Kotimainen rikos podcast
Jakso 29
HUOM! Artikkelin kuvat voivat järkyttää!
Katie Piper syntyi pienehkössä Andoverin maalaiskaupungissa Englannissa vuonna 1983. Liikunnallinen ja sosiaalinen nuorukainen oli perheen kolmesta lapsesta keskimmäinen. Vanhemmat kannustivat kaikkia lapsiaan tavoittelemaan omia haaveitaan ja painottivat, että asioiden eteen oli tehtävä hartiavoimin töitä, sillä maailma antoi vain harvoin mitään ilmaiseksi.
Koulun jälkeen Katie aloitti ammatilliset opinnot valmistuakseen kauneusalalle ja aloitti ilta- ja viikonlopputyöt paikallisessa Tescon supermarketissa. Vanhemmat olivat varsin tyytyväisiä tyttärensä elämänasenteesta, joka osoitti, että Katie halusi todella itsenäistyä.
Hieman myöhemmin alle parikymppinen Katie jätti seesteisen maaseutuelämän taakseen. Hän muutti Lontooseen etsimään uusia haasteita ja ennen kaikkea väriä tylsään elämäänsä. Katie oli jo pitkään haaveillut mm. mallin urasta ja suurkaupunki kaikkine mahdollisuuksineen oli juuri oikea paikka tavoitteiden saavuttamiseksi.
Lontoossa Katie muutti asumaan vuokra-asuntoon, jonka nuori nainen jakoi useamman kämppäkaverin kanssa. Eri taustoista tulevat asukkaat olivat niin ikään omia unelmiaan tavoittelevia tanssijoita, malleja tai näyttelijöitä.
Uusi elämä tuntui jännittävältä ja sai nuoren Katien innostumaan entisestään uuden ympäristön tarjoamista mahdollisuuksista. Kaunis nuori nainen työskenteli mm. erilaisissa live-tapahtumissa kuten kosmetiikkatuotteiden esittelijänä ostoskeskuksissa ja kehätyttönä vapaaottelujen tauoilla. Hän toimi myös mallina erilaisissa promokuvauksissa, huonekalukatalogeissa ja valtakunnallisten sanomalehtien sivuilla. Samoihin aikoihin Katie aloitti myös esiintymiset televisiossa chat- ja visailuohjelmien juontajana, joissa hänen pääasiallinen tehtävänsä oli vain puhua taukoamatta aina varhaiseen aamuyöhön asti.
Katie rakasti sosiaalista elämää ja ihmisiä ympärillään. Hän viettikin suurimman osan arki-illoista juhlien ystäviensä kanssa erilaisissa klubeissa ympäri kaupunkia ja käytti viikonloput lepäämiseen kerätäkseen riittävästi voimia uuteen alkavaan viikkoon.
Sosiaalinen elämä ja työt pitivät Katien kiireisenä, jonka takia 24-vuotiaalla naisella ei ollut juurikaan mielenkiintoa tai edes aikaa pidempiaikaiseen seurustelusuhteeseen. Tilanne kuitenkin muuttui vuonna 2008, kun Katie tapasi miehen nimeltä Daniel Lynch.
33-vuotias Daniel oli iskenyt silmänsä kuvan kauniiseen naiseen nähtyään Katien myöhään yöllä lähetetyssä ostos-TV:n lähetyksessä. Mies oli sittemmin lähestynyt naista sosiaalisessa mediassa lähettämällä tälle imartelevia viestejä ja kaksikko päätyi pian kirjoittelemaan keskenään.
Lopulta viestien vaihto johti seuraavaan loogiseen askeleeseen, kun Daniel ja Katie sopivat tapaavansa toisensa treffien merkeissä. Katie oli innoissaan hurmaavasta herrasmiehestä, joka tuntui pitävän nuorta naista maailman keskipisteenä. Eikä Daniel toden totta epäröinyt pitää tunteitaan vain omana tietonaan, sillä jo toisen tapaamisen jälkeen hän kertoi rakastavansa Katiea.
24-vuotias Katie oli korviaan myöten ihastunut itseään miltei 10 vuotta vanhempaan itsevarmaan mieheen. Sanavalmis Daniel osasi käsitellä itseään nuorempaa naista taitavasti, mutta miehen käytös alkoi muuttua jo viikon jälkeen. Hän halusi viettää kaiken liikenevän aikansa uuden tyttöystävänsä seurassa eikä halunnut, että tämä kuluttaisi enää aikaansa omien ystäviensä parissa. Mies muuttui päivä päivältä yhä hallitsevammaksi eikä itsenäiseen elämään tottunut Katie pitänyt siitä, että hänen tekemisiään yritettiin ohjata ulkopuolelta.
29. maaliskuuta 2008 kaksikko kirjautui Bayswaterista varaamaansa hotellihuoneeseen Lontoon keskustassa viettämänsä illanvieton päätteeksi. Ilta ei tosin jatkunut aivan Danielin toivomalla tavalla, sillä sänkyyn asetuttuaan Katie kertoi tuoreelle poikaystävälleen, ettei ollut enää varma suhteen jatkosta ja tarvitsisi aikaa järjestelläkseen omia ajatuksiaan. Nyt hän tunsi itsensä rankan viikon jälkeen vain väsyneeksi ja halusi nukkua.
Daniel ei suhtautunut Katien selityksiin suopeasti. Sen sijaan, että hän olisi vain hyväksynyt tilanteen, hän otti naisen esittämän torjunnan henkilökohtaisena loukkauksena ja pariskunta ajautui riitaan.
Tuohtunut mies alkoi nimitellä ja huutaa Katielle. Lopulta Danielin käytöksen muututtua yhä vain aggressiivisemmaksi, mies kävi käsiksi naiseen. Raivostuneena hän huusi Katielle, ettei tämä pääsisi miehestä eroon näin helpolla ja päätti lopulta ottaa haluamansa, vaikka väkisin. Mies kampesi itsensä sängyllä makaavan Katien päälle ja raiskasi tämän väkivaltaisesti.
Daniel ei kuitenkaan lopettanut vielä tähän. Raiskattuaan Katien hän jatkoi uhrinsa uhkailua ja pahoinpitelyä. Hän mm. puukotti naista käsivarteen veitsellä ja uhkasi sitten viillellä Katien kasvot partaterällä ja lopuksi hirttää tämän. Katie oli jo täysin vakuuttunut, ettei poistuisi hotellihuoneesta enää elävänä, mutta viimein kahdeksan piinaavan tunnin jälkeen hän onnistui rauhoittamaan tilanteen. Katie oli vakuuttanut miehelle, ettei kenenkään tarvitsisi tietää yöllisistä tapahtumista ja että he voisivat jatkaa parina tästä eteen päinkin.
Järkyttävän yön jälkeen Katie palasi Lontoon vuokra-asunnolleen, jossa pelokas nainen vietti miltei koko viikonlopun. Kahden päivän aikana Katie poistui asunnostaan vain käydäkseen sairaalassa paikkaamassa kädelleen aiheutuneet vammat, muttei uskaltanut kertoa edes hoitoa antaneelle lääkärille, miten haavat olivat todella syntyneet.
Katie harkitsi tekevänsä asiasta rikosilmoituksen viranomaisille, mutta päätti lopulta jättää asian sikseen. Daniel oli uhannut tappaa hänet, jos kukaan saisi tietää öillisistä tapahtumista, eikä Katiella ollut syytä epäillä miehen sanoja. Toisaalta Katie ei uskonut kenenkään lopulta edes ottavan tosissaan hänen kertomustaan – olihan hän mennyt hotellihuoneeseen poikaystävänsä kanssa vapaaehtoisesti.
Daniel ei kuitenkaan jättänyt vieläkään naista rauhaan, vaan pommitti tätä koko viikonlopun ajan tekstiviesteillä ja loputtomilla puheluilla. Viesteissään hän pahoitteli vuolaasti aikaisempaa käytöstään ja ruokoili naiselta anteeksiantoa.
Seuraavana maanantaina 31. maaliskuuta 2008, Daniel jatkoi jälleen periksiantamatonta häirintäänsä. Mies oli koko päivän yrittänyt saada Katien ulos asunnostaan ja tunteja kestäneen väsytystaistelun jälkeen nainen antoi viimein periksi. Daniel kertoi lähettäneensä Katielle tärkeän sähköpostin ja lupasi jättää naisen rauhaan, jos tämä vain suostuisi käymään tien toisella puolella sijaitsevassa internetkahvilassa lukemassa kyseisen viestin.
Katie poistui lopulta asunnostaan alkuillasta noin klo 17.40 lukeakseen Danielin lähettämän sähköpostin läheisessä internetkahvilassa. Ennen kuin hän oli ehtinyt edes alas kadulle, Daniel soitti jälleen tarkistaakseen, oliko Katie jo matkalla. Mies halusi tietää mitä naisella oli yllään ja miten tämä oli laittanut hiuksensa. Hämmentynyt Katie vakuutti miehelle poistuneensa juuri asunnostaan ja olevansa matkalla kohti kahvilaa.
Miltei heti astuttuaan ulos rakennuksesta Katie huomasi huppariin pukeutuneen tuntemattoman miehen lähestyvän häntä. Mies kannatteli huolellisesti molempien käsiensä varassa kuppia, jossa Katie arveli olevan mahdollisesti kahvia. Mies muistutti olemukseltaan lähinnä rahan tarpeessa olevaa koditonta kulkijaa, joten Katie päätti antaa miehelle käsilaukkunsa pohjalle kerääntyneet ylimääräiset kolikot.
Katie oli yhä puhelimessa Danielin kanssa, joten kaivaakseen käsilaukustaan kolikoita, hänen oli tuettava matkapuhelimensa oikean korvansa ja olkapäänsä väliin. Mutta ennen kuin nainen edes ehti ojentaa kätensä laukkuunsa, hänen koko elämänsä oli jo ehtinyt muuttua peruuttamattomasti.
Katie seisoi vain puolen metrin päässä miehestä, kun tämä täysin yllättäen ojensi molemmat kätensä salamannopeasti eteensä tyhjentäen kämmeniensä välissä pitämänsä kupin sisällön Katien kasvoille. Katie tunsi välittömästi polttavan tunteen kasvojensa vasemmalla puolella, mutta vain sekuntien murto-osissa raastava polte repi kauttaaltaan hänen kasvojaan.
Katie nosti vaistomaisesti toisen kätensä kasvojensa suojaksi, mutta mitään ei ollut enää tehtävissä. Hyökkääjän paetessa alas katua Katie ryntäsi vaistomaisesti sisälle läheiseen kahvilaan täyden paniikin vallassa. Pöytien äärellä keskustelevat ihmiset seurasivat hämmentyneinä, miten hysteerisesti huutava nainen ryntäsi yllättäen sisään rukoillen apua. Suurin osa ihmisistä kuitenkin vain istui neuvottomina aloillaan jättäen naisen avunhuudot täysin huomiotta.
Tiskin takana työskennellyt mies ei kuitenkaan epäröinyt tarjota apua hätääntyneelle Katielle, vaan päästi naisen tiskin taakse lavuaarin äärelle huuhtelemaan kasvonsa juoksevalla vedellä. Sanoin kuvaamattoman voimakas, raastava polte iski nyt jo koko vartalon läpi päästä varpaisiin. Katiesta tuntui kuin nopeasti leviävä virusinfektio olisi syönyt hänen kasvojaan samalla, kun osa hänen ihostaan irtosi pieninä palasina. Läpinäkyvä neste oli valunut alas polttaen myös Katien ylävartaloa ja käsiä Katien yritettyä suojata kasvojaan heti hyökkäyksen jälkeen.
Ambulanssi saapui viimein yli tunnin kestäneen piinaavan odotuksen jälkeen. Ensihoitajat pelkäsivät kuitenkin hyökkääjän yhä piileksivän alueella ja kieltäytyivät menemästä sisälle kahvilaan ennen kuin poliisi olisi saapunut paikalle turvaamaan tilanteen. Katie on myöhemmin kertonut muistavansa ikuisuudelta tuntuneen odotuksen ajalta musertavan kivun lisäksi vain karmivan korvia vihlovan huudon, jonka vasta myöhemmin ymmärsi tulleen hänen omasta suustaan.
Rikkihappo oli aiheuttanut Katien kasvoille, ylävartalolle ja käsille vakavat kolmannen asteen palovammat. Käytännössä happo oli tuhonnut hänen kasvojensa ihon kaikki kerrokset täysin. Syövyttävä kemikaali oli sulattanut kokonaan myös hänen silmäluomensa, ja suurin osa nenästä ja vasemmasta korvasta oli tuhoutunut täysin.
Katien kärsimät vammat olivat hengenvaarallisia. Sairaalassa viettämiensä ensimmäisten päivien aikana ei ollut varmaa, selviäisikö hän tapauksesta hengissä. Hän oli myös niellyt osan kasvoilleen heitetystä rikkihaposta, jonka takia Katie oli kärsinyt vakavia sisäisiä vammoja eikä näin ollen kyennyt puhumaan lainkaan ensimmäisten viikkojen aikana.
Katien onneksi Lontoossa sijaitsevan Chelsea and Westminster -sairaalan palovammayksikkö kykeni tarjoamaan uraauurtavaa leikkaushoitoa kasvojen korjaamiseksi. Kriittisessä leikkausoperaatiossa hänen kasvojensa jäljellä oleva iho poistettiin tyystin ja korvattiin sitten Matriderm ihokorvikkeella, joka on pehmytkudoskasvua edistävä biomateriaali. Käytännössä hänen kasvonsa siis rakennettiin leikkauksen aikana uudestaan alusta loppuun asti. Vaativa toimenpide oli ensimmäinen laatuaan, joka suoritettiin yhtäjaksoisesti yhden operaation aikana. Tätä varten, Katie vaivutettiin keinotekoiseen koomaan jopa 12 päivän ajaksi.
Katie vietti sairaalan erikoisyksikössä yli kaksi kuukautta, joiden aikana hän ei kyennyt tekemään käytännössä mitään itse. Epätoivon keskellä tilannetta pahensi entisestään se, että Katie oli menettänyt näkönsä pysyvästi vasemmasta silmästään eikä kyennyt kommunikoimaan normaalisti. Äidilleen hän jakoi lohduttomia ajatuksiaan vain lyhyillä paperille kirjoittamillaan viesteillä, kuten: ”en pysty hengittämään”, ”auta minua”, ”olen pahoillani” ja ”tapa minut”.
Kahden kuukauden sairaalassa vietetyn tehohoitojakson jälkeen, sairaalan psykologi alkoi valmistella naista kohtaamaan oman peilikuvansa. Katien omien sanojen mukaan hän ei koskaan unohda hetkeä, jolloin näki itsensä peilistä ensimmäistä kertaa happoiskun jälkeen. Hän on kertonut lannistavan häpeän ja epäuskon olleen tuolloin niin suuri, että hän halusi vain rikkoa kädessään pitämänsä peilin kasvoihinsa ja repiä sitten kauhistuttavan irvikuvan irti itsestään. Vain 25-vuotiaasta Katiesta tuntui kuin hänen elämänsä olisi tuhottu lopullisesti.
Katie löysi kuitenkin lopulta tarvitsemansa voimat uskosta. Hän ei halunnut heittää hukkaan tehohoidossa käymäänsä pitkää taistelua, sillä Katie tiesi, että kyse oli lopulta hänen omasta elämästään eikä hän halunnut antaa kenenkään, varsinkaan Danielin, määritellä tulevaisuuttaan. Matka tulisi kuitenkin olemaan pitkä ja vaikea.
Lopulta Katie kotiutettiin sairaalasta. Hän jätti Lontoon vuokra-asuntonsa taakseen ja muutti takaisin vanhempiensa luokse, jotka auttoivat tytärtään huolehtimaan itsestään. Katie oli täysin riippuvainen vanhempiensa avusta, sillä iholle suoritettavat kivuliaat hoitotoimenpiteet tuli suorittaa jopa neljästi päivässä.
Paluu vanhempien hoidettavaksi ei ollut ainut selkeä muutos nuoren naisen elämässä. Katien tuli pitää 23 tuntia vuorokaudessa kasvoillaan muovista maskia, joka kosteutti kasvojen ihoa ja tasoitti arpia. Hapon aiheuttamien sisäisten vammojen takia Katien piti myös opetella nielemään uudestaan, jonka takia ruoka piti syöttää aluksi letkun avulla suoraan mahaan. Tämän lisäksi Katiella oli vaikeuksia hengittää, sillä kirurgisten toimenpiteiden takia hän ei kyennyt hengittämään lainkaan nenänsä kautta useisiin kuukausiin.
Katie alkoi pelkäämään muita ihmisiä, kuumia juomia sekä kynttilöitä. Hän tarkisti pakonomaisesti, että kaikki ikkunat ja ovet olivat lukossa ja lähes halvaantui pelosta aina ovikellon soidessa. Kokonaisen vuoden aikana hän ei poistunut talosta kertaakaan ilman vanhempiaan tai nuorempaa siskoaan.
Pelko oli kuitenkin vain osasyy nuoren naisen eristäytymiseen muusta maailmasta. Musertava häpeä omasta ulkonäöstä ja muiden ihmisten suorastaan ilkeä käyttäytyminen saivat Katien pysyttelemään yhä tiiviimmin vanhempiensa talon seinien suojissa. Kaduilla hän sai usein osakseen vain pitkiä katseita sekä pahantahtoista huutelua ja kommentointia. Toisinaan häntä pyydettiin jopa poistumaan kaupasta, koska muuta asiakkaat pelkäsivät nuoren naisen sairastavan jonkinlaista tarttuvaa tautia.
Katien kasvoille suoritettiin lukemattomia lääketieteellisiä toimenpiteitä. Hän lensi myös Ranskaan saadakseen erilaisten palovammojen hoitoon erikoistuneessa kuntoutuskeskuksessa hoitoa, jonka avulla arpikudosta kyettiin häivyttämään tehokkaasti.
Mutta palataanpa vielä hetkeksi ajassa taaksepäin kohtalokkaan illan tapahtumiin.
Daniel oli suunnitellut järkyttävän rikkihappoiskun ennalta ja palkannut ulkopuolisen henkilön, 19-vuotiaan miehen Stefan Sylvestren, suorittamaan hyökkäyksen puolestaan. Hän oli välittänyt Katien tuntomerkit sitten kumppanilleen, joka oli odottanut uhrinsa saapumista kadulla jo useiden tuntien ajan. Daniel, joka oli vain hetkeä aikaisemmin soittanut Katielle tarkistaakseen tämän sijainnin, oli seurannut hyökkäyksen edistymistä puhelimitse koko tapahtuman ajan, vain kuullakseen Katien tuskaiset huudot Stefanin sysättyä rikkihapon pahaa aavistamattoman uhrin kasvoille.
Poliisin tutkinta oli johtanut nopeasti epäillyn jäljille, sillä tapahtumista oli runsaasti turvakameramateriaalia sekä kadulta, että kahvilan sisältä. Kaiken lisäksi syövyttävää kemikaalia oli roiskunut myös itsensä hyökkääjän kasvoille, jättäen tämän vasemmalle poskelle selkeästi havaittavat arvet.
Molemmat miehet pidätettiin vain muutamia päiviä hyökkäyksen jälkeen. Daniel tietenkin vakuutti syyttömyyttään, mutta hänen osuutensa iskun järjestäjänä muuttui tutkimusten edetessä yhä ilmeisemmäksi. Hänellä oli selkeä motiivi, jonka lisäksi Katie oli myöhemmin antamassaan lausunnossaan kertonut miehen raiskanneen tämän vain kaksi päivää ennen happoiskua. Miehen osallisuuden toteennäyttäminen oli kuitenkin hankalaa, sillä molempien tapauksien käsittelyt nojasivat suurimmilta osin pelkkiin aihetodisteisiin.
Yli vuoden kestänyt oikeustaistelu oli raskas kokemus hyökkäyksestä toipuvalle Katielle. Vaikka nainen olikin pelännyt entisen poikaystävänsä kohtaamista, hän esitti oikeuden istunnossa lausuntonsa iskun jälkeisestä elämästään ja jokapäiväisestä taistelustaan.
Kun happo oli heitetty kasvoilleni, tuntui kuin olisin palanut helvetin liekeissä. Se oli sanoin kuvaamatonta kiduttavaa kipua. Olen menettänyt tulevaisuuteni, urani, uskoni, ulkonäköni ja arvokkuuteni. Jäljellä on enää vain tyhjä kuori. Osa minusta on kuollut ja pysyvästi poissa. Tämä on kuolemaakin pahempaa.
Jos raiskaajan ja pahoinpitelijän kohtaaminen eivät olleet vielä riittävän traumatisoivia kokemuksia, Danielin asianajajat olivat rakentaneet miestä vastaan esitetyn raiskaussyytteen puolustuksen täysin uhrin syyllistämisen varaan. Heidän mukaansa tapahtumien oikea uhri oli todellisuudessa Daniel, joka oli joutunut ilkeän tyttöystävän keksittyjen valheiden kohteeksi.
Lopulta ikuisuudelta tuntuneen painajaisen jälkeen molemmat miehet todettiin syyllisiksi hapolla suoritettuun iskuun. Tämän lisäksi Daniel todettiin uusintakäsittelyn jälkeen syylliseksi myös kaksi päivää ennen iskua tapahtuneeseen raiskaukseen. 1. toukokuuta 2009 järjestetyssä tuomionjulistamistilaisuudessa Daniel Lynch tuomittiin kahteen elinkautiseen, josta hänen olisi istuttava vähintään 16 vuotta ja Stefan Sylvestre yhteen elinkautiseen, josta hänen olisi suoritettava vähintään kuusi vuotta.
Rikkihappohyökkäykset ovat olleet melko yleisiä Britanniassa viime vuosina, erityisesti suurkaupungeissa kuten Lontoossa. Hyökkäykset ovat osa laajempaa ongelmaa, jossa syövyttäviä kemikaaleja käytetään aseina toisia ihmisiä vastaan. Rikkihappo on yksi yleisimmin käytetyistä hapoista sen helpon saatavuuden ja voimakkaasti syövyttävän vaikutuksen vuoksi. Yhdistyneen kuningaskunnan hallitus on ryhtynyt toimenpiteisiin happoiskujen ehkäisemiseksi ja uuden lainsäädännön avulla pyritään rajoittamaan vaarallisten aineiden saatavuutta sekä tiukentamaan rangaistuksia happoiskujen tekijöille.
Rikkihapolla ja muilla syövyttävillä kemikaaleilla suoritetut iskut olivat voimakkaassa kasvussa viime vuosikymmenen aikana. Pelkästään Lontoon metropolin alueella suoritettiin vuonna 2012 78 hyökkäystä, kun sama luku oli vain viisi vuotta myöhemmin, vuonna 2017, noussut jo yli 470. Vaikka iskujen määrä onkin ollut laskussa vuoden 2018 jälkeen, vuonna 2022 Suur-Lontoon alueella ilmoitettiin yhä miltei 100 syövyttävällä aineella toteutettua hyökkäystä. Maanlaajuisesti vastaavat luvut ovat luonnollisesti vieläkin synkempiä, sillä vuonna 2022 Britanniassa tilastoitiin jopa 710 rikkihappoiskua.
Katie onnistui lopulta kääntämään järkyttävän tapahtuman ja selviytymistaistelunsa voimavarakseen. Nykyään 40-vuotias nainen on Britanniassa tunnettu malli ja televisiokasvo, jonka monet tunnistavat mm. ”Good Morning Britain” -aamushowsta sekä ”Loose Women” -keskusteluohjelmasta. Vakituisten juontojensa lisäksi hän on esiintynyt lukuisissa tunnetuissa viihdeformaateissa, kuten Tanssii tähtien kanssa -ohjelmassa. Katie on kirjoittanut kokemuksistaan myös kuusi kirjaa, joissa hän käsittelee mm. itseluottamusta ja elämäänsä happoiskun jälkeisessä maailmassa.
Merkittävin käännekohta Katien selviytymistarinassa oli vuonna 2009 julkaistu dokumenttielokuva ”Katie: My Beautiful Face”, joka keskittyi käsittelemään hänen kokemuksiaan ja elämäänsä palovammojen uhrina. Samalla se oli myös osa hänen pyrkimystään lisätä tietoisuutta palovammojen uhreista. Projekti oli Katielle henkilökohtaisella tasolla iso psykologinen apu, jonka avulla nuori nainen sai runsaasti itseluottamusta selviytyäkseen päivästä toiseen. Nykyään Katie on onnellisesti naimisissa miehensä Richard Suttonin kanssa ja parilla on kaksi tytärtä.
Happoiskun toteuttanut Stefan Sylvestre vapautettiin ehdonalaiseen vuonna 2018. Ehdonalaislautakunnan mukaan hän oli osoittanut myötätuntoa uhria kohtaan ja tuntenut katumusta ja häpeää teostaan. Hän päätyi kuitenkin takaisin vankilaan reilun vuoden jälkeen tekemistään autovarkauksista, mutta pääsi vapaaksi jälleen vuonna 2020.
Daniel sen sijaan istuu edelleen elinkautistuomiotaan telkien takana. Tuomarin määräämä 16 vuoden minimirangaistus tulee suoritetuksi noin vuoden kuluttua, joka tarkoittaa sitä, että Daniel Lynch voi anoa pääsyä ehdonalaiseen vapauteen vuonna 2025.
Käsikirjoituksissa esitetyt tapahtumat perustuvat erilaisista onlinejulkaisuista, haastatteluista, oikeudenkäyntiasiakirjoista, kirjoista, videoista ja/tai dokumenttielokuvista kerättyihin tietoihin. Teksti heijastaa omaa tulkintaani ja ymmärrystäni tapauksesta, enkä voi taata tietojen paikkansapitävyyttä tai täydellisyyttä.
Haluatko rajattoman pääsyn maksullisiin jaksoihin Spotifyssä? Osoita tukesi liittymällä tilaajaksi hintaan 0,99€/kk.
