Gabriel Fernandez syntyi Kalifornian Palmdalessa vuonna 2005 vanhemmilleen Arnold Contrerakselle ja Pearl Fernandezille. Gabriel oli perheen kolmesta lapsesta nuorin. 29-vuotias äiti Pearl ei ollut alun perinkään ollut innoissaan kuulleessaan olevansa jälleen raskaana, mutta päätti kaikesta huolimatta synnyttää pojan. Vain kolme päivää synnytyksen jälkeen äiti kuitenkin hylkäsi poikansa sairaalaan, jonka jälkeen Gabriel päätyi isosetänsä Michael Carranzan ja hänen kumppaninsa David Martinezin huostaan.
Miehet ottivat Gabrielin mielellään hoitaakseen ja kasvattivatkin poikaa ongelmitta jopa neljän vuoden ajan. Gabriel oli hyvin kiintynyt isosetäänsä ja tämän miesystävään, sillä nuori poika sai molemmilta miehiltä paljon rakkautta, huomiota ja huolenpitoa.
Tilanne muuttui kuitenkin vuonna 2009, kun Gabriel muutti isovanhempiensa Robert and Sandra Fernandezin luokse. Isoisä ei hyväksynyt Michael Carranzan ja tämän poikaystävän välistä suhdetta väittäen, että miesten kasvattamana pojasta kehittyisi homoseksuaali. Isoisän kerrotaan jopa vihjailleen ilkeämielisesti miesten käyttäneen poikaa seksuaalisesti hyväkseen, mutta poliisi ei koskaan saanut epäilyistä virallista ilmoitusta.
Gabriel ehti asua isovanhempiensa luona kolme vuotta, jonka jälkeen vuonna 2012 hänen äitinsä Pearl haki yhdessä uuden poikaystävänsä Isauro Aguirren kanssa pojan huoltajuutta itselleen. Kyse ei tosin ollut niinkään rakkaudesta, vaan ennemminkin rahasta, sillä Gabrielin avulla Pearl voisi nauttia runsaammista sosiaalietuuksista.
Pearl Fernandez ei todella ollut paras mahdollinen vanhempi omille lapsilleen. Huumeet ja alkoholi olivat kuuluneet naisen arkirutiineihin jo 9-vuotiaasta lähtien, joiden lisäksi hänellä oli nuoruudestaan useita seksuaaliseen hyväksikäyttöön ja väkivaltaan liittyviä kokemuksia. Menneisyyden tapahtumat olivat kasvattaneet nuoresta tytöstä epävakaan ja aggressiivisen aikuisen, jolla oli vaikeuksia hallita omaa käyttäytymistään ja tunnereaktioitaan.
Isovanhemmat olivat syystäkin huolissaan äidin yhtäkkisestä täyskäännöksestä ja taistelivat viimeiseen asti huoltajuuden myöntämistä vastaan. Naisella oli jo nimittäin taustallaan joitakin Gabrielin sisaruksiin liittyviä laiminlyöntejä ja jopa pahoinpitelyjä. Hän oli mm. pahoinpidellyt vanhempaa poikaansa vuonna 2007 ja pitänyt väitteiden mukaan tytärtään nälässä uhaten sitten murtaa tytön leuan, jos tämä itkisi.
Isovanhempien esittämistä peloista huolimatta huoltajuus kuitenkin myönnettiin lopulta äidille. Pojan luovuttamisesta toisen henkilön hoidettavaksi ei ollut alun perinkään tehty virallisia dokumentteja, joten viranomaisten näkökulmasta poika oli kuulunut koko ajan oman äitinsä vastuulle.
Gabriel Fernandezin pahoinpitelyt alkavat
Muutettuaan äitinsä ja tämän poikaystävän luokse asumaan Garbriel aloitti koulunsa Summerwind Elementaryssa. Hyvin pian hänen luokanopettajansa pani merkille, että kaikki ei ollut aivan kunnossa. Pojan iholla alkoi näkyä ruhjeita ja mustelmia, jonka lisäksi Gabriel oli kysynyt opettajaltaan Jennifer Garcialta, oliko normaalia, että oma äiti piiskasi vyöllä.
Koulun normaalin protokollan mukaisesti opettaja teki Gabrielista välittömästi lastensuojeluilmoituksen sosiaalipalvelujen toimistolle, jossa tapauksen otti hoitaakseen Stephanie Rodriguez. Vaikka asia olikin nyt saatettu viranomaisten tietoon, pojan tilanteessa ei näyttänyt tapahtuvan muutosta parempaan.
Gabrielin opettaja havaitsi pojassa tulevien viikkojen kuluessa useita erilaisia pahoinpitelyistä kertovia merkkejä. Eri puolilla kehoa oli havaittavissa mm. erikokoisia palovammoja, viiltoja ja rupia. Gabrielin silmät ja huulet olivat usein turvonneet ja pojan päälaella oli useita erikoikoisia kaljuja laikkuja, joista hiukset oli joko revitty tai ajeltu pois. Toisinaan poika oli poissa koulusta jopa useita päiviä kerrallaan – hänen äitinsä Pearl halusi todennäköisesti piilotella näkyvimpiä vammoja ja antaa niille aikaa parantua ennen Garbrielin palaamista takaisin kouluun.
Opettaja ei tietenkään ollut jättänyt asiaa sikseen, vaan oli jatkanut sinnikkäästi ilmoituksien tekemistä sosiaaliviranomaisille aina havaittuaan pojan kehossa uusia vammoja. Jokaisella kerralla hänelle oli vakuutettu, että vastuussa oleva sosiaalityöntekijä, Stephanie Rodriguez, tarkistaisi Gabrielin tilanteen ensi tilassa, mutta toistuvista lupauksista huolimatta pojan vointi näytti vain heikkenevän.
Gabrielin palattua jälleen takaisin kouluun oltuaan poissa yhtäjaksoisesti lähes kahden viikon ajan, opettaja Jennifer pani merkille, että tilanne oli kääntynyt dramaattisesti huonompaan suuntaan. Garbrielin molemmat silmät olivat mustelmilla ja otsan iho kuoriutui irti laajalta alueelta. Tämän lisäksi poika kertoi äitinsä ampuneen häntä ilmakiväärillä kasvoihin. Opettaja yritti jälleen tavoittaa pojan nimettyä sosiaalityöntekijää, mutta hänen jättämiinsä soittopyyntöihin ei koskaan palattu.
Sosiaaliviranomaisten vakuutteluista huolimatta lääketieteellistä seurantaa ei ollut koskaan tehty. Itse asiassa sosiaalityöntekijät eivät olleet useimmilla käynneillä edes tavanneet poikaa henkilökohtaisesti, vaan käyntien yhteydessä tapahtuneet keskustelut oli käyty lähinnä Gabrielin äidin ja isäpuolen kanssa. Näin ollen vaikka eri viranomaiset olivat tehneet Gabrielin asunnolle useita vierailuja, yhdelläkään kerralla ei ollut havaittu riittävästi merkkejä, jotka olisivat johtaneet huostaanottoon. Kaikista käynneistä ei ollut edes olemassa yksityiskohtaisia muistiinpanoja tai raportteja.
Gabrielin opettaja ei toki ollut ainoa, joka oli huolissaan pojan terveydentilasta ja hyvinvoinnista. Hänen isovanhempansa olivat sosiaaliviranomaisiin yhteydessä jopa kolme kertaa ja puhuivat kahdesti sheriffille epäilyistään ja lapsenlapsensa tilanteesta. Poliisi olikin käynyt kuulemassa Gabrielia henkilökohtaisesti tämän kotona, mutta ymmärryksen sijaan apulaisseriffit olivat vain kutsuneet tätä valehtelijaksi.
Äiti Pearl ja tämän poikaystävä Isauro eivät tosin olleet kieltäneet missään vaiheessa pojalla ilmoitettuja vammoja. He vain keksivät jokaisella kerralla uusia tekosyitä mm. väittäen vammojen olevan Gabrielin vanhempien sisarusten tai naapuruston muiden lasten aiheuttamia. Pojan äiti oli myös pakottanut Gabrielin sisarukset valehtelemaan viranomaisille, jos näiltä tiedusteltaisiin asiasta. Lapsille ei tietenkään jäänyt muuta mahdollisuutta kuin totella, sillä molemmat pelkäsivät itse joutuvansa vanhempiensa pahoinpitelemiksi. Sen sijaan, että sosiaaliviranomaiset olisivat tutkineet asiaa esimerkiksi pyytämällä vammoista lääkärin lausuntoa, he päättivät vain luottaa vanhempien sanaan asiassa.
Pienen Gabrielin elämä oli päivästä toiseen suoranaista helvettiä. Sosiaalityöntekijät sen enempää kuin muutkaan viranomaiset eivät tuntuneet ottavan tosissaan jatkuvia lastensuojeluilmoituksia. Kuukausien jälkeen Garbriel ei kertonut enää edes opettajalleen kotinsa tapahtumista, sillä poika ei uskonut, että tästä olisi joka tapauksessa mitään apua. Koulupäivän loputtua poika murtui usein kyyneliin ja itki opettajalleen, ettei olisi halunnut palata kotiinsa. Silti päivä toisensa jälkeen pieni nuorukainen joutui palaamaan takaisin vanhempiensa luokse pahoinpideltäväksi.
Eräänä perjantaina, noin kuukausi ennen kohtalokasta päivää, äiti oli jälleen käymässä poikansa kanssa sosiaalitoimistolla, kun vuorossa ollut vartija Arturo Martinez, pani merkille pojan vartalossa ja kasvoissa näkyvät mustelmat. Hän kertoi havainnoistaan perheväkivaltayksikön sosiaalityöntekijälle, mutta lyhyen konsultoinnin jälkeen naisen esimies kielsi tätä kirjaamasta tapausta. Työaika oli päättymässä eikä työnantaja ollut valmis maksamaan mahdollisista ylitöistä. Virkailija joutui siis jättämään asian sikseen, mutta ojensi vaivihkaa vartijalle pojan kotioloihin liittyvät tiedot ja pyysi miestä tekemään asiasta ilmoituksen poliisille.
Vartija Arturo Martinez tiesi rikkovansa räikeästi vaitiolovelvollisuuttaan, mutta tarttui tästäkin huolimatta päättäväisesti puhelimeen soittaakseen viranomaisille. Miehen pettymykseksi hätäkeskus ei kuitenkaan ottanut ilmoitusta vastaan, koska kyseessä ei ollut kiireellinen tapaus, joten Arturo yritti onneaan vielä seriffin kanssa. Siitäkin huolimatta, että vartija riskeerasi jopa oman työpaikkansa pienen pojan hyväksi, asia ei edennyt tälläkään kertaa suuntaan tai toiseen.
Siitäkin huolimatta, että Gabriel oli jo kuukausien ajan joutunut systemaattisen pahoinpitelyn ja kidutuksen uhriksi, hän ei ollut menettänyt uskoaan omaan äitiinsä, jolta halusi vielä viimeisinä päivinäänkin vain rakkautta ja hyväksyntää. Viimeiseksi koulutyökseen jääneessä äitienpäiväkortissa, hän kirjoitti, miten kovasti rakasti äitiään ja kuinka kaunis hän oli. Projektia varten opettaja oli ottanut Gabrielista myös valokuvia, joista hymyilevän pojan kasvoilta saattoi selkeästi havaita tummat silmät ja pahoinpitelyn seurauksena irronneet etuhampaat.
Kaiken kaikkiaan Gabrielista ehdittiin tekemään jopa 60 lastensuojeluilmoitusta. Tilanteeseen ei silti tästäkään huolimatta suhtauduttu missään vaiheessa riittävällä vakavuudella ja äidin toimia tutkittiinkin koko puolen vuoden ajanjaksolla vain kahdeksan kertaa.
Gabriel Fernandez menehtyy pahoinpitelyn seurauksena
Kuusi kuukautta kestänyt piina saapui viimein päätökseensä 22. toukokuuta 2013, kun Garbrielin äiti Pearl soitti hätänumeroon ilmoittaakseen, ettei hänen poikansa enää hengittänyt. Myös pojan isäpuoli Isauro ilmoitti niin ikään tapahtumasta hätänumeroon, jossa häntä ohjeistettiin antamaan pojalle elvytystä, kunnes ensiapu olisi saapunut paikalle.
Ambulanssi saapui nopeasti ilmoituksen jälkeen asuntokompleksin edustalle. Garbrielin vanhempi veli juoksi ensihoitajia vastaan ja opasti heidät nopeasti asuntoon, josta verinen Gabriel löydettiin alastomana lattialta jalat ja kädet levällään. Ensihoitajat panivat heti merkille vanhempien merkillisen käytöksen sillä kumpikaan ei tuntunut olevan lainkaan huolissaan pienen pojan tilasta. Isäpuoli oli vain todennut kylmästi paikalle saapuneille ensihoitajille Garbrielin olevan homoseksuaali.
Hengenvaarallisesti loukkaantunut Gabriel kiidätettiin välittömästi sairaalaan tehokkaampaa hoitoa varten. Nuoren pojan kärsimät vammat olivat kuitenkin niin vakavia, että mitään ei ollut enää tehtävissä. Sairaalassa lääkäri julisti Gabrielin aivokuolleeksi ja vain kaksi päivää myöhemmin 24. toukokuuta 2013 nuori 8-vuotias poika menehtyi saamiinsa vammoihin.
Poliisi oli kuulustellut alustavasti molempia vanhempia paikan päällä heti tapahtuman jälkeen. Äidin ja isäpuolen epäilyttävä käytös oli pantu merkille myös viranomaisten toimesta. Kumpikaan vanhemmista ei ollut ensinnäkään ollut halukas lähtemään poikansa kanssa sairaalaan. Tämän lisäksi heidän mukaansa Garbriel oli satuttanut itsensä kahvipöydän kulmaan leikin tuoksinassa, vaikka veriroiskeet ympäri asuntoa kertoivat jo itsessään täysin erilaisen tarinan tapahtumista. Isäpuoli myös näytti vain teeskennelleen antaneensa pojalle elvytystä hätäpuhelun aikana, sillä vaikka lattialta löydetty poika oli yltä päältä veren tahrima, miehen kädet, kasvot ja vaatteet olivat täysin tahrattomat. Mies oli myös painottanut poliisille, että Gabrielin kertomuksia ei kannattaisi ottaa tosissaan, koska poika oli parantumaton valehtelija ja homoseksuaali.
Gabriel Fernandezin vanhemmat saavat syytteet ensimmäisen asteen murhasta
Näyttö vanhempia vastaan oli selkeä ja molemmat pidätettiin jo hätäpuhelua seuraavana päivä 23. toukokuuta 2013. Äitiä syytettiin lapsen terveyden törkeästä vaarantamisesta ja isäpuolta murhan yrityksestä, mutta pojan kuoltua sairaalassa seuraavana päivänä, molempia koskevat syytenimikkeet muutettiin ensimmäisen asteen murhaksi.
Pojalla todetut laajamittaiset vammat viittasivat selkeästi pitkään jatkuneeseen määrätietoiseen ja tahalliseen pahoinpitelyyn – jopa suoranaiseen kidutukseen. Tätä puolsivat myös asunnosta löydetyt lukemattomat verijäljet ja pahoinpitelyissä apuna käytetyt esineet kuten datakaapeli, vaateripustin, vyö ja baseball-maila. Tarkemmat yksityiskohdat paljastuivat kuitenkin vasta Gabrielin sisarusten kuulusteluissa.
Sisaruksien mukaan vanhemmat tuntuivat suorastaan nauttivan Gabrielin pahoinpitelystä. He kertoivat vanhempiensa nauraneen aina hyökkäyksien aikana. Pieni poika oli mm. pakotettu syömään kissanhiekkaa, ulostetta ja pilaantunutta ruokaa.
Vanhempien sadistisella mielikuvituksella ei tuntunut olevan minkäänlaisia rajoja. Jatkuvien järkyttävien pahoinpitelyjen lisäksi pojan ei annettu leikkiä lainkaan leluilla tai nähdä kavereitaan. Hänet pakotettiin usein makuuhuoneessa sijainneeseen matalaan lukittuun kaappiin, jossa poika vietti öitään käsiraudoissa suukapuloituna.
Pieni ja avuton 8-vuotias poika oli helppo kohde erityisesti suurikokoiselle isäpuolelleen. Mies ärsyyntyi usein Gabrielin oletetusta homoseksuaalisuudesta ja yritti saada pojan kuntoon väkivallan avulla aina, kun tämä osoitti naisellisia piirteitä. Hän antoi pojalle usein rangaistuksena myös jääkylmiä suihkuja sen jälkeen, kun hänen silmilleen oli ensin ruiskutettu pippurisumutetta. Gabrielin sisarukset kertoivat miehen myös lyöneen poikaa nyrkeillään keskivartaloon kuristaen tätä samalla kaulasta, kunnes poika oli menettänyt lopulta tajuntansa.
Kohtalokkaana päivänä äiti ja isäpuoli olivat pahoinpidelleet jälleen Gabrielia tämän huonon käytöksen takia. Sisarukset muistelivat pojan itkeneen ja huutaneen kivusta hyökkäyksen aikana. Yhtäkkiä oli kuitenkin tullut täysin hiljaista, jonka jälkeen vanhemmat olivat raahanneet pojan kylpyhuoneeseen jääkylmään suihkuun ja huutaneet raivoissaan pojalle yrittäen saada tämän virkoamaan. Kun yrityksistä huolimatta poika ei enää kuitenkaan palannut tajuihinsa isäpuoli oli kantanut elottoman Gabrielin takaisin olohuoneen lattialle ja komentanut sitten tämän vanhemman veljen siivoamaan kylpyhuoneen lattialle syntyneen sotkun. Tämän jälkeen molemmat vanhemmat olivat ilmoittaneet elottomasta pojastaan hätänumeroon.
Ruumiinavaus
Oikeuslääketieteellinen tutkimus vei lopulta jopa kaksi päivää. Ruumiinavauksen suorittanut patologi ei ollut koskaan uransa aikana nähnyt yhtä paljon vammoja yhdellä lapsella. Uhrilla oli mm. kallon murtuma sekä useita eriasteisia ruhjeita ja murtumia kylkiluissa, joista voitiin päätellä vammojen syntyneen useiden viikkojen aikana systemaattisen pahoinpitelyn tuloksena. Kehosta löytyi myös lukemattomia arpia sekä avoimia haavoja ja iho oli kauttaaltaan sinertävä useiden mustelmien takia.
Ruumiinavauksessa paljastui yhä vain toinen toistaan järkyttävämpiä todisteita pojan kauhistuttavista kokemuksista. Ruumiista löydettiin yhteensä jopa 9 ilmakiväärin haulia ja osa kaulan etuosan ihosta puuttui kokonaan. Repeytynyt maksa viittasi äärimmäisen voimakkaaseen iskuun keskivartalon oikealla puolella, jonka lisäksi pojan penistä oli poltettu ja viillelty. Kutistuneen kateenkorvan perusteella voitiin päätellä, että uhri oli kärsinyt vakavasta stressistä ja aliravitsemuksesta jopa useita kuukausia, mutta virallisen raportin mukaan kuoleman todettiin kuitenkin johtuneen tylpän esineen aiheuttamasta traumasta.
Oikeudenkäynnit
Oikeudenkäynnit aloitettiin viimein noin neljä vuotta myöhemmin syyskuussa 2017. Syyttäjä vaati molemmille tekijöille kuolemantuomioita ensimmäisen asteen murhista ja heidän tapauksensa käsiteltiin erikseen omissa oikeudenkäynneissään.
Isäpuoli Isauro Aguirre kiisti jyrkästi häntä vastaan esitetyt syytteet. Puolustus yrittikin vierittää vastuun tapahtumista äidin harteille vedoten siihen, että tämä oli ollut ennen kuolemaa pääasiallinen pahoinpitelijä ja liikkeelle paneva voima. Heidän mukaansa isäpuolen tarkoituksena ei ollut koskaan tappaa pientä poikaa. Väitteidensä tueksi puolustus yritti vielä luoda isäpuolesta kuvaa välittävänä ja huolehtivana ihmisenä esittämällä tästä oikeudessa kuulusteluvideoita, joissa tämä itki kertoessaan kohtalokkaista tapahtumista.
Valamiehistö kallistui kuitenkin syyttäjän kannalle ja 14. marraskuuta 2017 totesi miehen syylliseksi ensimmäisen asteen murhaan ja kidutukseen. Noin kuukausi myöhemmin 13. joulukuuta 2017 valamiehistö esitti syytetylle rangaistukseksi kuolemantuomiota, jonka tuomari George Lomeli hyväksyi.
Gabrielin äiti Pearl Fernandez tunnusti 15. helmikuuta 2018 syyllisyytensä ensimmäisen asteen murhaan ja kidutukseen osana sopimusta välttääkseen kuolemanrangaistuksen. Käytännössä tämä tarkoitti sitä, että Pearl Fernandezin tapauksen käsittelyyn ei tarvittu enää oikeudenkäyntiä, vaan sopimuksen nojalla nainen tuomittiin elinkautiseen vankeuteen ilman mahdollisuutta ehdonalaiseen vapauteen. Tapauksen käsittelyssä hän avasi tuntemuksiaan seuraavasti:
Haluan pyytää anteeksi tapahtunutta. Toivon, että Gabriel olisi elossa. Joka päivä toivon, että olisin tehnyt parempia valintoja. Olen pahoillani lapsieni puolesta ja haluan heidän tietävän, että rakastan heitä.
Tunnustuksestaan huolimatta Pearl esitti 8. huhtikuuta 2021 tuomioistuimelle vetoomuksen, jossa vaati tapauksen uudelleenkäsittelyä. Los Angelesin korkeimman oikeuden tuomari George Lomeli tutki huolellisesti naisen jättämän anomuksen ja totesi lopulta, ettei Pearl Fernandezin tapausta ollut syytä käsitellä uudestaan. Näin ollen naisen aikaisempi elinkautistuomio jäi voimaan sellaisenaan.
Sosiaalityöntekijöiden laiminlyönnit ja oikeudenkäynti
Myös järkyttävään tapaukseen liittyvien sosiaalityöntekijöiden osallisuutta käsiteltiin oikeudessa. Kyseiset sosiaalityöntekijät olivat mm. vähätelleet pahoinpitelyistä heille esitettyjä todisteita ja raportoineet virheellisesti pojan kotiolojen parantuneen, vaikka tällaisesta ei ollut todellisuudessa minkäänlaisia viitteitä.
Yhteensä neljää sosiaalitoimiston työntekijää, joista kaksi oli esimiehiä, syytettiin mm. lapsen hyväksikäytöstä ja julkisten tietojen väärentämisestä. Toteutuessaan ennennäkemättömät syytteet olisivat johtaneet jopa 11 vuoden vankeusrangaistuksiin. Oikeustieteilijä Charlotte Hinkampin mukaan pojan jatkuvasta pahoinpitelystä oli ollut enemmän kuin riittävästi todisteita, mutta tästäkään huolimatta lasten ja perhepalvelujen osasto ei ollut ryhtynyt tarvittaviin toimiin nuorukaisen pelastamiseksi.
Lapsen hyväksikäyttösyytteistä kuitenkin luovuttiin vuonna 2020. Muutoksenhakutuomioistuimen tuomarit päättivät, että sosiaalityöntekijöiden räikeistä laiminlyönneistä huolimatta pojan jättäminen pahoinpitelijöidensä hoidettavaksi ei merkinnyt rikosoikeudellista vastuuta lapsen hyväksikäytöstä. Vaikka kaikki neljä sosiaalityöntekijää erotettiinkin välittömästi viroistaan, he selvisivät merkittäviltä rikosoikeudellisilta seuraamuksilta kuin koirat veräjästä.
Garbriel Fernandezin järkyttävä tapaus ei silti jäänyt vaille toimenpiteitä. Tapahtumiin liittyvien sosiaalityöntekijöiden saaman hiillostuksen jälkeen DCFS (Lapsi- ja perhepalveluiden virasto) palkkasi yli 3 000 uutta sosiaalityöntekijää vähentääkseen toimistojen valtavaa työtaakkaa. Työntekijöitä ryhdyttiin myös kouluttamaan uudelleen, jotta he pystyisivät tulevaisuudessa havaitsemaan tehokkaammin erilaiset väärinkäytökset ja laiminlyönnit.
Sosiaalityöntekijöiden lisäksi myös yhdeksän apulaisseriffin toimet joutuivat suurennuslasin alle. Kyseisten viranomaisten todettiin jättäneen poikaa koskevat väärinkäytösväitteet tutkimatta asianmukaisesti, mutta virallisten syytteiden sijaan laiminlyönnit johtivat käytännössä vain sisäisiin kurinpitoseuraamuksiin.
Lastensuojen tilanne Yhdysvalloissa
Valitettavasti Gabriel Fernandezin tapaus ei ole ainoa laatuaan Yhdysvalloissa. Vaikka suurin osa sosiaalityöntekijöistä työskenteleekin ahkerasti suojellakseen perheitä ja aivan erityisesti juuri lapsia, on olemassa lukuisia tapauksia, joissa lapset ovat kärsineet tai jopa menehtyneet sosiaalityöntekijöiden huolimattomuuden tai välinpitämättömyyden seurauksena. Tarkkoja tilastoja lastensuojelun epäonnistumisista ei ole kuitenkaan saatavilla.
Kuten merkittävä osa lastensuojelun tekemistä virheistä myös Gabriel Fernandezin järkyttävä kuolema olisi voinut yhtä hyvin jäädä suurelta yleisöltä piiloon. Tapauksen saama laaja julkisuus on itse asiassa suurelta osin toimittaja Garrett Therolfin ansiota, joka paljasti paitsi nuoren pojan traagisen kohtalon myös useita puutteita paikallisessa lastensuojelujärjestelmässä. Tuolloin Los Angeles Times -lehden toimituksessa työskennellyt mies on elävä esimerkki tutkivan journalismin valtavasta voimasta, jonka avulla voidaan tuoda esiin yhteiskunnallisia epäkohtia ja parhaassa tapauksessa saada aikaan merkittäviäkin positiivisia uudistuksia.
