Shanda Sharer, 12-vuotias urheilullinen tyttö, oli päätynyt vanhempiensa eron jälkeen äitinsä mukana Indianan New Albanyyn, jossa oli juuri aloittanut opiskelunsa Hazelwoodin yläkoulussa. Ensimmäiset päivät olivatkin sujuneet erinomaisesti – Shanda oli saanut useita uusia ystäviä ja sopeutunut hyvin uuteen ympäristöön.
Jo muutamien päivien jälkeen koululla tapahtui kuitenkin ikävä välikohtaus Shandan uuden ystävän kerrottua tälle parisuhdehuolistaan. Tyttö oli juuri eronnut poikaystävästään ja halusi palauttaa tältä saamansa sormuksen, mutta ei pystynyt hoitamaan asiaa itse.
Shanda tarjoutui tietenkin auttamaan uutta ystäväänsä palauttamalla sormuksen pojalle tämän puolesta. Kohtaaminen ei tosin sujunut aivan odotusten mukaisesti pojan alettua raivomaan sormuksen palauttaneelle Shandalle. Pian sanaharkkaan sekaantui myös sattumalta paikalle osunut pojan vanhempi serkku Amanda Heavrin, joka tunnettiin koulussa erityisesti poikamaisesta ja riidanhaluisesta käytöksestään.
Amanda ryhtyi puolustamaan serkkuaan syytellen välikätenä toiminutta Shandaa ja työnsi itseään kaksi vuotta nuoremman tytön seinää vasten. Valppaat opettajat ehtivät kuitenkin keskeyttämään välienselvittelyn ennen tilanteen eskaloitumista ja Shanda selvisi tapahtumasta vain pienellä kuhmulla. Yksipuolisesta hyökkäyksestä huolimatta molemmat tytöt joutuivat sovittamaan tekonsa osallistumalla jälki-istuntoon päivittäin jopa viikon ajan. Kaikkia todennäköisyyksiä uhmaten rangaistuksen aikana vietetyn ajan myötä Shanda ja Amanda ystävystyivät lopulta jopa siinä määrin, että alkoivat viettämään aikaa yhdessä myös koulun ulkopuolella.
Ajan kuluessa tytöt oppivat tuntemaan toisensa yhä paremmin ja Shanda sai tietää Amandan aikaisemmasta on-off -suhteesta vanhempaan 16-vuotiaaseen tyttöön nimeltä Melinda Loveless. Värikäs suhde oli kestänyt noin vuoden verran, jonka aikana pari oli eronnut ja palannut takaisin yhteen lähes viikoittain. Amanda kertoi suhteen kuitenkin olevan nyt lopullisesti ohi, vaikka kaksikko ei hänen mukaansa ollut vieläkään virallisesti eronnut.
Shanda Sharer ja Amanda Heavrin alkavat seurustella
12-vuotiaan Shandan ja tätä kaksi vuotta vanhemman Amandan välinen ystävyys syveni ajan myötä seurustelusuhteeksi. Yhdessä vietetyn ajan lisäksi tytöt lähettelivät toisilleen myös romanttisia kirjeitä, joissa avautuivat mm. tulevaisuuden haaveistaan ja tunteistaan toisiaan kohtaan.
Myöhemmin lokakuussa 1991 kaksikko osallistui yhdessä koululla järjestettyihin tanssiaisiin. Ilta olikin sujunut täydellisesti aina siihen asti, kunnes Amandan entinen tyttöystävä, 16-vuotias Melinda Loveless, huomasi kaksikon tanssivan yhdessä. Mustasukkainen Melinda ei kyennyt sulattamaan nuoren parin läheisiä välejä, vaan riensi itseään neljä vuotta nuoremman Shandan luokse varoittamaan seuraamuksista, jos tämä ei pysyisi erossa Amandasta.
Shanda ei tietenkään ottanut Melindan sanoja tosissaan, vaan jatkoi seurustelua Amandan kanssa kuten ennenkin. Suhde oli alkanut kuitenkin vaikuttamaan negatiivisesti tytön koulumenestykseen eikä huolestunut äiti suostunut vain seuraamaan sivusta tyttärensä heikkeneviä arvosanoja. Hän vaati Shandaa lopettamaan itseään vanhemman Amandan tapailun, mutta seurustelun jatkuessa salaa vielä tämän jälkeenkin, äiti päätti siirtää tytön toiseen kouluun.
Uudessa koulussa Shandan arvosanat nousivatkin miltei välittömästi normaalille tasolleen. Amanda yritti yhä saada kirjeitse yhteyttä ihastukseensa, mutta uuteen elämäänsä keskittynyt Shanda jätti kirjeet täysin huomiotta.
Perjantaina 10. tammikuuta 1992 Shanda oli jälleen viettämässä viikonloppua isänsä luona Jeffersonvillen kaupungissa, joka sijaitsi noin 20 km päässä tytön äidin kotoa. Shanda oli tapansa mukaan jäänyt alakertaan yksin katsomaan televisiota vielä sen jälkeen, kun hänen isänsä Steven oli vetäytynyt uuden vaimonsa kanssa yläkerran makuuhuoneeseensa nukkumaan.
Samaan aikaan 17-vuotias Laurie Tackett oli saapunut kahden 15-vuotiaan ystävänsä, Toni Lawrencen ja Hope Rippeyn, kanssa hyvän ystävänsä Melinda Lovelessin kodin edustalle, jatkaakseen illan viettoa yhdessä. Toni ja Hope olivat tosin vielä täysin tietämättömiä yön todellisesta suunnitelmasta. Juoni valkenikin kaksikolle vasta Melindan luona, jossa tyttö esitteli kaksikolle veistä, jolla kertoi antavansa opetuksen eräälle pikkutytölle. Todellisuudessa mustasukkaisella Melindalla ja tämän ystävällä Lauriella ei ollut aikomustakaan tyytyä vain pelotteluun, sillä tytöt olivat päättäneet murhata 12-vuotiaan Shandan.
Kaikki neljä tyttöä suuntasivat yhdessä Shandan isän talolle, jossa Melinda tiesi tytön viettävän tulevan viikonlopun. Muut mukana olleet tytöt – Laurie, Toni ja Hope – eivät olleet koskaan edes tavanneet Shandaa. Saavuttuaan perille noin puolen yön aikaan Laurie komensi 15-vuotiaat tytöt koputtamaan talon ovelle ja esittäytymään Shandalle tämän entisen tyttöystävän, Amandan, ystävinä.
Shanda Sharer kaapataan kotoaan
Toni ja Hope tekivätkin työtä käskettyä. Myöhäisestä ajankohdasta huolimatta Shanda oli yhä alakerrassa katsomassa yksin televisiota. Hänen avattua oven kahdelle entuudestaan tuntemattomalle tytölle, nämä pyysivät tätä mukaansa väittäen, että Amanda odotti tätä nuorison suosimassa noitalinnaksi kutsutussa raunioituneessa kivitalossa. Toni ja Hope korostivat, että Amanda kaipasi palavasti entistä tyttöystäväänsä ja toivoi tapaavansa tämän mahdollisimman pian.
Shanda suostuikin lopulta tyttöjen pyyntöön. Hän suuntasi kahden tytön saattelemana kadun varrella odottaneen auton luokse ja istui etupenkille. Ennen kuin auto oli ehtinyt edes liikahtamaan sijoiltaan, takapenkin jalkatilassa lymyillyt Melinda pomppasi esiin. Hän tarttui etupenkillä istunutta Shandaa hiuksista, asetti veitsen uhrinsa kaulalle ja käski tätä pitämään suunsa kiinni.
Pahoinpitelyt ja kidutus alkavat
Laurie suuntasi autonsa kohti Ohio-joen varrella sijaitsevaa raunioitunutta kivitaloa. Saavuttuaan määränpäähänsä kaappaajat pakottivat itkuisen Shandan sisälle taloon, jossa Melinda ja Laurie sitoivat tämän jalat ja kädet köydellä. Pieni tyttö aneli itseään viisi vuotta vanhempia kaappaajia lopettamaan ja pyysi, että nämä kuljettaisivat hänet kotiin äitinsä luokse.
Melinda ei kuitenkaan piitannut tytön sanoista. Sen sijaan hän varasti kaikki tämän sormukset jakaen ne muiden tyttöjen kesken. Tilanteesta innostunut 15-vuotias Hope Rippey irrotti Shandan kädessä olleen Mikki Hiiri -kellon ja alkoi sitten tanssia ivallisesti sen soittaman sävelen tahdissa. Myöskään Laurie ei tyytynyt vain seuraamaan vierestä pienen tytön ahdinkoa, vaan pelotteli tätä vain entisestään väittämällä noitalinnan olevan täynnä ihmisjäännöksiä, jotka tulisivat tuota pikaa saamaan seurakseen pienen 12-vuotiaan tytön. Painottaakseen sanojaan Laurie haki autostaan vielä hymiökuvioisen paidan, jonka sytytti palamaan avuttoman uhrinsa edessä.
Pian Laurie kuitenkin tajusi, että ohi ajavat autot olivat saattaneet nähdä raunioilla hehkuvan tulen. Niinpä hän ja Melinda päättivät raahata uhrinsa takaisin autoon ja siirtyä syrjäisemmälle alueelle, jossa heidän toimiaan ei voitaisi havaita. Matkan aikana Shanda aneli useaan otteeseen kaappaajiaan viemään hänet takaisin kotiin, mutta tunteja kestävä piina oli vasta alussa.
Vajaan tunnin ajomatkan jälkeen, noin 70 km pohjoisempana Madisonin kaupungissa, Laurie pysäköi viimein autonsa metsään reunaan lähellä kotiaan. 15-vuotiaat Toni ja Hope olivat liian peloissaan noustakseen autosta, joten Laurie ja Melinda johdattivat uhrinsa kahdestaan metsätien varrella sijainneeseen hylättyyn rakennukseen.
Sisälle päästyään tytöt pakottivat uhrinsa riisumaan kaikki vaateensa, jonka jälkeen Melinda pakotti uhrinsa polvilleen lattialle. Hän hakkasi pientä tyttöä aluksi vain nyrkein, mutta lyöntiensä vaikutukseen tyytymättömänä hän tarttui uhriaan pian molemmin käsin hiuksista iskien sitten polvensa toistuvasti tämän kasvoihin.
Mustasukkainen Melinda ei kuitenkaan ollut vielä valmis. Hän hyökkäsi uhrinsa taakse veitsi kädessään ja yritti viiltää tämän kaulan, mutta tylsän terän takia yritys epäonnistui. Melinda komensi Laurien hakemaan toisen nuoremmista tytöistä avukseen ja tämän saavuttua hetken kuluttua takaisin yhdessä Hope Rippeyn kanssa hän käskytti näitä pitämään uhria aloillaan lattialla. Kun Shandan kädet ja jalat olivat tyttöjen hallinnassa, Melinda ja Laurie puukottivat tätä vuorotellen ylävartaloon ja jalkoihin.
Lähetettyään Hope Rippeyn takaisin autoon odottamaan, Melinda ja Laurie kietoivat uhrin kaulan ympärille köyden ja kuristivat tätä yhteisvoimin, kunnes tyttö ei enää osoittanut elonmerkkejä. Kannettuaan Shandan ruumiin auton tavaratilaan Melinda kertoi nuoremmille tytöille Shandan kuolleen.
Järkyttävän tapahtumasarjan jälkeen Laurie kuljetti ryhmän lähellä sijainneeseen kotiinsa, jossa tytöt siistiytyivät ja nauttivat virvoitusjuomia. Rauhallinen jutustelu kuitenkin keskeytyi yllättäen pihalla seisovan auton tavaratilasta kantautuvaan huutoon ja paukkeeseen, hysteerisen Shandan yrittäessä päästä vapaaksi. Hätääntynyt Laurie riensi kiireesti autolleen, jossa avasi tavaratilan luukun ja iski Shandaa rengasavaimella päähän saadakseen tämän hiljentymään.
Yöllä noin kello 2.30 Laurie ja Melinda päättivät, että auton tavaratilaan vangitusta Shandasta oli tavalla tai toisella päästävä eroon. Pohdittuaan mahdollisia ratkaisuja he päättivät vain ajella öisillä teillä niin pitkään, että Shanda viimein kuolisi saamiinsa vammoihin. Toni ja Hope kuitenkin kertoivat olevansa liian väsyneitä lähteäkseen mukaan, joten Laurie antoi näille luvan jäädä huoneeseensa lepäämään.
Lähdettyään öiselle ajelulleen Laurie ja Melinda huomasivat kuitenkin pian, että suunnitelma ei sujunut toivotulla tavalla. Vielä yli tunnin kestäneen ajelun jälkeenkin tavaratilasta kantautuva itku vain jatkui. Lopulta ärsyyntynyt Laurie sai tilanteesta tarpeekseen ja pysäytti autonsa tien varteen hoitaakseen asian päätökseen lopullisesti.
Tyttöjen avattua tavaratilan luukun itkuinen Shanda nousi vaistomaisesti istumaan. Tyttö oli yltä päältä veressä ja hänen silmänsä olivat kierähtäneet taakse. Raivostunut Laurie tarttui jälleen rengasrautaan, jonka avulla käytti ensin uhriaan seksuaalisesti hyväksi ja hakkasi pientä tyttöä sitten päähän, kunnes tämä menetti jälleen tajuntansa.
Laurie ja Melinda jatkoivat öistä ajeluaan jopa neljän tunnin ajan. Tavaratilaan lukittu Shanda ei suostunut antamaan periksi, vaan taisteli sinnikkäästi kuolemaa vastaan. Laurie ja Melinda joutuivat pysähtymään tuntien kuluessa useita kertoja pahoinpidelläkseen uhriaan rengasraudalla, toisen huudattaessa samalla auton moottoria peittääkseen uhrin kylmäävät tuskanhuudot.
Vain hetki ennen aamun koittoa tytöt joutuivat kuitenkin viimein antamaan periksi ja palaamaan takaisin Laurien kodille. Poimittuaan mukaansa talolle nukkumaan jääneet nuoremmat tytöt, he suuntasivat läheiselle huoltoasemalle, jossa Laurie tankkasi ensin autonsa ja täytti sitten ostamansa Pepsi-pullon bensiinillä.
Kaappauksesta oli kulunut jo noin kahdeksan tuntia, kun Laurie pysäytti jälleen autonsa hieman pohjoisempana sijainneelle syrjäiselle peltoaukealle. Tonin jäädessä yksin autoon odottamaan muut tytöt nousivat ulos ja avasivat tavaratilan luukun. 15-vuotias Hope Rippey tarttui tavaratilan pohjalla lojuneeseen Windex-pulloon ja suihkutti sitten lasinpesunestettä vankinsa avoimiin haavoihin pilkaten samalla, ettei Shanda tainnutkaan enää näyttää kovin kuumalta.
Laurie ja Hope käärivät vielä elossa olleen uhrinsa huovan sisään ja kantoivat tämän sitten soratien varrella sijainneelle pellolle. Hope kaatoi Pepsi-pullon sisällöstä noin puolet huopaan käärityn Shandan päälle, jonka jälkeen Laurie sytytti käärön tuleen. Poistuttuaan jo paikalta Melinda ei ollut kuitenkaan vakuuttunut siitä, että Shanda oli todella kuollut, joten Laurie palasi vielä kerran takaisin peltoaukean reunalle, jossa Melinda kaatoi loput Pepsi-pullon sisällöstä Shandan päälle ja sytytti tämän uudestaan palamaan. Järkyttävän yön jälkeen tytöt poistuivat viimeisen kerran peltoaukealta noin kello yhdeksän aikaan aamulla ja palasivat kukin omiin koteihinsa.
Shanda Sharerin ruumis löytyy
Vain muutama tunti myöhemmin Jeffersonin piirikunnan poliisi sai ilmoituksen pellon reunalta löytyneestä hiiltyneestä ruumiista. Metsästämään lähteneet veljekset olivat löytäneet poltetun lapsen jäännökset sattumalta ajaessaan tämän ohitse, sillä matalassa ruohikossa maannut ruumis näkyi selkeästi ohi kulkevalle soratielle.
Shandan isä Steven oli jo aikaisemmin aamulla huomannut tyttärensä olevan kateissa. Kun etsinnät eivät olleet tuottaneet tulosta eikä kukaan tyttären ystävistä tuntunut tietävän mitään tämän olinpaikasta, Steven päätti ilmoittaa tyttärensä katoamisesta Clarkin piirikunnan sheriffille hieman ennen kello kahta iltapäivällä. Vaikka viereisen piirikunnan poliisi tutkikin jo muutamia tunteja aiemmin löytynyttä ruumista, ei pahoin palanutta uhria osattu yhdistää kadonneeksi ilmoitettuun Shandaan.
Odottamaton käänne tapahtui kuitenkin jo samana iltana noin puoli yhdeksän aikaan, kun Jeffersonin piirikunnan sheriffin toimistolle saapui hysteerinen 15-vuotias tyttö vanhempiensa seurassa. Toni Lawrence ei ollut kyennyt pitämään järkyttävää salaisuutta sisällään, vaan halusi kertoa tietonsa öisistä tapahtumista viranomaisille. Sekavasti käyttäytynyt tyttö kertoi tappaneensa ystäviensä kanssa hänelle entuudestaan tuntemattoman pienen tytön, josta osasi antaa vain etunimen ”Shanda”. Lausuntonsa lisäksi hän kertoi myös muiden murhaan osallistuneiden tyttöjen nimet.
Toni Lawrencen tunnustuksen myötä tutkijat kykenivät nopeasti yhdistämään ruumiin hieman etelämpänä kadonneeksi ilmoitettuun 12-vuotiaaseen tyttöön. Asiasta oli kuitenkin varmistuttava vielä myös lääketieteellisin keinoin, joten ruumiinavaus suoritettiin jo seuraavana aamuna, sunnuntaina 12. tammikuuta 1992.
Ruumiinavauksen suorittaneen patologin George Nicholsin tutkimuksessa paljastui, että pieni tyttö oli kärsinyt lukuisia eri vammoja. Ranteista ja nilkoista löytyi sitomisjälkiä, joiden lisäksi uhrilla oli useita eriasteisia vammoja päässä, kaulassa, rinnassa ja jaloissa. Peräaukon ja peräsuolen haavat osoittivat, että tyttöä oli käytetty seksuaalisesti hyväksi tylpän esineen avulla. Järkyttävin löytö oli kuitenkin se, että uhrin ylähengitysteistä löytyvä noki osoitti Shandan olleen yhä elossa, kun hänet sytytettiin tuleen.
Shandan murhaajat pidätetään
Vaikka suurin osa pidätysmääräystä varten saadusta todistusaineistosta tulikin 15-vuotiaan Toni Lawrencen antamasta lausunnosta, muut murhaan osallistuneet tytöt pidätettiin vasta hammastietojen vahvistettua uhrin todella olleen 12-vuotias Shanda Sharer. Syyttäjä ilmoitti välittömästi pyrkivänsä tuomitsemaan ryhmän vanhimmat tytöt aikuisina, ja kuolemanrangaistuksen välttääkseen, Laurie Tackett ja Melinda Loveless, hyväksyivät myöhemmin heille esitetyt syytesopimukset.
Tapaukseen liittyi kuitenkin myös lieventäviä asianhaaroja, joista yksi oli tekijöiden nuori ikä. Lisäksi useat tytöistä olivat lapsuudessaan kokeneet seksuaalista hyväksikäyttöä ja väkivaltaa, aiheuttaen heille monimuotoisia mielenterveysongelmia ja traumoja. Ainakin Toni Lawrence, Laurie Tackett ja Melinda Loveless olivat kaikki yrittäneet menneisyydessään jopa itsemurhaa.
15-vuotias Toni Lawrence ei ollut missään vaiheessa osallistunut uhriin kohdistuneisiin pahoinpitelyihin. Hän ei tosin, ollut myöskään ryhtynyt minkäänlaisiin toimiin estääkseen tapahtumia, jonka vuoksi hänen katsottiin olevan osasyyllinen Shandan järkyttävään kuolemaan. Näin ollen Toni tuomittiinkin osallisuudestaan enintään 20 vuodeksi vankeuteen, mutta vapautui jo vuonna 2000 suoritettuaan tuomiostaan vain 9 vuotta.
Toinen 15-vuotias tyttö, Hope Rippey, joka oli osallistunut vain vähäisessä määrin uhrin pahoinpitelyyn ja kidutukseen, tuomittiin 60 vuodeksi vankeuteen. Tuomarin hyväksyttyä puolustuksen tekemän valituksen vuonna 2004, alkuperäinen tuomio lyheni kuitenkin vain 14 vuoteen. Uuden tuomion myötä Hope Rippey vapautui vankilasta vain pari vuotta myöhemmin, vuonna 2006.
Ryhmän päätekijät, 17-vuotiaat Laurie Tackett ja Melinda Loveless, tuomittiin molemmat 60 vuoden vankeusrangaistuksiin. Hekään eivät kuitenkaan joutuneet lopulta suorittamaan tuomioistaan maksimiaikaa; Laurie vapautui ehdonalaiseen jo vuonna 2018 suoritettuaan tuomiostaan vain 26 vuotta, ja Melinda vain vuosi tämän jälleen, vuonna 2019.
