Luka Rocco Magnotta, syntymänimeltään Eric Clinton Kirk Newman, syntyi 24. heinäkuuta 1982 Scarborough’n kaupunginosassa Torontossa, Kanadassa. Hän oli yksi perheen kolmesta sisaruksesta, jotka viettivät suurimman osan lapsuudestaan kotiopetuksessa äidin vaatimuksesta. Järjestelyn takia Eric sisaruksineen elivät vuosikaudet eristyksissä ilman minkäänlaista yhteyttä muihin ikäisiinsä lapsiin heikentäen heidän sosiaalisia taitojaan ja tunne-elämän kehitystään.
Perheen äiti – Anna Yourkin – kärsi vakavasta bakteerikammosta. Pakkomielteensä takia hän käytti usein kirurgista kasvonaamiota ja kumikäsineitä itsensä suojaamiseksi, jonka lisäksi hän pesi pakkomielteisesti lastensa käsiä estääkseen epäpuhtauksien leviämistä talon sisällä. Äidin mielenterveysongelmat ja neuroottisuus kuitenkin vain pahenivat ajan myötä, jonka takia Anna mm. lukitsi toisinaan lapsensa talon ulkopuolelle estäen näiltä pääsyn takaisin sisälle. Myöhemmin hän tappoi jopa perheen lemmikkikanin samaa metodia käyttäen lukitsemalla pienen eläimen ulos keskitalven pakkasilla.
Ericillä oli kuitenkin ollut läheinen suhde isoäitiinsä Phyllisiin koko lapsuutensa ajan. Lämmin suhde alkoi rakoilla vasta myöhemmin, kun 10-vuotias Eric alkoi tutkia omaa seksuaalisuuttaan mm. pukeutumalla äitinsä alusvaatteisiin ja käyttämällä tämän meikkejä. Isoäiti halveksikin avoimesti lapsen lapsensa muuttunutta pukeutumistyyliä sekä naisellisia eleitä ja äänensävyä, ottamalla ajan myötä yhä enemmän etäisyyttä nuoreen poikaan ja kutsumalla tätä halveksuvaan sävyyn hintiksi.
Ericin aloitettua normaalin koulun lopulta vuonna 1992 täytettyään 10 vuotta, nuorella pojalla oli vaikeuksia erityisesti puhutun ja kirjoitetun kielen sekä matematiikan kanssa. Puutteellisen pedagogiikan lisäksi kotikoulussa vietetyt vuodet olivat jättäneet syvät jäljet myös sosiaalisiin taitoihin, jonka lisäksi seksuaalisen identiteettinsä kanssa kipuileva Eric kärsi pahoista itsetunto-ongelmista, ahdistuksesta ja keskittymisvaikeuksista.
Pahasta aknesta kärsivää Ericiä kuvailtiin eristäytyväksi ja ujoksi opiskelijaksi, jolla oli suuria ongelmia sopeutua kouluyhteisöön. Kokemansa ulkopuolisuuden takia hän alkoikin kehittää huomionhakuisia tarinoita omasta elämästään. Nämä liioitellut ja täysin keksityt kertomukset eivät kuitenkaan tuoneet hänelle toivottua arvostusta, vaan johtivat nopeasti systemaattiseen koulukiusaamiseen – jopa suoranaisiin pahoinpitelyihin. Ikätovereidensa hylkäämä Eric viettikin lopulta aikaansa pääosin omissa oloissaan ruokkien vain entisestään hänen negatiivista käsitystä itsestään.
Kotiolot toivat omat haasteensa koulun ohelle, kun vakavasta alkoholiongelmasta kärsivälle isälle alkoi muodostua itsetuhoisia ja harhaisia ajatuksia. Vanhempien erottua Ericin ollessa 13-vuotias, lääkärit diagnosoivat hänen isällään lopulta paranoidin skitsofrenian ja hänen tilaansa ryhdyttiin hoitamaan lukuisilla psykoosilääkkeillä. Koulunkäynti muuttuikin vain entistä hankalammaksi myös Ericin alettua kuulemaan isänsä tapaan ääniä noin 18 vuoden iässä, ja vain muutamaa vuotta myöhemmin – vuonna 2000 – Eric antoi lopulta periksi jättämällä opiskelunsa lopullisesti kesken.
Koulun jälkeen sosiaalituen varaan jäänyt Eric valitti kärsivänsä yhä useammin hallusinaatioista eikä pätkätyöstä toiseen ajelehtinut nuori miehen alku tuntunut yrityksistään huolimatta saavan pysyvää otetta omasta elämästään. Vainoharhaiset ajatukset saivatkin lopulta hänestä vallan jopa siinä määrin, että parikymppinen Eric uskoi hallituksen salakuuntelevan hänen puhelintaan ja tarkkailevan hänen jokaista liikettään. Isoäidin pakotettua sekavasti käyttäytyneen lapsenlapsensa lopulta tutkimuksiin, Ericillä diagnosoitiin isänsä tapaan paranoidi skitsofrenia ja sairautta alettiin hoitamaan säännöllisen psykiatrisen seurannannan lisäksi, vahvan psykoosilääkityksen avulla.
Vuonna 2002 parikymppinen Eric alkoi työskennellä stripparina Remington´s-nimisellä yökerholla. Muutamaa vuotta myöhemmin hän laajensi työnkuvaansa hankkimalla lisätienestejä myös miesseuralaisena ja esiintymällä kahdessa homopornofilmissä peitenimellä Jimmy. Samoihin aikoihin huomiosta nauttiva Eric osallistui säännöllisesti erilaisiin muotiteollisuuden koe-esiintymisiin, mutta ponnisteluistaan huolimatta hän ei kuitenkaan koskaan saavuttanut tavoittelemaansa suurta läpimurtoa.
Vakavista mielenterveysongelmistaan huolimatta, Ericin henkilökohtainen kokemus omasta sairaudestaan oli varsin rajallinen. Tilanne johtui todennäköisesti hyvin toimineesta terapiasta ja lääkityksestä, jonka takia Eric alkoikin hiljalleen välttelemään suunniteltuja hoitokäyntejä ja jätti yhä useammin lääkkeensä ottamatta. Ilman hoidon tuomaa vakautta Ericin pakkomielle julkisuudesta ja vauraammasta elämästä voimistuivat vain entisestään, ja pian hän olikin valmis ylittämään yhä uusia rajoja päämääränsä saavuttaakseen.
Loputon huomion kaipuu ja toivo yltäkylläisestä elämästä ajoivat Ericin lopulta epätoivoisiin tekoihin ja vuonna 2005 hän joutuikin ensimmäisen kerran törmäyskurssille viranomaisten kanssa. Eric sai tuolloin syytteen petoksesta kavallettuaan yli 16 000 dollaria silloiselta seurustelukumppaniltaan – 21-vuotiaalta henkisiltä kyvyiltään rajoittuneelta naiselta. Ericiä epäiltiin myös kyseisen naisen seksuaalisesta hyväksikäytöstä ja pahoinpitelyistä, mutta jälkimmäisistä syytteistä luovuttiin näytön puuttuessa ennen kuin tapaus ehti päätyä oikeuden käsittelyyn.
Eric kuitenkin myönsi syyllisyytensä useisiin petoksiin ja kavaltaneensa naiselta huomattavan summan rahaa. Puolustuksen esittämän lääkärinlausunnon mukaan laiminlyöty psykoosilääkitys oli todennäköisesti altistanut Ericin rikoksiin johtaneelle harhaiselle käytökselle, jonka ansiosta hän selvisikin teoistaan lopulta vain 16 päivän vankeudella ja yhdeksän kuukauden ehdollisella tuomiolla.
Tuomiota antaessaan tuomari lausui Ericille pahaa enteilevät sanat: ”Teillä on lääketieteellinen ongelma, jonka takia teidän on otettava säännöllisesti lääkkeitä koko loppuelämänne ajan. Jos jätätte lääkkeenne ottamatta, elämänne menee täysin sekaisin.” Kukaan ei tuolloin kuitenkaan osannut vielä arvata sanojen taakse piiloutunutta totuutta – merkitystä, joka paljastuisi vasta noin seitsemän vuotta myöhemmin mitä järkyttävimmällä tavalla.
Vuoden 2006 alussa 24-vuotias Eric Newman jätti entisen identiteettinsä taakseen, kun hän muutti nimensä virallisesti Luca Rocco Magnottaksi. Samoihin aikoihin ulkonäöstään addiktoitunut Luka alkoi myös unelmoida yhä kiivaammin kauneusleikkauksista ja kuuluisuudesta. Vuosien 2007–2008 välisenä aikana hän loikin erilaisiin nettipalveluihin useita väärennettyjä profiileja, levittäen näiden avulla itseään ylistäviä kommentteja sekä huhuja, joiden mukaan mies oli havaittu useiden eri julkisuuden henkilöiden seurassa.
Yhden alulle panemansa huhun mukaan Luka oli aloittanut seurustelun pahamaineisen kanadalaisen murhaajan – Karla Homolkan – kanssa. Nainen oli yhdessä aviomiehensä kanssa siepannut, kiduttanut ja murhannut kolme nuorta tyttöä 1990-luvun alussa. Huijaus onnistuikin lopulta jopa niin hyvin, että Toronto Sun julkaisi sanomalehdessään Luka Magnottan haastattelun, jossa mies kielsi jyrkästi romanttisen suhteen naiseen ja kertoi perättömien huhujen paitsi pilanneen hänen koko elämänsä myös aiheuttaneen hänelle lukuisten mallityöpaikkojen menetyksen.
Helmikuussa 2008 Luka osallistui useisiin koe-esiintymisiin – mm. tosi-tv-ohjelmaan ”Plastic Makes Perfect”, jonka avulla hän yritti jälleen kerran tehdä epätoivoisesti itseään tunnetuksi. 20-minuuttisen haastattelun aikana hän kertoi työskentelevänsä aikuisviihteen parissa ja viihtyvänsä hyvin kameran edessä. Tuohon mennessä Luka oli käynyt läpi jo useita kauneusleikkauksia – mm. silmä- ja nenäoperaatioita, kaksi hiustensiirtoa sekä kirurgisia toimenpiteitä hampaisiinsa. Tuleviin kosmeettisiin suunnitelmiin kuuluivat rinta- ja hauisimplantit. “Plastic Makes Perfect” -haastattelu päättyi kuitenkin Lukan kannalta epäonnisesti, murskaten jälleen kerran hänen toiveensa käyttää tosi-tv -formaattia väylänä maineeseen, jota mies oli niin epätoivoisesti kaivannut jo useiden vuosien ajan.
Jatkuva glamourelämän tavoittelu – kalliine merkkivaatteineen ja kauneusleikkauksineen – johti lopulta henkilökohtaiseen konkurssiin ja oikeustoimiin. Hänen konkurssihakemuksessaan luetellut 17 000 dollarin velat, koostuivat mm. luottokorttivelasta, lainoista ja maksamattomista laskuista, jotka ajoivat hänet taloudelliseen ahdinkoon ja pakottivat Lukan lopulta julistautumaan varattomaksi. Oikeuden hyväksymän konkurssihakemuksen ansiosta Luka saikin onnekseen vapautuksen veloistaan, mutta taloudellinen tilanne jatkui tämänkin jälkeen epävakaana miehen jatkaessa ylellistä elämäntapaansa ja periksiantamatonta huomion tavoittelua.
1 Guy 2 Kittens
Vuoteen 2010 mennessä Luka kaipasi jo epätoivoisesti läpimurtoa. Turhalta vaikuttanut olemassaolo jatkuvine epäonnistumisineen tekivät turhautuneen miehen yhä vihaisemmaksi ja asiat saivatkin ensimmäisen synkän käänteen, kun Luka jakoi Facebook-sivullaan väkivaltaisen videon 48-vuotiaan miehen murhasta. Videolla kaksi ukrainalaista teini-ikäistä poikaa hakkasivat miestä vasaralla kasvoihin ja puukottivat uhriaan useita kertoja – internetissä kiertänyt video tunnetaan yleisesti nimellä ”3 Guys 1 Hammer”.
Facebookissa julkaistu video oli kuitenkin vasta alkua, sillä muutamaa kuukautta myöhemmin – joulukuussa 2010 – keskustelupalstoilla ja Lukan luomilla väärennetyillä sosiaalisen median tileillä alkoi kiertää video nimeltä ”1 Guy 2 Kittens”. Noin viiden minuutin pituisella videolla kaksi kissanpentua leikkivät ensin keskenään sängyllä, kunnes kasvonsa peittänyt mies laittoi pennut muovipussiin, ja poisti sitten ilman imurin avulla, tappaen hätääntyneet kissanpennut lopulta hapen puutteeseen.
Eläinsuojeluaktivistit eivät jääneet toimettomiksi, sillä jo viikko videon julkaisun jälkeen – 28. joulukuuta 2010 – eläinsuojeluryhmä Rescue Ink tarjosi 5 000 dollarin palkkion tiedoista, joka johtaisi videon kuvanneen henkilön pidätykseen. Pian tämän jälkeen – vuoden 2011 alussa – 11-jäseninen Animal Beta Project -niminen ryhmä aloitti oman jahtinsa, tavoitteenaan niin ikään paljastaa videolla esiintyvän miehen henkilöllisyys mahdollisten tulevien tapauksien estämiseksi.
Amatööritutkijat saivat nopeasti taustatukea työlleen, kun miehen löytämiseksi perustetun Facebook-ryhmän 4000 jäsentä osallistuivat mukaan nettijahtiin. Analysoituaan videon sisältöä huolellisesti ruutu kerrallaan ja tutkiessaan mm. videolla näkyvää kalustusta ja miehen vaatetusta kävi nopeasti ilmi, että monet yksityiskohdat täsmäsivät täydellisesti Luka Magnottan itsestään aikaisemmin verkossa julkaisemaan materiaaliin. Vakuuttavasta todistusaineistosta huolimatta asialle ei kuitenkaan saatu lainvalvontaviranomaisten tukea, sillä edes yksityiskohtaiset valokuva-analyysit metatietoineen eivät riittäneet vakuuttamaan Kanadan poliisia tapahtumien vakavuudesta.
Noin vuotta myöhemmin joulukuussa 2011 – kuin irvaillakseen nettiaktivistien taannoisille ponnisteluille – sama tekijä julkaisi internetissä kaksi uutta videota. Ensimmäisellä tallenteella joulupukin hattuun pukeutunut mies nähtiin syöttämässä elävää kissanpentua pythonille ja muutamaa viikkoa myöhemmin ilmestyneellä videolla luudanvarteen teipattu kissanpentu hukutettiin vedellä täytettyyn kylpyammeeseen.
Molemmat videot levisivät jälleen kulovalkean tavoin ympäri maailman. Brittiläinen “The Sun” -sanomalehti julkaisi salaperäisestä kissantappajasta jopa kokonaisen artikkelin, jossa paitsi analysoitiin julkaistua videomateriaalia, myös spekuloitiin tekijän henkilöllisyyttä ja hänen mahdollisia motiivejaan. Vain kaksi päivää julkaisun jälkeen sanomalehden toimitus vastaanotti uhkaavan sähköpostin – vaikka varmistus lähettäjän henkilöllisyydestä saatiinkin vasta muutamia vuosia myöhemmin, jo tuolloin viestin lähettäjän spekuloitiin olevan itse Luka Magnotta. Sähköpostissaan Luka kirjoitti mm. seuraavasti:
”Minun on toistaiseksi sanottava teille hyvästit, mutta älkää huoliko. Seuraavan kerran kuulette minusta tuottamani elokuvan myötä, jossa on mukana oikeita ihmisiä, ei pelkkiä kissanpentuja.”
Noin puoli vuotta myöhemmin toukokuussa 2012 Luka Magnotta lunasti esittämänsä uhkauksen julkaisemalla verkossa itsestään kuvia kasvot peitettyinä, violetti huppari yllään ja jääpiikki kädessään. Mainoskuvassaan hän viittasi vielä julkaisemattomaan videoon nimellä ”1 Lunatic 1 Icepick”. Lukuisten videota mainostavien julkaisujen jälkeen Lukan verkkoaktiivisuus kuitenkin hiljeni yllättäen muutaman päivän ajaksi samalla, kun Concordia-yliopistoa käyvä kiinalainen – säntillisenä ja luotettavana tunnettu – Jun Lin jätti yllättäen ilmestymättä työpaikalleen.
Jun Lin
Vuonna 1978 syntynyt Jun Lin oli kotoisin Wuhanin kaupungista Kiinasta. Hänen pitkäaikainen unelmansa oli ollut asua Kanadassa luodakseen paremman elämän paitsi itselleen myös köyhälle perheelleen. Perheensä älyköksi kuvailtu nuori mies olikin muuttanut Kanadaan heinäkuussa 2011 ja aloittanut Concordia-yliopiston insinööri- ja tietotekniikan perusopiskelijana.
Jun Linin suunnitelma oli ollut löytää hyvin palkattu työ heti valmistumisensa jälkeen voidakseen auttaa taloudellisesti myös Kiinan Wuhanissa asuvaa perhettään. Tuhansien kilometrien välimatkasta huolimatta perhe olikin pysynyt läheisenä ja kommunikoinut keskenään lähes päivittäin. Lievittääkseen äitinsä suurkaupunkeihin liittyviä pelkoja, Jun oli kävellyt usein Montrealin kaduilla striimaten videota alueelta, jossa hän asui, vakuuttaen samalla perheelleen, ettei näillä ollut syytä huoleen.
Lämpimistä suhteistaan huolimatta edes Jun Linin oma perhe ei kuitenkaan tiennyt pojastaan aivan kaikkea. Mies oli nimittäin pitänyt homoseksuaalisuutensa visusti omana tietonaan, sillä Kiinan konservatiivinen ilmapiiri ja sitä kautta koko perheeseen kohdistuva häpeän pelko olivat jo vuosia estäneet Jun Liniä ilmaisemasta itseään ja seksuaalisuuttaan avoimesti. Kanadaan muutto olikin tarjonnut Jun Linille viimein mahdollisuuden toteuttaa unelmiaan ilman häpeää ja pelkoa ulkopuolisten tai oman perheensä paheksunnasta.
1 Lunatic 1 Icepick
25. toukokuuta 2012 kanadalaiselle bestgore.com-sivustolle ilmestyi video, joka oli nimetty Lukan aiemmin nimettyjen mainoskuvien mukaisesti – ”1 Lunatic 1 Icepick”. Järkyttävästä sisällöstään huolimatta video levisi pian julkaisun jälkeen useille muillekin alustoille tavoittaen nopeasti myös suurimmat valtakunnalliset mediat. Videolla myöhemmin Jun Liniksi tunnistettu henkilö nähtiin sängyn kehikkoon sidottuna, Luka Magnottan paloitellessa uhrinsa raajoja suorittaen tälle samalla seksuaalisesti halventavia tekoja.
Luka Magnottan julkaistua järkyttävän videon, tallenteen nähnyt yhdysvaltalainen asianajaja Roger Renville otti välittömästi yhteyttä viranomaisiin. Poliisi tosin sivuutti ilmoituksen aluksi täysin uskoen materiaalin olevan vain taitavasti lavastettu näytelmä. Tilanne kuitenkin muuttui jo neljä päivää myöhemmin 29. toukokuuta, kun Montrealissa kerrostalon vahtimestarina toiminut mies ilmoitti matkalaukkuun kätketystä ihmisen torsosta rakennuksensa ulkopuolella.
Montrealin poliisin saavuttua Côtedes-Neigesin alueella sijaitsevalle kerrostalolle, he löysivät matkalaukkuun kätketyn ihmisen raajattoman torson. Vahtimestari Mike Nadeau kertoi nähneensä matkalaukun roskakasassa jo edellisellä viikolla, mutta oli avannut sen vasta kuluvan päivän aamuna asukkaiden valitettua pahasta hajusta. Toistaiseksi tuntemattoman uhrin jäännösten vahvistettiin myöhemmin kuuluneen Jun Linille – 33-vuotiaalle opiskelijalle, jonka läheinen ystävä oli ilmoittanut miehen kadonneeksi vain kolme päivää aikaisemmin.
Useita tunteja myöhemmin – noin kuuden aikaan illalla – lähes 200 kilometrin päässä, pääministeri Stephen Harperin apulaiskansliapäällikkö Jenni Byrne avasi harmittomalta vaikuttavan – punaisella sydänsymbolilla merkityn – paketin. Poistettuaan vaaleanpunaisen pehmopaperin ja mustan jätesäkin kääreen ympäriltä sisältä paljastui pahaenteinen musta lahjapussi. Kuvottavan hajun pelästyttämänä nainen ilmoitti asiasta välittömästä viranomaisille ja poliisin lopulta avattua pussin sen sisältä paljastuikin ihmisen oikea jalka.
Vain hieman myöhemmin vielä saman päivän aikana viranomaisten haltuun päätyi jo toinen – tällä kertaa Kanadan liberaalipuolueelle osoitettu – lähetys, joka sisälsi ihmisen katkaistun vasemman käden. Vastaanottajan onneksi paketti ei kuitenkaan ollut koskaan saavuttanut suunniteltua kohdettaan, sillä epäilyttävältä vaikuttanut lähetys oli pysäytetty onnistuneesti jo postin logistiikkakeskuksessa.
Tällä välin Montrealissa kerätty näyttö oli johdattanut viranomaiset kerrostalorakennuksen asuntoon numero 208. Kun poliisi saapui Luka Magnottan asunnolle, mies oli jo kauan sitten paennut paikalta. Asunto oli suurimmaksi osaksi tyhjennetty ennen hänen lähtöään, mutta verta löytyi yhä useista eri esineistä kuten sängyn patjasta, jääkaapista ja kylpyammeesta. Poliisi löysi myös kaapin oven sisäpuolelle punaisella musteella kirjoitetun uhkaavan viestin: ”Jos et pidä heijastuksesta, älä katso peiliin.”
Viisi päivää ruumiin löytymisen jälkeen – 30. toukokuuta 2012 – viimein vahvistettiin, että löydetyt ruumiinosat kuuluivat videolla esiintyneelle henkilölle, joka myöhemmin tunnistettiin Jun Liniksi. Samoihin aikoihin – tuolloin jo maasta paennut – Luka Magnotta nimettiin rikoksen pääepäillyksi. Ensimmäisen paketin mukana ollut viesti antoi kuitenkin ymmärtää, että uusia lähetyksiä olisi vielä tulossa, jonka lisäksi tappajan pelättiin iskevän pian uudelleen, ellei epäiltyä tekijää – Luka Magnottaa – saataisi nopeasti kiinni.
Pidätysmääräys ja pakomatka
Viranomaisten jäljittäessä kuumeisesti mahdollisia muita lähetyksiä, Luka Magnottasta annettiin virallinen maanlaajuinen pidätysmääräys 31. toukokuuta 2012. Tämän lisäksi Interpol julkaisi Kanadan viranomaisten pyynnöstä kansainvälisen etsintäkuulutuksen, jossa epäillynvaroitettiin olevan vaarallinen ja kykenevän mahdollisiin uusiin rikoksiin.
Luka oli kuitenkin ehtinyt poistumaan maasta jo ennen tehostettujen rajatarkistuksien alkamista ja matkustanut lentäen Pariisiin omalla passillaan. Ranskassa hänen matkapuhelimensa signaali oli jäljitetty nopeasti Bagnolet’ssa sijaitsevaan hotelliin, mutta mies oli jälleen ehtinyt paeta omille teilleen ennen paikallisten viranomaisten saapumista paikalle.
Luka Magnotta pidätetään
Lisähuomiolta välttyäkseen Luka Magnotta oli muuttanut ulkonäköään ja matkustanut Saksaan linja-autolla valenimellä Kirk Trammel. Pakomatka päättyi tällä kertaa kuitenkin lyhyeen, sillä jo seuraavana päivänä – 4. kesäkuuta noin kello kahden aikaan iltapäivällä – Berliinin viranomaiset pidättivät Lukan paikallisessa Internet-kahvilassa, josta mies löydettiin selailemassa itseään koskevia uutisartikkeleita. Tarkkasilmäinen kahvilan omistaja oli tunnistanut epäilyn tekijän lehtikuvien perusteella ja ilmoittanut havainnostaan viranomaisille, päättäen viimein murhaajan pakomatkan lopullisesti.
Kanadalaisten huokaistessa helpotuksesta tuoreen pidätyksen ansiosta, Luka Magnotta kohahdutti jälleen, kun 5. kesäkuuta Vancouverin False Creekin ala-asteella avattiin paketti, joka sisälsi ihmisen vasemman jalan. 25. toukokuuta postitetun paketin viestissä luki seuraavasti: ”Ruusut ovat punaisia, orvokit ovat sinisiä. Poliisi tarvitsee hammastietoja voidakseen tunnistaa sinut. Narttu.” Pian tämän jälkeen vielä saman päivän aikana Vancouverin St. George’sin yksityisen poikakoulun henkilökunta vastaanotti seuraavan traumatisoivan paketin, joka sisälsi ihmisen oikean käden. Montrealin poliisi vahvisti 13. kesäkuuta molempien raajojen kuuluneen Jun Linille, ja viisi päivää myöhemmin – 18. kesäkuuta – Luka Magnotta palautettiin viimein Kanadaan vastaamaan häntä vastaan nostettuihin murhasyytöksiin.
Tähän mennessä viranomaiset eivät kuitenkaan olleet onnistuneet vielä löytämään uhrin päätä, joka löydettiinkin Montrealissa sijaitsevasta puistosta vasta useita päiviä myöhemmin – 1. heinäkuuta – poliisin saaman nimettömän vihjeen perusteella. Jun Linin viimeisen jäännöksen löydyttyä hänen vanhempansa saivat vihdoin mahdollisuuden hyvästellä ainoan poikansa – Jun Linin tuhkat haudattiin 26. heinäkuuta Montrealin Notre-Dame-des-Neigesin hautausmaalla pidetyssä julkisessa seremoniassa.
Oikeudenkäynti
Paljon julkisuutta saanut oikeudenkäynti alkoi syyskuussa 2014. Ulkonäköönsä ja huomioon pakkomielteisesti suhtautuva Luka näytti suorastaan nauttivan median häntä kohtaan osoittamasta kiinnostuksesta. Niinpä tuomari päättikin varmistaa, etteivät murhaaja tai hänen tekonsa saisi enää lisähuomiota ainakaan oikeussalin kautta, määräämällä oikeudenkäynnin täysin suljetuksi medialta koko käsittelyn ajaksi.
Luka Magnottaa syytettiin viidestä rikoksesta. Ensimmäisen asteen murhasta sekä ruumiin häpäisemisestä, säädyttömän materiaalin tuottamisesta ja levittämisestä, säädyttömän sisällön lähettämisestä postitse sekä rikollisesta häirinnästä liittyen mm. Kanadan pääministeri Stephen Harperiin ja useisiin muihin nimeltä mainitsemattomiin parlamentin jäseniin.
Luka Magnottan puolustus keskittyi argumenteissaan vahvasti päämiehensä mielenterveysongelmiin. He käyttivät niin sanottua NCR-puolustusta vedoten, että Luka Magnotta ei heidän mukaansa ollut rikosoikeudellisesti vastuussa teoistaan, kärsiessään vakavista mielenterveyden häiriöstä rikoksen tekohetkellä. Hänen puolustusasianajajansa Luc Leclair esitti, että Luka oli jo vuosien ajan kärsinyt paranoidista skitsofreniasta, joka ilmeni mm. harhaluuloina ja kuulohallusinaatioina.
Puolustuksen mukaan Luka oli ollut rikoksen aikaan psykoottisessa tilassa, eikä hän näin ollen ollut kyennyt hallitsemaan tekojaan tai ymmärtämään niiden seurauksia. Hänen väitettiin kokeneen mm. voimakkaita harhoja, joiden mukaan Luka oli kokenut olevansa vainottu. Oikeudessa käsiteltiin myös hänen kertomustaan salaperäisestä ”Manny”-nimisestä hahmosta, jonka Luka oli kertonut pakottaneen hänet järkyttäviin tekoihin. Väite nousikin keskeiseksi osaksi puolustuksen luomaa strategiaa ja herätti oikeudenkäynnin aikana paljon keskustelua.
Puolustus pyrki tukemaan argumenttejaan asiantuntijalausunnoilla, joissa kuvattiin Luka Magnottan pitkäaikaisia mielenterveysongelmia ja hänen henkilökohtaisia kokemuksiaan psykoosista. Todistusten mukaan Luka oli tapahtumien aikaan menettänyt täysin kykynsä erottaa todellisuuden harhoista, vaikuttaen näin ollen ratkaisevasti myös hänen käyttäytymiseensä. Puolustusasianajaja Luc Leclair korosti loppupuheessaan, että vaikka Lukan teot olivatkin olleet poikkeuksellisen raakoja, hän ei vakavan mielenterveyden häiriönsä takia ollut kyennyt ymmärtämään tekonsa todellista luonnetta.
Syyttäjä kuitenkin kiisti jyrkästi puolustuksen väitteet syyntakeettomuudesta ja esitti oikeudessa todisteita, jotka viittasivat paitsi tarkasti harkittuun myös suunniteltuun tekoon. Todisteiden järjestelmällinen hävittäminen ja valvontakameramateriaali osoittivat heidän mukaansa kiistatta, että Luka oli ymmärtänyt tarkalleen tekonsa seuraukset. Todisteena Luka Magnottan harkituista toimista kruunun syyttäjä esitti valamiehistölle myös murhaan liittyvän – verkkoon ladatun – videon varoittaen näitä kuitenkin ensin materiaalin graafisesta luonteesta ja mahdollisista vakavista psykologisista vaikutuksista.
1 Lunatic 1 Icepick – Videon kuvaus
HUOMIO! Videon kuvaus perustuu kahteen tekstimuotoiseen – videon sisältöä käsittelevään – lähteeseen.
Lähes 11 minuutin pituinen video alkoi kuvalla hämärästi valaistusta huoneesta, jossa sänkyyn sidottu alaston mies oli yhä elossa ja hänen päänsä ympärille oli kiedottu huivi suun ja silmien peitoksi. Videolla Luka Magnotta istui ensin uhrinsa rinnan päällä ja siirtyi vasta hetken kuluttua sängyn sivulle aloittaakseen järkyttävät tekonsa.
Seuraavaksi video hyppäsi uuteen kohtaukseen, jossa Luka ilmestyi kuvaan jääpiikki kädessään puukottaen uhriaan teatraalisin liikkein yli minuutin ajan rintaan, vatsaan ja oikeaan käteen. Veriroiskeiden puuttuminen viittasi syyttäjän mukaan siihen, että uhri oli murhattu jo ennen tätä irvokasta näytöstä.
Videolla Luka otti seuraavaksi paikallaan olleen kameran käteensä, näyttäen lähikuvia useista puukoniskuista ympäri uhrinsa kehoa ja veti sitten huivin pois Jun Linin kasvoilta paljastaen tämän auki viilletyn kaulan. Sahalaitaista veistä käyttäen hän jatkoi uhrinsa raajojen viiltelyä. Seuraavassa kohtauksessa Luka pyöritteli käsissään uhrin irti leikattua päätä, kääntäen sen sitten kasvot alaspäin ja leikkien vielä hetken tämän hiuksilla.
Seuraavaksi Luka jatkoi uhrin paloittelua leikkaamalla veitsellään Junin oikeaa kättä olkapään kohdalta. Kuin korostaakseen tekonsa raakuutta hän zoomasi lähemmäs näyttääkseen syvään viilletyn haavan yksityiskohtia. Katkaistuaan molemmat kädet hän aloitti perverssin näytöksen käyttäen toista kättä itsensä sopimattomaan kosketteluun, häpäisen Jun Linin ruumista vain entisestään.
Uudessa kohtauksessa sängyllä näkyi – nyt mahalleen käännetyn – Jun Linin ruumis, jolta puuttuivat molemmat kädet ja oikea jalka. Vasen jalka oli lähes kokonaan katkaistu paljastaen reiden luut ja jänteet. Kamera pysähtyi haavojen kohdalle dokumentoiden jokaisen viillon yksityiskohtaisesti. Luka jatkoi tämän jälkeen edelleen uhrinsa häpäisyä simuloimalla anaaliseksiä päättömän ja raajattoman ruumiin kanssa – epäselväksi jäi, oliko kyseessä todellinen penetraatio vai pelkästään shokkiarvoa luova teatraalinen kohtaus.
Seuraavassa kohtauksessa Luka tarttui veitseen ja leikkasi uhrinsa pakarasta palan lihaa. Hetken kestäneen operaation jälkeen hän asetti lihapalan haarukalle nostaen sen sitten kohti kasvojaan kameranäkymän ulkopuolelle. Oletetusti vain näytellyn lihansyöntikohtauksen jälkeen Luka nosti vinkuvan koiranpennun sängylle jättäen sen nakertamaan lihaa ruumiilta puuttuvasta verisestä jalan tyngästä.
Viimeisenä tekonaan Luka häpäisi vielä Jun Linin ruumiin työntämällä viinipullon tämän peräaukkoon. Ruumiinavaus todisti myöhemmin Lukan toistaneen toimenpiteen videon ulkopuolella myös veitsen avulla. Lopuksi hän hyväili itseään vielä uudestaan uhrinsa irti leikatulla kädellä ja kuvasi hajalleen ympäri asuntoa levitettyjä ruumiinosia mm. kylpyhuoneen lattialla ja ammeessa sekä jääkaapissa.
Valvontakameratallenteet ratkaisevassa osassa oikeudenkäyntiä
Oikeudessa esitettiin useita valvontakameratallenteita, joita syyttäjä käytti vahvistamaan väitteensä Luka Magnottan tarkkaan harkituista ja järjestelmällisistä teoista. Syyttäjän mukaan Jun Lin oli löytänyt Lukan jättämän seuranhakuilmoituksen verkosta ja sopinut tapaavansa tämän 24. toukokuuta. Videoilla nähtiin, kuinka Jun Lin ja Luka saapuivat yhdessä Lukan asunnolle illalla klo 22.17.
Tallenteet paljastivat myös Luka Magnottan kylmän ja laskelmoivan käyttäytymisen murhan jälkeen. Hänen nähtiin poistuvan asunnosta useita kertoja, kantaen jätesäkkejä ja muita esineitä, jotka myöhemmin yhdistettiin rikoksen peittelyyn. Tallenteilla Luka näyttäytyi rauhallisena ja määrätietoisena, mikä oli ristiriidassa puolustuksen väitteiden kanssa hänen hallitsemattomasta mielentilastaan.
Tallenteet osoittivat Lukan Magnottan siivoavan rikospaikkaa huolellisesti, joka syyttäjän mukaan osoitti tietoista pyrkimystä hankkiutua eroon todisteista. Syyttäjä korosti, että tällainen toiminta edellyttää selkeää ymmärrystä teon seurauksista. Valvontakameratallenteet olivatkin lopulta ratkaisevassa roolissa oikeudenkäynnin aikana, sillä ne konkretisoivat valamiehistölle Luka Magnottan harkitun toiminnan ja hänen ymmärryksensä tekemänsä järkyttävän rikoksen seurauksista.
Ruumiinavausraportti
Oikeudenkäynnissä esitetyssä ruumiinavausraportissa todettiin, että uhrin todennäköisin kuolinsyy oli kaulaan viilletty syvä haava. Viidestäkymmenestäviidestä puukoniskusta kolmekymmentäseitsemän kohdistui ylävartaloon ja kahdeksantoista vatsaan, joista osa oli puhkaissut uhrin keuhkot ja suoliston.
Uhrin selässä, käsivarsissa ja jaloissa oli 73 pinnallista haavaa ja osa hänen pakarastaan oli leikattu irti. Kalloon kohdistuneita, todennäköisesti vasarasta peräisin olevia tylppiä vammoja oli niin paljon, ettei oikeuslääkäri ollut kyennyt laskemaan niiden lukumäärää varmuudella. Puolustushaavoista ei ollut merkkejä, ja ruumiin paloittelu oli aloitettu vasta uhrin kuoltua. Lisäksi toisen käden sormenpäät olivat vaurioituneet antaen viitteitä siitä, että syytetty oli yrittänyt poistaa hänen sormenjälkensä tunnistamisen vaikeuttamiseksi. Toksikologisessa raportissa uhrin elimistössä oli havaittu pieniä määriä uni- ja allergialääkkeitä.
Tuomio
12 viikkoa kestäneen oikeudenkäynnin jälkeen, josta 10 viikkoa kului todistajanlausuntojen kuulemisiin, tuomari antoi valamiehistölle viimeiset ohjeensa. Päätös tuli hänen mukaansa perustaa pelkästään esitettyihin todisteisiin ja arvioida objektiivisesti syyttäjän ja puolustuksen oikeudenkäynnin aikana esittämät argumentit.
Valamiehistö harkitsi päätöstään noin kahden viikon ajan, jonka jälkeen he totesivat yksimielisesti Luka Magnottan syylliseksi kaikkiin syytteisiin. Päätöksen seurauksena Luka tuomittiin elinkautiseen vankeusrangaistukseen, josta miehen olisi suoritettava vähintään 25 vuotta. Näin ollen Luka Magnotta voi anoa ehdonalaista vapautta aikaisintaan vuonna 2039, täytettyään 57-vuotta.
