Maury Travis syntyi lokakuussa 1965 St. Louisissa keskiluokkaiseen perheeseen. Lempinimellä ”Toby” tunnettu poika vietti varhaisen nuoruutensa vanhempiensa – Sandra ja Michael V. Travisin – kanssa julkisessa asuinkompleksissa Carr Squarella, kunnes huhtikuussa 1976 – Travisin ollessa noin 11-vuotias – perhe muutti Fergusonin esikaupunkialueelta ostamaansa taloon.
Maury Travisin lapsuus oli kaikin puolin suhteellisen tavanomainen. Varautuneesta – jopa aavistukseen sisäänpäin kääntyneestä – luonteestaan huolimatta hänet tunnettiin poikkeuksellisen kohteliaana ja toisia kunnioittavana nuorena. Aikuiset, jotka olivat hänen kanssaan tekemisissä, pitivät Maurya hyväkäytöksisenä ja sosiaalisia normeja noudattavana nuorena miehen alkuna. Hänen opettajansa ja ikätoverinsa eivät koskaan kokeneet Maurya uhkaavaksi tai väkivaltaiseksi. Kaiken kaikkiaan hän olikin niin tavallinen ja massaan sulautuva nuorukainen, ettei Maury jättänyt itsestään kovinkaan suurta muistijälkeä ihmisiin, jotka olivat tunteneet hänet lapsuudessaan.
Valmistuttuaan lukiosta vuonna 1985, Maury vietti noin kaksi vuotta armeijan reservissä työskennellen lääkärin ja hammaslääkärin avustajana. Myöhemmin hän työskenteli useissa erilaisissa tehtävissä mm. kuljetusalan yhtiössä sekä vapaaehtoistyöntekijänä vanhainkodissa. Päällisin puolin hänen elämänsä vaikutti täysin normaalilta, eikä mikään hänen käytöksessään antanut pienimpiäkään viitteitä siitä, millaisiin tekoihin hän vielä myöhemmin elämänsä aikana tulisi syyllistymään.
30 vrk ilmainen kokeilu
- Rajattomasti yksinoikeudella tuotettuja podeja
- Ei mainoksia
- 20 tuntia äänikirjoja / kk
Vuonna 1987 22-vuotiaan Mauryn elämään alkoi kuitenkin ilmestyä säröjä, miehen tehtyä ensimmäiset kokeilunsa crack-kokaiinilla. Jyrkkään syöksykierteeseen ajautunut tasainen arki täyttyi nopeasti huumeista ja vuoteen 1988 mennessä riippuvuus ohjasi jo täysin nuoren miehen päivittäisiä toimia. Maury käytti huumeisiin tähän mennessä jopa 300 dollaria päivässä, ja uuden elämäntapansa rahoittaakseen ajautui tehtailemaan lukuisia ryöstöjä.
Keväällä 1988 Maury syyllistyi useisiin St. Louisin alueella huomiota herättäneisiin rikoksiin, ryöstettyään kahdeksan päivän aikana viisi kenkäkauppaa eripuolilla kaupunkia. Pelkoa herättääkseen hän käytti ryöstöissään apuna muovista leikkipyssyä. Uhrien mukaan ryöstäjä oli käyttäytynyt rauhallisesti ja määrätietoisesti, ja useimmissa tapauksissa Maury onnistuikin saamaan rahat kassasta turvautumatta fyysiseen väkivaltaan.
Silminnäkijähavainnot tekijästä ja hänen käyttämästä autostaan johtivat kuitenkin viranomaiset nopeasti syyllisen jäljille. Kiinniotto sujui rauhallisesti, ja viranomaisten mukaan Maury ei tehnyt lainkaan vastarintaa, vaan käyttäytyi päinvastoin jopa kohteliaasti ja kunnioittavasti. Tapausta tutkineet etsivät kertoivatkin olleensa varsin hämmentyneitä kohtaamastaan miehestä, sillä heidän mukaansa Maury Travis ei vastannut lainkaan yleistä käsitystä tyypillisestä rikoksentekijästä.
Tuomiota odottaessaan Maury osallistui kuntoutusohjelmaan, jonka avulla hän väittikin päässeensä eroon huumeriippuvuudestaan. Oikeudessa hän selitti tekojaan vetoamalla päihteidenkäytön sumentamaan arvostelukykyynsä. Tämän lisäksi hänen puolustuksensa esitti useita lausuntoja, jopa kongressiedustajilta ja muilta arvovaltaisilta tahoilta, joissa korostettiin syytetyn katumusta ja vilpitöntä halua kuntoutua.
Maury Travisin ensimmäinen vankilatuomio
Puolustuksen ponnisteluista huolimatta Maury Travis tuomittiin 5. heinäkuuta 1989 viidentoista vuoden ehdottomaan vankeuteen, vain muutamaa kuukautta ennen hänen 24-vuotissyntymäpäiväänsä. Katumuksesta ja puhtaasta rikosrekisteristä huolimatta oikeus piti rangaistusta tarpeellisena, joka merkitsikin Maury Travisille hänen ensimmäisen pitkän vankeustuomionsa alkua.
Vain noin kaksi kuukautta langettavan tuomion jälkeen Maury toimitti käsin kirjoittamansa kirjeen tuomarille. Kirjeessä hän kuvaili elämäänsä vankilassa täysin sietämättömäksi ja vetosi tunteikkaasti horjuvaan mielenterveyteensä. Vetoomuksessaan Maury kertoi mm. itkevänsä itsensä uneen useimpina öinä ja kuvaili jatkuvia mielessään pyöriviä itsemurha-ajatuksia. Mauryn mukaan väkivaltainen ja turvaton ympäristö tekivät myös kuntoutumisesta äärimmäisen vaikeaa, sillä huumeiden ympäröimänä riippuvuudesta irtautuminen oli hänen mukaansa lähes mahdotonta.
Henkilökohtaisesta ja tunteikkaasta vetoomuksestaan huolimatta tuomari ei kuitenkaan koskaan vastannut miehen kirjeeseen. Niinpä Maury jäikin suorittamaan viidentoista vuoden tuomiotaan olosuhteissa, joita hän itse piti täysin epäinhimillisinä ja toivottomina.
Miehen onneksi hänet kuitenkin vapautettiin ehdonalaiseen jo vuonna 1994, miehen istuttua tuomiostaan vain 5 vuotta ja kolme kuukautta. Ennenaikainen vapautuminen johtui ensisijaisesti hänen esimerkillisestä käytöksestään, vaikka vankeutensa aikana miehelle olikin kertynyt jopa 13 merkintää pienistä käytösrikkomuksista.
Vapauduttuaan vankilasta Maury jatkoi hiljaista eloaan St. Louisissa Fergusonin esikaupunkialueella, jossa naapurit pitivät miestä vaatimattomana ja kohteliaana kanssaeläjänä. Omissa oloissaan viihtyvä Maury tuntuikin keskittyvän useiden vuosien ajan lähinnä oman arkensa pyörittämiseen ja tuona aikana hänen tiedetään työskennelleen ainakin paikallisen hotelliravintolan tarjoilijana.
Ruumiita löytyy eripuolilta St. Louisia
Vuoden 2000 heinäkuun lopulla poliisi löysi St. Louisista 61-vuotiaan afroamerikkalaisen Mary Shieldsin ruumiin. Aluksi vain yksittäisenä henkirikoksena pidettyä murhaa alettiin epäilemään mahdollisen sarjamurhaajan teoksi vasta seuraavan vuoden kuluessa, kun uusia – samankaltaiseen profiiliin sopivia – naisuhreja alkoi ilmestyä ympäri kaupunkia pahimmillaan noin kuuden viikon välein.
Maury oli avautunut asiasta samoihin aikoihin tuolloiselle – KDL:n toimituksessa työskentelevälle – tyttöystävälleen Julielle, tiedustellen tältä oliko televisiokanava tehnyt lähetykseensä vielä raporttia murhatuista afroamerikkalaisista naisista. Vaikka aihe olikin herättänyt tuolloin välittömästi Julien journalistisen kiinnostuksen, hän oli pitänyt poikaystävänsä viittauksia mahdolliseen sarjamurhaajaan outoina. Viranomaiset eivät nimittäin olleet tiedotteissaan maininneet vielä sanallakaan naisten katoamisista, saati vihjanneet, että kyseiset tapaukset saattaisivat vieläpä liittyä toisiinsa.
Julien ehdottama uutinen ei koskaan edennytkään ajatusta pidemmälle, sillä edes toimituksen uutispäälliköllä ei ollut aavistustakaan naisen mainitsemista murhista. Tieto tapauksien mahdollisesta yhteydestä julkaistiinkin vasta muutamien kuukausien kuluttua, kun viranomaiset tiedottivat viimein virallisesti mahdollisesta sarjamurhaajasta ”The Stroll” -nimellä kutsutuilla alueilla, jotka tunnettiin ennen kaikkea huumeista ja afroamerikkalaisista seksityöläisistä.
Mauryn ja hänen tuolloisen tyttöystävänsä tiet kuitenkin erosivat myöhemmin jo saman vuoden keväällä, kun Julie alkoi pitää miehen muuttunutta käytöstä vähintäänkin omituisena. Yhä uusien afroamerikkalaisten naisten ruumiiden paljastuessa ympäri kaupunkia, paikallisen poliisin ja FBI:n muodostama työryhmä yritti kuumeisesti selvittää mahdollista tekijää. Aluksi pääosin teiden varsille jätetyt ruumiit näyttivätkin sopivan valkoisen, miespuolisen rekkakuskin profiiliin, mutta uusien ruumiiden yhä ilmaantuessa vaikutti entistäkin todennäköisemmältä, että murhaaja olisi mahdollisesti paikallinen mies, joka tunsi alueen varsin hyvin.
Viranomaiset olivat kuitenkin täysin voimattomia, sillä toistaiseksi murhaaja ei ollut jättänyt jälkeensä ratkaisevia vihjeitä. Toistaiseksi tuntemattomana pysynyt sarjamurhaaja saikin työskennellä täysin rauhassa aina vuoden 2002 toukokuuhun asti, kunnes paikallinen lehtitoimittaja päätti viimein tarttua aiheeseen ja julkaisi vuoden 2001 toukokuussa löydetystä uhrista – 36-vuotiaasta Teresa Wilsonista koskettavan artikkelin.
Afroamerikkalaisiin naisiin kohdistuneet murhat eivät olleet herättäneet näkyvää kiinnostusta yhdessäkään uutistoimituksessa kuluvien kuukausien aikana. Niinpä, toimittaja Bill Smithin sydämellinen etusivun artikkeli aiheesta herättikin laajasti huomiota lukijoiden keskuudessa. Vain viisi päivää kirjoituksen julkaisun jälkeen myös viranomaisten tutkimuksissa tapahtui ensimmäinen merkittävä käänne, kun saamastaan huomiosta innostunut mahdollinen murhaaja otti yhteyttä lehden toimitukseen.
Murhaaja ottaa yhteyttä lehden toimitukseen
Bill Smith sai nimittäin työpaikkansa postilokeroon poikkeuksellisen synkkäsävyisen kirjeen, jossa ylimielinen – murhaajana esiintynyt henkilö – ylisti lehdessä julkaistua artikkelia, paljastaen samalla tietoja myös muista uhreistaan. Kirjeessään hän ilmaisi asian seuraavasti:
Rakas Bill. Kerrassaan hieno nyyhkytarina Teresa Wilsonista. Kirjoitapa yksi myös Greenwadesta. Kirjoita hyvä, niin kerron sinulle, missä myös monet muut ovat. Todistaakseni olevani todellinen, liitin mukaan reittiohjeet numerolle 17. Etsi 50 metrin säteellä X:stä. Julkaise kirjoituksesi sunnuntain lehdessä kuten edellinenkin.
Tekstinkäsittelyohjelman avulla luotu viesti oli tulostettu paperille punaisella ”Lucida Handwriting” -fontilla. Kirjeen mukana oli tekstin lupauksen mukaisesti myös saman tyyppiselle paperille tulostettu kartta, jonka reunat oli leikattu irti – mahdollisesti pyrkimyksenä salata alkuperäisen lähdeverkkosivun osoite. Karttaan oli piirretty pieni X etelään kulkevan valtatie 67:n varrelle West Altonissa. Bill Smith toimittikin kirjeen ensi tilassa viranomaisille, jotka löysivätkin kartalle merkittyä aluetta tutkiessaan tuntemattoman naisen jäänteet.
Kirjeestä ei kuitenkaan onnistuttu taltioimaan DNA:ta tai sormenjälkiä ja hetken aikaa näyttikin siltä, että tutkinta oli lupaavan löydön jälkeen ajautunut jälleen umpikujaan. Kyberrikostutkijat onnistuivat kuitenkin tuntikausia kestäneen puuduttavan etsinnän tuloksena jäljittämään karttatulosteen expedia.com-matkasivustolle, jonka karttapalvelusta vastasi tuohon aikaan Microsoft.
Expedian ja Microsoftin avustuksella liittovaltion tutkijat onnistuivatkin lopulta jäljittämään kaikki karttapalvelun käyttäjät, jotka olivat tutkineet kyseistä aluetta sanomalehdessä julkaistun artikkelin jälkeen. Pian selvisi, että vain yksi tietokone oli ladannut kyseisen kartan illalla 20. toukokuuta. Internet-palveluntarjoajan asiakasrekisterin avulla yhteys paikannettiin nopeasti St. Louisin esikaupunkialueelle Fergusoniin – osoitteeseen 1001 Ford Drive, jossa sijaitsi Maury Travisin koti.
Maury Travis pidätetään
Varhain aamulla 7. kesäkuuta 2002 ylikonstaapeli Tom Sachs St. Louisin poliisista saapui kollegoineen Maury Travisin kotitalolle. Oveen koputettuaan viranomaiset saivat vastaansa varsin kiihtyneeltä vaikuttaneen Maury Travisin ja hänen tyttöystävänsä. Ärtyneesti käyttäytynyt Maury totesi ensitöikseen kellon olevan vasta seitsemän aamulla ja tiedusteli ovella seisovilta poliiseilta, miksi nämä olivat saapuneet paikalle. Ylikonstaapelin todettua miehen kyllä tietävän tarkalleen syyn tulevalle kotietsinnälle, Maury pudotti päänsä alistuneena ja päästi viranomaiset sisälle asuntoonsa.
Heti paikan päällä suoritetuissa kuulusteluissa kävi pian yhä selvemmäksi, ettei Mauryn nykyisellä tyttöystävällä ollut aavistustakaan miesystävänsä kaksoiselämästä ja epäillyistä rikoksista. Viranomaisten suorittaessa etsintöjään miehen talossa myös itse Maury Travisia kuulusteltiin olohuoneen sohvalla jopa tuntien ajan, mutta ylimielisenä esiintynyt mies vältteli parhaansa mukaansa suoria vastauksia ja pysyi viranomaisten mukaan täysin tunteettomana, vailla viitteitä syyllisyydestä tai katumuksesta.
Maury vaikutti pitkään olevan täysin kykenemätön uskomaan, että hänet oli todella vihdoin saatu kiinni. Vasta poliisin paljastettua lehden toimitukseen lähetetyn kirjeen johdattaneen viranomaiset lopulta oikeille jäljille, Maury oli muuttunut hermostuneeksi. Silti hän kieltäytyi yhä päättäväisesti yhteistyöstä viranomaisten kanssa, rummuttaen sormillaan levottomasti pöydän reunaa, kuin aavistaen mitä kaikkea poliisi tulisi vielä löytämään kotietsintänsä aikana.
Kidutuskammio
Vaikka poliisi uskoikin saaneensa vihdoin pitkään etsimänsä sarjamurhaajan kiinni, kukaan ei osannut odottaa valtavaa määrää todisteita, jotka kotietsinnän aikana vielä löydettäisiin. Takavarikoidulta tietokoneelta löydetty sanomalehden toimitukseen lähetty kirje olikin vasta alkua, sillä siistiltä vaikuttanut yläkerta kätki alleen myös kellarikerroksen, joka paljastaisi pian Maury Travisin pimeän puolen, jonka mies oli onnistunut kätkemään naapureiden lisäksi myös tyttöystävältään.
Viranomaisten laajennettua kotietsintänsä myös talon kellariin, järkyttävä todellisuus alkoi viimein paljastua kaikessa karmeudessaan. Aluksi sisustukseltaan varsin tavalliselta vaikuttanut oleskelutila antoi ensivaikutelman täysin normaalista asuintilasta, mutta tarkempi tutkinta paljasti pala palalta sen taakse kätkeytyvän pimeän todellisuuden.
Kellarista löydettiin nimittäin hyvin pian tutkinnan alettua useita konkreettisia merkkejä mahdollisista uhreista ja näihin kohdistetusta kidutuksesta. Tutkijat löysivät mm. kaksi ruoskaa, verisen voidepullon, kondomeja ja viagraa sekä kadonneisiin naisuhreihin liittyviä sanomalehtileikkeitä ja muovipussillisen erilaisia naisten kenkiä. Löydöksiin kuului myös 170 sivuinen ihmisen eritteitä tutkiva kirja, heijastaen miehen perverssiä kiinnostusta kehon nesteisiin ja eritteisiin ja niiden mahdolliseen hyödyntämiseen uhriensa kidutuksessa. Seiniltä, matolta ja useista huonekaluista löydettiin myös lukemattomia verijälkiä, joista taltioitiin lopulta jopa yli 1000 DNA-näytettä.
Viranomaiset takavarikoivat kellarista myös videokuvausvälineitä kuten jalustan ja kameran, jonka avulla Maury oli ikuistanut useiden uhriensa viimeiset hetket. VHS-nauhat löydettiin pian tämän jälkeen seinäpaneelien takaisesta kätköstä, jonka lisäksi samasta piilopaikasta takavarikoitiin myös tappopakkauksesi kutsuttu reppu, joka sisälsi käsi- ja jalkarautojen lisäksi myös muita sidontaan tarkoitettuja tarpeita kuten ilmastointiteippiä, ketjua, riippulukkoja sekä tainnutusaseen.
Kellarista löydettiin etsintöjen yhteydessä viitteitä myös Maury Travisin pitkän aikavälin suunnitelmista. Seinäpaneelien takaisesta kätköstä paljastui nimittäin myös käsin piirretty pohjapiirros kahdesta vankisellistä, jotka Maury oli suunnitellut rakentavansa talonsa kellariin. Mies oli kirjoittanut paperille myös yksityiskohtaisia fantasioitaan uhriensa kaappaamisesta, ja miten hän pitäisi naisia vankeinaan, sitoisi heidät erilaisiin asentoihin ja pakottaisi naiset käyttämään vaippoja.
Maury Travisin toimintatapa
Irrotettavan seinäpaneelin takaa löydetyt VHS-nauhat dokumentoivat varsin yksityiskohtaisesti Mauryn kaappaamien naisten murhat ja suoranaisen kidutuksen. Videonauhat olivatkin viimeinen puuttuva linkki kokonaiskuvan muodostamisessa, sillä materiaalin avulla viranomaiset kykenivät viimein luomaan selkeän kuvan miehen toimintatavoista ja -menetelmistä.
Maury poimi uhrinsa pääasiassa St. Louisin sosioekonomisesti heikossa asemassa olevilta alueilta, joita kutsuttiin kaupunkilaisten keskuudessa yleisesti nimellä “The Stroll”. Termillä viitattiin erityisesti rikollisuudestaan ja prostituutiostaan tunnettuihin kaupunginosiin, ja Mauryn uhrit olivatkin usein huumeriippuvaisia seksityöläisiä, jotka elämänhallintaan liittyvien ongelmiensa takia olivat miehelle helppoja uhreja.
Maury käytti häikäilemättä hyväkseen naisten haavoittuvuuksia esiintymällä ystävällisenä ja turvallisena pelastajana. Ränsistyneiden ajoneuvojen joukossa Mauryn käyttämät kiillotettu Chevy Cavalier ja Mitsubishi Galant vahvistivat vain entisestään hänen siistiä ja luotettavaa olemustaan. Uskottavasti puhunut Maury saikin uhrinsa helposti vakuuttumaan tilanteen turvallisuudesta, jonka turvin hän houkutteli kerta toisensa jälkeen pahaa-aavistamattoman uhrinsa mukaansa ja lopulta Fergusonin esikaupunkialueella sijaitsevaan kotiinsa.
Maury Travisin kodin yläkerta oli moitteettoman siisti ja hyvin hoidettu, joka antoikin hänen uhreilleen turvallisen tunteen näiden saavuttua miehen talolle. Tämän jälkeen tilanne eskaloitui kuitenkin nopeasti uhkaavaksi, miehen johdatettua uhrinsa rennon jutustelun jälkeen talonsa kellariin. Alakertaan johtavat kolmetoista puista porrasta olivatkin monille uhreille heidän viimeinen matkansa, Mauryn raahattua heidät usein väkivaltaisesti alas salaiseen kidutuskammioonsa.
Talon alla oleva suurehko kellaritila oli tuettu muutamilla paksuilla pylväillä, joihin Maury tavallisesti sitoi uhrinsa käsirautojen ja ketjujen avulla. Naisten silmät oli usein peitetty teipillä tai kankaalla, jonka lisäksi hän suukapuloi toisinaan uhrinsa vaimentaakseen naisten tuskaiset avunhuudot.
Kellarissa Maury pakotti avuttomat naiset kanssaan alistaviin ja nöyryyttäviin tekoihin, kuten suuseksiin tai muihin seksuaalisiin suorituksiin, pakottaen uhrinsa toistamaan samalla nöyryyttäviä ja alistavia fraaseja. Kidutuksensa apuna hän käytti usein myös erilaisia esineitä, ja kuten viranomaisten löytämät videotallenteet osoittivat – hänen toimintansa oli varsin suunnitelmallista, keskittyen uhrien fyysiseen ja henkiseen alistamiseen. Järkyttävät teot olivat poikkeuksetta tarkoituksellisen hitaita ja tuskallisia, sillä uhrien kokema pelko ja kärsimys ruokkivat vain entisestään Mauryn sadistista mieltä.
Murhattuaan uhrinsa – yleensä kuristamalla – Maury hävitti naisten ruumiit huolellisesti valitsemiinsa syrjäisiin paikkoihin viivyttääkseen todisteiden löytymistä mahdollisimman pitkään. Ruumiit hän kuljetti autonsa – useimmiten Chevy Cavalierin – tavaratilassa East St. Louisin tai St. Charlesin piirikunnan syrjäisille seuduille – tavallisesti paikkoihin, jotka mies tunsi omasta nuoruudestaan. Ruumiit hän hylkäsi maastoon usein täysin alastomina, osoittaen tällä tavoin täydellistä välinpitämättömyyttä uhrejaan kohtaan, kohdellen ruumiita pelkkinä “roskina”.
Wedding Tape
Löydettyjen VHS-tallenteiden joukosta nousi esiin erityisesti yksi poikkeuksellisen erottuvasti nimetty nauhoite – “Wedding Tape”. Tallenteella esiintyi yhteensä kahdeksan Mauryn aiempaa uhria, joita mies oli kiduttanut ja lopuksi murhannut käyttäen samaa sadistista kaavaa. Kaikki uhrit oli sidottu käsiraudoin ja ketjuin estäen heitä puolustautumasta, jonka jälkeen Maury pakotti heidät kanssaan seksuaalisiin tekoihin kellarin kylmällä lattialla. Raiskauksissaan mies käytti toisinaan apuna erilaisia esineitä kuten olutpulloa tai vessaharjaa, lyöden samalla uhrejaan paljain nyrkein tai antamalla naisille kivuliaita sähköshokkeja kellarista myöhemmin löydetyn tainnutusaseen avulla.
Uhrien tuskaisista huudoista ja aneluista huolimatta, Mauryn kasvot pysyivät täysin ilmeettöminä, miehen keskittyessä vain oman nautintonsa tyydyttämiseen. Uhrejaan hän kuristi usein hitaasti vyön tai ketjun avulla, löysäten välillä otetaan pitkittääkseen tällä tavoin uhrinsa kärsimystä ja lopulta väistämätöntä kuolemaa. Usein hän pakotti uhrejaan myös toistamaan nöyryyttäviä lauseita kerta toisensa jälkeen, korostaen vain entisestään naisten alistettua asemaa ja omaa valtaansa. Kuulet seuraavaksi kahden ”Wedding Tape” -nauhoitteella esiintyvän uhrin järkyttävät tarinat.
Cassandra Walker — Ruumis löydetty 24. maaliskuuta 2001
Cassandra Walker oli tavannut Mauryn St. Louisin kaduilla maaliskuussa 2001, kun vasta 19-vuotias huumeriippuvainen nainen oli ollut jälleen etsimässä maksavaa asiakasta rahoittaakseen seuraavan annoksensa. Tuolloin noin 36-vuotias Maury oli lähestynyt naista uudella mustalla Mitsubishillaan ja pyytänyt naisen kotitalolleen Fergusoniin, polttamaan kanssaan crack-kokaiinia sekä harrastamaan seksiä. Cassandra olikin tarttunut epäröimättä miehen tarjoukseen ja noussut auton kyytiin, sillä hyvin pukeutunut ja vakuuttavasti käyttänyt mies oli vaikuttanut luotettavalta, eikä nuorella naisella näin ollen ollut syytä epäillä joutuvansa tämän seurassa minkäänlaiseen vaaraan. Päätös osoittautui tietenkin myöhemmin kohtalokkaaksi virheeksi, tehden nuoresta Cassandrasta yhden Maury Travisin ensimmäisistä dokumentoiduista uhreista.
Saavuttuaan Mauryn talolle, katutasossa olevan kerroksen moitteeton siisteys ei ollut herättänyt Cassandrassa minkäänlaisia epäilyksiä tulevasta. Aluksi herrasmiehenä esiintynyt Maury oli ohjannut seuralaisensa talon takaosassa sijaitsevaan makuuhuoneeseen, jossa rauhallisesti käyttäytynyt mies oli poltellut crack-kokaiinia vuorotellen seuralaisensa kanssa. Huumeen vaikutuksen alaisena Mauryn käytös oli kuitenkin muuttunut pian dramaattisesti ja seksuaalisten fantasioidensa ohjaamana hänen synkkä persoonallisuutensa oli paljastunut hiljalleen myös pahaa-aavistamattomalle Cassandralle.
Omituisiin pyyntöihin tottunut Cassandra ei ollut miehen toiveita kuitenkaan kavahtanut, sillä rahaa vastaan hän oli jo tottunut täyttämään asiakkaidensa omituisia fantasioita. Puettuaan aurinkolasit, valkoiset alushousut ja T-paidan ylleen Mauryn äänensävy oli alkanut kuitenkin muuttua aggressiivisemmaksi ja komennettuaan valkoisiin alusvaatteisiin pukeutuneen Cassandran takaisin olohuoneeseen mies oli asettanut jalustaan kiinnitetyn videokameran kuvaamaan tapahtumia.
Videolla Mauryn käskettyä naista olemaan katsomatta suoraan häntä kohti, Cassandra kääntyi vastoin ohjetta miehen suuntaan. Tilanteesta raivostunut Maury tarttui naisen ranteeseen vääntäen uhrinsa käden tämän selän taakse ja asetettuaan Cassandralle käsiraudat hän sammutti videokameran hetkeksi.
Seuraavaksi videotallennus jatkui jälleen talon kellarissa, jossa Maury riisui Cassandran täysin alasti ja kidutti uhriaan seksuaalisesti tuntien ajan. Uhrin kahlitut kädet ja jalat oli kiinnitetty toisiinsa selän taakse ketjun avulla tehden liikkumisesta tai puolustautumisesta täysin mahdotonta. Polvillaan olevan naisen hän pakotti sitten kanssaan suuseksiin, läimäytellen samalla uhriaan nyrkein ja avokämmenin kasvoihin sekä haukkuen tätä alatyylisin ilmaisuin.
Orgasmin saatuaan Maury teippasi Cassandran silmät ja suun umpeen ilmastointiteipillä työntäen sitten uhrinsa taaksepäin. Tässä vaiheessa käsi- ja jalkaraudoin kahlittu Cassandra oli saamistaan iskuista jo niin heikossa kunnossa, että nuori nainen kaatui hallitsemattomasti kellarin lattialle.
Mauryn ilmestyttyä hetken kuluttua takaisin videokuvaan mies piteli käsissään nahkaista vyötä. Pujotettuaan vyön toisen pään soljen lävitse hän asetti silmukan Cassandran kaulan ympärille ja ryhtyi vetämään vyötä niin kovaa, että solki antoi murtuen periksi. Mauryn löysättyä otettaan Cassandra virkosi jälleen hetkeksi tajuihinsa, mutta miehen kiristettyä otettaan vyöstä uudelleen hän jatkoi julmaa leikkiään uhrinsa kustannuksella jopa 20 minuutin ajan.
Kuristettuaan uhrinsa lopulta kuoliaaksi Maury asettui kameran eteen ja lausui ivallisesti kyseessä olleen hänen ensimmäinen tapponsa, ja että uhrin henkilöllisyydellä ei ollut hänelle pienintäkään merkitystä. Myöhemmin samana yönä Maury kantoi Cassandran ruumiin autonsa tavaratilaan ja kuljetti sen Highway 64:n varrella sijaitsevalle autiolle alueelle. Viranomaiset löysivät ruumiin samasta paikasta vain reilu kaksi viikkoa myöhemmin.
Alysia Greenwade — Ruumis löydetty 1. huhtikuuta 2001
Huumeriippuvuutensa myötä taloudellisiin vaikeuksiin ajautunut 34-vuotias kahden lapsen äiti – Alysia Greenwade – oli Cassandran tapaan parempien vaihtoehtojen puuttuessa ryhtynyt hankkimaan lisätuloja myymällä seksipalveluja. Vasta hiljattain vankilatuomionsa suorittanut Alysia olikin heti vapautumisensa jälkeen palannut takaisin kadulle, etsien samalla ulospääsyä elämää hallitsevasta riippuvuudestaan paikallisen pastorin avustuksella.
Noustuaan huhtikuun alussa Maury Travisin auton kyytiin tilanne oli eskaloitunut nopeasti kaksion saavuttua miehen talolle. Rauhallisesti käyttäytyneen Mauryn ohjattua uhrinsa alas kellariin mies oli riisunut Alysian täysin alastomaksi ja pakottanut tämän pukemaan päähänsä sotilaallisen – korvat peittävän – talvipäähineen ja peittänyt sen jälkeen uhrinsa silmät kankaalla.
Asetettuaan jälleen videokameran tallentamaan tulevia tapahtumia, Maury määräsi Alysian polvilleen mustan nahkasohvan eteen ja pakotti naisen antamaan suuseksiä. Samalla hän jatkoi väsymättä uhrinsa sanallista ja fyysistä alistamista, kutsuen naista useilla halventavilla ilmauksilla.
Jonkin ajan kuluttua Maury nousi sohvalta pidellen kädessään tainnutusaseelta vaikuttavaa esinettä. Sammutettuaan videotallennuksen hetkeksi, kuvaaminen jatkui seuraavaksi kellarin makuuhuoneessa, jossa Alysia oli pakotettu vatsalleen sängylle. Maury oli sitonut uhrinsa kädet kiinni sängynpäätyyn, tehden uhristaan tällä tavoin täysin liikunta- ja puolustuskyvyttömän.
Seuraavaksi Maury raiskasi sänkyyn kahlitun uhrinsa anaalisesti ja kuvasi tämän sukuelimiä tallentaen kaikki yksityiskohdat tarkasti videolle. Poistuttuaan huoneesta hän palasi hetken kuluttua takaisin kädessään olutpullo, jonka mies työnsi väkivaltaisesti Alysian emättimeen aiheuttaen uhrilleen välittömästi voimakasta kipua ja verenvuotoa. Pullolla suorittamansa raiskauksen aikana hän pakotti Alysian toistamaan jälleen nöyryyttäviä fraaseja ja tiedusteli naiselta halusiko tämä mahdollisesti sanoa vielä jotain omille lapsilleen.
Lopulta Maury kietoi jälleen ketjun uhrinsa kaulan ympärille ja alkoi kuristaa tätä voimakkaasti. Tapansa mukaan hän pitkitti väistämätöntä kuolemaa kiristämällä ja löysäämällä kaulan ympärillä olevaa ketjua, kunnes muutaman minuutin kuluttua videolta oli selvästi nähtävissä, ettei Alysian eloton ruumis enää reagoinut Mauryn sadistiseen leikkiin. Kannettuaan uhrinsa ruumiin jälleen autonsa tavaratilaan, hän suuntasi matkansa St. Clairin piirikunnassa sijainneelle syrjäiselle alueelle, jossa häpäisi maastoon hylkäämänsä ruumiin vielä viimeisen kerran ajamalla autollaan tämän ylitse.
Cassandra Walkerin ja Alysia Greenwaden järkyttävät kidutusmurhat olivat valitettavasti kuitenkin vain pieni osa Mauryn sadistisen toiminnan laajasta ja vielä osin selvittämättömästä kokonaisuudesta. Vaikka mies itse väitti tappaneensa jopa 17 naista, virallisesti hänet on kyetty yhdistämään vain 12 uhriin. Todellinen uhrimäärä onkin mahdollisesti huomattavasti suurempi, sillä edes kaikkia videonauhoilla esiintyviä naisia ei ole kyetty varmuudella tunnistamaan. Lisäksi St. Louisin alueelta löydettiin vuoden 2001 jälkeen lukuisia profiiliin sopivia naisten ruumiita, joiden mahdollista yhteyttä Maury Travisiin ei ole kuitenkaan kyetty varmuudella todistamaan.
Tutkintavankeus ja Mauryn itsemurha
Maury Travisia vastaan kerätyt todisteet kasaantuivat nopeasti tutkinnan edetessä. Maury itse oli passitettu tutkintavankeuteen St. Louisin piirikunnan vankilaan jo kotietsintää seuraavana päivänä – 7. kesäkuuta. Koska mies oli pidätyksen yhteydessä osoittanut vahvoja merkkejä voimakkaasta ahdistuksesta ja mahdollisesta itsetuhoisuudesta, Maury oli määrätty ympärivuorokautiseen tarkkailuun, jolloin vartijan tuli tarkastaa vangin kunto 15 minuutin välein.
10. kesäkuuta – vain kolme päivää Mauryn pidätyksen jälkeen – vankilan turvatoimet kuitenkin pettivät tuhoisin seurauksin. Vartijoiden jätettyä kaksi tarkistuskierrosta väliin, Maurylle oli jäänyt jopa 45 minuuttia aikaa toteuttaa suunnitelmansa, jonka turvin hän oli pujottanut repimänsä lakanankaistaleen WC-istuimen yläpuolella – noin kahden metrin korkeudessa – olevan tuuletusaukon lävitse.
Vartijoiden viimein suoritettua määrätyn tarkistuskierroksensa, Maury Travis löydettiin elottomana vankisellistään itsetekemäänsä silmukkaan hirttäytyneenä. Mies oli työntänyt sieraimiinsa WC-paperia ja tukkinut suunsa kankaalla, jonka jälkeen hän oli peittänyt päänsä tyynyliinalla. Mies oli kaiken tämän lisäksi onnistunut sitomaan vielä ranteensa selkänsä taakse, viitaten vahvaan tahtoon varmistaa oma kuolemansa.
Sellistä löydettiin myös hänen äidilleen osoitettu käsin kirjoitettu viesti:
Rakas äiti. Olen pahoillani sinulle ja koko perheelle aiheuttamastani tuskasta. Kuolemani näyttää olevan ainoa ulospääsy ja loppu kaikelle tälle julkisuudelle. Olit paras äiti, jota ikinä saatoin toivoa, mutta olen ollut sairas päästäni jo pitkään, noin 14-vuotiaasta lähtien. Miksi? Siihen minulla ei ole vastausta.
En ole koskaan elämässäni tuntenut itseäni normaaliksi tai onnelliseksi ja siksi tämä vaikuttaakin parhaalta ratkaisulta kaikille osapuolille – erityisesti minulle itselleni. En halua viettää loppuelämääni lukkojen takana tai pahempaa – antaa heidän tappaa minua neulan avulla. Kerro isoäidille, Marinalle, Jamesille ja muille, että rakastan heitä kovasti, mutta eniten rakastan sinua.
Ikuisesti, poikasi Maury Travis.
Mauryn pelkurimainen itsemurha jätti lukemattomia kysymyksiä vaille vastauksia estäen viranomaisia saamasta lisätietoja hänen rikoksistaan ja mahdollisista muista uhreista. Koska miestä ei koskaan saatu oikeuden eteen vastaamaan toteuttamistaan järkyttävistä murhista, jäivät myös hänen tekojensa todelliset motiivit suurelta osin arvailujen varaan. Vaikka viranomaiset ovat tähän mennessä kyenneet yhdistämään Maury Travisin varmuudella jopa 12 uhriin, todellinen lukumäärä saattaa joidenkin arvioiden mukaan nousta jopa yli 20:een.
