PAHUUDEN ANATOMIA

Kotimainen rikos podcast
Kuuntele Spotifyssä

Jakso 24

Jennifer Daugherty

Jennifer Daugherty kansikuva

30-vuotias Jennifer Daugherty asui Mount Pleasantin vaalipiirissä Pennsylvaniassa. Kognitiivisiin kykyihin alentavasti vaikuttavan kehitysvammansa takia jo aikuisikään varttuneen naisen henkinen toimintakyky vastasi noin 14-vuotiaan tasoa.

Rauhallisesta kasvuympäristöstä ja rakastavasta perheestään huolimatta Jennifer oli joutunut kärsimään erilaisuudestaan koko lapsuutensa. Erityisesti nuorena koululaisena hän joutui usein ilkeän pilkan kohteeksi. Päivä toisensa jälkeen hän päätyi ikätoveriensa kiusaamaksi, jonka takia Jennifer palasi usein koulusta kyyneleet silmissään. Vaikka nuorukaista ei koskaan pahoinpidelty suoranaisesti, muut tytöt tönivät häntä usein koulun käytävillä ja sotkivat hänen hiuksensa muutamia kertoja purukumilla.

Pienestä tytöstä lähtien, Jenniferin suurin haave oli vain olla normaali muiden lasten tapaan. Hän halusi olla osa yhteisöä ja myöhemmin elämässään saada oikean työn, oman asunnon ja ehkä jopa lapsia. Heikkojen kognitiivisten kykyjensä takia hänen oli kuitenkin vaikea arvioida sosiaalisia tilanteita, mikä puolestaan teki naisesta alttiin manipuloinnille ja muille väärinkäytöksille.

Muista ikäisistään poiketen, Jenniferin silmistä säihkyi yhä lapsenomainen innostus ja uteliaisuus ympäröivää maailmaa kohtaan ja nainen ystävystyikin helposti muiden ihmisten kanssa. Ironisesti tämä vahvuus oli myös Jenniferin ilmeisin heikkous. Hänen naiiviutensa ja liiallinen luottamuksensa muihin ihmisiin pitivätkin hänen muun perheensä jatkuvasti varpaillaan.

Vaikka Jenniferin perhe halusikin parhaansa mukaan suojella tytärtään mahdollisilta vaaroilta, he halusivat myös tukea tätä kaikin tavoin pyrkimyksissään kohti itsenäisempää aikuisuutta ja lopulta omaan asuntoon muuttoa. 30-vuotiaan Jenniferin uusi elämä olikin jo hyvässä nousukiidossa, sillä nuori nainen kouluttautui mekaanikoksi ja osallistui elämäntaitotunneille Greensburgissa sijaitsevassa West Place –yhteisökeskuksessa.

Greensburg sijaitsi noin 15 km päässä Mount Pleasantista. Pieni 15000 asukkaan kaupunki oli tunnettu erityisesti kauniista luonnostaan, rauhallisesta asuinympäristöstään ja useista kulttuuritapahtumistaan. Jennifer oli kulkenut 20 minuutin bussimatkan jo useasti käydessään Greensburgissa erilaisissa koulutuksissa ja tapaamisissa mm. lääkärinsä vastaanotolla. Yksin kuljetulla matkalla oli suuri merkitys itsenäisempään toimintaan pyrkivälle Jenniferille, mutta myös hänen perheelleen, joka pyrki antamaan tälle yhä enemmän tilaa toteuttaa itseään ja omia unelmiaan.

West Place –yhteisökeskuksessa Jennifer oli tavannut joukon uusia ihmisiä. Opiskelujen myötä Jennifer vietti aikaansa Greensburgissa yhä enemmän ja uudet tuttavuudet muodostuivat nopeasti ystävyydeksi saakka. Jennifer oli innoissaan mahdollisuudesta laajentaa verkostoaan toiselle paikkakunnalle ja sai tähän myös perheeltään täyden tuen.

Jenniferin yhteisökeskuksessa tapaamat uudet ihmiset eivät pinnan alta tarkasteltuna kuitenkaan olleet varsinaisesti ihanneystäviä uutta alkua tavoittelevalle nuorelle naiselle. Tämän ongelmaisen kuusikon taustoja värittivät monenlaiset henkilökohtaiset haasteet kuten huume- ja alkoholiongelmat, vankilatuomiot, mielenterveysongelmat, erilaiset rikokset – jopa raiskaukset. Joukon yhdistävä tekijä oli lähinnä alaspäin syöksyvä elämänlaatu, mutta monimuotoisista haasteistaan huolimatta he tulivat hyvin toimeen lämpimän ja hyväsydämisen Jenniferin kanssa.

Yksi näistä uusista ystävistä oli vasta 17-vuotias Angela Marinucci, josta oli sittemmin tullut Jenniferille erittäin läheinen ja tärkeä ihminen. Naiset olivat keskustelleet toistensa kanssa usein tunteja puhelimessa eikä suurehko ikäero tuntunut olevan kummallekaan ongelma. Angela oli päätynyt yhteisökeskuksen tarjoamien palvelujen pariin jouduttuaan vakavaan liikenneonnettomuuteen vain pari vuotta aikaisemmin. Tapaturmassa saamansa päävamman myötä hänen kognitiiviset taitonsa ja elämänhallintansa olivat heikentyneet merkittävästi ja nuoren tytön käyttäytyminen oli muuttunut ailahtelevaiseksi.

Toinen Jenniferille tärkeä henkilö oli 24-vuotias Ricky Smyrnes, jonka synkkä ja traumaattinen lapsuus oli jättänyt mieheen lähtemättömät jäljet. Jenniferillä oli ollut suhde nuoreen mieheen jo muutaman viikon ajan, jonka kuluessa kaksikko oli pitänyt yhteyttä toisiinsa myös puhelimitse. Ainut ongelma orastavan suhteen etenemiselle oli kuitenkin se, että Rickyllä oli jo tyttöystävä – Angela Marinucci.

Kolmas pyörä ei pysynyt kauaa salassa Angelalta, sillä tyttö kuuli sattumalta Jenniferin ja Rickyn välillä käydyn puhelinkeskustelun, jossa mies vannoi rakkauttaan uudelle ihastukselleen. Angela kohtasi välittömästi puhelun päätyttyä poikaystävänsä ja tivasi tältä asiasta, mutta täysin odotetusti Ricky kielsi ihastumisensa naiseen. Sen sijaan hän alkoi raivota ja huutaa aggressiivisesti sysäten kaiken vastuun tapahtuneesta Jenniferin harteille.

Angela oli suunniltaan raivosta. Hän halusi kostaa Jenniferille ja päätti kutsua naisen yökylään Greensburgiin voidakseen kostaa tälle nöyryyttämällä naista yhdessä ystäviensä kanssa. Jennifer ottikin tarjouksen vastaan ilahtuneena. Hän oli sopinut aikaisen tapaamisen lääkärinsä kanssa Greensburgin vastaanotolle yökylää seuraavana aamuna, joten ehdotus sopi mitä parhaimmin hänen tuleviin suunnitelmiinsa.

Jennifer Daugherty lähtee kohtalokkaalle matkalleen

8. helmikuuta 2010

Jenniferin mieli oli korkealla, sillä nuorella naisella oli paljon edessään. Ammattiin valmistuminen ja suunnitelmat omaan asuntoon muutosta olivat vasta alkusoittoa tulevasta. Nyt hän ottaisi jälleen uuden askeleen kohti itsenäistä aikuisuutta viettämällä yön ystävänsä luona toisessa kaupungissa. Jännittyneenä tulevasta hän kirjoitti vielä viestin äidilleen ennen lähtöään: ”Hei äiti. Toivon, että sinulla on hyvä päivä töissä ja rakastan sinua kovasti. Puhutaan lisää myöhemmin. Rakkaudella, Jennifer”. Hän merkitsi kirjeeseen vielä ystävänsä asunnon yhteystiedot mahdollisen hätätapauksen varalta ja jätti viestin keittiön pöydälle odottamaan äitinsä kotiin paluuta.

Jenniferin isäpuoli Bobby Murphy kuljetti tyttärensä Mount Pleasantin linja-autoasemalle, jossa kaksikko hyvästeli vielä toisensa ennekuin Jennifer jatkoi matkaansa bussilla kohti Greensburgia. Matkan aikana hän julkaisi vielä MySpace-sivullaan viimeiseksi jääneen viestinsä: ”Nyt on minun hetkeni aloittaa uusi alku ja saada uusia ystäviä ja olla pelkäämättä mitään”.

Greensburgiin saavuttuaan häntä olivat pysäkillä vastassa Rickyn lisäksi myös Jenniferin tuntemat Melvin ja tämän tyttöystävä Amber. Ystävykset tervehtivät toisiaan ja jatkoivat jalan kohti Rickyn asuntoa, joka sijaitsi vain vajaan kilometrin päässä kaksikerroksisessa rakennuksessa.

Talo, jossa Jennifer Daugherty murhattiin
Talo, jossa Jennifer Daughertya pidettiin vankina ja kidutettiin jopa 36 tunnin ajan

Perille päästyään Jennifer tapasi loput ystävistään. Angela, Peggy ja Robert olivat jääneet asunnolle odottamaan, kun Ricky saattajineen oli lähtenyt Jenniferiä vastaan linja-autopysäkille. Vaikka koko ryhmän tapaaminen tulikin varmasti yllätyksenä Jenniferille, hän ei osannut pitää asiaa mitenkään erityisen merkillisenä. Olihan kyseessä kuusi entuudestaan tuttua ihmistä, joita Jennifer piti hyvinä ystävinään ja joihin hän luotti.

Jennifer Daughertyn pahoinpitely ja kidutus

Tilanne sai kuitenkin dramaattisen käänteen miltei heti Jenniferin saavuttua asunnolle, kun kuusikko alkoi pilkkaamaan ja nimittelemään tätä. Jennifer oli luonnollisesti täysin ymmällään tilanteesta. Epäuskoinen hymy huulillaan hän yritti hakea ystäviensä kasvoilta merkkejä mauttomasta pilasta, mutta kohtasi vain halveksuvia katseita.

Tilanne eskaloitui nopeasti fyysisemmäksi, kun Angela ja Ricky alkoivat töniä ja läpsiä avokämmenellä Jenniferiä kasvoihin. He penkoivat uhrinsa käsilaukun läpikotaisin ja varastivat mm. tämän rahat ja puhelimen, jonka jälkeen he sotkivat käsilaukun vedellä ja hammastahnalla pilaten jäljellä olevan sisällön.

Avuton Jennifer oli täysin lamaantunut. Hän oli peloissaan eikä kyennyt vieläkään ymmärtämään mitä oli tekeillä. Ihmiset, joita hän oli pitänyt hyvinä ystävinään, olivat silmänräpäyksessä kääntyneet häntä vastaan. Mutta painajainen oli vasta alkanut, sillä tuntien kuluessa pilkka ja jatkuva alistaminen alkoivat kärjistymään yhä vain julmemmiksi.

Pahoinpitelyjen välissä kuusikko piti keskenään toistuvia kokouksia, joiden aikana ryhmä keskusteli ja päätti seuraavista toimenpiteistä. Kokoontumisten ajaksi Jennifer lukittiin pimeään vaatekomeroon, jossa saattoi vain odottaa musertavan pelon vallassa ryhmän tulevaa siirtoa.

Nöyryyttääkseen Jenniferiä entisestään ryhmä pakotti uhrinsa riisumaan kaikki vaatteensa ja seisomaan keskellä olohuoneen lattiaa. He hieroivat keittiöstä noudettuja erilaisia mausteita avuttoman uhrinsa silmiin ja nauroivat sitten tämän kärsimykselle. Jenniferin silmät olivat kuin tulessa, mutta hänen ympärillään parveilevaa kuusikkoa ei olisi naisen kokema tuska voinut vähempää kiinnostaa. Sen sijaan he saivat vain lisää virtaa Jenniferin itkuisesta epätoivosta.

Hysteerinen Jennifer yritti luonnollisesti puolustaa itseään hyökkääjiään vastaan ja onnistuikin potkaisemaan Amberia kivuliaasti keskivartaloon. Tapahtumaa sivusta seurannut Melvin raivostui silmittömästi äkillisestä käänteestä, koska tiesi tyttöystävänsä olevan raskaana. Mies kiiruhti naisten väliin, heitti Jenniferin seinää vasten ja ryhtyi kuristamaan tätä voimiensa takaa. Lopulta mies kuitenkin irrotti otteensa naisesta ja Jennifer putosi voimattomana lattialle yrittäen haukkoa ilmaa tyhjiin keuhkoihinsa.

Jenniferin yhä toipuessa lattialla edellisestä hyökkäyksestä, Angela päätti käyttää tilaisuuden hyväkseen. Hän haki keittiöstä sakset ja nöyryytti naista entisestään leikkaamalla tämän hiukset – osittain aivan päänahkaan asti. Angela oli silmin nähden ilahtunut aikaansaannoksestaan, sillä hänen tarkoituksensa oli saada Jennifer näyttämään vähemmän haluttavalta poikaystävänsä silmissä. Lopuksi hän maalasi vielä uhrinsa kasvot kynsilakalla ja hieroi tämän ajeltuun päähän puuron ja ulosteiden sekoitusta. Viimeistelläkseen häpäisynsä hän kietoi alastoman Jenniferin jalkojen ympärille vielä sähkökynttilöistä koostuvan jouluvalonauhan ja pakotti naisen seisomaan keskellä lattiaa esittäen joulukuusta.

Myöhään illalla ryhmä pakotti Jenniferin syömään Angelan psykoosilääkettä, Seroquelia. Vahvan psykoosilääkkeen monia ei-toivottuja sivuvaikutuksia ovat mm.  sekavuus, uneliaisuus, huimaus ja desorientaatio. On erittäin todennäköistä, että Jennifer menetti tajuntansa pian lääkkeiden ottamisen jälkeen, koska muut paikallaolijat jättivät hänet yksin olohuoneen lattialle ja menivät kukin nukkumaan.

Seuraava aamu koitti uinuvassa Greensburgissa samanlaisena kuin edellisenäkin päivänä. Helmikuisen pakkassään saatellessa töihin suuntaavia ihmisiä työpaikoilleen, myös Rickyn asuntoon majoittunut ryhmä heräili uuteen päivään. Jenniferistä tosin tuntui aivan siltä kuin nainen ei olisi nukkunut juuri silmäystäkään – hän oli yhä lääketokkurassa ja tunsi olonsa täysin voimattomaksi. Koko yön yli jatkuneet houreiset painajaiset tuntuivat aamun kirkkaassa valossa kuin ivalliselta muistutukselta edellispäivän tapahtumista, jotka olivat sittenkin olleet täyttä totta.

Kaksikerroksisen talon naapurit olivat edellisen päivän ja vielä myöhäisen illankin mittaan panneet merkille useat asunnosta kantautuneet omituiset äänet. Jatkuva pauke ja huudot eivät olleet kuitenkaan aiheuttaneet kuulijoissa konkreettisia toimenpiteitä, sillä kukaan ei ollut kokenut tarpeelliseksi ilmoittaa asiasta poliisille. Apua ei siis ollut tulossa.

Uusi päivä alkoi jälleen Angelan säestämällä nöyryyttämisellä ja fyysisellä väkivallalla. Heti ensitöikseen hän kampesi itsensä olohuoneen lattialla alasti makaavan Jenniferin päälle ja takoi uhriaan nyrkeillään kasvoihin. Jennifer yritti puolustaa itseään parhaansa mukaan, mutta väsyneestä naisesta ei ollut juurikaan vastusta pahoinpitelijälleen.

Jenniferin pakoyritys

Myöhemmin päivällä talo kuitenkin hiljeni muutamaksi tunniksi, kun Robert ja Peggy jäivät kahdestaan vahtimaan vankiaan muiden lähtiessä asunnosta asioilleen. Jennifer yritti vedota kaksikon tunteisiin ja rukoili näitä päästämään hänet vapaaksi, mutta Robert ja Peggy eivät ottaneet naisen pyyntöjä kuuleviin korviinsa.

Jenniferin ensimmäinen oikea mahdollisuus koitti vain hieman myöhemmin päivällä, kun Robert ja Peggy molemmat käänsivät hetkeksi selkänsä vangilleen. Jennifer syöksyi kohti ulko-ovea ja miltei onnistuikin pakoyrityksessään, mutta Robert oli lopulta nopeampi ja ehti estämään tämän aikeet. Noin tuntia myöhemmin, kun loput ryhmästä palasivat takaisin asunnolle, Robert ja Peggy kertoivat Jenniferin pakoyrityksestä muille ja kuusikko päätti jälleen yhteisen kokouksen jälkeen ankarasta rangaistuksesta.

Angela ja Amber poistivat aikaisemmin käyttämistään jouluvaloista sähkökynttilät ja käyttivät sitten jäljelle jäänyttä johtoa sitoakseen Jenniferin kädet ja nilkat toisiinsa. Tämän jälkeen he aloittivat liikuntakyvyttömän uhrinsa silmittömän hakkaamisen käyttäen apunaan virvoitusjuomapulloja, imurin letkua, metallista pyyhetelinettä sekä kainalosauvoja. Tämän jälkeen he hyppivät vuorotellen uhrinsa keskivartalon päällä ja pakottivat Jenniferin juomaan sekoituksen, joka sisälsi mm. virtsaa, ulosteita, valkuaisainetta, ruokaöljyä ja tupakan tuhkaa. Järjettömän väkivallan tuloksena Jennifer sai useita vakavia vammoja erityisesti päänsä ja rintansa alueille.

Jennifer Daughertyn pahoinpitelyssä käytetty kainalosauva
Jennifer Daughertyn pahoinpitelyssä käytetty kainalosauva
Jennifer Daughertyn pahoinpitelyssä käytetty metallinen pyyheteline
Jennifer Daughertyn pahoinpitelyssä käytetty metallinen pyyheteline

Melvin ei tosin ollut vielä tyytyväinen tilanteeseen. Mies raahasi Jenniferin perässään makuuhuoneen lattialle ja sulki oven. Hän tukki uhrinsa suun sukalla ja raiskasi naisen väkivaltaisesti, käyttäen hyväkseen ylävartalonsa painoa pitääkseen tämän aloillaan.

Jennifer oli ollut vankina ja suorastaan epätodellisen julman väkivallan kohteena jo yli 30 tunnin ajan. Ryhmä alkoi hiljalleen ymmärtämään tilanteen todellisuuden ja mahdolliset seuraukset, jos tapahtumat tulisivat julki. Kuusikko kerääntyi jälleen yhteiseen kokoukseensa, jonka lopputulos oli yksimielinen. Jennifer oli tapettava ja todisteista oli hankkiuduttava eroon.

Uupunut Jennifer oli peloissaan ja toisinaan jopa suoranaisen paniikin vallassa. Hän ei ponnisteluistaan huolimatta kyennyt vieläkään ymmärtämään mitä oli tehnyt ansaitakseen parhailta ystäviltään saamansa kohtelun. Ja vaikka hän olikin jo useasti pelännyt oman henkensä puolesta, seuraavaa edes Jennifer ei osannut odottaa.

Jennifer murhataan julmasti

Ricky lähestyi lattialla makaavaa naista. Hän tarttui tätä kädestä ja riuhtaisi tämän ylös. Raahattuaan naisen olohuoneessa olevan pöydän äärelle hän kertoi, että Jennifer tulisi pian kuolemaan, mutta ennen sitä hänen tulisi kirjoittaa itsemurhaviesti. Kaikki kuusi olivat päätyneet kokouksessaan samaan lopputulokseen ja järkeilleet, että viestin avulla, mahdolliset rikosepäilyt voitaisiin ohjata uhriin itseensä. Rickyn sanelema viesti kuului seuraavasti:

”En ole ollut onnellinen vähään aikaan ja minusta tuntuu, että kaikkien olisi parempi olla ilman minua tässä maailmassa. Tapahtuipa mitä tahansa, tulen aina rakastamaan äitiäni ja isäpuoltani ja muuta perhettäni. Veljentyttäreni ja veljenpoikani olisivat onnekkaita, jos heillä olisi parempi täti kuin minä. Olen saanut tarpeekseni tästä elämästä. Hyvästi, Jennifer.”

Jennifer Daughertyn kirjoittama "itsemurhaviesti"
Jennifer Daughertyn kirjoittama ”itsemurhaviesti”

Ricky ja Melvin sitoivat uhrinsa nilkat ja ranteet jälleen kiinni toisiinsa ja kantoivat tämän kylpyhuoneen suojiin. Ricky poistui hetkeksi noutaakseen keittiöstä apuvälineitä ja palasi pian takaisin kylpyhuoneeseen kädessään lihaveitsi, jonka mies ojensi mitään sanomatta kumppanilleen. Melvin tarttui veitseen ja epäröi hetken. Pian hän kuitenkin kumartui naisen viereen, kysyi, oliko tämä valmis kuolemaan ja kohotti veitsen. Hän iski naista kolmesti rintaan, jonka jälkeen ojensi veitsen vierellään odottaneelle Rickylle. Mies jatkoi Melvinin aloittamaa barbaarista hyökkäystä iskemällä Jenniferiä liki 20 kertaa ja viiltämällä tämän kaulan.

Jennifer Daughertyn murhaamiseen käytetty lihaveitsi
Jennifer Daughertyn murhaamiseen käytetty lihaveitsi

Ricky nousi ylös lattialta ja miehet poistuivat yhdessä kylpyhuoneesta. Ovella Melvin kuitenkin pysähtyi äkisti ja huusi Rickylle, että nainen oli sittenkin yhä elossa. Kaiken piinan ja kidutuksen jälkeen Jennifer taisteli yhä elämästään yrittäen epätoivoisesti haukkoa henkeä. Ricky ryntäsi raivoissaan takaisin kylpyhuoneeseen veitsi kädessään ja viilsi Jenniferin ranteet auki. Tämän jälkeen miehet riisuivat uhrinsa sitomiseen käytetyn johdon ja kietoivat sen Jenniferin kaulan ympärille. Ricky ja Melvin vetivät johdon molemmista päistä voimiensa takaa kuristaen Jenniferin lopulta kuoliaaksi.

Jenniferin 36 tuntia kestänyt painajainen oli vihdoin ohi, mutta ryhmällä oli taas uusi haaste edessään. Viimeisen kokouksen tarkoituksena oli vielä päättää, miten ruumiista hankkiudutaan eroon.

Ricky ja Melvin pukivat Jenniferin ruumiin ylle vaatteet ja piilottivat tämän housujen takataskuun aiemmin kirjoitetun itsemurhaviestin. Tämän jälkeen miehet nostivat jätesäkkiin käärityn ruumiin pihalta lainattuun jäteastiaan ja kuljettivat sen roskasäiliön turvin seuraavassa korttelissa sijaitsevan koulun pihamaalle. Koulun parkkipaikalta miehet löysivät pysäköidyn kuorma-auton ja piilottivat ruumiin sen alle.

Jenniferin ruumis löydetään

Ruumiin löytäminen ei vienyt kauaa. Varhain aamulla töidensä pariin palannut kuljettaja löysi jätesäkin kuorma-autonsa alta ja ilmoitti asiasta viranomaisille. Jäljet johtivat nopeasti oikeiden epäiltyjen luokse, kun Jenniferin vanhemmat olivat yhteydessä viranomaisiin yritettyään saada tuloksetta yhteyttä tyttäreensä. Osoite löytyi Jenniferin äidilleen jättämästä viestistä.

Rikospaikka oli järkyttävässä kunnossa. Siitäkin huolimatta, että seinien ja lattian verijälkiä oli yritetty hävittää pyyhkimällä, osa jäljistä oli vielä selkeästi havaittavissa. Kylpyhuoneen lisäksi uhrin verta löydettiin tarkempien tutkimuksien myötä myös suihkukaapista, vessasta ja vaatekomerosta.

Jennifer Daughertyn murhaajat
Jennifer Daughertyn murhaajat. Robert Masters, Peggy Miller, Ricky Smyrnes, Angela Marinucci, Melvin Knight, Amber Meidinger

Kaikki kuusi henkilöä pidätettiin epäiltyinä Jenniferin murhasta ja kuulustelujen myötä järkyttävät tapahtumat alkoivat selvitä viranomaisille koko laajuudessaan. Marraskuussa 2010 alkaneessa oikeudenkäynnissä syyttäjä haki kuolemantuomiota kolmelle osalliselle – Ricky Smyrnes, Melvin Knight ja Amber Meidinger. Angela oli niin ikään ollut merkittävässä roolissa kuolemaan johtaneessa järjettömässä tragediassa, mutta nuoren ikänsä takia hänelle ei voitu esittää rangaistukseksi kuolemantuomiota.

Useat asiantuntijat antoivat oikeudenkäynnin aikana omat lausuntonsa Jennifer Daughertyn kärsimistä vammoista. Yksi näistä henkilöistä oli oikeuspatologi ja entinen piirikunnan kuolinsyytutkija Cyril Wecht, joka oli työhistoriansa aikana analysoinut tuhansia murhatapauksia. Mies kertoi oikeudessa murhan olleen yksi järkyttävimmistä kohtaamistaan tapauksista kuvailemalla Jenniferin kokemaa kidutusta ”äärimmäisenä raakalaismaisuutena”.

Robert ja Peggy olivat ryhmän ainoat jäsenet, jotka eivät olleet osallistuneet varsinaiseen kidutukseen tai murhaan. Syyttäjä kuitenkin totesi, että kaksikolla oli ollut mahdollisuus päättää Jenniferin järkyttävä piina heidän jäädessään kahdestaan vahtimaan vankina pidettyä naista, mutta päättivät toisin. Auttamisen sijaan he kantelivat uhrin pakoyrityksestä muille näiden palattua ja antoivat tilanteen vain eskaloitua entisestään. Tämän lisäksi syyttäjä painotti, että Robert ja Peggy olivat ottaneet aktiivisesti osaa asunnossa järjestettyihin kokouksiin ja lopulta äänestäneet yksimielisesti jopa Jenniferin tappamisesta.

Oikeuden langettamat tuomiot

Angela Marinucci todettiin syylliseksi ensimmäisen asteen murhaan ja tuomittiin elinkautiseen vankeuteen ilman mahdollisuutta ehdonalaiseen. Myöhemmin rangaistusta kuitenkin kevennettiin ja uuden tuomion myötä Angela voi anoa vapautusta ehdonalaiseen aikaisintaan vuonna 2070.

Amber Meidingerin tuomiota kevennettiin naisen todistettua rikoskumppaneitaan vastaan ja todettiin näin ollen lopulta syylliseksi vain kuolemantuottamukseen, kidnappaukseen ja salaliittoon. Kuoleman sijaan hänet tuomittiin ehdottomaan vankeuteen, pituudeltaan 40–80 vuotta. Hän synnytti lapsensa vankeudessa ja pienokainen annettiin välittömästi sijaisperheen hoidettavaksi.

Ryhmän ainoat passiiviset jäsenet, Peggy ja Robert, tuomittiin niin ikään pitkiin rangaistuksiin. Peggy Miller sai osallisuudestaan 35–74 vuotta ja Robert Masters 30–70 vuotta vankeutta.

Ricky Smyrnes ja Melvin Knight tuomittiin molemmat ensimmäisen asteen murhasta kuolemaan. Melvin on vuosien saatossa esittänyt tuomiostaan useita valituksia, joista kaikki on sittemmin hylätty.

Facebook
Threads
WhatsApp
X
Reddit

One thought on “Jennifer Daugherty

  • Parhaita podcasteja mihin olen ikinä törmänny. Aina ilolla oottaa videoita, vaikka ovatkin surullisia ja miten ihminen osaa olla todella paha toiselle.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *