Colin Frederick Campbell syntyi 16. syyskuuta 1947 Intiassa, vain hetkeä ennen Britannian siirtomaavallan päättymistä. Hänen lapsuudestaan ja perhepiiristään on julkisissa lähteissä vain niukasti tietoa. Hänen tiedetään kuitenkin muuttaneen perheineen jo varhaisessa vaiheessa Britanniaan viettäen nuoruutensa Lontoossa, jonne hän jäi myöhemmin myös pysyvästi asumaan.
Aikuisikään saavuttuaan Colin hakeutui kaupalliselle alalle toimien kiertävänä kemianteollisuuden myyntiedustajana. Myyntityö edellyttikin paitsi kyvykkyyttä itsenäiseen toimintaan haastavissa olosuhteissa myös jatkuvaa matkustamista eri puolille Yhdistynyttä kuningaskuntaa, antaen miehelle tietynlaista vapautta ilman työnantajan jatkuvaa valvontaa. Vaikka Colinin koulutustaustasta ei julkisuudessa olekaan saatavilla tarkkoja tietoja, hänen työtehtävänsä voitaneen kohtalaisella varmuudella todeta osoittavan miehen olleen ainakin sosiaalisesti kyvykäs.
Colin Campbell oli myös innokas maahockeyn harrastaja, jota mies pelasi aktiivisesti amatööritasolla. Harrastus tarjosi hänelle sosiaalisen yhteisön lisäksi myös hyvän fyysisen kunnon. Perhetaustoista tiedetään miehen avioituneen 1970-luvun puolivälissä, mutta tiettävästi parisuhteesta ei syntynyt lapsia. Julkisen dokumentaation puuttuessa tarkempaa tietoa hänen intiimielämästään ei kuitenkaan ole saatavilla.
Sen sijaan keskeinen osa Colinin taustaa oli hänen sairastamansa epilepsia, joka ajoittain saattoi tehdä miehestä ärtyisän ja impulsiivisen. Vaikka sairauden vaikeusasteesta ei ole tietoa se ei selkeästi ollut este normaalille elämälle tai aktiiviselle kilpaurheilulle. Viranomaisilta mies oli kuitenkin salannut visusti sairautensa, sillä asian paljastuminen olisi evännyt häneltä ajokortin ja näin ollen myös estänyt häntä tekemästä rakastamaansa työtään.
Ennen ensimmäistä tunnistettua henkirikostaan Colin Campbell näyttäytyikin ulospäin täysin normaalina – yhteisöönsä sopeutuneena – kansalaisena, eikä mies ollut tiettävästi ollut missään vaiheessa elämäänsä tekemisissä virkavallan kanssa. Hänen taustansa loi kuvan kunnollisesta ja toimintakykyisestä aikuisesta miehestä, jonka piilevä väkivaltaisuus ja murhanhimo olivat vain odottaneet sopivaa hetkeä noustakseen esiin.
Ensimmäinen uhri: Claire Woolterton
17-vuotias Claire Woolterton asui yhdessä perheensä kanssa West Londonin alueella. Ystävällisenä, ahkerana ja perhekeskeisenä nuorena naisena tunnettu Claire työskenteli huvipuistossa ja vietti suuren osan vapaa-ajastaan ystäviensä seurassa.
Torstai-iltana elokuussa 1981 lähdettyään Uxbridge Roadin varrella sijaitsevasta huvipuistosta Ealingissa, hän tapasi poikaystävänsä noin klo 22 aikaan illalla. Kaksikon välille oli tuolloin syntynyt riitaa. Sanaharkasta tulistuneena Claire oli poistunut paikalta yksin ja jatkanut matkaansa jalan kohti kotiaan Hanwellin kaupunginosan suuntaan.
Samalla alueella liikkunut Colin Campbell oli sattumalta huomannut myöhään illalla pimeässä yksin liikkuneen 17-vuotiaan Clairen Wooltertonin ja kaapannut pahaa-aavistamattoman naisen autonsa kyytiin. Siitäkin huolimatta, että Claire vastusti yllättävää hyökkäystä voimakkaasti, hyväkuntoinen Colin pakotti naisen mukaansa ja raiskasi sitten uhrinsa väkivaltaisesti.
Raivokkaasta vastarinnasta todistivat myöhemmin erityisesti Clairen käsistä ja käsivarsista löydetyt puolustusvammat. 17-vuotias tyttö ei kyennyt kuitenkaan yrityksistä huolimatta puolustamaan itseään selvästi vahvempaa hyökkääjäänsä vastaan, sillä raiskattuaan uhrinsa Colin tukahdutti uhrinsa tajuttomaksi, kuristamalla tätä kaksin käsin noin puolen minuutin ajan.
Colinin riisuttua tajuttoman uhrinsa täysin alastomaksi hän ajoi Windsorin kaupunkiin, jossa pysäköi autonsa joen vierellä kulkevan suojaisen polun varrelle. Raahattuaan tajuttoman uhrinsa ulos autosta, hän viilsi Clairen kaulaan takaa päin 4 syvää viiltoa ja häpäisi vielä tämän jälkeen verta vuotavan uhrinsa silpomalla tämän sukupuolielimiä. Colin puukotti ja viilsi veitsellään Clairen vaginaa ja pakaroita lukuisia kertoja, ja jätti sitten uhrinsa elottoman ruumiin pimeälle polulle – noin 30 km päähän alkuperäisestä sieppauspaikastaan.
Seuraavana aamuna, noin kahdeksan tuntia murhan jälkeen, satunnainen ohikulkija löysi Clairen ruumiin polun varrelta, joka sijaitsi Barry Avenuen lähistöllä Windsorissa. Löydön tehnyt henkilö luuli aluksi maassa makaavan makaaberin hahmon olevan pelkkä nukke, mutta lähemmän tarkastelun myötä kävi ilmi, että kyseessä oli todella nuoren naisen alaston ruumis.
Koska viranomaiset eivät havainneet löytöpaikalla tai sen välittömässä läheisyydessä merkittäviä verijälkiä, oli selvää, että ruumis oli kuljetettu joenrantaan vasta murhan jälkeen. Todisteiden taltioimiseksi Thames Valleyn poliisi suorittikin alueella perusteellisen rikospaikkatutkimuksen, keräten mm. teippausmenetelmän avulla mikroskooppisia näytteitä uhrin iholta ja hiuksista mahdollisten biologisten todisteiden talteen ottamiseksi. Koko lähialue ja rannalla olleet veneet tarkistettiin huolellisesti, mutta perusteellisesta tutkimuksesta huolimatta mitään ratkaisevaa ei saatu selville.
Tutkintaa laajennettiinkin uhrin tunnistamisen jälkeen West Londonin alueelle, missä Claire oli viimeksi todistettavasti nähty elossa. Muutamat silminnäkijät kertoivat nähneensä naisen pakotettavan autoon Uxbridge Roadilla noin kello 22 aikaan illalla, mutta epämääräisten kuvausten takia kuulusteluista saadut tulokset jäivät laihoiksi. Todisteiden uupuessa Claire Wooltertonin raaka murha jäikin lopulta selvittämättä, tutkinnan hiipuessa olemattomiin tulevien kuukausien kuluessa.
Colin Campbellin elämä ensimmäisen murhan jälkeen
Colin Campbell sen sijaan jatkoi ensimmäisen murhansa jälkeen näennäisen tavanomaista elämäänsä. Tuolloin noin 34-vuotias myyntimies jatkoi työskentelyään kaupungista toiseen matkustellen, osallistui säännöllisesti sosiaalisiin tapahtumiin ja nautti rakkaasta kilpaharrastuksestaan maahockeyn parissa.
Vaikka Colin Campbellin elämä näyttikin ulkoisesti vakaalta ja rutiininomaiselta, hänen epilepsiansa tiedetään aiheuttaneen miehessä ajoittaista ärtyisyyttä ja impulsiivisuutta. Sairaudestaan huolimatta hän jatkoi säännöllistä autoilua ilman rajoituksia ja osallistui maahockeypeleihin, antaen itsestään vaikutelman täysin tavallisesta, integroidusta aikuisesta. Lähes kolme vuotta kestäneen rauhallisen jakson ajalta hänen arjestaan ei olekaan raportoitu merkittäviä poikkeamia, kunnes joulukuussa 1984 Colin poimi kyytiinsä seuraavan uhrinsa – 29-vuotiaan Deirdre Sainsburyn.
Toinen uhri: Deirdre Sainsbury
29-vuotias Deirdre Sainsbury oli syntynyt 1950-luvun puolivälissä etuoikeutettuun perheeseen Lontoossa. Hänen isänsä oli arvostettu psykiatri, joka toimi merkittävässä asemassa alallaan, mutta Deirdre oli hylännyt tietoisesti perheensä tarjoamat mukavuudet ja yhteiskunnallisen aseman. Niiden sijaan hän oli valinnut elämän, jota määrittelivät periaatteet ja vaatimattomuus, välttäen tietoisesti julkisuutta ja materialistisia pyrkimyksiä.
Nuorena aikuisena Deirdre oli uppoutunut syvälle Britannian naisten rauhanliikkeeseen, vastustanen intohimoisesti mm. ydinaseita ja niiden sijoittamista. Aktivistitoveriensa keskuudessa hänet tunnetiinkin lempeänä ja sitoutuneena henkilönä, joka arvosti koko sydämestään toisia ihmisiä pyrkien edistämään rauhaa ja oikeudenmukaisuutta. Ikätoveriensa tavoin myös Deirdre oli tottunut liftailemaan säännöllisesti ja monet hänen ystävistään vitsailivatkin, miten Deirdren saattoi useimmiten löytää juuri tienvarresta peukalo pystyssä odottamassa kyytiä.
Joulukuun 1984 lopulla Deirdre oli lähtenyt Lontoosta kohti Oxfordia viettääkseen joulun jälleen yhdessä perheensä kanssa. Tapansa mukaan hän oli seissyt vilkkaan tien varrella jälleen liftaamassa, kun tumma Ford oli pysähtynyt tien varteen ja tarjonnut luottavaiselle naiselle kyytiä.
Colin Campbell, joka oli ollut juuri palaamassa kotiinsa maahockeyottelusta, esitteli itsensä naiselle, ja suuntasi sitten matkansa Deirdre mukanaan luoteeseen kohti Oxfordia. Rennon jutustelun saattelemana alkumatka olikin sujunut täysin normaalisti, mutta Colinin poikettua pääreitiltä hiljaiselle sivutielle Middlesexin lähellä, Deirdre hämmentyi ja ilmaisi voimakkaasti huolensa miehen toimista.
Deirdren viimeiset hetket muuttuivat nopeasti täydeksi kauhuksi pimeällä syrjätiellä, kun nainen vastusteli voimakkaasti Colinin ei-toivottuja lähentely-yrityksiä työntämällä miestä etäämmälle ja lyömällä tätä kasvoihin itsepuolustukseksi. Tästä raivostuneena Colin löi voimiensa takaa Deirdreä nyrkillään kaulaan, murskaten uhrinsa kurkunpään.
Deirdren hengitysteiden täyttyessä verellä hän alkoi kakomaan ja haukkomaan happea välttääkseen tukehtumisen. Colin ei naisen hädästä sen sijaan piitannut pätkääkään, vaan vyötti Deirdren takaisin kiinni etuistuimelle ja jatkoi sen jälkeen mielivaltaista ajeluaan pitkin Länsi-Lontoon laitamia.
Deirdren ajelehtiessa etupenkillä tajunnan rajamailla hän heräsi ajoittain, yrittäen hengittää epäsäännöllisesti veren täyttämän henkitorvensa läpi. Colinin turhauduttua tilanteeseen hän pysäytti autonsa tien reunaan ja ryhtyi kuristamaan uhriaan kaksin käsin, Deirdren yrittäessä yhä taistella vastaan viimeisillä voimillaan. Colin kuristi uhriaan useita kertoja – puristaen ja irrottaen otteensa toistuvasti – hilliten samalla uhrinsa vastarintaa iskien Deirdreä nyrkeillään kasvoihin.
Kun Deirdre yritti Colinin yllätykseksi vielä paeta autosta, mies tarttui aikaisemmin turnauksessa käyttämäänsä maahockeymailaan, ja löi sen avulla uhriaan raivokkaasti kaulan alueelle. Voimakas isku murskasi kurkunpään täysin ja mursi jopa uhrin kaularangan, aiheuttaen äärimmäisen vakavan – miltei välittömästi kuolemaan johtaneen – trauman.
Edes Deirdren elottomaksi valahtanut ruumis ei tosin saanut Colin Campbellia lopettamaan järjetöntä hyökkäystään. Aivan kuten kolme vuotta aiemmin – Claire Wooltertonin tapauksessa – hän riisui Deirdren täysin alastomaksi, ja silpoi uhrinsa ruumista puukottaen tämän rintaa ja sukupuolielimiä jopa 60 kertaa. Toisen rinnan hän leikkasi kokonaan irti, tarkoituksenaan mitä todennäköisimmin harhauttaa tutkijoita, lavastamalla tapauksen näyttämään sekopään työltä.
Saatuaan työnsä viimein päätökseen Colin matkasi ruumis mukanaan 30 km matkan päähän Buckinghamshiren golfklubille, jossa piilotti alastoman ruumiin kostean ojan pohjalle tiheän kasvillisuuden sekaan. Tapaus ei kuitenkaan pysynyt tälläkään kertaa kauaa salassa, kun jo seuraavana aamuna – 23. joulukuuta 1984 – golfklubin kunnossapitotyöntekijä löysi ruumiin ojan pohjalta, ja ilmoitti välittömästi järkyttävästä löydöstään viranomaisille.
Deirdre Sainsburyn murhan tutkinta
Viranomaisten saavuttua nopeasti paikalle, Thames Valleyn poliisi teki oitis omat päätelmänsä järkyttävästä tapauksesta. Raa’an toteutustavan perusteella henkirikosta epäiltiin alustavasti mahdollisen sarjamurhaajan teoksi tai vaihtoehtoisesti poliittiseksi kostoksi uhrin kannattaman aktivismin takia. Alustavien havaintojen mukaan murha oli tapahtunut edellisen illan tai yön aikana, jonka lisäksi oli selvää, että uhri oli murhattu jossain muualla ja kuljetettu löytöpaikalle vasta tämän jälkeen.
Merkittävä käänne tutkinnassa tapahtui jo muutamaa päivää myöhemmin, silminnäkijän ilmoitettua poliisille – illalla 22. joulukuuta – tekemästään havainnosta. Todistaja oli nähnyt tuolloin nuoren naisen liftaamassa vilkkaan tien varrella Lontoossa ja nousevan pian tämän jälkeen tummaan autoon – yksin ajavan miehen kyytiin. Huolestuneena tilanteesta hän oli merkinnyt muistiin auton rekisterinumeron, ja juuri tämä – tuolloin merkityksettömältä tuntunut pieni toimenpide – osoittautuikin koko tutkinnan kannalta ratkaisevaksi käänteeksi.
Keskiviikkona 26. joulukuuta 1984 Lontoon poliisi suorittikin Colin Campbellin osoitteeseen etsinnän. Oven avannut hämmentynyt mies esiintyi tapahtumista täysin tietämättömänä, vastaten kysymyksiin välttelevästi ja selvästi hermostuneen oloisena.
Etsinnässä paljastuikin miltei välittömästi raskauttavia todisteita, kun epäillyn autosta löydettiin runsaiden verijäämien lisäksi uhrin vaatteita, jotka Colin oli pitänyt itsellään jonkinlaisena muistona tai voitonmerkkinä. Näiden fyysisten todisteiden ja silminnäkijälausunnon pohjalta Colin pidätettiinkin jo seuraavana päivänä – 27. joulukuuta – epäiltynä Deirdre Sainsburyn raa’asta murhasta.
Deirdren murhaa koskeva oikeudenkäynti
Oikeudenkäynti Deirdre Sainsburyn murhasta käytiin heinäkuussa 1985 Readingin kruunun oikeudessa. Kolme päivää kestänyt oikeudenkäynti herätti merkittävää huomiota myös median keskuudessa erityisesti rikoksen järkyttävän ja raa’an luonteen vuoksi.
Syyttäjä oli hylännyt puolustuksen tarjouksen syyllisyyden myöntämisestä lievempään rikosnimikkeeseen – tappoon – vaatien täysimittaista murhaoikeudenkäyntiä. Puolustuksen mukaan Colin oli kyllä poiminut uhrin kyytiinsä syyttäjän esittämällä tavalla, mutta väitti tapahtumien johtuneen epileptisestä kohtauksesta, jonka seurauksensa syytetty oli menettänyt itsensä hallinnan. Syyttäjän mukaan puolustuksen väite hetkellisestä hallinnan menetyksestä oli täysin naurettava, sillä teko itsessään oli ollut paitsi pitkäkestoinen, sisältänyt myös harkittua ja monimuotoista väkivaltaa.
Puolustus ei kuitenkaan antanut periksi, vaan pyrki edelleen lieventämään päämiehensä syyllisyyttä väittämällä, että Deirdren itsepuolustukseksi tekemä isku kasvoihin oli provosoinut hallitsemattoman raivokohtauksen johtaen tahattomaan väkivaltaan. Puolustus korostikin argumenteissaan Colin Campbellin epilepsiahistoriaa ja väitti, että tila oli tehnyt hänestä kykenemättömän hillitsemään impulssejaan. Puolustuksen mukaan tämä tuki näkemystä alentuneesta vastuusta, jonka nojalla Colin oli murhan sijaan syyllistynyt korkeintaan tappoon.
Oikeuslääkärin lausunto vahvisti väkivaltaan liittyvien vammojen luonteen ja järjestyksen yksityiskohtaisesti. Hänen mukaansa kuoleman olisi voinut aiheuttaa jo pelkästään kuristamisen ja kaulaan kohdistuvan tylpän trauman yhdistelmä, jossa nyrkinisku oli aluksi aiheuttanut kurkunpään murtuman ja sisäisen verenvuodon. Tämän seurauksena uhri oli tukehtunut hitaasti omaan vereensä. Kaulan mustelmien ja hengitysteiden vaurioiden perusteella, oikeuslääkäri arvioi kuristamisen kestäneen yhteensä vähintään useita minuutteja.
Voimakas mailan isku kaulaan oli ollut silti lopullinen kuolemaan johtava tekijä, murskaten kaularangan toisen ja kolmannen nikaman kohdalta. Murtuma oli aiheuttanut välittömän halvaantumisen ja hengityksen pysähtymisen. Kuoleman jälkeen aiheutetut vammat, kuten lukuisat puukoniskut rintaan ja genitaalialueelle –keskittyivät pääosin emättimeen ja ympäröiviin kudoksiin, aiheuttaen syviä haavoja ja verenvuotoa. Uhrin rinnan leikkaamisen voitiin todeta niin ikään tapahtuneen vasta kuoleman jälkeen, sillä kudoksissa ei ollut havaittavissa vitaalireaktioita, kuten verenvuotoa tai mustelmia.
Oikeuslääkärin mukaan ruumiin silpominen vaati harkittua toimintaa ja työkalujen käyttöä, eikä pitkäkestoista hyökkäystä näin ollen voinut selittää epileptisen kohtauksen aikaansaamana kontrolloimattomana toimintana. Samaa totesivat myös muut oikeudessa kuullut lääketieteelliset asiantuntijat. Heidän mukaansa, vaikka epileptiset kohtaukset saattoivatkin toisinaan aiheuttaa lyhyitä impulsiivisia tekoja, monivaiheisen ja pitkään kestäneen julman hyökkäyksen selittäminen akuutilla sairaskohtauksella oli yksinkertaisesti täysin järjenvastaista.
Colin Campbellin kuvaillessa itse tapahtumia, hänen käytöksensä vaihteli hermostuneesta etäiseen ja välinpitämättömään. Hän itse ylläpiti niin ikään puolustuksen väitettä epileptisestä kohtauksesta, mutta kaiken kaikkiaan hänen kertomustaan pidettiin epäjohdonmukaisena verrattuna fyysiseen todistusaineistoon. Kun tuomioistuin 26. heinäkuuta 1985 julisti Colin Campbellin syylliseksi Deirdre Sainsburyn murhaan hän reagoi voimakkaasti menettäen lopulta tajuntansa, ja hänet jouduttiinkin kantamaan oikeussalista takaisin selliinsä turvallisuusviranomaisten toimesta.
Deirdre Sainsburyn tuomion muutos vuonna 1999
Colin Campbellin puolustuksen periksiantamattomuus kuitenkin palkittiin yli 13 vuotta tuomion jälkeen, kun valituksen käsittely Deirdre Sainsburyn murhasta saatiin viimein päätökseen tammikuussa 1999. Uudessa oikeudenkäynnissä syyttäjä hyväksyi lopulta Colin Campbellin syyllistyneen vain tappoon, puolustuksen esitettyä lääketieteellisiä asiantuntijalausuntoja, joiden mukaan teon taustalla oli ensisijaisesti epileptisen kohtauksen aiheuttama hallinnanmenetys.
Tuomari kuitenkin totesi päätöksessään syytetyn muodostavan edelleen vakavan vaaran yhteiskunnalle ja määräsikin Colin Campbellin pysymään yhä vankeudessa, muodollisena minimirangaistuksenaan yksi päivä. Lievennetystä tuomiostaan huolimatta hänen myöhemmät ehdonalaishakemuksensa kuitenkin hylättiin toistuvasti riskiarvioiden perusteella.
Claire Wooltertonin murha paljastuu
Colin Campbellin tarina ei kuitenkaan päättynyt vielä tähän, sillä menneisyys tavoitti miehen vielä vuosikymmenten jälkeen vuonna 2011, kun Thames Valleyn poliisi aloitti vanhojen ratkaisemattomien tapausten uudelleentarkastelun. Ryhmä, jota johti Claire Wooltertonin alkuperäiseen murhatutkintaan osallistunut tutkija, päätti hyödyntää kehittyneitä DNA-analyysitekniikoita, joita ei ollut saatavilla rikoksen tapahtumahetkellä vuonna 1981.
Analysoituaan uudelleen Clairen Wooltertonin ruumiista kerätyt teippinäytteet, eristetty miespuolinen profiili vastasi kaikkien hämmästykseksi täydellisesti Colin Campbellin DNA:ta. Alustava todennäköisyys sattumanvaraiselle osumalle oli yksi miljoonasta, mutta lisätestien nostettua sen jopa yhteen miljardiin, näyttö yhteydestä rikokseen oli kiistaton.
Läpimurto olikin täysin odottamaton, sillä Colin Campbellia oli kuulusteltu Clairen murhasta jo vuonna 1985 Deirdren tapauksen yhteydessä. Fyysisen todistusaineiston puuttuessa yhteyttä ei ollut tuolloin kyetty kuitenkaan näyttämään toteen eikä tapauksen tutkinta ollut näin ollen edennyt epäilyä pidemmälle.
Uuden tiedon paljastuttua Colin Campbell pidätettiin jälleen marraskuussa 2012, noin vuosi DNA-osuman jälkeen. Tuolloin elinkautista tuomiotaan Deirdre Sainsburyn murhasta suorittanut Colin siirrettiin välittömästi uuteen tutkintavankeuteen ja miestä kuulusteltiin uudestaan Clairen Wooltertonin murhasta epäiltynä. Clairen perheelle käänne merkitsikin uutta alkua elämässä, sillä vuosikymmenten tietämättömyys oli aiheuttanut läheisille suurta kärsimystä, johtaen mm. hänen veljensä mielenterveysongelmiin ja lopulta ennenaikaiseen kuolemaan.
Claire Wooltertonin murhaa koskeva oikeudenkäynti alkoi viimein loppuvuodesta 2013 Readingin kruunun oikeudessa, jossa syyttäjä painotti DNA-todisteiden kiistattomuutta. Esille nostettiin myös samankaltaisuudet vuonna 1984 tapahtuneeseen Deirdre Sainsburyn murhaan, johon vedoten syyttäjä väitti Colin Campbellin toimineen puhtaasti vain tyydyttääkseen seksuaaliset tarpeensa, ilman minkäänlaisia merkkejä akuutin sairaskohtauksen vaikutuksesta.
Puolustus yritti kaikesta huolimatta edelleen vedota epilepsiaan ja alentuneeseen vastuuseen, mutta istunnoissa kuullut asiantuntijalausunnot heikensivät argumentin painoarvoa ratkaisevasti. Mm. psykiatri Peter Fenwickin mukaan kahden samankaltaisen rikoksen myötä epilepsian rooli myös Deirdren tapauksessa oli vähintäänkin kyseenalainen.
Myös tuomari tarttui psykiatrin esittämään todistukseen korostaen, ettei puolustuksen väite epileptisestä kohtauksesta olisi ollut alun perinkään mahdollinen, jos Clairen Wooltertonin murhasta olisi tiedetty jo aiemman tukinnan aikana. Valamiehistö totesikin lopulta Colin Campbellin syylliseksi myös 29-vuotiaan Clairen Wooltertonin murhaan, jonka seurauksena hänet tuomittiin 4. joulukuuta 2013 elinkautiseen vankeuteen – minimirangaistuksenaan vähintään 24 vuotta.
Loppusanat
78-vuotias Colin Frederick Campbell on edelleen elossa ja suorittaa elinkautista tuomiotaan Woodhillin korkean turvatason vankilassa. Hän voi hakea ehdonalaiseen vapauteen aikaisintaan vuonna 2037 ollessaan noin 90-vuotias, mutta ottaen huomioon hänen ikänsä ja aiemmat terveysongelmansa, hänen vapautumisensa on erittäin epätodennäköistä.
