Angela Wrightson syntyi 1970-luvun puolivälissä Darlingtonin kaupungissa Koillis-Englannissa. Suurperhe muodostui yhteensä jopa kahdeksasta sisaruksesta. Poikkeuksellisen haastavien olosuhteiden takia lapset jäivät kuitenkin vaille turvallista ja vakaata kasvuympäristöä, ja lastensuojelun puututtua tilanteeseen jo varhaisessa vaiheessa, kaikki sisarukset sijoitettiin hoitoon kukin eri paikkoihin.
Rikkonaisen lapsuuden takia varhaiset kiintymyssuhteet jäivät syntymättä, jonka seurauksensa Angela kasvoi ilman läheisen aikuisen tukea ja läsnäoloa. Turvallisen perustan puute loikin synkän varjon hänen koko loppuelämänsä ylle, heikentäen samalla myös Angelan kykyä rakentaa vakaata identiteettiä tai luottamuksellisia ihmissuhteita.
Nuori Angela oireili vakavasti jo lapsena. Luotettavan tukiverkoston ja ohjauksen puute näkyivät mm. hänen poikkeuksellisen varhain alkaneessa alkoholinkäytössään, jonka avulla hän pakeni arjen aiheuttamaa emotionaalista ahdistusta. Juominen muodostuikin nopeasti eräänlaiseksi itsehoidon keinoksi, joka turrutti jatkuvan ahdistuksen sekä kokemukset riittämättömyydestä ja ulkopuolisuudesta.
30 vrk ilmainen kokeilu
- Rajattomasti yksinoikeudella tuotettuja podeja
- Ei mainoksia
- 20 tuntia äänikirjoja / kk
Nuoruus ja varhainen aikuisuus johdattivatkin Angelan vain yhä syvemmälle loputtomaan päihdekierteeseen, jonka seurauksena päämärättömästi ajelehtiva Angela oli kerännyt mittavan rikosrekisterin jo varhain. Lista koostui lähinnä päihteisiin liittyvistä rikkomuksista, kuten häiriökäyttäytymisestä julkisilla paikoilla tai pienistä omaisuusrikoksista. Elämänsä aikana hänelle kertyikin yhteensä jopa 47 erillistä rikostuomiota, kuvastaen hänen arjelleen tunnusomaista jatkuvaa kaaosta.
Angela vietti aikuisikänsä aikana useita jaksoja myös vankeudessa. Surullista kyllä, juuri vankilassa Angela saattoi tuntea olonsa edes jollain tavoin vakaaksi. Vankilan noudattamat selkeät rutiinit toivat päiviin turvallista ennakoitavuutta, johon tukeutuen hän sai ensimmäistä kertaa elämässään kokea paitsi yhteisöllisyyttä myös osallistua arjen toimiin. Työskentely vankilan pesulassa antoikin hänelle kokemuksen vastuullisuudesta ja tarkoituksesta, mutta vapauduttaan hän kadotti toistuvasti säännölliseen toimintaan tarvittavan pysyvän rytmin, tehden siviilielämään sopeutumisesta kerta toisensa jälkeen täysin mahdotonta.
Vuonna 2011 Angelan jälleen vapauduttua vankilasta, 36-vuotias nainen päätti yrittää elämälleen uutta alkua muuttamalla Darlingtonista noin 25 km päähän Hartlepooliin. Uuden kumppanin myötä arki näyttikin hetken aikaa paljon valoisammalta, mutta poikaystävän menehdyttyä alkoholin aiheuttamiin terveysongelmiin, murheen murtaman Angelan elämänhallinta petti jälleen suistaen ongelmaisen naisen takaisin hallitsemattomaan päihdekierteeseen.
Poikaystävänsä kuoleman jälkeen Angela eristäytyi yhä enemmän omiin oloihinsa. Tähän mennessä hän nautti päivittäin jopa yhdeksän litraa vahvaa siideriä käyttäen suurimman osan saamistaan tuista alkoholiin. Samalla hän laiminlöi täysin säännöllisen ruokailun ja oman terveytensä. Painon pudottua vaarallisen alhaiselle tasolle hän kärsi myös useista muista vakavista terveysongelmista, kuten maksakirroosista sekä masennukseen liittyvistä psyykkisistä oireista.
Angela tunnettiin naapurustossaan varsin ristiriitaisena hahmona. Vaikka hän toisinaan käyttäytyikin humalassa arvaamattomasti – jopa aggressiivisesti – hänellä oli tunnetusti myös lämmin ja huolehtiva puoli. Angela rakasti eläimiä ja hoitikin toisinaan mm. ystävänsä koiraa, jonka lisäksi hänen kerrotaan ostaneen satunnaisesti lähikaupasta suklaapatukoita, jotka jakoi sitten naapureiden lapsille postiluukuista pudottamalla.
Angelan – Stephen Streetin varrella sijaitseva – koti olikin muodostunut vähitellen paikallisten nuorten suosimaksi paikaksi, jossa päihteitä sai käyttää vapaasti piilossa aikuisten katseilta. Hyväksyntää ja seuraa kaipaava Angela ei ainoastaan päästänyt nuoria sisälle kotiinsa, vaan saattoi jopa itse hankkia heille alkoholia ja savukkeita. Paikallisesti hänet tunnettiinkin nuorison keskuudessa halventavalla lempinimellä ”Alco Ange”, ja hänen kotiaan kutsuttiin ”dosshouseksi” – viitaten rappiolla olevaan, epähygieeniseen oleskelupaikkaan, jossa vietetään aikaa lähinnä päihteitä nauttien.
Nuoret käyttivätkin Angelan hyväntahtoisuutta häikäilemättä hyväkseen. Häneltä mm. varastettiin toistuvasti pieniä määriä rahaa ja asuntoon kohdistettiin vierailujen yhteydessä pientä väkivaltaa. Kaikesta huolimatta Angela antoi kaiken tapahtua yhä vain uudelleen – sillä yksinäinen nainen halusi epätoivoisesti tuntea kuuluvansa johonkin, jatkuvasta ilkivallasta ja selvästä hyväksikäytöstä piittaamatta.
Tyttö D
Yksi näistä säännöllisistä vierailijoista oli vuonna 2000 syntynyt 14-vuotias tyttö, joka tunnetaan oikeuden asiakirjoissa nimellä ”Tyttö D”. Hänen varhainen elämänsä oli ollut äärimmäisen epävakaa ja täynnä väkivaltaa sekä traumaattisia kokemuksia. Hän oli joutunut toistuvasti fyysisen pahoinpitelyn uhriksi omien biologisten vanhempiensa toimesta ja viettänyt suuren osan lyhyestä elämästään valvotuissa lastensuojelulaitoksissa.
Tyttö D oli tullut tutuksi sosiaaliviranomaisten piirissä jo varhaisessa lapsuudessa. Häntä kuvailtiin räjähdysherkäksi, impulsiiviseksi ja väkivaltaiseksi, jonka lisäksi hänellä oli todettu vaikeuksia sopeutua sääntöihin ja auktoriteetteihin. Hyökättyään lastenkodissa hoitajansa kimppuun Tyttö D oli ohjattu vihanhallintaterapiaan, mutta tulokset olivat yrityksistä huolimatta jääneet laihoiksi tytön jatkaessa arvaamatonta käytöstään sekä sijoituspaikassaan että karkumatkoillaan.
Tyttö D oli aloittanut alkoholin ja huumeiden käytön jo nuorena – vasta 11 vuoden ikäisenä. Päihtyäkseen hän oli käyttänyt erityisesti vahvaa siideriä ja lääkkeitä, joita tyttö oli saanut käsiinsä mm. ystäviltään ja omalta äidiltään. Toistuvien lintsausten takia hänen koulunkäyntinsä oli ollut epäsäännöllistä miltei alusta lähtien, ja hänen väkivaltainen – suorastaan pelottava – käytöksensä oli herättänyt huolta jopa koulun henkilökunnassa.
Vaikka Tyttö D olikin vasta nuori teini, hänen käyttäytymisensä oli 14 vuoden ikään tultaessa ajoittain jopa aikuismaisen häikäilemätöntä. Hänen taipumuksensa valheellisuuteen, manipulointiin ja empatiakyvyttömyyteen olivat laajasti tiedossa, ja taustansa takia useimmat pysyttelivätkin etäällä ongelmaisesta nuoresta välttyäkseen ikävyyksiltä.
Tyttö D:n siteet muihin ihmisiin olivatkin vähintäänkin rikkinäisiä, jonka seurauksena hän koki usein olevansa maailmassa täysin yksin. Pieni valonpilkahdus synkän arjen keskellä olikin hänen suhteensa ainoaan ystäväänsä Tyttö F:ään, vaikka tiivis – suorastaan symbioottinen – suhde, ei ollutkaan luonteeltaan terve. Molemmat tytöt ruokkivat toistensa ongelmakäyttäytymistä vain entisestään, sillä samankaltaisten ongelmaisten taustojensa takia, heidän toimintaansa ohjasivat väkivaltaisen ja traumaattisen lapsuuden lisäksi jatkuva päihteiden käyttö.
Tyttö F
13-vuotias Tyttö F oli niin ikään ystävänsä tapaan kohdannut väkivaltaa biologisessa perheessään ja elänyt elämänsä aikana useissa eri perheissä ja sijoituspaikoissa. Tyttö D:n tapaan myöskään hänelle ei ollut traumaattisen lapsuuden aikana muodostunut turvallisia ja jatkuvia ihmissuhteita. Hän oli kokenut vakavaa kaltoinkohtelua ja laiminlyöntejä, mikä heijastuikin myöhemmin hänen kehitykseensä ja sosiaaliseen käyttäytymiseensä.
Tyttö F oli alkanut käyttää alkoholia ja huumeita jo 11-vuotiaana. Koulussa hänet tunnettiin ongelmallisena ja väkivaltaisena oppilaana, ja hänen käytöksensä oli herättänyt viranomaisten huolen jo varhain. Tavattuaan Tyttö D:n kaksikko oli ollut täysin erottamaton: he olivat syyllistyneet toistuvasti yhdessä erilaisiin rikkomuksiin, nauttineet alkoholia ja jakaneet sosiaalisessa mediassa aktiivisesti yhteistä sisältöä.
Tapahtumailta – 8. joulukuuta 2014
Maanantai-iltapäivällä – 8. joulukuuta 2014 – ennen auringonlaskua, Tyttö D ja Tyttö F olivat jälleen karanneet kumpikin omasta sijoituslaitoksestaan. Vaikka kumpikaan ei ollut osallistunut koulunkäyntiin kuluvan päivän aikana, he olivat yhä pukeutuneet kouluvaatteisiinsa, ja viettäneet aikaansa Hartlepoolin keskustassa useiden kauppojen ja kioskien ympäristössä liikkuen. Keskustan turvakamerat olivat tallentaneet heidät ensimmäisen kerran iltapäivän aikana, kun tytöt olivat yrittäneet saada täysi-ikäisiä ohikulkijoita hankkimaan heille alkoholijuomia läheisestä elintarvikeliikkeestä.
Seuraavaksi tytöt suuntasivat matkansa kohti Stephen Streetin varrella sijaitsevaa Angela Wrightsonin kotia. 39-vuotias nainen oli molemmille jo entuudestaan tuttu, sillä hyväksyntää ja ennen kaikkea seuraa kaipaava yksinäinen Angela oli antanut tyttöjen oleskella aikaisemminkin asunnossaan ja tarjonnut näille alkoholijuomia sekä savukkeita.
Turvakamerat tallensivat tyttöjen saapumisen Angelan asunnolle illalla noin klo 19.30. Mukanaan heillä oli aiemmin iltapäivällä hankkimiaan alkoholijuomia, ja sosiaaliseen mediaan julkaistujen kuvien ja videoiden perusteella tunnelma asunnolla vaikutti aluksi varsin rennolta. Näissä julkaisuissa selvästi päihtyneen – mutta rauhallisen – Angelan nähtiin istuvan nojatuolissaan, tyttöjen kuvatessa itsestään selfieitä.
Snapchatin julkaisut antavatkin hyvän käsityksen tapahtumien kulusta ja niiden mukaan Tyttö D ja Tyttö F viettivät Angelan asunnolla yhteensä jopa useita tunteja. Julkaisujen sävy muuttui vähitellen leikittelevästä kohti aggressiivisempaa ja uhkaavampaa, mutta vielä alkuillasta klo 20–21 välillä, tilanne vaikutti ulospäin täysin rauhalliselta. Asunnosta kantautui naapurien mukaan illan aikana toki erilaisia ääniä, mutta asiaan ei kiinnitetty erityistä huomiota, sillä äänekäs oleskelu ja päihtymys eivät olleet alueella mitenkään poikkeuksellisia ilmiöitä.
Väkivalta alkaa
Varsinainen väkivalta alkoi jossain vaiheessa iltaa ennen klo 23.00. Tarkkaa ajankohtaa ei ole kyetty määrittämään. Ensimmäiset merkit tapahtumien dramaattisesta muutoksesta käyvätkin ilmi juuri Snapchatiin julkaistusta sisällöstä, jossa yhdellä videolla näkyi taustalla tuolissaan verissä päin istuva Angela – selvästi alistuneena ja sekavana. Hämmentynyt Angela vaikutti jopa täysin lamaantuneelta, joka osaltaan saattoi vähentää hänen kykyään puolustautua ja vastustaa fyysisesti kohtaamaansa väkivaltaa.
Videoilla kaikuva nauru ja uhrin pilkkaaminen kertovat kuvaavasti tyttöjen välinpitämättömästä suhtautumisesta Angelaa kohtaan. Selvästi haavoittunut nainen olikin kaksikolle selvästi vain pelkkä huvittelun kohde, tyttöjen kuvatessa itseään Angelan seurassa ja käyttäessä Snapchatin suodattimia pahoinpidellyn uhrinsa kasvoihin.
Tytöt poistuvat asunnolta
Ensimmäisen väkivallanteon jälkeen, kun Angela Wrightson oli jo vakavasti loukkaantunut ja hyvin todennäköisesti osin tajuton, Tyttö D ja Tyttö F päättivät lähteä pois naisen asunnolta myöhään illalla noin klo 23 aikaan. Hartlepoolin keskustassa heidän liikkeensä tallentuivat useisiin eri turvakameroihin, joiden perusteella heidän käyttäytymisensä oli silminnähden huoletonta. Tallenteilla näkyvät tytöt eivät vaikuttaneet lainkaan järkyttyneiltä tai pelokkailta – päinvastoin, hyväntuuliset tytöt naureskelivat, kuin mitään ei olisi koskaan tapahtunutkaan.
Soitto hätänumeroon
Kello 23.04 hätäkeskus vastaanotti sekavan puhelun, jossa nuori tyttö kertoi operaattorille ilmoittaneensa itsensä ja ystävänsä kadonneiksi ja tiedusteli virkailijalta, milloin poliisit saapuisivat noutamaan heitä. Puhelu antoi vaikutelman, että kaksikko tarvitsi apua päästäkseen takaisin koteihinsa, vaikka koko puhelun ajan jatkuneet toistuvat naurunpyrähdykset korostivatkin tyttöjen välinpitämätöntä asennetta tilannetta kohtaan. Kaikesta huolimatta operaattori lupasi lähettää ensi tilassa jonkun noutamaan tyttöjä, jonka jälkeen Tyttö F kehoitti vielä viranomaisia pitämään kiirettä, koska ulkona oli jo kylmä.
Tytöt saapuivat Hartlepoolin poliisiasemalle vain puoli tuntia myöhemmin noin klo 23.30. Heidän saapumisensa ja oleskelunsa poliisiasemalla tallentuivat selkeästi aseman valvontakameroihin, joista nähtiin, kuinka tytöt istuskelivat vastaanottotilassa naureskellen ja jakaen itsestään selfiekuvia sosiaaliseen mediaan.
Tytöt eivät tietenkään kertoneet viranomaisille mitään Angelasta ja häneen kohdistamastaan väkivallasta, vaikka tiesivätkin hänen makaavan pahasti loukkaantuneena asuntonsa lattialla. Itseasiassa puhelu hätäkeskukseen ja vierailu poliisiasemalla olivatkin todennäköisesti vain osa suunnitelmallista harhautusta, jonka avulla tytöt toivoivat voivansa ohjata epäilyt muualle peittääkseen oman osallisuutensa tapaukseen.
Poliisiasemalla esitetty täysin keksitty tarina eksymisestä ei kuitenkaan johtanut minkäänlaisiin toimenpiteisiin. Onkin mahdollista, että tyttöjen huvittunut – mutta samalla rauhallinen – käytös sai poliisitkin epäilemään tarinan todenperäisyyttä. Lisäksi, koska kumpaakaan tytöistä ei ollut virallisesti ilmoitettu vielä kadonneiksi, poliisi ei katsonut tilanteessa velvollisuudekseen toimittaa heitä takaisin sijoituspaikkaansa. Niinpä molemmat tytöt päästettiinkin lähtemään asemalta ilman virallista huoltajaa tai valvontaa.
Tytöt palaavat takaisin Angelan asunnolle
Noin 20 minuuttia kestäneen käyntinsä jälkeen molemmat tytöt poistuivat Hartlepoolin poliisiasemalta hieman ennen puolta yötä jatkaen huoletonta liikkumista kaupungilla vailla katumusta. Turvakameratallenteet osoittivat heidän kuljeskelleen päämäärättömästi Hartlepoolin keskustassa, poiketen ainakin yhdellä kioskimaisella myyntipisteellä ostaakseen virvoitusjuomia ja purtavaa.
Pian tämän jälkeen – arvioiden mukaan noin puoli yhden aikaan yöllä – tytöt päättivät palata takaisin Angelan Stephen Streetillä sijaitsevaan asuntoon. Tähän mennessä vakavasti loukkaantunut – ja hyvin todennäköisesti tajuton – Angela oli maannut yksin asuntonsa lattialla jo yli tunnin ajan. Uhrinsa terveydentilasta piittaamatta tytöt jatkoivat jälleen innoissaan puolustuskyvyttömän Angelan pahoinpitelyä, käyttäen apunaan lukuisia eri apuvälineitä, kuten huonekaluja, kodinkoneita ja työkaluja – käytännössä mitä tahansa asunnosta käsiinsä saamiaan esineitä.
Tytöt jatkoivat järjetöntä väkivaltaa jopa useiden tuntien ajan. Snapchatissa julkaistut kuvat ja videot osoittivat, ettei kaksikko keskittynyt suinkaan pelkkään väkivallan tekoon, vaan myös sen yksityiskohtaiseen dokumentointiin ja kommentointiin, osoittaen täydellistä empatian puutetta. Yltyvä väkivalta muuttui tuntien kuluessa yhä vain graafisemmaksi, Angelan maatessa lattialla hyökkääjiensä armoilla täysin kyvyttömänä puolustamaan itseään.
Vasta varhaisen keskiviikon aamuyön tunteina– arviolta pian kello neljän jälkeen – Tyttö D ja Tyttö F poistuivat viimein asunnolta lopullisesti, jättäen elottoman – puoliksi alastoman – uhrinsa olohuoneen punaiselle sohvalle. Tämän jälkeen he jatkoivat taas päämäärätöntä harhailuaan ympäri Hartlepoolin kaupunkia tallentuen jälleen useille turvakameroille. Kummankaan tytön käyttäytymisestä ei ollut edelleenkään havaittavissa pienintäkään katumusta – he jatkoivat yhä aktiivisesti Snapchatin käyttöä, julkaisten edeltävän yön tapahtumiin liittyviä vihjailevia viestejä.
Angela Wrightsonin ruumis löytyy
Angela Wrightsonin eloton ruumis löydettiin kuitenkin myöhemmin jo samana aamuna noin klo 8.45, kun hänen tukihenkilönsä oli saapunut rutiinikäynnilleen asunnolle viedäkseen naiselle ruokaa ja tarkastaakseen hänen vointinsa. Osittain auki olevan etuoven takaa oli sen sijaan paljastunut täysi sekasorto, jonka keskeltä – olohuoneen punaiselta sohvalta – oli paljastunut osittain alastoman Angelan ruumis täysin tunnistamattomaksi pahoinpideltynä.
Jo ensisilmäyksellä oli täysin selvää, että kyseessä oli äärimmäisen väkivaltainen henkirikos. Asunnon eri huoneista löydettiin lukuisia merkkejä raa’asta pahoinpitelystä, kuten rikkoutuneita huonekaluja ja verijälkiä sekä erilaisia kotitalousesineitä, joita epäiltiin käytetyn apuna pahoinpitelyssä. Asunnon laajamittainen tuhoutuminen viittasi pitkäkestoiseen ja harkittuun murhaan.
Angela tunnettiin hyvin lähialueilla ja haavoittuvaisen – päihdeongelmaisen – naisen tiedettiin laajalti päästävän usein nuorisoa kotiinsa viettämään aikaa. Paikallisilta asukkailta ja nuorilta saatujen vihjeiden perusteella poliisi saikin nopeasti tietoonsa kahdenteini-ikäisen tytönoleilleen Angelan asunnolla tiistai-illan ja keskiviikkoyön aikana. Nämä tiedot johtivatkin poliisin tarkastelemaan pikaisesti myös kaupungin valvontakameratallenteita analysoidakseen mahdollisten epäiltyjen liikkeitä ja tarkempia ajankohtia.
Erityisen ratkaisevaksi näytöksi osoittautui kuitenkin molempien epäiltyjen – illan ja yön aikana – julkaisema Snapchat-materiaali, jotka paljastivat tyttöjen paitsi oleskelleen Angelan asunnolla, myös uhrin kehossa selvästi näkyvät vammat. Julkaisuissaan tytöt eivät yrittäneet mitenkään edes peitellä julmia tekojaan, vaan esiintyivät päinvastoin naureskelevina – jopa ylpeinä aikaansaannoksistaan. Järkyttävät julkaisut olivat tietenkin tavoittaneet lukuisia nuoria sosiaalisen median käyttäjiä, joista osa oli jakanut sisältöä edelleen ja osa ottanut yhteyttä viranomaisiin.
Tyttö D ja Tyttö F pidätetään
Poliisi tunnistikin molemmat tytöt nopeasti juuri Snapchat-sisällön perusteella, ja epäillyt pidätettiin jo samana keskiviikkoiltapäivänä, 9. joulukuuta 2014. Kiinniotto tapahtui ilman vastarintaa, ja tytöt toimitettiin poliisiasemalle kuulusteltavaksi. Koska kyse oli alaikäisistä ja erittäin vakavasta rikoksesta, kuulusteluolosuhteet järjestettiin lastensuojelun ja lain edellyttämällä tavalla. Näin ollen mukana oli myös laillisia edustajia, kuten sosiaaliviranomaisia ja nuorisotyöntekijöitä.
Kuulustelujen alkuvaiheessa molemmat tytöt olivat yhteistyöhaluttomia ja vältteleviä. Kertomukset erosivat merkittävästi toisistaan – he kiistivät väkivallan ja kertoivat tapahtumista pakon edessä vain osittaisia tietoja. Rikostutkinnan edetessä poliisi keräsi kuitenkin yhä vahvempaa näyttöä epäiltyjen osallisuudesta, kun turvakameratallenteiden ja Snapchat-materiaalin lisäksi kerättiin DNA- ja sormenjälkinäytteitä. Angelan verijälkiä löytyi mm. molempien tyttöjen vaatteista ja kengistä, jonka lisäksi epäiltyjen puhelimista onnistuttiin palauttamaan lukuisia poistettuja viestejä sekä kuvia.
Todisteiden luoma kokonaisuus muodostikin nopeasti selkeän ja kiistattoman näytön tyttöjen syyllisyydestä. Epäiltyjen voitiin osoittaa paitsi olleen paikalla tapahtumien aikaan, myös osallistuneen väkivaltaan, jonka jälkeen he olivat jättäneet elottoman Angelan yksin asuntonsa sohvalle.
Oikeudenkäynti
Angela Wrightsonin murhasta syytettyjen kahden teinitytön oikeudenkäynti alkoi alkuvuodesta 2016 Leedsin kruununoikeudessa. Jo ennen istuntojen alkamista oikeussalissa vallitsi kireä ilmapiiri, sillä tapaus oli herättänyt laajaa huomiota ympäri Britanniaa, ja julkinen mielipide oli kääntynyt nopeasti jyrkäksi. Angela Wrightsonin kohtalo oli täysin ymmärrettävästi järkyttänyt kansaa syvästi, kun köyhyydessä ja yksinäisyydessä elänyt haavoittuva nainen oli löydetty julmasti murhattuna omasta kodistaan.
Jos järjetön väkivalta jo itsessään oli provosoinut kansalaisia ympäri maata, teosta syytettyjen kahden koulupukuisen tytön alaikäisyys nostatti tapauksen ympärillä vellovaa kuohuntaa vain entisestään. Tapauksen yksityiskohdat, erityisesti sosiaaliseen mediaan jaettu materiaali, herättivät sekä surua että raivoa, jonka seurauksena oikeustalon ulkopuolella järjestettiinkin useita protesteja. Turvallisuussyistä oikeudenkäyntiä varten otettiinkin käyttöön useita ylimääräisiä suojatoimia.
Syyttäjän argumentit
Oikeudenkäynnin keskiössä olleiden todisteiden perusteella syyttäjä Nicholas Campbell rakensi kokonaiskuvan paitsi harkitusta myös pitkäkestoisesta ja erityisen julmasta väkivallanteosta. Hän esitti oikeudelle, että tytöt olivat alun perin tulleet Angela Wrightsonin kotiin illalla 8. joulukuuta 2014 ja palanneet sinne uudelleen puolen yön jälkeen jatkamaan uhrin kuolemaan johtanutta pahoinpitelyä. Syyttäjän mukaan teko ei ollut suinkaan ollut vain hetken päähänpisto, vaan kesti useita tunteja sisältäen monimuotoista väkivaltaa, jonka toteuttamisee n käytettiin ainakin 14 erilaista välinettä.
Syyttäjän argumentoinnin kannalta yksi oikeudenkäynnin keskeisimmistä todisteista oli tyttöjen – Snapchatissa julkaisema – video- ja kuvamateriaalia. Niiden avulla osoitettiin miten välinpitämättömästi ja ivallisesti nuoret tytöt olivat suhtautuneet uhrinsa kärsimykseen. Videoilla naureskelevat tytöt kuvasivat uhrinsa verisiä kasvoja sekä asunnossa vallitsevaa täydellistä kaaosta, osoittaen tällä tavoin syyttäjän mukaan paitsi tietoista osallistumista myös täydellistä empatian puutetta.
Puolustuksen argumentit
Kummankaan tytön puolustus ei kiistänyt, etteivätkö tytöt olisi olleet paikalla ja aiheuttaneet Angela Wrightsonin kuoleman tekojensa seurauksena. Sen sijaan – strategiansa mukaisesti – he pyrkivät murentamaan syyttäjän esittämän tekoon liittyvän tahallisuuden. Esimerkiksi Tyttö D:n puolustus – John Elvidgen johdolla – väitti päämiehensä osallistuneen tilanteeseen lähinnä seuraajan roolissa korostaen, että suurin osa väkivallasta oli ollut Tyttö F:n toteuttamaa.
Tyttö F:n asianajaja Jamie Hill sen sijaan esitti päämiehensä olleen psykologisesti haavoittuvainen ja kärsivän diagnosoidusta käyttäytymishäiriöstä. Puolustuksen esitystä tuki myös oikeudessa aikaisemmin kuultu psykiatrisen asiantuntijan lausunto. Tyttö F:n puolustus pyrkikin kumoamaan harkittuun murhaan liittyvät väitteet vain kaoottisena – epäonnisena – tapahtumaketjuna, vedoten myös tyttöjen nuoreen ikään, vaikeisiin perhetaustoihin ja aikaisempiin kaltoinkohtelukokemuksiin.
Valamiehistölle esitettiin oikeudenkäynnin aikana kymmeniä todisteita, jotka valottivat paitsi uhrin vammojen laajuutta myös niiden syntymekanismeja ja ajallista järjestystä. Snapchat-julkaisujen ohella todisteluaineisto sisälsi muun muassa DNA-tutkimusten tuloksia, laajan määrän valvontakameratallenteita sekä oikeuslääketieteellisiä analyysejä.
Tutkinnassa oli selvinnyt, että Angela oli elänyt pitkään jatkuneen pahoinpitelyn aikana jopa useita tunteja, ja hänen kehossaan oli todettu laaja-alaisesti sekä tylpällä että terävällä välineellä aiheutettuja vammoja. Näiden todisteiden pohjalta oikeudessa käytiinkin läpi murhayön järkyttäviä tapahtumia, nojaten yksityiskohtaisesti rikospaikkatutkijoiden sekä oikeuslääkärin tekemiin havaintoihin.
Murhayön tapahtumat
Angela Wrightsonin kuolemaan johtanut tunteja kestänyt väkivalta oli ollut paitsi pitkäkestoista myös poikkeuksellisen raakaa – jopa sadistista. Myöhään tiistai-iltana 8. joulukuuta 2014 alkanut pahoinpitely oli jatkunut pitkälle keskiviikon varhaiseen aamuun. Koko tapahtumasarjan aikana uhrille ei ollut tarjottu minkäänlaista apua, vaan täysin puolustuskyvytön Angela oli ollut täysin kahden teini-ikäisen hyökkääjänsä armoilla.
Pahoinpitelyn aikana Angelan kehoon oli kohdistettu äärimmäistä väkivaltaa lukuisilla asunnosta löytyneillä esineillä. Välineitä oli käytetty järjestelmällisesti, aivan kuin syytetyt olisivat halunneet kokeilla ja tutkia, minkälainen väkivalta tuottaisi eniten vahinkoa.
Lääketieteelliseen analyysiin pohjautuen voitiinkin määrittää varmuudella ainakin 27 iskua 14 eri esineellä, joista raskaimpia olivat pöytä, televisio, printteri sekä lapio. Kevyempiä väkivaltaan käytettyjä esineitä olivat mm. erilaiset koriste-esineet kuten kuvakehys ja maljakko sekä lukuisat keittiövälineet kuten vedenkeitin ja metallisiivilä. Osa käytetyistä esineistä oli hajonnut pahoinpitelyssä käytetyn voiman seurauksena.
Yksi varhaisimmista hyökkäyksistä oli kohdistunut uhrin päähän, jolloin Angelaa oli lyöty kasvoihin ja kallon alueelle lukuisia kertoja. Hyökkäyksen seurauksena suun alueelle oli syntynyt laajoja pehmytkudosvammoja ja hänen nenänsä sekä leukansa olivat murtuneet. Oikeuslääkärin mukaan Angela oli saanut vakavia vammoja myös molempiin silmiin ja silmä kuoppiin, aiheuttaen mm. toisen silmän verkkokalvon irtoamisen. Uhrin kasvot olivat löytöhetkellä olleet niin ruhjotut ja turvonneet, että tunnistusta oli ollut lopulta mahdotonta suorittaa ilman DNA-näytteitä.
Uhrin kehoon oli kohdistettu voimakasta väkivaltaa myös raajojen ja keskivartalon alueelle, murtaen useita kylkiluita. Oikeuslääkärin mukaan laaja-alaiset vammat olivat laadultaan sellaisia, joita nähtiin yleensä vain auto-onnettomuuksien uhreilla. Molemmat käsivarret ja useita sormia oli murskattu, ja osan vammoista voitiin päätellä syntyneen uhrin yrittäessä suojautua lyönneiltä. Käsiin kohdistunut väkivalta oli ollut niin voimakasta, että yksi sormi oli irronnut lähes kokonaan.
Väkivaltaa oli jatkettu myös sen jälkeen, kun Angela oli jo menettänyt tajuntansa tai mahdollisesti jopa kuollut. Mm. hänen päähänsä oli kohdistettu edelleen voimakkaita iskuja. Useat rikospaikalta löydetyistä esineistä olivat verisiä tai pienien veriroiskeiden peitossa, tukien syyttäjän väitettä siitä, että tekoa ohjasi ainakin jossain määrin jonkinlainen sadistinen kokeilunhalu.
Viimeisenä tekonaan – ennen poistumistaan asunnolta – tytöt olivat kaataneet vielä koristekiviä Angela Wrightsonin osittain alastoman ruumiin päälle. Tutkijoiden mukaan kivien kaataminen oli vaatinut aikaa ja vaivaa, sillä oikeudessa todistaneen asiantuntijan mukaan kivien saaminen ulos kapeakaulaisesta pullosta oli ollut vaikea tehtävä. Toimenpide ei tältäkään osin siis viitannut impulsiivisen toimintaan, vaan enneminkin uhrin nöyryyttämiseen osana halveksivaa ja systemaattista väkivaltaa. Lopuksi tytöt olivat vielä polttaneet asunnolla paperia ja työntäneet tästä syntyneen tuhkan uhrinsa korviin.
Oikeuslääketieteellisen ruumiinavauksen suorittanut patologi totesi Angela Wrightsonin kärsineen jopa 124 erillistä vammaa, joista 70 viiltohaavoja ja 54 tylpällä esineellä aiheutettuja. Näistä 71 oli kohdistunut päähän ja kasvoihin, 31 vartaloon. Näiden lisäksi käsien selkäpuolella, ranteissa ja käsivarsissa havaittiin 22 puolustusvammaa, mukaan lukien 3 murtunutta sormea.
Oikeuslääkäri totesi lausunnossaan, että Angela Wrightsonin keho oli joutunut pahoinpitelyn aikana niin kovan fyysisen stressin ja kivun alaiseksi, että uhri oli menettänyt suolensa hallinnan kesken pahoinpitelyn. Hän korosti lausunnossaan, ettei tämä ollut suinkaan seurausta kuolemasta. Vaikka alkoholin aiheuttama voimakas päihtyminen olikin hänen mukaansa saattanut lieventää hieman kipua, uhrin kärsimys oli seurausta niin voimakkaasta väkivallasta ja pelosta, ettei hänen kehonsa yksinkertaisesti vain kyennyt enää kestämään sitä.
Angela ei siis ollut kuollut välittömästi, vaan ollut elossa vielä tuntien ajan, kärsien jatkuvasta kivusta ennen tajunnanmenetystä. Hänen kuolemansa oli ollut paitsi hidas myös äärimmäisen tuskallinen. Oikeuslääketieteellisen arvion mukaan uhrin kuolema johtuikin moninkertaisista tylpän väkivallan aiheuttamista vammoista, jotka yhdessä aiheuttivat laaja-alaisen sisäisen verenvuodon sekä aivovamman, aiheuttaen lopulta elintoimintojen täydellisen romahduksen.
Anonymiteetti
Tyttö F:n mielenterveyden tila nousi merkittäväksi osaksi oikeudellista keskustelua, kun kävi ilmi, että tyttö oli tehnyt useita itsemurhayrityksiä myös oikeudenkäynnin aikana. Kohonneen riskin vuoksi häntä seurattiinkin säännöllisin välein itsetuhoisen käyttäytymisen hillitsemiseksi. Tyttö D puolestaan vaikutti ulkoisesti rikoskumppaniaan vakaammalta, mutta häntäkin tarkkailtiin jatkuvasti mahdollisen psyykkisen kuormituksen vuoksi.
Oikeudenkäynnin päätteeksi tuomari Mr Justice Globe joutui tekemään päätöksen tyttöjen anonymiteetin säilyttämisestä. Useat suuret mediat, The Times ja Daily Mail mukaan lukien, vaativat heidän nimensä julkaisua yleisen edun ja avoimen oikeudenhoidon nimissä. Psykologiseen haavoittuvuuteen vedoten tuomari kuitenkin katsoi erityisesti Tyttö F:n tilanteen olevan niin vakava, että nimien julkaisu voisi aiheuttaa vakavan ja välittömän uhan molempien tyttöjen hengelle. Näin ollen hän päättikin, että molemmat syytetyt saavat pysyvän anonymiteetin, joka estää heidän nimiensä, kasvojensa tai muiden tunnistetietojen julkaisemisen myös täysi-ikäisiksi tullessaan.
Tuomiot
Angela Wrightsonin murhaoikeudenkäynti huipentui 7. huhtikuuta 2016 pidettyyn tuomion julistamiseen, kun molemmat tytöt tuomittiin elinkautiseen vankeuteen minimirangaistuksinaan vähintään 15 vuotta. Päätöstään tuomari perusteli teon poikkeuksellisella raakuudella, uhrin äärimmäisellä haavoittuvuudella sekä tekijöiden ikään nähden poikkeavalla välinpitämättömyydellä.
Oikeudenkäynnin päätyttyä molemmat tytöt siirrettiin suljettuihin laitoksiin suorittamaan rangaistuksiaan. Vankeudessa erityisesti Tyttö D on jatkanut edelleen väkivaltaista käyttäytymistään niin vankilan henkilöstöä kuin toisia vankeja kohtaan. Hänen psyykkinen tilansa on aiheuttanut toistuvasti huolta vankilan henkilökunnalle. Tyttö F:n itsetuhoisuus puolestaan jatkui myös vankeustuomion alettua, jonka seurauksensa hänet sijoitettiin erityistiloihin itsemurhan ehkäisemiseksi ja jatkuvan tarkkailun helpottamiseksi.
Jälkiseuraukset
Viranomaiset olivat jo oikeudenkäynnin aikana arvioineet, että tyttöjen anonymiteettiä ei voitaisi koskaan purkaa ilman todellista hengenvaaran riskiä, sillä sosiaalinen media oli täyttynyt kostofantasioista ja uhkauksista jo ennen tuomioiden langettamista. Oikeudenkäyntiä seuraavina viikkoina viranomaiset joutuivatkin sulkemaan lukuisia keskusteluryhmiä, joissa käyttäjät yrittivät aktiivisesti jäljittää tyttöjen henkilöllisyyksiä ja sijoituspaikkoja. Yleinen raivo ei ottanut laantuakseen, sillä monien mielestä oikeus ei ollut toteutunut.
Psykologisessa jälkianalyysissa asiantuntijat tarkastelivat, miten kaksi nuorta tyttöä saattoivat ajautua näin poikkeukselliseen tekoon. Yhtenä selitysmallina nostettiin esiin mahdollinen folie à deux -ilmiö, jossa harhaluulo tai psyykkinen vääristymä vahvistuu kahden ihmisen välillä. Väkivaltaisen taustan omaavat tytöt muodostivat yhdessä erityisen tuhoisan suhteen, jossa toisen hallitseva ja toisen myötäilevä asema vahvistivat ja ruokkivat toistensa pahimpia puolia.
Safeguarding Adult Review
Vuonna 2017 julkaistu Safeguarding Adult Review totesi, ettei yksittäinen viranomainen olisi voinut ennakoida tai estää Angela Wrightsonin murhaa. Selvitys kuitenkin osoitti myös merkittäviä järjestelmätason puutteita. Molemmat tytöt olivat olleet jo pitkään lastensuojelun asiakkaita ja tunnettuja sekä poliisille että sosiaaliviranomaisille, jonka lisäksi heidän taustallaan oli toistuvaa päihteiden väärinkäyttöä ja väkivaltaista käyttäytymistä. Vaikka psykiatrista apua oli tarjottu, resurssipula ja nuorten oma yhteistyöhaluttomuus olivat toistuvasti estäneet hoitosuhteiden vakiintumisen.
Erityisen ongelmalliseksi katsottiin tilanne, jossa tytöt oli päästetty poliisiasemalta jatkamaan matkaansa ilman valvontaa. Vaikka palauttaminen sijoituspaikkaan ei olisi välttämättä estänytkään rikosta tapahtumasta, menettelyä pidettiin vakavana virhearviona. Selvityksen mukaan ongelman ydin olikin siinä, ettei tyttöjen yhdessä muodostamaa väkivaltadynamiikkaa ollut tunnistettu, ja puutteelliset mielenterveyden arviot sekä sosiaalityöntekijöiden jatkuva vaihtuvuus olivat estäneet kokonaiskuvan hahmottamisen ja oikea-aikaiset toimenpiteet. Raportin johtopäätös olikin, ettei kyse ollut yksittäisten viranomaisten laiminlyönnistä, vaan koko järjestelmän täydellisestä epäonnistumisesta.
