20-vuotias Bobby Kent oli viettänyt suurimman osan elämästään Hollywoodissa Etelä-Floridassa, perheen muutettua Iranista Yhdysvaltoihin vuonna 1979, Bobbyn ollessa vasta 6-vuotias. Yritteliäs perhe oli sittemmin asettunut hyvin uuteen ympäristöön, isän luoman menestyksekkään liiketoiminnan tarjotessa sekä vanhemmille että lapsille taloudellisesti vakaan ja turvallisen elämän.
Bobby oli lahjakas oppilas, joka menestyi koulussa erityisesti tieteissä ja matematiikassa. Sosiaalisen luonteensa ansiosta hän ystävystyi helposti muiden lasten kanssa. Yksi Bobbyn läheisimmistä ystävistä oli italialaisamerikkalainen Martin Puccio, joka asui perheineen vain kävelymatkan päässä Bobbyn kotoa. Kaksikko oli tutustunut toisiinsa koulussa jo kolmannella luokalla ja viettänyt koko lapsuutensa tiiviisti yhdessä, kasvaen läpi kouluvuosien aina nuoriksi aikuisiksi asti.
Vaikka Bobby ja Martin olivatkin olleet lähes erottamattomat ystävät jo vuosia, heidän keskinäinen suhteensa oli ajan myötä kehittynyt varsin epäterveeksi. Siinä missä Bobby vaikutti ulkopuolisille täysin tasapainoiselta ja kohteliaalta nuorukaiselta, kunnianhimoa ja menestystä korostava kotikasvatus oli muovannut hänestä taitavan manipuloijan, joka käytti häikäilemättä hyväkseen ystävyyssuhteitaan edistääkseen omia etujaan ja tarpeitaan.
Bobbyn ja Martinin lapsuuden tasavertainen ystävyys oli vuosien aikana kehittynyt yhä huolestuttavampaan suuntaan, kun manipulointi ja nöyryyttäminen olivat muuttuneet jopa fyysisiksi pahoinpitelyiksi. Martin saattoi palata toisinaan kotiinsa mustelmilla ja jopa verta vuotaen, mutta syystä tai toisesta pojan vanhemmat eivät puuttuneet asiaan estääkseen pahoinpitelyjä toistumasta tulevaisuudessa.
Martinin vanhemmat eivät todennäköisesti ymmärtäneet poikien välisen myrkyllisen ystävyyden vakavuutta. Martin oli mahdollisesti suojellut Bobbya jo pitkään vähättelemällä ystävyyssuhteen ongelmia eivätkä hänen vanhempansa näin ollen havainneet poikansa henkistä ahdinkoa. Vanhempien passiivisuus poikansa tilanteen korjaamiseksi muuttuikin vasta, kun Martin nimenomaisesti pyysi näiltä apua päästäkseen irti Bobbyn vaikutuspiiristä.
Vanhemmat lähettivätkin poikansa sukulaisten luokse New Yorkiin toivoen, että muualla vietetty aika auttaisi Martinia etääntymään Bobbystä. Lyhyeksi jääneen vierailun tuomat hyödyt osoittautuivat kuitenkin lähes olemattomiksi, sillä Martinin palattua takaisin kotiinsa Hollywoodiin Bobby lyöttäytyi välittömästi takaisin vanhan ystävänsä seuraan. Siinä missä Martinin vanhemmat osoittautuivat kyvyttömiksi auttamaan omaa poikaansa, oli selvää, ettei myöskään Martinilla itsellään ollut tarvittavia keinoja irtautua jo vuosia jatkuneesta alistavasta ystävyyssuhteesta.
Pojat olivat jo teini-iässä kiinnostuneet kehonrakennuksesta ja suhtautuneet harrastukseensa vakavasti viettäen suuren osan vapaa-ajastaan yhdessä kuntosalilla. Väitetysti molemmat olivat vauhdittaneet tuloksiaan myös anabolisten steroidien avulla, joka luonnollisesti vain pahensi jo entuudestaan väkivaltaisen ja aggressiivisen Bobbyn käyttäytymistä. Tästäkin huolimatta pojat olivat viettäneet yhä katkeamatta aikaa toistensa seurassa.
Lukiossa Martin alkoi oireilemaan yhä voimakkaammin. Keskeytettyään lopulta koulun hän jäi vaille selkeää suuntaa elämässään, joka ironisesti teki nuoresta miehestä vain entistäkin riippuvaisemman Bobbyn seurasta. Hyväksikäyttö ja satunnaiset pahoinpitelyt saivatkin jatkua keskeytyksettä vielä noin neljän vuoden ajan, kunnes täytettyään 20 vuotta Martin sai viimein elämäänsä kauan kaipaamaansa valoa.
Vuoden 1993 alussa Martin nimittäin tapasi itseään muutamaa vuotta nuoremman 18-vuotiaan Lisa Connellyn. Ujo tyttö oli Martinin tapaan jättänyt lukion kesken. Intohimoisesti alkanut suhde piti nuoren parin tiiviisti yhdessä, joten pian tapaamisensa jälkeen Lisa panikin merkille henkilökohtaisesti, miten kyseenalaisin keinoin Bobby kohteli hänen tuoretta ihastustaan.
Lisa huolestuikin suunnattomasti poikaystävänsä ja Bobbyn välisestä oudosta ystävyydestä. Martin kertoi myös itse Lisalle avoimesti jo vuosia jatkuneesta systemaattisesta kiusaamisesta, manipuloinnista ja satunnaisesta väkivallasta. Lisa alkoikin nopeasti suhtautua Bobbyyn uhkana heidän suhteelleen, sillä Bobby piti Martinin tiukasti otteessaan antaen nuorelle parille vain harvoin mahdollisuuden omaan kahdenkeskiseen kanssakäymiseen.
Mustasukkainen Lisa yrittikin parhaansa mukaan raivata lisää aikaa tuoreelle parisuhteelleen. Niinpä hän esitteli hyvän ystävänsä – 17-vuotiaan Alice Willisin – Bobbylle, toivoen kaksikon seurustelun vapauttavan viimein Martinin kiusaajansa kynsistä. Aluksi Lisan suunnitelma näyttikin toimivan toivotulla tavalla, mutta jo parin viikon jälkeen Alicen saatua tarpeekseen Bobbyn käytöksestä, orastava suhde ajautui karille.
Bobby oli nimittäin pian seurustelun alettua muuttunut väkivaltaiseksi ja pakottanut tuoreen tyttöystävänsä alistumaan oudoille seksuaalisille haluilleen. Erosta huolimatta myöskään Alice ei ollut kuitenkaan päässyt irti Bobbyn vaikutuspiiristä, sillä paettuaan takaisin vanhempiensa luokse, Bobby oli uhannut tappaa tytön ja tukehduttaa sitten tämän pienen vauvan, ellei Alice suostuisi ottamaan häntä takaisin.
Vain hieman myöhemmin keväällä Lisa tuli yllättäen raskaaksi ja nuori nainen alkoi kokea suurta ahdistusta ajatellessaan syntymättömän lapsensa turvallisuutta. Hän koki vahvasti, että niin kauan kuin Bobby oli mukana kuvioissa, mies muodostaisi vakavan uhan paitsi Martinille myös heidän yhteiselle tulevaisudelleen perheenä. Niinpä hän alkoi hautoa mielessään suunnitelmaa asian ratkaisemiseksi – keinoa, jonka avulla pääsisi lopullisesti eroon Bobbyn myrkyllisestä vaikutuspiiristä.
Lisa ei kuitenkaan aikonut toteuttaa suunnitelmaansa yksin. Painostettuaan ensin poikaystävänsä Martinin mukaan juoneensa, hän suostutteli mukaan myös Bobbyn entisen tyttöystävän Alicen, hyvän ystävänsä Heather Swallersin, serkkunsa Derek Dzvirkon sekä Martinin pitkäaikaisen ystävän Donny Semenecin. Kukaan kolmesta – Heather, Derek tai Donny – eivät tunteneet Bobbya henkilökohtaisesti, ja heidän osallistumisensa perustuikin enemmän lojaalisuuteen ystäviään kohtaan kuin henkilökohtaisiin kaunoihin Bobbya vastaan.
Hieman myöhemmin ryhmään liittyi vielä yksi ulkopuolinen henkilö, kun Alice esitteli ryhmälle – väkivaltaisesta taustastaan tunnetun – 22-vuotiaan Derek Kaufmanin. Muut ryhmän jäsenet ottivatkin muutamaa vuotta vanhemman kovanaaman avosylin vastaan, sillä kaikki uskoivat miehen voivan organisoida Bobbyn tulevan murhan ammattimaisemmin ja tämän fyysisen läsnäolon tuovan ryhmälle kaivattua pelotevaikutusta.
Bobby Kentin pahoinpitely ja murha
Murhailtaan liittyvät kuvaukset perustuvat Martin Puccion puolustuksen laatimaan valituskirjelmään, joka pohjautuu oikeudenkäynnissä esitettyihin syytettyjen kertomuksiin tapahtumista.
Ryhmä kokoontui yhteen useita kertoja kesän aikana keskustellakseen tulevan toteutuksen yksityiskohdista. Saatuaan suunnitelmansa lopulta valmiiksi Martin soitti 14. heinäkuuta 1993 Bobbylle kertoakseen, että tämän entinen tyttöystävä Alice halusi tavata miehen myöhemmin illalla syrjäisellä suoalueella. Martinin mukaan tyttö halusi epätoivoisesti harrastaa jälleen seksiä Bobbyn kanssa ja ystäväänsä luottaen tämä suostuikin ilomielin kuulemaansa ehdotukseen.
Saavuttuaan myöhemmin illalla sovitusti syrjäiselle paikalle Bobby huomasikin yllätyksekseen, että paikalla oli Martinin ja Alicen lisäksi myös viisi muuta henkilöä. Vaikka Bobby tunnistikin ylimääräisen viisikon joukosta vain Martinin tyttöystävän Lisan, hän ei suhtautunut yllättävään käänteeseen kovinkaan epäilevästi. Hänen mielessään pyöri yhä tuoreena Martinin lupaus seksistä Alicen kanssa, eikä ympärillä vallinnut hilpeä tunnelma antanut syytä epäillä, etteivätkö muutkin olisi saapuneet paikalle vain pitämään hauskaa.
Alice ei aikaillut omaa osuuttaan, vaan saattoi Bobbyn oitis hieman syrjemmälle muista kohti vesirajaa osoittaen samalla teeskenneltyä kiinnostusta entistä poikaystäväänsä kohtaan. Heatherin liityttyä pian heidän seuraansa, molemmat tytöt jatkoivat yhdessä keskustelua Bobbyn kanssa harhauttaakseen tämän huomion pois ympäristöstä.
Bobbyn yhä uppoutuessa keskusteluun tyttöjen kanssa, hän tunsi yllättäen viiltävän kivun niskassaan. Käännyttyään ympäri hän huudahti säikähtäneenä nähdessään edessään 19-vuotiaan Donnyn veitsi kädessään, mutta otettuaan askeleen lähemmäs kuin puolustaakseen itseään hän pysähtyi äkisti huomattuaan vuotavansa verta. Tajutessaan tilanteen vakavuuden Bobby kääntyi nopeasti viereensä ilmestyneen Martinin puoleen huutaen hädissään tämän nimeä, mutta samalla Martin hyökkäsi eteenpäin iskien kädessään olevan veitsen syvälle Bobbyn vatsaan.
Kaikki oli tapahtunut niin nopeasti, että Bobby ei vieläkään kyennyt ymmärtämään mitä juuri hetki sitten oli todella tapahtunut. Valtava kipu oli pakottanut Bobbyn kumartumaan voimakkaasti eteenpäin ja vatsaansa pidellen hän punnitsi kuumeisesti mahdollisuuksiaan paeta uhkaavasta tilanteesta.
Bobbyn rynnätessä juosten pakoon hyökkääjiltään sivusta tilannetta seurannut Derek Kaufman kiiruhti Donny ja Martin kintereillään miehen perään. Taklattuaan Bobbyn hiekalle Martin ja Donny kumartuivat maassa makaavan uhrinsa vierelle iskien veitsillään uhriaan useita kertoja eri puolille kehoa. Autoon paenneet Heather ja Alice eivät nähneet mitä yön pimeydessä tapahtui, mutta molemmat kertoivat myöhemmin kuulleensa Bobbyn valittavan äänekkäästi ja anelevan hyökkääjiltään armoa.
Alicen käynnistettyä moottorin lähteäkseen liikkeelle auton etuvalojen keila paljasti heidän edessään järkyttävän näyn. Veren tahrima Bobby makasi avuttomana selällään maassa hyökkääjiensä ympäröimänä, Derek Kaufmanin seisoessa uhrin yllä pesäpallomaila kädessään. Alice ja Heather seurasivat jähmettyneinä tapahtumia auton tuulilasin lävitse, kun Donny kyyristyi Bobbyn ylle vetäen jonkin esineen ulos tämän rinnasta.
Derek Kaufmanin komentaessa Alicea sammuttamaan auton moottorin, tytöt ehtivät vielä nähdä, miten mies kohotti pesäpallomailan ylös päänsä yläpuolelle. Ajovalojen sammuttua he kuulivat pimeydestä enää vain pesäpallomailan aiheuttaman äänekkään särähdyksen, jota seurasi täysi hiljaisuus Bobbyn lakattua viimein vaikeroimasta.
Derek Kaufman ei halunnut hukata aikaa. Mies puki välittömästi käsiinsä lateksihansikkaat ja ryhtyi Derek Dzvirkon avustuksella kantamaan uhrin ruumista kohti vedenjakokanavaa. Päästyään kanavan reunalle Kaufman varasti vielä Bobbyn lompakon hankaloittaakseen ruumiin henkilöllisyyden selvittämistä, jonka jälkeen miehet upottivat yhdessä tuumiin Bobbyn elottoman ruumiin veteen.
Siivottuaan murhapaikan todistusaineiston hävittämiseksi ryhmä kokoontui vielä South Beachille sopiakseen yhdessä peitetarinasta. Salatakseen osallisuutensa he sopivat kertovansa Bobbyn lähteneen tapaamisen jälkeen omille teilleen tuntemattoman tytön kanssa, jonka lisäksi Martinin tuli soittaa aamulla Bobbyn perheelle varmistaakseen, että heidän poikansa olisi varmasti saapunut turvallisesti kotiin. Vielä ennen poistumistaan Derek Kaufman vakuutti kaikki pitämään suunsa kiinni illan tapahtumista, uhkaamalla tappaa jokaisen, joka uskaltaisi paljastaa hänen osallisuutensa Bobbyn kuolemaan.
Katoamisilmoitus
Bobbyn yhtäkkinen katoaminen ei tietenkään jäänyt hänen perheeltään huomaamatta. Isä Fred tekikin pojastaan katoamisilmoituksen jo seuraavana päivänä, kun Bobby ei ollut saapunut takaisin kotiinsa vielä aamullakaan lähdettyään edellisenä iltana viettämään aikaa ystäviensä kanssa.
Poliisi aloittikin katoamistutkinnan tavanomaisen menettelyn mukaisesti kuulemalla mm. Bobbyn läheisiä ystäviä tapaukseen liittyen. Aluksi haastatellut osalliset antoivatkin sovitusti illan tapahtumista harhaanjohtavia lausuntoja yrittäen peitellä osuuttaan, mutta pian ristiriitaiset ja epäjohdonmukaiset tarinat alkoivat herättämään epäilyksiä Bobbyn ystäviä kuulleissa viranomaisissa.
Poliisin luoma paine muodostuikin jo muutaman päivän jälkeen liian suureksi. Ryhmän nuorin jäsen, 17-vuotias Alice Willis, sekä Lisan serkku, Derek Dzvirko, eivät kyenneet enää pitämään synkkää salaisuutta sisällään ja murruttuaan molemmat tunnustivat viranomaisille illan tapahtumien kulun. Tunnustukset olivatkin ratkaiseva käänne koko tutkinnan kannalta, sillä tietojen avulla poliisi onnistui nopeasti paikantamaan ruumiin syrjäiseltä suoalueelta ja kaikki seitsemän nuorta pidätettiin Bobby Kentin murhasta epäiltyinä.
Oikeudenkäynnit
Bobby Kentin murhaa koskevat oikeudenkäynnit aloitettiin noin vuosi tapahtuman jälkeen. Asian käsittely sai aikanaan laajaa huomiota myös mediassa, sillä osallisten nuori ikä, rikoksen suunnitelmallisuus ja toteutustavan raakuus järkyttivät syvästi kansalaisia ympäri Yhdysvaltoja. Murha herätti kysymyksiä paitsi syytettyjen motiiveista myös siitä, miten osallisten perheet olivat epäonnistuneet nuorten tukemisessa ja ongelmien havaitsemisessa.
Kaikkien seitsemän syytetyn tapaukset käsiteltiin erikseen omissa oikeudenkäynneissään. Martin Puccio, Lisa Connelly, Alice Willis, Donny Semenec ja Derek Kaufman saivat syytteet ensimmäisen asteen murhasta, kun taas Derek Dzvirkoa ja Heather Swallersia syytettiin toisen asteen murhasta, heidän passiivisen roolinsa ansiosta.
Puolustus keskittyi argumenteillaan osoittamaan, että syytetyt olivat itseasiassa Bobbyn uhreja. Erityisesti Martin Puccion asianajajat esittivät päämiehensä joutuneen vuosien ajan Bobbyn systemaattisen kiusaamisen ja alistamisen kohteeksi päättyen lopulta epätoivoiseen tekoon, jonka tarkoituksena oli vain vapautua pitkäaikaisesta henkisestä ja fyysisestä hyväksikäytöstä. Myös Lisa Connellyn puolustus korosti Bobbyn väkivaltaista ja hallitsevaa käytöstä, joka oli pakottanut niin ikään myös Lisan suojelemaan itseään ja syntymätöntä lastaan. Puolustuksen mukaan Bobby oli käyttänyt taitavasti luomaansa ystävyyssuhdetta eräänlaisena vallanvälineenä, jättäen Martinille – ja sitä kautta myös Lisalle – vain vähän mahdollisuuksia irrottautua tilanteesta.
Tapaukseen liittyvät monimutkaiset motiivit ja osallisten väliset ihmissuhteet nousivat keskiöön myös muiden syytettyjen puolustuksessa. Mm. Alice Willisin puolustus nojautui Bobbyn väkivaltaiseen käytökseen ja siihen, että Alice oli painostettu osallistumaan mukaan muiden ryhmän jäsenten toimesta. Derek Dzvirko ja Heather Swallers puolestaan väittivät joutuneensa tilanteeseen tietämättöminä siitä, millaiseen lopputulokseen tapahtumat tulisivat lopulta johtamaan.
Vaikka jokaisen syytetyn rooli ja motiivi olivatkin osittain erilaisia, syyttäjä korosti oikeudenkäynnissä ryhmän yhteistä päätöstä. Syyttäjän mukaan teko oli joka tapauksessa kylmäverisesti suunniteltu murha, jossa kaikki osalliset toimivat tietoisesti ja omasta vapaasta tahdostaan. Osallistujien välinen tehtävien jako ja aseiden mukanaolo osoittivat syyttäjän mukaan kiistatta paitsi teon huolellista valmistelua myös kylmäveristä ja harkittua aikomusta tappaa Bobby Kent.
Oikeudessa kuultiin myös patologin yksityiskohtainen raportti Bobby Kentin ruumiista löydetyistä lukuisista vammoista. Raportissa todettiin uhrin saaneen pelkästään selkänsä alueelle yhteensä viisi viiltohaavaa, joista yksi oli noin viiden senttimetrin syvyinen puukonisku niskaan, yksi päänahan lävistänyt viilto takaraivoon ja kolme pinnallista puukoniskua oikeaan olkapäähän. Vartalon etuosassa oli kriittinen sydämen lävistänyt pistohaava, aiheuttaen tajunnan menetyksen noin 30 sekunnissa ja toinen puukonisku vatsan oikealla puolella lävistäen samalla myös uhrin suoliston.
Lisäksi uhrin kurkkuun oli kohdistettu kaksi vakavaa, henkitorven lävistänyttä, syvää viiltohaavaa aiheuttaen nopeasti kuolemaan johtavat vammat. Uhrilla oli myös noin viiden senttimetrin syvyinen haava oikeassa käsivarressa ja pinnallinen viilto vasemman peukalon kärjessä viitaten siihen, että uhri oli yrittänyt puolustautua hyökkäykseltä. Uhrin kaula oli murtunut, jonka lisäksi pään oikealle puolelle kohdistunut voimakas tylppä trauma oli suurella todennäköisyydellä aiheuttanut välittömästi uhrille tajunnan menetyksen.
Tuomiot
Martin Pucciota syytettiin ensimmäisen asteen murhasta, sillä hän oli paitsi yksi murhan pääsuunnittelijoista myös osallistunut aktiivisesti Bobbyn kuolemaan johtaneeseen väkivaltaan. Martin tuomittiinkin tekemistään rikoksista alun perin kuolemaan, mutta tuomio muutettiin myöhemmin elinkautiseksi ilman mahdollisuutta ehdonalaiseen puolustuksen valitettua onnistuneesti tuomiosta vain kaksi vuotta oikeudenkäynnin jälkeen.
Lisa Connellyä syytettiin myös ensimmäisen asteen murhasta, sillä hänen katsottiin toimineen koko tragedian alullepanijana ehdotettuaan poikaystävälleen Bobbyn murhaamista päästäkseen tästä eroon. Lisa saikin rikoksistaan elinkautisen tuomion, jota kuitenkin lyhennettiin merkittävästi puolustuksen tekemän valituksen myötä, ja hän vapautui ehdonalaiseen jo vuonna 2004 suoritettuaan tuomiostaan noin 11 vuotta.
Ryhmän nuorimman jäsenen, Alice Willisin, katsottiin toimineen keskeisessä roolissa Bobbyn murhassa, tytön toimiessa syöttinä houkutellakseen uhrin paikalle. Alice tuomittiinkin alun perin ensimmäisen asteen murhasta 40 vuodeksi vankeuteen, mutta tuomiota lyhennettiin myöhemmin puolustuksen valituksen myötä, ja Alice vapautui ehdonalaiseen jo vuonna 2001 suoritettuaan tuomiostaan vain 7 vuotta.
Derek Kaufmania, joka esitettiin oikeudessa ryhmän ”kovanaamana”, syytettiin niin ikään ensimmäisen asteen murhasta. Vaikka hänen fyysisen osuutensa uhrin kuolemaan johtaneissa tapahtumissa katsottiinkin olleen rajallinen, hänen roolinsa murhan mahdollistamisessa oli keskeinen ja mies tuomittiinkin elinkautiseen ilman mahdollisuutta ehdonalaiseen. Donny Semenec, joka toimi yhtenä aktiivisista hyökkääjistä puukottaen uhria useita kertoja, tuomittiin niin ikään Kaufmanin tapaan elinkautiseen vankeuteen ilman mahdollisuutta ehdonalaiseen.
Derek Dzvirkoa ja Heather Swallersia syytettiin toisen asteen murhasta ja salaliitosta. Vaikka molemmat olivatkin olleet mukana tapahtumapaikalla, heidän todettiin olleen lähinnä vain passiivisia sivustakatsojia, jonka lisäksi molemmat olivat auttaneet rikoksen selvittämisessä tunnustamalla tekonsa. Näin ollen Derek tuomittiin osallisuudestaan 11 vuoden ja Heather 7 vuoden vankeuteen, mutta molemmat vapautuivat ehdonalaiseen jo ennen vuosituhannen vaihdetta suoritettuaan tuomioistaan noin puolet.
Kirja ja elokuva
Vuonna 1998 Jim Schutze julkaisi tapaukseen perustuvan kirjan ”Bully: A True Story of High School Revenge”, joka tarjosi syväluotaavan analyysin murhaan johtaneista tapahtumista ja osallisten motiiveista. Kirja nousi välittömästi bestselleriksi Yhdysvalloissa saaden laajaa huomiota erityisesti sen yksityiskohtaisen ja perusteellisen käsittelyn ansiosta. Kirjan valtava menestys loi pohjan myös vuonna 2001 julkaistulle elokuvalle ”Bully”, joka jatkoi menestyksekkäästi tapauksen käsittelyä visuaalisessa muodossa saavuttaen niin ikään kulttimaineen raastavalla toteutuksellaan.
Lopuksi
Bobby Kentin murha herätti aikanaan laajaa keskustelua erityisesti syytettyjen motiiveista. Vaikka Martin Puccion kohdalla vuosia jatkunut henkinen ja fyysinen hyväksikäyttö voidaankin nähdä syynä hänen epätoivoiseen päätökseensä, muiden syytettyjen osalta motiivit herättävät lähinnä vain kysymyksiä. Yhtenä merkittävänä vaikuttimena onkin yleisesti pidetty ryhmän luomaa sisäistä painetta, joka ajoi yksilöitä osallistumaan tekoon vastoin heidän henkilökohtaisia arvojaan.
One thought on “Bobby Kent”
Kiitos!! Tätä olin toivonut.