Tiistain vastaisena yönä – 23. heinäkuuta 2024 – Etelä-Ruotsissa sijaitsevan Landskronan rautatieaseman läheisyydestä löydettiin nuoren teinitytön eloton ruumis. Uhrin kädet oli sidottu ilmastointiteipillä ja ruumiin keksivartalon ja kaulan alueella oli useita teräaseella aiheutettuja pistohaavoja.
14-vuotias Emilia Sjöberg oli saanut edeltävänä lauantaina – 20. heinäkuuta – tekstiviestin, jossa hänen ystävänsä kutsui nuoren tytön luokseen Landskronan merenrantakaupunkiin tyttöjen järjestämiin pyjamabileisiin. Yllättävästä kutsusta riemastunut Emilia oli äitinsä mukaan hyppinyt ympäri huonettaan pelkästä ilosta, ja ryhtynyt välittömästi pakkamaan reppuaan seuraavan päivän yökyläilyä varten.
Pitkä matka Landskronaan oli kuitenkin stressannut nuoren teinitytön mieltä, sillä perille päästäkseen hänen oli ensin matkustettava bussilla Kristianstadiin ja vaihdettava siellä Landskronaan kulkevaan junaan. Peläten nousevansa erehdyksessä väärän junan kyytiin, hermostunut Emilia oli matkansa aikana useita kertoja yhteydessä äitiinsä, varmistellen tältä aikatauluja ja reittiin liittyviä yksityiskohtia. Vain kymmenen minuuttia ennen perille saapumista hän soitti vielä viimeisen puhelunsa, jossa kertoi odottavansa innolla ystäviensä tapaamista ja toivotti äidilleen hyvää yötä.
Emilian viimein saavuttua perille Landskronan juna-asemalle, toinen hänen ystävistään – 15-vuotias teinityttö – odotti jo häntä asemalaiturilla. Luottaen vanhempaan ystäväänsä hän seurasi tätä aseman vierellä olleelle nurmettuneelle rata-alueelle, jossa raiteilla seisoi useita käytöstä poistettuja junavaunuja. Päästyään vaunujen taakse suojaan katseilta he kohtasivat myös paikalle saapuneen 13-vuotiaan tytön, ja tapahtumat saivat odottamattoman käänteen päättäen vasta 14-vuotiaan Emilia Sjöbergin elämän järkyttävällä tavalla.
Emilia Sjöberg murhataan
Pahaa-aavistamattoman Emilian lähestyessä nuorempaa ystäväänsä, 13-vuotias tyttö hyökkäsi yllättäen hänen päälleen kaataen uhrinsa maahan. Iskiessään allaan makaavaa uhriaan useita kertoja nyrkeillään kasvoihin, toinen tytöistä kuvasi kännykällään tapahtumia kannustaen ystäväänsä satuttamaan Emiliaa yhä voimakkaammin. Taistellessaan hyökkääjäänsä vastaan Emilian onnistui jossain vaiheessa irtautumaan hetkeksi nuoremman tytön otteesta, mutta epäonninen karkumatka jäi lyhyeksi Emilian kaaduttua jälleen maahan vain muutaman metrin jälkeen.
Teipattuaan uhrinsa jalat ja kädet ilmastointiteipin avulla Emilia ei kyennyt enää mitenkään puolustamaan itseään. Tilanne eskaloituikin nopeasti taisteluksi elämästä ja kuolemasta, kun hänen päällään istunut tyttö kaivoi taskustaan esiin veitsen ja molemmat tytöt puukottivat uhriaan eri puolille kehoa: vanhempi tekijöistä jalkaan, nuorempi useita kertoja kaulan alueelle. Saatuaan hyökkäyksensä viimein päätökseen tytöt poistuivat yhdessä paikalta Emilian laukku mukanaan, joka kuitenkin hävitettiin vain hetkeä myöhemmin mereen tyttöjen kulkiessa läheisen venesataman ohitse.
Yli vuorokausi myöhemmin – maanantain ja tiistain välisenä yönä – rutiinivalvontaansa ratapihan ohi kulkevalla Barngårdsgatanilla suorittanut poliisipartio havaitsi vaunujen välissä maassa makaavan hahmon. Olettaen aluksi henkilön olevan voimakkaan päihtymyksensä takia nukahtanut narkomaani, viranomaiset valmistautuivat kuljettamaan henkilön sairaalaan tarkistusta varten. Päästyään kohteen luokse he kuitenkin huomasivat, että maassa makaavan henkilön jalat ja kädet oli sidottu ilmastointiteipillä, jonka lisäksi veriset haavat keskivartalon ja kaulan alueella osoittivat uhrin selvästi joutuneen raa’an väkivallan kohteeksi.
Tutkinnanjohtaja Kenth Pehrssonin SVT:lle antaman lausunnon mukaan oli selvää, että toistaiseksi tuntematon nainen oli joutunut henkirikoksen uhriksi. Aluksi noin 25-vuotiaaksi arvioidun uhrin henkilöllisyys paljastuikin vasta noin päivää myöhemmin kalastajan saatua saaliikseen kadonneen repun, jonka sisältä löydettiin Emilian henkilökohtaisten tavaroiden joukosta mm. hänen pankkikorttinsa. Kuolinsyyksi todettiin pistohaavat kaulan alueella.
Teinitytöt pidätetään Emilian murhasta epäiltyinä
Ensimmäinen kiinniotto suoritettiin jo keskiviikkona 24. heinäkuuta, vain kaksi päivää Emilian ruumiin löytymisen jälkeen, kun poliisi pidätti teosta epäillyn 15-vuotiaan tytön. Nuorempi epäilty, vasta 13-vuotias tyttö, otettiin kiinni seuraavana päivänä – torstaina 25. heinäkuuta.
Oikeuden asiakirjojen mukaan 14-vuotiaan Emilia Sjöbergin murhan taustalla oli ensisijaisesti tyttöjen välille syntynyt riita, uhrin solvattua aikaisemmin nuoremman epäillyn ystävää. Tästä loukkaantuneena epäillyt olivat päättäneet kostaa kokemansa vääryyden pahoinpitelemällä Emilian.
Kuulusteluissa molemmat tytöt olivatkin myöntäneet pahoinpitelyn, mutta kiistäneet jyrkästi murha-aikeet. Oikeudessa esitettiin kuitenkin useita todisteita, jotka viittasivat kiistatta henkirikoksen suunnitteluun. Epäillyt olivat mm. varastaneet etukäteen veitsen ja teippiä, jonka lisäksi nuorempi tytöistä oli ennen murhaa luonut ryhmäkeskustelun ja nimennyt sen pahaenteisesti uhrin etunimellä ja kirjainlyhenteellä ”RIP”. Vanhempi epäillyistä oli murhan jälkeisenä päivänä lähettänyt ystävälleen myös ääniviestin, jossa totesi uskovansa, että uhri olisi varmasti kertonut tapahtumista poliisille, ellei tätä olisi tapettu.
Lundin käräjäoikeus totesikin helmikuussa 2025 antamassa päätöksessään molemmat tytöt syyllisiksi Emilia Sjöbergin murhaan. Vanhempi tytöistä tuomittiin suljettuun nuorisokotiin kahdeksi vuodeksi ja kahdeksi kuukaudeksi. Tuomiossa oli huomioitu syytetyn seitsemän kuukautta tutkintavankeudessa vietetty aika. Käräjäoikeuden mukaan, mikäli syytetty olisi ollut tapahtuma-aikaan täysi-ikäinen, vastaavasta rikoksesta olisi määrätty elinkautinen vankeusrangaistus. Syyttäjä onkin vaatinut rangaistukseksi pidempää, neljän vuoden rangaistusta ja ilmoitti välittömästi käräjäoikeuden päätöksen jälkeen aikeistaan valittaa tuomiosta hovioikeuteen.
Nuorempi tekijöistä – tekohetkellä vasta 13-vuotias tyttö – ei kuitenkaan ollut teoistaan rikosoikeudellisessa vastuussa. Näin ollen hänen syyllisyytensä selvitettiinkin niin sanotun todistekanne-menettelyn avulla. Vaikka lopputuloksena myös hänet todettiin syylliseksi Emilia Sjöbergin murhaan, hän ei alaikäisenä voinut saada rikosoikeudellista rangaistusta tai merkintää rikosrekisteriin, vaan siirrettiin sosiaaliviranomaisten huostaan.
