Adrian Jones syntyi Kansas Cityssä 12. toukokuuta 2008 vanhemmilleen Dainna Pearcelle ja Michael Jonesille. Pari kuitenkin erosi toisistaan jo varhain Adrianin ollessa pieni poika, perheen isän Michaelin aloitettua suhteen toisen naisen kanssa.
Adrian oli yksi Dainnan kuudesta lapsesta, joista kuitenkin vain kahdella oli hänen kanssaan sama isä, Michael Jones. Dainnan elämänhallintaongelmat ilmenivät paitsi toistuvina irtosuhteina myös päihteiden väärinkäyttönä ja perheen lapset olivatkin sosiaaliviranomaisten jatkuvassa valvonnassa. Adrian otettiin tiettävästi huostaan hetkellisesti ainakin kerran, mutta toistuvista ongelmista ja lastensuojeluilmoituksista huolimatta Adrian sisaruksineen viettivät ensimmäiset vuotensa pääosin yhdessä biologisen äitinsä, Dainnan, kanssa.
Adrian Jones sijoitetaan isän ja äitipuolen luokse
Vuonna 2012, Adrianin ollessa viisivuotias, lastensuojeluviranomaiset ottivat kuitenkin viimein kaikki Dainnan lapset huostaansa ja Adrianin isoäiti, Judy Conway, ilmoitti välittömästi halukkuutensa huolehtia kaikista kuudesta sisaruksesta. Sosiaaliviranomaiset päättivät kuitenkin sijoittaa Adrianin ja tämän kaksi sisarusta biologisen isänsä ja tämän uuden kumppanin, Heather Jonesin luokse, kun loput kolme sijoitettiin isoäidin, Judyn, luokse asumaan.
Isoäiti Judy piti kuitenkin yhteyttä isän luokse sijoitettuihin lapsenlapsiinsa niin usein kuin pystyi. Michael ja Heather tekivät tosin samaan aikaan kaikkensa vaikeuttaakseen yhteydenpitoa ja vierailuja, ja ajan mittaan Judy näkikin Adriania ja tämän sisaruksia yhä harvemmin. Hieman myöhemmin Michael ja Heather siirsivät kaikki lapsensa kotiopetukseen eristääkseen nämä entistä tehokkaammin muusta yhteiskunnasta, jonka jälkeen isoäiti menetti yhteyden lapsenlapsiinsa miltei kokonaan.
Noin kaksi vuotta myöhemmin, syksyllä 2014, Michael ilmoitti isoäidille, että Adrian oli lähetetty hoitoon psykiatriseen sairaalaan tällä ilmenneiden vakavien käytöshäiriöiden takia. Isän mukaan poika oli jo vaaraksi jopa omille sisaruksilleen. Judy ei tosin uskonut miehen selityksiä ja yritti ottaa yhteyttä Adrianiin sairaalan kautta, mutta hänen yrityksensä estettiin toistuvasti, sillä potilastapaamiset oli sallittu vain perheenjäsenille.
Sairaalahoidon aikana Adrianin kerrottiin käyttäytyneen normaalisti. Sairaalan työntekijät olivat kirjanneet Adrianin kansioon pojan olleen oleskelunsa aikana vilkas ja utelias, mutta muuttuneen hiljaiseksi ja alakuloiseksi isänsä Michaelin ja tämän naisystävän Heatherin saavuttua vierailuilleen sairaalaan. Poikaa sairaalassa haastatelleet sosiaaliviranomaiset olivat myös kirjanneet muistiinpanoja Adrianin kertomuksista, joissa tämä oli mm. kertonut isänsä lyövän häntä jatkuvasti päähän ja vatsaan, ja äitipuolensa vetävän häntä korvista.
Selkeistä laiminlyönteihin osoittavista vakavista merkeistä huolimatta Adrian päätettiin luovuttaa takaisin Michael ja Heather Jonesin huolehdittavaksi vain vajaan viikon kestäneen hoitojakson jälkeen. Lyhyeksi jäänyt hoito ei ollut riittänyt paljastamaan kotona tapahtuvaa vakavaa hyväksikäyttöä ja laiminlyöntejä ja käytännössä vanhempien piti vain luvata hoitohenkilökunnalle noudattavansa jälkihuoltosuunnitelmaa tarkasti. Seuraavien yhdeksän kuukauden ajan seitsemänvuotias Adrian joutui ennennäkemättömän julman kohtelun uhriksi, joka lopulta johti hänen traagiseen kuolemaansa.
Viranomaiset hälytetään perheen kodille
Kiitospäivän aattona, 25. marraskuuta 2015, Kansas Cityn poliisi vastaanotti puhelun Adrianin äitipuolelta Heather Jonesilta. Hätääntyneen naisen mukaan hänen miehensä Michael oli uhannut ampua häntä kohti, joten operaattori lähetti kohteeseen yksikön selvittämään vakavaksi yltynyttä perheriitaa.
Sisälle päästyään paikalle saapuneet viranomaiset tyrmistyivät asunnon kunnosta. Lattialla oli kuolleita hiiriä, seinillä luodinreikiä ja käytännössä kaikki pöydät ja vastaavat pinnat olivat mätänevän ruoan, käytettyjen ruiskujen ja muiden roskien peittämiä. Tämän lisäksi poliisit panivat asunnossa merkille epätavallisen suuren määrän valvontakameroita – yksi jokaisessa huoneessa, jopa talon ulkopuolella sekä saniteettitiloissa.
Heather kertoi miltei välittömästi viranomaisille, että yksi hänen lapsistaan, seitsemänvuotias Adrian, oli kadonnut ja ilmaisi huolensa pojan hyvinvoinnista. Poliisin saamien lisätietojen mukaan pieni poika oli mahdollisesti ollut kadoksissa jo pidemmän aikaa, sillä kotiopetuksen takia tästä ei ollut tehty virallisia havaintoja useaan kuukauteen.
Adrian Jonesin ruumis löytyy
Muut kuusi talosta löydettyä lasta otettiin välittömästi huostaan. Michael ja Heather Jones sen sijaan kuljetettiin poliisiasemalle, jotta kadonneen pojan tilanne saataisiin selvitettyä mahdollisimman nopeasti ja kuulusteluissa Heather avautuikin nopeasti seitsemänvuotiaan pojan kohtalosta. Hän kertoi miehensä Michael Jonesin tappaneen pojan ja kehoitti viranomaisia tutkimaan talon pihalle rakennetun sikojen karsinan.
Poliisit seurasivatkin Heatherilta saamaansa vihjettä ja suorittivat lisätutkimuksia pihalla olevassa karsinassa. Yllätyksekseen he löysivätkin aitauksesta useita ihmisjäänteitä, joiden DNA:n todettiin myöhemmin vastaavan kadonneen pojan, Adrian Jonesin, perimää.
Pidätyksen jälkeen Heather otti yhteyttä vuokraemäntäänsä Jennifer Hoeversiin. Hän pyysi naista kirjautumaan iCloud-tililleen, tallentamaan tiedostot siirrettävälle medialle ja toimittamaan sitten materiaalin viranomaisille. Kuulusteluissa Heather itse vannoi yhä syyttömyyttään väittäen yrittäneensä suojella pientä poikaa isältään, vaikka todellisuudessa tilanne oli täysin päinvastainen.
Järkyttävät tapahtumat paljastuvat
Vasta vuokraemännän toimitettua pilvipalvelusta tallentamansa materiaalin viranomaisille, pienen pojan kokema järkyttävä kohtalo alkoi paljastua koko karmeudessaan. Lukuisten valvontakameroiden dokumentoima video- ja kuvamateriaali ja myöhemmin kerätyt silminnäkijähavainnot paljastivat yksityiskohtaisesti Adrianin viimeisten kuukausien aikana kärsimän hyväksikäytön ja kidutuksen.
Viranomaisten tutkimusten mukaan Adrian oli perheen seitsemästä lapsesta ainut, joka oli joutunut vanhempiensa systemaattisen väkivallan ja hyväksikäytön kohteeksi. Tämä kävi ilmi paitsi valvontakameroiden materiaaleista myös Heatherin itse ottamista valokuvista, joiden avulla nainen oli halunnut ikuistaa julman kidutuksen tulokset ja hiljalleen nääntyvän pojan kuihtuvan kehon.
Useissa kuvissa Adrian oli pakotettu niin sanottuun stressiasentoon, joka on yksi sortohallitusten nykypäivänäkin käyttämistä julmista kidutusmenetelmistä. Metodin avulla uhri pakotetaan epämukavuutta, rasitusta ja fyysistä kipua aiheuttavaan asentoon jopa tuntikausien ajaksi. Pieni poika saatettiin kahlita mm. pakkopaitaa muistuttavaan haarniskaan sitomalla tämän ylävartalo tiukasti keittiön leikkuulautojen väliin sidetarpeiden avulla samalla, kun hänen kätensä oli pakotettu suoriksi samaa metodia hyödyntäen. Toisessa kuvassa Adrian oli kahlittu selälleen kääntöpöytään pää, kädet ja jalat tiukasti sidottuina paikalleen tehden pojan liikkumisesta täysin mahdotonta. Myöhemmin paljastuneessa Facebook-viestissä Heather kirjoitti, miten oli juuri sitonut pojan kääntöpöytään käsirautojen, ja joustositeen avulla ja jättänyt liikuntakyvyttömän pojan sitten roikkumaan niille sijoilleen pää alaspäin.
Valvontakameramateriaali osoitti myös, miten pelokas pieni poika oli pakotettu seisomaan kaulaa myöten hyytävässä ja likaisessa ulkoaltaassa yön yli tai viettämään tuntikausia pihalla kahlittuna tammikuisessa pakkasessa vain pyjama suojanaan kykenemättä istumaan tai makaamaan. Video osoitti, miten Adrian oli yrittänyt epätoivoisesti juoda vettä maassa olevasta kupista tässä kuitenkaan onnistumatta, koska hänen kätensä oli kahlittu käsiraudoilla selän taakse. Toistuvat fyysiset pahoinpitelyt ja stressiasentojen luoma rasitus olivatkin aiheuttaneet Adrianin kehoon lukuisia eriasteisia vammoja ja epämuodostumia – mm. hänen nilkkansa olivat olleet pahasti vääntyneet ja kroonisen tulehduksen riivaamat.
Michael ja Heather olivat pitäneet seitsemänvuotiasta poikaa myös jatkuvassa nälässä heikentäen pienen uhrinsa voimia vain entisestään. Esimerkiksi perheen jääkaappi oli varustettu tätä varten erillisellä hälytysjärjestelmällä – jos Adrian oli yrittänyt hankkia itselleen lisää ravintoa, vanhemmat olivat saaneet tämän toimista hälytyksen ja rangaisseet sitten poikaa parhaaksi katsomallaan tavalla.
Käytännössä Adrian joutui usein kaivamaan tarvitsemansa ravinnon roskien tai muiden jätteiden joukosta. Heather ja Michael saattoivat myös huvittaa itseään pakottamalla köytetyn pojan syömään toukkien saastuttamaa ruokaa kotinsa pihalla tai jättämällä liikuntakyvyttömäksi tehdyn pojan yksin pöydän ääreen herkullisen aterian äärelle. Heidän tiedetään myös katsoneen näitä videoita yhdessä muiden lastensa kanssa.
Kodin sisällä Adrian vietti viimeiset kuukautensa alasti kylpyhuoneeseen rakennetussa tilapäisessä vankisellissä, jonka Michael oli rakentanut suihkukaapin tilalle vanerilevystä. Heather otti itsestään kylpyhuoneessa jopa selfiekuvia kamerallaan poseeraten väliaikaisen vankisellin edessä. Heather oli kuvannut myös pojan verta vuotavat huulet ja ikenet, joiden uskottiin aiheutuneen Adrianin yritettyä vapautua vankisellistään pureskelemalla vanerista ovea.
Kaikki todisteet dokumentoivat yksityiskohtaisesti Adrian Jonesin hitaasti heikentyvää terveydentilaa useiden kuukausien ajalta. Viimeisten päiviensä aikana hän oli jo niin heikko, ettei kyennyt enää edes kannattelemaan itseään ja lopulta vanhemmat olivat sitoneet pienen pojan kiinni tuoliin ja jättäneet hänet sitten yksin kylpyhuoneeseen tekemään hidasta kuolemaa.
Tutkijat uskovat, että Adrian nääntyi lopulta nälkään 18. syyskuuta – 4. lokakuuta 2015 välisenä aikana. Arvioiden mukaan pojan ruumista säilytettiin vielä kuoleman jälkeenkin kylpyhuoneessa jopa kaksi viikkoa, jonka aikana Michael ja Heather hankkivat pihalle rakentamaansa karsinaan kuusi syöttöporsasta osana järkyttävää suunnitelmaansa.
Pariskunnan aikomuksena oli nimittäin hankkiutua eroon todisteista syöttämällä pojan ruumis sioille. Michael tunnusti, että oli tarkoitusta varten pitänyt hankkimiaan sikoja nälässä useiden päivien ajan ja heittänyt sitten pojan ruumiin karsinaan nälkäisten eläinten syötäväksi. Kesti kuitenkin vielä yli kaksi kuukautta ennen kuin Adrianin jäännökset lopulta löydettiin ja Michael ja Heather saatiin vastuuseen järkyttävistä teoistaan.
Oikeudenkäynti
Tapauksen käsittely oikeudessa eteni suhteellisen nopeasti, sillä tapaukseen liittyvä näyttö oli varsin kattava. Lisäksi molemmat syytetyt, Michael ja Heather Jones, myönsivät syyllistyneensä ensimmäisen asteen murhaan, jonka takia tapauksen käsittelyyn ei tarvittu täysimittaista oikeudenkäyntiä.
Oikeudenkäynnin aikana kuultiin useita todistajia, joista yksi oli Adrian Jonesin isoäiti Judy. Hän muisteli, miten oli nähnyt lapsenlapsensa viimeisen kerran jouluna 2014 ja kertoi asiasta seuraavasti:
”Olin valmistautumassa lähtöön, eikä jalkaani tarrautunut Adrian halunnut päästää irti. Polvistuin hänen eteensä, jolloin hän kuiskasi korvaani rakastavansa minua ja haluavansa lähteä pois kanssani. Kerroin rakastavani häntä kovasti ja vakuutin olevani hänen tukenaan ja pitäväni hänet aina turvassa.”
Vielä oikeudessakin Heather vetosi heikkoon asemaansa ja väitti miehensä Michaelin painostaneen häntä järkyttäviin tekoihin väkivallalla uhaten. Nainen pyysi anteeksi tekojaan ja väitti ettei hänellä ollut ketään, jonka puoleen kääntyä pelastaakseen itsensä ja erityisesti Adrianin järkyttävältä kohtalolta.
Heather Jonesin sanat eivät tosin vaikuttaneet kovin vilpittömiltä kaiken esitetyn todistusaineiston rinnalla. Video- ja kuvamateriaali sekä lukuisat Facebook-julkaisut osoittivat kiistatta, miten säälimättömästi nainen yhdessä miehensä avustuksella oli kohdellut pientä poikaa useiden kuukausien ajan. Yksi järkyttävimmistä todisteista oli videotallenne, jossa Heather käytti sähkölamautinta useita kertoja tainnuttaakseen pientä poikaa jopa 20 sekuntia kerrallaan.
Molemmat syytetyt, Michael ja Heather Jones, tuomittiin vuonna 2017 elinkautiseen vankeuteen, joista heidän olisi istuttava vähintään 25 vuotta ja voivat näin ollen hakea ehdonalaiseen vapauteen ensimmäisen kerran aikaisintaan vuonna 2042.
Lastensuojelun epäonnistuminen
Adrianin elämä oli lyhyt. On täysin käsittämätöntä edes ajatella, kuinka paljon hänen piti kärsiä niiden ihmisten käsissä, joiden piti huolehtia ja turvata hänen elämänsä. Silti vielä kauhistuttavampaa tapauksessa ovat kaikki menetetyt tilaisuudet, joissa viralliset tahot olisivat voineet puuttua tilanteeseen ja lopettaa tämän pienen pojan järkyttävän painajaisen.
Adrianin isoäiti, Judy Conway, nimesi Kansasin lastensuojeluyksikön tärkeimmäksi syylliseksi. Hän kertoi ilmoittaneensa virastoon useista epäkohdista vuosien varrella, mutta hänen raportoimiinsa ongelmiin ei ollut koskaan puututtu. Myöskään Michael ja Heather Jonesin vuokraemännän tekemät ilmoitukset eivät olleet johtaneet minkäänlaisiin toimenpiteisiin, koska naisen väittämistä pahoinpitelyistä ei ollut saatu riittävää näyttöä.
Edes Heather Jonesin, Adrianin äitipuolen, menneisyys viraston kanssa ei ollut vaikuttanut lastensuojelun tekemiin päätöksiin asiassa. Jo joulukuussa 2011 perhettä vastaan oli esitetty useita kaltoinkohtelusyytöksiä, kun huolestuneet ulkopuoliset olivat ilmoittaneet mm. Adrianin kasvoille ja muualle vartaloon ilmestyneistä mustelmista. Tämän lisäksi raporttien mukaan perheen isä Michael säilytti talossa mahdollisesti useita aseita, ja Heather käytti kotonaan lasten läsnä ollessa toistuvasti huumausaineita.
Lastensuojeluvirasto puolusti toimintaansa väittäen, että Adrian Jonesin tapaukseen liittyi useita toisistaan riippumattomia ongelmatekijöitä, joista yksi liittyi Kansas Cityn kaupunkia halkovaan osavaltion rajaan. Jonesin perheen muutettua Missourista Kansasiin, tiedonsiirto osavaltioiden virastojen välillä oli pettänyt, eikä tieto lapsen hyvinvointiin liittyvistä ongelmista ollut siirtynyt virastolta toiselle. He jopa myönsivät, etteivät olleet lähettäneet työntekijöitä tarkistamaan Adrianin tilannetta viimeisten kuukausien aikana ennen hänen kuolemaansa, vaikka perheen hyväksikäytöstä oli ollut olemassa selviä todisteita.
Edes Adrianin lyhyt hoitojakso psykiatrisessa sairaalassa ennen järkyttäviä tapahtumia vuonna 2014 ei ollut pelastanut pientä poikaa tulevilta kauheuksilta. Sairaalahoito oli ollutkin vain hänen isänsä Michaelin, ilmeisen onnistunut, yritys hämätä viranomaisia kääntämällä huomio pois perheensä sisäisistä ongelmista.
Sairaalassa suoritetuissa keskusteluissa Adrian oli kertonut sosiaalityöntekijöille seuraavasti: ”Isäni lyö minua päähän ja vatsaan. Äitini vetää minua jatkuvasti korvistani, ja se sattuu todella. Äiti ja isä lukitsevat minut huoneeseeni yksin, eivätkä he anna minulle ruokaa.” Ilmeisen suorasanainen ja selkeä avunhuuto ei kuitenkaan ollut vakuuttanut poikaa haastatelleita sosiaalityöntekijöitä perheolojen sopimattomuudesta, vaan edellä mainitut havainnot oli vain kirjattu potilaan tietoihin.
Lakimuutokset ja parannukset
Aivan kuten Judah Morganin järkyttävän tapauksen seurauksena, myös Adrianin kuolema johti uuden lain, niin sanotun ”Adrianin lain” syntyyn, joka otettiin käyttöön Kansasissa vuonna 2017. Tämä laki hyväksyttiin osana pyrkimyksiä parantaa lastensuojelujärjestelmää ja varmistaa, että Adrian Jonesin kaltaiset tragediat eivät tulevaisuudessa enää toistuisi. Laki sisältää useita uudistuksia ja parannuksia lastensuojelun käytäntöihin, mukaan lukien pakolliset kotikäynnit, parannettu tiedonvaihto viranomaisten välillä ja lisäresurssien osoittaminen lastensuojelutyön käyttöön.
Vuonna 2017 Judy Conway, Adrianin isoäiti, nosti 25 miljoonan dollarin siviilikanteen Kansasin lastensuojeluvirastoa vastaan, väittäen, että heidän huolimattomuutensa oli johtanut pienen pojan järkyttävään kuolemaan. Oikeudenkäynnissä kävi ilmi, että useista ilmoituksista ja selkeistä väkivallan merkeistä huolimatta lastensuojeluviranomaiset eivät olleet poistaneet Adriania väkivaltaisesta ympäristöstä. Vaikka vuonna 2022 oikeus totesikin juridisen immuniteetin suojaavan valtion työntekijöitä heitä vastaan nostetuilta syytteiltä, perhe jatkoi sinnikkäästi oikeustoimiaan virastoa vastaan. Kansasin osavaltio suostuikin lopulta, maaliskuussa 2024, miljoonan dollarin sovitteluun välttääkseen pitkän oikeudenkäynnin, myöntäen samalla merkittävät virheet Adrian Jonesin tapauksen käsittelyssä.
