään havaittu useita pieniä murtumia, joiden oikeuslääkäri arvioi syntyneen sekä puolustautumisyritysten että köysissä rimpuilun tuloksena.

Pakaroiden alueelta oikeuslääkäri oli löytynyt kaksi teräväreunaista palovammaa, joiden muoto ja koko olivat vastanneet silitysraudan pohjaa. Kudoksessa oli näkynyt kuolioon viittaavia merkkejä, jolloin palovammat olivat syntyneet mahdollisesti jopa viikkoja ennen kuolemaa. Vastaavanlaisia palovammoja todettiin myös ruumiin nilkoissa, joiden alkuperä oli todennäköisesti kuuma metalliputki tai vastaava esine. Palovammojen ympärillä ollut laajaa turvotus ja kudosverenvuoto olivat osoittaneet, että Sara oli ollut elossa vammojen syntyhetkellä ja kärsinyt jatkuvista, voimakkaista kivuista.

Puremajälkiä oli todettu kaksi: toinen vasemmassa käsivarressa ja toinen uhrin sisäreidessä. Oikeuslääkärin mukaan hammasjälkianalyysi oli osoittanut purentojen vastaavan aikuisen naisen hammasprofiilia. Puremajälkien ympärillä oli havaittu tuoretta verenvuotoa ja sinertävää turvotusta, osoittaen vammojen syntyneen korkeintaan vain muutamia päivä ennen kuolemaa.

Sisäelinten tutkimus oli paljastanut myös selviä merkkejä aliravitsemuksesta ja pitkäaikaisesta laiminlyönnistä. Lapsen paino oli ollut ikätasoon nähden huomattavan alhainen – maksa sekä lihaskudos osittain surkastuneita. Oikeuslääkäri totesi Saran eläneen jo pitkään kroonisen stressin keskellä, jonka takia hänen elimistönsä oli ollut pysyvästi kuormittunut ja alkanut pettää hiljalleen jo ennen lopullista kuolemaa.

Lopullinen kuolinsyy oli ollut seurausta useiden tekijöiden yhteisvaikutuksesta. Metalliputkella vatsaan kohdistuneesta voimakkaasta iskusta, sisäisestä verenvuodosta, aiempien vammojen ja murtumien aiheuttamasta heikkoudesta, aliravitsemuksesta ja hengityksen estymisestä. Oikeuslääkärin mukaan yksikään näistä vammoista ei ollut syntynyt pelkän tapaturman tai vahingon seurauksena – lapsi oli joutunut systemaattisen kidutuksen kohteeksi, joka oli jatkunut vähintään viikkoja, ellei kuukausia.

Urfanin puolustus

Syyttäjän esittämistä todisteista ja aikaisemmasta tunnustuksestaan huolimatta Urfan yritti vielä oikeudessakin rakentaa puolustustaan väittäen itse kohdistaneensa tyttäreensä vain “laillisia kurituskeinoja”. Käytännössä hän sysäsikin kaiken vastuun vakavista vammoista vaimonsa Beinashin harteille, väittäen itse olleensa täysin tietämätön väkivallan laajuudesta. Kertomuksen kompastuessa ristiriitoihin hän otti kuitenkin lopulta muodollisen vastuun kuolemaan johtaneista lyönneistä, pyrkien silti yhä vähättelemään niiden voimakkuutta ja kestoa vedoten inhimilliseen virhearvioon. Oikeudessa Beinash ja Faisal pysyivät pääosin vaiti luottaen siihen, ettei kumpaakaan voitu suoraan liittää yksittäisiin tekoihin heidän kiistattomasta läsnäolostaan huolimatta.

Tuomiot

10 viikkoa kestäneen oikeudenkäynnin jälkeen – 23. joulukuuta 2024 – Urfan Sharif ja Beinash Batool tuomittiin elinkautiseen vankeuteen Saran murhasta. Urfanin rangaistuksen vähimmäisajaksi määrättiin vähintään 40 vuotta, Beinashin vähintään 33 vuotta. Urfanin veljelle Faisal Malikille sen sijaan langetettiin 16 vuoden määräaikainen vankeustuomio lapsen kuoleman aiheuttamisesta tai sen sallimisesta. Tuomari kuvasi päätöksessään Saran kohtelua nimenomaisesti kidutukseksi ja korosti, etteivät syytetyt olleet osoittaneet missään vaiheessa teoistaan aitoa katumusta, vaan keskittyneet viimeiseen asti vain vastuun välttelyyn ja toistensa syyttelyyn.

Jälkipyykki

Oikeussalissa kuultiin myös Olga Dominin uhrilausunto, jossa äiti kuvasi miten tieto hänen tyttärensä kuolemasta oli murskannut hänen mielenterveytensä ja uskon tulevaisuuteen. Murtunut äiti kertoi oikeudessa kantavansa jatkuvaa syyllisyyttä Saran järkyttävästä kohtalosta, vaikka olikin useaan otteeseen pyrkinyt tuomaan esiin huoltaan tyttärensä hyvinvoinnista. Vasta oikeudenkäynnin aikana esiin tuodut todisteet olivat kuitenkin paljastaneet Olgalle, miten vähän hän oli todella tiennyt rakkaan tyttärensä arjesta isänsä luona.

Saran ruumis kuljetettiin lopulta Puolaan, missä hänen äitinsä Olga järjesti tyttärelleen hautajaiset. Vaatimattomassa tilaisuudessa surtiin lasta, jonka elämän olisi pitänyt olla vasta alussa. Samaan aikaan jäljelle jääneiden sisarusten kohtalo oli edelleen auki – Pakistaniin sukulaistensa ja paikallisten viranomaisten vastuulle jääneet lapset odottivat edelleen tietoa siitä, palaavatko he koskaan Britanniaan ja saavatko he jostain pysyvän ja ennen kaikkea turvallisen kasvuympäristön.