1 kuukausi 0€ – Spotify Premium -käyttäjille, kun tilaat viimeistään 16.12. Kuukauden jälkeen 1,99 €/kk. Voit perua milloin tahansa.

Rikosarkisto Jakso 99

Brandon Teena

Brandon Teena, 21, ammuttiin ja puukotettiin uudenvuodenaattona 1993. Viikkoa aiemmin hän oli ilmoittanut poliisille samojen miesten raiskanneen hänet.

Lukuaika 21 min

Brandon Teena

Tapaus lyhyesti

Brandon Teenan syntymänimi paljastui pienessä yhteisössä Nebraskan Richardsonin piirikunnassa, kun hänet pidätettiin joulukuussa 1993 shekkiväärennösepäilyn vuoksi. Joulupäivän vastaisena yönä John Lotter ja Marvin Thomas Nissen pahoinpitelivät ja raiskasivat hänet. Brandon teki rikosilmoituksen, mutta sheriffi Charles B. Laux keskittyi kuulustelussa hänen sukupuoli-identiteettiinsä, eikä epäiltyjä pidätetty tappouhkauksista huolimatta. Aamuyöllä 31. joulukuuta 1993 miehet surmasivat 21-vuotiaan Brandonin, Lisa Lambertin ja Phillip DeVinen Lisan maalaistalossa Humboldtin lähellä. Murhista Marvin sai elinkautiset vankeusrangaistukset ja John kuolemantuomion.

Aikajana

13 tapahtumaa · 1993–2001
NäytäPiilota
  1. Brandon Teena pidätetään Richardsonin piirikunnassa shekkiväärennösepäilyn vuoksi. Hänen käyttämänsä peitenimi Charles Brayman ei enää riitä salaamaan hänen henkilöllisyyttään, ja hänet vangitaan piirikunnan vankilaan virallisella syntymänimellään Teena Brandonina. Vankilassa hänet sijoitetaan naisten osastolle.

  2. Brandon viettää jouluaattoa Marvin Thomas Nissenin kodissa Falls Cityssä alkoholin sävyttämässä illanvietossa, jossa ovat mukana myös hänen tyttöystävänsä Lana Tisdel ja John Lotter. Paikallislehti on jo julkaissut tiedon Brandonin pidätyksestä hänen syntymänimellään. Joulupäivän vastaisena yönä John ja Marvin vievät Brandonin kylpyhuoneeseen ja pakottavat hänet riisumaan housunsa Lanan nähden. Marvin pahoinpitelee Brandonin, minkä jälkeen miehet kuljettavat hänet autolla syrjäiseen paikkaan Hormelin lihatehtaan lähelle, raiskaavat hänet ja uhkaavat tappaa hänet, jos hän kertoo tapahtuneesta viranomaisille.

    • ~05.00John ja Marvin palaavat Marvinin kodille pahoinpidellyn Brandonin kanssa ja tekevät hänelle selväksi, ettei hän saa poistua talosta. Kun Brandon viedään kylpyhuoneeseen, hän pakenee ikkunan kautta.
    • ~06.00Brandon saapuu pahoinpideltynä Lana Tisdelin kotiin, jossa hänet suostutellaan ilmoittamaan tapahtuneesta viranomaisille. Vielä samana aamuna hänet kuljetetaan ambulanssilla Falls Cityn aluesairaalaan, jossa tutkimuksissa todetaan seksuaaliväkivaltaan sopivia löydöksiä.
    • ~12.00Brandon tekee rikosilmoituksen antamalla Falls Cityn poliisille kirjallisen lausunnon pahoinpitelystä, raiskauksesta ja tekijöistä.
    • ~15.40Richardsonin piirikunnan sheriffi Charles B. Laux ryhtyy kuulustelemaan Brandonia uudelleen nauhoitetussa puhuttelussa. Raiskauksen ja tappouhkausten sijaan Lauxin kysymykset keskittyvät Brandonin pukeutumiseen ja sukupuoli-identiteettiin, ja paikalla ollut apulaisseriffi Tom Olberding poistuu huoneesta.
  3. Marvin saapuu vapaaehtoisesti poliisin kuultavaksi ja myöntää olleensa mukana tapahtumissa ja käyttäneensä väkivaltaa Brandonia kohtaan, mutta kiistää seksuaaliväkivallan. Vaikka molemmat miehet voidaan tässä vaiheessa liittää suoraan tapahtumaketjuun, kumpaakaan heistä ei oteta kiinni.

  4. John ja Marvin varustautuvat veitsellä ja työkäsineillä, ja John varastaa tuttavansa William Bennettin kodista .380-kaliiperisen puoliautomaattipistoolin. Samana iltana miehet saavat selville, että Brandon on hakenut suojaa Lisa Lambertin maalaistalosta Humboldtin läheltä.

    • ~01.00John ja Marvin ajavat Falls Citystä Lisa Lambertin maalaistalolle ja murtautuvat sisään etuoven kautta. Talossa miehet surmaavat Brandonin, Lisan ja talossa majailleen 22-vuotiaan Phillip DeVinen. Kaikki kolme uhria ammutaan, ja Marvin puukottaa lisäksi Brandonia. Lisan 8 kuukauden ikäinen poika Tanner jää vahingoittumattomaksi.
    • ~10.00Lisan äiti Anna Mae Lambert saapuu tyttärensä talolle, ottaa itkevän Tannerin mukaansa ja ilmoittaa tapahtuneesta viranomaisille. Paikalle saapuva apulaisseriffi Raymond Harrod löytää talosta kolmen uhrin ruumiit.
    • Myöhemmin samana päivänä poliisi yhdistää murhat joulupäivän raiskausilmoitukseen ja tappouhkauksiin, ja John ja Marvin otetaan kiinni.
  5. Pian puolenyön jälkeen poliisi löytää Nemaha-joen jäältä Falls Cityn eteläpuolelta käsineet, laatikossa olleen .380-kaliiperisen pistoolin sekä veitsen, jonka tuppeen on kirjoitettu nimi Lotter. John ja Marvin ovat yrittäneet hävittää tekovälineet paluumatkallaan Lisa Lambertin talolta.

  6. Falls Cityssä helmikuussa alkaneen oikeudenkäynnin päätteeksi valamiehistö toteaa Marvin Thomas Nissenin syylliseksi Brandonin ensimmäisen asteen murhaan, Lisa Lambertin ja Phillip DeVinen toisen asteen murhiin sekä murtoon.

  7. John Lotterin oikeudenkäynti alkaa Falls Cityssä. Samana päivänä Marvin tekee syyttäjän kanssa sopimuksen, jonka mukaan osavaltio ei vaadi hänelle kuolemanrangaistusta, jos hän todistaa Johnia vastaan.

  8. Valamiehistö toteaa John Lotterin syylliseksi kolmeen ensimmäisen asteen murhaan, kolmeen aseen käyttöön rikoksen yhteydessä sekä murtoon. John on kiistänyt osallisuutensa koko oikeudenkäynnin ajan, ja syyttäjän keskeinen todistaja on ollut Marvin.

  9. Marvin Thomas Nissen tuomitaan Brandonin, Lisa Lambertin ja Phillip DeVinen murhista kolmeen peräkkäiseen elinkautiseen vankeusrangaistukseen.

  10. Kolmen tuomarin kokoonpano tuomitsee John Lotterin kuolemaan jokaisesta kolmesta murhasta.

  11. Brandonin äidin JoAnn Brandonin nostamassa kanteessa Nebraskan korkein oikeus toteaa, että Richardsonin piirikunta on laiminlyönyt velvollisuutensa suojella Brandonia raiskausilmoituksen jälkeen, ja kasvattaa piirikunnan korvausvastuuta. Korkein oikeus pitää myös sheriffi Charles B. Lauxin joulupäivän kuulustelua äärimmäisenä ja pöyristyttävänä ja palauttaa asian alempaan oikeuteen kuulustelun aiheuttaman henkisen kärsimyksen arvioimiseksi.

Lapsuus Lincolnissa ja identiteetin varhainen kehitys

Brandon Teena syntyi joulukuussa 1972 Lincolnissa Nebraskan osavaltiossa nimellä Teena Renae Brandon. Hänen isänsä Patrick oli kuollut auto-onnettomuudessa jo kahdeksan kuukautta aiemmin, jolloin perhe oli menettänyt keskeisen taloudellisen tukensa, ja äiti JoAnn oli jäänyt yksin kantamaan vastuuta kahdesta lapsestaan. Elämänsä ensimmäiset vuodet Brandon ja hänen vanhempi sisarensa Tammy asuivatkin isoäitinsä luona, kunnes Brandonin ollessa noin 3-vuotias JoAnn haki lapsensa takaisin luokseen ja perhe asettui vaatimattomalle Pine Acre -asuntovaunualueelle Lincolnin koillisosaan.

Varhaislapsuudessa Brandon erottui ikätovereistaan poikamaiseksi mielletyllä olemuksellaan. Epämukavien mekkojen sijaan hän pukeutui mieluummin poikien vaatteisiin ja piti hiuksena lyhyinä. Turvallisuus murtui kuitenkin pysyvästi, kun molemmat sisarukset joutuivat vuosien kuluessa setänsä seksuaalisen hyväksikäytön uhreiksi – Brandonin isosisko Tammy oli tiettävästi kertonut asiasta isoäidilleen, mutta tästäkin huolimatta väkivalta sai jatkua keskeytyksettä aina teini-ikään asti.

Konfliktit lukiossa

Kouluvuodet toivat mukanaan uusia ristiriitoja, kun Brandon vastusti avoimesti toisena lukiovuotenaan katolisen papin opetusta pidättyvyydestä ja homoseksuaalisuudesta. Luovuttuaan kristinuskosta kokonaan hän alkoi rikkoa koulun sosiaalisia normeja pukeutumalla yhä maskuliinisemmin, ja tästä seuranneiden ristiriitojen myötä hän alkoi jättää kokonaisia koulupäiviä väliin, jolloin myös hänen arvosanansa heikkenivät merkittävästi.

Tilanne kärjistyi lopulta kesäkuussa 1991, kun Pius X High School erotti Brandonin vain kolme päivää ennen valmistumista. Päätös oli seurausta pitkään kiristyneestä ilmapiiristä, jossa Brandonin tapa pukeutua ja muodostaa suhteita tyttöihin oli ajautunut yhä jyrkempään ristiriitaan kouluyhteisön odotusten kanssa. Brandonille kyse ei kuitenkaan ollut pelkästä kapinoinnista, vaan yrityksestä elää edes jollain tavalla omannäköistä elämää ympäristössä, jossa muut pyrkivät jatkuvasti määrittelemään hänet ulkopuolelta.

Varhainen aikuisuus ja oman identiteetin rakentuminen

Kesäkuussa 1991 tapahtuneen koulusta erottamisen jälkeen Brandon jäi eräänlaiseen välitilaan, kun 18-vuotias nuori aikuinen oli jäänyt ilman lukion päättötodistusta ja oli toistaiseksi vailla pysyvää ammattia. Kaiken lisäksi hänellä ei ollut kotia, jossa olisi voinut elää rauhassa omana itsenään, sillä hänen halunsa tulla nähdyksi miehenä törmäsi suoraan äiti JoAnnin jyrkkään suhtautumiseen ja tämän päätökseen pitää yhä kiinni syntymässä annetusta nimestä.

Kodin ulkopuolella Brandon rakensi sosiaalista elämäänsä yhä johdonmukaisemmin nuorena miehenä, mutta joutui samalla tasapainoilemaan kahden todellisuuden välillä: läheisissä ihmissuhteissaan hän halusi tulla tunnustetuksi Brandonina ja miehenä, kun taas virallisissa yhteyksissä ja asiakirjoissa hänet määriteltiin edelleen syntymässä annetulla nimellään, Teena Brandonina.

Brandonin arki rakentuikin tässä vaiheessa paitsi epävarman toimeentulon myös yhä johdonmukaisemmaksi muuttuneen uuden identiteetin varaan. Satunnaisista töistä yksikään ei muodostunut pysyväksi elannon lähteeksi, ja saadakseen keikkaluonteisia työmahdollisuuksia Brandon käytti myös tekaistua kuvallista henkilöllisyystodistusta, joka tuki hänen elämäänsä nuorena miehenä.

Samalla Brandon alkoi läheisissä ihmissuhteissaan rakentaa itsestään kuvaa huomaavaisena ja vanhanaikaisen romanttisena nuorena miehenä. Tyttöystävilleen hän osti kukkien ja nallekarhujen lisäksi myös lupaussormuksia, ja puhui usein jo varhain kihlautumisesta tai yhteisestä tulevaisuudesta. Monen nuoren naisen silmissä hän vaikuttikin turvalliselta ja kohteliaalta vaihtoehdolta ympäristössä, jossa liian monella oli kokemuksia väkivaltaisista tai hyväksikäyttävistä miehistä. Läheisyyteen liittyviä ristiriitoja Brandon pyrki selittämään kumppaneilleen aikakaudelle ominaisella kielellä ja käsitteillä, kertomalla esimerkiksi olevansa intersukupuolinen ja aikovansa myöhemmin hakeutua lääketieteelliseen sukupuolenkorjausleikkaukseen.

Taloudelliset rikokset

Koska Brandonilla ei kuitenkaan lopulta ollut rahaa ylläpitää suurieleistä tapaansa huomioida kumppaneitaan, hän alkoi rahoittaa elämäänsä rikoksilla. Käytännössä kyse oli ennen kaikkea luottokorttien ja shekkien väärinkäytöstä, joiden kohteiksi joutuivat useimmiten hänen ystävänsä, seurustelukumppaninsa tai näiden vanhemmat. Taloudellisen hyödyn rinnalla ne rikkoivat kuitenkin samalla juuri niitä ihmissuhteita, joiden varassa Brandonin arki pysyi kasassa.

Vuoden 1991 maalliskuussa Lincolnin poliisi kirjasi Brandonin rikoshistoriaan ensimmäisen merkinnän varastetun omaisuuden hallussapidosta, ja jo saman vuoden lokakuussa hänet pidätettiin shekkiväärennökseen liittyen. Lokakuun pidätyksen aikoihin myös Brandonin henkilökohtainen tilanne kärjistyi, kun riita ensimmäisen vakavamman tyttöystävän kanssa johti yliannostukseen ja sairaalahoitoon. Noin viikkoa myöhemmin hänet otettiin itsetuhoisuusriskin vuoksi kolmen päivän ajaksi tarkkailuun, minkä jälkeen hän aloitti terapian osin äitinsä ja siskonsa tukemana.

Vuonna 1992 20-vuotiaan Brandonin oikeudelliset ongelmat jatkuivat, kun hän sai väärennöksestä ehdollisen rangaistuksen ja joutui viranomaisten valvontaan. Tarkoituksena oli katkaista rikoskierre ja saada hänen elämänsä edes jonkinlaiseen järjestykseen, mutta käytännössä tilanne vain vaikeutui. Seuraavan vuoden aikana uudet rikkomukset, keskeneräiset oikeusasiat ja kasautuvat velat kavensivat Brandonin liikkumatilaa Lincolnissa jopa siinä määrin, että marraskuussa 1993 hän muutti Richardsonin piirikuntaan, pois vanhojen rikosten ja kasvavan viranomaispaineen alta.

Muutto ja uusi sosiaalinen piiri

Richardsonin piirikunnan pienet paikkakunnat tarjosivatkin Brandonille mahdollisuuden aloittaa jälleen alusta. Falls Cityn ja Humboldtin alueella hän saattoi viimein elää aidosti nuorena miehenä ilman, että hänen menneisyytensä seurasi häntä yhtä näkyvästi. Joissakin virallisemmissa tilanteissa hän käytti itsestään nimeä Charles Brayman, mutta arkisemmissa yhteyksissä hänet tunnettiin edelleen yksinkertaisesti Brandonina.

Yksinhuoltajaäidin, Lisa Lambertin, maalaistalosta Humboldtin ulkopuolella muodostui Brandonille ensimmäinen konkreettinen kiinnekohta uudella alueella. Lisan ja hänen pienen poikansa Tannerin lisäksi talossa majaili ajoittain myös muita tuttavia, jonka lisäksi ihmisiä kulki sisään ja ulos ilman suurempia muodollisuuksia. Löyhä ja väliaikainen ympäristö sopikin täydellisesti Brandonin tilanteeseen, sillä uudella tulokkaalla ei ollut edelleenkään omaa kotia, pysyvää työtä, saati selkeää suunnitelmaa.

Lisa kiinnostuikin nopeasti huomaavaisesta ja suurieleisestä Brandonista, joka osasi antaa vaikutelman vakavissaan olevasta nuoresta miehestä. Lisan lisäksi Brandon huomioi myös tämän alle vuoden ikäisen pojan Tannerin. Puheet jopa pojan adoptoimisesta loivatkin Lisalle kuvan mahdollisesta kumppanista, joka ei suhtautunut hänen lapseensa pelkkänä esteenä vaan osana samaa tulevaisuutta.

Uusi suhde ja epäilyttävä ystäväpiiri

Brandonin kiinnostus Lisa Lambertia kohtaan ei kuitenkaan kestänyt kauan, sillä jo joulukuun alussa hän tapasi 19-vuotiaan Lana Tisdelin. Suhde eteni nopeasti, ja Brandon alkoi viettää yhä enemmän aikaa Falls Cityssä uuden tyttöystävänsä äidin, Linda Gutierresin kotona – samalla Lisa Lambert jäi vähitellen taka-alalle, vaikka hänen kotinsa Humboldtissa säilyikin yhä osana Brandonin uutta sosiaalista piiriä.

Lana Tisdelin kautta Brandon ajautui yhä syvemmälle tämän ystäväpiiriin. Samoissa porukoissa liikkuivat Lanan sisaren poikaystävän Phillip DeVinen lisäksi myös 22-vuotiaat John Lotter ja Marvin Thomas Nissen, joilla molemmilla oli jo entuudestaan rikostaustaa ja vankilakokemusta. Vain muutamassa viikossa Brandon oli ajautunut mukaan porukkaan, jossa yksittäiset henkilöt eivät erottuneet vielä uhkana, vaikka mukana liikkuikin jo ihmisiä, joiden taustaa ja keskinäisiä suhteita Brandon ei uutena tulokkaana voinut vielä täysin tuntea.

Pidätys ja huhujen leviäminen

Brandonin vanhat ongelmat seurasivat häntä kuitenkin myös Richardsonin piirikuntaan, kun taloudellinen epävarmuus johti jälleen uusiin rikosepäilyihin. Tällä kertaa kyse oli Lisa Lambertin ystävän shekkeihin liittyneestä väärinkäyttöepäilystä, jonka seurauksena Brandon joutui keskiviikkona 15. joulukuuta jälleen viranomaisten eteen. Viranomaiskäsittelyssä Brandonin käyttämä peitenimi Charles Brayman ei kuitenkaan enää riittänyt salaamaan hänen virallista henkilöllisyyttään, vaan Brandon vangittiin piirikunnan vankilaan virallisella syntymänimellään Teena Brandonina.

Brandonin tausta paljastuu yhteisölle

Vankilassa Brandon sijoitettiin virallisten asiakirjojen perusteella naisten osastolle, minkä seurauksena hänen taustansa paljastui Lana Tisdelille aiempaa konkreettisemmin. Vaikka Brandon onnistuikin edelleen selittämään tilanteen tyttöystävälleen intersukupuolisuudella, pienessä yhteisössä tieto ei pysynyt kauaa salassa. Vankilasijoitus alkoikin nopeasti murentaa hänen asemaansa nuorena miehenä, jonka varaan Brandon oli uuden elämänsä rakentanut.

Keskiviikkona 22. joulukuuta 1993, kun Brandon pääsi vapaaksi Lana Tisdelin järjestettyä vakuusrahat, pidätys oli jo ehtinyt tehdä vahinkonsa. Paikallislehti oli julkaissut tiedon pidätyksestä Brandonin syntymänimellä, minkä seurauksena tieto oli levinnyt myös vankilan ja oikeustalon ulkopuolelle. Samalla myös John Lotterin ja Marvin Thomas Nissenin suhtautuminen Brandoniin muuttui olennaisesti, sillä nyt he näkivät Brandonin ensisijaisesti ihmisenä, jonka kokivat huijanneen paitsi heitä myös erityisesti Lana Tisdeliä.

Jouluaaton juhlat, nöyryytys ja raiskaus

Vain kaksi päivää myöhemmin, perjantaina 24. joulukuuta, Brandon vietti jouluaattoa Marvin Thomas Nissenin kodissa Falls Cityssä. Rauhallisen perhejuhlan sijaan kyse oli alkoholin sävyttämästä illanvietosta, jossa mukana olivat Lana Tisdelin lisäksi ainakin John Lotter sekä muita paikallisia nuoria aikuisia. Farkkuihin ja paitaan pukeutunut Brandon yritti yhä pitää kiinni identiteetistään, vaikka paikallislehdessä julkaistun tiedon jälkeen ilmapiiri oli jo muuttunut pysyvästi: uhkaavasti käyttäytynyt John oli illan aikana mm. puhunut Brandonille seksuaalissävytteisesti, mutta Brandon oli torjunut tämän.

Brandon pahoinpidellään ja raiskataan

Myöhemmin illan kuluessa John ja Marvin veivät Brandonin mukanaan asunnon kylpyhuoneeseen, jossa he pakottivat hänet riisumaan housunsa ja alusvaatteensa todistaakseen Lanalle ja muille paikalla olleille sukupuolensa. Kylpyhuoneessa tapahtunut nöyryytys ei jäänyt kuitenkaan ainoaksi teoksi, sillä vain hetkeä myöhemmin Marvin pahoinpiteli Brandonin Johnin pitäessä ovea kiinni.

Pahoinpitelyn jälkeen John ja Marvin raahasivat Brandonin ulos asunnosta ja kuljettivat hänet autollaan pois asuinalueelta kohti syrjäistä paikkaa Hormelin lihatehtaan läheisyydessä. Perille päästyään John ja Marvin raiskasivat uhrinsa väkivaltaisesti – Brandonin myöhemmän lausunnon mukaan molemmat käyttivät kondomeja. Myöhemmissä kuvauksissa tekoa on luonnehdittu joukkoraiskaukseksi, jossa Brandon joutui auton takapenkillä sekä vaginaalisen että anaalisen seksuaaliväkivallan kohteeksi.

Raiskauksen jälkeen Marvin jatkoi vielä Brandonin pahoinpitelyä ja käski tätä sitten väittämään vammojen syntyneen onnettomuuden seurauksena. Selitys ei ollut uskottava, mutta sen tarkoitus olikin lähinnä vain  pakottaa Brandon mukaan häneen kohdistuneen väkivallan peittelyyn, ja tilanteen varmistamiseksi miehet uhkasivat vielä tappaa hänet, jos Brandon ilmoittaisi raiskauksista tai pahoinpitelystä viranomaisille.

Noin kello 05.00 aikaan lauantaiaamuna 25. joulukuuta miehet palasivat viimein Marvinin kodille mukanaan verinen ja selvästi loukkaantunut Brandon, jolle tehtiin nopeasti selväksi, ettei tämä saanut poistua talosta. Kun Brandon vietiin kylpyhuoneeseen – tarkoituksena todennäköisesti hävittää seksuaaliväkivallan jälkiä – Brandon käytti tilaisuuden hyväkseen ja pakeni ikkunan kautta Lana Tisdelin kotiin.

Brandon saapui Lana Tisdelin luokse varhain aamulla noin kello 06.00 aikaan järkyttyneenä ja näkyvästi pahoinpideltynä. Vammat tukivat hänen kertomustaan lyönneistä, potkuista ja seksuaaliväkivallasta, minkä vuoksi Lana ja muut paikalla olleet alkoivat suostutella Brandonia ilmoittamaan tapahtuneesta viranomaisille. Vielä samana aamuna hänet kuljetettiin ambulanssilla Falls Cityn aluesairaalaan, jossa tutkimuksissa todettiin seksuaaliväkivaltaan sopivia löydöksiä, ja kerätyt näytteet ja tiedot luovutettiin viranomaisille.

Brandon tekee rikosilmoituksen raiskauksesta

Sairaalakäynnin jälkeen Brandon Teena teki tapahtumista rikosilmoituksen, kun noin puolenpäivän aikaan hän antoi Falls Cityn poliisille kolmisivuisen kirjallisen lausunnon pahoinpitelystä, raiskauksista ja tekijöistä. Hieman myöhemmin saman päivän aikana, noin kello 15.40, Richardsonin piirikunnan sheriffi Charles B. Laux ja apulaisseriffi Tom Olberding kuulustelivat häntä nauhoitetussa puhuttelussa.

Rikosilmoituksen tekeminen ei kuitenkaan tarkoittanut, että Brandonia olisi kohdeltu viranomaisten taholta ensisijaisesti vakavan seksuaalirikoksen uhrina. Sheriffin kuulustelu muodostui nopeasti epäasialliseksi ja nöyryyttäväksi, sillä huomio siirtyi toistuvasti pois raiskauksesta, pahoinpitelystä ja tappouhkauksista. Sen sijaan sheriffi Charles B. Laux keskittyi kysymyksissään ennemminkin Brandonin pukeutumiseen ja sukupuoli-identiteettiin, vaikka niillä ei itsessään ollut mitään tekemistä tapahtuneen seksuaaliväkivallan kanssa. Kuulustelun suunta oli niin ongelmallinen, että paikalla ollut apulaisseriffi Tom Olberding poistui hetkeksi huoneesta – myöhemmin myös muut asiaa arvioineet viranomaiset pitivät sheriffin toimintaa poikkeuksellisen epäammattimaisena.

Joulupäivän aikana poliisi kävi myös Brandonin ilmoittamalla tapahtumapaikalla ja keräsi kohteesta hänen kertomustaan tukevia todisteita, kuten kondomeja ja rullalle käärityt sukat, jotka Brandon myöhemmin tunnisti omikseen. Yhdessä sairaalatutkimuksen, Brandonin lausunnon ja tappouhkauksista saadun tiedon kanssa löydöt muodostivat jo vakavan kokonaisuuden, mutta tästäkin huolimatta John ja Marvin pysyivät edelleen vapaalla jalalla.

Rikostutkinta, tappouhkaukset ja viranomaisten toimettomuus

Kaksi päivää myöhemmin, maanantaina 27. joulukuuta, myös Brandonin sisko Tammy soitti sheriffille ja kertoi Brandonin pelkäävän, että John ja Marvin tappaisivat hänet rikosilmoituksen takia. Vaikka sheriffillä oli tappouhkausten lisäksi tiedossaan myös molempien epäiltyjen väkivaltainen tausta, Brandonille ei edelleenkään järjestetty suojaa, vaan jätettiin täysin omilleen äärimmäisen uhkaavassa tilanteessa.

Myös viikonlopun ja sitä seuranneiden päivien aikana kerätyt useat lausunnot tukivat Brandonin kertomusta. Viimeistään tiistaina 28. joulukuuta epäiltyjen pidättämiselle oli olemassa jo vahvat perusteet, kun Marvin saapui tuolloin vapaaehtoisesti poliisin kuultavaksi – hän myönsi paitsi olleensa tapahtumissa mukana myös käyttäneensä Brandoniin väkivaltaa. Vaikka Marvin kiisti yhä seksuaaliväkivallan, molemmat miehet voitiin tässä vaiheessa liittää suoraan tapahtumaketjuun, mutta kumpaakaan miestä ei tästä huolimatta edelleenkään otettu kiinni.

Samaan aikaan kun Brandon yritti löytää itselleen turvallisen piilopaikan, John ja Marvin alkoivat pohtia, miten hänet voitaisiin vaientaa. Tässä vaiheessa Lisa Lambertin päätös päästää Brandon takaisin maalaistaloonsa olikin hänelle epäilemättä suuri helpotus, vaikka kaksikon välit olivatkin aiemmin rikkoutuneet shekkiväärennöksiin liittyneiden epäilyjen takia. Talossa majaili tuolloin väliaikaisesti myös 22-vuotias Phillip DeVine. Samalla Johnin ja Marvinin suunnitelmat olivat muuttuneet yhä konkreettisemmiksi: he olivat puhuneet jopa Brandonin pään ja käsien irrottamisesta, jotta ruumista ei tunnistettaisi.

Valmistautuminen murhiin

Kun tieto Brandonin piilopaikasta saavutti Johnin ja Marvinin torstai-illan 30. joulukuuta aikana, miehet alkoivat valmistautua lähtöön. Pakattuaan mukaansa veitsen ja kahdet työkäsineet, John varasti vielä tuttavansa William Bennettin kodista .380-kaliiperisen puoliautomaattipistoolin, minkä jälkeen miehet suuntasivat autonsa kohti Lisa Lambertin maalaistaloa.

Murhat Lisa Lambertin talossa

Kun John ja Marvin saapuivat myöhään perjantain vastaisena yönä Lisa Lambertin maalaistalolle, miehet tunkeutuivat väkivaltaisesti sisään etuoven kautta. Talossa olivat tuolloin Lisa Lambertin ja hänen pienen poikansa Tannerin lisäksi myös Brandon Teena sekä Phillip DeVine. Makuuhuoneeseen päästyään John ja Marvin vaativat sängyssä maannutta Lisaa paljastamaan Brandonin olinpaikan – kun Lisa ei kuitenkaan suostunut auttamaan miehiä, Marvin alkoi penkoa huonetta ja löysi lopulta Brandonin peiton alta sängyn jalkopäästä, minne tämä oli yrittänyt piiloutua miehiltä.

Marvin tarttui Brandonia käsivarresta ja käski häntä nousemaan, samalla kun 8 kuukauden ikäinen Tanner itki vieressä omassa vuoteessaan. Vain hetkeä myöhemmin John laukaisi aseensa kohti Brandonin päätä, jonka voimasta Brandon kaatui takaisin sängylle. Kun Marvin huomasi tämän yhä nykivän, hän työnsi veitsen Brandonin vatsaan – hengenvaarallinen isku lävisti maksan.

Kun Brandon makasi liikkumattomana sängyllä, Marvin ojensi itkuisen lapsen hetkeksi Lisalle ennen kuin laski pienokaisen takaisin vuoteeseensa. Lähes välittömästi tämän jälkeen John ampui järkyttynyttä Lisaa vatsaan. Marvinin mukaan Lisa jäi sängylle vuotamaan verta – kun hän tämän jälkeen tiedusteli naiselta, oliko talossa vielä muita, Lisa paljasti miehille myös Phillip DeVinen majailevan toisessa huoneessa.

Kun John palasin hetken kuluttua takaisin makuuhuoneeseen Phillip DeVine mukanaan, Lisa makasi yhä vuoteellaan ja vuosi runsaasti verta. Kuin osoittaakseen Phillipille tilanteen lopullisuuden, John ampui Lisaa uudelleen silmän alueelle, jonka jälkeen Marvinin myöhemmän lausunnon mukaan Lisa oli jäänyt liikkumattomana sängylle.

Seuraavaksi miehet pakottivat Phillipin mukanaan olohuoneeseen, jossa Marvin käski miehen istua sohvalle. Polven alapuolelle kiinnittyvän proteesinsa takia Phillipillä ei ollut realistisia mahdollisuuksia edes yrittää paeta kahdelta aseistautuneelta mieheltä. Heti tämän jälkeen John ampui Phillipiä päähän ja varmisti tilanteen kohdistamalla vielä toisen laukauksen sohvalle lyyhistyneeseen uhriinsa.

Phillip DeVinen surmaamisen jälkeen John palasi vielä Lisa Lambertin makuuhuoneeseen, josta Marvin kuuli muutaman sekunnin kuluttua vielä kaksi tai kolme laukausta. Kaiken kaikkiaan teloituksenomainen veriteko oli ollut ohi vain muutamassa minuutissa: tässä ajassa miehet olivat murtautuneet sisään, surmanneet kaikki kolme talossa ollutta aikuista ja poistuneet paikalta.

Ruumiit löytyvät

Seuraavana päivänä, perjantaina 31. joulukuuta, noin kello 10.00 aikaan aamupäivällä Lisa Lambertin äiti saapui tyttärensä maalaistalolle Humboldtin ulkopuolella. Hiljaisesta talosta kantautui enää vain pienen lapsen itkua. Sisälle päästyään tilanteen vakavuus paljastuikin hänelle nopeasti – niinpä Anna Mae kaappasi itkevän lapsenlapsensa välittömästi mukaansa ja ilmoitti asiasta viranomaisille.

Richardsonin piirikunnan apulaisseriffi Raymond Harrod saapui Lisa Lambertin talolle vain hetkeä myöhemmin, noin kello 10.13. Olohuoneesta hän löysi Phillip DeVinen sohvan luo lysähtäneen ruumiin, jonka toinen jalka nojasi päätypöytää vasten. Talon länsipäädyn makuuhuoneesta hän löysi vielä kaksi muuta uhria: Lisa Lambertin ruumis vesipatjallaan, Brandon Teena hänen vierellään sängyn jalkopäässä.

John ja Marvin pidätetään

Rikospaikan näkymä kertoi tutkijoille nopeasti, ettei kyse ollut vain ryöstöstä tai sattumanvaraisesta väkivallasta. Teko näyttäytyi alusta alkaen teloituksenomaisena hyökkäyksenä, jossa kaikki talossa olleet aikuiset oli surmattu huomattavan lyhyen ajan sisällä. Poliisi yhdistikin murhat nopeasti joulupäivän raiskausilmoitukseen sekä Johnin ja Marvinin Brandonille esittämiin tappouhkauksiin, ja kun tapahtumien yhteys alkoi hahmottua, John ja Marvin otettiin kiinni vielä saman päivän aikana.

Jo seuraavana päivänä tutkijat saivat merkittävää tukea epäilyilleen. Paluumatkallaan Lisa Lambertin talolta John ja Marvin olivat nimittäin yrittäneet hävittää tekovälineet pysähtymällä Falls Cityn laitamilla Nemaha-joen luona, mutta jäisen pinnan takia esineet olivat jääneet viranomaisten löydettäviksi. Poliisi takavarikoi paikalta mm. käsineet, .380-kaliiperisen puoliautomaattipistoolin ja veitsen, jonka tuppeen oli kirjattu nimi “Lotter”.

Tekninen tutkinta

Teknisessä tutkinnassa talosta löydettiin kuusi hylsyä. Patjasta, tyynystä sekä uhrien ruumiista yhteensä seitsemän .380-kaliiperista luotia. Ampuma-aseasiantuntija Mark Bohaty arvioi myöhemmin, että kaikki talosta talteen otetut luodit olivat peräisin samasta aseesta. Johnin tuttava William Bennett oli ostanut kyseisen pistoolin loppuvuodesta 1993 ja säilyttänyt sitä makuuhuoneensa lipastossa, josta John oli varastanut sen murhia edeltäneen yön aikana. Johnin isä Terry sen sijaan tunnisti poliisin löytämän veitsen myöhemmin omakseen, minkä lisäksi siitä löytynyt veri vastasi sekä Johnin että Brandonin veriryhmää.

Oikeuslääketieteelliset löydökset

Brandon Teena

Patologi Blaine Roffmanin suorittama ruumiinavaus vahvisti, kuinka nopeasti Brandonin kuolema oli seurannut ampumista. Brandonilla oli kaksi päähän kohdistunutta ampumahaavaa, joista toinen oli ammuttu leuan alta aseen ollessa painettuna ihoa vasten. Luoti oli murtanut vasemman alaleuan ja jäänyt aivopohjaan oikean silmän alapuolelle. Toinen luoti oli poistunut kallosta juuri oikean korvan alapuolelta. Patologi ei pystynyt määrittämään, kumpi laukauksista oli ammuttu ensin, mutta molemmat olivat aiheuttaneet massiivisen aivovaurion ja olisivat jo yksinään tappaneet Brandonin lähes välittömästi.

Päävammojen lisäksi Brandonilla oli oikean rintakehän alaosassa, kymmenennen kylkiluun korkeudella, puukotusvamma. Noin 13 senttimetrin syvyinen haava lävisti oikean maksalohkon ja olisi jo yksinäänkin voinut johtaa kuolemaan runsaan sisäisen verenvuodon seurauksena. Viralliseksi kuolinsyyksi määritettiin kuitenkin päähän kohdistuneiden ampumahaavojen aiheuttama aivokalvojen alainen verenvuoto sekä aivokudoksen tuhoutuminen.

Lisa Lambert ja Phillip DeVine

Brandon Teenan tapaan myös Lisa Lambertin ruumiinavauksessa todettiin kaksi päähän kohdistunutta ampumahaavaa. Toinen luoti oli osunut silmän alueelle, toinen takaraivoon. Laukaukset oli ammuttu läheltä, sillä uhrin päässä oli havaittavissa selviä ruutijälkiä. Lisäksi Lisa Lambertilla oli oikean eturinnan alueella pinnallinen luodin aiheuttama raapaisuvamma, jossa luoti oli kulkenut ihon ja ihonalaiskudoksen lävitse. Vaikka rintakehän haava sellaisenaan ei ollutkaan vakava, kumpikin pään ampumavammoista olisi jo yksinäänkin ollut tappava. Phillip DeVinellä oli niin ikään kaksi päähän kohdistunutta ampumavammaa – hänen kuolinsyykseen määritettiin vakava aivovaurio.

Marvinin lausunnot ja rikosketjun kokonaiskuva

Tutkinnan alkuvaiheessa Marvin yritti rakentaa tapahtumista kertomusta, jossa päävastuu murhista siirtyi pääosin John Lotterin harteille. Viranomaisille antamissaan lausunnoissa hän kertoi mm. nähneensä, kuinka nimenomaan John oli ampunut kaikki kolme uhria. Kertomus ei kuitenkaan vapauttanut Marvinia hänen omasta vastuustaan, sillä mies oli todistetusti ollut paikalla, osallistunut oven murtamiseen ja myönsi myöhemmissä kuulusteluissa vielä puukottaneensa Brandonia.

Syyttäjän näkökulmasta tapaus rakentui kolmesta toisiinsa liittyvästä vaiheesta, joista ensimmäisessä John ja Marvin olivat paljastaneet Brandonin kehon väkivalloin ja raiskanneet hänet joulupäivän vastaisena yönä autonsa takapenkillä. Brandonin tekemän rikosilmoituksen jälkeen miehet olivat olleet jälleen vaarassa joutua vankilaan, minkä seurauksena he olivat lähteneet etsimään Brandonia aikomuksenaan vaientaa hänet lopullisesti.

Oikeudenkäynti: Marvin Thomas Nissen

Marvin Thomas Nissenin rikosasia eteni oikeuteen ensimmäisenä. Syyttäjä oli nostanut häntä vastaan murron lisäksi kolme ensimmäisen asteen murhasyytettä, vaikka jo oikeudenkäynnin aikana keskeiseksi nousi kysymys siitä, kuinka pitkälle Marvinin vastuu tapahtumista ulottui. Syyttäjän ei kuitenkaan tarvinnut osoittaa, että Marvin olisi itse ampunut jokaisen uhrin, sillä Nebraskan lain mukaan rikokseen osallistunut henkilö voitiin tuomita myös avunannosta ja yhteisestä rikossuunnitelmasta.

Tämän vuoksi oikeudessa käsiteltiinkin erityisesti Marvinin omaa toimintaa ennen murhia ja niiden aikana. Hän oli lähtenyt Johnin mukaan Lisa Lambertin talolle ja osallistunut väkivaltaiseen murtoon, auttanut Johnia Brandonin etsinnöissä ja myöntänyt myöhemmin puukottaneensa uhria ampumisen jälkeen. Näin Marvinin yritys siirtää päävastuu Johnille ei poistanut hänen omaa osuuttaan, vaan sitoi hänet tiukasti samaan murhiin johtaneeseen tapahtumaketjuun.

Tuomio

Maaliskuussa 1995 valamiehistö totesi Marvin Thomas Nissenin syylliseksi Brandonin ensimmäisen asteen murhaan sekä Lisa Lambertin ja Phillip DeVinen toisen asteen murhiin. Erottelu oli olennainen, sillä Brandonin kohdalla rikoksen katsottiin liittyneen suoraan hänen vaientamiseensa rikosilmoituksen jälkeen, kun taas Lisa Lambertin ja Phillip DeVinen kuolemat näyttäytyivät ennen kaikkea todistajien surmina. Marvin tuomittiin kolmesta murhasta kolmeen peräkkäiseen elinkautiseen vankeusrangaistukseen sekä 25 000 dollarin sakkoihin.

Ratkaiseva käänne tapahtui vasta Marvinin oman oikeudenkäynnin jälkeen, kun John Lotterin oikeudenkäynti oli vasta lähestymässä. Maanantaina 15. toukokuuta 1995 Marvin teki nimittäin syyttäjän kanssa sopimuksen, jonka mukaan osavaltio ei vaatisi hänelle kuolemanrangaistusta, jos Marvin todistaisi Johnia vastaan. Sopimus teki Marvinista samalla myös puolustuksen ilmeisimmän hyökkäyskohteen, sillä murhista tuomitulla miehellä oli konkreettinen syy esittää kokonaisuus tavalla, joka säästäisi hänet itsensä kuolemanrangaistukselta.

Oikeudenkäynti: John Lotter

John Lotterin oikeudenkäynti alkoi toukokuun puolivälissä 1995, noin kymmenen viikkoa Marvinin oikeudenkäynnin jälkeen. Marvinin ja syyttäjän välisen sopimuksen jälkeen asetelma oli kuitenkin muuttunut ratkaisevasti – Johnin puolustus olikin hakenut tämän vuoksi lisäaikaa valmistautumiseen, mutta tuomioistuin ei suostunut lykkäämään avauspuheenvuoroja.

Todistuksessaan Marvin kertoi suunnitelleensa Brandonin surmaamista yhdessä Johnin kanssa jo joulupäivästä lähtien, kun Brandon oli ilmoittanut raiskauksesta poliisille. Hänen mukaansa he olivat lähteneet Lisa Lambertin talolle tietäen Brandonin majailevan tämän luona, ja varautuneensa samalla tappamaan myös muut paikalla olevat henkilöt. Marvinin mukaan John yksin oli ampunut kaikki kolme uhria, mutta myönsi itse puukottaneensa Brandonia ensimmäisen laukauksen jälkeen, kun uhri oli vielä selvästi liikkunut.

Marvinin kertomusta tukivat oikeudessa myös rikostekniset todisteet, jotka sitoivat Johnin murhissa käytettyihin välineisiin. Syyttäjän mukaan John oli isänsä veitsen lisäksi varastanut myös surmissa käytetyn aseen. Kun tähän yhdistettiin vielä miesten yritykset rakentaa itselleen alibeja tekojen jälkeen, syyttäjä pystyi esittämään murhat suunnitelmallisena jatkumona ei vain hetken mielijohteesta syntyneenä väkivaltana.

John kuitenkin kiisti koko oikeudenkäynnin ajan osallistuneensa sekä murhien suunnitteluun että niiden toteuttamiseen. Omassa todistuksessaan hän jopa väitti olleensa täysin muualla murhien aikaan. Puolustus pyrkikin rakentamaan epäilyn erityisesti Marvinin kuulusteluissa muuttuneiden kertomusten ympärille, sillä syyttäjän kanssa tehty sopimus antoi hänelle huomattavan henkilökohtaisen edun ja samalla syyn siirtää vastuuta Johnille.

Tuomio

Valamiehistö ei kuitenkaan pitänyt Johnin selitystä uskottavana. Toukokuussa 1995 hänet todettiin syylliseksi kolmeen ensimmäisen asteen murhaan, kolmeen aseen käyttöön rikoksen yhteydessä sekä murtautumiseen. Rangaistus ratkaistiin erillisessä käsittelyssä, ja keskiviikkona 21. helmikuuta 1996 kolmen tuomarin kokoonpano tuomitsi Johnin kuolemaan jokaisesta kolmesta murhasta. Torstaina 29. helmikuuta 1996 oikeus korjasi vielä murtautumiseen ja aseen käyttöön liittyviä vankeusrangaistuksia, mutta kuolemantuomiot jäivät voimaan.

JoAnn Brandonin siviilikanne ja viranomaisten vastuu

Rikosoikeudellisten tuomioiden jälkeen huomio siirtyi siihen, miksi Brandonia ei ollut suojeltu joulupäivän rikosilmoituksen jälkeen, vaikka viranomaiset olivat tienneet seksuaalirikoksesta ja Brandoniin kohdistuneista tappouhkauksista. Hänen äitinsä JoAnn Brandon nostikin tämän vuoksi kanteen Richardsonin piirikuntaa ja sheriffi Charles B. Lauxia vastaan, ja vuonna 1999 asia eteni oikeudenkäyntiin Falls Cityssä. Piirioikeus totesikin lopulta Richardsonin piirikunnan toimineen huolimattomasti ja määräsi JoAnn Brandonille korvauksia hautauskuluista sekä Brandonin ennen kuolemaansa kokemasta kivusta ja kärsimyksestä.

JoAnn Brandon ei kuitenkaan tyytynyt ratkaisuun, vaan valitti päätöksestä. Perjantaina 20. huhtikuuta 2001 Nebraskan korkein oikeus vahvisti, että Richardsonin piirikunta oli laiminlyönyt velvollisuutensa suojella Brandonia. Samalla korkein oikeus kasvatti korvausvastuuta ja vahvisti jopa 80 000 dollarin korvauksen Brandonille ennen kuolemaa aiheutuneesta kärsimyksestä, minkä lisäksi Richardsonin piirikunta määrättiin korvaamaan hautauskuluja noin 6 000 dollarin edestä.

Ratkaisussa otettiin kantaa myös Charles B. Lauxin joulupäivän kuulusteluun, jossa raiskauksesta ja tappouhkauksista kertonut Brandon joutui vastaamaan toistuvasti kysymyksiin omasta sukupuoli-identiteetistään ja seksuaalisuudestaan. Nebraskan korkein oikeus katsoi, että alempi oikeus oli arvioinut tilanteen liian lievästi, kun se ei päätöksessään ollut pitänyt Charles B. Lauxin toimintaa äärimmäisenä ja pöyristyttävänä.

Asia palautettiinkin takaisin alempaan oikeuteen sen arvioimiseksi, oliko kuulustelu aiheuttanut Brandonille vakavaa henkistä kärsimystä. Uudessa käsittelyssä Charles B. Lauxin toiminta katsottiin lopulta tahalliseksi ja poikkeuksellisen epäasialliseksi, mutta sen aiheuttamasta henkisestä kärsimyksestä määrättiin vain 7 000 dollarin korvaus. Lisäksi JoAnn Brandonille määrättiin 5 000 dollaria lapsen menettämiseen liittyvästä omaisten kärsimyksestä, jolloin korvausten kokonaismääräksi muodostui lopulta lähes 100 000 dollaria. Nebraskan korkein oikeus vahvisti lopputuloksen perjantaina 6. joulukuuta 2002.

Tapauksen perintö

Brandonin, Lisa Lambertin ja Phillip DeVinen murhat eivät jääneet vain Richardsonin piirikunnan rikoshistoriaan, vaan nousivat 2000-luvulle tultaessa yhdeksi Yhdysvaltojen tunnetuimmista transihmisiin kohdistuneista väkivaltatapauksista. Julkinen huomio keskittyikin tätä kautta useimmiten juuri Brandoniin, koska hänen kuolemansa näytti konkreettisesti, mihin sukupuoli-identiteettiin kohdistuva viha voi pahimmillaan johtaa.

Laajempaan tietoisuuteen tapaus nousi ennen kaikkea median kautta. Dokumenttielokuva ”The Brandon Teena Story” toi tapahtumat suuremman yleisön tietoon, mutta kansainvälisesti Brandonin tarina tunnetaan ennen kaikkea Kimberly Peircen ohjaamasta elokuvasta ”Boys Don’t Cry”. Kun Hilary Swank voitti vuonna 2000 Oscar-palkinnon Brandonin roolista, tapauksesta tuli osa laajempaa populaarikulttuuria.

Vaikka julkisuus nostikin Brandonin esille yhdeksi tunnetuimmista transvihan uhreista, se samalla myös kavensi koko tapauksen vain yhteen näkökulmaan. Murhan lisäksi kyse olikin ollut myös viranomaisten vähättelevästä suhtautumisesta Brandonin ilmoittamaa seksuaaliväkivaltaa kohtaan sekä siitä, että hänen turvallisuutensa oli tappouhkauksista huolimatta jätetty huomiotta. Lopulta tämä laiminlyönti oli johtanut järkyttävään tapahtumaketjuun, jossa jopa kolme ihmistä oli menettänyt henkensä.

Nykytilanne

Vuoden 2026 viimeisten tietojen mukaan John Lotter suorittaa yhä rangaistustaan Tecumsehin osavaltionvankilassa Nebraskassa, jossa osavaltion kuolemaantuomittuja vankeja säilytetään. Hänen tuomionsa on ollut jo vuosikymmenten ajan valitusten ja uusien hakemusten kohteena, joista huolimatta alkuperäisen tuomion lopputulos ei ole muuttunut.

Marvin Nissen puolestaan suorittaa edelleen kolmea elinkautista vankeusrangaistustaan Lincolnin vankilassa Nebraskassa. Hänen tapauksensa nousi vielä myöhemmin uudelleen esiin, kun Marvin muutti jälleen kertomustaan ja väitti ampuneensa kaikki uhrit itse. Oikeus ei kuitenkaan pitänyt uusia väitteitä kokonaisuuden kannalta ratkaisevina, sillä sen mukaan molemmat miehet olivat joka tapauksessa olleet osallisina murhiin johtaneessa tapahtumaketjussa.

Lähteet ja tulkinta

30 lähdettä
NäytäPiilota

Huom. Osa linkeistä voi olla alueellisesti rajoitettuja, jolloin niiden avaaminen edellyttää VPN-yhteyttä.

  1. State v. Nissen, 252 Neb. 51, 560 N.W.2d 157 (1997) [PDF; raiskaus, Nissenin tuomio].
  2. Brandon v. County of Richardson, 252 Neb. 839, 566 N.W.2d 776 (1997) [PDF; kanne palautetaan käsittelyyn].
  3. State v. Lotter, 255 Neb. 456, 586 N.W.2d 591 (1998) [PDF; tapahtumat, kuolemantuomio].
  4. Brandon v. County of Richardson, 261 Neb. 636, 624 N.W.2d 604 (2001) [PDF; Lauxin kuulustelu, laiminlyönti].
  5. Brandon v. County of Richardson, 264 Neb. 1020, 653 N.W.2d 829 (2002) [PDF; lopulliset korvaukset].
  6. State v. Lotter, 266 Neb. 245, 664 N.W.2d 892 (2003) [PDF; sellitoverin väite Nissenistä].
  7. State v. Lotter, 278 Neb. 466, 771 N.W.2d 551 (2009) [Nissenin kertomuksen muutos].
  8. Lotter v. Houston, 771 F. Supp. 2d 1074 (D. Neb. 2011) [PDF; ruumiinavaukset, tekninen näyttö].
  9. State v. Lotter, 322 Neb. 650 (2026) [PDF; tuorein valitusratkaisu].
  10. Associated Press. (1994, January 3). Man trapped in woman killed. Oregon Daily Emerald, p. 9A [PDF; ruumiit löytyvät, pidätykset].
  11. Associated Press. (1995, August 31). Nissen gets life for murders. Daily Nebraskan, p. 3 [PDF; Nissenin elinkautiset].
  12. United Press International. (2001, April 20). Court faults sheriff in 'Boys Don't Cry' case. UPI Archives.
  13. Associated Press. (2007, September 20). Inmate recants story in killing that led to movie. NBC News.
  14. Brandon Teena. (n.d.). In Wikipedia. Retrieved November 16, 2026.
  15. Editors of Encyclopaedia Britannica. (2026, September 29). Brandon Teena. In Encyclopaedia Britannica.
  16. Hackford-Peer, K. (2022). Transgender man Brandon Teena raped and murdered. EBSCO Research Starters.
  17. Carlisle, R. (n.d.). Brandon Teena murder trial: 1995. In Great American Trials. Encyclopedia.com [oikeudenkäynnit 1995].
  18. Minkowitz, D. (2018, June 20). How I broke, and botched, the Brandon Teena story. The Village Voice [tausta, mediakuvaus].
  19. Forensic Files Now. (2024, June 12). Sheriff Charles Laux: An epilogue [Laux, tekijöiden nykytilanne].
  20. Academy of Motion Picture Arts and Sciences. (n.d.). The 72nd Academy Awards | 2000. Oscars.org [Hilary Swankin Oscar].
  21. The Brandon Teena Story. (n.d.). In Wikipedia. Retrieved November 16, 2026 [vuoden 1998 dokumentti].
  22. Boys Don't Cry (1999 film). (n.d.). In Wikipedia. Retrieved November 16, 2026 [Kimberly Peircen elokuva].
  23. Markel, K. (2024, January 3). 30 years later: The crime that shook Nebraska, inspired movies and increased LGBTQ+ visibility. KMTV 3 News Now.
  24. Burke, K. (2025, November 20). Why we must remember Brandon Teena. The Nation.
  25. Biga, L. A. (2026, June 10). A documentary brought Brandon Teena's murder to a national audience. Its makers are working on a sequel. Flatwater Free Press.
  26. Cliporama. (2014, May 21). Brandon Teena story on 20/20 Downtown (2000) [Video]. YouTube [ABC:n uutisraportti].
  27. True Story Documentary Channel. (2018, October 30). Hatred and homophobia in the heartland of America (Brandon Teena) – True story [Video]. YouTube [dokumentti].
  28. Obscura: A True Crime Podcast. (2018, December 12). Episode 34: The murder of Brandon Teena [Video]. YouTube [podcast].
  29. Better Off Red. (2022, August 4). Brandon Teena | Crue trime | Better Off Red | (NE) [Video]. YouTube.
  30. Novotney, J. (2017, May 6). Murder Museum John Lotter prison interview. Part 1 [Video]. YouTube [Lotterin vankilahaastattelu].

Käsikirjoituksissa esitetyt tapahtumat perustuvat erilaisista onlinejulkaisuista, haastatteluista, oikeudenkäyntiasiakirjoista, videoista, dokumenttielokuvista, podcasteista sekä kirjoista kerättyihin tietoihin. Teksti heijastaa omaa tulkintaani ja ymmärrystäni tapauksesta, enkä voi taata tietojen paikkansapitävyyttä tai täydellisyyttä. Osa jaksoista sisältää spekulatiivista dramatisointia, kuten henkilön fyysisten ja psyykkisten tuntemusten, ajatusten tai tunteiden kuvailua. Nämä elementit perustuvat kuitenkin aina lähteistä kerättyyn faktatietoon ja sen tulkintaan, pyrkien täydentämään tapahtumien kokonaiskuvaa ja kontekstia.

Ossian Virtanen Käsikirjoitus ja juonto · julkaistu 19.11.2026

Kuuntele jakso

Jakso on Spotifyssa tilaajille. Tilaajana voit kuunnella heti kaikki 104 jaksoa. 1 kuukausi 0€ – Spotify Premium -käyttäjille, kun tilaat viimeistään 16.12. Kuukauden jälkeen 1,99 €/kk. Voit perua milloin tahansa.

Tilaa · 1kk 0€ Kuuntele Spotifyssa

Todella loistava podcast, sulla on miellyttävä mutta vakava ääni.

Kuulija Instagram

Samankaltaisia tapauksia

Sam Nordquist

Sam Nordquist

Jakso 6926 minTilaajille2 kommenttia

Sam Nordquist, 24, lähti New Yorkin osavaltioon verkkoromanssin perään. Helmikuussa 2025 hänet ilmoitettiin kadonneeksi. Tapauksesta syytettiin seitsemää.

KaltoinkohteluKiduttaminenSeksuaaliväkivalta

Kommentit

Kirjoita kommentti

Kommentit tarkistetaan ennen julkaisua. Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.