Channon Gail Christian ja Hugh Christopher Newsom olivat seurustelleet vasta parin kuukauden ajan. Tuore suhde oli intensiivinen. Hugh Christopher Newsom, joka tunnettiin paremmin lempinimellä Chris, tunsi sisällään Channonin olevan se oikea eikä peitellyt rakkauttaan muilta. Suhde oli jo edennyt siihen pisteeseen, että Chris oli esitellyt rakkautensa myös vanhemmilleen.
Hugh Christopher Newsom, syntyi 21. syyskuuta 1983 Knoxvillessä, Tennesseen osavaltiossa. 23-vuotias Chris oli innokas golfin pelaaja. Hänen elämänsä oli aktiivista ja golfin lisäksi lempiharrastuksiin kuuluivat myös tennis, kalastus ja baseball. Lukioaikoinaan hän pelasi baseballia Halls Highissa, mutta loukkaantuminen esti häntä myöhemmin jatkamasta rakkaan harrastuksensa parissa. Käsistään taitava Chris valmistui koulusta puusepäksi.
Channon Gail Christian syntyi 29. huhtikuuta 1985 Nacogdochesissa Texasissa, josta hän muutti perheineen Tenneseen Knoxvilleen vuonna 1997. Hän oli kaunis, älykäs ja itsevarma 21-vuotias nuori nainen. Channon valmistui Farragut High Schoolista vuonna 2003 ja aloitti sosiologian opinnot Knoxvillen yliopistossa. Hänen oli tarkoitus valmistua joulukuussa 2007.
Lauantaina 6. tammikuuta 2007 pariskunta oli kutsuttu ystävän syntymäpäiväjuhliin. Tiedossa oli hauskanpitoa ystävien seurassa ja molemmat odottivat iltaa innolla. Rakastunut pari tosin halusi viettää hieman aikaa yhdessä ennen julhiin menoa ja olivatkin sopineet käyvänsä ensin illallistreffeillä. Chris vietti iltapäivän ystäviensä kanssa golfia pelaten, joten Channon kaipasi kahdenkeskistä aikaa ennen kuin oli valmis jakamaan rakkaan poikaystävänsä huomion muiden kanssa. Chrisillä ei tietenkään ollut mitään suunnitelmaa vastaan.
Ystävät olivat jo tottuneet Channonin ja Chrisin kuherteluun, joten antoivat tilaa nuorelle parille. He sopivat tapaavansa juhlissa myöhemmin samana iltana, jossa jatkaisivat yhdessä illanviettoa.
Channonin ja Chrisin kidnappaus
Channon oli laittautumassa illallista ja juhlia varten kuntoon ystävänsä asunnossa. Hän oli sopinut Chrisin kanssa, että tämä noutaisi Channonin myöhemmin illalla kahdeksan aikaan ja jatkaisivat matkaa yhdessä ravintolaan. Chris oli kuitenkin sovitusta ajasta hieman myöhässä ja Channon oli turhautunut aikataulun muutoksesta. Parin välille syntyi pientä kinaa. He suuntasivat parkkipaikalle, mutta Channonin autolle päästyään he olivat jo sopineet riitansa. Channon istui kuskin paikalle. Chris jäi seisomaan avoimen oven väliin ja kumartui vielä halaamaan Channonia sovinnon eleeksi. Pariskunnan keskittyessä toisiinsa, heiltä jäi täysin huomaamatta auton taakse saapuneet vieraat miehet. Lemaricus Davidson, hänen puoliveljensä Letalvis Cobbins ja Eric Boyd väijyttivät parin aseella uhaten. Channonin ja Chrisin illan suunnitelmat saivat synkän käänteen. He olivat yllättävästä tilanteesta peloissaan ja tottelivat kyselemättä aseella uhanneita miehiä. Molempien kädet sidottiin ja silmät peitettiin sitein. Heidät pakotettiin Channonin valkoisen citymaasturin takapenkille ja miehet suuntasivat auton kohti Davidsonin kotia.
Chipman Streetillä sijaitseva vuokratalo oli varsin tavallisen näköinen. Ulkonäkönsä puolesta se ei erottunut naapureistaan millään tavalla. 25-vuotias Lemaricus Davidson, kaappauksen pääsuunnittelija, oli asunut talossa vuokralla vasta hetken aikaa. Hän oli hiljattain päässyt ulos vankilasta. Joitakin päivä aikaisemmin Davidsonin velipuoli, 24-vuotias Letalvis Cobbins oli saapunut Davidsonin luokse ja tuonut mukanaan 23-vuotiaan ystävänsä George Thomasin ja 18-vuotiaan tyttöystävänsä Vanessa Colemanin. Kaikki olivat työttömiä ja rahattomia. Lemaricus Davidson oli turhautunut kodissaan ilmaiseksi notkuvasta porukasta ja päivää ennen kidnappausta, 5. tammikuuta, ajautui riitaan tyttöystävänsä Daphne Suttonin kanssa. Daphne sai poikaystävänsä käytöksestä tarpeekseen. Hän jätti Davidsonin ja muutti pois. Rahaton Davidson oli pulassa ja keksi lauantaina suunnitelman ryöstöstä ja auton kaappauksesta. Davidson tarvitsi toteutusta varten auton, joten soitti ystävälleen Eric Boydille ja kertoi tälle suunnitelmastaan.
Channon ja Chris talutettiin sisälle taloon, jossa tuolloin oleskelivat taloon jääneet George Thomas sekä Cobbinsin tyttöystävä Vanessa Coleman. Uhrit olivat kauhusta suunniltaan ja anelivat kaappaajiaan päästämään heidät vapaaksi. Illallistreffit ja hauskanpito ystävien kanssa olivat muuttuneet pelonsekaiseksi pakokauhuksi. Silmät ja kädet sidottuina kumpikaan ei uskaltanut kamppailla aseistautuneita kaappaajiaan vastaan. Vastustaminen olisi ollut liian riskialtista ja todennäköisesti vaarantanut välittömästi molempien hengen.
Sisällä uhrien pahoinpitely alkoi välittömästi. Ainakin yksi tekijöistä raiskasi Chrisin. Seksuaalisen väkivallan apuna käytettiin myös talosta löytyneitä esineitä, jotka aiheuttivat Chrisille peräaukon alueelle vakavia vammoja ja runsasta verenvuotoa. Channon seurasi poikaystävänsä silmitöntä pahoinpitelyä vierestä.
Chrisin murha
On epäselvää kauanko Chrisin järjetön hakkaaminen jatkui kokonaisuudessaan, mutta lopulta mies riisuttiin miltei kokonaan ja ylle jätettiin vain alushousut sekä T-paita. Hänet johdatettiin ulos talosta. Kaulassaan Chrisillä oli koiran talutushihna, hänen kätensä oli sidottu selän taakse ja silmät oli peitetty liinalla. Hänen suunsa oli tukittu sukalla, joka oli sidottu tiukasti paikalleen kengännauhalla. Joukko kulki kadun yli kapealle viheralueelle, jonka takana kulki junarata. Junaraiteilla neljän miehen joukko seurasi kivun kourissa taistelevan uhrinsa kannoilla aseella uhaten.
Jonkin matkaa junaraiteita käveltyään Chrisin matka pysäytettiin ja hänen jalkansa sidottiin yhteen. Pimeän yön täytti kaksi laukausta. Ensimmäinen osui Chrisiä niskaan, toinen yläselkään. Laukaukset kantautuivat lähialueen taloille, mutta poliisi ei saanut tapauksesta ilmoituksia. Yksi kaapaajista käveli Chrisin vierelle ja painoi aseen piipun tämän oikean korvan yläpuolelle. Kolmas laukaisu katkaisi aivorungon ja Chris kuoli välittömästi. Teloituksen jälkeen kaappaajat käärivät Chrisin ruumiin peitteen sisään ja valelivat tämän bensalla. Lopuksi käärö sytytettiin tuleen. Palava ruumiis jätettiin raitelle ja miehet suuntasivat takaisin Davidsonin talolle.
Miesten poissa ollessa Davidsonin vuokrataloon jäivät vain Channon ja Cobbinsin tyttöystävä Vanessa Coleman. Hän oli ollut paikalla talossa koko Chrisin pahoipitelyn ajan, mutta ei itse osallistunut varsinaisiin toimiin. Channon näki toivon pilkahduksen miesten lähdettyä ja aneli Vanessaa päästämään tämän vapaaksi. Hän oli seurannut vierestä poikaystäväsä vastenmielistä pahoinpitelyä ja ymmärsi saman kohtalon odottavan myös itseään, jos ei saisi Vanessa puolelleen. Itkunsekainen Channon tiesi miesten lopulta palaavan ja rukoili apua. Vanessalla oli mahdollisuus ohjata Channonin kohtalo uusille urille, mutta päätti toisin ja lopulta miehet palasivat takaisin talolle. Channonin tiesi menettäneensä viimeisen mahdollisuutensa. Hänen tähän asti kokema kauhu oli lamaannuttanut tytön täysin. Kaikki oli kuitenkin vasta alkusoittoa tulevalle 24 tunnin helvetille.
Channonin murha
Talolle palanneet miehet aloittivat Channonin pahoinpitelyn ja kidutuksen. He löivät, potkivat ja raiskasivat Channonin toistuvasti. Seksuaalinen hyökkäys oli äärimmäisen häikäilemätön. Raiskauksien aikana Channon oli sidottu tuoliin ja aivan kuten Chris, myös Channon raiskattiin erilaisia esineitä avuksi käyttäen. Seksuaalinen väkivalta aiheutti Channonille verenvuotoa ja vakavia vammoja sukuelimiin sekä suun ja peräaukon alueille. Miehet raahasivat avutonta uhriaan huoneesta toiseen, josta syntyi kipeitä hankautumisesta aiheutuneita palovammoja ja naarmuja eri puolille kehoa. Channon aneli toistuvasti miehiltä armoa ja pyysi näitä säästämään hänen henkensä.
Myöhään sunnuntai illalla miehet hankasivat koko Channonin kehon valkuaisaineella mukaan lukien pahoin vaurioituneet intiimialueet. Miesten pyrkimys oli tuhota DNA-todisteet. Hänet pakotettiin myös nielemään valkaisuainetta. Kyseinen kemikaali sisältää natriumhypokloriittia, joka jo pieninä annoksina nieltynä aiheuttaa välitöntä kipua suussa ja nielussa, huonovointisuutta, mahdollisesti veristä oksennusta ja hengitysvaikeuksia. Ensiavuksi suositellaan veden juomista, jolloin kemikaalin vahvuus elimistössä laimenee. Channonilla ei tätä mahdollisuutta ollut. Hänen kokemansa kipu ja polte on ollut suunnatonta.
Pian tämän jälkeen Davidson mursi Channonin niskan. Ruumis sidottiin tiiviisti sikiöasentoon talosta löytyneillä verhoilla ja lakanoilla ja suljettiin viiteen isoon jätesäkkiin. Channonin ruumis sullottiin pieneen talon keittiössä sijainneeseen jäteastiaan. Channon oli kuitenkin vielä elossa. Jäteastia oli niin pieni, että Channonin kasaan sidottu keho mahtui sen sisään vain vaivoin. Hän ei kyennyt liikkumaan. Reidet painoivat voimakkaasti rintaa vasten, joten Channon sai vain vaivoin vedettyä keuhkoihinsa edes pienen annoksen happea. Arvioit kuolemaan johtaneesta tukehtumisesta vaihtelevat suuresti. Tiedetään vain, että Channonin viimeinen kamppailu on kestänyt kymmenestä minuutista jopa muutamiin tuhteihin.
Channonin taistellessa vielä hengestään Davidson poistui talosta muina miehinä Chrisin tennarit jalassaan. Hän lähti matkaan Channonin autolla ja suuntasi ex-tyttöystävänsä luokse, jolle antoi antoi Channonilta varastamiaan henkilökohtaisia tavaroita.
Mutta palataanpa hieman ajassa taakse lauantai-illan tapahtumiin.
Channonnin ja Chrisin etsinnät alkavat
Kun Channon ja Chris eivät ilmestyneet juhliin sovittuna aikana, heidän ystävänsä huolestuivat. He yrittivät tavoittaa Channonin ja Chrisin puhelimitse ja tekstiviestein, saamatta kuitenkaan vastausta. Tämä oli todella epätavallista, joten myöhään lauantai iltana, kello yhdentoista jälkeen, ystävät lähtivät etsimään pariskuntaa asunnosta, jossa Channon oli ollut laittautumassa tulevaa iltaa varten. Parkkipaikalta he löysivät Chrisin auto, mutta Channonin autoa ei näkynyt missään.
Seuraavana päivänä, sunnuntaina 7. tammikuuta, myös Channonin äiti huolestui, koska ei ollut kuullut tyttärestään. Tytär ei ollut tapansa mukaan ilmoittanut itsestään ja olinpaikastaan. Hermostunut äiti yritti tavoittaa Channonia ystävien luota ja soitti jopa Chrisin vanhemmille. Myöhemmin aamulla Channonin työnantaja otti yhteyttä vanhempiin ja ilmoitti, että tyttö ei ollut ilmestynyt töihin. Channon ei ollut koskaan aikaisemmin edes myöhästynyt töistä, joten äiti huolestui nyt toden teolla ja ilmoitti poliisille tyttärensä katoamisesta. Viranomaisilta ei kuitenkaan apua herunut, vaan vanhempia ja ystäviä kehoitettiin ryhtymään etsintöihin omatoimisesti.
Channonin ja Chrisin perhe ystävineen alkoivat etsiä paria kaikkialta. He soittivat sairaaloihin ja yrittivät parhaansa mukaan löytää tietoa Chrisin ja Channonin olinpaikasta. Kukaan ei kuitenkaan osannut antaa tietoa kadonneista henkilöistä.
Noin puolen päivän aikaan poliisi sai puhelun ratatyöntekijältä, joka ilmoitti löytäneensä kiskoilta pahoin palaneen ihmisen ruumiin 9th Avenuen ja Cherry Streetin väliseltä rata-alueelta. Poliisit saapuivat paikalle ja aloittivat tutkinnan. Uhrin henkilöllisyys ei tuolloin vielä ollut selvillä ja on hyvä muistaa, että Chrisin ruumiin löytymisen aikaan Channon oli vielä elossa. Häntä pidettiin vankina Davidsonin talossa vain muutamien korttelien päässä, jossa pahoinpitelyt jatkuivat koko päivän ajan.
Samaan aikaan Channonin vanhemmat jatkoivat epätoivoisesti etsintöjään ja ottivat yhteyttä puhelinoperaattoriin. He pyysivät apua signaalin jäljityksessä ja Channonin puhelimen viimeisin sijainti pystyttiin paikantamaan Cherry Streetin läheisyydessä olevan linkin kautta. Perhe ja ystävät keskittivät etsintänsä kyseisen alueen ympärille.
Poliisitutkinta alkaa
He kävivät läpi alueen katu toisensa jälkeen ja lopulta maanantaina 8. tammikuuta, noin kello kahden aikaan yöllä, vain reilu vuorokausi katoamisen jälkeen, etsintä tuotti tulosta. Channonin auto löytyi Chipman Streetin ja Glider Avenuen risteyksestä vain kahden korttelin päästä Davidsonin talosta. Autoa ei käytännössä ollut edes yritetty piilottaa tai naamioida. Vihdoin myös poliisi kiinnostui tapauksesta ja saapui paikalle. Tutkijoille oli heti selvää, että autoa oli todennäköisesti viimeksi ajanut jokin ulkopuolinen henkilö. Auton kuskin puoleinen istuin oli vedetty taakse, joten ajajan oli täytynyt olla paljon Channonia pidempi. Sama koski myös oikean puoleista etuistuinta. Useat Channonin tavarat olivat kadonneet ja autosta löytyi tyhjä Newport-savukerasia. Kumpikaan Channon tai Chris eivät tupakoineet. Channon tunnettiin myös hyvin siistinä ja järjestelmällisenä ihmisenä, joten auton siivottomuus ja kuraiset lattiat vaikuttivat varsin erikoiselta piirteeltä.
Takapenkiltä löytynyeestä kirjeestä taltioitu sormenjälki ohjasi tutkinnat lopulta oikeaan suuntaan. Viranomaisten tietokannoista löytynyt osuma johdatti poliisit Davidsonin kotiosoitteeseen Chipman Streetille. Virkavallan onneksi miehestä oli voimassa oleva pidätysmääräys, jonka turvin taloon voitiin tehdä etsintä.
Seuraavana päivänä, tiistaina 9. tammikuuta, kolme päivää katoamisen jälkeen, poliisi saapui Davidsonin talolle. Tekijät olivat jo tietenkin paenneet paikalta ja talo oli tyhjillään. Sisällä etsintää suorittava ylikonstaapeli huomasi keittiössä suurehkon roska-astian, joka näytti oudon muotoiselta. Ylikonstaapeli oletti jonkun piilottelevan sen sisällä varautui mahdolliseen hyökkäykseen. Hän veti esiin aseensa ja lähestyi hitaasti kohdetta. Ylikonstaapeli nosti roska-astian kannen näki jätesäkkien välistä pilkottavan käsivarren. Channon löydettiin jäteastiasta kuolleena silmät ja suu auki. Hän oli alasti vyötäröstä alaspäin.
Alue eristettiin ja poliisi aloitti tutkinnat. He löysi talosta useita parille kuuluneita tavaroita kuten Chrisin ajokortin ja lippalakkin sekä Channonin käsilaukun, iPodin, kengät ja valokuvia. Miltei kaikista tavaroista löydettiin myöhemmin Davidsonin sormenjälkiä mukaan lukien Channonin piilottamiseen käytetyt jätesäkit. Asunnosta löytyneiden todisteiden ansiosta poliisi tiesi nyt tapaukseen liittyvän useampia tekijöitä. Talon ympäristöstä löydettiin myös useita hylsyjä ja bensakanisteri, joiden avulla Davidson voitiin myöhemmin yhdistää Chrisin murhaan.
Poliisi aloitti ajojahdin, pääkohteenaan Lemaricus Davidson. Pian saatiin selville, että Davidson oli soittanut useita kertoja henkilölle nimeltä Eric Boyd. Mies otettiin kiinni ja kuulusteluissa Boyd kertoi poliisille Davidsonin piileskelevän lähistöllä sijaitsevassa tyhjässä talossa. 11. tammikuuta, viisi päivää kaappauksien jälkeen, Davidson saatiin viimein kiinni Eric Boydin avustuksella ja mies pidätettiin. Davidsonin hallusta löydettiin mm. Chrisin tenniskengät sekä 22 kaliiperin revolveri.
Kuulusteluissa Davidson kertoi poliiseille useita erilaisia tarinoita. Aluksi Davidson kielsi osallisuutensa murhiin täysin ja väitti ettei tiennyt tapauksesta mitään. Kuulustelujen jatkuessa hän muutti tarinaansa ja kertoi, että Thomas ja Cobbins olivat henkirikosten takana. Hän kertoi olleensa kotona kun myöhään lauantai-illalla Thomas ja Cobbins saapuivat talolle varastetulla autolla kaapatut ihmiset mukanaan. Davidson väitti, ettei halunnut olla missään tekemisissä asian kanssa ja oli poistunut paikalta välittömästi. Hän kuitenkin kertoi käyttäneensä Channonin autoa huumekauppoihin ja tästä syystä pyyhkineensä autosta sormenjäljet.
Kaikki oli tietenkin täyttä valetta. Davidsonin kuulustelut kuitenkin edistivät tutkintaa ja myöhemmin samana päivänä Davidsonin antamien tietojen perusteella, poliisi pidätti Letalvis Cobbinsin, George Thomasin ja Vanessa Colemanin epäiltyinä osallisuudesta murhiin. Myös heidän hallustaan löydettiin useita Channonille kuuluneita tavaroita.
Tutkinnan alussa Eric Boyd ei vielä ollut varsinaisesti epäiltynä osallisuudesta rikoksiin, mutta Letalvis Cobbinsin kuulusteluissa kuitenkin selvisi, että Boyd oli itseasiassa toiminut kuskina kaappausiltana.
Vanessa Coleman myönsi olleensa talossa Channonin kanssa, mutta väitti itsekin olleensa tuolloin vankina. Tämä väite kuitenkin voitiin kumota hänen päiväkirjastaan myöhemmin löytyneen merkinnän avulla ja Vanessan osallisuus rikoksiin voitiin osoittaa toteen. Hänellä oli enemmän kuin tarpeeksi aikaa vapauttaa Channon miesten ollessa poissa, mutta päätti toisin.
Oikeudenkäynnit ja tumiot
Ensimmäiset oikeudenkäynnit Lemaricus Davidsonia, Letalvis Cobbinsia, George Thomasia, Eric Boydia ja Vanessa Colemania vastaan aloitettiin vuonna 2009.
Eric Boyd todettiin syylliseksi avunannosta autokaappauksen. Hän oli ainoa epäilty, jota ei syytetty murhista ja raiskauksista, ja tuomittiin enintään 18 vuodeksi vankeuteen. Käytännössä mies pääsi kuin koira veräjästä.
Letalvis Cobbins todettiin syylliseksi raiskauksiin ja avunannosta murhaan. 26. elokuuta 2009 hänet tuomittiin elinkautiseen ilman mahdollisuutta ehdonalaiseen.
Lemaricus Davidson todettiin syylliseksi kaikkiin syytteisiin ja 28. lokakuuta 2009 valamiehistö tuomitsi hänet kuolemanrangaistukseen.
Miesten epätoivoinen yritys tuhota DNA-todisteet valkuaisaineella ei tuottanut haluttua lopputulosta. Tutkijat löysivät Channonin ruumiista ja vaatteista riittävästi siemennestettä, jotka voitiin yhdistää syytettyihin.
8. joulukuuta 2009 George Thomas todettiin syylliseksi niin ikään useisiin syytteisiin ja tuomittiin elinkautiseen ilman mahdollisuutta ehdonalaiseen.
Antamansa todistuksen ansiosta Vanessa Colemanille myönnettiin immuniteetti auton kaappauksesta, mutta ei raiskauksista ja murhista. 13. toukokuuta 2010 hänet tuomittiin 53 vuodeksi vankeuteen.
Tarina ei kuitenkaan päättynyt vielä tähän.
Maaliskuussa 2011 ensimmäisissä oikeudenkäynneissä tuomarina toiminut Richard Baumgartner joutui eroamaan virastaan. Hän oli huumeriippuvainen ja myönsi ostaneensa reseptilääkkeitä vangeilta. Häntä myös syytettiin seksipalveluiden ostamisesta oikeudenistuntojen taukojen aikana. Baumgartner myönsi syyllistyneensä virkavirheeseen ja hänen toimintakykynsä todettiin olleen alentunut vuoden 2009 oikeudenkäynneissä. Kaikki oikeudenkäynnissä tuomitut valittivat tuomioistaan.
1. joulukuuta 2011 tuomari Jon Kerry Blackwood myönsi uudet oikeudenkäynnit kaikille syytetyille. Toukokuussa 2012 Tennesseen korkein oikeus kuitenkin kumosi Blackwoodin päätöksen todeten, että oikeudenkäyntituomarin väärinkäytös oikeussalin ulkopuolella ei välttämättä edellytä uutta oikeudenkäyntiä, ellei virheen osoiteta vaikuttaneen oikeudenkäyntiin. Lopulta uudelleenkäsittely myöneettin vain George Thomasille ja Vanessa Colemanille.
Chrisin ja Channonin perheet olivat syystäkin järkyttyneitä uusista oikeudenkäynneistä. Chris Newsomin isä kertoi tuolloin medialle antamassaan haastattelussa, että vielä kuuden vuoden jälkeen eivät olleet saaneet oikeutta lapsilleen. Kuluneiden vuosien aikana perhe ei ollut päässyt elämään normaalia elämää.
Vanessa Coleman kohtasi uudessa oikeudenkäynnissä samat syytteet kuin ensimmäisessä. Uuden oikeudenkäynnin tuloksena 1. helmikuuta 2013 Blackwood tuomitsi hänet 35 vuodeksi vankeuteen.
4. kesäkuuta 2013 George Thomasille tuomittiin kaksi elinkautista murhista ja 25 vuotta raiskauksista. Tammikuussa 2016 Thomas valitti tuomiostaan Yhdysvaltain korkeimpaan oikeuteen, mutta tuomioistuin ei suostunut käsittelemään tapausta.
Lisää tuomioita oli kuitenkin vielä tiedossa sillä kaksitoista vuotta ensimmäisen oikeudenkäynnin jälkeen vuonna 2019 Eric Boyd, joka alunperin tuomittiin vain 18 vuoden vankeuteen, todettiin viimein syylliseksi kaikkiin esitettyihin syytteisiin mukaan lukien harkittuun ensimmäisen asteen murhaan, molempien uhrien raiskauksiin, autokaappauseen, ryöstöön ja kidnappauksiin. Eric Boyd tuomittiin kahteen elinkautiseen. George Thomas toimi todistajana oikeudenkäynnissä Eric Boydia vastaan ja vastineeksi todistuksestaan Thomasin tuomio lyhennettiin elinkautisesta vankeusrangaistuksesta 50 vuoteen, joka sisälsi myös mahdollisuuden ehdonalaiseen.
Loppusanat
Chipman Streetillä sijaitseva talo, jossa Channonia ja Chrisiä pidettiin vankeina, tuhottiin vuonna 2008 ja tilalle pystytettiin muistomerkki. Heidän kunniakseen perustettiin myös muutamia säätiöitä, kuten Channon Gail Christian Foundation sekä Hugh Christopher Newsomin nimeä kantava baseball-stipendi.
Channonin ja Chrisin surullinen tarina on vain yksi kuvaus elämän ennalta-arvaamattomuudesta. Uhreiksi olisivat voineet valikoitua lähes ketkä tahansa, mutta kohtalokkaana iltana nuori pari sattui epäonnekseen olemaan väärässä paikassa väärään aikaan. Viranomaisten onneksi vastassa ei tällä kertaa kuitenkaan olleet kaikkein terävimmät rikolliset ja suurelta osin tästä syystä tekijöiden jäljille päästiin varsin nopeasti. Vaikka mikään tuomio maailmassa ei koskaan voikaan peruuttaa tehtyjä henkirikoksia, oikeuden tapahtuminen tuo edes pientä lohtua rakkaansa menettäneille omaisille.
