Amora Bain Carson

Jesseca Carson, nuori teiniäiti, synnytti esikoislapsensa Amora Bain Carsonin 12. marraskuuta 2007 ollessaan vasta 16-vuotias. Asevoimissa ulkomailla palvellut biologinen isä, Arlen Mutina, ehti tavata tyttärensä vain kaksi kertaa, kun kaksikon lyhyeksi jäänyt suhde päättyi jo eroon. Äitinsä luona asuvalla Jessecalla oli kuitenkin onnekseen elämässään huolehtivia ihmisiä, jotka antoivat kaiken tukensa nuorelle yksinhuoltajaäidille ja tämän suloiselle tyttövauvalle.

Jonkin ajan kuluttua eron jälkeen, vuonna 2008, Jessica tapasi itseään kaksi vuotta vanhemman, 19-vuotiaan Blaine Milamin. Nuori mies otti avosylin vastaan myös tuoreen äidin hiljattain syntyneen tyttövauvan ja kohteli tätä kuin omanaan. Rakastunut Blaine ehdottikin pian tapaamisen jälkeen uudelle tyttöystävälleen yhteen muuttoa. Jesseca piti tarjousta hyvänä ajatuksena – mahdollisuutena omaan itsenäisempään elämään – ja muuttikin Blainen luokse tämän omistamaan asuntovaunuun, joka sijaitsi Teksasin Longwoodissa.

Satumaiselta vaikuttanut romanssi tosin kätki pintansa alle synkkiä salaisuuksia, joista Jesseca ei ollut tietoinen. Blaine oli aloittanut erilaisten päihteiden väärinkäytön jo varhain, vasta 13 vuoden ikäisenä ja saavutettuaan 17 vuoden iän hän oli ollut jo addiktoitunut huumeiden käyttäjä. Pääasiassa hänen päihteidenkäyttönsä oli keskittynyt lähinnä metamfetamiinin ympärille, mutta paremman puuttuessa lähes mikä tahansa vaihtoehtoinen aine, kuten crack-kokaiini tai opioidipohjaiset kipulääkkeet, olivat kelvanneet korvikkeeksi.

Blaine oli joutunut ongelmiin myös viranomaisten kanssa vain vuotta aikaisemmin – maaliskuussa 2007 – murtauduttuaan taloon, jossa oli penkonut 13-vuotiaan tytön makuuhuoneen alusvaatelaatikoita. Hän oli leikannut sitten kuvia aikuisviihdelehdestä ja kirjoittanut muistiinpanoja, joissa kertoi miten halusi tehdä seksuaalisesti sopimattomia tekoja kyseisen tytön kanssa.

Blaine sai kiinni jäätyään syytteet murtovarkaudesta ja alaikäisen houkuttelemisesta. Hänet tuomittiin vuoden 2008 alussa 6 kk vankilaan ja määrättiin rekisteröitymään seksuaalirikolliseksi, mutta istui rangaistuksestaan lopulta vain 48 päivää ennen vapautumistaan.

Vapautumisen ehdot olivat kieltäneet Blainea olemasta alaikäisten lasten seurassa, omia biologisia lapsia tai sisaruksia lukuun ottamatta. Niinpä hän oli jo rikkonut räikeästi yhtä tärkeimmistä vaatimuksista, ryhtyessään seurustelusuhteeseen tuoreen äidin kanssa. Tämän lisäksi Blaine ei ollut rekisteröitynyt määräyksen mukaisesti seksuaalirikolliseksi, vaan jatkoi ruusuiselta vaikuttavan suhteen ylläpitoa kulissien suojista, Jessican ollessa täysin tietämätön kumppaninsa arveluttavasta historiasta.

Sairaalloisen mustasukkainen Blaine alkoi kuitenkin nopeasti kontrolloida kumppaninsa elämää kaikin mahdollisin tavoin. Jessica ei saanut enää mm. poistua omille asioilleen ilman miestään ja hänen kavereidensa vierailut asuntovaunulla oli kielletty tyystin. Mies käytti myös Jessecan salasanoja kirjautuakseen tämän sosiaalisen median tileille ja viestitteli tämän nimissä ottaen tyttöystävänsä elämän täysin hallintaansa.

Kesällä 2008, vain muutamia kuukausia seurustelun alkamisen jälkeen Jessecan perhe alkoi nähdä tytärtään yhä harvemmin. Jesseca ei vastannut enää tapansa mukaan edes puhelinsoittoihin. Aiemmin ulkonäöstään ja pukeutumisestaan huolehtinut tyttö alkoi myös laiminlyömään hygieniaansa ja vaikutti täysin välinpitämättömältä omaa hyvinvointiaan kohtaan. Apaattinen ja vetäytyvä Jesseca kiinnitti itsensä lisäksi yhä vähemmän huomiota myös pieneen tyttäreensä, joka saikin erityisesti tilannetta etäämmältä seuranneen perheen huolestumaan toden teolla tilanteen synkästä kehityksestä.

Lokakuussa Jessecan muutettua Blainen kanssa 80 km päähän Tatumin kaupunkiin pojan vanhempien omistamaan asuntoon, Jesseca katkaisi yhteydenpidon perheeseensä täysin. Jo rikkomiensa ehtojen lisäksi Blaine jätti muuton jälkeen ilmoittamatta myös uuden osoitteensa Ruskin piirikunnan tuomioistuimelle, jonka jälkeen viranomaiset menettivät yhteyden poikaan lopullisesti.

Harhainen käytös alkaa

Pian muuton jälkeen Jesseca alkoi käyttäytyä harhaisesti. Tyttö oli hankkinut spiritismilaudan voidakseen kommunikoida kuolleen isänsä kanssa, joka oli tehnyt itsemurhan Jessecan ollessa vasta 10-vuotias. Epäonninen pikkutyttö oli löytänyt isänsä elottoman ruumiin ja traumatisoitunut tapauksen takia pahanpäiväisesti. Nyt vuosia myöhemmin sekavasti ajatteleva Jesseca oli vakuuttunut, että hänen äitinsä täytyi olla isän yllättävän kuoleman takana.

Kaksikon huumeiden täyttämä elämä oli tietenkin kaikkea muuta kuin turvallinen ympäristö vasta 13 kuukauden ikäiselle tyttölapselle. Harhainen Jesseca oli täysin vakuuttunut heidän asuntonsa olevan paholaisen hallussa, jonka lisäksi Blaine uskoi voivansa keskustella suoraan itsensä Jumalan kanssa. Tilanne eskaloituikin lopulta 1. joulukuuta 2008, kun Blaine herätti Jessican keskellä yötä kertoakseen, että demonien riivaama taapero oli noussut täysin yllättäen jaloilleen ja alkanut kävelemään, vaikka tosiasiassa Amora ei ollut ottanut vielä ensiaskeliaan edes tuen avulla. Tästä alkoi peruuttamaton tapahtumaketju, joka päättyi traagisin seurauksin pienen tytön kohtaloksi.

Amora Carson löydetään menehtyneenä

Seuraavana päivänä 2. joulukuuta 2008 aamulla klo 10.37, hätäkeskus vastaanotti puhelun, jossa Blaine Milam kertoi hätääntyneenä löytäneensä hetki sitten tyttärensä elottomana asuntonsa lattialta. Ylikomisario Kevin Roy saapui paikalle noin 20 minuuttia myöhemmin, jolloin kaksi ambulanssia oli jo paikalla.

Astuttuaan sisälle asuntoon ylikomisario löysi ensihoitajat seisomassa makuuhuoneen oviaukossa toimettomina katsellen lattialla Amoran ruumiin vierelle polvistuneita lamaantuneita vanhempia. David Donaldson, ensimmäinen paikalle ehtinyt ensihoitaja, oli todennut pienokaisen kuolleeksi vain hetkeä aikaisemmin, sillä uhrin sinimustaksi ruhjottu ruumis ei ollut antanut enää pienintäkään toivoa tämän pelastamiseksi.

Viranomaiset aloittavat tapauksen tutkinnan

Tutkinnanjohtaja, Amber Rogersin, saavuttua paikalle viranomaiset aloittivat vanhempien kuulustelut saadakseen selvyyttä järkyttäville tapahtumille. Blaine kertoi ylikomisario Kevin Roylle kaksikon jättäneen 13 kuukautisen Amoran yksin asuntoon noin tunnin ajaksi näiden lähdettyä sovittuun tapaamiseen koskien maakauppoja. Blainen mukaan heidän palattuaan takaisin asunnolle he olivat löytäneet Amoran elottoman ruumiin makuuhuoneen lattialta. Ainut selitys, jonka hän osasi antaa tapahtumille oli, että jonkun oli täytynyt murtautua heidän poissa ollessaan asuntoon ja hyökätä sitten pienen puolustuskyvyttömän taaperon kimppuun. Hän kiisti osallisuutensa pienen tytön kuolemaan ja antoi tarinansa tueksi ylikomisariolle jopa muutamien epäilemiensä henkilöiden nimet todeten, että kuka tahansa teon takana sitten olikaan, hänet tulisi hirttää.

Järkyttävät olosuhteet antoivat kuitenkin viranomaisille syytä olettaa, että vähintäänkin toisella vanhemmista oli huomattavasti enemmän osuttaa tapahtumissa kuin alustavat haastattelut antoivat ymmärtää. Niinpä ylikomisario Kevin Roy pidättikin Jessican ja Blainen epäiltyinä Amoran murhasta tulevia jatkokuulusteluja varten.

 Toistuvien kuulustelujen myötä Blainen ja Jessican esittämät kertomukset tapahtumien kulusta alkoivat vähitellen muuttua. Vaikka Blaine oli alun perin väittänyt Amoran olleen yhä elossa hänen soittaessaan hätänumeroon, hän muutti myöhemmin tarinaansa ja kertoi tytön olleen jo kuollut heidän saapuessa takaisin asunnolle. Hän myös lisäsi, ettei pariskunta ollutkaan löytänyt Amoraa makuuhuoneen lattialta, vaan reiästä kylpyhuoneen lattialla, jota Blaine oli ollut remontoimassa.

Myös kuulusteluissa aluksi selvästi järkyttyneen ja itkuisen Jessecan käytös muuttui silmin nähden erikoiseksi. Hän käyttäytyi välinpitämättömästi, puhui lapsestaan nimen sijaan vauvana ja alkoi kertomaan kuulustelijoille oudolta kuulostavaa tarinaa Blainen suorittamasta manauksesta.

Kuulustelujen yhä jatkuessa viranomaiset suorittivat teknistä tutkintaa kaksikon asunnolla. Makuuhuoneesta löytyi mm. lukemattomia tylpällä esineellä suoritettuihin iskuihin viittaavia veriroiskeita, veren tahrimia vuodevaatteita, pyyhkeitä ja vaippoja sekä Astroglide-liukuvoidetuubi.

Läpimurto tapahtui kuitenkin vasta miltei kaksi viikkoa myöhemmin, 13. joulukuuta, kun Blainen sisko Teresa vieraili vankilassa veljensä luona. Blaine oli tuolloin painostanut siskoaan vierailemaan salaa asunnolla ja piilottamaan sinne kätkettyjä todisteita muualle. Siskon kerrottua asiasta tädilleen, tämä oli puolestaan ilmoittanut asiasta välittömästi tutkinnanjohtaja Amber Rogersille, joka tarttui viipymättä asiaan selvittääkseen millaisista todisteista oli kyse.

Päästyään paikalle Amber ryömi asunnon alle, josta löysi kylpyhuoneen alla olevaan reikään piilotetun putkiavaimen läpinäkyvään muovipussiin käärittynä. Myöhemmin suoritettu rikostekninen analyysi paljasti, että putkiavaimesta löytyi samoja Astroglide-liukuvoiteen sisältämiä aineita, joita oli jo aikaisemmin havaittu mm. makuuhuoneesta kerätyistä vaipoista ja pyyhkeistä.

Kuulustelut paljastivat lopulta sekavan kokoelman oletetuista tapahtumista ja niihin liittyvistä yksityiskohdista. Kuten Jesseca oli jo aiemmin maininnutkin Blaine oli herättänyt hänet keskellä yötä kertoakseen, että paholaisen riivaama Amora oli noussut jaloilleen ja alkanut kävelemään. Blaine oli vakuuttanut sitten Jessecalle voivansa auttaa pientä tyttöä suorittamalla tälle manauksen ja että itse Jumala opastaisi häntä kyseisessä tehtävässä.

Jesseca oli myöntynyt Blainen esittämään ehdotukseen ja jopa rohkaissut miestään tekemään kaikkensa pelastaakseen lapsensa sielun paholaiselta. Hän oli painottanut haluavansa tyttärensä pääsevän mieluummin välittömästi taivaaseen, kuin jatkavan elämäänsä maan päällä paholaisen riivaamana. Hän itse oli jäänyt katsomaan televisiota, miehen kannettua pienen uhrinsa makuuhuoneeseen suorittaakseen väittämänsä manauksen, joka kesti lopulta jopa 30 tuntia.

Jesseca kertoi kuulleensa huoneesta toistuvasti lapsensa piinaavaa huutoa, kiljumista ja itkua. Äidin mukaan lapsi oli kuin ”Child’s Play” -kauhuelokuvasta tuttu ”Chucky” tai ”Pet sematary” -elokuvan pieni poika, joka palasi traagisen kuolemansa jälkeen vainoamaan omaa perhettään. Jesseca oli myös nähnyt Blainen manauksen aikana tyttärestään ottamia kuvia, ja kuvaili kuulusteluissa lapsensa silmien näyttäneen luonnottomilta, aivan kuin ne olisi venytetty väkisin vääristyneisiin asentoihin.

Blaine oli manauksen aikana purrut lukuisia kertoja lasta eri puolille kehoa – väitteensä mukaan estääkseen Amoraa hyökkäämästä hänen kimppuunsa keittiöveitsen avulla. Mies oli myös väittänyt Jessecalle lapsen tarttuneen omatoimisesti vasaraan ja hakanneen sitten itseään sen avulla toistuvasti päähän. Kun viranomaiset tiedustelivat Jessecalta, miksei tämä ollut puuttunut mitenkään tyttärensä julmaan pahoinpitelyyn, äiti kertoi nähneensä tytön manauksen aikana muutamia kertoja, jolloin Amora oli ollut hänen mukaansa täysin vahingoittumaton.

Oikeuslääkärin tutkimus

Oikeuslääkärin suorittama tutkimus osoitti lopulta, miten paljon Amora oli kärsinyt ennen kuolemaansa. Pientä tyttöä oli pahoinpidelty niin järkyttävällä voimalla, että hänen kallonsa oli särkynyt lähes kauttaaltaan pieniksi paloiksi ja aivot olivat vaurioituneet vakavasti lukemattomien iskujen seurauksensa. Hänen vartaloaan oli joko lyöty tylpällä esineellä tai puristettu, kunnes kylkiluut ja rintalasta olivat murtuneet. Uhrilla todettiin yhteensä jopa 18 kylkiluun murtumaa. Uhrin pää ja kasvot olivat niin ruhjoutuneet ja viiltohaavojen peitossa, että ne näyttivät sulautuvan toisiinsa yhdeksi jättimäiseksi vammaksi.

Uhrille aiheutuneiden vammojen lista oli järkyttävää luettavaa. Blaine oli kiduttanut avutonta tyttöä tuntikausia toinen toistaan järkyttävämmillä tavoilla. Amoran kädestä ja jalasta löydettiin kierteisiä murtumia, jotka viittasivat oikeuslääkärin mukaan siihen, että raajat oli väännetty väkisin kahtia. Uhrin kielen alapuoli oli repeytynyt tylpällä esineellä aiheutetusta iskusta, hänen maksansa oli repeytynyt ja sukupuolielinten alue oli repeytynyt yhdeksi suureksi aukoksi. Ympäri tytön vartaloa löytyi jopa 24 puremajälkeä, joista ainakin kahdeksan voitiin kohtuullisella varmuudella osoittaa Blainen aiheuttamiksi. Jessecan voitiin sen sijaan todistaa olevan vastuussa vain yhdestä jäljestä.

Jopa 30 tuntia kestänyt pahoinpitely oli aiheuttanut uhrille suunnatonta tuskaa. Lukemattomien vammojen perusteella oli mahdotonta varmuudella määritellä missä järjestyksessä kukin oli syntynyt eikä oikeuslääkäri kyennyt lopulta määrittelemään perimmäistä kuolinsyytä. Useat aiheutetuista vammoista olisivat voineet jo yksinään olla kohtalokkaita. Oikeuslääkäri saattoikin lopulta määritellä uhrin kuolinsyyksi vain pitkään jatkuneen väkivallan, joka johtui useista tylpällä esineellä aiheutetuista vakavista vammoista.

Oikeudenkäynnit

Tapauksen oikeudenkäynti aloitettiin noin puolitoista vuotta Amoran kuoleman jälkeen. Syytettyjen tapaukset käsiteltiin erikseen. Käsittely siirrettiin Ruskin piirikunnassa sijaitsevasta Hendersonin kaupungista 160 kilometrin päähän Houstoniin Conroen esikaupunkiin, sillä oikeudenkäyntiä edeltävä laaja julkisuus olisi voinut vaikuttaa negatiivisesti valamiehistön puolueettomuuteen. Blainen osallisuutta koskeva käsittely aloitettiin toukokuussa 2010 ja Jessecan oikeudenkäynti seuraavana vuonna 2011.

Syyllisyyden ja päävastuun vierittäminen tapahtumista toisen syytetyn harteille muodostui molempien puolustuksien strategiaksi oikeudessa. Blainen puolustus yritti myös nostaa esille kysymyksiä päämiehensä henkisestä tilasta, vedoten tämän heikkoon älylliseen kapasiteettiin ja näin ollen rajoittuneeseen kykyyn ymmärtää tekojensa seurauksia. Miehen puolustus keskittyi myös todistelemaan päämiehensä aikaisemmin antamaa todistusta, jossa Blaine kertoi todella uskoneensa lapsen olleen paholaisen riivaama ja yrittäneensä vain suorittaa taaperolle manauksen pelastaakseen tämän sielun. Toimillaan puolustuksen tarkoituksena oli tietysti osoittaa Blainen oikeustoimikelvottomuus, sillä Yhdysvaltain lainsäädännön mukaan älyllisesti kehitysvammaista henkilöä ei voida tuomita kuolemaan.

Jessican puolustuksen päästrategiana sen sijaan oli esittää päämiehensä uhrina, joka oli manipuloitu osallistumaan mukaan järkyttäviin tapahtumiin. Heidän mukaansa Blainella oli ollut merkittävä vaikutus Jessecan tekemiin päätöksiin ja käytökseen, koska mies oli saanut tytön uskomaan pienen tyttärensä todella olleen paholaisen vallassa. Puolustus argumentoi Jessecan heikentyneen psyykkisen tilan tehneen hänestä otollisen kohteen manipuloinnille, jota suhdetta hallitseva Blaine oli käyttänyt häikäilemättä hyväkseen.

Jessecan puolustuksen väitteiden tueksi oikeudessa kuultiin mm. farmakologian asiantuntijan sekä psykiatri Frank Murphyn todistus asiasta. Lääkärin mukaan Jessecan sairastama mahdollinen psykoottinen masennus jo yksinään olisi suurella todennäköisyydellä luonut haasteita erottaa todellisuutta kuvitelmasta, mutta samanaikainen metamfetamiinin käyttö olisi voimistanut hallusinaatioita vain entisestään. Diagnoosinsa perustana Frank Murphy käytti Blainen kontrolloivaa ja eristävää käytöstä, jonka perusteella hän piti mahdollisena Jessecan sairastuneen masennukseen jo ennen metamfetamiinin käytön aloittamista.

Myös syyttäjä kuuli oikeudessa lukuisia todistajia, joista yksi oli Ruskin piirikunnan vankilassa toiminut sairaanhoitaja Shirley Broyles. Nainen kertoi todistuksessaan löytäneensä Blainen eräänä iltana sellistään itkemässä, jolloin mies oli tunnustanut hänelle murhanneensa Amoran.

Toinen oikeudessa kuultu merkittävä todistaja oli Insta Cash -panttilainaamon johtaja Crystal Dobson. Hän kertoi Blainen ja Jessecan saapuneen liikkeeseensä Amoran kuolinpäivänä 2. joulukuuta varhain aamulla klo 9.17 pantatakseen erilaisia kotitaloustyökaluja käteistä vastaan. Piirikunnan viranomaiset olivat jo aikaisemmissa kuulusteluissaan saaneet selville Blainen yrittäneen hankkia rahaa papin palkkaamiseen epäonnistuneen manauksen takia, mutta pariskunnan palattua takaisin asunnolleen Amora oli jo ehtinyt menehtyä saamiinsa vammoihin.

Järkyttävimmän todistuksen valamiehille tarjosi kuitenkin oikeuslääketieteellisestä ruumiinavauksesta vastannut rikostekninen patologi, joka toimitti oikeudelle pitkän ja yksityiskohtaisen luettelon lapselle syntyneistä vammoista. Hän painotti todistuksessaan, ettei ollut uransa aikana koskaan nähnyt pienelle lapselle aiheutetun yhtä vakavia vammoja. Vaikka hän lopullisessa raportissaan olikin määritellyt kuolinsyyksi yleisellä tasolla vain henkirikoksen, uhrin näköhermoista ja kaulasuonien ympäriltä löytyneet verenpurkaumat saattoivat viitata myös kuristamiseen, joka olisi lopulta voinut johtaa pienokaisen kuolemaan.

Kun patologilta kysyttiin lapsen genitaalialueelle syntyneistä järkyttävistä vammoista, hän myönsi uhriin kohdistetun myös seksuaalista väkivaltaa. Hänen mukaansa järkyttävät vammat eivät olleet kuitenkaan voineet aiheutua peniksellä suoritetusta penetraatiosta, vaan väkivalloin käytetyn esineen avustuksella, joka oli aiheuttanut syviä repeytymiä uhrin lantio-onteloon.

Tuomiot

Jessica Carsonia ja hänen poikaystäväänsä Blaine Milamia syytettiin Amora Bain Carsonin julmasta murhasta. Syyttäjien mukaan molemmat olivat olleet aktiivisia osapuolia pienen tyttölapsen kuolemaan johtaneessa kidutuksessa, eikä kumpikaan näin ollen voinut välttyä vastuulta. Syyttäjä muistutti valamiehiä, että vaikka kyseessä olisikin ollut syytettyjen väittämä rituaali paholaisen poistamiseksi, se ei oikeuttanut heidän käyttämäänsä äärimmäisen julmaa väkivaltaa.

Molemmat syytetyt todettiinkin lopulta syyllisiksi vasta 13 kk ikäisen Amora Carsonin murhaan. Valamiehistö piti erityisesti Blainen osuutta tapauksessa raskauttavana tämän tapahtumiin liittyvän keskeisen roolin ja aikaisemman seksuaalirikostaustansa takia ja tuomitsikin miehen kuolemaan. Jessica puolestaan tuomittiin elinkautiseen vankeuteen ilman mahdollisuutta ehdonalaiseen vapauteen, sillä vaikka hänen ei katsottukaan osallistuneen fyysisesti itse murhaan, hän ei ollut ryhtynyt toimenpiteisiin estääkseen rikoksen tapahtumista ja oli kannustanut poikaystäväänsä jatkamaan järkyttäviä tekojaan.

Blaine Milamin puolustus on hakenut vuoden 2010 annetun tuomion jälkeen muutosta miehen rangaistukseen useita kertoja vetoamalla mm. päämiehensä älylliseen kehitysvammaan sekä puremajälkiin, jotka puolustuksen väitteiden mukaan on sittemmin todettu epäluotettavaksi todisteeksi. Vetoomukset ovat johtaneetkin teloituksen lykkäyksiin jo kahdesti – ensimmäisen kerran tammikuussa 2019, vain päivää ennen suunniteltua teloitusta, ja toisen kerran vuonna 2021, jolloin asiaa käsiteltiin uudelleen alemmassa oikeusasteessa. Tapauksen käsittely hänen osaltaan on siis yhä kesken ja Blaine odottaa uutta päätöstä tuomiostaan Texasin Livingstonissa sijaitsevassa Polunsky Unit -vankilassa.