Andrew Gardner

Clare Nicholls vietti lapsuutensa Englannin Portsmouthissa, jossa kasvoi vanhempiensa jatkuvan fyysisen väkivallan ja toistuvien laiminlyöntien varjostamassa ympäristössä. Vanhempien viimein erottua, nuoren tytön elämä luisui yhä jyrkempään syöksyyn, kun epävarma ja itsensä hylätyksi tuntenut tyttö ryhtyi hakemaan turvaa epämääräisistä seurustelusuhteista.

Täytettyään 18 vuotta Clare tapasi itseään 28 vuotta vanhemman, 46-vuotiaan John Petersonin. Tasapainoisena alkanut kumppanuus muuttui kuitenkin vuosien myötä yhä myrskyisämmäksi, kun John joutui toistuvasti epävakaan tyttöystävänsä pahoinpitelemäksi ja kuvailikin tätä myöhemmin pahimmaksi ihmiseksi, jota oli koskaan tavannut.

John Peterson ei tosin ollut itsekään varsinainen mallikansalainen, sillä miehellä oli menneisyydessään merkintä lasten hyväksikäytöstä. Sen lisäksi, että Clare oli ollut miehen synkästä taustasta varsin hyvin tietoinen, hän hankki tämän kanssa seurusteluvuosiensa aikana jopa kolme lasta.

Joitakin vuosia myöhemmin parin jo erottua, Clare tapasi seuraavan miehensä, itseään noin 16 vuotta vanhemman, Steven Martinin. 37-vuotias Steven oli paitsi hänen äitinsä entinen poikaystävä myös mieleltään yksinkertainen, joka tekikin miehestä oivallisen kohteen yhä kontrolloivammaksi muuttuneelle nuorelle naiselle. Vaikka lyhyeksi jäänyt suhde päättyikin nopeasti, Clare ja Steven säilyttivät yhteyden toisiinsa vielä eron jälkeenkin.

Clare Nicholls ja Andrew Gardner tapaavat

Vuonna 2005 24-vuotias Clare tapasi jälleen uuden kumppanin, hänen siskoaan aikaisemmin tapailleen 34-vuotiaan Andrew Gardnerin, joka oli kotoisin Gatesheadin alueelta Benshamista. Hyväntahtoinen ja haavoittuva mies tunnettiin ystävällisenä ihmisenä, joka oli ystäviensä keskuudessa hyvin pidetty henkilö. Vaikka mies kykenikin itsenäiseen toimintaan, kehityksellisten haasteidensa takia, Andrew tarvitsi aktiivista tukea monien päivittäisten askareiden hoidossa, sillä miehen älylliset haavoittuvuudet ja taipumus luottaa sokeasti ihmisiin tekivät hänestä alttiin vaikutteille ja helpon kohteen manipuloinnille.

Kuten Clare Nichollsin aikaisemmissakin suhteissa, seurustelun ensimmäiset kuukaudet sujuivat ilman suurempia ongelmia. Parin muutettua yhteen seuraavana vuonna 2006, Andrew otti avosylin vastaan myös Clare Nichollsin kolme pientä lasta, joihin loi nopeasti tiiviin suhteen ja kohteli kaikkia tasapuolisesti kuin omina lapsinaan.

Henkinen väkivalta ja nöyryyttämien alkavat

Normaali perhearki alkoi kuitenkin pian muuttua, Claren kontrolloivan puolen noustua ajan myötä yhä enemmän pintaan. Nainen kielsi miestään ensitöikseen tapaamasta perhettään ja vei jopa tämän puhelimen estääkseen Andrewta pitämästä yhteyttä vanhempiinsa. Tämän lisäksi Andrew ei saanut enää poistua vapaasti asunnosta, vaan tarvitsi tyttöystävältään erillisen luvan käydäkseen esimerkiksi kaupassa tai hoitaakseen muita juoksevia asioita.

Ilmapiiri talon seinien sisällä kiristyi viikko viikolta yhä myrkyllisemmäksi, kun Clare raivostui miehelleen kaikkein mitättömimmistäkin asioista. Sanalliset purkaukset ja solvaukset muuttuivat nopeasti päivittäiseksi rutiiniksi, eikä toimintakyvyiltään rajoittuneella Andrew’lla ollut keinoja käsitellä tai vastustaa manipuloivaa tyttöystäväänsä.

Claren kontrolli ja määräysvalta saivat Andrew’n eristäytymään muusta maailmasta yhä enemmän ja enemmän. Sanallinen dominointi johtikin pian myös fyysisempiin muotoihin, kun Clare alkoi rajoittamaan poikaystävänsä ravinnon saantia ja kielsi tältä lopulta ruokailut perheen kanssa tyystin.

Clare saattoi nimittäin valmistaa itselleen ja kolmelle lapselleen aterian, mutta Andrew ei ollut tervetullut ruokapöytään. Sen sijaan hän sai istua lattialla ja seurata vierestä muun perheen ruokailua. Claren jatkaessa samalla verbaalisia hyökkäyksiään miestään kohtaan, hän yllytti myös pieniä lapsiaan osallistumaan lattialla istuvan miehensä pilkkaamiseen.

Clare ei tietenkään kieltänyt mieheltään ravintoa lopullisesti. Kun Andrew halusi syödä, hänen piti ensin anoa naiselta tähän lupa ja naisen mielivaltaisella päätöksellä vastaus oli joko myönteinen tai kielteinen. Andrew joutui joka tapauksessa löytämään päivittäin vaihtoehtoisia tapoja pitääkseen jatkuvan nälkänsä kurissa mm. varastamalla syötävää yön pimeydessä tai penkomalla roska-astioita ruoantähteiden toivossa. Ravinnon puute alkoikin pian näkyä Andrew’n ulkoisessa olemuksessa, kun jo entisestään hoikka yli 190 cm mies laihtui ja heikkeni päivä päivältä yhä enemmän.

Vuoden 2006 lopulla Andrew päätti rikkoa Claren määräystä ja poistui luvatta asunnolta vieraillakseen vanhempiensa luona pyytääkseen näiltä rahaa. Järkyttynyt äiti, Jean, olikin kauhistunut poikansa kuihtuneesta olemuksesta, mutta Andrew vakuutti vanhemmilleen olevansa täysin kunnossa.

Jean yritti lyhyeksi jääneen tapaamisen jälkeen vielä epätoivoisesti saada yhteyden poikaansa. Seuraavien viikkojen aikana hän yritti tavoittaa poikansa lukuisia kertoja puhelimitse, mutta Andrew ei koskaan vastannut äitinsä puheluihin tai soittanut tälle takaisin. Henkilökohtainen tapaaminenkaan ei tullut kyseeseen, sillä Andrew ei ollut paljastanut edellisen muuttonsa jälkeen pariskunnan uutta osoitetta ja näin ollen vuoden 2006 yllättävä tapaaminen jäi viimeiseksi kerraksi, kun Andrew’n vanhemmat näkivät poikaansa enää elossa.

Väkivalta alkaa kärjistyä

Vuoden 2008 aikana tilanne muuttui yhä vain pahemmaksi, kun Clare ja Andrew muuttivat jälleen uuteen asuntoon. Syystä tai toisesta Clare kutsui uuteen kotiinsa myös entisen poikaystävänsä – nyt jo 44-vuotiaan – Steven Martinin sekä noin kaksikymmentävuotiaan, nuoremman veljensä, Simonin. Väkivaltainen Clare sai nopeasti molemmat miehet toimimaan tahtonsa mukaan, sillä manipuloinnille altis Steven ja siskoaan pelkäävä Simon olivat valmiita tekemään mitä tahansa miellyttääkseen voimakastahtoista naista.

Claire alkoi kutsua Andrew’ta hyödyttömäksi ja arvottomaksi loiseksi, joka oli pelkkä rasite kotitalouden budjetille. Sen lisäksi, että Clare oli alkanut pahoinpidellä poikaystäväänsä nyt myös fyysisesti, hän käytti hyväuskoisia apureitaan häikäilemättä hyväkseen komentaessaan myös Stevenin ja Simonin hoitamaan fyysisiä rangaistuksia puolestaan.

Jatkuvista väkivaltaisuuksista ja avoimen halveksuvasta käytöksestään huolimatta Clare ja Andrew olivat harrastaneet vielä satunnaista seksiä keskenään, jonka tuloksensa Clare synnyttikin Andrew’n tyttären vielä samana vuonna 2008. Nyt samassa asunnossa asuivat Clare Nichollsin, Andrew’n, Stevenin ja Simonin lisäksi myös neljä lasta – yhdeksän-, seitsemän- ja viisivuotiaat lapset Claren aikaisemmasta suhteesta, sekä joukon nuorin, Andrew’n vastasyntynyt suloinen tytär.

Claire teki kaikkensa kääntääkseen Stevenin ja Simonin Andrew’ta vastaan. Hän kertoi miehille, ettei voinut sietää poikaystäväänsä, joka naisen mielestä pilasi pelkällä olemuksellaan kodin ilmapiirin. Clare arvosteli kovin sanoin myös miehen ulkonäköä ja henkilökohtaista hygieniaa, korostaen erityisesti miehen vastenmielistä hajua. Samaan aikaan hän rajoitti yhä enemmän Andrew’n ruokailuja pakottaen miehen hankkimaan ravintonsa muilta salassa ja jäätyään kiinni hän joutui poikkeuksetta joko Claren tai tämän kuuliaisten apureiden – Stevenin ja Simonin – pahoinpitelemäksi.

Aliravittu ja uupunut Andrew alkoikin nukahdella päivittäin huolehtiessaan pienestä tyttärestään tai tehdessään muita tyttöystävänsä hänelle määräämiä kotitöitä, sillä Clare oli alkanut rajoittamaan myös miehen yöunia. Claire pakotti Andrew’n usein seisomaan keskellä olohuonetta liikkumattomana jopa tuntikausia vain rangaistakseen miestä lopulta havaittuaan tässä uupumusta tai muita heikkouteen viittaavia merkkejä. Jatkuva nälkä ja väsymys tekivätkin miehestä vain entistä helpomman kohteen sadistiselle naiselle, joka kehitteli mielessään jatkuvasti uusia yhä julmempia keinoja pahoinpidellä ja kiduttaa avutonta miestä.

Vuoteen 2009 mennessä julmat pahoinpitelyt ja suoranainen kidutus olivat jo päivittäinen rutiini. Kolmikko saattoi mm. pakottaa uhrinsa kylpyammeeseen ja kaataa kiehuvaa vettä tämän jaloille tai painaa kahlitun Andrew’n selän väkisin tulikuumaa lämpöpatteria vasten. Toimenpiteet olivatkin aiheuttaneet uhrille vakavia palovammoja laajasti koko selän alueelle, jonka lisäksi Steven poltti toisinaan Andrew’n kaulaa ja päätä sytyttimen ja savukkeiden avulla.

Ryhmä pahoinpiteli Andrew’ta toisinaan niin pitkään, että 44-vuotiaan Stevenin oli pidettävä taukoja saadakseen hengityksensä tasaantumaan inhalaattorin avulla. Hoitamattomat – osittain jopa tulehtuneet – vammat aiheuttivatkin Andrew’lle valtavaa tuskaa päivin öin. Öiden ajaksi verta vuotava mies pakotettiin usein nukkumaan lattialla sanomalehtien ja kauppakassien päällä, sillä Clare ei halunnut miehen märkivien haavojen jättävän jälkiä sänkyyn tai muihin huonekaluihin.

Kolmikon sadistisilla ja kieroutuneilla intohimoilla ei näyttänyt olevan minkäänlaisia rajoja. Andrew’n kidutuksessa käytettiinkin hyväksi useita erilaisia välineitä. Häntä ruoskittiin kivuliaasti sähköjohdoilla ja viillettiin erilaisilla teräaseilla, kuten sahalaitaisella veitsellä. Steven ja Simon viihdyttivät itseään jopa piirtämällä ruudukon veitsen avulla Andrew’n selkään ja pelastivat sitten ristinollaa viiltäen vuorotellen omat merkkinsä uhrinsa jo entuudestaan tulehtuneelle iholle.

Yksi häiritsevimmistä seikoista oli lopulta kuitenkin se, että Clare osallisti myös pienet lapsensa poikaystävänsä kidutukseen. Hän rohkaisi jälkikasvuaan mm. raapimaan kotiavaimillaan Andrew’n ihoon verta vuotavia haavoja Stevenin ja Simonin pitäessä uhria aloillaan. Lapset toimivatkin äitinsä antamien ohjeiden mukaisesti, sillä useita vuosia jatkunut henkinen ja fyysinen väkivalta olivat muuttuneet perheessä jo niin normaaliksi, etteivät alaikäiset lapset osanneet enää kyseenalaistaa tekemiään toimia tai erottaa oikeaa väärästä.

Andrew Gardner menehtyy

13. maaliskuuta 2009 Clare suoritti lopulta viimeiseksi jääneen hyökkäyksensä. Andrew oli tuolloin jo niin heikko ja pahoinpidelty, ettei pystynyt enää edes kävelemään omin avuin. Claire iski nyrkeillään Andrew’ta toistuvasti kasvoihin uhrin maatessa lattialla sikiöasennossa yrittäen parhaansa mukaan suojautua naisen silmittömältä raivolta.

Andrew’n suojauksen annettua lopulta periksi mies jäi makaamaan selälleen lattialle. Clare käytti tilaisuuden hyväkseen ja nousi nopeasti seisomaan uhrin rintakehälle hyppien toistuvasti koko painollaan uhrinsa päällä. Hyökkäys oli niin voimakas, että lähes kaikki Andrew’n kylkiluut murtuivat aiheuttaen myös useita sisäelinvaurioita kylkiluiden puhkoessa reikiä mm. uhrin keuhkoihin.

Pahoinpitelyn päätteeksi Clare apureineen jättivät elottoman uhrinsa lattialle taistelemaan hengestään samalla, kun he itse jatkoivat kesken jääneitä puuhiaan normaaliin tapaansa. Pahoin loukkaantunut Andrew ehti maata lattialla tuskissaan jopa muutamia tunteja ennen kuin hänen ruhjottu kehonsa viimein antoi periksi ja mies menehtyi saamiinsa vammoihin.

Lopulta kolmikko ymmärsi menneensä tällä kertaa liian pitkälle ja Clare alkoi panikoida peläten mahdollisia seurauksia. Ennen hätäkeskukseen ilmoittamista he sopivat hätäisesti keskenään epämääräisen peitetarinan, jonka avulla uskoivat voivansa selittää Andrew Gardnerin järkyttävän kuoleman.

Murha paljastuu

Ensihoitajien saavuttua paikalle he löysivät Andrew’n elottomaan ruumiin asunnon lattialta järkyttävässä kunnossa. Clare, Steven ja Simon kertoivat ensihoitajille Andrew’n joutuneen pahoinpidellyksi paluumatkallaan kaupasta ja väittivät miehen vain pyörtyneen lattialle miltei välittömästi tämän päästyä viimein kotiin.

Ensihoitajat pitivät kolmikon kertomaa tarinaa kuitenkin varsin epäuskottavana. Ensinnäkin Clare oli väittänyt miehen palanneen kaupasta vain noin puolituntia aikaisemmin, vaikka oli päivän selvää, että uhri oli maannut lattialla kuolleena mahdollisesti jo useampia tunteja. Lisäksi uhri oli kärsinyt niin vakavia vammoja, että ensihoitajat pitivät erittäin epätodennäköisenä miehen kyenneen kävelemään omin avuin edes lyhyempää matkaa.

Clare, Steven ja Simon pidätetään

Ensihoitajien tekemän ilmoituksen myötä myös poliisi saapui pian paikalle selvittämään tapahtumia. Clare, Steven ja Simon pidätettiinkin pian tämän jälkeen epäiltynä osallisuudestaan Andrew’n järkyttävään kuolemaan ja kuljetettiin poliisiasemalle tarkempia kuulusteluja varten.

Kaikki kolme kielsivät päättäväisesti osallisuutensa uhrin kuolemaan ja toistelivat järjetöntä tarinaansa Andrew’n kauppamatkasta ja pahoinpitelystä siitäkin huolimatta, ettei se ollut yhtenevä uhrilla todettujen vammojen kanssa. Kuulustelujen edetessä vastarinta alkoi kuitenkin hiljalleen rakoilla ja kaikki epäillyt alkoivat osoitella toisiaan yrittäen vierittää vastuun muiden harteille. Simon mm. totesi, että hänen siskonsa Clare saattoi olla äkkipikainen ja kykeni malttinsa menetettyään aiheuttamaan ympärillään oleville ihmisille pahaakin vahinkoa.

Lopulta Clare Nichollsin kolmen lapsen kuuleminen ja asunnolla suoritettu tekninen tutkinta antoivat tukea poliisien epäilyille kolmikon osallisuudesta Andrew’n epäilyttävään kuolemaan. Vaikka Clare olikin tehnyt varsin hyvää työtä yrittäessään hävittää pahoinpitelystä aiheutuneita jälkiä, rikostutkinta paljasti, että uhrin verta oli käytännössä kaikkialla asunnossa.

Oikeudenkäynti alkaa

Oikeudenkäynti aloitettiin vajaa vuosi murhan jälkeen tammikuussa 2010. Kaikkia kolmea – Clare Nichollsia, Stevenia ja Simonia – syytettiin osallisuudesta Andrew Gardnerin murhaan, kiduttamiseen sekä vapaudenriistoon. Aivan kuten jo aikaisemmin poliisin kuulusteluissakin yksikään syytetyistä ei osoittanut minkäänlaista katumusta teoistaan ja jatkoivat myös oikeudessa oman osuutensa vähättelyä pyrkien vierittämään vastuun tapahtumista muiden osallisten harteille.

Steven myönsi oikeudessa kaataneensa kiehuvaa vettä Andrew’n jaloille ja painaneensa uhrin tulikuumaa lämpöpatteria vasten, mutta väitti, että kyse oli ollut lähinnä vain pelleilystä. Hän kuitenkin kiisti osallisuutensa Andrew’n kuolemaan muistellessaan uhrin viimeisiä hetkiä, kun Clare oli lakannut hyppimästä Andrew’n rintakehän päällä. Steven kertoi naisen tarttuneen kaksin käsin uhrin hiuksiin ja hakanneen sitten tämän päätä kaikin voimin lattiaan ennen kuin oli viimein lopettanut ja todennut: ”Luulen, että tapoin hänet.”

Myös Clare Nichollsin seitsemänvuotiasta poikaa kuultiin oikeudessa, jossa urhea poika osallistui istuntoon videolinkin välityksellä. Poika kertoi, kuinka häntä sisaruksineen oli rohkaistu osallistumaan kidutukseen mm. lyömällä ja naarmuttamalla uhrin ihoa avaimien avulla sekä kirjoittamalla kirosanoja uhrin selkään nuppineuloilla ja kynsilakalla. Silti hänen kokemuksensa mukaan kaikki oli ollut täysin oikeutettua, sillä äidin mukaan Andrew oli ollut paitsi valehtelija myös varas, joka ansaitsikin tulla rangaistuksi tekemiensä virheiden takia.

Syyttäjä kyseenalaisti ristikuulustelussaan kovin sanoin Clare Nichollsin väitteet siitä, että Andrew Gardnerin kuolema olisi ollut vain pelkkä vahinko. Syyttäjä, Paul Sloan, palasi kuulustelunsa aikana uhrin viimeisin hetkiin kuvaillen, miten Clare oli tallonut Andrew’n palanutta jalkaa niin voimakkaasti, että uhrin reisiluu oli murtunut. Hänen mukaansa kehon vahvimman luun murtaminen oli edellyttänyt äärimmäistä voimankäyttöä, joka jo itsessään viittasi siihen, että syytetyn teot olivat olleet tietoisia ja näin ollen tahallisesti aiheutettuja.

Olennaisin näyttö perustui kuitenkin Andrew’n murtuneisiin kylkiluihin, jotka Clare oli aiheuttanut uhrilleen hyppiessään tämän päällä. Syyttäjän mukaan Clare Nichollsin oli täytynyt ymmärtää, että polvillaan rintakehän päälle hyppääminen aiheuttaisi uhrille sietämättömän kivun lisäsi myös hengenvaarallisia vammoja. Clare kuitenkin kielsi kerta toisensa jälkeen väitteet syyttäjän esittämästä tahallisuudesta toteamalla, ettei hän ymmärtänyt aiheuttaneensa uhrille niin suurta kipua tai että hänen tarkoituksenaan olisi ollut tappaa poikaystäväänsä.

Syyttäjä Paul Sloan nosti oikeudessa esiin lukuisia järkyttäviä seikkoja, joita Andrew Gardner joutui kestämään tyttöystävänsä Clare Nichollsin tunteettoman tyrannian alaisuudessa. Vuosia kestänyt jatkuva nöyryytys oli jatkunut vielä jopa Andrew’n viimeisten hetkien aikana, kun Clare oli harrastanut pahoinpitelyn jälkeen seksiä Steven Martinin kanssa kuolemaa tekevän poikaystävänsä silmien edessä.

Oikeudessa kuultiin myös oikeuslääkärin laatima yksityiskohtainen raportti yli 7 tuntia kestäneestä ruumiinavauksesta. Patologin mukaan uhrin kylkiluissa havaitut vammat olivat niin vakavia, että vastaavia nähtiin yleensä vain vakavien liikenneonnettomuuksien uhreilla. Patologi kirjasi yhteensä jopa 21 kylkiluunmurtumaa, jotka aiheuttivat myös lukuisia sisäelinvaurioita lävistämällä uhrin keuhkot ja sydämen.

Uhrilla oli myös lukuisia palo- ja viiltovammoja ympäri kehoa. Selässä oli laaja, lämpöpatterilla aiheutettuun palovammaan sopiva jälki, jonka lisäksi uhrin niskassa ja päässä raportoitiin useita sytyttimillä ja savukkeilla aiheutettua jälkiä. Toisessa jalassa ollutta palovammaa oli tallottu niin voimakkaasti, että iho oli irronnut laajalta alueelta täysin ja uhrin reisiluu oli murtunut.

Andrew oli kärsinyt lukemattoman määrän iskuja eri puolille kehoa, joista vanhimmat olivat jopa useita viikkoja vanhoja. Raportoidut 150 vammaa koostuivat lievempien löydösten lisäksi mm. useista sisäelinvaurioista kuten vakavasta aivoverenvuodosta. 190 cm Andrew painoi kuollessaan enää vain 57 kg, joka osoitti uhrin kärsineen jo pitkään merkittävästä aliravitsemuksesta ja olleen vakavasti alipainoinen. Patologin mukaan useat haavat olivat niin vakavia ja tulehtuneita, että uhri olisi tarvinnut kiireellistä lääkärinhoitoa jo hyvän aikaa ennen kuolemaansa.

Tuomiot

Kolme viikkoa kestäneen oikeudenkäynnin päätteeksi valamiehistölle ei jäänyt lopulta epäilystäkään siitä, etteivätkö Clare, Steven ja Simon olisi syyllistyneet Andrew Gardnerin murhaan. Niinpä kaikki kolme tuomittiinkin yksimielisesti elinkautisiin vankeusrangaistuksiin, josta Clare Nichollsin on suoritettava vähintään 32 vuotta, hänen veljensä Simonin 25 vuotta ja Steven Martinin 20 vuotta, ennen kuin he voivat anoa vapautusta ehdonalaiseen.

Sekä Claire Nicholls että Steven Martin valittivat tuomioistaan pian oikeudenkäynnin jälkeen. Valituksissa esitettiin, että Clare ja Steven eivät olleet täysin ymmärtäneet tekojensa vakavuutta ja että heidän henkiset ja älylliset ominaisuutensa olisi pitänyt ottaa huomioon tuomioissa lieventävinä tekijöinä. Lontoon hovioikeuden tuomarit kuitenkin hylkäsivät asianajajien laatimat vaatimukset nopeasti todeten, että syytetyille langetetut rangaistukset olivat enemmän kuin perusteltuja eikä valitusprosessi näin ollen tuonut muutoksia aikaisempiin tuomioihin.