Fred ja Lucy Proctor aloittivat uuden vuoden 1992 parhaalla mahdollisella tavalla, kun heidän tyttärensä Kimberly näki päivän valon tammikuun ensimmäisenä päivänä. Perhe asui rauhallisena ja turvallisena tunnetussa Langfordin kaupungissa Vancouverinsaarella, joka sijaitsi Pohjoisella Tyynellämerellä, Kanadan länsirannikolla.
Kimberly oli äärimmäisen eläinrakas lapsi. Hän kasvoi erilaisten lemmikkien ympäröimänä ja vanhempiensa mukaan eläimet olivat tytölle miltei pakkomielle. Omissa oloissaan viihtyvä Kimberly tuntuikin viettävän suuren osan ajastaan mieluummin perheen lemmikkien seurassa kuin leikkimällä ikäistensä lasten kanssa.
Koulun myötä aurinkoisena nuorena tunnettu Kimberly alkoi vetäytyä yhä enemmän omiin oloihinsa, sillä nuori tyttö joutui toistuvasti kiusaamisen ja ilkeämielisen nimittelyn kohteeksi. Koulukaveriensa hylkäämänä Kimberly vietti koulupäivänsä useimmiten yksin eikä nuorella tytöllä ollut kykyä hallita tai hoitaa luokkatoveriensa aiheuttamaa piinaavaa ahdistusta. Jo kiusaaminen yksin loi hänen elämäänsä turhaa painolastia, mutta tämän lisäksi Kimberlyllä oli todettu ADHD, joka omalta osaltaan teki opiskelusta entistä hankalampaa.
Jatkuvan kiusaamisen myötä Kimberly alkoi vähitellen välttelemään suuria ihmisjoukkoja. Hän sai toistuvia paniikkikohtauksia koulun käytävillä ja luokkahuoneissa muiden opiskelijoiden läsnä ollessa. Jatkuva ahdistus ja pelkotilat näkyivät pian myös tytön koulumenestyksessä. Lukukauden loppua kohden tilanne eskaloitui niin pahaksi, että Kimberly pääsi enää vain vaivoin seuraavalle luokalle.
Vanhemmat yrittivät vielä epätoivoisesti korjata tyttärensä syöksykierteeseen ajautunutta koulumenestystä lääkärin avustuksella. Kimberlyn ADHD-lääkitykseen tehtiin muutoksia, mutta hyvin pian sivuvaikutuksien todettiin olevan liian voimakkaita. Tyttö oli muuttunut passiiviseksi ja poissaolevaksi, joten lääkitys päätettiin lopettaa. Jatkuvan kiusaamisen ja oppimisvaikeuksien aiheuttama paine oli herkälle tytölle liikaa, jonka vuoksi Kimberly jättäytyi lopulta kokonaan pois koulusta.
Pian tämän jälkeen Kimberly aloitti opiskelut kristillisessä koulussa, joka pyrki ottamaan opetuksessaan huomioon opiskelijoidensa erityistarpeet. Koulu ei kuitenkaan tehnyt eroa esim. oppimisvaikeuksista ja käytösongelmista kärsivien opiskelijoiden välillä, vaan sekoitti oppilaat ryhmiin erilaisista taustoistaan riippumatta. Kimberly asettui nopeasti uuteen kouluunsa ja tunsi olonsa pitkästä aikaa hyväksytyksi, mutta istui tietämättään nyt samassa luokkahuoneessa muutamien oppilaiden kanssa, joilla oli historiassaan useita väkivaltaisia purkauksia.
Kruse Wellwood
Yksi näistä käytösongelmaisista oppilaista oli 16-vuotias teini Kruse Wellwood. Pojalla oli nuoresta iästään huolimatta historiassaan jo useita väkivaltaisia yhteenottoja. Hän oli edellisessä koulussaan mm. murtanut luokkatoverinsa nenän ja lyönyt toista ikätoveriaan pyöränketjuilla päähän. Kruse oli laiminlyöty nuori, joka koki vihaa erityisesti naisia kohtaan ja kuvitteli olevansa ylivertainen muihin verrattuna.
Kruse Wellwoodin lapsuus oli ollut kaikkea muuta kuin lämmin ja turvallinen. Hänen väkivaltainen isänsä Robert Dezwaan oli hylännyt perheensä jo vuosia sitten ja suoritti nyt elinkautista tuomiotaan vankilassa. Isä, Robert, oli pahoinpidellyt ja kuristanut 16-vuotiaan tytön vuonna 2001, pojan ollessa vasta 7-vuotias. Tämän lisäksi isällä oli kontollaan myös useita ryöstöjä, murtoja ja raiskauksia. Kruse oli kirjoitellut isälleen vankilaan säännöllisesti useita vuosia, mutta lopetti yhteydenpidon yhtäkkiä täytettyään 12 vuotta. Hän oli alkanut vihaamaan isäänsä ja piti tätä vastenmielisenä ihmisenä.
Cameron Moffat
Kimberlyn luokalta löytyi myös toinen oppilas, 17-vuotias Cameron Moffat, joka oli myös Kruse Wellwoodin paras ystävä. Kaksikko oli tuntenut toisensa jo viidenneltä luokalta lähtien. Myös Cameronin lapsuus oli ollut varsin traumaattinen, sillä poikaa oli käytetty seksuaalisesti hyväksi tämän ollessa vain 3 vuoden ikäinen, eikä nuori poika ollut saanut juurikaan apua traumansa käsittelyyn.
Cameronin väkivaltainen käyttäytyminen oli alkanut jo varhain päiväkodissa, jossa hän oli lyönyt ja potkinut muita lapsia. Yläasteella nuori poika oli erotettu määräajaksi kahdesti. Kotonaan Cameron pahoinpiteli siskoaan ja toisinaan myös perheen lemmikkikoira sai osansa pojan arvaamattomasta käyttäytymisestä. Erään kerran Cameron oli hyökännyt äkkiarvaamatta koiran kimppuun ja murtanut tämän tassun.
Yläasteelle päästyään kaksikon käyttäytyminen oli muodostunut jo äärimmäisen aggressiiviseksi. Cameron ja Kruse olivat suurimman osan ajasta humalassa tai huumeiden vaikutuksen alaisena, toisinaan jopa koulupäivien aikana. He kiusasivat ja pahoinpitelivät toistuvasti muita oppilaita ja viimein Cameron erotettiinkin koulusta lopullisesti tämän uhkailtua toista oppilasta mattoveitsellä. Tapahtuman jälkeen myös Cameron päätyi kristillisen koulun oppilaaksi.
Samankaltaiset lapsuudenkokemukset ja traumat yhdistivät molempia poikia, minkä arveltiinkin olevan olennaisin tekijä poikien väliselle ystävyydelle. He viettivät paljon aikaa keskenään myös verkossa pelaten mm. World of Warcraftia ja pitivät säännöllisesti yhteyttä toisiinsa joko pelin tarjoaman chatin tai MSN Messengerin avulla.
Pitkä ystävyyssuhde oli vuosien varrella kehittynyt huolestuttavaan suuntaan. Pojat katsoivat yhdessä väkivaltavideoita sekä sadistista pornoa ja unelmoivat verkkokeskusteluissaan ihmisen pahoinpitelystä. Viestien välityksellä jaetut raiskausfantasiat olivat silti toistaiseksi jääneet vain pohdinnan tasolle, mutta oikeassa elämässä kaksiko suoritti keskenään synkkiä rituaaleja. He mm. joivat toistensa verta sekä muita ruumiinnesteitä.
Kimberly, Kruse ja Cameron tutustuvat
Kimberly oli ihastunut samassa koulussa opiskelevaan poikaan nimeltä Zach. Hän pyrki viettämään mahdollisimman paljon aikaa ihastuksensa parissa ja ystävystyi tämän kautta paremmin myös samassa ryhmässä hengaileviin muihin poikiin, joihin kuuluivat Kruse Wellwood ja Cameron Moffat. Kimberly saikin lopulta haluamansa, kun hän ja Zach alkoivat seurustella keskenään, mutta suhde päättyi jo muutaman kuukauden jälkeen, kun Zach yllättäen jätti hänet.
Kimberly oli eron jälkeen surun murtama ja päätti hakea tukea ystäviltään Cameron Moffatilta ja Kruse Wellwoodilta. Hän avautui murheistaan viestittelemällä näiden kanssa kokemastaan surusta, mutta kummatkin pojista osallistuivat keskusteluun lähinnä vain käyttääkseen tytön haavoittuvaa tilaa hyväkseen mm. flirttailemalla tämän kanssa.
Kimberly otti poikien lähestymisyritykset aluksi huumorilla ja mukaili näiden epätoivoisia mielistelyjä. Lopulta hän kuitenkin taipui Kruse Wellwoodin suostutteluihin ja päätti antaa pojalle mahdollisuuden. Orastava suhde päättyi kuitenkin jo muutamien treffien jälkeen, kun Kimberly myönsi itselleen, ettei hänellä ollut tunteita poikaa kohtaan ja jätti tämän tekstiviestillä.
Kruse ja Cameron houkuttelevat Kimberlyn ansaan
Kruse ei suhtautunut kohtaamaansa torjuntaan kovin rakentavasti, vaan otti tapauksen henkilökohtaisena loukkauksena. Kostoksi hän alkoi piinata Kimberlyä verkossa ja suostutteli lopulta myös Cameronin liittymään mukaan tytön vainoamiseen. Kruse ja Cameron tunsivat jo hyvin Kimberlyn heikkoudet ja lähettelivät tälle ilkeitä viestejä miltei kuukauden ajan, kunnes kiusaaminen sai yhtäkkiä odottamattoman käänteen.
Eräänä iltana Kimberly viestitteli jälleen molempien poikien kanssa MSN Messengerissä. Kuten hänellä usein oli tapana, tälläkin kertaa Kimberly kirjoitteli poikien kanssa erillisissä keskusteluissa, kun Kruse tiedusteli tältä yllättäen mitä Kimberly tekisi seuraavana päivänä.
Kimberly vastasi, että oli lupautunut seuraavalle päivälle lapsenvahdiksi klo 15 eteenpäin, mutta muilta osin hänellä ei ollut sovittuja menoja. Kruse selitti, että oli todella pahoillaan viimeaikaisesta käyttäytymisestään ja halusi pyytää Kimberlyltä anteeksi toimintaansa. Hän myös toivoi, että tyttö suostuisi tapaamaan kasvotusten, jotta kaikki kolme voisivat keskustella asiasta ja sopia erimielisyytensä.
Kimberly oli syystäkin yllättynyt yhtäkkisestä suunnanmuutoksesta. Siitäkin huolimatta, että hän oli iloinen yllättävästä käänteestä, epäilys ja pelko kalvoivat tytön mieltä. Kimberly halusi varmistua pojan motiiveista, joten ilmoitti tälle haluavansa keskustella asiasta ensin puhelimitse.
Kimberly ja Kruse keskustelivat puhelimessa noin tunnin ajan. Kimberly ei tosin tiennyt, että Kruse oli yhdistänyt puhelun myös Cameronille, joka kuunteli nyt puhelun etenemistä tytön tietämättä. Keskustelun aikana pojat viestittelivät toisilleen suunnitelmistaan ja synkistä fantasioistaan. Viesteissään he ilmaisivat, kuinka pahoinpitelisivät tyttöä ja pitäisivät tämän elossa mahdollisimman pitkään, samaan aikaan, kun Kruse jatkoi kasuaalia keskusteluaan puhelimessa Kimberlyn kanssa.
Lopulta Kimberly vakuuttui poikien aikomuksista ja lupautui tapaamaan nämä seuraavana aamuna Langfordin linja-autoasemalla. Kimberly oli vakuuttunut, että kaikki voisi vielä kääntyä parhain päin ja toivoi vain pääsevänsä sopuun molempien poikien kanssa.
Seuraava päivä 18. maaliskuuta 2010 valkeni iloisissa merkeissä, sillä Kimberly oli saanut varhain aamulla koulultaan suuria uutisia. Kimberly oli viimein kerännyt riittävästi opintopisteitä valmistuakseen koulusta. Koulun saattaminen päätökseen jo yksinään tuntui erityisen suurelta saavutukselta oppimisvaikeuksista kärsineelle 18-vuotiaalle naisen alulle, mutta tämän lisäksi hän oli haaveillut aloittavansa vapaaehtoistyöntekijänä paikallisessa eläinsuojeluyhdistyksessä heti valmistumisensa jälkeen.
Kimberly hyvästeli töihin suuntaavan äitinsä ja jäi itse vielä hetkeksi ihailemaan makuuhuoneensa kaapin reunalla roikkuvaa valmistujaismekkoaan. Hänen oli tarkoitus jatkaa mekon ompelua myöhemmin illalla, saatuaan ensin iltapäiväksi sopimansa lapsenvahtivuoron hoidettua. Kimberly veti ylleen mustan hupparinsa, jonka etumusta koristi numero 13, ja suuntasi sitten matkansa kohti Langfordin linja-autoasemaa.
Hieman myöhemmin noin klo 10.30 aamupäivällä Kimberly tapasi molemmat pojat sovitusti bussiterminaalissa. Kolmikko vaihtoi keskenään nopeat kuulumiset ja jatkoivat sitten matkaansa jalan kohti Kruse Wellwoodin kotia, joka sijaitsi Happy Valley Roadin varrella. Pojat olivat edellisenä iltana käyneet läpi suunnitelmansa ja sopineet mm. tunnuslauseesta, jonka avulla he käynnistäisivät ennalta sovitun hyökkäyksen. Kruse olisi alulle paneva voima ja hän yksin päättäisi milloin kaikki tapahtuisi, kunhan uhri oli ensin saatu houkuteltua sisälle talon suojiin.
Pojat aloittavat Kimberlyn pahoinpitelyn
Kimberly oli hädin tuskin ehtinyt sisälle taloon, kun Kruse antoi jo merkin ja kaksikko hyökkäsi pahaa aavistamattoman tytön kimppuun. He pyörivät hämmentyneen tytön ympärillä tönien ja solvaten tätä alatyylisesti. Aluksi Kimberly oletti kaiken olevan vain huonoa pilaa ja naureskeli poikien oudolle käytökselle, mutta tilanteen kehittyessä yhä uhkaavammaksi, hän päätti toimia.
Kimberly halusi päästä nopeasti ulos talosta. Hän yritti livahtaa poikien välistä kohti ulko-ovea, mutta suurikokoinen Cameron kaappasi tytön käsiinsä. Hän piti väkivalloin kiinni rimpuilevasta uhristaan samalla, kun Kruse sitoi tämän ranteet ja nilkat kiinni toisiinsa. Lopuksi Kruse tukki vielä uhrinsa suun toisesta jalastaan riisumansa sukan ja ilmastointiteipin avulla.
Liikuntakyvytön Kimberly oli täysin hyökkääjiensä armoilla. Hän ei kyennyt puolustamaan itseään, huutamaan apua tai kommunikoimaan pahoinpitelijöidensä kanssa. Asetelma oli juuri se mistä Cameron ja Kruse olivat alun perin fantasioineetkin, sillä nyt he pääsisivät elämään todeksi sairaat unelmansa, joista kaksikko oli keskustellut jo pitkään. He halusivat aiheuttaa uhrilleen madollisimman paljon kipua ja kärsimystä, jonka eteen kaksikko oli valmis tekemään lähes mitä tahansa.
Järjetön kidutus ja pahoinpitely kestivät useita tunteja. Ensitöikseen Cameron ja Kruse riisuivat uhrinsa alasti leikkaamalla tämän vaatteet keittiösaksien avulla. Tämän jälkeen he mm. raiskasivat uhrinsa vuorotellen, työnsivät tämän emättimeen ja peräaukkoon roskakorista löytämiään esineitä ja silpoivat uhriaan veitsen avulla. Seuraavaa siirtoa pohtiessaan he potkivat sidottuna lattialla makaavaa uhriaan eripuolille kehoa ja huusivat tälle ivallisia solvauksia.
Kimberly pelkäsi henkensä edestä. Hän ei edelleenkään kyennyt käsittämään miksi oli joutunut ystäviensä hyökkäyksen kohteeksi. Suukapulan takia hänellä ei myöskään ollut minkäänlaista keinoa kommunikoida poikien kanssa. Tosin neuvotteluille ei todennäköisesti olisi ollut joka tapauksessa sijaa, sillä Cameron ja Kruse tiesivät jo tarkkaan, miten kaikki tulisi viimein päättymään.
Lopulta pitkälle myöhäiseen iltapäivään kestäneen kidutuksen jälkeen Kimberly ei enää juurikaan reagoinut poikien pahoinpitelyyn. Hän oli enää hädin tuskin tajuissaan ja menettänyt voimansa ja halunsa taistella vastaan. Kun Kruse ja Cameron eivät enää saaneet uhristaan toivomiaan reaktioita, pojat päättivät siirtyä suunnitelmansa seuraavaan vaiheeseen ja nostivat uhrinsa yhteisvoimin ylös lattialta. He kantoivat Kimberlyn autotallin nurkkaan, jossa sulloivat tämän ahtaaseen, jääkylmään arkkupakastimeen ja sulkivat kannen.
Kimberly ei välttämättä ollut tässä vaiheessa enää tajuissaan, mutta hänen tiedetään olleen elossa. Ilmatiiviissä arkkupakastimessa hapen määrä väheni nopeasti, hiilimonoksidipitoisuuksien noustessa samalla vaarallisen korkealle tasolle. Tämän lisäksi tiivis suukapula vaikeutti hengitystä entisestään, joten Kimberlyn viimeiset minuutit olivat pahimmassa tapauksessa äärimmäisen tuskallisia.
Kruse oli tytön kidutuksen lomassa kirjautunut koneellaan MSN Messengeriin ja lähettänyt Kimberlylle viestin, jossa tiedusteli, oliko tämä jo saanut lapsenvahdin velvollisuutensa hoidettua kuluvalta päivältä. Hänen ilmiselvä motiivinsa oli tietysti hankkia jonkinlainen alibi teon hetkelle, mutta samalla yksi Kruse Wellwoodin ystävistä oli huomannut kaverinsa kirjautumisen palveluun ja yrittänyt tavoittaa tätä useiden viestien avulla.
Kruse ei ollut huomannut ystävänsä lähettämiä viestejä todennäköisesti siksi, että oli palannut pahoinpitelemään Kimberlyä yhdessä Cameronin kanssa. Ystävä oli kuitenkin jatkanut sinnikkäästi viestien lähettelyä, kunnes Kruse oli viimein vastannut ja pahoitellut asiaa kirjoittamalla: ”Pahoittelut viivästyneestä vastauksesta. Pakastin hyppi ympäriinsä.”
Kruse ja Cameron yrittävät hävittää todisteet
Seuraavana aamuna Kruse ja Cameron nostivat Kimberlyn elottoman ruumiin ulos arkkupakastimesta ja sulloivat tämän suureen jääkiekkokassiin. Cameron, joka oli pojista huomattavasti vahvarakenteisempi, kantoi kassin olallaan linja-autopysäkille, jossa kaksikko nousi kasseineen bussin kyytiin ja suuntasi matkansa kohti suosittua patikointireittiä.
Galloping Goose -polku myötäili vanhaa rautatietä, joka tarjosi ulkoilijoille monipuolisen ympäristön vapaa-ajanviettoon. Pisimmillään reitti oli jopa 55 km pituinen. Polulla oli useita erityyppisiä siltoja, ja maisema vaihteli tiheistä metsistä aina suuriin avoimiin alueisiin.
Saavuttuaan patikointireittiä myötäilevälle pysäkille, pojat nousivat ulos bussista ja jatkoivat matkaansa jalan. He seurasivat polkua raskas jääkiekkokassi mukanaan ja hyvän matkaa taivallettuaan Cameron ja Kruse saapuivat yhdelle monista reitille rakennetuista kävelysilloista. Perjantai-aamupäivän takia patikointireitti oli vielä hiljainen eikä ympäristössä näkynyt muita ihmisiä, joten pojat päättivät laskeutua rinnettä alas ja kätkeä ruumiin sillan alle.
Sillan rakenteiden suojissa Cameron kaivoi repustaan esiin edellispäivänä ostamansa pienen polttoainepullon ja valeli maahan asettamansa kassin paloherkällä nesteellä. Sytytettyään jääkiekkokassin tuleen, pojat poistuivat paikalta kuin mitään normaalista poikkeavaa ei oli koskaan tapahtunutkaan. Cameron palasi kotiinsa syömään äitinsä ja siskonsa kanssa myöhäistä lounasta ja Kruse suuntasi aikaisemmin tapaamansa tytön kanssa sovituille treffeille.
Samaan aikaan Kimberlyn perhe oli suunniltaan huolesta. Tytär ei ollut ilmaantunut edellisenä päivänä sovittuun aikaan lapsenvahdiksi eikä tämän kännykkään saatu yhteyttä. Kaikki puhelut ohjautuivat suoraan vastaajaan. Perheen äiti, Lucy, oli aavistanut pahaa jo myöhään edellisenä iltana ja ilmoittanut tyttärensä kadonneeksi, mutta toistaiseksi Kimberlyn olinpaikasta ei ollut minkäänlaista tietoa. Perheen omat tiedustelut olivat vesittyneet kerta toisensa jälkeen, sillä kukaan ei tuntunut tietävän tytön edellispäivän liikkeistä mitään.
Kimberly Proctorin ruumis löytyy
Myöhemmin samana iltana joukko nuoria kokoontui jälleen tapansa mukaan Galloping Goose-polun varrelle etsimään rauhallista paikkaa poltellakseen ruohoa. Noin klo 19 aikaan nuoret päättivät laskeutua reitin varrella olleen sillan alle, josta löysivät Kimberlyn hiiltyneet jäännökset.
Poliisi aloitti tapauksen tutkinnan välittömästi saatuaan ilmoituksen mahdollisesta ruumislöydöstä. Hiiltyneiden jäänteiden perusteella viranomaiset eivät kyenneet heti selvittämään vainajan henkilöllisyyttä, mutta jo kolmen päivän kuluttua pahoin palaneesta ruumiista saadut hammastiedot paljastivat kyseessä olleen 18-vuotias Kimberly Proctor.
Ikävät uutiset tavoittivat pian tytön vanhemmat. Useita päivä kestänyt epätietoisuus rakkaan tyttären kohtalosta muuttui silmänräpäyksessä musertavaksi suruksi. Tilannetta vain pahensi entisestään epäselvyys siitä, mitä Kimberlylle oli tapahtunut ja aivan erityisesti, miksi?
Kimberlyn perhe ei toki ollut ainoa, joka pohti tapauksen ympärillä leijuvia avoimia kysymyksiä. Myös tapausta tutkivat viranomaiset olivat hämmentyneitä, sillä hyväsydämisellä tytöllä ei ollut vihamiehiä ja toisaalta Langfordin kaupunkia pidettiin yleisesti varsin turvallisena ympäristönä kaiken ikäisille ihmisille. Tästäkin huolimatta 18-vuotias tyttö oli kohdannut loppunsa ennennäkemättömän julmalla tavalla.
Kuulustelujen ja muun perinteisen tutkinnan lisäksi, viranomaiset keskittyivät uhrin nuoren iän takia hakemaan vihjeitä erityisesti sosiaalisesta mediasta ja muista viestintäpalveluista. Käytännössä kaikki olivat potentiaalisia epäiltyjä, mutta jo alkumetreillä Kimberlyn lähipiiriin kuuluneet henkilöt päätyivät erityisen tarkkailun kohteeksi. Poliisi piti todennäköisenä, että Cameron ja Kruse saattaisivat tietää ainakin joitakin tapaukseen liittyviä yksityiskohtia.
Kuulusteluissa pojat, joita kuultiin aluksi todistajan roolissa, myönsivät tavanneensa Kimberlyn katoamispäivän aamuna ja viettäneensä tämän kanssa aikaa, mutta molemmat väittivät tytön lähteneen lapsenvahtivuorolleen hyvissä ajoin ennen klo 15. Poliisi epäili heti alusta pitäen poikien antamia lausuntoja päivän tapahtumista, mutta todisteiden puuttuessa heidän oli toistaiseksi tyydyttävä vain pitämään molempia epäiltyjä silmällä.
Kruse Wellwood oli jo toden teolla alkanut huolestua poliisin uteluista ja paine alkoi muodostua hiljalleen liian suureksi nuorelle 16-vuotiaalle teinille. Hän sai silmittömiä raivokohtauksia koulussa aina, kun Kimberly nousi keskustelun aiheeksi ja kertoi suutuksissaan luokkatoverilleen olevansa jopa iloinen tämän kuolemasta.
Päivät kuluivat eikä tapauksen tutkinnassa tuntunut päällisin puolin tapahtuvan juuri minkäänlaista edistystä. Kruse ja Cameron eivät kuitenkaan osanneet aavistaa, että viranomaiset olivat tarkkailleet poikien toimia jo hyvän aikaa. Poliisi oli saanut virallisen luvan seurata epäiltyjä, jonka jälkeen poikien puhelimien ja muiden laitteiden tietoliikennettä oli seurattu tiiviisti. Kotien lisäksi viranomaiset kuuntelivat jopa läheisen puiston huvimajaa, jossa pojat usein viettivät aikaansa.
Tarkkailunsa aikana poliisi sai kerättyä lukuisia vihjeitä epäiltyjen syyllisyydestä. Kruse ja Cameron olivat mm. mahtailleet keskenään World of Warcraftin chatissa selviävänsä murhasta kuin koira veräjästä. Etenkin Cameron tuntui olevan erityisen ylpeä saavutuksesta, sillä hän totesi eräässä viestissään seuraavasti: ”Koska onnistuimme tappamaan hänet, eikä se ollut edes kovin vaikeaa, meidän tulisi tehdä se uudelleen.”
Kaiken lisäksi Kruse Wellwoodilla tuntui olevan pakonomainen tarve kertoa teostaan ja jakaa yksityiskohtia Kimberlylle tekemistään julmuuksista. Hän päätti tunnustaa murhan toisella puolella Kanadaa asuvalle online-tyttöystävälleen. Jälleen kerran Kruse valitsi keskustelun alustaksi World of Warcraft-pelin, koska ajatteli sen chat-viestien olevan piilossa murhaa tutkivilta viranomaisilta. Kruse tunnusti murhan tytölle järkyttävine yksityiskohtineen ja lähetti tälle jopa linkkejä asiaa käsitteleviin artikkeleihin. Sen sijaan, että tyttö olisi tuominnut järkyttävän murhan hän kertoi ymmärtävänsä poikaystäväänsä ja vakuutti tälle tukeaan.
Kruse Wellwood ja Cameron Moffat pidätetään
Tarkkailun myötä poliisi onnistui keräämään valtavan määrän todisteita epäiltyjä vastaan. Tuoreen aineistoin lisäksi viranomaiset olivat jäljittäneet tuhansittain myös vanhoja verkkohakuja, tekstiviestejä sekä chat-logeja. Lopulta todisteita oli riittävästi syytteiden nostamista varten ja molemmat pojat pidätettiin 18. kesäkuuta 2010, tasan kolme kuukautta murhan jälkeen.
Kuulustelut alkoivat kaksi päivää pidätyksien jälkeen. Odotetusti pojat kiistivät aluksi osallisuutensa tapaukseen täysin, mutta lopulta molemmat epäillyt murtuivat. Cameron ei osannut kuulusteluissa esittää selkeää motiivia teolle, vaan kuvaili kyseessä olleen vain satunnainen fantasia, joka viehätti häntä. Hänen mukaansa keskustelut aiheesta Kruse Wellwoodin kanssa muuttivat fantasian hiljalleen todellisuudeksi, mutta ei koskaan osannut varsinaisesti pohtia teon todellista luonnetta tai seurauksia.
Lähes vuosi murhan jälkeen Cameron ja Kruse tuomittiin aikuisina rikoksentekijöinä elinkautisiin vankeuksiin ensimmäisen asteen murhasta. Kummallekin myönnettiin mahdollisuus hakea ehdonalaiseen vapauteen aikaisintaan 10 vuoden jälkeen. Molemmat ovat sittemmin esittäneet hakemuksensa ehdonalaislautakunnalle, Kruse Wellwood jopa kahdesti, mutta arviointien jälkeen molempien anomukset on hylätty.
Kruse Wellwood haki lautakunnan valitusosastolta muutosta evättyyn hakemukseensa viime kesänä väittäen, että lautakunta oli tulkinnut väärin hänen psykologisessa arvioinnissaan esitettyjä tietoja. Valitusosasto kuitenkin totesi, että lautakunnan päätös oli ollut oikea ja perustui asiakirjoissa olevien tietojen asianmukaiseen tulkintaan. Näin ollen Kruse Wellwoodin tekemä valitus hylättiin, perustuen tämän kohonneeseen riskiin uusia väkivalta- ja seksuaalirikoksensa.
