Wilfried ja Angelika Wagener — Höxterin kauhujen talo

Wilfried Wagener syntyi Saksassa vuonna 1970. Hän kasvoi yhdessä sisarensa kanssa väkivaltaisen alkoholisti-isänsä luoman jatkuvan pelon varjossa, joka jätti molempiin nuorukaisiin pysyvät traumat. Vuosia jatkunut pahoinpitelyn kierre saapui kuitenkin lopulta päätökseensä 1980-luvun alussa, äidin löydettyä elämäänsä uuden miehen ja muutettua lapsineen uuden kumppaninsa maatilalle asumaan.

Maatila tarjosikin epävakaan nuoruuden jälkeen 10-vuotiaalle Wilfriedille kauan kaivattua turvaa ja hän osallistuikin mielellään erilaisiin maatilan ylläpitoon liittyviin askareisiin. Näennäinen rauha jäi lopulta lyhytkestoiseksi äidin uuden kumppanin osoittauduttua vähintäänkin Wilfriedin biologisen isän veroiseksi hirviöksi – hän käytti molempia sisaruksia säälimättä seksuaalisesti hyväkseen äidin poissa ollessa ja uhkaili näitä väkivallalla, jos kumpikaan uskaltautuisi kertomaan tapahtumista ulkopuolisille. 10-vuotias Wilfried ei peloltaan uskaltanutkaan kertoa asiasta edes omalle äidilleen ja tyytyi siskonsa tapaan vain kantamaan hyväksikäytön aiheuttaman tuskan sisällään.

Vuosia myöhemmin Wilfriedin saavutettua täysi-iän, nuori miehen alku yritti kerta toisensa jälkeen löytää ulospääsyä pois maatilalta. Hän otti vastaan erilaisia ruumiillista työtä vaativia tehtäviä ja yritti kouluttautua mm. koirankouluttajaksi ja mekaanikoksi. Kaikki, omaan itsenäiseen elämään pyrkivät yritykset päätyivät kuitenkin poikkeuksetta epäonnistumisiin, jonka vuoksi hän joutui kerta toisensa jälkeen palaamaan takaisin maatilalle.

• Rajattomasti yksinoikeudella tuotettuja podeja
• Ei mainoksia
• 20 tuntia äänikirjoja / kk

Aloita 30 vrk maksuton tilaus

Michaela

Wilfriedillä oli ollut nuoreksi aikuiseksi vartuttuaan ainakin muutamia seurustelusuhteita, jotka kaikki olivat kuitenkin päätyneet eroon. Näistä ensimmäinen julkisessa tiedossa oleva suhde alkoi vuonna 1991, Wilfriedin ollessa 21-vuotias, kun mies tapasi naisen nimeltä Michaela. Vaikka lyhyeksi jäänyt suhde päättyikin eroon, nuorukaiset pitivät toisiinsa vielä yhteyttä ja tapailivat toisiaan intiimeissä merkeissä.

Anja S.

Kolme vuotta myöhemmin, vuonna 1994, Wilfried tapasi nuoren naisen, joka tunnetaan nimellä, Anja S. Nainen oli törmännyt sattumalta Wilfriedin jättämään seuranhakuilmoitukseen paikallislehdessä. Kaksikko löysi nopeasti yhteyden ja muutti yhteen Paderbornin kaupunkiin, jossa alkuihastuksen onni kuitenkin hiipui nopeasti Wilfriedin käytöksen muututtua arvaamattomaksi. Miehen aggressiivisuudesta huolimatta Anja kuitenkin suostui Wilfriedin kosintaan, sillä nainen uskoi vakaasti voivansa ajan myötä muuttaa rakkaansa käytöstä.

Wilfried muuttui kuitenkin avioliiton jälkeen yhä väkivaltaisemmaksi. Hän mm. hakkasi vaimoaan nyrkkeilyhanskoilla ja poltti tämän ihoa käyttäen hyväkseen käsillä olevia tarvikkeita kuten hiustenkuivaajaa tai sytytintä. Erään kerran, kun Anja oli ollut silittämässä paitaansa työvoimatoimistossa vierailua varten, Wilfried oli tarttunut kovakouraisesti vaimoonsa ja painanut tulikuuman silitysraudan uhrinsa oikeaan reiteen ja kyynärvarteen.

Tilanne kärjistyi entisestään Wilfriedin entisen tyttöystävän, Michaelan, liityttyä yllättäen kaksikon seuraan. Anja joutui jopa luovuttamaan aviovuoteensa uudelle tulokkaalle ja nukkumaan näin ollen itse olohuoneen sohvalla. Wilfried yllytti myös entistä tyttöystäväänsä, Michaelaa, liittymään mukanaan Anjan pahoinpitelyihin, ja uhkaili päivittäin tappavansa vaimonsa, jos tämä yrittäisi paeta. Michaela liittyikin mukaan viikkoja kestäneisiin väkivaltaisuuksiin pilkaten ja nöyryyttäen uhriaan, samalla kun hän kannusti ex-kumppaniaan Wilfriediä toinen toistaan julmempiin tekoihin.

Yhtenä viimeisistä teoistaan, 20. syyskuuta 1994, Wilfried pakotti vaimonsa riisuutumaan täysin alasti ja käymään sitten makuulle olohuoneen lattialle. Wilfriedin polvistuttua Anjan levitettyjen jalkojen väliin hän yritti pakottaa valtavan kumipampun vaimonsa emättimeen, mutta joutui pian antamaan periksi todettuaan pampun olevan aivan liian paksu. Vasta lämmitettyään kumipamppua sytyttimellä ja muotoiltuaan sitä hieman ohuemmaksi hänen onnistui raiskata julmasti vaimonsa Michaelan kannustaessa huvittuneena miehen vierellä.

Tapauksen jälkeen Anja kärsi pitkittyneestä verenvuodosta jopa yli kahden viikon ajan. Naisen onneksi hänen vähäisestä yhteydenpidostaan huolestunut perheensä onnistui kuitenkin pelastamaan Anjan pahoinpitelijöidensä kynsistä jo raiskausta seuraavana päivänä, ja nainen pääsi viimein turvaan viikkokausia kestäneen painajaisen jälkeen.

Wilfried ja Michaela joutuivatkin vastaamaan teoistaan oikeuden edessä Anjan ilmoitettua pahoinpitelyistä viranomaisille. Molemmat kuitenkin kiistivät kaikki heitä vastaan esitetyt syytteet väittäen, että Anja oli aiheuttanut kaikki vammat itselleen omatoimisesti. Tuomioistuin ei kuitenkaan selitystä uskonut, vaan tuomitsi elokuussa 1995 Michaelan vuodeksi ehdolliseen vankeuteen ja Wilfriedin kahden vuoden ja yhdeksän kuukauden mittaiseen ehdottomaan vankeusrangaistukseen. Tänä aikana entinen tyttöystävä, Michaela, synnytti vielä miehelle lapsen, jonka kanssa Wilfried ei kuitenkaan ollut enää missään tekemisissä edes vapautumisensa jälkeen.

Angelika

Seuraava merkittävä henkilö Wilfriedin elämässä oli vuonna 1970 syntynyt Angelika. Nainen oli kasvanut vaatimattomalla maatilalla osallistuen jo nuoresta tytöstä pitäen maatilan töihin ja elänyt eristäytynyttä, yksinkertaista elämää ilman läheisiä ystäviä tai harrastuksia. Vähäiseksi jäänyt romanttinen elämä oli jättänyt jälkeensä lähinnä vain pettymyksiä tehden naisesta vain entistäkin varovaisemman. Hänen isänsä traagisen kuoleman jälkeen vuonna 1999 maatilan ylläpito muuttui kuitenkin vain entistä työläämmäksi, jolloin Angelikan äiti päätti hakea tyttärelleen lehti-ilmoituksen avulla uutta kumppania siinä toivossa, että tuleva sulhasehdokas olisi avuksi myös maatilan raskaissa töissä.

Seuranhakuilmoitukseen vastannut Wilfried ilmestyikin Angelikan elämään, aloittaen uuden ja toiveikkaan, mutta samalla myös huolestuttavan luvun 30-vuotiaan naisen elämässä. Angelika rakastuikin heti palavasti hyväkäytöksiseen saman ikäiseen mieheen ja vain 7 viikko ensitapaamisen jälkeen, 17. maaliskuuta 1999, kaksikko meni naimisiin.

Päällisin puolin kaikki näytti aluksi sujuvan täysin normaalisti, mutta pian Wilfriedin edellistäkin avioliittoa varjostaneet synkät fantasiat alkoivat näkyä tuoreen parin arjessa. Aluksi manipuloiva käytös koostui lähinnä omituisista säännöistä ja vaatimuksista, kuten aterioiden valmistamisesta tiettyyn aikaan joka päivä. Jos Angelika ei jostain syystä onnistunut täyttämään miehen asettamia velvollisuuksia, nainen joutui vastaamaan teoistaan tuntikausia kestäneissä kuulusteluissa. Jos keskustelun synnyttämä lopputulos ei miellyttänyt Wilfriediä, hän usein pahoinpiteli vaimonsa rangaistukseksi antaakseen tälle opetuksen.

Pahempaa oli kuitenkin tiedossa pariskunnan muutettua Schlangenin kylään vuonna 2003. Wilfried pyrki eristämään vaimonsa tyystin omasta perheestään ja piti Angelikaa täysin hallinnassaan. Nainen ei saanut mm. syödä tai käydä vessassa ilman lupaa ja mahdollisista sääntörikkomuksista hänen tuli kirjoittaa aina miehelleen kirjallinen anteeksipyyntö. Osoituksena kuuliaisuudestaan miestään kohtaan Angelika jopa viilsi lemmikkikoiransa kaulan auki veitsellä ja tappoi kissansa pariskunnan hankkimassa kuivausrummussa.

Wilfried tyydytti sairaita fantasioitaan myös erilaisilla julmilla leikeillä, joita hän harjoitti säännöllisesti osana muita perverssejä huvejaan. Yksi näistä oli niin sanottu ”huopakidutus”, jossa mies kääri vaimonsa tiukasti huovan sisään, polvistui hajareisin tämän ylle ja kuristi sitten Angelikaa, naisen menettäessä tajuntansa leikin aikana useita kertoja. Äärimmäisessä versiossa Wilfried veti kahlitun vaimonsa pään ylle läpinäkyvän muovipussin ja puri sitten hampaillaan kivuliaasti Angelikan nännejä, aiheuttaen uhrilleen verta vuotavia haavoja. Angelika itse uskoi kidutuksen kuitenkin olevan vain kieroutunut osoitus miehensä rakkaudesta, sillä Wilfried ei koskaan tappanut häntä, vaikka miehellä oli ollut tähän kaikki mahdollisuudet.

Useimmiten pahoinpitelyt saivat alkunsa Wilfriedin asettamien säätöjen rikkomuksista, joista saattoi seurata ihon polttamista kiehuvalla vedellä tai kaasupolttimella, hiusten repimistä tai kivuliaita polven iskuja eri puolille kehoa. Wilfried saattoi rangaistuksena jopa iskeä ruokahaarukan syvälle vaimonsa reiteen, mutta miehensä säälimättömästä julmuudesta huolimatta Angelika pysyi päättäväisesti miehensä rinnalla.

Lopulta Wilfried sai kuitenkin tarpeekseen vaimostaan, jonka ulkonäkö ei enää viehättänyt miestä ja alkoi etsimään uusia naistuttavuuksia lehti-ilmoituksien avulla. Mies ei silti halunnut jättää Angelikaa kokonaan, sillä Wilfried tarvitsi naisen älyllisiä kykyjä ja kaunopuheisuutta ilmoitustekstien laatimisessa. Angelika suostui jopa vastaamaan miehensä puolesta naisten lähettämiin kirjeisiin, Wilfriedin keskittyessä lähinnä ääniviesteihin ja puhelinkeskusteluihin potentiaalisten naisehdokkaiden kanssa.

Pariskunta päätyi eroon vielä saman vuoden 2003 syyskuussa. Välirikolla ei tosin ollut suurta vaikutusta pariskunnan yhteiseloon, sillä ero johtui puhtaasti taloudellisista syistä. Wilfried halusi nimittäin välttää mahdolliset elatusmaksut ja muut vastuut aviotonta lastaan kohtaan ja toisaalta Angelika saattoi näin nostaa myös jatkossa suurempaa valtion tukea.

Tulevien vuosien aikana Wilfried aloitti lukuisia lyhytaikaisia suhteita useiden eri naisten kanssa, jotka hän tapasi jättämiensä lehti-ilmoituksien tai internetin seuranhakupalveluiden kautta. Samaan aikaan Wilfried ja Angelika jatkoivat yhteiseloaan täysin normaaliin tapaan, väittäen miehen uusille naisystäville olevansa sisaruksia. Hän käyttäytyi tiettävästi väkivaltaisesti useimpia – ellei kaikkia – seurustelukumppaneitaan kohtaan, mutta ensimmäinen tiedossa oleva tapaus sattui viisi vuotta myöhemmin, vuonna 2008.

Kathi O.

38-vuotias Kathi O. oli törmännyt Wilfriedin jättämään lehti-ilmoitukseen ja otti mieheen välittömästi yhteyttä. Nainen rakastuikin puhelinkeskustelujen myötä nopeasti kaunopuheiseen mieheen ja muutti Wilfriedin ja Angelikan luokse asumaan. Jälleen, antaakseen selityksen Angelikan läsnäololle, Wilfried väittivät tämän olevansa hänen siskonsa, eikä Kathilla tietenkään ollut mitään syytä kyseenalaistaa miehen antamaa selitystä.

Pian muuton jälkeen Wilfried kuitenkin ehdotti, että Kathi voisi säilyttää henkilökohtaisia asiakirjojaan miehen asunnolla. Pariskunta ottikin nopeasti naisen elämän hallintaansa, muuttamalla uhrinsa asunnon osoitteen omakseen ja pakottamalla hänet kerjäämään isovanhemmiltaan rahaa. Yhteensä Wilfried ja Angelika onnistuivat huijaamaan naisen avulla jopa tuhansia euroja, jotka kaksikko käytti omiin hankintoihinsa. Samoihin aikoihin Wilfried aloitti myös Kathin fyysiset pahoinpitelyt kohdistaen kuitenkin iskunsa aina harkitusti, välttäen erityisesti aiheuttamasta kasvojen alueelle syntyviä näkyviä vammoja.

Wilfried ja Angelika saivat myös uskoteltua Kathille naisen sairastavan epilepsiaa, ja pakottivat tämän valheensa nojalla ottamaan tuntemattomia lääkkeitä. Kaksikon perimmäinen tarkoitus oli tehdä naisesta vain entistäkin alttiimpi jatkuvalle manipulaatiolle ja väkivallalle. Sekavuutta aiheuttavat lääkkeet tekivät Kathin erityisen väsyneeksi, joka puolestaan pienensi huomattavasti yllättävien pakoyritysten riskiä.

Pelon lamauttama Kathi vietti viikkokausia pariskunnan vankina taloon lukittuna uskoen, ettei tilanteesta ollut pakokeinoa. Päivästä toiseen hän noudatti parhaansa mukaan Wilfriedin asettamia tiukkoja sääntöjä, sillä noudattamatta jättäminen tarkoitti poikkeuksetta ankaraa fyysistä rangaistusta.

Jopa yhdeksän kuukautta kestänyt jatkuva piina saapui kuitenkin päätökseensä vuoden 2009 toukokuussa, kun eräänä päivänä Wilfried uhkasi tappaa Kathin. Sen sijaan, että nainen olisi tälläkin kertaa vain tyytynyt kohtaloonsa, hän ryntäsi kauhuissaan kylpyhuoneeseen ja onnistui kuin ihmeen kaupalla pakenemaan pienen ikkunan kautta naapuritaloon turvaan, josta Kathin veli haki hänet myöhemmin luokseen.

Onnistuneesta paostaan huolimatta Kathi ei tehnyt tapauksesta rikosilmoitusta viranomaisille. Hän halusi vain jatkaa elämäänsä jättäen kokemansa kauheudet taakseen, mutta antoi samalla Wilfriedille ja Angelikalle mahdollisuuden jatkaa toimiaan tulevien uhriensa kanssa. Kokemus oli ollut merkittävä myös Wilfriedin ex-vaimolle Angelikalle, sillä nainen oli nyt ymmärtänyt saavansa itse olla rauhassa, kun paikalla oli toinen nainen, johon Wilfried saattoi kohdistaa kaiken fyysisen väkivallan.

Wilfried ja Angelika toden totta jatkoivat päättäväisesti seuranhakua erilaisten ilmoitusten avulla. Yksi tulevista uhreista oli täpärästi kaksikon kynsistä selvinnyt Anja W., joka oli rakentanut yhteyttä Wilfriedin kanssa puhelimessa useiden viikkojen ajan. Nainen oli kuitenkin lopettanut yhteydenpidon mieheen tyystin sen jälkeen, kun Wilfried oli yllättäen ilmestynyt keskellä yötä naisen kodille ja kosinut tätä, vaikka kaksikko ei ollut tavannut toisiaan kasvotusten vielä kertaakaan. Miehen käytöstä pelästynyt Anja joutui yhteydenpidon katkettua viikkoja kestäneen häirinnän kohteeksi, kun naisen torjunnasta raivostuneet Wilfried ja Angelika terrorisoivat uhriaan jatkuvilla puhelinsoitoilla päivin öin. Lopulta kaksikko antoi kuitenkin periksi ja jätti naisen rauhaan.

Muutto Höxteriin

Reilu vuosi myöhemmin, vuonna 2011, Wilfried ja Angelika muuttivat Schlangenista Höxterin kaupungissa sijaitsevaan Bossebornin kylään, josta parille oli tarjottu tyhjillään olevaa asuntoa edullisella vuokralla. Jo talo itsessään oli oikea painajainen – rakennus oli niin kylmä ja kostea, että tapetit hilseilivät ja osa seinistä oli homeessa, ainut kaasupolttimella lämmitettävä tila oli olohuone ja talossa oli saatavilla vain kylmää vettä. Kiinteistön epätoivoinen tila ei kuitenkaan vaikuttanut Wilfriedin ja Angelikan muuttopäätökseen, sillä huonoa kuntoa tärkeämpi kriteeri oli varsin alhainen hinta, joka sopi aivan erityisesti sosiaalietuuksilla elävälle pariskunnalle.

Pieni, syrjäinen 500 asukaan hiljainen kyläyhteisö oli niin ikään omiaan tarjoamaan täydelliset puitteet kaksikon harjoittamille synkille toimille. Wilfried ja Angelika pysyttelivät visusti omissa oloissaan ja jatkoivat lehti-ilmoitusten tehtailua, jopa naapurimaihin asti. Useat naiset vastasivatkin kaksikon jättämiin ilmoituksiin, mutta Wilfriedin tekemät valinnat eivät suinkaan olleet sattumanvaraisia. Vastauksien joukosta poimitut naiset olivat useimmiten naimattomia, vailla läheistä perhettä tai ystäviä ja he kuuluivat alempaan sosiaaliluokkaan, sillä tärkeintä oli, että uhri olisi mahdollisimman altis manipuloinnille ja näin ollen helpompi alistaa Wilfriedin tahtoon.

Christel P.

Yksi ensimmäisistä Höxterin kauhujen talon uhreista oli nainen, joka tunnetaan nimellä Christel P. Työtön yksinelävä nainen vastasi vuoden 2011 marraskuussa Angelikan laatimaan ilmoitukseen, jossa hellä maanviljelijä etsi naista pitkäaikaiseen suhteeseen. Christel ei tosin osannut aavistaa, että ilmoituksessa esiintyvä mies oli jättänyt kuluvan vuoden aikana jo yli 100 samankaltaista seuranhakuilmoitusta ja että hänen aikeensa olivat kaikkea muuta kuin romanttiset.

Tutustuttuaan ensin toisiinsa puhelinkeskustelujen välityksellä, mieheen aidosti ihastunut Christel viimein rohkaistui. Nainen nousi häntä hakemaan saapuneiden Wilfriedin tämän mukana olleen – väitetyn – siskon kyytiin ja matkusti kaksikon kanssa Höxterin kaupungissa sijaitsevalle asunnolle. Christel ei kavahtanut edes Wilfriedin asunnon järkyttävää kuntoa, vaan keskusteli miehen kanssa avoimesti jopa rakennuksen kunnostamisesta ja auttoi kaksikkoa talon askareissa ja eläinten hoidossa.

Uuden naisystävän ihastus Wilfriediin aiheutti Angelikassa voimakasta mustasukkaisuutta ja kateutta. Vaikka Christel olikin onnellinen ensimmäisten viikkojen aikana ja jakoi olohuoneen sohvan yhdessä Wilfriedin kanssa, nainen ei voinut olla ihmettelemättä miksi miehen sisko oli aina heidän mukanaan samassa huoneessa jopa parin intiimien hetkien aikana.

Kuviteltu onni kuitenkin särkyi jo muutaman kuukauden jälkeen, vuoden 2012 alussa, Christelin palattua uuden vuoden jälkeen kotivierailultaan takaisin Höxteriin Wilfriedin luokse. Mies ei enää huolinut naista viereensä sohvalle ja mustasukkaisuuden riivaama Angelika ajautui toistuviin väkivaltaisiin yhteenottoihin Christelin kanssa. Angelika pahoinpiteli silmittömien raivokohtauksiensa aikana naista mm. suihkuttamalla pippurisumutetta uhrinsa silmiin ja iskemällä tätä nyrkein ja avokämmenin kasvoihin.

Toisin kuin muiden naisten kohdalla, Wilfried oli suhteen alussa sallinut Christelin käydä kotonaan, koska uskoi silminnähden rakastuneen naisen palaavan aina takaisin. Nyt miehellä ei ollut aikomustakaan päästää naista enää talon seinien ulkopuolelle. Mies takavarikoi naisen kaiken mukana olleen omaisuuden, lukitsi talon ovet ja ikkunat ja määräsi, että naista ei tulisi jättää missään tilanteessa yksin ilman valvontaa. Kaiken lisäksi hän nöyryytti Christeliä pakottamalla tämän riisumaan kaikki vaatteensa ja kiinnitti naisen kaulaan hihnalla varustetun ketjun, jonka avulla naista talutettiin ympäri taloa kuin eläintä.

Yksi Wilfriedin käyttämistä rangaistuksista oli kahlita pahoinpidelty Christel pihalla sijainneeseen sikolättiin vain alushousut yllään. Nainen joutui seisomaan avojaloin kylmässä talvipakkasessa useimmiten jopa yli tunnin ajan. Erään kerran kotinsa ikkunaan ilmestyneen naapurin utelias katse pakotti Wilfriedin hakemaan naisen pikaisesti takaisin sisälle asuntoon, jossa mies istui hajareisin naisen päälle ja iski tätä suutuksissaan nyrkeillään useita kertoja kasvoihin. Angelikan viimein komennettua miestä lopettamaan hyökkäyksensä, Wilfried tarttui molemmin käsin uhriaan kaulasta ja kuristi kaikin voimin, kunnes Christel lopulta menetti tajuntansa. Hyökkäys oli niin voimakas, että Christel joutui kamppailemaan nielemisvaikeuksien kanssa vielä jopa viikkoja tapahtuman jälkeen.

Järkyttävää pahoinpitelyä kesti lopulta jopa kolme pitkää kuukautta, kunnes – syystä tai toisesta – Wilfried ja Angelika päättivät vapauttaa uhrinsa. Välttääkseen mahdolliset seuraamukset he esittivät uhrilleen allekirjoitettavaksi sopimusta, jossa Christel myönsi olleensa asunnossa omasta vapaasta tahdostaan ja että vammat olivat syntyneet joko tapaturmaisesti tai itse aiheutettuna. Asiakirjan uskottavuuden takaamiseksi vahvistajaksi tarvittiin kuitenkin vielä kolmas osapuoli, jonka Wilfried löysikin noin 60 km päästä Bielefeldin rautatieasemalta, jossa nuori mies suostui allekirjoittamaan hänelle esitetyn dokumentin.

Kun Christel oli allekirjoittanut sopimuksen, Wilfried ja Angelika päästivät hänet vapaaksi. Kotiin päästyään – uutta kaappausta peläten – nainen kasasi kaappeja ulko-oven taakse, varmistaakseen ettei kenelläkään ollut mahdollisuutta päästä sisälle hänen asuntoonsa. Tulevina päivinä hän sai kuitenkin vielä lukemattomia tekstiviestejä ja puheluita, joissa Wilfried houkutteli ja uhkaili naista palaamaan takaisin ja vasta Christelin vaihdettua puhelinnumeronsa hän sai kaappaajiltaan lopulta rauhan.

Annika W.

Reilu vuosi myöhemmin, loppukesällä 2013, 33-vuotias Annika W. vastasi Wilfriedin jättämään seuranhakuilmoitukseen. Toisin kuin monet muut uhrit, Annika ei ollut syrjäytynyt – hän oli kasvanut rakastavassa ja tasapainoisessa ympäristössä ja naisella oli hyvät välit äitiinsä ja vanhempiin sisaruksiinsa. Annika oli tiiviisti yhteydessä Wilfriedin kanssa vaihdellen viestejä ja keskustelemalla miehen kanssa päivittäin puhelimessa ja päättikin vain kahden kuukauden tiiviin tutustumisen jälkeen muuttaa kahden koiransa kanssa miehen ja tämän siskon luokse asumaan.

Heti Annikan muutettu miehen luo Höxteriin, Wilfried aloitti naisen manipuloinnin ja eristämisen. Hän mm. rajoitti naisen yhteydenpitoa omaan äitiinsä sallimalla vain satunnaiset tekstiviestit ja pakotti Annikan pyytämään tältä rahaa erilaisten verukkeiden varjolla. Annikan äiti siirsikin tyttärensä tilille lopulta yhteensä jopa 25 000 euroa mm. uuden autonhankintaan ja koirien eläinlääkärimaksuihin.

Vallitsevasta tilanteesta huolimatta Wilfried onnistui suostuttelemaan Annikan kanssaan jopa kihloihin ja vain pari viikkoa myöhemmin, 18. lokakuuta 2013, pari meni naimisiin. Edes Annikan äiti ei ollut tietoinen tyttärensä suunnitelmista ja saikin tiedon vasta viikkoja myöhemmin Annikan lähettämän ääniviestin kautta, jossa tytär käytti Wilfriedin sukunimeä omansa sijaan.

Wilfried katkaisikin Annikan ja hänen perheensä välisen yhteydenpidon pian tämän jälkeen, kun naisen äiti ei enää maksanut tyttärelleen tämän pyytämiä rahoja. Mies pakotti Annikan allekirjoittamaan asiakirjan, jossa antoi Wilfriedille vallan tehdä kaikki itseään tai omaisuuttaan koskevat päätökset ja kielsi tätä pitämästä yhteyttä äitiinsä tai muihin perheenjäseniin.

Solmittuaan avioliiton Annikan tuli omistautua täysin Wilfriedin palvelemiseen. Naisen tuli noudattaa hänelle asetettuja sääntöjä kirjaimellisesti ja olla aina valmis toteuttamaan miehensä erilaiset tarpeet. Käskyjen kyseenalaistaminen johti poikkeuksetta rangaistukseen, ja Annika tekikin parhaansa välttyäkseen miehensä silmittömältä raivolta.

Toisinaan Annika selvisi tekemistään virheistä kirjallisella anteeksipyynnöllä, mutta useimmiten rangaistus oli fyysinen. Aluksi Annika yrittikin puolustaa itseään toistuvia hyökkäyksiä vastaan, mutta jatkuvien, lähes päivittäin toistuvien pahoinpitelyjen seurauksena hänen vastarintansa ja taistelutahtonsa mureni nopeasti.

Wilfried pahoinpiteli Annikaa säälimättömästi vääntämällä tämän sormia, kuristamalla tai potkimalla lattialle pakotettua uhriaan sekä polttamalla tämän ihoa 70°C vedellä. Myös miehen ex-vaimo Angelika osallistui säännöllisesti väkivaltaisuuksiin mm. lyömällä naista kasvoihin ja antamalla tälle toistuvia sähköshokkeja etälamauttimella. Angelika jopa kuvasi älypuhelimillaan osan julmista pahoinpitelyistä, kun Wilfried raiskasi sidotun Annikan puisilla syömäpuikoilla ja pakotti tämän juomaan virtsaansa.

Wilfried sai lopulta tarpeekseen Annikan mukanaan tuomista koirista, joita mies piti likaisina ja liian äänekkäinä. Niinpä miehen määräyksestä Angelika kuristi vinttikoiran kuoliaaksi ja kuljetti saksan paimenkoiran kilometrien päähän Höxterin asunnolta, jonne lopulta hylkäsi koiran.

Annika vietti suurimman osan öistään lämpöpatteriin kahlittuna, jonka vierellä hän nukkui paljaalla lattialla ilman peittoa tai tyynyä. Kuukausia kestänyt kidutus ja jatkuvat pahoinpitelyt olivat jättäneet pysyvät jäljet ympäri naisen kehoa, hän söi päivä päivältä yhä vähemmän ja naisen yleistila heikkeni nopeasti. Nainen oli niin murtunut jatkuvan fyysinen ja psyykkisen väkivallan tuloksena, ettei enää jaksanut vastustella edes kahleiden kiinnittämistä pakoyrityksistä puhumattakaan.

Lopulta noin kolme viikkoa ennen Annikan kuolemaa, nainen lukittiin öiden ajaksi kylmään kellariin Wilfriedin ja Angelikan saatua tarpeekseen uhrinsa yökastelun aiheuttamien sotkujen siivoamisesta. Kellarissa Wilfried pakotti uhrinsa kylpyammeeseen vatsalleen ja kahlitsi sitten tämän vasemman nilkan ja oikean käden ranteen kiinni toisiinsa. Päivisin Annika sai vielä vapaasti liikkua valvonnan alla talon sisällä, mutta hänen kävelynsä oli jo todella vaivalloista ja hän valitti usein huimausta.

Naisen vointi heikkenikin lopulta niin paljon, ettei Annika kyennyt enää edes nousemaan ylös kylpyammeesta omin avuin. Wilfried ja Angelika keskustelivatkin muutamia kertoja jopa uhrinsa toimittamisesta lääkärin vastaanotolle, mutta hylkäsivät lopulta ajatuksen, sillä naisen huomiota herättävä terveydentila ja irti revityt hiukset olisivat herättäneet liikaa kysymyksiä. Näin ollen Wilfried ja Angelika tyytyivätkin hoitamaan itse uhrinsa ulkoisia vammoja parhaansa mukaan – mm. verta tihkuvia sidontahaavoja molemmissa ranteissa ja nilkoissa, jotka olivat jo pahasti tulehtuneet.

Vuoden 2014 elokuun toisen ja kolmannen päivän välisenä yönä uupunut Annika makasi alasti kellarin lattialla pesukoneen vierellä valittaen epätoivoista tilaansa. Naista vahtinut ärsyyntynyt Angelika avasi uhrilleen takaoven, kehotti tätä poistumaan talosta ja heittäytymään sitten junan alle. Angelika teki tämän puhtaasta mielenkiinnosta testatakseen uskaltaisiko tai ylipäätään kykenisikö Annika moiseen ponnistukseen. Alaston Annika onnistuikin liikkumaan ovelle käsiensä ja jalkojensa varassa, jossa lopulta veti itsensä ylös lattialta oven karmiin tukeutuen.

Kuljettuaan muutaman askeleen verran hitaasti kohti talon sisäpihaa hän kuitenkin pysähtyi, sillä hänen voimansa ja tasapainonsa eivät riittäneet pystyasennossa kulkemiseen. Angelika käveli naisen vierelle ja ojensi tälle kätensä antaakseen tukea, mutta juuri kun kaatumaisillaan ollut Annika yritti tarttua tämän käsivarteen, Angelika veti kätensä pois. Kaikki tapahtui niin nopeasti, että Annika ei ehtinyt edes suojaamaan itseään, vaan kaatui hallitsemattomasti taaksepäin ja iski takaraivonsa pihan asfalttiin kallosta kuuluvan äänekkään pamahduksen saattelemana. Myös Wilfried saapui nyt pihalle ja raahasi hädin tuskin tajuissaan olevan Annikan takaisin sisälle, jossa nosti uhrinsa jälleen kellarissa sijainneeseen kylpyammeeseen ja kahlitsi tämän tapansa mukaan pakoyritysten estämiseksi.

Annikan 14kk kestänyt piina päättyi viimein seuraavana päivänä, kun nainen kuoli saamiinsa vammoihin – todennäköisesti kaatumisen aiheuttaman aivoverenvuodon seurauksena. Harkitakseen seuraavaa siirtoaan Wilfried piilotti ruumiin ensin neljäksi viikoksi arkkupakastimeen, jonka jälkeen Angelika paloitteli jäätyneen ruumiin sahalla pienempiin osiin ja poltti tämän sitten uunissa tuhkaksi. Tuhkan joukosta löytyneet luut Wilfried hakkasi vasaralla mahdollisimman hienoksi jauheeksi, sekoitti tuhkan ja muut jäännökset hiekan sekaan ja levitti syntyneen sekoituksen sitten ympäri kaupunkia paikkoihin, joissa lumi oli jo värjäytynyt hiekoitussepelin ansiosta tummaksi.

Noin viiden vuoden aikana Wilfried ja Angelika olivat tehtailleet mahdollisesti jopa satoja treffi-ilmoituksia erilaisissa julkaisussa ja seuranhakupalveluissa. Ilmoituksissaan Wilfried esiintyi houkuttelevana ja turvallisena kumppanina, jota oli helppo lähestyä. Arviot todellisten uhrien määrästä vaihtelevat suuresti lähteestä riippuen, mutta on mahdollista, että uhreja oli ehtinyt vuosien varrella kerääntyä jopa yli 30. Wilfriedin, vuoden 2016 helmikuun alussa tapaama 40-vuotias nainen jäi kuitenkin pariskunnan viimeiseksi uhriksi, jonka traaginen kohtalo paljasti lopulta talon seinien sisällä tapahtuneet kauheudet.

Susanne F.

Susanne F. oli sijaisperheen kasvatti, joka oli kokenut lapsuutensa aikana paljon surua ja menetyksiä. Naisella oli takanaan jo kaksi kariutunutta avioliittoa, kun hän sattumalta huomasi lehdessä Wilfriedin jättämän seuranhakuilmoituksen. Vain muutamia viikkoja jatkuneiden puhelinkeskustelujen jälkeen, helmikuun puolessa välissä, Susanne jo muuttikin Wilfriedin ja tämän väitetyn siskon vuokraamaan Höxterin asuntoon, jossa ensimmäiset viikot sujuivatkin jälleen rauhallisesti ilman suurempia välikohtauksia.

Wilfriedin ja Angelikan synkät toimintamallit nousivat kuitenkin nopeasti esiin. Aluksi hyökkäykset koostuivat lievemmistä väkivallan muodoista – Wilfried mm. väänsi kivuliaasti uhrinsa sormia ja löi naista avokämmenellä kasvoihin. 50 kg hoikkarakenteinen nainen pakotettiin rangaistuksena myös kantamaan raskaita 25 kg painoisia rehusäkkejä ylös talon portaita, Angelikan ja Wilfriedin kuvatessa samalla huvittuneina naisen ponnisteluja.

Susannen kokema armoton pahoinpitely muistutti lähes kaikilta yksityiskohdiltaan Annikan järkyttävää kohtaloa. Wilfried ruoski ja puri uhriaan sekä pakotti tämän nukkumaan kädet ja jalat sidottuina olohuoneen lattialla. Jatkuvan sitomisen seurauksena Susannen kädet olivat turvonneet niin pahasti, ettei nainen enää lopulta kyennyt mm. syömään omin avuin ja yleiskunnon heikkenemisen myötä myös naisen liikkuminen vaikeutui päivä päivältä yhä enemmän. Viimeiset yönsä ennen kuolemaansa Susanne joutui Annikan tapaan viettämään sidottuna kylmässä kellarissa olevassa kylpyammeessa.

Neljä päivää ennen kuolemaansa, 18. huhtikuuta 2016, aamulla noin klo 8.00–9.00 välisenä aikana, Susanne pääsi syystä tai toisesta livahtamaan ulos talon edustaa halkovalle kadulle. Läheisellä tallilla hevosiaan ruokkimassa ollut todistaja näki tuolloin hauraalta vaikuttavan hidasliikkeisen naisen, jonka kertoi myöhemmin kuulusteluissa vaikuttaneen ulkoisesti vakavasti sairaalta syöpäpotilaalta kemoterapiahoidon jälkeen. Susannen olemusta korosti entisestään tämän revityt ja osittain kaljuksi ajellut hiukset, joka sai ohikulkijan huolestumaan naisen terveydentilasta.

Wilfried ja Angelika saapuivat kuitenkin nopeasti paikalle ja ryhtyivät johdattamaan uhriaan takaisin kohti taloa. Naisen tilasta huolestunut ohikulkija seurasi kuitenkin kolmikon perässä ja huusi Wilfriedille naisen tarvitsevan välittömästi sairaalahoitoa. Kommentista huolimatta Wilfried ja Angelika piiloutuivat uhri mukanaan sisälle taloon, kunnes ohikulkija antoi viimein periksi ja poistui paikalta omille teilleen.

Kaksi päivää myöhemmin, 20. huhtikuuta, illalla noin klo 23.00, Susanne käveli talon keittiössä Wilfried ja Angelika perässään, kun uhri yhtäkkiä horjahti ja kaatui takanaan kulkenutta Wilfriediä kohti. Ärsyyntynyt mies tarrasi kiinni naiseen ja tönäisi tämän voimakkaasti poispäin itsestään, jolloin uhri kaatui hallitsemattomasti eteenpäin ja iski otsansa vasemman puolen keittiön lattiakaapin reunaan. Voimakas isku aiheutti uhrille kallon sisäisen vamman, eikä lattialla makaava nainen enää kyennyt nousemaan pystyyn ja kärsi pahoista hengitysvaikeuksista.

Wilfried ja Angelika kantoivat liikuntakyvyttömän uhrinsa alas kellarin kylpyammeeseen toivoen, että naisen tila kohenisi yön aikana. Seuraavana aamuna, 21. huhtikuuta 2016, kaksikolle kävi kuitenkin välittömästi selväksi, että Susannen tila oli äärimmäisen vakava. Lääkärin kutsuminen paikalle ei silti ollut tälläkään kertaa vaihtoehto, koska tällöin kaikki uhriin kohdistuneet laiminlyönnit ja väkivaltaisuudet olisivat tulleet julki.

Susannen tilan heikennyttyä päivän mittaan yhä entisestään, Wilfried ja Angelika päättivät kuljettaa naisen takaisin omalle asunnolleen ja lavastaa tämän kuoleman tapaturmaiseksi. He vuorasivat tuolloin omistamansa Opel Corsan takapenkin keltaisilla jätesäkeillä ja istuttivat kylmästä säästä piittaamatta vähäpukeisen naisen auton kyytiin. Pakattuaan mukaan vielä talosta kerätyt uhrin henkilökohtaiset tavarat, he lähtivät matkaan Höxterin taloltaan noin klo 23.00 aikaan illalla.

Kaksikon auto alkoi kuitenkin käydä epätasaisesti ja pitää epätavallista ääntä vain 10 km matkan jälkeen Holzmindenin kaupungin kohdalla, joten Angelikan oli pakko pysäköidä kulkuneuvo tien vieressä olleelle bussipysäkille. Takapenkillä kouristelevan Susannen tila oli heikentynyt tähän mennessä jo niin merkittävästi, että panikoiva Angelika päätti ilmoittaa uhrinsa tilasta hätäkeskukseen. Ambulanssi saapuikin paikalle vain muutamia minuutteja myöhemmin, jossa ensihoitajat totesivat naisen tarvitsevan välitöntä sairaalahoitoa hypotermian takia.

Vasta sairaalassa naista hoitaneet lääkärit panivat merkille uhrin kehossa kauttaaltaan olevat lukemattomat vammat. Viillot, mustelmat ja sidontajäljet viittasivat vakavaan ja pitkäkestoiseen pahoinpitelyyn, jonka lisäksi uhri kärsi vakavasta verenmyrkytyksestä. Naisen keho oli likainen ja haisi virtsalle.

Päivystävä lääkäri yritti kuulustella kahta uhrin mukana sairaalaan saapunutta seuralaista laihoin tuloksin. Wilfried ja Angelika valehtelivat nimensä salatakseen oikeat henkilöllisyytensä ja väittivät naisen muuttuneen täysin yllättäen pahoinvointiseksi lounaan jälkeen aikaisemmin päivällä. He ounastelivat naisen mahdollisesti syöneen päivän aikana liian vähän tai ottaneen mahdollisesti yliannostuksen huumeita.

Naisen järkyttävä terveydentila ja kaksikolta saadut epämääräiset vastaukset eivät kuitenkaan vakuuttaneet sairaalan lääkäreitä ja henkilökunta hälyttikin paikalle viranomaiset asian selvittämiseksi. Hätätoimenpiteistä huolimatta Susanne menehtyi saamiinsa vammoihin varhain seuraavana aamuna, 22. huhtikuuta. Kuolinsyyksi varmistui lopulta kallon sisäinen verenvuoto sekä hypotermian aiheuttama keskusregulaatiohäiriö.

Viranomaiset aloittavat tutkinnan

Viranomaisten suorittama tutkinta eteni nopeasti poliisien saavuttua Höxteriin kaksikon asunnolle vain muutamia päivä myöhemmin. Poliisi keräsi talosta lukemattomia rikoksiin viittaavia todisteita, kuten uhrien henkilökohtaisia tavaroita, kidutuksessa käytettyjä välineitä, lääkkeitä ja erilaisia kemikaaleja, veri- ja DNA-jälkiä, sekä elektronisia laitteita, jotka sisälsivät mm. epäiltyjen ja uhrien välisiä viestejä, lukemattomia valokuvia sekä videomateriaalia. Yksi keskeisimmistä löydöistä oli kuitenkin Annikan ruumiin polttoyrityksistä säilyneet jäännökset, jotka jo yksinään olivat merkittävä näyttö talon seinien sisään kätketyistä järkyttävistä tapahtumista.

Pian tämän jälkeen sekä Wilfried että Angelika pidätettiin epäiltyinä lukuisista rikoksista. Angelika kielsi aluksi jyrkästi osallisuutensa väitettyihin syytteisiin, mutta kuultuaan Wilfriedin syyttäneen häntä yksinään Susannen kuolemasta, Angelika päätti puhua suunsa puhtaaksi ja paljasti myös seitsemän muun kaksikon kiduttaman naisten henkilöllisyydet.

Angelika kertoi viranomaisille avoimesti talossa tapahtuneista julmuuksista, joille myös hän itse muiden naisten tapaan oli aikaisemmin altistunut. Hän väitti kuulustelijoille osallistuneensa Wilfriedin toimintaan lähtökohtaisesti vain saadakseen itse rauhan, sillä toisen naisen läsnä ollessa miehellä oli toinen kohde, jonka kanssa saattoi toteuttaa perverssejä fantasioitaan.

Sensaatiomaisen julman tapauksen lisääntyvän uutisoinnin ja julkisuuden kautta myös yhä useammat Wilfriedin kanssa aikaisemmin tekemisissä olleet naiset ilmoittautuivat viranomaisille ja kertoivat henkilökohtaisista kokemuksistaan. Näiden naisten joukkoon kuuluivat mm. miehen kynsistä pelastuneet Kathi, Anja, ja Christel, joiden tiivistetyt tarinat kuulit aikaisemmin tämän jakson aikana.

Oikeudenkäynti

Tapauksen oikeudenkäynti alkoi 26. lokakuuta 2016 Paderbornin käräjäoikeudessa. Molempia epäiltyjä syytettiin mm. kahdesta murhasta, törkeistä pahoinpitelyistä sekä vapaudenriistoista.

Yksi oikeudenkäynnin tärkeimmistä tehtävistä oli selvittää kaksikon välistä dynamiikkaa ja missä määrin kumpikin syytetty oli lopulta osallistunut esitettyihin rikoksiin. Yksi merkittävistä tekijöistä oli syytettyjen monimutkainen suhde toisiinsa, jonka keskeisiä osia olivat lojaalius ja manipulaatio. Oikeudessa kuullun asiantuntijan mukaan suhde perustui vastakkaisiin tarpeisiin ja vastuun ulkoistamiseen, jossa Wilfried toimi lapsellisen riippuvaisesti käyttäen myös väkivaltaa hallintansa välineenä, kun taas Angelika hyväksyi itseään kohtaan kohdistuneen hyväksikäytön jonkinlaisena narsistisena tyydytyksenä.

Asiantuntijatodistajat kuvailivat oikeudessa myös syytettyjen harkittua toimintaa uhriensa valinnassa. Wilfried ja Angelika valitsivat pääasiassa haavoittuvassa asemassa olevia naisia, jotka olivat usein yksinäisiä, taloudellisesti tai henkisesti heikossa tilanteessa, ja etsivät uutta alkua elämälleen. Saamiensa vastauksien perusteella syytetyt osasivat taitavasti karsia profiiliin sopimattomat naiset pois ja keskittivät energiansa jäljelle jääneisiin naisiin, jotka täyttivät manipulointiin tarvittavat kriteerit. Luotuaan aluksi illuusion turvallisesta ja romanttisesta suhteesta, syytetyt käyttivät häikäilemättä hyväkseen uhriensa heikkouksia tyydyttääkseen omia – jopa sadistisiksi kuvailtuja – tarpeitaan.

Myös Angelika esitettiin oikeudessa – ainakin osittain – Wilfriedin uhrina, joka oli väkivallan uhalla pakotettu toteuttamaan miehen synkkiä fantasioita. Oikeudessa kuultiinkin lukuisia todistajia, Angelika mukaan lukien, jotka kertoivat miehen taitavasta manipuloinnista ja väkivaltaisesta käytöksestä uhrejaan kohtaan. Wilfriedin puolustus pyrki tosin systemaattisesti kumoamaan päämiestään vastaan esitetyt syytökset, vedoten miehen alhaiseen älykkyysosamäärään ja mahdolliseen kyvyttömyyteen erottaa oikeaa väärästä.

Oikeuspsykiatrin arvio Wilfriedin mielentilasta osoitti miehen itsehillintäkyvyn olleen merkittävästi alentunut rikosten tapahtumahetkellä. Hänellä todettiin lievä älyllinen kehitysvamma, joka vaikutti hänen kykyynsä ymmärtää monimutkaisia asioita ja toimia itsenäisesti. Riippuvainen persoonallisuushäiriö puolestaan kasvatti hänen tarvettaan tukeutua muihin ihmisiin ja toisaalta siirtää vastuuta kyseisten henkilöiden harteille. Arvion mukaan Wilfriedissä havaitut piirteet osoittivat myös merkittävää riskiä samankaltaisten rikosten toteutumiselle tulevaisuudessa.

Angelalle suoritetussa arvioinnissa havaittiin mm. psykopatiaan viittaavia piirteitä. Hän manipuloi taitavasti kanssaan intiimeissä suhteissa olleita henkilöitä ja osoitti täydellistä empatian puutetta. Naisella ei kuitenkaan diagnosoitu mielenterveyden häiriöitä tai älyllisiä vammoja, jotka olisivat rajoittaneet hänen rikosoikeudellista vastuutaan. Älykkyysosamäärä 119, joka oli selvästi yli keskimääräisen arvon. Hänen todettiin olevan kontrolloiva ja narsistinen, taipumuksenaan pyrkiä ulkoistamaan vastuu muille, mutta nämä piirteet eivät olleet riittäviä personallisuushäiriön diagnosoimiseksi.

Kaikkiaan oikeudessa kuultiin jopa 48 todistajaa ja seitsemää asiantuntijaa, joista yksi oli viimeisen uhrin, Susannen, ruumiinavauksen suorittanut patologi. Hänen mukaansa uhrilla havaittu aivojen ja kallon välinen vähäinen verenvuoto ei ollut aiheuttanut uhrille välitöntä hengenvaaraa ja kertoi, että naisella olisi ollut erittäin hyvät mahdollisuudet selvitä elossa, jos hänet olisi toimitettu välittömästi tapahtuman jälkeen sairaalahoitoon.

Kaiken kaikkiaan Wilfriedin ja Angelikan arvioitiin tienanneen uhrejaan kiristämällä yli 50 000 euroa. Joidenkin naisten tiedetään ottaneen jopa lainaa pahoinpitelyjen pelossa. Vaikka oikeudenkäynnin aikana voitiinkin varmuudella todeta kaksikon kiduttaneen ja pahoinpidelleen kahdeksaa uhria, joista kaksi lopulta menehtyi saamiinsa vammoihin, todellinen luku saattaa olla jopa joitakin kymmeniä.

Tuomiot

Wilfriedin ja Angelikan tuomiot julistettiin lopulta yli kaksi vuotta kestäneen rikosoikeudenkäynnin jälkeen 5. lokakuuta 2018. Järkyttävää kyllä näyttö ei riittänyt tuomitsemaan syytettyjä Kathin ja Susannen murhista, jonka vuoksi heidät tuomittiin lopulta muiden syytteiden lisäksi kahdesta kuolemantuottamuksesta. Näin ollen syyttäjän ajamat elinkautistuomiotkaan eivät toteutuneet – Angelika tuomittiin 13 vuoden ehdottomaan vankeuteen, Wilfried sai 11 vuoden tuomion, jonka mies suorittaisi psykiatrisessa sairaalassa.

Vuonna 2020 tapahtui kuitenkin odottamaton käänne, kun tuomioistuin katsoi Wilfriedin aikaisemman arvion jättäneen tilaa epäilyille hänen mielenterveytensä ja tekemiensä rikosten välillä. Niinpä uudelleen suoritetun arvioinnin jälkeen mies todettiinkin yllättäen täysin syyntakeiseksi ja siirrettiin suorittamaan tuomiotaan tavalliseen vankilaan.

Tämän lisäksi vuonna 2022 Wilfried määrättiin sijoitettavaksi ennaltaehkäisevään vankeuteen, joka osaltaan mahdollisti hänen saamansa tuomion pidentämisen määräämättömäksi ajaksi. Päätös toteutettiin kahden asiantuntijalausunnon perusteella, heidän arvioitua miehen olevan liian suuri uhka yhteiskunnalle. Käytännössä tämä lisätoimenpide tarkoitti sitä, että Wilfried ei välttämättä vapaudu vankilasta edes suoritettuaan täysimääräisesti 11 vuoden tuomionsa, vaan istuu telkien takana mahdollisesti koko loppuelämänsä.

Angelika suorittaa yhä 13 vuoden tuomiotaan vankilassa. Saksan rikoslain pykälän 57 mukaan hän voi kuitenkin hakea ehdonalaiseen jo vuonna 2025, suoritettuaan tuomiostaan 2/3 eli 8 vuotta ja 8kk. Tuomioistuin ottaa kuitenkin arvioinnissaan huomioon useita eri asiantuntijalausuntoja ja tekijöitä, kuten vangin käytös vankila-aikana, mahdollinen katumus ja kuntoutuminen sekä sopeutumiseen ja rikoksen uusimiseen liittyvä turvallisuusarviointi.

Höxterissä sijaitseva rakennus pysyi ennallaan vielä useita vuosia rikoksien paljastumisen jälkeenkin. Ränsistynyt talo haluttiin kuitenkin purkaa sen muututtua eräänlaiseksi monumentiksi paikalla tapahtuneille rikoksille ja Nordrhein-Westfalenin osavaltio myi kiinteistön Höxterin kaupungille symbolisella 1 euron hinnalla. Kiinteistökauppa mahdollisti lopulta kaupungin päätöksen purkaa talo, jonka jälkeen tontti on pidetty toistaiseksi tyhjillään eikä sen tulevasta käytöstä ole vielä tehty päätöksiä.