Donna Jones

Donna Ellen Jones syntyi Kanadan Ottawassa joulupäivänä 1975. Hän oli perheen kolmesta lapsesta keskimmäinen. Perhe eli normaalia keskiluokkaista elämää, joka tarjosi lapsille turvallisen ja vakaan kasvuympäristön, mutta isän vähättelevät ja konservatiiviset ajatukset naisen asemasta avioliitossa lähinnä palvelijan roolissa muokkasivat nuoresta Donnasta myöhemmin epävarman aikuisen.

Ulkonäköpaineistaan huolimatta, ulospäin suuntautunut ja energinen Donna oli erittäin pidetty ja hän ystävystyi helposti uusien ihmisten kanssa. Valmistuttuaan hyvin arvosanoin Carletonin yliopistosta hän sai myöhemmin työpaikan Kanadan elintarvikevirastosta, jossa jatkoi menestyksekkäästi uraansa hyvin palkatussa virkamiestehtävässä.

Donna oli vastuullinen ihminen, joka suhtautui tekemiinsä sitoumuksiin aina vakavasti. Hän asui vanhempiensa luona aina vuoteen 2005 asti maksaakseen opintolainansa pois kokonaisuudessaan, jonka jälkeen 29-vuotias nainen osti itselleen pienen talon Ottawan keskustan tuntumasta.

Menestyksekkäästä työurastaan ja kukoistavasta sosiaalisesta elämästään huolimatta, Donna kävi jatkuvaa taistelua omien pelkojensa kanssa. Vaikka nuori nainen tunnettiinkin ystävien keskuudessa seurallisena ja ulospäin suuntautuneena ihmisenä, jo pelkkä ajatuksin romanttisesta kanssakäymisestä vastakkaisen sukupuolen kanssa sai Donnan ahdistumaan. Palavaa rakkautta elämäänsä kipeästi kaipaava nainen olikin kauhuissaan jo pelkästä ajatuksesta, että eläisi koko loppuelämänsä ilman kumppania.

Donna Jones ja Mark Hutt tapaavat

Tilanne muuttui kuitenkin jo saman vuoden 2005 kesällä, kun yhteinen ystävä esitteli Donnan miehelle nimeltä Mark Hutt. Donna ihastuikin välittömästi 30-vuotiaaseen kattoasentajaan, joka antoi naiselle jakamattoman huomionsa täyttäen viimein vuosia kestäneen tyhjiön.

Kaksikon parisuhde etenikin varsin nopeasti, mutta hyvin alkanut suhde alkoi muuttua miltei heti Markin muutettua Donnan luokse asumaan. Ystävät, perhe ja työkaverit huomasivat voimakkaan muutoksen naisen käyttäytymisessä, sillä Donna piti läheisiinsä yhä vähemmän yhteyttä eikä hän suoriutunut työtehtävistään enää entiseen tapaan.

• Rajattomasti yksinoikeudella tuotettuja podeja
• Ei mainoksia
• 20 tuntia äänikirjoja / kk

Aloita 30 vrk maksuton tilaus

Mark oli alkanut kontrolloimaan Donnan elämää mm. soittelemalla tälle jatkuvasti naisen viettäessä aikaa ystäviensä seurassa. Mustasukkaisen miehen kovaääninen huuto kantautui usein myös seurassa olleiden ystävien korviin, kun raivon valtaama mies nimitteli kumppaniaan ja vaati tältä toistuvasti selvitystä olinpaikastaan. Donna ei saanut tosin keskustella ystäviensä kanssa rauhassa edes kotonaan, sillä linjalta kuuluva naksahdus paljasti joka kerta Markin kuuntelevan salaa keskustelua asunnossa olevan toisen lankapuhelimen kautta.

Mark aloittaa väkivallan käytön

Seuraavaksi alkoi näkyä merkkejä ulkoisesta väkivallasta, kun jatkuvan puhelinterrorin lisäksi Donnan iholle ilmestyi satunnaisia mustelmia, viiltoja ja ruhjeita. Kaikille vammoille löytyi kuitenkin aina jokin epämääräinen selitys, sillä Donna teki parhaansa pitääkseen suhteensa pimeän puolen salassa ystäviltään ja perheeltään.

Kaikesta huolimatta Donna uskoi yhä järkkymättä Markin rakkauteen. Mies osasikin käyttää Donnan huolehtivaa luonnetta taitavasti hyväkseen, selittelemällä väkivaltaista käytöstään vaikealla lapsuudellaan. Hän manipuloi kumppaniaan myös kirjoittamalla tälle paperille lyhyitä rakkaudenosoituksia heti sen jälkeen, kun oli jälleen satuttanut Donnaa jollain tavalla.

Jatkuvan väkivallan aiheuttamat epäsuorat vaikutukset vain lisääntyivät ajan kuluessa. Itsestään aiemmin hyvää huolta pitänyt Donna alkoi hiljalleen kiinnittämään yhä vähemmän huomiota ulkonäköönsä, jonka lisäksi hän vietti vain entistäkin enemmän aikaa omissa oloissaan. Koko lähipiiriä kauhistuttanut järkyttävä uutinen seurasi kuitenkin vain noin vuosi kaksikon ensitapaamisen jälkeen, kun Donna ilmoitti ystävilleen menevänsä Markin kanssa naimisiin seuraavan vuoden 2007 syyskuussa.

Donnan ystävät olivat yrittäneet puhua naiselle järkeä jo miltei kahden vuoden ajan. Selkeistä pahoinpitelyn merkeistä huolimatta Donna ei kuitenkaan ollut halunnut jättää tulevaa miestään, joten noin kuukausi ennen suunniteltuja häitä Donnan ystävät yrittivät vielä viimeisen kerran saada tämän pyörtämään päätöksensä. Polttareiden sijaan järjestetyssä väliintulossa ystävät esittivät naiselle henkilökohtaisen puheen, jossa rukoilivat tätä jättämään miehensä ja hakeutumaan suojaan turvakotiin, jonka ystävät olivat jo järjestäneet Donnalle.

Hyvää tarkoittava interventio kuitenkin epäonnistui täydellisesti, sillä yrityksestä huolimatta ystävät eivät kyenneet muuttamaan Donnan mieltä naimisiinmenosta. Kuin viimeisenä vastalauseenaan epätoivoiset ystävät, morsiusneidot mukaan lukien, päättivät kaikki vetäytyä häistä, mutta vahvistivat samalla tahtomattaan Markin asemaa suhteessa, jossa hän pystyi nyt yhä tehokkaammin eristämään Donnan tarvitsemastaan tuesta.

Kattoasentajana työskennellyt Mark oli ollut yrityksensä konkurssista lähtien taloudellisesti täysin riippuvainen Donnan palkasta. Hän käyttikin täysin häikäilemättä hyväkseen vaimonsa rahoja ostaakseen itselleen mitä ikinä halusi. Välttämättömiin hankintoihin kuuluivat mm. merkkivaatteet, mönkijä, biljardipöytä sekä moottorikelkka. Lisäksi Donnan lyhentäessä omien velkojensa lisäksi nyt myös rahattoman miehensä lainoja hän joutui ottamaan itselleen vain lisää velkaa suoriutuakseen harteillaan olevista taloudellisista velvoitteista.

Noin neljä vuotta kestäneen suhteen jälkeen Donnasta oli tullut kylmäkiskoinen, epäluuloinen ja pelokas. Hänen nuorempi veljensä Derek on kuvaillut siskonsa olleen tuolloin kuin eri ihminen. Satunnaisilla käynneillään hän kuvaili siskonsa vaikuttaneen kuin huumatulta potilaalta, jonka aurinkoinen hymy oli vaihtunut tyhjään tuijotukseen.

Vuosien jälkeen Donnan oli yhä vaikeampi salata, mitä suljettujen ovien takana todellisuudessa tapahtui. Aluksi hän oli kyennyt selittelemään mustelmia ja murtumia mm. liukastumisilla, ruoanlaitto-onnettomuuksilla ja rajuilla seksileikeillä, mutta vuoden 2009 puoliväliin mennessä Donna ei enää juurikaan kyennyt peittelemään totuutta edes poolopaitojen ja raskaan meikin avulla.

Koska Donna vietti suuren osan ajastaan töissä eikä enää juurikaan tavannut vanhoja ystäviään, lopulta vain hänen kollegansa seurasivat eturivissä Markin lisääntyvää väkivaltaa. Jatkuvat puhelinsoitot työpaikalle rasittivat koko työyhteisöä, kun Mark halusi tietää kaiken vaimonsa toimista uhaten tappaa tämän perheen ja itsensä, jos Donna ei saapuisi töistä kotiin riittävän nopeasti. Työkaverit ovat kuvailleet myöhemmin Donnan myös ontuneen viimeiset kuukautensa pysyvästi ja havainneensa useita palojälkiä, mustelmia ja ruhjeita tämän käsivarsissa ja jalkojen ympärillä. 46 kg painoiseksi kuihtunut nainen oli enää vain varjo entisestään.

25. marraskuuta 2009 Donnan tilanteessa tapahtui yhtäkkiä dramaattinen muutos, kun hän ilmoitti työnantajalleen jäävänsä sairaslomalle flunssan takia. Huolestunut esimies, joka oli hyvin perillä naisen väkivaltaisesta suhteesta, epäili tarinan todenperäisyyttä ja päätti siten ilmoittaa epäilyistään välittömästi poliisille. Kun puhelu ei kuitenkaan johtanut konkreettisiin toimenpiteisiin viranomaisten puolelta, Donnan kollegat päättivät ottaa asian näkyvästi esille Donnan palattua jälleen takaisin töihin. Tuota päivää ei tosin enää koskaan tullut.

Tulevien 11 päivän aikana kukaan ei nähnyt Donnasta jälkeäkään. Hän tosin onnistui soittamaan joitakin puheluita mm. äidilleen kertoakseen tälle olevansa vain hieman sairas ja ettei tämän tarvitsisi olla huolissaan, sillä olihan hänellä Mark, joka pitäisi hänestä hyvää huolta. Todellisuus oli tietenkin jotain aivan muuta.

Donna Jones menehtyy saamiinsa vammoihin

6. joulukuuta 2009 aamulla klo 9.15 hätäkeskus vastaanotti puhelun, jossa hysteeriseltä vaikuttanut Mark ilmoitti vaimonsa lakanneen hengittämästä. Ambulanssin rinnalla yksi ensimmäisistä paikalle saapuneista viranomaisista, rikostutkija Tara Anderson, huomasi välittömästi jotain outoa, sillä talven hyytävistä pakkasista huolimatta, yksi talon ikkunoista oli jätetty täysin auki.

Epätavallinen yksityiskohta sai selityksen jo heti rikostutkijan astuttua sisälle asuntoon, sillä kyseessä vaikutti olevan vain epätoivoinen yritys peittää pistävä, mädäntynyttä lihaa muistuttava haju. Tutkittuaan ensin katutasolla sijainneet huoneet, rikostutkija paikallisti hajun talon alempaan kerrokseen ja ryhtyi laskeutumaan portaita pitkin alas ensihoitajat perässään.

Donna Jonesin ruumis löytyikin hetkeä myöhemmin talon kellarikerroksesta, jossa tämä makasi lattialle kasatun tilapäisen patjan päällä. Rikostutkija Tara Andersonin mukaan häntä kohdannut näky oli yksiselitteisen karmaiseva. Haavojen ja naarmujen peittämät kasvot olivat niin turvoksissa ja mustelmilla, että paikalle saapunut ensihoitaja, Logan Martin, ei kyennyt edes tarkistamaan reagoisivatko uhrin pupillit valoon.

Ensiapuhenkilöstö oli syystäkin kauhuissaan näkemästään, sillä uhrin kehosta jopa yli 40 % prosenttia oli kolmannen ja neljännen asteen palovammojen peitossa. Infektoituneet ja märkivät haavat olivat niin vakavia, että osa uhrin ihosta irtosi T-paidan mukana ensihoitajan tutkiessa vammoja tarkemmin. Rikostutkija Tara Andersonin mukaan näytti siltä kuin uhria olisi raahattu auton perässä pitkin soraista maantietä.

Poliisin tutkinta, kuulustelut ja ruumiinavaus

Poliisin suorittamassa tutkinnassa ilmeni lisää järkyttäviä merkkejä pitkään jatkuneesta hyväksikäytöstä ja väkivallasta. Seinistä, eteisen lattialta, sekä portaiden pylväistä löytyneiden veritahrojen lisäksi talon seiniin oli hakattu useita reikiä, jonka lisäksi kylpyhuoneen ovi oli murrettu väkivalloin auki. Rikostutkijat ottivat talosta haltuunsa myös käsiraudat ja kokonaisen asearsenaalin, johon kuului mm. kaksi ilma-asetta, miekka sekä valikoima erilaisia veitsiä, joista kaksi oli veren tahrimia.

Donnan asunnolta tavoitettu Mark oli ilmeisen kiihtyneessä — jopa hysteerisessä mielentilassa. Rikostutkijan tiedusteltua tältä mitä Donnalle oli tapahtunut, järkyttynyt mies kertoi vaimonsa kaatuneen 11 päivää aikaisemmin humalassa nuotioon. Mark myös väitti, että Donna oli hänen yrityksistään huolimatta kieltäytynyt jyrkästi hakeutumasta lääkärin vastaanotolle, jonka takia hän oli hoitanut vaimoaan särkylääkkeillä sekä antihistamiinilla ja antanut tämän käyttää astmainhalaattoria hengitysvaikeuksia lievittääkseen. Miehen mukaan Donna oli ollut elossa vielä kolme tuntia aikaisemmin, jolloin nainen oli kertonut hänelle innoissaan tulevan joulun suunnitelmista.

Myöhemmin suoritetun oikeuslääketieteellisen tutkimuksen mukaan Markin esittämät väitteet eivät tosin olleet mitenkään mahdollisia, sillä raportin mukaan uhri oli kuollut noin 12 tuntia ennen kuin mies oli ilmoittanut asiasta hätänumeroon. Kuolinsyyksi määriteltiin hoitamattomien palovammojen aiheuttama septinen shokki, joka aiheutti lopulta useiden tärkeiden elinten vajaatoiminnan.

Myöskään palovammat eivät voineet mitenkään olla peräisin avotuleen kaatumisesta, kuten Mark oli aikaisemmin väittänyt. Palaneet alueet olivat luonteeltaan tasaisia ja alaspäin suuntautuvia, joka viittasi enneminkin kiehuvaan nesteeseen kuin liekkeihin. Lisäksi vakavimmat palovammat keskittyivät lähinnä selän alueelle, joka osoitti uhrin olleen kyyristyneessä asennossa, kun kiehuva vesi kaadettiin hänen päälleen. Vammoilta säästyneiden alueiden muoto taas viittaasi puolestaan siihen, että Donna oli käärinyt kätensä ylävartalonsa ympärille yrittäessään suojautua järkyttävältä hyökkäykseltä.

Ruumiinavauksessa havaittujen ristiriitaisuuksien myötä Mark joutui lopulta muuttamaan tarinaansa, mutta painotti kyseessä olleen puhdas vahinko. Hän myönsi kaataneensa kattilallisen kiehuvaa vettä vaimonsa päälle, kun Donna oli ollut keittiössä kyyristyneenä hänen takanaan, mutta yritti yhä maalailla itsestään kuvaa sankarina, joka hoiti vaimonsa vammoja yli viikon ajan yötä päivää siteitä vaihdellen.

Aviomiehen uudet selitykset eivät tosin olleet nekään linjassa patologin tekemien havaintojen kanssa. Vaikka Donnalla olikin siteet sormissaan ja vasemmassa kyynärvarressaan, suurin osa palovammoista oli jätetty täysin hoidotta — mukaan lukien selkään kohdistuneet vakavimmat ja syvimmät palovammat.

Oikeuslääketieteellisen tutkimuksen lopullinen raportti oli kylmäävää luettavaa. Käytännössä uhrin vartalossa ei ollut jäljellä pienintäkään aluetta, joka ei olisi kärsinyt jonkinlaisesta fyysisestä väkivallasta. Vakavien palovammojen lisäksi ruumiissa havaittiin jopa yhdeksän, todennäköisesti potkujen voimasta murtunutta kylkiluuta, joista kaksi oli aiheutettu vasta äskettäin.

Uhrin nenä ja yksi sormi olivat murtuneet, joiden lisäksi jalat ja tunnistamattomaksi hakatut kasvot olivat mustelmien, rupien ja naarmujen peittämiä. Patologin mukaan kaikki nämä vammat olivat syntyneet viimeisten 11 päivän aikana, sen jälkeen, kun uhrin päälle oli kaadettu kiehuvaa nestettä. Parantunut kyynärluumurtuma puolestaan viittasi siihen, että Donna oli jonkin aiemmin tapahtuneen hyökkäyksen aikana nostanut kätensä suojatakseen itseään tylpällä esineellä suoritetulta iskulta.

Yksi häiritsevimmistä raportissa mainituista yksityiskohdista oli tutkimuksessa löydetyt 29 reikää eri puolilla kehoa. Lyijyhaulit oli ammuttu talosta aiemmin löydetyllä ilmapistoolilla ja suurempitehoisella ilmakiväärillä. Laukausten voitiin päätellä tapahtuneen lähietäisyydeltä, sillä kaikki haulit olivat lävistäneet uhrin ihon uppoutuen jopa yli sentin syvyyteen, aiheuttaen uhrille lopulta myös varhaisia lyijymyrkytyksen oireita.

Käytännössä Donna Jones oli tehnyt hidasta kuolemaa jopa yhdentoista päivän ajan. Patologin mukaan hengenvaarallisista palovammoista kärsinyt uhri saattoi vain maata aloillaan kykenemättä liikkumaan samalla, kun hänen aviomiehensä Mark Hutt jatkoi sadistista pahoinpitelyään päivästä toiseen aiheuttaen uhrilleen vain lisää kärsimystä. Kaiken lisäksi poliisin saamien teletietojen mukaan Mark oli viimeisen viikon aikana ollut useasti yhteydessä entiseen tyttöystäväänsä, aivan kuin hän olisi vain odottanut vaimonsa väistämätöntä kuolemaa voidakseen jälleen siirtyä elämässään eteenpäin.

Tapauksen oikeudenkäynti alkoi noin 3,5 vuotta Donna Jonesin kuoleman jälkeen 8. toukokuuta 2013. Syyttäjä vaati Mark Huttille rangaistusta ensimmäisen asteen murhasta, mutta Mark itse kiisti jyrkästi vaimonsa murhan syyttäen tapahtuneesta lähinnä vanhempiaan ja kurjaa lapsuuttaan. Hän kuitenkin myönsi lievemmän syytteen, joka liittyi kuolemaan johtaneeseen huolimattomuuteen.

Myös syytetyn asianajaja, Lorne Goldstein, yritti vedota puolustuksessaan tahallisuuden puuttumiseen. Hän ei kiistänyt, etteikö Mark olisi murtanut uhrinsa luita ja aiheuttanut tälle vakavia palovammoja kiehuvan veden avulla, mutta väitti, ettei syyttäjä ollut näyttänyt riittävissä määrin toteen, että miehen tarkoituksena oli todella aiheuttaa lopulta Donnan kuolema.

Vaikka puolustusasianajaja myönsikin Markin kiduttaneen uhriaan, hän myös parjasi syyttäjää kyseenalaisista menetelmistä. Lorne Goldsteinin mukaan syyttäjä pyrki saamaan valamiehistön vakuuttuneeksi Markin syyllisyydestä herättämällä heissä vihaa tätä kohtaan objektiivisten todisteiden tarkastelun sijaan.

Syyttäjä sen sijaan väitti, ettei Mark voinut mitenkään olla huomaamatta pikkuruiseen keittiöön kyykistynyttä vaimoaan. Hänen mukaansa mies oli suorittanut hyökkäyksensä säälimättömästi kaataen kiehuvan veden tämän päälle neljä vuotta kestäneen raakalaismaisen hyväksikäytön päätteeksi.

Syyttäjä kuuli oikeudessa myös useita asiantuntijatodistajia, joista yksi oli perheväkivallan asiantuntija Deborah Anne Sinclair. Hänen mukaansa Donna oli mitä todennäköisimmin jäänyt ansaan niin sanottuun traumasidokseen, joka saattaa muodostua esim. raa’an väkivallan ja satunnaisten hellyydenosoitusten sekoituksesta, luoden tällä tavoin hyväksikäyttäjän ja uhrin välille vahvan psykologisen yhteyden. Asiantuntijan mukaan Mark osasi lisäksi käyttää taitavasti hyväkseen Donnan epävarmuutta, hyödyntämällä uhrinsa hoivaavaa puolta ja esiintymällä itse uhrina saadakseen vaimoltaan sympatiaa.

Toinen merkittävä todistaja oli torontolaisen sairaalan palovammayksikön lääketieteellinen johtaja Joel Fish. Hän korosti lausunnossaan, että uhri oli kärsinyt viimeisten päiviensä aikana sanoin kuvaamattomista kivuista. Asiantuntijan mukaan Donnan selviytymismahdollisuudet olisivat olleet vammojen vakavuudesta huolimatta silti lähes 100 prosenttia, jos hän olisi vain saanut asianmukaista lääketieteellistä hoitoa riittävän ajoissa.

Koko neljä viikkoa kestäneen oikeudenkäynnin aikana kukaan ei noussut todistajanaitioon puolustamaan syytettyä. Valamiehistö julkaisikin päätöksensä vain vuorokauden kestäneen harkinnan jälkeen 7. kesäkuuta 2013, jossa Mark Hutt todettiin syylliseksi vaimonsa Donna Jonesin ensimmäisen asteen murhaan. Päätöksen myötä Mark tuomittiin Kanadan lain mukaiseen maksimirangaistukseen — elinkautiseen vankeuteen, josta tuomitun olisi suoritettava vähintään 25 vuotta.