Katherine Mary Knight syntyi lokakuussa 1955 New South Walesissa Australiassa vanhemmilleen Barbara ja Ken Knightille vain puoli tuntia kaksoissiskonsa Joyn jälkeen. Vanhemmat olivat tavanneet toisensa jo vuosia aikaisemmin töiden parissa, kun Ken oli aloittanut työskentelyn teurastamolla ja ihastunut johtajana toimivan Jack Rowanin vaimoon Barbaraan. Kaksikko oli sittemmin karannut yhdessä toiseen kaupunkiin aloittaakseen yhdessä uuden elämän, jonka mahdollistaakseen Barbara oli jättänyt taakseen jopa edellisestä avioliitostaan syntyneet neljä lasta.
Barbaran entisen miehen Jack Rowanin kuoltua vuonna 1959 – Katherinen ollessa vasta 4-vuotias – kaksi hänen aiemmasta avioliitosta syntynyttä poikaansa muuttivat äitinsä luokse asumaan. Kasvuympäristö ei tosin ollut millään muotoa lapsille sopiva, sillä alkoholiin taipuvainen isä Ken käyttäytyi väkivaltaisesti myös lapsiaan kohtaan ja käytti vaimoaan toistuvasti seksuaalisesti hyväkseen.
Perheen äiti Barbara ei tosin itsekään ollut paras mahdollinen vanhempi jälkikasvulleen. Äkkipikaisena ja niin ikään väkivaltaisena tunnettu nainen käytti lastensa kuulleen varsin kyseenalaista kieltä mm. väittäen tyttärilleen, että naisen tehtävä oli vain sietää miehensä toistuvaa seksuaalista hyväksikäyttöä. Nuorelle Katherinelle hän paljasti usein myös sopimattomia yksityiskohtia kokemistaan raiskauksista.
Valitettavasti myös Katherine joutui varttuessaan seksuaalisen hyväksikäytön kohteeksi omien veljiensä toimesta aina 11-vuotiaaksi asti. Tietäen varsin hyvin, että vanhemmat tuskin välittäisivät lastensa tekemisistä tuon taivaallista, hänen ainoaksi vaihtoehdokseen jäi kehittää oma selviytymiskeinonsa katkaisemalla henkisen yhteytensä ympäröivään todellisuuteen. Vuosia kestänyt pelko ja ahdistus estivätkin normaalin tunne-elämän ja sosiaalisten taitojen normaalin kehityksen, jättäen nuoren kehittyvän teinitytön täysin empatiakyvyttömäksi – vailla iloa ja rakkautta.
Varttuessaan Katherine aloitti opinnot Musselburghin lukiossa. Tähän mennessä omissa oloissaan viihtyvästä nuoresta tytöstä oli äitinsä tapaan kasvanut äkkipikainen kiusaaja, jonka takia hän ei tullut juurikaan toimeen muiden opiskelijoiden kanssa. Heikot sosiaaliset taidot vain korostivat entisestään hänen heikkoa itsetuntoaan ja temperamenttisesta luonteestaan huolimatta hänet tunnettiinkin ennen kaikkea varsin eristäytyneenä ja ujona tyttönä. Viitteet epävakaasta luonteesta olivat silti jo vahvasti esillä, sillä Katherine saattoi yhdessä silmänräpäyksessä muuttua mallioppilaasta väkivaltaiseksi raivopääksi käyttäen hyökkäyksissään toisiaan apunaan myös käsillä olevia lyömäaseita – kuten tuoleja tai koulutarvikkeita.
Katherine Knight aloittaa työt teurastamolla
Jätettyään koulunkäynnin lopulta kesken jo 15-vuoden ikäisenä, hädin tuskin luku- ja kirjoitustaitoinen Katherine päätti seurata isänsä jalanjälkiä aloittamalla työt läheisellä teurastamolla. Aluksi pääosin siivoojan roolissa toiminut Katherine ylennettiin pian pestin aloitettuaan lihanleikkaajaksi ja taitavana veitsenkäsittelijänä uudesta työstään innostunut nuori nainen todistikin nopeasti tehokkuutensa.
Työtoverit panivat kuitenkin nopeasti merkille naisen omituisen – jopa pahansuovan – viehätyksen kuolemaa kohtaan. Katherinen nimittäin nähtiin toisinaan repivän teuraseläinten valtimoita auki vain katsellakseen ruhojen vuotavan verta. Naisen poikkeavaan käytökseen ei silti suuremmin kiinnitetty tuolloin huomiota, sillä ystävällisenä – jopa kilttinä – pidetty nainen oli arvokas osa tiivistä työyhteisöä, ja toisaalta hänen toimintansa ei muilta osin antanut syytä suurempaan huoleen.
Katherine suhtautui työhönsä teurastamolla suorastaan intohimoisesti. Aloitettuaan työt lihanleikkaajana hän oli saanut työnantajaltaan lahjaksi jopa upouuden veitsisarjan, jota Katherine vaali ja hoiti kuin suurta aarretta. Työpäivien jälkeen hän ripusti rakkaat työvälineensä aitiopaikalle sänkynsä yläpuolelle – kuin osoituksena hänen ammatillisesta ylpeydestään ja toisaalta samalla myös hänen häiriintyneestä ja synkästä mielenlaadustaan.
David Kellett
Vuonna 1974 Katherinen täytettyä 18 vuotta hän tapasi ensimmäisen miehensä, David Kellettin. Tulisesti alkanut romanssi johti avioliittoon jo parin kuukauden seurustelun jälkeen, kun humalainen David kosi uutta tyttöystäväänsä kostean illan päätteeksi ja pian tämän jälkeen kaksikko vannoi jo toisilleen ikuista rakkautta paikallisessa maistraatissa.
Muodollisuuksien jälkeen tuore aviopari päätyi juhlistamaan yhteistä elämäänsä paikalliseen pubiin, jossa rakastunut kaksikko törmäsi sattumalta myös Katherinen äitiin Barbaraan. Ensikohtaaminen anopin kanssa ei tosin ollut avain sitä mitä David olisi saattanut toivoa, Barbaran kehotettua vävyään varomaan uutta vaimoaan, joka hänen mukaansa saattaisi vielä tappaa miehensä sille päälle satuttuaan.
Barbaran varoitus tyttärensä arvaamattomasta luonteesta kävikin toteen vain tunteja myöhemmin, kun Katherine yritti kuristaa tuoreen aviomiehensä hengiltä tämän nukkuessa. Suoranaisen raivon valtaan joutunut Katherine oli menettänyt malttinsa täysin humalaisen aviomiehensä nukahdettua jo ensimmäisen rakastelukerran jälkeen. Äidiltään Barbaralta saamansa käsityksen mukaan hääyönä tuli nimittäin harrastaa seksiä vähintään viidesti ja petyttyään miehensä puutteelliseen suoritukseen hän oli silmittömän raivon vallassa yrittänyt kuristaa tämän hengiltä.
Kyseenalaisesta alusta huolimatta tuore pari pysyi kuitenkin yhdessä. Pieniä riitoja lukuun ottamatta Katherinen ja Davidin elämä vaikuttikin täysin normaalilta ensimmäisen vuoden ajan, mutta pienin askelin Katherinen väkivaltainen käytös alkoi kuitenkin näytellä kaksikon elämässä yhä suurempaa roolia. Nainen saattoi yhdessä silmäräpäyksessä muuttua hyväntuulisesta kodin hengettärestä raivopäiseksi hirviöksi ja kaksikko ajautui toistuvasti toinen toistaan väkivaltaisempiin yhteenottoihin.
20-vuotissyntymäpäiväänsä mennessä raskaana oleva Katherine oli muuttunut jo sairaalloisen epäluuloiseksi ja mustasukkaiseksi aviomiehestään. Epäluottamus ei tosin ollut täysin tuulesta temmattua, sillä David oli tapaillut toista naista vaimonsa tietämättä jo hyvän aikaa. Heinäkuussa 1976 – vain kuusi viikkoa esikoisensa Melissan syntymän jälkeen – David sai lopulta tarpeekseen väkivaltaisesta vaimostaan tämän yritettyä puukottaa miestään rintaan rikkinäisellä pullolla. Paettuaan Queenslandiin yhdessä uuden tyttöystävänsä kanssa, David jätti Katherinen yksin vastuuseen vastasyntyneestä lapsestaan.
Katherinen mielenterveys rakoilee
Davidin jätettyä vaimonsa, Katherinen mielenterveys alkoi rakoilla toden teolla. Useat silminnäkijät kertoivat nähneensä itkuisen naisen kulkevan pitkin Aberdeenin pääkatua heilutellen lastenvaunuja holtittomasti puolelta toiselle. Katherine oli kuljettanut lapsensa läheiselle rautatieasemalle ja jättänyt lapsensa junanraiteille, mutta valpas kulmakaupan työntekijä oli havainnut tilanteen ajoissa pelastaen pienokaisen varmalta kuolemalta ennen etelään matkaavan junan saapumista.
Vasta muutaman kuukauden ikäinen Melissa selvisi tapauksesta onnekkaasti täysin kunnossa. Viranomaiset kuljettivat kirveellä kaupunkilaisia uhkailleen Katherinen St. Elmon sairaalaan psykiatrista arviointia varten, josta nainen kirjasi itsensä ulos kuitenkin myöhemmin jo saman päivän aikana. Koska viranomaiset eivät olleet esittäneet vaatimuksia mahdollisista rangaistuksista, Katherine sai välikohtauksen jälkeen palata takaisin kotiinsa aivan kuin mitään ei olisi koskaan tapahtunutkaan.
Seuraavana päivänä mustasukkainen Katherine koputti naapurinsa ovelle. Hätääntynyt nainen kertoi oven avanneelle Molly Perrylle tarvitsevansa kyydin sairaalaan voidakseen kuljettaa itkuisen lapsensa lääkärin vastaanotolle. Mollyn lupauduttua auttamaan naista hän saapui teini-ikäisten lastensa kanssa Katherinen asunnolle, jossa raivopäinen Katherine hyökkäsikin täysin yllättäen Mollyn tyttären kimppuun viiltäen veitsellä tätä kasvoihin.
Otettuaan Mollyn lapsineen panttivangeikseen Katherine pakotti naisen veitsellä uhaten kuljettamaan hänet ex-miehensä – Davidin – äidin luokse tappaakseen tämän. Matkalla Mollyn pysähdyttyä huoltoasemalle hänen nuorempi poikansa onnistui kuitenkin pakenemaan autosta, ja viranomaisten saavuttua paikalle metallitangolla huitonut Katherine taltutettiin jälleen kerran ennen kuin panttivangeille tai muille ulkopuolisille ehti aiheutua merkittävää vahinkoa.
Diagnoosi
Katherine kuljetettiin jälleen St. Elmon sairaalaan arviointia varten. Tällä kertaa hänellä diagnosoitiin rajatilapersoonallisuushäiriö, jolle ominaisia piirteitä ovat mm. voimakas tunne-elämän epävakaus, impulsiivinen käyttäytyminen, vaikeudet ihmissuhteissa ja krooninen tyhjyyden tunne. Vaikka persoonallisuushäiriöitä ei vielä tuolloin tunnettu nykyisessä muodossaan varsinaisena mielisairautena, diagnoosin seurauksena viranomaiset eivät tälläkään kertaa nostaneet syytteitä naista vastaan.
Kun tieto Katherinen toiminnasta kantautui nopeasti myös David Kellettin korviin, mies matkusti välittömästi takaisin entisen vaimonsa tueksi. Katherine vapautettiinkin sairaalasta miehensä vastuulle jo seuraavana päivänä. Davidin tehtäväksi annettiin mm. huolehtia Katherinen lääkityksestä sekä seurata hänen mielialaansa ja käyttäytymistään, jotta mahdolliset vaaran merkit kyettäisiin tällä kertaa havaitsemaan ajoissa. Muutettuaan pian tämän jälkeen yhdessä Brisbaneen, David sai töitä kuorma-auton kuljettajana Katherinen aloittaessa jälleen työt paikallisella teurastamolla.
Davidin ja Katherinen liitto rakoilee
Vuoteen 1979 mennessä Davidin ja Katherinen avioliitto oli jo todellisissa vaikeuksissa. Davidin yllätettyä vaimonsa sängystä toisen miehen kanssa kaksikko päätti kuitenkin hankkia vielä toisen lapsen – kuin viimeisenä epätoivoisena yrityksenään pelastaa rakoileva avioliittonsa. Katherinen arvaamattoman käytöksen kuitenkin vain pahennuttua vielä entisestään, David alkoi pelätä jo henkensä puolesta paljastaen huolensa myös siskolleen Sandylle. David kuitenkin pelkäsi liikaa vaimonsa kostoa jättääkseen tämän, ja toistuvista väkivaltaisista yhteenotoista huolimatta aviopari pysyikin edelleen yhdessä.
Väkivaltaisuudet eivät toden totta jääneet vain pienen nahistelun tasolle. Eräänä iltana Davidin palattua kotiin pitkittyneen darts-finaalin takia sovittua myöhemmin, raivostunut Katherine iski miestään paistinpannulla takaraivoon aiheuttaen Davidille kallonmurtuman. David onnistui kuitenkin onnekseen hoipertelemaan naapurin ovelle saadakseen apua ja kuin ihmeen kaupalla selvisi tapauksesta vain täpärästi ilman pysyviä vammoja.
Davidin palattua takaisin kotiinsa noin viikon kestäneen sairaalajakson jälkeen Katherine vannoi jälleen rakkauttaan ja ruokoili miestään luopumaan häntä vastaan nostetuista syytteistä. Parin jatkaessa edelleen yhdessä 24-vuotias Katherine synnyttikin seuraavan lapsensa – Natashan – maaliskuussa 1980. Avioliitto päättyikin lopullisesti vasta neljä vuotta myöhemmin 1984, kun David palasi eräänä päivänä tyhjään kotiin, Katherinen muutettua yllättäen lapsineen takaisin New South Walesin osavaltioon Aberdeeniin.
David Saunders
Katherine ei jäänyt pitkäksi aikaa yksin, vaan alkoi pian muuton jälkeen tapailemaan 38-vuotiasta miestä nimeltä David Saunders. Mies muuttikin nopeasti Katherinen asuntoon Aberdeeniin, mutta kuten aikaisemminkin ruusuinen alku muuttui nopeasti riitelyksi, vainoharhaisen Katherinen alettua syyttämään uutta kumppaniaan pettämisestä.
Riidat eskaloituivat nopeasti väkivaltaisiksi pahoinpitelyiksi. Eräänä iltana Davidin palattua myöhään kotiin, vaatteita silittämässä ollut Katherine löi kumppaniaan silitysraudalla päähän jättäen miehen kasvoille viikkojen ajaksi kuuman metallin polttamat arvet. Väkivaltaisesta käytöksestä huolimatta David halusi kuitenkin yhä jatkaa seurustelua naisystävänsä kanssa – Katherine oli nimittäin ilmeisen taitava sänkykumppani, jonka takia mies oli valmis sietämään tämän äkkipikaista – jopa väkivaltaista luonnetta.
Jatkuvista myrskyistä huolimatta suhde jatkuikin vielä muutamien vuosien ajan. Vielä edes Katherinen tapettua Davidin lemmikkikoiran viiltämällä tämän kaulan auki aivan miehensä silmien alla, naisen käytös ei riittänyt ajamaan kaksikkoa erilleen. Vasta kesäkuussa 1988 Katherinen synnytettyä kolmannen tyttärensä Sarahin, pahoinpitelyt kärjistyivät niin pahoiksi, että David pakkasi lopulta tavaransa ja pakeni vähin äänin 150 km päähän toiseen kaupunkiin.
John Chillingworth
David Saundersin lähdettyä Katherine tapasi seuraavan kumppaninsa John Chillingworthin. Aikaisempien suhteiden tapaan myös tällä kertaa väkivaltaisuudet värittivät kaksikon yhteiseloa. Vain 11 kuukautta tapaamisen jälkeen Katherine synnytti poikalapsen nimeltä Erik, mutta parisuhde päättyi eroon vain muutamaa vuotta myöhemmin Katherinen jätettyä yllättäen miehensä.
John Price
Koska Katherine ei viihtynyt pitkään yksin, hän hakeutui jälleen nopeasti uusiin ihmissuhteisiin. Seuraavien kolmen vuoden ajan hän ajelehtikin suhteesta toiseen etsien epätoivoisesti itselleen pysyvää kumppania. Vuonna 1993 hän tapasi viimein onnekseen 38-vuotiaan John Pricen – muutamaa vuotta aiemmin eronneen miehen, jolla oli edellisestä avioliitostaan kolme lasta.
John oli äärimmäisen omistautunut ja ahkera työntekijä. Hän työskenteli ”Tomago Aluminium” -tehtaalla työnjohtajana, mutta fyysisestä toiminnasta pitävä mies työskenteli mielellään usein myös itse raskaiden koneiden parissa. Miehellä oli hyvä maine paitsi kollegoidensa myös esimiestensä keskuudessa, jonka lisäksi John tunnettiin runsaasta alkoholin käytöstään. Miehen saattoikin useimmiten löytää paikallisesta pubista viettämässä iltaa yhdessä työkavereidensa kanssa.
Katherinen ja Johnin suhde alkoi tuttuun tapaan rauhallisesti. Vaikka John oli ainakin jossain määrin tietoinen Katherinen aikaisempien suhteiden tapahtumista, hän uskoi olevansa naiselle se oikea ja sitä kautta asioiden sujuvan tällä kertaa toisin. Leppoisaa yhdessäeloa kesti tälläkin kertaa silti vain noin vuoden verran, kun Katherinen vainoharhat ja väkivaltaisuus nousivat jälleen hiljalleen esiin ja toistuvat riidat täyttivät pariskunnan arjen.
Katherinen muutettua lapsineen Johnin luokse, pariskunnan riidat siirtyivät täysin uudelle tasolle, kun John kieltäytyi menemästä kumppaninsa kanssa naimisiin. John kertoi olevansa naisen kanssa lähinnä vain loistavan seksin takia, samalla kun Katherine yritti kaikin tavoin suostutella miehen avioliittoon saadakseen osuuden tämän talosta mahdollisen eron koittaessa.
Vaikka Katherine ja John eivät asuneetkaan virallisesti yhdessä, Katherine suhtautui miehensä asuntoon kuin omaansa. Saatuaan viimein selville, että mies oli testamentannut kaiken omaisuutensa asuntoa myöten lapsilleen ja ex-vaimolleen, Katherine päättikin nostaa asian näyttävästi esille ja vaatia Johnilta omaa osuuttaan. Johnin kuitenkin kieltäydyttyä, Katherine päätti kostaa tälle kuvaamalla videokamerallaan miehen töistä varastamia ensiapupakkauksia ja toimitettuaan materiaalin tämän työnantajalle John irtisanottiin työstään tehtaalla.
Tempauksen jälkeen, Johnin heitettyä Katherinen välittömästi ulos talostaan, kukaan ei olisi voinut uskoa, että mies huolisi petollista naista enää koskaan lähelleen. Ero ei kuitenkaan kestänyt pitkään, sillä Johnin saatua työnsä takaisin alumiinitehtaalla, Katherine palasi jälleen lapsineen takaisin miehensä luokse. Ystävien varoituksista huolimatta John halusi itsepintaisesti uskoa parempaan tulevaisuuteen, vaikka pinnan alla kuohui edelleen tuttu arvaamattomuus, johtaen parisuhteen nopeasti vain entistä synkempään, peruuttamattomaan pisteeseen.
Tässä vaiheessa molempien vanhimmat lapset olivat jo muuttaneet pois kotoaan – vain Katherinen nuorimmat lapset, Sarah ja Erik, asuivat yhä äitinsä kanssa. Lasten ollessa päivisin koulussa Katherine käytti yhä enemmän aikaa vain omissa oloissaan katsellen lähinnä sadistisia kauhu- ja pornoelokuvia ruokkien vain entisestään väkivaltaisia fantasioitaan. Häiriintynyt mieltymys kuolemaa kohtaan huokui myös talon oleskelutilan sisustuksesta, jonka Katherine oli koristellut erilaisten eläimien kalloilla ja taljoilla sekä ripustanut kattoon mm. machetteja ja muita teräaseita.
Pariskunnan kipuileva arki saikin dramaattisen käänteen jo parin viikon kuluttua, kun – sunnuntaina 27. helmikuuta 2000 – kaksikko ajautui jälleen väkivaltaiseen yhteenottoon. John onnistui tuolloin onnekseen pakenemaan naapuriin ja hälyttämään paikalle poliisin, jotka kehottivatkin miestä hakemaan oikeudelta pikaisesti päätöksen lähestymiskiellosta tilanteen rauhoittamiseksi.
John Price hakee lähestymiskieltoa
Seuraavana päivänä – maanantaina 28. helmikuuta – järkyttynyt John esitteli työpaikallaan ensimmäistä kertaa Katherinen aiheuttamia vammoja kuten mustelmia ja viiltohaavoja. Saatuaan työnantajaltaan vapaata käydäkseen poliisilaitoksella ja oikeustalolla, John joutui kuitenkin pettymään pahemman kerran saatuaan kuulla, että hakemusta käsiteltäisiin oikeudessa aikaisintaan vasta kolmen viikon kuluttua.
Johnin hoitaessa asioitaan kaupungilla Katherine oli alkanut käyttäytyä omituisesti. Nainen oli pakannut videokameransa laukkuunsa ja lähtenyt tyttärensä Natashan luokse, jossa Katherine oli kuvannut itseään lapsenlastensa seurassa. Videolla hän mm. suuteli ja halaili lapsia sekä kertoi toivovansa kovasti näkevänsä nämä vielä tulevaisuudessa.
Tyttärensä luota lähdettyään Katherine tapasi vielä muutamia ystäviään esitellen näille kehossaan olevia naarmuja ja mustelmia. Vammat hän kertoi saaneensa riideltyään Johnin kanssa yöllä vain muutamaa päivää aikaisemmin. Kuin varmistaakseen jälkien asianmukaisen dokumentoinnin hän vieraili lopuksi vielä lääkärin vastaanotolla, jossa vammat tutkittiin ja kirjattiin tarkasti ylös.
Myöhemmin illalla Katherine vei tyttärensä Natashan illalliselle paikalliseen kiinalaiseen ravintolaan ja kertoi tälle, että illasta olisi tulossa aivan erityinen. Mukaansa Katherine oli ottanut myös nuorimmat lapsensa – Sarahin ja Erikin – ja syötyään annoksensa hän kysyikin Natashalta vielä viimeistä palvelusta pyytäen tätä ottamaan nuorimmat lapsensa yhdeksi yöksi hoitoon. Katherinen lähdettyä ravintolasta takaisin kohti Johnin asuntoa, kukaan ei osannut vielä arvata millaisena seuraava päivä valkenisi vain joitakin tunteja myöhemmin.
John ei ilmesty töihin
Kun säntillisenä työntekijänä tunnettu John ei ilmestynytkään työpaikalleen seuraavana aamuna – tiistaina 1. maaliskuuta – kollegat alkoivat huolestua tilanteesta toden teolla. Edellispäivän keskustelut miehen tilanteesta nostattivat työtovereiden levottomuutta vain entisestään, ja yritettyään turhaan tavoittaa Johnia puhelimitse huolestuneet kollegat ilmoittivat asiasta viranomaisille.
Konstaapelit Furlong ja Matthews saapuivatkin miehen asunnolle jo varhain aamulla noin klo 8.10. Etuovelle ehdittyään he panivat ensitöikseen merkille kahvassa olleet veritahrat, eikä kukaan yrityksistä huolimatta saapunut avaamaan heille ovea. Konstaapelien havaittua vielä talon toisella sivulla maassa lojuneen verisen lihamöykyn, he päättivätkin murtautua sisälle taloon vain kohdatakseen yhden järkyttävimmistä näyistä koko siihenastisen uransa aikana.
Viranomaisten tutkimukset paljastivat nopeasti seinien sisällä tapahtuneet öiset kauheudet. Ympäri asuntoa löydetyt verijäljet paljastivat paitsi selkeät kulkureitit myös John Pricen käymän kamppailun elämästään viimeisinä hetkinään. Uhrin verta löytyi erityisen runsaasti juuri ulko-ovelle johtavalta käytävältä sekä makuuhuoneen sängyltä, lattialta ja seiniltä. John Pricen nyljetty iho roikkui yhtenä palana olohuoneessa lihakoukkuun ripustettuna ja hänen pakaroistaan leikattuja osia löydettiin keittiöstä lautasille aseteltuina.
Katherine itse löydettiin makuuhuoneen sängyltä puolitiedottomassa tilassa tämän nautittua suuren määrän lääkkeitä. Nainen reagoi viranomaisten kysymyksiin lähinnä vain epämääräisin korahduksin. Katherine nousikin jo heti tutkinnan alettua tapauksen pääepäillyksi, sillä nainen oli paitsi ollut paikalla rikoksen tapahtuessa, talosta ei myöskään löydetty murtojälkiä tai muita ulkopuolisen henkilön osallisuuteen viittaavia merkkejä. Virallinen syyte Katherinea vastaan nostettiinkin jo kuusi päivää myöhemmin – 7. maaliskuuta 2000 – naisen ollessa yhä hoidossa sairaalan psykiatrisella osastolla.
Oikeudenkäynti
Tapauksen oikeudenkäynti aloitettiin virallisesti 15. lokakuuta 2001 New South Walesin korkeimmassa oikeudessa. Vaikka kuulusteluissa Katherine olikin toistuvasti kiistänyt syyllisyytensä vedoten muistinmenetykseen, kaikkien yllätykseksi – juuri ennen oikeudenkäynnin alkua – hän muutti lausuntonsa myöntäen syyllisyytensä miehensä John Pricen murhaan.
Odottamaton käänne tuli yllätyksenä paitsi syyttäjälle myös Katherinen puolustukselle. Yllättävä tunnustus muuttikin radikaalisti tulevan murhaoikeudenkäynnin luonnetta, siirtäen painopisteen syyllisyyden todistamisesta Katherinen psykologiseen arviointiin ja lopulta varsinaisen rangaistuksen määrittämiseen.
Katherinen puolustus vetosikin argumenteissaan ”pahoinpidellyn vaimon oireyhtymään” – psykologiseen tilaan, joka kuvaa pitkäaikaisen parisuhdeväkivallan uhrin kokeman trauman, pelon ja avuttomuuden yhteisvaikutuksia. Väitteensä tueksi puolustus esitti oikeudessa mm. Katherinen ennen murhaa kuvaamia videoita sekä vammoja, joita nainen oli esitellyt lääkärille luoden vaikutelman pitkään jatkuneesta hyväksikäytöstä. Oireyhtymään vedoten puolustus perusteli naisen toimineen äärimmäisessä henkisessä ja emotionaalisessa hälytystilassa, jolloin Katherine ei ollut enää kyennyt rationaaliseen ajatteluun tai hallitsemaan impulsiivista väkivaltaista käytöstään.
Syyttäjä ei tietenkään tyytynyt puolustuksen väitteisiin, vaan kuuli oikeudessa useiden psykiatrien arvion Katherinen mielentilasta. Vaikka kaikki heistä päätyivätkin diagnosoimaan naisella jo entuudestaan todetun rajatilapersoonallisuushäiriön, lääkärit totesivat Katherinen olleen murhantekohetkellä kykenevä hallitsemaan toimiaan ja tietoinen toimiensa seurauksista. Heidän mukaansa väkivaltainen käytös ei siis ollut suinkaan ollut mielenterveysongelmista johtuva oire, vaan osa naisen omaa persoonallisuutta ja harkittua toimintaa.
Lisätodisteena harkitusta toiminnasta, syyttäjä kertoi oikeudelle Katherinen nostaneen yöllä pian murhan jälkeen kumppaninsa pankkitililtä 1000 Australian dollaria. Tätä varten hän oli ajanut jopa 25 km päähän Muswellbrookin kaupunkiin – mahdollisesti välttääkseen valvontakameroita ja kumppaninsa tavanomaisesti käyttämiä asiointipaikkoja. Syyttäjä korostikin, että Katherinen päätös käyttää toisessa kaupungissa sijaitsevaa pankkiautomaattia osoitti jälleen tietoista harkintaa, heikentäen entisestään puolustuksen esittämiä väitteitä naisen impulsiivisesta käytöksestä.
Murhayön tapahtumienkulku
Kun syyttäjä esitti oikeudessa rikospaikkatutkinnan yhteydessä kuvattua videomateriaalia ja valokuvia, tuomari antoi halukkaille läsnäolijoille mahdollisuuden poistua paikalta. Tuomari Barry O’Keefen mukaan esitettävä materiaali oli sisällöltään niin järkyttävää, että tallenteiden katsominen saattaisi aiheuttaa voimakasta ahdistusta jopa kokeneemmille viranomaisille. Videokuvamateriaali olikin mahdollisesti kauheinta, jota yksikään istuntoa seurannut henkilö saattoi koskaan uskoa näkevänsä, dokumentoiden rikospaikan järkyttävät yksityiskohdat juuri sellaisina kuin tapausta tutkineet viranomaiset olivat sen nähneet heti tapahtuma-aamuna.
Ruumiinavaus osoitti, että uhria oli puukotettu ainakin 37 kertaa eri puolille kehoa. Haavoja oli saattanut olla enemmänkin, mutta vammojen laajuuden ja Katherinen myöhempien – uhriin kohdistuneiden – toimien vuoksi oli mahdotonta selvittää varmuudella erityisesti kaulan alueella olevien haavojen todellista määrää. Monet syvään ulottuvista puukoniskuista olivat vahingoittaneet myös useita elintärkeitä sisäelimiä kuten aorttaa, keuhkoja, maksaa ja munuaisia.
Uhrin ylävartaloon ja pakaroihin kohdistuneissa veitseniskuissa oli patologin mukaan käytetty huomattavaa voimaa. Vammojen laatuun sopiva pitkäteräinen teurastajanveitsi oli löydetty lattialta ruumiin viereltä, jonka lisäksi ruumiin oikealla puolella olleelta lepotuolilta oli takavarikoitu veitsen teroittamiseen tarkoitettu kivi. Viranomaisten havaintojen mukaan kiveä oli myös selvästi käytetty.
Veritahrojen erilaisten ominaisuuksien ja eri puolilla taloa esiintyvien verijälkien tarkastelu oli osoittanut, että Katherine oli hyökännyt miehensä kimppuun ensimmäisen kerran makuuhuoneessa uhrin ollessa yhä makuuasennossa. Tuolloin aiheutetut haavat olivat kohdistuneet hänen vartalonsa etupuolelle, jonka jälkeen – uhrin noustua sängystä – loput puukoniskuista olivat osuneet miehen selkään tämän pyrkiessä hyökkääjältään pakoon.
Uhrin poistuttua makuuhuoneesta hän oli paennut käytävää pitkin kohti ulko-ovea, Katherinen seuratessa aivan uhrinsa kannoilla iskien veitsellä miestään useita kertoja selkään. Paetessaan John oli yrittänyt sytyttää käytävälle valot. Tässä vaiheessa uhri oli ollut jo yltä päältä veressä rinta- ja selkäpuolelta, ja patologi arveli hyökkääjän aiheuttaneen tämän jälkeen lisää pistohaavoja uhrin vartalon etupuolelle.
Pakoyrityksensä aikana uhri oli onnistunut avaamaan talon etuoven, ja – kuten ulkopuolella olevan kahvan verijäljet olivat myöhemmin osoittaneet – pakenemaan hetkellisesti jopa ulos etupihan puolelle. Ovelta Katherine oli kuitenkin raahannut miehensä takaisin sisälle taloon, jossa John oli lopulta kaatunut käytävälle lähelle olohuoneeseen johtavaa oviaukkoa. Ruumiin ympärillä ollut – noin metri kertaa 2 metriä kokoinen – verilammikko oli ollut niin paksu, että ensimmäisten viranomaisten saapuessa paikalle varhain aamulla veri oli ehtinyt kuivua täydellisesti vasta lammikon reunoilta.
Uhrin maattua kuolleena eteisen lattialla jo jonkin aikaa, Katherine oli raahannut miehensä ruumiin olohuoneen puolelle. Tämä voitiin todistaa rikospaikalta otettujen valokuvien avulla, joissa siirtämisen aikana hankautuneille alueille ei ollut virrannut lammikosta enää merkittäviä määriä nestemäistä verta. Tämän lisäksi tahrojen muodoista voitiin päätellä uhrin ruumiin olleen siirron aikana edelleen kokonainen.
Tämän jälkeen – teurastamolla vuosia työskennellyt – Katherine oli nylkenyt miehensä ruumiin. Asiantuntijan mukaan toimenpide oli suoritettu niin huomattavalla asiantuntemuksella, että uhrin iho – mukaan lukien kasvojen, nenän, korvien, sukupuolielinten iho – muodosti lopulta yhden kokonaisen nahan. Työ oli tehty jopa niin tarkasti, että ruumiinavauksen jälkeen uhrin iho voitiin ommella uudelleen takaisin ruumiin ylle.
Jossain vaiheessa ruumiin nylkemisen jälkeen Katherine oli ripustanut uhrinsa nahan oleskeluhuoneen oven kaiteeseen kiinnitettyyn lihakoukkuun. Paikkaan, josta myös paikalle saapuneet viranomaiset olivat sen myöhemmin löytäneet. Asiantuntijoiden mukaan nyljetystä nahasta voitiin päätellä uhrin pään olleen vielä paikallaan toimenpiteen aikana.
Tämän jälkeen – jossain vaiheessa aamulla ennen kello 7:ää – Katherine oli katkaissut uhrinsa pään. Oikeuslääkärin raportin mukaan pää oli katkaistu erittäin terävän veitsen avulla kolmannen ja neljännen nikaman kohdalta. Uhrin pään irrottaminen tällä tavoin oli vaatinut hänen mukaansa jonkin verran asiantuntemusta, joka vastasi syytetyn – lihanleikkaajan työssään hankkimia – taitoja.
Pään lisäksi myös osa uhrin pakarasta oli leikattu irti. Katherine oli kuljettanut irti leikkaamansa ruumiinosat keittiöön, jossa nainen oli keittänyt uhrin pään suuressa kattilassa kuorimiensa vihannesten seassa. Viranomaisten mukaan veden lämpötila oli heidän saapuessaan vielä arviolta noin 40–50 °C, jonka lisäksi uhrin pää oli tuolloin yhä kattilassa.
Uhrin pakarasta leikatut palat Katherine oli sen sijaan paistanut uunissa. Valmistamansa pihvit hän oli sitten asetellut lautasille yhdessä vihannesten kanssa ja kattanut nimikoidut – uhrin pojalle ja tyttärelle osoitetut – ateriat pöydälle. Kolmas lihan pala oli heitetty takapihalle viranomaisten löydettäväksi – varmuudella ei kuitenkaan voitu todeta oliko se tarkoitettu mahdollisesti vain koirien syötäväksi vai jotakin muuta tarkoitusta varten. Lopuksi Katherine oli raahannut uhrinsa päättömän ja nyljetyn ruumiin vielä takaisin eteiseen verilammikon keskelle, josta viranomaiset olivat löytäneet tämän vain joitakin tunteja myöhemmin.
Katherine Knight tuomitaan elinkautiseen vankeuteen
Tuomari Barry O’Keefe totesi tuomionjulistamisen yhteydessä uskovansa, että Katherinen lavastama itsemurhayritys murhayötä seuraavana aamuna oli vain epäonnistunut pyrkimys manipuloida tapausta tutkineita viranomaisia. Lisäksi hän jätti huomioimatta puolustuksen esittämät väitteet ”pahoinpidellyn vaimon oireyhtymästä”, viitaten syyttäjän esittämiin todisteisiin paitsi tietoisesta toiminnasta myös vakaasta harkinnasta.
Oikeuden päätöksen mukaan Katherine Knight oli äärimmäisen vaarallinen yhteiskunnalle, ja 8. marraskuuta 2001 hänet tuomittiin loppuelämäkseen vankilaan ilman mahdollisuutta ehdonalaiseen vapauteen. Samalla Katherinesta tuli myös ensimmäinen australialainen nainen, jolle oli koko maan historian aikana langetettu näin ankara tuomio.
Tällä hetkellä 69-vuotias Katherine Knight suorittaa elinkautista tuomiotaan Silverwaterin naistenvankilassa New South Walesissa. Vuonna 2017 julkaistun raportin mukaan Katherine ei ole tuomionsa aikana osoittanut väkivaltaista käytöstä muita vankeja tai työntekijöitä kohtaan. Vankilan sisällä hänet tunnetaankin itseasiassa lempinimellä ”The Nanna – mummo” – lempeänä sieluna, joka toimii epävirallisena riitojen sovittelijana muiden vankien välillä. Silti – näennäisen muuttuneesta roolistaan huolimatta – Katherine ei ole missään vaiheessa osoittanut katumusta järkyttävistä teoistaan.
