Sarjamurhaaja on henkilö, joka surmaa useita ihmisiä erillisinä tekoina. Tekojen välissä on usein viikkojen, kuukausien tai jopa vuosien mittainen tauko, jonka aikana tekijä elää tavallista elämäänsä. Tältä sivulta löydät sarjamurhaajan määritelmän Suomessa ja maailmalla, sarjamurhaajien tyypilliset piirteet ja motiivit, tilastoja sekä historian tunnetuimpia sarjamurhaajia.
2+
erillistä surmaa riittää FBI:n määritelmässä sarjamurhaan
3–5
uhria sarjamurhaajalla on keskimäärin
85–90 %
sarjamurhaajista on miehiä
alle 1 %
Yhdysvaltain murhista on FBI:n mukaan sarjamurhia
Sarjamurhaajan määritelmä
Sarjamurhaaja on henkilö, joka on tehnyt useita murhia tietyn ajanjakson kuluessa. Sarjamurhaajille on ominaista seuraavat piirteet:
Uhrien lukumäärä
Sarjamurhaaja tappaa yleensä vähintään kolme henkilöä eri aikaan ja eri tilanteissa. Tämä erottaa heidät esimerkiksi joukkomurhaajista, jotka tappavat useita ihmisiä yhdellä kertaa.
Jäähdyttelyjakso
Sarjamurhien välillä on yleensä ajanjaksoja, joiden aikana tappaja ei murhaa ketään. Tämä voi olla päiviä, viikkoja, kuukausia tai jopa vuosia. Näitä jaksoja kutsutaan jäähdyttelyjaksoiksi (engl. cooling-off periods).
Motiivi
Sarjamurhaajien motiivit voivat vaihdella huomattavasti. Yleisiä motiiveja ovat henkilökohtaiset fantasiat, vallanhalu, seksuaaliset motiivit, kostofantasiat tai tarve hallita muita.
Suunnitelmallisuus
Useimmat sarjamurhaajat suunnittelevat tekojaan etukäteen ja valitsevat uhrinsa huolellisesti. Tämä voi tehdä heidän kiinniottamisestaan erityisen haastavaa.
Psykologinen profiili
Monet sarjamurhaajat kärsivät persoonallisuushäiriöistä, kuten narsismista, psykopatiasta tai antisosiaalisesta persoonallisuushäiriöstä. Heillä voi olla myös traumaattinen tausta, mutta tämä ei aina päde.
Yhdysvaltain liittovaltion poliisin FBI:n vuonna 2005 järjestämässä asiantuntijasymposiumissa sarjamurha määriteltiin kahden tai useamman ihmisen laittomaksi surmaamiseksi, jonka sama tekijä tekee erillisinä tapahtumina. Aiemmin rajana oli pidetty yleisesti kolmea uhria, kuten Suomessa tehdään edelleen.
Sarjamurhaaja, joukkomurhaaja vai spree-murhaaja?
Sarjamurhaaja sekoitetaan usein joukkomurhaajaan, vaikka tekijöiden ero on selvä. Ratkaisevaa ei ole uhrien määrä vaan se, tapahtuvatko surmat yhdellä kertaa vai erillisinä tekoina, joiden välissä tekijä palaa tavalliseen elämäänsä.
| Sarjamurhaaja | Joukkomurhaaja | Spree-murhaaja | |
|---|---|---|---|
| Uhrit | Kaksi tai useampi (FBI), perinteisesti vähintään kolme | Neljä tai useampi (FBI) | Kaksi tai useampi |
| Ajoitus | Erillisiä tekoja viikkojen, kuukausien tai vuosien aikana | Yksi tapahtuma, ei taukoa surmien välillä | Lyhyt ajanjakso, ei taukoa surmien välillä |
| Paikka | Usein eri paikoissa | Yleensä yksi paikka | Useita paikkoja |
| Jäähdyttelyjakso | Kyllä | Ei | Ei |
| Esimerkki | Ted Bundy | Port Arthurin joukkosurma, Australia (1996) | Charles Starkweather, USA (1958) |
Spree-murhaajan ja sarjamurhaajan raja on häilyvä, eikä termille ole vakiintunutta suomenkielistä vastinetta. Ratkaisevaa on jäähdyttelyjakso: spree-murhaaja siirtyy uhrista toiseen ilman taukoa, kun taas sarjamurhaaja palaa tekojen välillä arkeensa.
Sarjamurhaajan määritelmä Suomessa
Suomessa ei ole yhtä vakiintunutta oikeudellista tai virallista määritelmää sarjamurhaajalle, kuten esimerkiksi FBI:llä Yhdysvalloissa. Käsitettä käytetään kuitenkin rikostutkinnan, psykologian ja kriminologian yhteydessä kuvaamaan henkilöä, joka on syyllistynyt useampaan erilliseen murhaan tietyllä aikavälillä.
Yleisesti Suomessa sarjamurhaajaksi katsotaan henkilö, joka on tehnyt vähintään kolme erillistä murhaa, joiden välillä on ollut ajallista väliä. Tämä ajallinen väli eli ”jäähdyttelyjakso” erottaa sarjamurhaajan muista moninkertaisista tappajista, kuten joukkomurhaajista. Murhat eivät tapahdu yhtäjaksoisesti, vaan teot ovat selkeästi erillisiä, ja niiden välissä tekijä elää tavallista elämää.
Vaikka termiä ”sarjamurhaaja” käytetään Suomessa lähinnä populaarikulttuurissa ja rikosjournalismissa, se voi esiintyä myös poliisitutkinnassa kuvaamaan tietyn tyyppistä rikollista toimintaa. Psykologisesti tarkasteltuna sarjamurhaajien toimintaan liitetään usein yksilölliset motiivit, kuten vallanhalu, mielihyvän tavoittelu tai psykologiset häiriöt. Suomessa tunnettu esimerkki sarjamurhaajasta on 1800-luvulla elänyt Matti Haapoja, jota pidetään yhtenä maamme historian pahamaineisimmista rikollisista.
Suomen tunnetuimpiin tapauksiin kuuluu myös Aino Nykopp-Koski, jonka Helsingin käräjäoikeus tuomitsi vuonna 2010 elinkautiseen vankeuteen viidestä murhasta ja viidestä murhan yrityksestä. Hoitajana työskennellyt nainen oli myrkyttänyt uhrejaan, enimmäkseen iäkkäitä potilaita, lääkkeillä vuosina 2004–2009. Tiedotusvälineissä häntä on kutsuttu Suomen ensimmäiseksi naissarjamurhaajaksi.
Sarjamurhaajat Pahuuden anatomiassa
Pahuuden anatomiassa on käsitelty useita sarjamurhaajia omissa jaksoissaan. Jaksoissa käydään läpi tekijän tausta, teot ja niiden tutkinta.
Maury Travis
Andrés Mendoza
Edmund Kemper
Albert Fish
Robert Berdella — The Kansas City Butcher
The toybox killer
Soittolista Spotifyssä
Sarjamurhaajat
Sukella syvälle ihmismielen pimeimpään nurkkaan ja tutustu historian synkimpiin tapauksiin.
Sarjamurhaajan tausta, piirteet ja kehityskaari
Lapsuus ja kasvuympäristö
Sarjamurhaajat ovat usein taustaltaan haastavien lapsuuden kokemusten muovaamia. Useat heistä ovat kasvaneet huonoissa kotioloissa, ja kokeneet lapsuudessaan ruumiillista/henkistä väkivaltaa tai seksuaalista hyväksikäyttöä. Tällaiset kokemukset voivat muodostaa vahvan yhteyden rikollisen käyttäytymisen ja pahoinpitelyn välillä. Esimerkiksi John Wayne Gacy joutui lapsuudessaan isänsä väkivallan ja nöyryytysten kohteeksi, mikä heijastui myöhemmin hänen rikoksiinsa, joissa hän käytti samaa halventavaa kieltä, jota oli itse kokenut nuoruudessaan. Tämä ilmiö liittyy psykologiassa tunnettuun käsitteeseen ”identifikaatio aggressoriin”, jossa yksilö samaistuu omaan pahoinpitelijäänsä ja pyrkii hallitsemaan muita omassa roolissaan vallankäyttäjänä.
Kaikki sarjamurhaajat eivät kuitenkaan ole kokeneet fyysistä väkivaltaa lapsuudessaan. Usein he ovat esimerkiksi ottolapsia, avioliiton ulkopuolisia lapsia tai heitä on siirrelty sukulaisten välillä, mikä on saattanut johtaa juurettomuuden ja ulkopuolisuuden tunteisiin.
Fantasiat ja muistoesineet
Fantasiat näyttelevät merkittävää roolia sarjamurhaajien kehittymisessä. Murrosiässä, ja joissain tapauksissa jopa ennen sitä, he voivat alkaa kehittää voimakkaita fantasioita, joissa korostuvat alistaminen, väkivalta ja tappaminen. Todelliset rikokset heijastelevat usein näitä mielikuvia, mutta käytännössä murhat eivät täysin vastaa heidän fantasioitaan, mikä ajaa heitä toistamaan rikoksia yhä uudelleen. Sarjamurhaajat myös usein keräävät muistoja, kuten valokuvia, muistoesineitä tai jopa ruumiinosia, jotka auttavat heitä tyydyttämään tappamisen aiheuttamaa pakkoa murhien välillä.
Uhrien valinta
Uhrien valinta ei ole sattumanvaraista. Monilla sarjamurhaajilla uhrit muistuttavat henkilöitä, jotka ovat vaikuttaneet heidän elämäänsä ratkaisevalla tavalla. Esimerkiksi Ted Bundyn uhrit muistuttivat hänen entistä tyttöystäväänsä, joka jätti hänet.
Omatunto ja tunne-elämä
Yhteinen piirre sarjamurhaajille on omantunnon puutteellisuus tai täydellinen puuttuminen. Tämä näkyy kyvyttömyytenä tuntea empatiaa tai kiintymystä muita kohtaan. Psykiatri Helen Morrisonin mukaan sarjamurhaajien tunne-elämä on pysähtynyt, mikä tekee heidän persoonallisuuksistaan epätavallisia ja rajoittuneita. Esimerkiksi tietynlaisten aistimusten, kuten pehmeiden materiaalien pitämisen suuta vasten, on havaittu olevan yhteydessä heidän tunne-elämänsä kehitykseen.
Alkoholi
Alkoholismi on toinen piirre, joka yhdistää monia sarjamurhaajia. FBI:n agentit ja psykiatrit, kuten John Douglas, Robert Ressler ja Helen Morrison, ovat vuosikymmenten ajan tutkineet yhteyttä alkoholismin ja sarjamurhaajien käyttäytymisen välillä. Monet tunnetut murhaajat, kuten John Wayne Gacy, Ted Bundy ja Aileen Wuornos, olivat alkoholisteja. Alkoholiriippuvuus muistuttaa myös psykologisesti sitä pakonomaista tarvetta, jonka tappaminen aiheuttaa sarjamurhaajille.
Varhaiset merkit ja ensimmäinen murha
Sarjamurhaajien rikollinen polku alkaa usein häiriökäyttäytymisellä, joka voi ilmetä esimerkiksi tirkistelynä, tuhopolttojen tekemisenä tai väkivaltaisuutena eläimiä kohtaan. Nämä merkit voivat näkyä jo lapsuudessa tai nuoruudessa ja tarjoavat vihjeitä myöhempään käyttäytymiseen. Ensimmäinen murha tapahtuu useimmiten yli 20-vuotiaana, mutta ajankohta ja murhien tiheys vaihtelevat huomattavasti. Jotkut, kuten Juan Corona, tekevät useita murhia lyhyessä ajassa, kun taas toiset, kuten Fred ja Rosemary West, levittävät rikoksensa useiden vuosikymmenten ajalle. Nämä vaihtelut kertovat sarjamurhaajien toiminnan yksilöllisyydestä ja monimuotoisuudesta.
Sarjamurhaajien motiivien ryhmittely ja ominaispiirteet
Sarjamurhaajien motiiveja on aiemmin pyritty luokittelemaan erilaisiin ryhmiin, joiden avulla pyritään selittämään heidän toimintaansa. Tässä esitetään kolme keskeistä pääryhmää, jotka kuvaavat merkittävää osaa sarjamurhaajista. On kuitenkin tärkeää huomata, että nämä ryhmät ovat teoreettisia malleja, eivätkä käytännössä kaikki tapaukset sovi täysin yhteen kategoriaan, vaan motiivien taustalta voi löytyä useita päällekkäisiä tekijöitä.
Seksuaaliset motiivit
Monet sarjamurhaajat hakevat tappamisesta ja kiduttamisesta seksuaalista tyydytystä. Holmes ja Holmes korostavat tätä tekijää sarjamurhaajien keskeisenä motiivina. Samoin Robert I. Simon kuvaa tekijöitä, joille murhaaminen voi tuoda orgasmin kaltaisen fyysisen helpotuksen ja hetkellisen rauhan tunteen. Sewall, Krupp ja Lalumière erottelevat seksuaalisesti motivoituneet murhaajat kolmeen alaryhmään:
- Antisosiaaliset ja syrjäytyneet murhaajat
Ensimmäiseen ryhmään kuuluvat tekijät ovat usein sosiaalisesti syrjäytyneitä, antisosiaalisen persoonallisuushäiriön piirteitä omaavia henkilöitä. Heidän rikoshistoriansa ulottuu usein nuoruuteen, ja heidän älylliset sekä koulutukselliset saavutuksensa ovat yleensä heikkoja. Seksuaalisten lähentymisyritysten torjuminen voi laukaista raivokohtauksen, joka johtaa väkivaltaiseen raiskaukseen ja mahdollisesti murhaan. Näiden rikosten toteutus on yleensä kaoottista ja suunnittelematonta, mikä heijastaa heidän muun elämänsä hallitsemattomuutta. - Psykopaattiset murhaajat
Toiseen ryhmään kuuluvat henkilöt, joilla on psykopatiaan liittyviä piirteitä. Nämä tekijät nauttivat manipuloinnista, hyväksikäytöstä ja alistamisesta, ja heidän rikoksensa voivat sisältää sadistista kidutusta. Vaikka henkirikokset eivät aina ole heidän ensisijainen tavoitteensa, ne voivat johtaa murhiin, kun väkivalta riistäytyy hallinnasta. Heillä on usein jonkin verran elämänhallintaa ja suunnitelmallisuutta, vaikka heidän toimintansa voikin olla monin paikoin arvaamatonta. - Sadistiset murhaajat
Kolmanteen ryhmään kuuluvat sadistit, joiden pääasiallinen motiivi on kidutuksen ja murhaamisen tuottama mielihyvä. Heidän toimintansa on usein huolellisesti suunniteltua, ja he välttävät jättämästä todisteita rikospaikalle. Tämä ryhmä eroaa muista siinä, että heidän rikoshistoriansa keskittyy pääasiassa seksuaalirikoksiin, ja heidän fantasiansa ovat voineet kehittyä eläinten kiduttamisesta ja pornon kuluttamisesta.
Psykoottiset tekijät
Psykoosista kärsivät murhaajat muodostavat oman alaryhmänsä, kuten Dietz sekä Holmes ja Holmes ovat todenneet. Näillä tekijöillä on usein harhaluuloja tai aistiharhoja, jotka ohjaavat heidän toimintaansa. He voivat esimerkiksi uskoa suorittavansa jumalallista tehtävää ”kelvottomien” ihmisten, kuten prostituoitujen tai homoseksuaalien, eliminoimiseksi. Tällaiset tekijät saattavat olla harhaluuloisuushäiriön tai muun psykoosisairauden alaisuudessa, mutta heidän toimintakykynsä ei välttämättä ole täysin heikentynyt.
On huomioitava, että psykoottiset henkirikokset kohdistuvat usein läheisiin, mutta sarjamurhaajilla kohteena ovat yleensä vieraat henkilöt. Psykoottisten murhaajien ajatukset voivat olla monimutkaisia ja voimakkaan maailmankatsomuksellisia, mikä erottaa heidät muista ryhmistä.
Hoivan kohteena olevien surmaaminen
Hoivattaviin kohdistuvat henkirikokset muodostavat oman ryhmänsä, kuten Rappaport sekä Holmes ja Holmes ovat kuvanneet. Tämä ryhmä sisältää erityisesti naissarjamurhaajia, jotka usein tappavat joko potilaitaan tai perheenjäseniään. Näiden tekijöiden motiivi liittyy vallan tunteeseen, jonka he saavat päättäessään toisen elämästä ja kuolemasta.
Useat tähän ryhmään kuuluvat henkilöt työskentelevät terveydenhuoltoalalla, missä heillä on pääsy haavoittuvaisiin uhreihin ja vaarallisiin aineisiin. Esimerkiksi Yhdysvalloissa 34 tunnetusta naissarjamurhaajasta kuusi on ollut sairaanhoitajia. Tämä korostaa sitä, miten narsistiset persoonallisuudet voivat hakeutua rooleihin, jotka tarjoavat mahdollisuuksia valtaan ja kontrolliin.
Yhteenveto
Vaikka yllä mainitut ryhmät auttavat jäsentämään sarjamurhaajien monimuotoisia motiiveja, on tärkeää muistaa, että yksittäiset tapaukset voivat poiketa merkittävästi. Monet tekijät voivat olla samanaikaisesti läsnä ja sekoittua toisiinsa, mikä tekee sarjamurhaajien motiivien tutkimisesta haastavaa mutta erittäin tärkeää.
Sarjamurhaajan hoitaminen – mahdollista vai mahdotonta?
Sarjamurhaamista ei pidetä sairautena, eikä sitä löydy lääketieteellisistä tautiluokituksista. Tästä huolimatta oikeuspsykiatrisessa järjestelmässä ja vankiloiden terveydenhuollossa on pohdittu keinoja, joilla sarjamurhaajien toimintaa voisi ehkäistä. Käytössä ei kuitenkaan ole luotettavia ja turvallisia menetelmiä, jotka tehokkaasti hillitsisivät näiden henkilöiden rikollisia impulsseja, ellei kyseessä ole psykoosi. Aihetta käsittelevät tieteelliset julkaisut ovat keskittyneet lähinnä yksittäisiin tapauksiin, mikä vaikeuttaa yleispätevien hoitomallien kehittämistä. Siksi hoito on aina suunniteltava yksilöllisesti.
Sarjamurhaajan motivaationa voi usein olla seksuaalinen tyydytys, mikä avaa mahdollisuuden kohdennetuille interventioille. Seksuaalirikollisille suunnattuja terapiamuotoja, kuten kognitiivista skeematerapiaa, joka pyrkii muuttamaan haitallisia fantasioita ja lisäämään empatiaa uhreja kohtaan, ei kuitenkaan voi suoraan soveltaa sarjamurhaajiin. Tämä johtuu usein heidän vähäisestä halukkuudestaan osallistua hoitoon. Seksuaaliviettiä vähentävät lääkkeet, kuten antiandrogeenit, tai mielialaan vaikuttavat SSRI-lääkkeet saattavat tarjota joissain tapauksissa apua, mutta niiden vaikutus vaihtelee suuresti tapauskohtaisesti.
Sarjamurhaajien hoidon haasteet korostavat tarvetta lisätutkimukselle ja räätälöidyille lähestymistavoille. On kuitenkin selvää, että minkä tahansa hoitomuodon tehokkuus riippuu tekijän valmiudesta osallistua ja sitoutua prosessiin.
Tilastoja ja faktaa sarjamurhaajista
Sarjamurhaajien yleisyys maailmalla
Sarjamurhaajia arvioidaan olevan noin 5–10 % maailman kaikista murhaajista. Yhdysvalloissa sarjamurhien osuus kaikista murhista on FBI:n mukaan alle prosentti. Tästä huolimatta sarjamurhaajat ovat poikkeuksellisen paljon esillä mediassa ja populaarikulttuurissa.
Uhrien määrä
Sarjamurhaajan keskimääräinen uhriluku on 3–5, mutta historiassa tunnetaan tapauksia, joissa luvut ovat huomattavasti suurempia. Kolumbialainen Luis Garavito tunnusti tappaneensa yli 140 lasta, mikä tekee hänestä yhden tuhoisimmista sarjamurhaajista.
Sukupuoli ja sarjamurhaajat
Valtaosa, noin 85–90 %, sarjamurhaajista on miehiä. Naisten osuus on huomattavasti pienempi, mutta heidän tapansa murhata on usein erilainen – myrkyt ovat naispuolisten sarjamurhaajien yleisimmin käyttämä väline.
Ikä ja toiminta-aika
Sarjamurhaajien ensimmäiset rikokset tapahtuvat yleensä 20–40 vuoden iässä, ja monilla toiminta-aika kestää vuosia ennen kiinnijäämistä. Esimerkiksi Israel Keyes matkusti ympäri Yhdysvaltoja välttääkseen kiinnijäämisen ja jatkoi murhiaan yli vuosikymmenen.
Maantieteelliset erot
Yhdysvalloissa on raportoitu maailmanlaajuisesti eniten sarjamurhaajia, osittain siksi, että maan rikostilastot ovat hyvin kattavia. Venäjä, Brasilia ja Intia seuraavat perässä määrällisesti, mutta myös pienemmissä maissa, kuten Suomessa, on ollut yksittäisiä sarjamurhaajia.
Motivaatiot ja tavat
Sarjamurhaajat luokitellaan usein motivaationsa mukaan: jotkut tappavat vallan ja kontrollin tunteiden vuoksi, toiset puolestaan hakevat nautintoa tai uskovat suorittavansa jonkinlaista ”tehtävää”. Esimerkiksi ”Ken ja Barbie -murhaajina” tunnetut Paul Bernardo ja Karla Homolka tappoivat yhdessä, ja heidän toimintansa liittyi sadistisiin motiiveihin.
Teknologian vaikutus
DNA-tutkimus ja kehittyneet rikostutkintamenetelmät ovat mullistaneet sarjamurhien ratkaisemisen. Monet tapaukset, kuten Golden State Killerin kiinnijääminen vuonna 2018, ratkaistiin vuosikymmeniä myöhemmin geneettisen sukututkimuksen avulla.
Sarjamurhaajien ”kulta-aika”
1970–1990-luvuilla sarjamurhaajat olivat erityisen yleisiä Yhdysvalloissa. Tätä ajanjaksoa pidetään ”sarjamurhaajien kulta-aikana”, sillä tuolloin rikostutkinta oli vielä kehittymätöntä ja monet murhat jäivät ratkaisematta. Nykyisin heidän toimintansa on harvinaisempaa, osittain paremman valvonnan ja rikosteknologian ansiosta.
Psykologiset piirteet
Useilla sarjamurhaajilla on todettu antisosiaalisia persoonallisuushäiriöitä tai psykopatiaa. Lapsuudessa koettu väkivalta, hyväksikäyttö tai vakava laiminlyönti on usein merkittävä taustatekijä. Esimerkiksi Aileen Wuornos, yksi tunnetuimmista naispuolisista sarjamurhaajista, kasvoi traumaattisissa olosuhteissa, mikä vaikutti hänen myöhempään käytökseensä.
Sarjamurhaajien vangitseminen
Sarjamurhaajien kiinnijäämiseen voi kulua vuosia, sillä he oppivat usein välttämään kiinnijäämistä. Esimerkiksi Israel Keyes vältti tunnistamista käyttämällä ”murhakasseja”, joihin hän varastoi välineitä ja aseita eri puolilla Yhdysvaltoja.
Tunnettuja sarjamurhaajia
Alla on koottu historian tunnetuimpia sarjamurhaajia. Osasta tapauksista löytyy myös oma Pahuuden anatomian jakso, johon pääset kortin alareunan linkistä.
Ted Bundy
USA
- Uhriluku Yli 30
- Toimintavuodet 1970-luvulla
Tunnettu viehättävästä ulkonäöstään ja karismastaan, joita hän käytti houkutellakseen uhreja.
Jeffrey Dahmer
USA
- Uhriluku 17
- Toimintavuodet 1978–1991
Tunnettu kannibalismista ja kehojen säilyttämisestä.
John Wayne Gacy
USA
- Uhriluku 33
- Toimintavuodet 1970-luvulla
Tunnetaan myös nimellä ”Klovnimurhaaja”, koska hän esiintyi usein klovnina lastentapahtumissa.
Aileen Wuornos
USA
- Uhriluku 7
- Toimintavuodet 1989–1990
Prostituoitu, joka tappoi asiakkaitaan; häntä pidetään yhtenä harvoista naispuolisista sarjamurhaajista.
Ed Gein
USA
- Uhriluku 2
- Toimintavuodet 1950-luvulla
Tunnettu kehon osien käyttämisestä koriste-esineinä. Inspiraationa monille fiktiivisille hahmoille, kuten Psykon Norman Batesille.
Andrei Tšikatilo
Neuvostoliitto
- Uhriluku 52
- Toimintavuodet 1978–1990
Tunnetaan ”Rostovin teurastajana”; uhrien joukossa lapsia ja naisia.
Richard Ramirez
USA
- Uhriluku 14
- Toimintavuodet 1984–1985
Tunnettu ”Yösaalistajana” (Night Stalker); teki murhia, raiskauksia ja pahoinpitelyjä.
Albert Fish
USA
- Uhriluku 3 (myönnettyjä, mutta epäillään useammista)
- Toimintavuodet 1920–1930-luvuilla
Tunnettu sadistisuudestaan ja kannibalismistaan.
Harold Shipman
Iso-Britannia
- Uhriluku 250+ (arvio)
- Toimintavuodet 1970-luvulta 1990-luvulle
Tunnetaan ”Tohtori Kuolemana”; tappoi potilaitaan yliannostuksilla.
Viiltäjä-Jack
Iso-Britannia
- Uhriluku 5 (vahvistettu)
- Toimintavuodet 1888
Yksi historian tunnetuimmista selvittämättömistä sarjamurhaajista, joka kohdisti tekonsa prostituoituihin Lontoon Whitechapelissa.
Pedro Alonso López
Kolumbia, Ecuador ja Peru
- Uhriluku 110+ (myönnetty)
- Toimintavuodet 1960–70-luvulla
Tunnettu ”Andien hirviönä”; kohdisti tekonsa lapsiin.
Henry Lee Lucas
USA
- Uhriluku 11 (vahvistettu, mutta väitti tappaneensa yli 600)
- Toimintavuodet 1960–80-luvulla
Hänen väitteensä ovat kiistanalaisia, mutta hän oli aktiivinen useissa osavaltioissa.
David Berkowitz
USA
- Uhriluku 6
- Toimintavuodet 1976–1977
Tunnetaan ”Son of Sam” -lempinimellä; lähetti kirjeitä poliisille ja tiedotusvälineille.
Dennis Rader
USA
- Uhriluku 10
- Toimintavuodet 1974–1991
Tunnetaan nimellä ”BTK Killer” (Bind, Torture, Kill); lähetti poliisille ja tiedotusvälineille kirjeitä teoistaan.
H. H. Holmes
USA
- Uhriluku 27 (vahvistettu, mutta epäiltiin jopa 200)
- Toimintavuodet 1890-luvulla
Tunnettu ”murhahotellistaan”, jossa hän tappoi vierailijoita Chicagon maailmannäyttelyn aikaan.
Edmund ”Ed” Kemper
USA
- Uhriluku 10
- Toimintavuodet 1964–1973
Tunnettu ”Co-Ed Killer” -lempinimestään. Murhasi nuoria naisia ja tappoi myös äitinsä. Hänen älykkyytensä (ÄO 145) ja kykynsä manipuloida ihmisiä ovat herättäneet kiinnostusta. Hän antautui itse poliisille.
Robert Berdella
USA
- Uhriluku 6
- Toimintavuodet 1984–1987
Tunnettu ”The Kansas City Butcher” -lempinimestään. Hän sieppasi, kidutti ja murhasi miehiä talossaan ja piti teoistaan yksityiskohtaista päiväkirjaa, mikä auttoi poliisia tuomaan hänet oikeuden eteen.
Lucy Letby
Iso-Britannia
- Uhriluku 7 (tuomittu, epäilty useammasta)
- Toimintavuodet 2015–2016
Vastasyntyneiden osastolla työskennellyt sairaanhoitaja, joka tuomittiin vuonna 2023 elinkautiseen. Syyttäjän mukaan hän oli surmannut vauvoja muun muassa insuliinilla ja ruiskuttamalla ilmaa niiden verenkiertoon. Hän kiistää syyllisyytensä, ja osa asiantuntijoista on kyseenalaistanut tuomion lääketieteellisen näytön.
David Parker Ray
USA
- Uhriluku Epäilty yli 60 murhasta, mutta varmoja todisteita ei ole
- Toimintavuodet 1980–1999
Tunnettu ”Toy-Box Killer” -lempinimestään. Hän käytti uhriensa rääkkäämiseen erityisesti rakennettua kidutushuonetta, jossa oli muun muassa tallenteita hänen omista ”säännöistään”. Hänen kumppaninsa avustivat häntä rikoksissa.
Charles Manson
USA
- Uhriluku Ei itse tappanut uhreja
- Toimintavuodet 1960-luvun lopulla
Johti ”Manson-perheen” kulttia, joka teki useita murhia hänen ohjeidensa mukaan, muun muassa Sharon Taten ja muiden murhat vuonna 1969. Hän on yksi historian tunnetuimmista kulttijohtajista.
Albert DeSalvo
USA
- Uhriluku 13 (väitetty)
- Toimintavuodet 1962–1964
Tunnetaan ”Bostonin kuristajana” (Boston Strangler). Hän kuristi uhrejaan ja jätti rikospaikoille merkkejä, jotka toivat hänelle lempinimen.
Gary Ridgway
USA
- Uhriluku 49 (vahvistettu, mutta epäilty yli 70)
- Toimintavuodet 1980–1990-luvulla
Tunnettu ”Green River Killer” -lempinimestään. Kohdisti tekonsa prostituoituihin ja nuoriin naisiin.
Joachim Kroll
Saksa
- Uhriluku 14
- Toimintavuodet 1955–1976
Tunnettu ”Ruhrin kannibaali” -lempinimestään. Hän söi osia uhreistaan ja jäi kiinni, kun viemäristä löytyi ihmislihaa.
Peter Kürten
Saksa
- Uhriluku 9 (vahvistettu, mutta epäilty useammasta)
- Toimintavuodet 1920-luvulla
Tunnettu ”Düsseldorfin vampyyri” -lempinimestään. Hän imi verta uhreistaan ja toimi erittäin sadistisesti.
Richard Kuklinski
USA
- Uhriluku 5 (vahvistettu, mutta väitti tappaneensa yli 100)
- Toimintavuodet 1940–1980-luvulla
Tunnettu ”The Iceman” -lempinimestään. Mafiaan liittyvä palkkatappaja, joka jäädytti uhrejaan hämätäkseen kuolinaikoja.
Pedro Rodrigues Filho
Brasilia
- Uhriluku 71 (vahvistettu)
- Toimintavuodet 1960-luvulta 2000-luvulle
Tappoi rikollisia, mukaan lukien oman isänsä, joka oli tappanut hänen äitinsä. Häntä pidetään eräänlaisena ”vigilanttina”.
Ottis Toole
USA
- Uhriluku 6 (vahvistettu, mutta väitti tappaneensa yli 100)
- Toimintavuodet 1970-luvulla
Tunnettu Henry Lee Lucasin rikoskumppanina. Hän oli kannibaali, ja hänen väitteensä useista murhista ovat kiistanalaisia.
Paul Bernardo ja Karla Homolka
Kanada
- Uhriluku 3
- Toimintavuodet 1990-luvun alussa
Tunnetaan ”Ken ja Barbie -murhaajina”; he kiduttivat ja tappoivat nuoria tyttöjä, mukaan lukien Karla Homolkan oma sisar.
Israel Keyes
USA
- Uhriluku 11 (vahvistettu)
- Toimintavuodet 2001–2012
Käytti ”murhakasseja”, jotka sisälsivät aseita ja välineitä. Hän valitsi uhrinsa sattumanvaraisesti ja matkusti pitkiä matkoja välttääkseen kiinnijäämisen.
Rodney Alcala
USA
- Uhriluku 8 (vahvistettu, mutta epäilty 130)
- Toimintavuodet 1970-luvulla
Tunnettu ”Dating Game Killer” -lempinimestään, koska hän esiintyi suositussa TV-ohjelmassa kesken murhasarjansa.
Andrés Mendoza
Meksiko
- Uhriluku 19 (vahvistettu, epäiltyjä tapauksia enemmän)
- Toimintavuodet 1990-luvulta 2020-luvulle
Kutsutaan ”Atizapánin teurastajaksi”. Hän murhasi useita naisia kotonaan, paloitteli heidän ruumiinsa ja säilytti jäännöksiä. Hänen rikoksensa paljastuivat sattumalta, kun erään uhrin omaiset alkoivat tutkia hänen katoamistaan.
Usein kysyttyä sarjamurhaajista
Mikä on sarjamurhaaja?
Sarjamurhaaja on henkilö, joka surmaa useita ihmisiä erillisinä tekoina. Tekojen välissä on jäähdyttelyjakso, jonka aikana tekijä elää tavallista elämäänsä. FBI:n määritelmässä sarjamurhaan riittää kaksi uhria, mutta perinteisesti ja Suomessa rajana pidetään yleensä kolmea.
Mikä ero on sarjamurhaajalla ja joukkomurhaajalla?
Joukkomurhaaja surmaa useita ihmisiä yhdellä kertaa, yleensä yhdessä paikassa. Sarjamurhaajan teot tapahtuvat erillisinä tekoina eri aikoina, ja niiden välissä on jäähdyttelyjakso.
Onko Suomessa ollut sarjamurhaajia?
On. Tunnetuimpia ovat 1800-luvulla elänyt Matti Haapoja, sarjakuristajana tunnettu Michael Penttilä ja hoitajana työskennellyt Aino Nykopp-Koski, joka tuomittiin vuonna 2010 viidestä murhasta.
Ovatko kaikki sarjamurhaajat psykopaatteja?
Eivät. Monilla sarjamurhaajilla on todettu psykopatiaa tai antisosiaalinen persoonallisuushäiriö, mutta motiivit ja taustat vaihtelevat. Osa tekijöistä kärsii psykoosista, ja osaa ohjaavat esimerkiksi vallanhalu tai seksuaalinen tyydytys.
Kuinka yleisiä sarjamurhaajat ovat?
Sarjamurhat ovat harvinaisia. FBI:n mukaan niiden osuus Yhdysvaltain kaikista murhista on alle prosentti, vaikka sarjamurhaajat ovat poikkeuksellisen paljon esillä mediassa ja populaarikulttuurissa.
Miksi sarjamurhaajat tappavat?
Yhtä syytä ei ole. Tutkijat ovat jaotelleet motiiveja esimerkiksi seksuaalisiin, psykoottisiin ja vallankäyttöön liittyviin, mutta yksittäisessä tapauksessa taustalla on usein useita päällekkäisiä tekijöitä.
Lähteet
Sivulla mainitut tutkimukset ja lähteet:
- Federal Bureau of Investigation: Serial Murder: Multidisciplinary Perspectives for Investigators. Behavioral Analysis Unit, 2008.
- Holmes, Ronald M. & Holmes, Stephen T.: Serial Murder. Sage Publications.
- Simon, Robert I.: Bad Men Do What Good Men Dream. American Psychiatric Press, 1996.
- Dietz, Park E.: Mass, Serial and Sensational Homicides. Bulletin of the New York Academy of Medicine, 1986.
- Rappaport, Richard G.: The Serial and Mass Murderer: Patterns, Differentiation, Pathology. American Journal of Forensic Psychiatry, 1988.
- Sewall, Lindsay A., Krupp, Daniel B. & Lalumière, Martin L.: A Test of Two Typologies of Sexual Homicide. Sexual Abuse, 2013.
- Morrison, Helen & Goldberg, Harold: My Life Among the Serial Killers. William Morrow, 2004.
- Ressler, Robert K., Burgess, Ann W. & Douglas, John E.: Sexual Homicide: Patterns and Motives. Lexington Books, 1988.
- Yle: Viisi vanhusta surmannut sarjamurhaaja Aino Nykopp ei pääse ehdonalaiseen vapauteen.