Sarjamurhaaja

Edmund Kermper

Edmund Kemper

Edmund Kemper syntyi joulukuussa 1948 Kalifornian Burbankissa. Poika oli perheen keskimmäinen lapsi. Hänen vanhempansa, äiti Clarnell ja isä Edmund Kemper

Lue lisää »

Lucy Letby

Artikkelin lopussa tapaukseen liittyviä päivityksiä. Lucy Letby syntyi 4. tammikuuta 1990 pienessä Herefordin kaupungissa Keski-Englannissa. Keskiluokkainen perhe tuli taloudellisesti hyvin

Lue lisää »
Albert Fish

Albert Fish

Hamilton Howard Fish syntyi Washingtonissa 19. toukokuuta 1870. Hän oli nuorin perheen kolmesta lapsesta. Isä Randall Fish oli pojan syntyessä

Lue lisää »
David Parker Ray

The toybox killer

David Parker Ray syntyi 6. marraskuuta 1939 pienessä Belenin kylässä New Mexicossa. Davidilla oli myös vuotta nuorempi sisar nimeltä Peggy.

Lue lisää »

Sarjamurhaajan määritelmä

Sarjamurhaaja on henkilö, joka on tehnyt useita murhia tietyn ajanjakson kuluessa. Sarjamurhaajille on ominaista seuraavat piirteet:

abacus

Uhrien lukumäärä

Sarjamurhaaja tappaa yleensä vähintään kolme henkilöä eri aikaan ja eri tilanteissa. Tämä erottaa heidät esimerkiksi joukkomurhaajista, jotka tappavat useita ihmisiä yhdellä kertaa.

Jäähdyttelyjakso

Sarjamurhien välillä on yleensä ajanjaksoja, joiden aikana tappaja ei murhaa ketään. Tämä voi olla päiviä, viikkoja, kuukausia tai jopa vuosia. Näitä jaksoja kutsutaan jäähdyttelyjaksoiksi (engl. cooling-off periods).

Motiivi

Sarjamurhaajien motiivit voivat vaihdella huomattavasti. Yleisiä motiiveja ovat henkilökohtaiset fantasiat, vallanhalu, seksuaaliset motiivit, kostofantasiat tai tarve hallita muita.

Suunnitelmallisuus

Useimmat sarjamurhaajat suunnittelevat tekojaan etukäteen ja valitsevat uhrinsa huolellisesti. Tämä voi tehdä heidän kiinniottamisestaan erityisen haastavaa.

Psykologinen profiili

Monet sarjamurhaajat kärsivät persoonallisuushäiriöistä, kuten narsismista, psykopatiasta tai antisosiaalisesta persoonallisuushäiriöstä. Heillä voi olla myös traumaattinen tausta, mutta tämä ei aina päde.

Sarjamurhaajan määritelmä Suomessa

Michael Penttilä
Sarjakuristaja, Michael Penttilä, on ainoa suomalainen, jonka FBI on määritellyt sarjamurhaajaksi.

Suomessa ei ole yhtä vakiintunutta oikeudellista tai virallista määritelmää sarjamurhaajalle, kuten esimerkiksi FBI:llä Yhdysvalloissa. Käsitettä käytetään kuitenkin rikostutkinnan, psykologian ja kriminologian yhteydessä kuvaamaan henkilöä, joka on syyllistynyt useampaan erilliseen murhaan tietyllä aikavälillä.

Yleisesti Suomessa sarjamurhaajaksi katsotaan henkilö, joka on tehnyt vähintään kolme erillistä murhaa, joiden välillä on ollut ajallista väliä. Tämä ajallinen väli eli ”jäähdyttelyjakso” erottaa sarjamurhaajan muista moninkertaisista tappajista, kuten joukkomurhaajista. Murhat eivät tapahdu yhtäjaksoisesti, vaan teot ovat selkeästi erillisiä, ja niiden välissä tekijä elää tavallista elämää.

Vaikka termiä ”sarjamurhaaja” käytetään Suomessa lähinnä populaarikulttuurissa ja rikosjournalismissa, se voi esiintyä myös poliisitutkinnassa kuvaamaan tietyn tyyppistä rikollista toimintaa. Psykologisesti tarkasteltuna sarjamurhaajien toimintaan liitetään usein yksilölliset motiivit, kuten vallanhalu, mielihyvän tavoittelu tai psykologiset häiriöt. Suomessa tunnettu esimerkki sarjamurhaajasta on 1800-luvulla elänyt Matti Haapoja, jota pidetään yhtenä maamme historian pahamaineisimmista rikollisista.

Lucy Letby
Lucy Letby on yksi modernin Britannian historian kylmäverisimmistä lasten sarjamurhaajista.

Sarjamurhaajan tausta, piirteet ja kehityskaari

Sarjamurhaajat ovat usein taustaltaan haastavien lapsuuden kokemusten muovaamia. Useat heistä on ovat kasvaneet huonoissa kotioloissa, ja kokeneet lapsuudessaan ruumiillista/henkistä väkivaltaa tai seksuaalista hyväksikäyttöä. Tällaiset kokemukset voivat muodostaa vahvan yhteyden rikollisen käyttäytymisen ja pahoinpitelyn välillä. Esimerkiksi John Wayne Gacy joutui lapsuudessaan isänsä väkivallan ja nöyryytysten kohteeksi, mikä heijastui myöhemmin hänen rikoksiinsa, joissa hän käytti samaa halventavaa kieltä, jota oli itse kokenut nuoruudessaan. Tämä ilmiö liittyy psykologiassa tunnettuun käsitteeseen ”identifikaatio aggressori”, jossa yksilö samaistuu omaan pahoinpitelijäänsä ja pyrkii hallitsemaan muita omassa roolissaan vallankäyttäjänä.

Kaikki sarjamurhaajat eivät kuitenkaan ole kokeneet fyysistä väkivaltaa lapsuudessaan. Usein he ovat esimerkiksi ottolapsia, avioliiton ulkopuolisia lapsia tai heitä on siirrelty sukulaisten välillä, mikä on saattanut johtaa juurettomuuden ja ulkopuolisuuden tunteisiin.

Fantasiat näyttelevät merkittävää roolia sarjamurhaajien kehittymisessä. Murrosiässä, ja joissain tapauksissa jopa ennen sitä, he voivat alkaa kehittää voimakkaita fantasioita, joissa korostuvat alistaminen, väkivalta ja tappaminen. Todelliset rikokset heijastelevat usein näitä mielikuvia, mutta käytännössä murhat eivät täysin vastaa heidän fantasioitaan, mikä ajaa heitä toistamaan rikoksia yhä uudelleen. Sarjamurhaajat myös usein keräävät muistoja, kuten valokuvia, muistoesineitä tai jopa ruumiinosia, jotka auttavat heitä tyydyttämään tappamisen aiheuttamaa pakkoa murhien välillä.

Uhrien valinta ei ole sattumanvaraista. Monilla sarjamurhaajilla uhrit muistuttavat henkilöitä, jotka ovat vaikuttaneet heidän elämäänsä ratkaisevalla tavalla. Esimerkiksi Ted Bundyn uhrit muistuttivat hänen entistä tyttöystäväänsä, joka jätti hänet.

Yhteinen piirre sarjamurhaajille on omantunnon puutteellisuus tai täydellinen puuttuminen. Tämä näkyy kyvyttömyytenä tuntea empatiaa tai kiintymystä muita kohtaan. Psykiatri Helen Morrisonin mukaan sarjamurhaajien tunne-elämä on pysähtynyt, mikä tekee heidän persoonallisuuksistaan epätavallisia ja rajoittuneita. Esimerkiksi tietynlaisten aistimusten, kuten pehmeiden materiaalien pitämisen suuta vasten, on havaittu olevan yhteydessä heidän tunne-elämänsä kehitykseen.

Alkoholismi on toinen piirre, joka yhdistää monia sarjamurhaajia. FBI:n agentit ja psykiatrit, kuten John Douglas, Robert Ressler ja Helen Morrison, ovat vuosikymmenten ajan tutkineet yhteyttä alkoholismin ja sarjamurhaajien käyttäytymisen välillä. Monet tunnetut murhaajat, kuten John Wayne Gacy, Ted Bundy ja Aileen Wuornos, olivat alkoholisteja. Alkoholiriippuvuus muistuttaa myös psykologisesti sitä pakonomaista tarvetta, jonka tappaminen aiheuttaa sarjamurhaajille.

Sarjamurhaajien rikollinen polku alkaa usein häiriökäyttäytymisellä, joka voi ilmetä esimerkiksi tirkistelynä, tuhopolttojen tekemisenä tai väkivaltaisuutena eläimiä kohtaan. Nämä merkit voivat näkyä jo lapsuudessa tai nuoruudessa ja tarjoavat vihjeitä myöhempään käyttäytymiseen. Ensimmäinen murha tapahtuu useimmiten yli 20-vuotiaana, mutta ajankohta ja murhien tiheys vaihtelevat huomattavasti. Jotkut, kuten Juan Corona, tekevät useita murhia lyhyessä ajassa, kun taas toiset, kuten Fred ja Rosemary West, levittävät rikoksensa useiden vuosikymmenten ajalle. Nämä vaihtelut kertovat sarjamurhaajien toiminnan yksilöllisyydestä ja monimuotoisuudesta.

Sarjamurhaajien motiivien ryhmittely ja ominaispiirteet

Sarjamurhaamisen motiivien jaottelu

Sarjamurhaajien motiiveja on aiemmin pyritty luokittelemaan erilaisiin ryhmiin, joiden avulla pyritään selittämään heidän toimintaansa. Tässä esitetään kolme keskeistä pääryhmää, jotka kuvaavat merkittävää osaa sarjamurhaajista. On kuitenkin tärkeää huomata, että nämä ryhmät ovat teoreettisia malleja, eivätkä käytännössä kaikki tapaukset sovi täysin yhteen kategoriaan, vaan motiivien taustalta voi löytyä useita päällekkäisiä tekijöitä.

Seksuaaliset motiivit

Monet sarjamurhaajat hakevat tappamisesta ja kiduttamisesta seksuaalista tyydytystä. Holmes ja Holmes (9) korostavat tätä tekijää sarjamurhaajien keskeisenä motiivina. Samoin Robert I. Simon (10) kuvaa tekijöitä, joille murhaaminen voi tuoda orgasmin kaltaisen fyysisen helpotuksen ja hetkellisen rauhan tunteen. Sewall, Krupp ja Lumiere (11) erottelevat seksuaalisesti motivoituneet murhaajat kolmeen alaryhmään:

  1. Antisosiaaliset ja syrjäytyneet murhaajat
    Ensimmäiseen ryhmään kuuluvat tekijät ovat usein sosiaalisesti syrjäytyneitä, antisosiaalisen persoonallisuushäiriön piirteitä omaavia henkilöitä. Heidän rikoshistoriansa ulottuu usein nuoruuteen, ja heidän älylliset sekä koulutukselliset saavutuksensa ovat yleensä heikkoja. Seksuaalisten lähentymisyritysten torjuminen voi laukaista raivokohtauksen, joka johtaa väkivaltaiseen raiskaukseen ja mahdollisesti murhaan. Näiden rikosten toteutus on yleensä kaoottista ja suunnittelematonta, mikä heijastaa heidän muun elämänsä hallitsemattomuutta.

  2. Psykopaattiset murhaajat
    Toiseen ryhmään kuuluvat henkilöt, joilla on psykopatiaan liittyviä piirteitä (12). Nämä tekijät nauttivat manipuloinnista, hyväksikäytöstä ja alistamisesta, ja heidän rikoksensa voivat sisältää sadistista kidutusta. Vaikka henkirikokset eivät aina ole heidän ensisijainen tavoitteensa, ne voivat johtaa murhiin, kun väkivalta riistäytyy hallinnasta. Heillä on usein jonkin verran elämänhallintaa ja suunnitelmallisuutta, vaikka heidän toimintansa voikin olla monin paikoin arvaamatonta.

  3. Sadistiset murhaajat
    Kolmanteen ryhmään kuuluvat sadistit, joiden pääasiallinen motiivi on kidutuksen ja murhaamisen tuottama mielihyvä. Heidän toimintansa on usein huolellisesti suunniteltua, ja he välttävät jättämästä todisteita rikospaikalle. Tämä ryhmä eroaa muista siinä, että heidän rikoshistoriansa keskittyy pääasiassa seksuaalirikoksiin, ja heidän fantasiansa ovat voineet kehittyä eläinten kiduttamisesta ja pornon kuluttamisesta.

Psykoottiset tekijät

Psykoosista kärsivät murhaajat muodostavat oman alaryhmänsä, kuten Dietz (13) sekä Holmes ja Holmes (9) ovat todenneet. Näillä tekijöillä on usein harhaluuloja tai aistiharhoja, jotka ohjaavat heidän toimintaansa. He voivat esimerkiksi uskoa suorittavansa jumalallista tehtävää ”kelvottomien” ihmisten, kuten prostituoitujen tai homoseksuaalien, eliminoimiseksi. Tällaiset tekijät saattavat olla harhaluuloisuushäiriön tai muun psykoosisairauden alaisuudessa, mutta heidän toimintakykynsä ei välttämättä ole täysin heikentynyt.

On huomioitava, että psykoottiset henkirikokset kohdistuvat usein läheisiin, mutta sarjamurhaajilla kohteena ovat yleensä vieraat henkilöt. Psykoottisten murhaajien ajatukset voivat olla monimutkaisia ja voimakkaan maailmankatsomuksellisia, mikä erottaa heidät muista ryhmistä.

Hoivan kohteena olevien surmaaminen

Hoivattaviin kohdistuvat henkirikokset muodostavat oman ryhmänsä, kuten Rappaport (16) sekä Holmes ja Holmes (9) ovat kuvanneet. Tämä ryhmä sisältää erityisesti naissarjamurhaajia, jotka usein tappavat joko potilaitaan tai perheenjäseniään. Näiden tekijöiden motiivi liittyy vallan tunteeseen, jonka he saavat päättäessään toisen elämästä ja kuolemasta.

Useat tähän ryhmään kuuluvat henkilöt työskentelevät terveydenhuoltoalalla, missä heillä on pääsy haavoittuvaisiin uhreihin ja vaarallisiin aineisiin. Esimerkiksi Yhdysvalloissa 34 tunnetusta naissarjamurhaajasta kuusi on ollut sairaanhoitajia (17). Tämä korostaa sitä, miten narsistiset persoonallisuudet voivat hakeutua rooleihin, jotka tarjoavat mahdollisuuksia valtaan ja kontrolliin.

Yhteenveto
Vaikka yllä mainitut ryhmät auttavat jäsentämään sarjamurhaajien monimuotoisia motiiveja, on tärkeää muistaa, että yksittäiset tapaukset voivat poiketa merkittävästi. Monet tekijät voivat olla samanaikaisesti läsnä ja sekoittua toisiinsa, mikä tekee sarjamurhaajien motiivien tutkimisesta haastavaa mutta erittäin tärkeää.

Sarjamurhaajan hoitaminen – mahdollista vai mahdotonta?

Sarjamurhaamista ei pidetä sairautena, eikä sitä löydy lääketieteellisistä tautiluokituksista. Tästä huolimatta oikeuspsykiatrisessa järjestelmässä ja vankiloiden terveydenhuollossa on pohdittu keinoja, joilla sarjamurhaajien toimintaa voisi ehkäistä. Käytössä ei kuitenkaan ole luotettavia ja turvallisia menetelmiä, jotka tehokkaasti hillitsisivät näiden henkilöiden rikollisia impulsseja, ellei kyseessä ole psykoosi. Aihetta käsittelevät tieteelliset julkaisut ovat keskittyneet lähinnä yksittäisiin tapauksiin, mikä vaikeuttaa yleispätevien hoitomallien kehittämistä. Siksi hoito on aina suunniteltava yksilöllisesti.

Sarjamurhaajan motivaationa voi usein olla seksuaalinen tyydytys, mikä avaa mahdollisuuden kohdennetuille interventioille. Seksuaalirikollisille suunnattuja terapiamuotoja, kuten kognitiivista skeematerapiaa, joka pyrkii muuttamaan haitallisia fantasioita ja lisäämään empatiaa uhreja kohtaan, ei kuitenkaan voi suoraan soveltaa sarjamurhaajiin. Tämä johtuu usein heidän vähäisestä halukkuudestaan osallistua hoitoon. Seksuaaliviettiä vähentävät lääkkeet, kuten antiandrogeenit, tai mielialaan vaikuttavat SSRI-lääkkeet saattavat tarjota joissain tapauksissa apua, mutta niiden vaikutus vaihtelee suuresti tapausohtaisesti.

Sarjamurhaajien hoidon haasteet korostavat tarvetta lisätutkimukselle ja räätälöidyille lähestymistavoille. On kuitenkin selvää, että minkä tahansa hoitomuodon tehokkuus riippuu tekijän valmiudesta osallistua ja sitoutua prosessiin.

Tilastoja ja faktaa sarjamurhaajista

Sarjamurhaajien yleisyys maailmalla

Sarjamurhaajia arvioidaan olevan noin 5–10 % maailman kaikista murhaajista. Yhdysvalloissa FBI:n mukaan vain 1 % kaikista murhista liittyy sarjamurhaajiin. Tästä huolimatta sarjamurhaajat ovat poikkeuksellisen paljon esillä mediassa ja populaarikulttuurissa.

Uhrien määrä

Sarjamurhaajan keskimääräinen uhriluku on 3–5, mutta historiassa tunnetaan tapauksia, joissa luvut ovat huomattavasti suurempia. Kolumbialainen Luis Garavito tunnusti tappaneensa yli 140 lasta, mikä tekee hänestä yhden tuhoisimmista sarjamurhaajista.

Sukupuoli ja sarjamurhaajat

Valtaosa, noin 85–90 %, sarjamurhaajista on miehiä. Naisten osuus on huomattavasti pienempi, mutta heidän tapansa murhata on usein erilainen – myrkyt ovat naispuolisten sarjamurhaajien yleisimmin käyttämä väline.

Ikä ja toiminta-aika

Sarjamurhaajien ensimmäiset rikokset tapahtuvat yleensä 20–40 vuoden iässä, ja monilla toiminta-aika kestää vuosia ennen kiinnijäämistä. Esimerkiksi Israel Keyes matkusti ympäri Yhdysvaltoja välttääkseen kiinnijäämisen ja jatkoi murhiaan yli vuosikymmenen.

Maantieteelliset erot

Yhdysvalloissa on raportoitu maailmanlaajuisesti eniten sarjamurhaajia, osittain siksi, että maan rikostilastot ovat hyvin kattavia. Venäjä, Brasilia ja Intia seuraavat perässä määrällisesti, mutta myös pienemmissä maissa, kuten Suomessa, on ollut yksittäisiä sarjamurhaajia.

Motivaatiot ja tavat

Sarjamurhaajat luokitellaan usein motivaationsa mukaan: jotkut tappavat vallan ja kontrollin tunteiden vuoksi, toiset puolestaan hakevat nautintoa tai uskovat suorittavansa jonkinlaista ”tehtävää”. Esimerkiksi ”Ken ja Barbie -murhaajina” tunnetut Paul Bernardo ja Karla Homolka tappoivat yhdessä, ja heidän toimintansa liittyi sadistisiin motiiveihin.

Teknologian vaikutus

DNA-tutkimus ja kehittyneet rikostutkintamenetelmät ovat mullistaneet sarjamurhien ratkaisemisen. Monet tapaukset, kuten Golden State Killerin kiinnijääminen vuonna 2018, ratkaistiin vuosikymmeniä myöhemmin geneettisen sukututkimuksen avulla.

Sarjamurhaajien ”kulta-aika”

1970–1990-luvuilla sarjamurhaajat olivat erityisen yleisiä Yhdysvalloissa. Tätä ajanjaksoa pidetään ”sarjamurhaajien kulta-aikana,” sillä tuolloin rikostutkinta oli vielä kehittymätöntä ja monet murhat jäivät ratkaisematta. Nykyisin heidän toimintansa on harvinaisempaa, osittain paremman valvonnan ja rikosteknologian ansiosta.

Psykologiset piirteet

Useilla sarjamurhaajilla on todettu antisosiaalisia persoonallisuushäiriöitä tai psykopatiaa. Lapsuudessa koettu väkivalta, hyväksikäyttö tai vakava laiminlyönti on usein merkittävä taustatekijä. Esimerkiksi Aileen Wuornos, yksi tunnetuimmista naispuolisista sarjamurhaajista, kasvoi traumaattisissa olosuhteissa, mikä vaikutti hänen myöhempään käytökseensä.

Sarjamurhaajien vangitseminen

Sarjamurhaajien kiinnijäämiseen voi kulua vuosia, sillä he oppivat usein välttämään kiinnijäämistä. Esimerkiksi Israel Keyes vältti tunnistamista käyttämällä ”murhakasseja,” joihin hän varastoi välineitä ja aseita eri puolilla Yhdysvaltoja.

Tunnettuja sarjamurhaajia

  1. Ted Bundy (USA)

    • Uhriluku: Yli 30
    • Toimintavuodet: 1970-luvulla
    • Tunnettu: Tunnettu viehättävästä ulkonäöstään ja karismastaan, joita hän käytti houkutellakseen uhreja.
  2. Jeffrey Dahmer (USA)

    • Uhriluku: 17
    • Toimintavuodet: 1978–1991
    • Tunnettu: Tunnettu kannibalismista ja kehojen säilyttämisestä.
  3. John Wayne Gacy (USA)

    • Uhriluku: 33
    • Toimintavuodet: 1970-luvulla
    • Tunnettu: Tunnetaan myös nimellä ”Klovnimurhaaja,” koska hän esiintyi usein klovnina lastentapahtumissa.
  4. Aileen Wuornos (USA)

    • Uhriluku: 7
    • Toimintavuodet: 1989–1990
    • Tunnettu: Prostituoitu, joka tappoi asiakkaitaan; häntä pidetään yhtenä harvoista naispuolisista sarjamurhaajista.
  5. Ed Gein (USA)

    • Uhriluku: 2 (mutta inspiraationa monille fiktiivisille hahmoille, kuten Psykon Norman Batesille)
    • Toimintavuodet: 1950-luvulla
    • Tunnettu: Tunnettu kehon osien käyttämisestä koriste-esineinä.
  6. Andrei Tšikatilo (Neuvostoliitto)

    • Uhriluku: 52
    • Toimintavuodet: 1978–1990
    • Tunnettu: Tunnetaan ”Rostovin teurastajana”; uhrien joukossa lapsia ja naisia.
  7. Richard Ramirez (USA)

    • Uhriluku: 14
    • Toimintavuodet: 1984–1985
    • Tunnettu: Tunnettu ”Yösaalistajana” (Night Stalker); teki murhia, raiskauksia ja pahoinpitelyjä.
  8. Albert Fish (USA)

    • Uhriluku: 3 (myönnettyjä, mutta epäillään useammista)
    • Toimintavuodet: 1920–1930-luvuilla
    • Tunnettu: Tunnettu sadistisuudestaan ja kannibalismistaan.
  9. Harold Shipman (Iso-Britannia)

    • Uhriluku: 250+ (arvio)
    • Toimintavuodet: 1970-luvulta 1990-luvulle
    • Tunnettu: Tunnetaan ”Tohtori Kuolemana”; tappoi potilaitaan yliannostuksilla.
  10. Viiltäjä-Jack (Iso-Britannia)

    • Uhriluku: 5 (vahvistettu)
    • Toimintavuodet: 1888
    • Tunnettu: Yksi historian tunnetuimmista selvittämättömistä sarjamurhaajista, joka kohdisti tekonsa prostituoituihin Lontoon Whitechapelissa.
  11. Pedro Alonso López (Kolumbia/Ecuador/Peru)

    • Uhriluku: 110+ (myönnetty)
    • Toimintavuodet: 1960–70-luvulla
    • Tunnettu: Tunnettu ”Andien hirviönä”; kohdisti tekonsa lapsiin.
  12. Henry Lee Lucas (USA)

    • Uhriluku: 11 (vahvistettu, mutta väitti tappaneensa yli 600)
    • Toimintavuodet: 1960–80-luvulla
    • Tunnettu: Hänen väitteensä ovat kiistanalaisia, mutta hän oli aktiivinen useissa osavaltioissa.
  13. David Berkowitz (USA)

    • Uhriluku: 6
    • Toimintavuodet: 1976–1977
    • Tunnettu: ”Son of Sam” -lempinimellä; lähetti kirjeitä poliisille ja medioille.
  14. Dennis Rader (USA)

    • Uhriluku: 10
    • Toimintavuodet: 1974–1991
    • Tunnettu: Nimellä ”BTK Killer” (Bind, Torture, Kill); kirjoitti itsekirjoittaneita tunnustuksia.
  15. H. H. Holmes (USA)

    • Uhriluku: 27 (vahvistettu, mutta epäiltiin jopa 200)
    • Toimintavuodet: 1890-luvulla
    • Tunnettu: ”murhahotellistaan,” jossa hän tappoi vierailijoita Chicagon maailmannäyttelyn aikaan.
  16. Edmund ”Ed” Kemper (USA)

    • Uhriluku: 10
    • Toimintavuodet: 1964–1973
    • Tunnettu: ”Co-Ed Killer” -lempinimestään. Teki murhia nuorille naisille ja tappoi myös äitinsä. Kemperin älykkyys (IQ 145) ja kyky manipuloida ihmisiä ovat herättäneet kiinnostusta. Hän antautui itse poliisille.
  17. Robert Berdella (USA)

    • Uhriluku: 6
    • Toimintavuodet: 1984–1987
    • Tunnettu: ”The Kansas City Butcher” -lempinimestään. Berdella sieppasi, kidutti ja murhasi miehiä talossaan. Hän piti yksityiskohtaista päiväkirjaa teoistaan, mikä auttoi poliisia tuomaan hänet oikeuden eteen.
  18. Lucy Letby (Iso-Britannia)

    • Uhriluku: 7 (vahvistettu, mutta epäilty useammasta)
    • Toimintavuodet: 2015–2016
    • Tunnettu: Entinen lastenhoitaja, joka tappoi vastasyntyneitä sairaalassa insuliinin ja ilmaruiskutusten avulla. Hänet tuomittiin elinkautiseen vuonna 2023, ja tapaus järkytti erityisesti sen vuoksi, että hän toimi luottamustehtävässä.
  19. David Parker Ray (USA)

    • Uhriluku: Epäilty yli 60 murhasta, mutta varmoja todisteita ei ole; tunnetaan kidutuksista
    • Toimintavuodet: 1980–1999
    • Tunnettu: ”Toy-Box Killer” -lempinimestään. Hän käytti erityisesti rakennettua kidutushuonetta uhriensa rääkkäämiseen, jossa oli muun muassa tallenteita hänen omista ”säännöistään.” Hänen kumppaninsa avustivat häntä rikoksissa.
  20. Charles Manson (USA)

    • Uhriluku: Ei itse tappanut uhreja, mutta johti ”Manson-perheen” kulttia, joka teki useita murhia hänen ohjeidensa mukaan.
    • Toimintavuodet: 1960-luvun lopulla
    • Tunnettu: Sharon Taten ja muiden murhat vuonna 1969. Manson on yksi historian tunnetuimmista kulttijohtajista.
  21. Albert DeSalvo (USA)

    • Uhriluku: 13 (väitetty ”Boston Strangler”)
    • Toimintavuodet: 1962–1964
    • Tunnettu: Hän kuristi uhrejaan ja jätti rikospaikoille merkkejä, jotka toivat hänelle lempinimen.
  22. Gary Ridgway (USA)

    • Uhriluku: 49 (vahvistettu, mutta epäilty yli 70)
    • Toimintavuodet: 1980–1990-luvulla
    • Tunnettu: ”Green River Killer” -lempinimestään. Kohdisti tekonsa prostituoituihin ja nuoriin naisiin.
  23. Joachim Kroll (Saksa)

    • Uhriluku: 14
    • Toimintavuodet: 1955–1976
    • Tunnettu: ”Ruhrin kannibaali” -lempinimestään. Hän söi osia uhreistaan ja jäi kiinni, kun viemäristä löytyi ihmislihaa.
  24. Peter Kürten (Saksa)

    • Uhriluku: 9 (vahvistettu, mutta epäilty useammasta)
    • Toimintavuodet: 1920-luvulla
    • Tunnettu: ”Düsseldorfin vampyyri” -lempinimestään. Hän imi verta uhreistaan ja toimi erittäin sadistisesti.
  25. Richard Kuklinski (USA)

    • Uhriluku: 5 (vahvistettu, mutta väitti tappaneensa yli 100)
    • Toimintavuodet: 1940–1980-luvulla
    • Tunnettu: ”The Iceman” -lempinimestään. Mafiaan liittyvä palkkatappaja, joka jäädytti uhrejaan hämätäkseen kuolinaikoja.
  26. Pedro Rodrigues Filho (Brasilia)

    • Uhriluku: 71 (vahvistettu)
    • Toimintavuodet: 1960-luvulta 2000-luvulle
    • Tunnettu: Tappoi rikollisia, mukaan lukien hänen isänsä, joka tappoi hänen äitinsä. Häntä pidetään eräänlaisena ”vigilanttina.
  27. Ottis Toole (USA)

    • Uhriluku: 6 (vahvistettu, mutta väitti tappaneensa yli 100)
    • Toimintavuodet: 1970-luvulla
    • Tunnettu: Henry Lee Lucasin rikoskumppanina. Toole oli kannibaali, ja hänen väitteensä useista murhista ovat kiistanalaisia.
  28. Paul Bernardo ja Karla Homolka (Kanada)

    • Uhriluku: 3
    • Toimintavuodet: 1990-luvun alussa
    • Tunnettu: ”Ken ja Barbie -murhaajina”; he kiduttivat ja tappoivat nuoria tyttöjä, mukaan lukien Karla Homolkan oma sisar.
  29. Fred ja Rose West (Iso-Britannia)

    • Uhriluku: 12 (vahvistettu)
    • Toimintavuodet: 1960–1980-luvulla
    • Tunnettu: Heidän talonsa oli rikospaikka, jossa useita uhreja kidutettiin ja haudattiin.
  30. Israel Keyes (USA)

    • Uhriluku: 11 (vahvistettu)
    • Toimintavuodet: 2001–2012
    • Tunnettu: Käytti ”murhakasseja,” jotka sisälsivät aseita ja välineitä. Hän valitsi uhrinsa sattumanvaraisesti ja matkusti pitkiä matkoja välttääkseen kiinnijäämisen.
    • Rodney Alcala (USA)

      • Uhriluku: 8 (vahvistettu, mutta epäilty 130)
      • Toimintavuodet: 1970-luvulla
      • Tunnettu: ”Dating Game Killer” -lempinimestään, koska hän esiintyi suositussa TV-ohjelmassa kesken murhasarjansa.
  31. Andrés Mendoza (Meksiko)

    • Uhriluku: 19 (vahvistettu, epäiltyjä tapauksia enemmän)
    • Toimintavuodet: 1990-luvulta 2020-luvulle
    • Tunnettu: Kutsutaan ”Atizapánin teurastajaksi.” Hän murhasi useita naisia kotonaan, paloitteli heidän ruumiinsa ja säilytti jäännöksiä. Hänen rikoksensa paljastuivat sattumalta, kun erään uhrin omaiset alkoivat tutkia hänen katoamistaan.

Podimo
Podimo